Munksonit

Handyman järjesti eilen munkki-illan. Me ei olla koskaan ennen tehty munkkeja, mä oon kerran nähnyt Homiksen niitä tekevän ja saanut lisäohjeita netistä, mutta muuten aihe oli varsin tuntematon. Handyman innostui munkkiajatuksesta niin paljon, että se teki litran munkkitaikinan ja niitä munkkeja tulikin kymmeniä. Vaikka syöjiä oli yhdeksän ja melkein kaikki vei niitä laatikoittain kotiinsakin, niin niitä jäi silti niin kauheasti, että niitä olisi ollut jäljellä vielä helatorstainakin. Ilta oli hauska, mutta pari asiaa opittiin:

1. Jos munkkeja haluaa vielä joskus tehdä itse, riittää puolen litran taikina hyvin suurellekin joukolle.
2. Lämpömittari oli hyvä.
3. Paistamista ei kannata antaa tehtäväksi sille, joka on juuri ollut kahden tunnin shopping frenzyssä, siitä ei tuu kuin paniikkitunnelma kaikille.
4. Munkkien täyttämiseen ei kannata käyttää hienoa saksalaista automaattitäytintä, koska siinä on liian iso täyttönokka. Kannattaa mieluummin ostaa pursotinpussiin metallinen ohut pitkä täyttöterä.
5. Kanelisokeroidut munkit omenatäytteellä ei oo huono yhdistelmä.
6. Jos täyttää munkin kuningatar-Piltillä, se maistuu kuningatar-Piltillä täytetyltä munkilta.
7. Sokeri kannattaa imuroida heti kun sen huomaa lattialla, vaikka kello olisikin jo yksitoista.
8. Menee varmaan ainakin 20 vuotta, että me tehdään munkkeja uudelleen. Munkinpaistoa varten maailmaan on laitettu Homis.
9. Mä tykkään enemmän pullista kuin munkeista. Pieni pyöreä pulla hillityllä voisilmällä on paras leivonnainen, mitä on keksitty. Siitä tulee hyvä mieli.
10. Kavereita on kiva saada kylään.

Koska pääsiäisestä päästiin ihan vasta, mä en oo ehtinyt juurikaan vielä vapputunnelmaan. Eiliset vieraat toi tänne kolme ilmapalloa, jotka yrittää vähän virittää jotain tunnelmaa. Mä aattelin pääseväni fiilikseen huomenna vapputorilla, mutta nyt googlailtuani pelkään, ettei mitään vapputoreja olekaan. Handymanilla oli toiveena löytää jostain vappuhurmokseen kuminen lisko tai käärme ja mistäs muusta niitä saisi kuin torilta?

Elämyskameli suosittelee

hyvän mielen pulla

Kesän keijukaiset

Mun mielestä on ihan mukavaa, että tuli lämmin sää. Erityisen hauskaa se on siksi, että lumikasat muuallakin kuin Maununnevan lumenkaatopaikalla on vielä osittain sulamatta ja se synnyttää muistoja. Mä nimittäin muistan ihan selvästi jonkun 1980-luvun lopun alkukesän, jolloin tuli hellekelit yhtäkkiä jo joskus toukokuussa. Me asuttiin silloin rivitalossa, jonka takapihalle paistoi koko päivän, joten sinne oli viritetty puhallettava uima-allas ja kaikki kesälelut ja siellä me sitten Pikkusiskon kanssa räiskyteltiin toistemme ja aurinkoa ottavan Äidin päälle vettä. Talon toisella puolella oli metsä ja talo varjosti sitä, joten siellä oli vielä lumikasoja, joiden päällä me sit uimapuvuissamme hypeltiin ja leikittiin kesän keijukaisia, joiden tarkoituksena oli sulattaa ne kasat. Nyt voisi leikkiä samaa leikkiä, jos uimastadion olisi auki ja/tai meillä olisi aurinkoinen takapiha.

Teinit ällistyttää mua koko ajan. Eilen mä muistin jälleen kesän ehdottoman huonon puolen, nimittäin ihmisten iloisuuden. Ratikassa teinit leikki kesää soittamalla kännykästä aika kovaan ääneen jotain nuorisomusiikkia, joka kävi vähän hermoon. Mulla tuli jo mieleen vastavoimana soittaa omasta puhelimestani esim. Pet Shop Boysiä tai Phil Collinsia, mutta Handymanin ilme sai mut toisiin aatoksiin. Mä en kuitenkaan vielä oo valmis keski-ikäiseksi. Teiniys ihmetytti mua eilen myös elokuvateatterissa, kun limsaständillä meidän edessä jonotti teinityttö, jonka asiana oli kysyä myyjältä, olisiko kenties teatterista löytynyt hänen vyötään, joka oli joutunut hukkaan. Eniten mua ihmetytti se, että vaikka ko. tytön vyötä ei valitettavasti lost and found boxissa ollutkaan, niin siellä oli kuitenkin joku toinen vyö. Miksi nää ihmiset ottaa vyön pois katsomossa?

Elämyskameli suosittelee
aikuistuminen

Korjaus

Mä ehdin jo tohkeilla sillä, että Ukko avataan viikon päästä. Ei sitä avatakaan. Lintsi kyllä aukeaa, mutta Ukkoa pidetään vakan alla vielä toukokuun 27. päivään saakka. Kuinka tylsää! Ei siis kannata mennä tölväämään Lintsille vielä vappuna Ukon perässä. Ei siihen vielä pääse.

Meidän pääsiäistavoitteena oli mennä Cafe Pirittaan aamupalalle joku päivä. Tänään oli se päivä. Piritta on nimennyt aamupalansa kunnianhimoisesti luxusaamiaiseksi eikä se ollut liioittelua. 15 euron hintaan kuului kahvi/tee, mehulasi (appelsiini/omena/karpalo), kahta erilaista lämmintä leipää, voisarvi, salaattia, tomaattia, kurkkua, hedelmäsalaatti (tuoretta ananasta, rypäleitä sekä hunaja- ja cantaloupemelonia), juustoa, kinkkua, meetvurstia, keitetty muna, marmeladia, voita sekä makea kahvileipä. 5 lisäeurolla olisi saanut pikkolopullon kuohuviiniä. Ruokamäärä oli mulle liian suuri mutta silti kannatti. Makea kahvileipä tosin vaikutti aika aneemiselta muuhun tarjoiluun nähden ja se jäikin maistamatta meiltä molemmilta. Mieluummin saisivat laittaa siihen vaikka rehellisen pullan. Oli varsin viehättävää istua terassilla kuunnellen lokkien kirkunaa ja naapuripöytien lasten huutelua aina kun juna meni ohitse eli kahden minuutin välein.

Viimeinen kommentti Water for Elephantsista, mä lupaan: mä siis kävin katsomassa sen leffan tänään. Reese Witherspoon oli tapansa mukaan ihana, samoin norsu, mutta mä en ymmärrä, miksi yhden ilmeen Robert Pattinson oli pitänyt ottaa mukaan. Eikö Reeselle muka löydy ihkumpaa vastanäyttelijää? Robertille on ilmeisesti joku joskus sanonut, että se on aika komee, jos sillä on kohtalokas ilme ja niinpä sillä on koko ajan semmoinen kolho katse ja puusta veistetty suu. Se sopi ehkä Harry Potteriin, jossa sen piti lähinnä kuolla, mutta tässä leffassa mun ois pitänyt uskoa, että Reesen kaltainen upea nainen ois innostunut moisesta yrmyilijästä. Mä ymmärrän, että ne esitti noin 23-vuotiaita, mutta millainen pönttöpää yhdistää 35-vuotiaan naisen ja 24-vuotiaan miehen? Pattinsonilla ei ollut mitään tsänssiä! Joko ois pitänyt löytää hyvin säilynyt miesnäyttelijä Witherspoonin pariksi teeskentelemään 23-vuotiasta tai sitten alle kolmekymppinen nainen Robertin pariksi. Käsikirjoitus oli kuitenkin hyvä ja varsin uskollinen kirjalle, lähinnä muutama ei-täysin-välttämätön henkilöhahmo oli dellattu ja joitain juonen mutkia oiottu, muuten mentiin aika lailla Gruenin mukaan. Ja sirkustemputhan oli tietty hienoja ja norsu ekstrasuloinen.

Ehdotus jollekin suomalaiselle elokuvaohjaajalle: ois tosi siistii, jos joku teistä tekisi jonkin mielenkiintoisen 70-luvun Helsinki-kuvauksen ja laittaisi Ympyrätalon takana olevat kiskat kuntoon vähäksi aikaa! Ne on niin siistit, ois ilo katsella niitä edes leffassa. Ei mulla muuta.

Elämyskameli suosittelee
luxuspääsiäinen

Ukko

Lintsin uusi Ukko-laite korskuu lähtökuopissa, viikon päästä se pääsee tositoimiin! Mä oon kovasti odottanut näkeväni sen harjoituskierroksia, mutta mä oon arvellut niiden testanneen sitä virka-aikaan, kun vielä en oo yhtään nähnyt. Me käytiin eilen tsekkaamassa Ukko lähietäisyydeltä (sehän sijaitsee Alppipuiston puoleisen portin vieressä vuoristoradan ja aidan välisessä minitilassa) ja vierestä katsottuna se on vielä paljon mühkeampi kuin ikkunasta. Se on todella huiman korkea. Todennäköisesti harjoituskierroksia ei ole vielä vedetty, koska istuimissa on vielä kuplamuovit päällä. Mua riemastuttaa Ukon alatason koristeet, jotka on sateenkaariteemaiset. Sopii hyvin uuteen Suomeen!

Pääsiäispyhät on liian pitkät. Monen monta päivää, jolloin ei oo mitään tekemistä. Pääsiäinen ei oo edes mitenkään erityisen perinteinen, lapsena me käytiin palmusunnuntaina virpomassa ja siinä se. Mämmi on pahaa eikä mikään muu ruoka erityisesti tunnu kuuluvan pääsiäiseen. Turhat pyhät. Alan kallistua eräiden kristittyjen mielipiteeseen siitä, että ateistit eivät saisi saada pitää Jeesuksen vapaapäiviä. Ois kiva keksiä omia vapaapäiviä - esim. mun mielestä omien ja puolison syntymäpäivien tulisi olla palkallisia vapaapäiviä ja niiden lisäksi tulisi saada valita yhtä monta random vapaapäivää kuin mitä kirkkokin määrää. Vappu kuuluisi tietysti ateisteille, mutta koska mä oon höveli, annan kristittyjen halutessaan viettää vappua. Mielelläni mä olisin töissä esim. pitkäperjantaina ja helatorstaina, koska ne on niin kuolleita päiviä.

Mä oon ollut sijoitettuna pari päivää eri sairaalaan kuin normaalisti. Tää epänormaali sairaala sijaitsee Meilahden sairaala-alueella ja siellä tehdään vain kiireellisiä radiologisia tutkimuksia sairaalassa oleville potilaille (vrt. normaalissa sairaalassa tehdään sairaalapotilaiden lisäksi myös terveyskeskuspotilaiden tutkimuksia). Työskentely tuntuu aika erilaiselta, koska melkein kaikilla potilailla on jotain kummallisia löydöksiä, kun normaalisti valtaosa on täysin normaaleja. Parin päivän aikana mä oon myös päässyt tekemään paljon normaalia enemmän erilaisia toimenpiteitä, mikä on aika jännää. Ne on jänniä siksi että mua jännittää aina kovasti kun mä joudun pistämään ihmiseen neuloja.

Mä sain luettua Water for Elephantsin loppuun, mikä onkin oivaa, koska mä oon menossa katsomaan siitä tehtyä leffaa huomenna. Kirja oli hyvä, mä tykkäsin erityisesti tarkasta kerronnasta ja värikkäistä kohtauksista. Ongelmana on nyt se, että mä en tiedä, mitä mä lukisin seuraavaksi. Eiköhän jotain löydy.

Elämyskameli suosittelee
Uusi Suomi

Vaalianalysaattori

Mä hävisin vaaleissa, mutta olen silti iloinen. Mun mielestä oli hienoa, että äänestysvilkkaus nousi ja että vaalit oli niin mielenkiintoiset. Eilinen YLE:n vaali-ilta oli varmasti vuoden jännittävin ja mukaansatempaavin TV-ohjelma, vaikka laskisi Top Gearitkin mukaan. Kiitän myös kanssani iltaa viettäneitä politiikan asiantuntijoita Handymania ja Långstrumpia syväluotaavista kommenteista, vaalikiertueesta ja Weeruskan vaali-illallisesta (valitettavasti salaatti oli nuivaa). Muutamia ajatuksia nousi mieleeni:

• Demokratia on vaihtoehdoista paras enkä mä tiennytkään, kuinka paljon mä demokratiaa arvostan.
• Vaalipiirijako on erittäin epäreilu pienille puolueille ja niiden äänestäjille. Esim. 2384 helsinkiläistä katsoi kristillisdemokraattisen ehdokkaan olevan just se oikee, mutta vertailuluku ei riittänyt viemään yhtään koodeeläistä eduskuntaan, joten kaikki nämä äänet menivät oikeastaan hukkaan. Mikäli vaalipiirit olisivat laajempia tai jako poistettaisiin kokonaan, hukkaäänten anto tulisi huomattavasti vaikeammaksi. Samasta syystä kokoomus tarvitsi 0,46 % äänistä yhtä edustajaa kohden ja vihreät 0,72 % äänistä yhtä edustajaa kohden.
• Jytky on sanana aika kauhee ja siitä tulee mieleen defibrillaattori. Eikä se oo oikein toimittajan suuhun sopiva sana.
• Urpilaisella oli hyvät vaatteet ja tukka, MGR:llä se mainoksista tuttu värikypärä. Urpilainen oli jees kun se ei laittanut punaista päälle (vrt. Kataisen ja Häkämiehen siniset kravatit sekä Kiviniemen ja Lehtomäen vihreät jakut).
• Alakerran naapuri pääsi melkein jokaiseen SDP:n valvojaisista otettuun kuvaan.
• Persujen kannattajia kuvattiin koko ajan "peruskannattajiksi", vaikka ne oli selkeesti aktiiveja, koska kertoivat tehneensä vaalityötäkin.
• Nää oli vihan vaalit, mut valtaosa vihasta vuodatettiin fb:ssä vaalien jälkeen, kun suvaitsevat ironiset verbaalinikkarit voivottelivat persujen, Kike Elomaan, kaljaveikkojen, Soinin sierainten ja Halla-ahon poskien epäcooliutta. Toisaalla kauhisteltiin, että jotkut voi äänestää kokoomusta, kepua, SFP:tä tai demareita. Mä tunnustaudun rehellisesti osallistuneeni samaan loanheittoon jo vuosia etenkin kepun, rkp:n, demareiden, vihreiden, koodeen ja kokoomuksen osalta, mutta vanhemmiten mä oon leppynyt ja nyt mun mielestä kuka tahansa saa äänestää ketä tahansa ja se on vain hauskaa. Mut mä en ookaan ironinen verbaalinikkari vaan aktivistijeesus.
• Vaalivoittajia oli Långstrump ja Handyman, joiden hillittömät fb-päivitykset ja -kommentit naurattaa vieläkin. Kiitti kaverit! Kaikki muut hävisivät vaaleissa.

Mä kävin viikonloppuna myös hämeenlinnalaiskaverin kanssa Seminaarinmäen mieslaulajien konsertissa. Se oli jälleen hieno ja tekniset ongelmatkin vaikuttivat vitsiltä. Seuraavan konsun odotus on jo alkanut, odotusta lyhentää uusi Semmarit-DVD, joka tarttui mukaan.

Elämyskameli suosittelee

Seminaarinmäen mieslaulajat

Handymanin kuulut pullat

Pullaristiäisissä tapahtui muutakin suurta kuin vain Handymanin pullakohu, nimittäin ristiäiskolttukohu. Juhlakalu on ristittäväksi melko iäkäs, miltei 5 kk, joten kaikki olemassa olevat ristiäismekot ovat ehtineet käydä pieneksi. Lisäksi sankari on poika ja cross-dressaaminen alle puolivuotiaana on vähän omituista. Niinpä pullea Porsu puettiin ruskeaan bleiseriin ja oransseihin kenkiin juhliaan varten. Pappi oli hajusuolan tarpeessa, kun lapsella ei ollutkaan mekkoa ja alkoi vaikertaa, että koskaan ennen ei oo nähty lasta jolla ei oo mekkoa! Se mekko ei sitä paitsi ole vain "ulkonäkökysymys"(!) vaan symboli Kristuksen rakkaudesta, joka kietoutuu lapsen ympärille. Toivottavasti Kristuksen rakkaus voi kietoutua bleiseriinkin, muuten jäi se saamatta.

Mä kävin toissapäivänä työhaastattelussa Jorvissa. Ne oli jo etukäteen luvanneet mulle sen paikan, joten olin etukäteen yllättävän jännittynyt siitä, mitä haastattelussa voi tapahtua - voiko ne esim. ottaa multa sen paikan pois? Haastattelija eli tuleva pomo oli varsin mukava mies, kertoili firmasta ja vei kiertokävelyllekin.  Ihan perämetsässähän Jorvi on, mutta ehkä sinne puoli vuotta jaksaa matkustaa. Nyt vain jännittämään sitä, kuinka työt siellä sujuu sitku siellä syyskuussa pääsee aloittamaan.

Vaalihuuma on saanut mut valtoihinsa. Huomenna pääsee äänestämään. Ennakkoäänestäminenhän ei ole suositeltavaa, joten pakko on mennä varsinaisena vaalipäivänä. Politiikasta keskusteleminen on mun mielestä todella hauskaa ja riemastuttavaa etenkin, jos keskusteluseura on mun kanssa ihan eri mieltä. Parhaita keskustelukumppaneita on ne, jotka inhoaa vihreitä yli kaiken. Kepu on noussut näissä vaaleissa suoranaiseksi yllättäjäksi, koska useampi kuin yksi mun kavereista kokee yllättäen Kepun itselleen läheisimmäksi. Tää on mun mielestä siksi ihmeellistä, että Kepu on jotenkin niin mauton puolue, etten mä osaa nimetä yhtään niiden vaaliteemaa, vaikka olen esim. käynyt Helsingin Keskustan nettisivuilla ja selannut kaikkien ehdokkaiden esittelyt läpi. Se on mun mielestä mainiota. Toisaalta onneksi vaalit on jo huomenna, ettei tarvii katsella pelkkiä hymyileviä naamoja mainoksissa enää kauaa.

Elämyskameli suosittelee
ulkonäkökysymykset

Kisumurheita

Kisut on muuttamassa ilmeisesti kuukauden päästä ulkomaille. Sitä varten ne on käyneet lääkärillä: Siiri kerran, Maisa tukun kertoja. Molemmat on saaneet rabiesrokotteet ja Maisan purukalustoon on tehty laajempi remontti kuin mitä suunnitellaan meidän taloyhtiön räjähtäneimpiin kylppäreihin. Tää kylppäriasia on lähellä mun sydäntä, koska meidän kylppärille ei tarvitse tehdä mitään ja silti me joudutaan maksamaan siitä joku 8000-9000 euroo. Kisun hampaiston hinta on ollut samaa luokkaa tai vähemmän liioitellen ainakin jotain kymmenesosa. Handyman on kuljettanut Maisaa lääkäriin ratikalla ja huomannut Maisan olevan loistava kisumagneetti. Edelllisellä kerralla pari ikäneitoa liimautui Handymanin seuraan kertomaan, kuinka Hämeessä oli 1950-luvulla tapana kutsua kissoja hellittelynimellä "kissu". Paitsi että niistä toinen oli sitä mieltä että kyllä se on kissa tai kisu. Eilen Siiri-kissu söi mun viikko sitten saamia liljoja ja oksensi. Tänään Maisa-kissu oksensi muuten vain ympäri ruokahuonetta.

Uimakaveri Geen vauva liittyi eilen kristillisen seurakunnan jäseneksi Kallion kirkossa. Mä opin, että Kallion kirkon pääovi onkin yllättäen sen takaovi eli sielä puiston puolella. Sitä varten me Geen ja Långstrumpin kanssa leivottiin useita kakkuja, jotka oli tosi hienoja ja aika hyviä kans. Upeimman työn teki kuitenkin Handyman, joka leipoi aivan itse ihanan herkullisia pullia, joita itse herra Ylipappi tuli kehumaan ja pihisti niitä muutaman kotiinsa. Ne oli aika kotoisan näköisiä mutta eri maistuvia. Handyman sai myös pullistaan aika paljon kredittiä monen naisen silmissä.

Mä oon alkanut lukea Sara Gruenin Water for Elephantsia. Ensimmäisten 30 sivun perusteella se on todella hyvä ja mukaansatempaava kirja enkä mä malta odottaa sitä, että a) saan sen loppuun ja b) pääsen katsomaan sitä elokuviin.

Elämyskameli suosittelee
kissujen toilailujen seuraaminen

Nakuilu

Mun mielestä julkiset uimahallit on hieno konsepti. Siellä pääsee paitsi pikkurahalla uimaan, myös tutustumaan suomalaiseen saunakulttuuriin. Onhan siinä jotain uskomattoman upeaa, että ventovieraat ihmiset ovat täysin mutkattomasti nakuina keskenään. Uimahallikulttuuri on sitä paitsi varsin tasa-arvoista, koska alastonna on vaikeaa olla epätasa-arvoinen. Niinpä mä oon nähnyt naakkenina mm. tasavallan presidentin. Pari viikkoa sitten vesijumpassa mun ja Lettiksen kanssa oli varsin kärttyisä nuori nainen, jonka Lettis tunnisti jostain lastenelokuvasta ja tänään mä peseydyin yhdessä erään palkitun eturivin näyttelijättären kanssa. Varmaankin monessa muussakin maassa on nakuilukulttuuria (ainakin Saksassa on), mutta mä en tiedä niistä. Sitä paitsi amerikkalainen kulttuuri-imperialismi antaa meidän ymmärtää, että kaikki pelkää alastomuutta.

Sää on ollut kerrassaan mainio. Tähän  kun saadaan vielä 8-10 astetta lisää, niin on täydellinen ulkouintikeli. Tihkusateen myötä lumikasat sulavat vauhdilla (nyt enää 25 cm!) eikä missään oo enää liukastakaan. Hanskat ja kaulaliina on jääneet hattuhyllylle ja kohta voi siirtyä kevättakkiinkin! Nää on just niitä upeita hetkiä joita on kiva sit muistella ensi tammikuussa.

Tänään alkoi ennakkoäänestys. Vaalit on aina vähän niinku joulu tai pääsiäinen, kun huuma kestää monta viikkoa ja kulminoituu yhteen tiettyyn päivään. Joka päivälle on jotain ohjelmaa (siis lähinnä ehdokkaille ja kai muillekin, jos vaan haluis) ja on paljon puhuttavaa kaikkien kanssa, kun voi puhua politiikkaa. Tänään työkaveri epäili mun äänestävän "kuitenkin jotain nuorta vihreää naista kun sullei oo autookaan". Saatoin riemuissani sanoa, että en aio äänestää nuorta vihreää naista vaan keski-ikäistä vihreää miestä. Miksi muuten sitten kysytään, että miksi sä et äänestä naista? Ei kai miehiltäkään haluta perusteita äänestää vastakkaista sukupuolta? Onks tää taas jotain kaksinaismoralismia? Toivottavasti ei, mä oon kyllästynyt semmoiseen.

Elämyskameli suosittelee
nakuilu

Politiikkaähky

Edellisen postauksen jopa vähän tulinenkin kommenttisota säikäytti mut pidättäytymään politiikka-aiheista. Koska kuitenkin politiikka on ainoa aihe, josta on tähän aikaan mitään kirjoitettavaa, jatketaan politiikasta, mutta ulkoisesti. Mua nimittäin kismittää vaalitentit ja muutkin poliittiset keskusteluohjelmat, koska mä en kestä sitä, että puhutaan toisten päälle. Se on mun mielestä erittäin töykeää ja katsojana hermostuttavaa. Vähemmässä määrin poliittisessa keskustelussa häiritsee junnaava rytmi. Onneksi on paljon muutakin tekemistä kuin vaalitenttien töllötys. Voi esimerkiksi mennä vaalimökille Hakaniemen torille! Tai mä en voi kun en uskalla. Entäs jos siellä on vaikka joku ehdokas? Se jännittäisi kovasti.

Se telkkarin painostava säämies, joka kävelee aina kameraa kohti, lupaili termisen kevään alkavan tänä viikonloppuna. Näyttää hyvältä sen suhteen, kun on kovin sumuista. Sumu helpottaa mun oloa ulkona (katupöly ei ota keuhkoon) ja sisällä (ei huomaa, kuinka likaiset ikkunat ovatkaan). On hullua ajatella, että lumen syvyys on vielä 40 cm, kun onneksi sitä ei juuri jalkakäytävillä enää ole. Kuinka voikaan tuntua siltä, kuin kesään olisi vielä puoli vuotta, vaikka Uimastadion aukeaa viiden viikon päästä? Mä pelkään, ettei lumet ehdi sulaa siksi. Ei olisi kivaa mennä uimaan 9. toukokuuta ulos siten, että näkee lumikasan.

Elämyskameli suosittelee
termisen kevään kiihkeä odotus