Tuesday, February 23, 2010

Talvikisat

Olympialaiset on tapaus. Ei niinkään urheilu (melkein kaikki kisat kestää liian kauan ollakseen kiinnostavia), mutta meininki. Luulen, että osallistujilla on hauskaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi niiden pitäisi kiinnostaa ketään muuta kuin osallistujia ja niiden sukulaisia. TV:ssä mua rassaa se, että Suomessa keskitytään lähinnä niihin lajeihin, joissa on suomalaisia osallistujia. Ihan samahan se muuten olisi, mutta kun ne lajit on aina oikein erityisen tylsiä: siis kamaan hiihto, mäkihyppy, mäkihyppyhiihto (ehkä yhdistetty?), jääkiekko ja keihäänheitto nyt hirveimpinä. Osa urheilulajeistahan on jopa hyvää viihdettä, talvilajeista esim. freestyle-hypyt, kelkkailu (etenkin skeleton-kelkkailu, jossa tyypit menee mahallaan pää edellä 120 km/h) ja curling (se on niin söpöä!) ja kesälajeista taitouinti ja voimistelu. Näitä ei kuitenkaan näytetä telkkarista lainkaan ja niin paljon ei kiinnosta, että jaksaisin rakentaa internetistä olympia-shrinen. Sen sijaan näytetään jotain mäkihyppyä tuntikaupalla joka ilta ja jopa siis jo ennen kuin ne hypyt alkaa. Tässä yksikin ilta huolestuneen näköiset poolopaitaan pukeutuneet miehet heilutteli käsiään ja kaakatti sitä, että joku oli kaatunut jo harjoituksissa ja aiai nilkka ja polvi oli ottaneet kipiää mutta kyllä tästä vielä noustaan kummulle. Sekin ärsyttää, että kaikki kolumnistit nyt murehtii että oishan niitä mitaleita pitänyt enemmän tulla ja että naishiihtäjät on kaikki ilkeitä ämmiä ja kuinka niillä ruotsalaisilla käykin aina niin hyvä tuuri. Niin ja ainainen katkeruus Ruotsia kohtaan ärsyttää: kuinka ne nyt on muka tahallaan hävinneet jalkapallossa joskus 2001 ja jääkiekossa 2006 yhden matsin ja että kehtaa Leijonapoikia nyt samasta syyttää! Katkeruus ei ees suinkaan kohdistu pelkästään Ruotsiin - ruotsalaiset ei kai ees osallistu esim. mäkihyppyyn, mutta silti pitää olla katkeria sit vaikka Itävallalle, kun niillä on niin monia hyviä hyppääjiä ja meidän hyppääjillä on kaikilla liian isot vaatteet, polvi kipiä tai grogilasi tyttöystävän naamassa.

Kuitenkin ehkä karmein olympialaisten epäkohta on se, että ihmiset luulevat sen olevan aivan ookoo keskustelunaihe. Potilaat surkuttelevat suomalaisten kurjaa onnea, ratikassa keski-ikäiset miehet veistelee kuluneita mitalitavoitevitsejä ja altaassa vaakasuorassa vesijuoksevat mummelitkin vaakkuu, että kyllä nyt pitäisi kutsua pojat kotiin. Ei jaksa kiinnostaa moinen paskanjauhanta. Olisivat hiljaa jos ei todellakaan ole muuta puheenaihetta kuin joidenkin räkäposkihiihtoharrastus.

Elämyskameli suosittelee
TV1, MTV3, Nelonen, MTV3 Max, Discovery ja BBC Prime.

Monday, February 22, 2010

Matka on tärkeämpi kuin päämäärä

Viime aikoina on tullut uitua lähinnä Urheilutalolla, Yrjönkadulla ja kesäisin Stadikalla. 10 vuotta sitten mä en muualla käynytkään kuin Mäkelänrinteessä. Ilmeisesti nuoruudenkaipuu yllätti, kun tänään sinne piti sitten ehdottomasti päästä. Töiden jälkeen käväisin kotona hakemassa uimakassin. Ihan kiva kävelymatka sinne tietysti olisi (1,6 km), mutta oli kylmä ja laiskotti, joten päätin mennä ratikalla (miiiis-take!). Ratikassa oli tosiaan tunnelmaa. Harhainen täti-ihminen julisti käytävällä epistolaansa - esim. että kirkkaanpunainen väri TV:ssä ja julkisissa tiloissa on koodi, jolla yhteiskunta yrittää horjuttaa hänen mielenterveyttään. Eilenkin oli uutistenlukijalla punainen bleiseri ihan tätä varten. Oikeistohallitus on kuulemma käskenyt Orionia tekemään lääketutkimusta suomalaisilla ihmisillä lääkkeillä, jotka aiheuttavat vaarallisia haittavaikutuksia. Haittavaikutusten vuoksi tutkimuksia esim. Parkinsonin ja Alzheimerin taudin sekä masennuksen hoitoon suunnatuilla lääkkeillä on jouduttu lopettamaan, esim. hänen hyvä ystävänsä ajettiin mielisairauteen tällaisella lääkkeellä. Lääkkeistä tädillä oli muutenkin sanottavaa - hänen verenpainettaan oli kuulemma hoidettu ACE-estäjäryhmään kuuluvalla lääkkeellä 10 vuoden ajan. Kun hän oli sitten lopettanut lääkkeen, huomasi hän lääkkeen aiheuttaneen itsellään finnejä ja ihon kuivumista (kyllä, molempia). Mutta oliko sitten sattumaa, että vähän lääkkeen lopettamisen jälkeen ACE Europe -niminen vakuutusyhtiö lähetti hänelle mainoksen murtumavakuutuksesta, joka ei korvannut sormien, varpaiden tai nenän murtumia. Tämän rouva koki uhkauksena: pian oli kuulemma tulossa sormien, varpaiden ja nenän murtuma. Lisäksi kuulemma satelliitilla seurataan ihmisten kävelyä ja Starport-nimisestä satelliitista tulee tylyjä myyjiä Stockalle. Niin ja muutama vuosi sitten tädillä oli ollut ongelmaa Pepsodentin valkaisevan hammastahnan kanssa. Tämän vuoksi hän oli mennyt Unileverin toimistolle ja siellä keskustellut asiasta kolmen työntekijän kanssa (työntekijöiden nimetkin hän muisti). Kun eivät olleet tulleet yhteisymmärrykseen hammastahnasta, niin Jari-niminen työntekijä oli sanonut, että "nyt otetaan tekniikka käyttöön" ja tämä tekniikka oli johtanut siihen, että rouva ei nukkunut kolmeen kuukauteen. Täti sääli meitä tyhmiä ymmärtämättömiä ihmisiä. Me ei kuulemma tiedetä, että meille on asetettu synnytyslaitoksella ihon alle laite, joka jossain vaiheessa elämää aiheuttaa vatsakipuja ja sitten leikataan umpilisäke ja asetetaan uusi laite. Mua ei suuremmin psykootikkojen horinat häiritse, mutta pari 25-30-vuotiasta miestä näytti pelokkailta. Ja siis tän kaiken ehti täti kertoa ratikassa Brahenkadun ja Mäkelänkadun välillä eli 800 metrin aikana, jota ratikka jurnutti 14 minuuttia.

Mä jo ehdin luulla, että mikään ei liiku hitaammin kuin se ratikka (3,4 km/h!), kunnes ilahtuneena huomasin, että kylläpäs liikkuu! Ensimmäistä kertaa urallani nimittäin mittasin matkaa vesijuostessani. Aattelin, että kilometri olisi varmaankin sopiva vesijuoksumatka. Uimalla kilometriin menee multa 30-35 min, joten ajattelin että vesijuoksemalla siihen saa kulutettua juuri sopivat 45 min. Vähän meni vikaan - 1000 m taittui vesijuosten joutuisasti aikaan 49 min (1,2 km/h). Mäkelänrinteen vesijuoksufasiliteetit olivat kunnossa: 5 m syvän 25 m leveän hyppyaltaan päästä oli erotettu n. 6 m leveä alue vesijuoksijoille. Siinä oli tilaa ohittaa, vaikka mummot ja nelikymppiset lilluivatkin vierekkäin ja joissain kohdissa saattoi joutua ohittamaan neljänkin tädin rintamia. Aika paljon oli väkeä - enimmillään 26 vesijuoksijaa, mutta silti mahtui kohtuullisesti. Suihku- ja saunatilat ovat tilavat ja järkevät, joskin ajoittain suihkuun tuli ilmeisesti ulkoilmaa, joka oli vähän vilakkaa nakuiluun ja naapurisuihkun ruotsinkielinen 2-vuotias poika teki pienen pisun mun säärelle, mutta sellaista sattuu. Tunnelmaltaan Mäkelänrinne on tietysti arkisempi kuin Yrjönkatu, mutta urheilulliselta anniltaan kyllä selvästi parempi. Hinta on tietysti selvästi kallein, mutta meiltä valeopiskelijoilta silti vain 3 e, joka saa Urheilutalon 2,70 e vaikuttamaan aivan törkeältä ryöstöltä (mitä se toki onkin). Yhtään paremmalla ilmalla se on ehdottomasti mukavan kävelymatkankin päässä, eli tulee liikunnan lisäksi hyötyliikuntaa. Kesällä ei toki ole Stadikan voittanutta, siellä kun pääsee ulkoilemaan uimisen ohessa ja vielä 50 metrin altaassa!

Elämyskameli suosittelee
Mäkelänrinteen uintikeskus

Saturday, February 20, 2010

Liikuntoa

Pikkusisko työskentelee henkensä pitimiksi jumppaohjaajana. Jumppaohjaushan on oikein kunniallinen aikuisen pissiksen työ ihan samalla tavalla kuin yhteiskuntatieteily tai lakitieteily. Pikkusisko on soluttautunut ainakin kahteen suureen ohjattua liikuntaa tarjoavaan toimijaan. Yleensä PS:n vetämät jumpat on pelottavan kuuloisia, esim joku muokkaus tai kiinteytys tai rvp-muokkaus tai yläkroppamuokkaus ja aika new agelta kuulostava hyvänolon jumppa, jota se vetää lähinnä kotieläintieteen ylioppilaille. Nyt kuitenkin Pikkis oli tuuraamassa jotakuta niska-selkäjumpan ohjaajaa ja se kutsui mut kyytiin. Etukäteen jännitti aika lailla - kyseinen jumppa järjestettiin nimittäin Stockalla. Mä menin sinne ja ilmoitin että nyt mää tulin, saisko 10 matkan korttia. Tyttönen tiskin takana antoi mulle CityShopparin (!) ja tuputti T-paitaa ja eipä aikaakaan kuin 15 minuuttia niin mä olin jäsen ja kaikki. Pikkusiskon tunti oli erinomainen, ei oo sillä - öh kansantaloustieteen - opinnot menneet hukkaan. Tunnista on nyt 1,5 vrk ja kipeenä on takareidet ja keskivatsa.

Eilen kävin palauttavalla vesijuoksulenkillä Yrjönkadulla Geen kanssa. Mun eka kerta luksus-luksus-yläkerrassa. Ihan viehättävä ajatus, mutta jokseenkin virkamiesmäinen toteutus - 2 h uima-ajan jälkeen ei saanut jäädä kahville, vaan olisi pitänyt maksaa kolmannesta uintitunnista, vaikka vaatteet oli jo päällä ja uimakamat sylissä, avaimet oli jo palautettu. Jäi kahveet juomatta. Sinänsä kyllä yläkerta oli ihastuttava: makuulaveteilla varustetut pienet riisuutumis-pukeutumishuoneet lukittavalla laatikolla, pyyhe ja kylpytakki firman puolesta, suuri pehmeälöylyinen puulämmitteinen sauna ja tihein tapaamani höyry höyrysaunassa. Niin ja tietysti pääsi vesijuoksemaan samassa ylellisessä Yrjö-tunnelmassa kuin normaalistikin. Nykyään mä oon tavannut juosta ilman vyötä - on raskaampaa ja menee sen verran hitaammin, ettei tarvii ohitella mummoja. Voi sinne kakkoseen toisenkin kerran mennä, mutta 12 e on vähän diippi hinta, kun kuitenkin käytännössä joutuu kantamaan pesuaineita ja peflettejä koko ajan mukana (vrt. alakerran lokerikot), kuka tahansa voi käydä pöllimässä housut pukeutumiskornerin verhon takaa ja kipakimmat löylyt saa kuitenkin alakerran perussähkösaunassa eikä suihkuissakaan ollut merkittävää etua alakertaan nähden. Alakertakäynti hytissä kuitenkin maksaa valeopiskelijalle (mulle) 2,40 e ja oikeelle aikuisellekin vain 4,80 e, kaapissa vieläkin vähemmän.

Handyman on saanut mielestään neronleimauksen ja aikoo jatkossa kuivattaa paidat pesun jälkeen sängyn yläpuolella. Näin saadaan hukkakuutiot aktiivikäyttöön! Yhtään se ei ajatellut, että a) tekee ikävää kun naamalle tippuu kuivumisvettä ja b) on himputin aavemaista mennä nukkumaan, kun kasvojen edessä roikkuu valkoisia aavepaitoja. Päätös uudesta pyykinkuivatuspaikasta tehtiin yksimielisesti: Handyman kysyi multa, että mitä mieltä mä olisin tällaisesta ratkaisusta, mä sanoin että ihan kauhee idea, Handyman sanoi että jaa, osti tarvittavat vehkeet ja poraa nyt reikiä sängynpäätyyn. Mun isän sanoin: "Täällä on mies ja ääni -periaate: minä olen se mies ja minulla on se ääni."

Elämyskameli suosittelee
vesijuoksu ilman vyötä

Tuesday, February 16, 2010

Jäätävää

Säästä valittaminen on aika sää-littävää (heh mikä sanaleikki!), mutta tää on mun blogi ja nyt mun on valitettava. Polanteiseksi painautunut lumi on ärsyttävää, mutta vilkkaille kaduille (esim. Siltasaarenkadulle ja Kaivokadulle) muodostunut jää on vielä pahempaa. Sydän on kurkussa koko ajan. Pelottaa että kaatuu ja murtaa ranteensa eikä pääse uimaan. Potilaat kaatuukin ja änkee vastaanotolle. Ehkä pahinta on se, että mä oon oikeesti menettänyt uskoni kevääseen. Viikonloppuna kuului linnun liverrystä, mikä piristi hetkeksi, mutta kun maata katselee, on vaikeaa uskoa että se sulaa ikinä pois. Tai jos sulaakin, niin ihan varmasti pari kuukautta on kamalan liukasta. Mä suren tätä jo etukäteen. Mä venäytän herkästi kylkeni liukkailla.

Huonot leffat surettaa mua. Pari viikkoa sitten mä olin flunssassa kotona ja viihdytin itseäni hyvillä leffoilla, katselin yli vuosi sitten nauhoittamani Crying Gamen ja Terminaalin. Ne oli molemmat ihan kivoja, Crying Game jopa ensiluokkaisen erinomainen. Viime viikonloppuna teki mieli oikein oikeeseen leffaan ja kävinkin kahdessa: perjantaina näin entisen työkaverin kanssa Did You Hear about the Morgansin ja lauantaina Lettiksen kanssa Valentine's Dayn. Morganit oli ihan ookoo, jopa vähän hauska joissain kohdissa, mutta Sarah Jessica Parker on kauheen kamala. Se on niin onneton lässyttäjä että hermo menee. Se oli suurin ongelma Sinkkiksessäkin. Morgania ennen näytettiin muuten Sinkkis 2 -traileri ja valitettavastihan mä varmaan käyn katsomassa senkin ihan nuoruuttani etsiessäni. Valentine's Day oli ihan hirveen huono. Todella kelvoton elokuva. Harmitti, että niin moni ihan oikea näyttelijä oli lähtenyt siihen. Se oli kuitenkin vain halpa Love Actually -kopio ja todella niin huono, ettei sitä todella kannata katsoa. Samaa kaliiberia kuin Shopaholic, eri syistä tosin.

Hei kiitti muuten kaikista ravintelikommenteista! Lisää suosituksia kaivataan etenkin Kallio-Alppiharju-akselilta, mutta myös keskustasta. Onko kukaan muuten käynyt Flemarilla olevassa Auringonlasku-kiinalaisessa (tai Auringonjoku ainakin)? Siis siinä Soul Kitcheniä vastapäätä? Mä oon miettinyt että onkohan se oikea kiinalainen. Porvoonkatu-Viipurinkatu-seudulla on kuitenkin useampia pitsakiinalaisia, jotka on niin kummallisia, ettei tuu mentyä.

Elämyskameli suosittelee
The Crying Game

Saturday, February 13, 2010

Hoidot

Mä sain Lettipitkolta joululahjaksi jalkahoidon. Lahjan mukana ilmoitettiin, että sitä ei sovi käyttää yksin vaan tarkoitus on mennä Hoitoihin yhdessä Lettipitkon kanssa. Tänään sitten mentiin ystävänpäiväteemalla. Itse hoito ei kuitenkaan onnistunut yhdessä, koska Lettis otti kasvohoidon eikä siinä kauheesti jutella. Mä siinä sitten viihdytin itseäni aikakausilehdillä, jotka nuori kosmetologi mulle etsi: Olivia ja Divaani. Olivia oli järkyttävä. Heti ensi sivuilta alkoi osio "30+", jossa kerrottiin "meitä kolmekymppisiä" kiinnostavista aiheista kuten liikunnan vihaamisesta, farkkupaidan paluusta ja merinovillabodyistä. Pisimpään henkilökuvaan oli valittu Aleksi Salmenperä, joka on miettinyt isyyttä. Kauneusosiossa teemana oli tällä kertaa karvat. Yök. Ruokaosiossa todettiin, että tietyssä iässä nainen alkaa himoita fenkolia. Mua ottaa muutenkin herkästi tää kolmekymppisyys, sitten mulle kannetaan kolmekymppisten lehtiä syliin ja se pehmeällä ja lässyttävällä äänellä puhuva 23-vuotias kosmetologi vielä teititteli mua. Puhumattakaan siitä, että jalkahoidon lopuksi se vielä levitti tummanruskean naamion mun jaloille, jota se ei saanut täysin pois ja nyt mun jalat on kirkkaankeltaiset ja pirun kutiavat. Onneksi kuitenkin "iho on pehmeä kuin neuvolassa" (tämä kielikuva on suoraan Olivian tuheronsokerointijutusta). Mä olin vähällä aiheuttaa sen maailmankuvaan pysyvän särön, kun sanoin alkuun, etten haluaisi mitään kynsilakkaa varpaisiini. Tyttönen oli siitä kuitenkin niin järkyttynyt, että pelkäsin koko hoidon menevän pilalle ja sit hellyin valitsemaan jonkun melko lattean värin. Mutta siis kokemuksena ihan mahtava, meillä oli Lettiksen kanssa mahtavan hauskaa jälkeenpäin narista kosmetologiasta.

Meidän kantaravintolassa Kharwaishella miehellä on laatu pudonnut kuin lehmän häntä. Riisi on epämiellyttävän klimppistä, kastike on lirua ja kananpalat vaihdettu fileestä paistiin. Tämän vuoksi käynnit ovat drastisesti vähentyneet (ennen 1-2 kertaa viikossa, nyt noin kerran kuussa). On hiljalleen etsitty uutta kantista. Lähiravintola Weeruska on tiukasti kärjessä tällä hetkellä: se on todella lähellä (600 m), siellä on monipuolinen ja hyvä ruokalista ja se on edullinen. Muitakin hyviä paikkoja on, esim Soul Kitchen. Sekin on lähellä, mutta Handyman ei jostain syystä oikein pidä siitä paikasta. Ruokalista on suppeampi ja onhan se vähän baarimainen. Mutta ehdottomasti siis hyvä myös.

Elämyskameli suosittelee
hoidot, jotka jättää jalat keltaisiksi

Tuesday, February 9, 2010

Maitoa

Mä oon taas huomannut, että maito on hyvää. Ennen muinoin mun mielestä maito oli ainoa juoma, jota saattoi juoda reippaan ulkokävelyn jälkeen. Sittemmin löysin veden ja limsan ja Handymanin, jonka mielestä aikuinen nisäkäs ei maitoa juo. Tunnetusti Handyman on tietysti väärässä. Nyt mä oon taas alkanut juoda maitoa, joka on oikein hyvää, kunhan se on rasvatonta. Muu maito maistuu kummalta. Maito on paikallaan myös ruoanlaitossa, esim puurossa. Ihan vinkiksi vain.

Muiden ihmisten horinoita on joskus mielenkiintoista kuunnella (paitsi viran puolesta tai jos ne on tylsiä). Eilen bussissa mummeli oli kovin otettu kuskin kohteliaasta tervehdyksestä ja hymystä ja kysyi, että mistä päin kuski mahtaa olla Hakaniemeen tullut: "Kaukoidästä? Vai Vaasasta?" Kuski vastasi että Virosta ja tämähän mummoa ilahdutti: "Sen mä olisin arvannut seuraavaksi!" Tänään odottelin liikennevilinään hermostunutta Schenkerin kuskina työskentelevää nuorta maalaispoikaa alakerran bussipysäkillä ja salakuuntelin siinä huvikseni toisen odottajan, keski-ikäisen naisen, puhelinkeskustelua: "Siis mä en YMMÄRRÄ et miks pitäis ostaa LENKKARIT helmikuussa! Mä en todella-kaan osta sulle lenkkareita. Ainakaan kalliita. Mistä niitä voiskaan ostaa? Ai Andiamosta. Mä en tuskin (sic) tule Andiamoon! Jos sä tarviit lenkkareita niin ostetaan sulle halvat sit huhtikuussa. Siis todellakaan mä en osta sulle jotain kuudenkympin lenkkareita! Mari! Mihin sä TARVIIT lenkkareita?" Sääli että Mari oli Suutarilassa asti, joten en kuullut ihkuu teiniselitystä. Mä olin kyl täysin Marin puolella. Mut tuota keskustelua kuunnellessani olin taas niin onnellinen, että Handyman pelkää raskaana olevia naisia eikä halua semmoisia kotiinsa.

Elämyskameli suosittelee
rasvaton luomumaito ja D-vitamiinipilleri

Sunday, February 7, 2010

Lautasliinaindeksi

Itiksen Prisma on sitä mieltä, että kohta tulee kevät. Koko lautasliinaosasto on vaaleanvihreää ja -keltaista, retuliiniä ei näy missään. Hyvä onkin, jos kevät nyt pian saataisiin, koska a) mä oon lopen kyllästynyt lumikasoihin ja sohjoon ja b) mitä nopeammin on kevät, sitä nopeammin mun työsuhde päättyy. Lautasliinaindeksin mukaan kevät on jo ovella.

Ne häät oli ihan kivat. Semmoiset varsin perinteiset. Vihkimistilaisuus vedettiin pitkän kaavan mukaan eli ehtoolliset oli ja kaikki. Pappi oli aika onneton tapaus: unohti sovittua ohjelmaa ja piti anopin sanojen mukaan "erikoisen" puheen. Häiden teema oli musiikki: kirkossa veisattiin virsiä joka välissä ja sekä kirkossa että juhlissa sukujen pelimannit esittivät kaikki osaamansa musiikkikappaleet. Koska hääpari on myös musikaalinen, niin tietysti kaveritkin ovat, eli kun sukusoitannat oli hoidettu, alkoi kaverisoitanta. Tämä oli kuitenkin onneksi melko mukavaa, koska kaverit olivat RWBK. Tanssille ei edes jääty, koska kotiinkin piti päästä. Ruokana oli karjalanpaistia, joka oli hyvää. Oli kakkua ja pipperiä ja pullaa ja kahveeta. Jes. Morsiamen isän puhe oli vähän pitkäveteinen, mutta siinä oli sentään joku rakenne. Sulhasen äidin ja kummitädin puheet olivat pitkiä ja tylsiä: sulhasen äiti aloitti elämänkertomuksen siitä, kun sulhanen oli sikiö ja kummitäti luki pitkiä pätkiä oman äitinsä (eli sulhasen isoäidin) päiväkirjasta itkua häiritsevästi tyrskien. Mutta tällaista maaseudulla.

Handyman ajoi esimerkillisesti molempiin suuntiin. Mua ei juuri edes pelottanut. Automatkoista ei ole muuta valittamista kuin että ne olivat pitkiä (hääparin vika) ja anoppi jorisi joutavia (anopin vika). Handymanin käytös oli blus blus.

Tänään, kun oli vielä pyörät alla, käytiin keski-ikäisesti Prismassa ostoksilla. Ostettiin niitä keväisiä lautasliinoja ja mä löysin vihdoin niitä Finlandia-voitokkaita salmiakkeja. Ne on kyllä hyviä. Mun suuhun ovat ehkä aavistuksen suuria, mutta ymmärrän valinnan - pienempänä niiden rakenne ja tekstuuri ei pääsisi oikeuksiinsa. Ne ovat kyllä mun mielestä tämän hetken parhaita salmiakkeja. Edelleen kuitenkin haluaisin urputtaa Finlandia-nimestä. Kuinka Finlandia-palkinto voidaan myöntää ruotsalaiselle tuotteelle?

Elämyskameli suosittelee
Malaco Must Dark Shots

Friday, February 5, 2010

Oikeutta

Kävin tänään 63-vuotispäivillä, jotka järjestettiin korkeimman hallinto-oikeuden toisen kerroksen kahvihuoneessa. Ihan mielzit bileet! Bileisiin osallistui runsaasti virkamiehiä sekä hillitysti (sic!) pukeutunut Långstrump ja juhlakalun tyttären ominaisuudessa uimakaveri Gee. Mulla ei oo aiemmin ollut suuresti asiaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten talo oli vieras. Onneksi syntymäpäiväsankari (ei Runeberg) esitteli talon kuntosalin, istuntohuoneet, kirjaston ja erityisherkkuna K. J. Ståhlbergin työhuoneen. Tosi hieno rakennus se on! Upeat huoneet. Sääli että se on virkamiesten kansoittama. Tarjolla oli monenlaista pientä syötävää sekä viiniä, olutta, kossua ja appelsiinimehua. Juomat oli valittu tyypilliseen virkamiesmakuun, mutta koska mä oon vain viransijainen, niin en oikein mistään välittänyt. Appelsiinimehua siinä sitten kiukulla vetelin.

Huomenna on ne ennalta kammotut häät. Ne alkaa siis klo 13, matka kestää 3,3 h, mutta sinne pitää toki lähteä täältä jo kahdeksalta, ettei vaan myöhästytä. Mä suostuin tähän, koska itsekin oon vähän hysteerinen myöhästelynvälttäjä, mutta kuitenkin hampaita kiristellen, kun mulle riittäis hyvin puolen tunnin marginaali. Nyt kuitenkin alkaa jo vähän keittää, kun epävirallinen matkanjärjestäjä eli kyyditettävä anoppi on sitä mieltä, että eihän sieltä voi aikaisin lähteä kun pitää tanssia ja juhlia myöhään yöhön. Mun mielestä pitäisi lähteä viimeistään puoli seiskalta, jotta päivärytmi ei heittäisi ihan häränpyllyä. Tästä ei kuitenkaan voi protestoida, koska huomenna on paitsi ne häät, myös anopin syntymäpäivä eikä sankarille voi ryppyillä. Jos mua väsyttää maanantaina töissä, niin mä syytän sitä.

Elämyskameli suosittelee
Hauskimmat kotivideot ja Handymanin hihitys

Tuesday, February 2, 2010

Leukajumppaa

Mä oon nyt vähän saikulla, kun on kurkku tosi kipee. Tai oikeestaan kurkku oli eilen ja vielä tänään aamulla tosi kipee, nyt se on jo paljon parempi. Mä oon kuitenkin saikulla vielä huomisen, koska pomo on sitä mieltä, etten mä saa nyt puhua. No en mä puhukaan, kun mä kirjoitan Kameliin.

Koska saikullakin saa käydä lääkärissä, en perunut jo kauan harkitsemaani hammaslääkärikäyntiä. Mä oon jo vuosien ajan huomannut mun vasemman leukanivelen napsuvan. Nyt tää on lisääntynyt ja häiritsee ajoittain jo elämääkin - joskus se menee lukkoon niin, ettei päivään-pariin voi syödä mitään mikä vaatii suun avaamista. Charmantti ruotsinkielinen hammaslääkäri tutki purukaluston ja totesi, että mulla on yliliikkuvat leukanivelet (ei yllätä, mun kaikki nivelet on yliliikkuvia) ja osin tästä syystä mun vasemman leukanivelen välilevy on sijoiltaan. Mutta koska mun poskilihakset on "yllättävän" rennot, mä en tarvii nyt mitään kiskoa tms vaan jumppahoito riittää. Nyt mulla on sitten poskijumppaohjelma! Ihan mahtavaa. Ja (muille) vääräleuoille tiedoksi: tää EI oo sit mitään huulihölkkää!

Mä oon kaipaillut laajempaakin jumppaa Vuosaaresta muuton jälkeen. Siellähän oli loistava kuntoklubi, jossa oli kivaa käydä. Oon toivonut löytäväni vastaavan nykypaikastakin, mutta itäisessä kantakaupungissa ei tunnu olevan mitään. Kaikki on keskustassa. Tajusin vasta pari päivää sitten, että Sörnäisissä on Motivus. Sinnehän mä voin mennä! Siellä on vielä mun lajejakin (paitsi ei kinesistä, tylsää). Ja vasta tän hoksaamisen jälkeen mä hoksasin, että Pikkusisko on siellä vielä töissä. Jos oikein tiukka paikka tulee, niin mähän voin joutua sen tunnille! Ja siis mä todnäk saan seuraakin sinne, oon jo alkanut vokotella Polaah'ta messiin ja alustavasti se on lämmennyt mun vokotteluille. ...ja jalka nousee!

Elämyskameli suosittelee
leukaniveljumppa