Tuesday, January 27, 2015

Läheltä piti

Nyt on ollut vaikeaa. Eilen oli ekaa kertaa vakavasti sellainen fiilis, että mä jätän tän Saksa-projektin tähän ja luikin häntä koipien välissä takas Helsinkiin. Soittaisin Suomen pomolle, että tehdäänkin sillee että tulen ensi viikosta lähtien takaisin töihin eikä puhuta tästä Saksa-bisneksestä enää ikinä mitään. Hiljaa maksaisin kiltisti vuoden vuokrasopimukseni ja muuttaisin vanhempien luo, koska oman asunnon vuokralaisilla on puolen vuoden irtisanomisaika. Sain nimittäin vihdoin viime perjantaina viimeisenkin paperin lääkärinoikeuksien hakemista varten käsiini ja vein paperinipun osavaltion terveysministeriöön voitonriemuisena. Oikeuksia lupailtiin sieltä 7-14 päivän kuluttua. Ei paha. Saksa-pomon kanssa oli sovittu, että mä meen oikeuksien puutteesta huolimatta töihin sovitusti maanantaista lähtien, mutta viikon sisään mulla ne oikeudet olis - no problem. Hyvä fiilis jes.

Eilen puolenpäivän maissa tuli osavaltion bürokraatilta sähköposti, että no kato muutama paperi vielä puuttuu. Esim. kopio mun alkuperäisestä lisensiaattitodistuksesta (siis käännös siellä oli, mutta se alkuperäinen suomenkielinen paperi, en tiedä mihin ne sitä käyttää. Eikö niillä oo riittävästi piirustuspaperia siellä?) ja suomalainen rikosrekisteriote. No nää oli ihan kopioitavissa. Lisäksi mun pitäisi kirjoittaa vapaamuotoinen ilmoitus siitä, että haluan työskennellä nimenomaan Baden-Württembergin osavaltiossa enkä ole hakenut oikeuksia muissa osavaltioissa. Nou problem. Vaikeammaksi osoittautui se, että tarvitsivat myös certificate of good standing -paperin, virallisen B2-tason kielitodistuksen yleisestä ja C1-tason kielikokeen lääketieteellisestä kielitaidosta. Mä tiedustelin, että kun en oo ikinä moisesta hyvän aseman sertifikaatista kuullutkaan niin että mistä semmoisen saisi. Ja kun oon ny Suomessa tehnyt tuon virallisen C1-tason yleisen kielikokeen niin piisaisko se? Byrokraatti oli sitä mieltä, että juu kyllä se Goethe-instituutin paperi riittää ja ehkä me hyväksytään tää sun lähettämä Valviran paperi certificateksi, mutta sinne lääketieteelliseen kielikokeeseen pitää ny kyl mennä. Ja seuraava vapaa tenttihetki ois sitten 14. maaliskuuta, tulosten saaminen kestää 2-4 viikkoa. Että ilmoittaudupas tyttö ny sinne.

Mitä helkkaria?! Tenttejä järjestetään pari-kolme kertaa kuussa, esim tällä viikolla kaksi kertaa, mutta ennen maaliskuun puoliväliä ajat ovat täynnä. Jos olisitte viitsineet nettisivuillanne kertoa, että sellainen pitää tehdä, niin olisin mennyt viivana jo pari viikkoa sitten. Mutta ilmoitatte nyt sitten viikkoa ennen työn alkua, että eiku hei tää koe! Ja että minkäänlaista työtä missään sairaalaympäristössä ei vankilatuomion uhalla saa tehdä hetkeäkään ennen sitä paperia, jonka saa ostaa 200 eurolla, kun on käynyt tässä 165 euron kokeessa ensin (kunhan on sitä ennen käynyt siinä 170 euron yleisessä kielikokeessa). Tää tieto lannisti niin kovasti, että jopa minä, Handymanin sanoin kivisydäminen paska, tirautin pienen itkun. 

Työnantajakin jo hermostui, mutta mun onneksi byrokraatille eikä mulle. Niillä on ollut useita vierailevia lääkäreitä töissä, joista valtaosa EU:n ulkopuolelta ilman mitään kielitaitoa (edes englantia) eikä oo mitään byrokratiaongelmia ollut. Kaikki paperit on tulleet heti. Lisäksi Saksassa on sellainen periaate, että pyritään tukemaan a) naisten, b) ulkomaalaisten ja c) vaikeavammaisten työllistymistä julkiselle sektorille ja mä oon kahta edellä mainituista (tarkennus: a ja b). Niinpä mä hankin halutut kopiot ja menin tänään sovitusti pomon puheille. Pomo soitti tälle byrokraatille puolen tunnin puhelun, jossa vetosi mm. nykyiseen punavihreään hallitukseen, jonka aikana nämä nais- ja ulkomaalaissäännöt on kehitetty. Tähän byrokraatti totesi pomon olevan väärässä: hallitus ei ole punavihreä vaan viherpunainen. Jostain syystä pomon piti luetella mm. kaikki eri radiologiset modaliteetit, jotka firmassa on käytössä sekä kirota useaan otteeseen, että jo on kumma kun me saataisiin EU:sta kotoisin oleva jo valmiiksi koulutettu naispuolinen erikoislääkäri, joka osaa saksaa "paremmin kuin minä (his words, not mine)" eikä kelpaa! Byrokraatti yllättäen heltyi vanhan schwaabiherran vakuutteluista ja lupasi mulle väliaikaiset oikeudet, jos pomo kirjallisesti todistaa mun lääketieteellisen sanaston olevan sitä tasoa, että ne voi maksaa mulle palkkaa. Huh!

Eli nyt mä saan aloittaa maanantaina, jeejeejee! Heti maanantaiksi mulle on varattu paikka lääkäreiden IT-koulutuksesta klo 9-17. Kuulostaa hyvältä aloitukselta, tietotekniikkaa saksaksi. Ja siis kyllä mun tietysti pitää mennä sinne lääketieteelliseen kielikokeeseen silloin maaliskuun puolivälissä. Voin alkaa kohta murehtia sitä, koska siellä pitäisi paitsi osata kieltä, myös "tavallisimpia yleislääkärin potilastapauksia" ja kokeeseen kuuluu esim. potilaan kanssa kommunikaatiota (eli mun pitäisi osata kertoa jostain verenpainetaudin elintapahoidosta ja antaa polviartroosin jumppaohjeita). Siitä vasta murhe syntyy, enhän mä osaa mitään peruslääketiedettä enää edes suomeksi! Saati että tietäisin, mitä joku kutina tai juiliminen on saksaksi. Mutta eka mä riemuitsen, että pomo sai nitistettyä byrokraatin.

Ai niin tai ihan eka mä meen Suomeen. Istun nimittäin juuri Stuttgartin lentokentällä, lento Hampurin ja Helsingin kautta Kuopioon lähtee 65 minuutin päästä. Tää kaikki paperikammotus on johtanut siihen, etten ole ollenkaan muistanut jännittää huomista päivystys- ja neuroradiologian päivien paneelikeskustelijan osaani. Ehkä sitten ensi yönä.

Elämyskameli suosittelee
kivat pomot

Saturday, January 24, 2015

Huikeita edistysaskelia

Uuteen elinympäristöön tottumisessa on viime päivinä otettu suuria edistysaskeleita. Ensinnäkin PAX valmistui jo alkuviikosta eikä yhtään osaa tarvinnut vaihtaa eikä palauttaa. Samalla ostettu RAMSÄTRA-TV-tasokin on nyt koottu ja eilen sen päälle nostettiin valtava Handymanin hankkima uusi telkkari. Ja nyt on jo saatu Netflix toimimaan. Ennen kaikkea internet toimii ja vaikka saapunut modeemi ei olekaan Handymanin toivomaa siltaavaa mallia (jota sen kyllä luvattiin olevan), on netti mun näkökulmasta ihan riittävän (eli huiman) nopea. Kun nyt jätesysteemikin alkaa käydä vähän selvemmäksi ja pihalle tulee ihan näillä hetkillä sekajäte- ja biojäteastiatkin, on asiat aika hyvin.

Tänään käytiin pienellä kävelyllä keskustassa ja koska oli biojätepussitarve, pistäydyttiin Müller-nimisessä kaupassa. Mä oon nähnyt Müllereitä aiemminkin eri kaupungeissa ja ajatellut, että kyseessä on Aholaidan tai Tarjoustalon tyyppinen kemppari-/kotitaloustavaran ostopaikka. No olihan se sitäkin, mutta se olikin yllättäen kolmikerroksinen tavaratalo! En mä ollut tajunnut, että siihen edes mahtuisi sellaista. Siellä myytiin melkeinpä kaikkea paitsi vaatteita ja ruokaa. Esim. leluosasto oli valtava ja lautapelejä oli yhtä paljon kuin Lautapelit.fi-kaupassa. Päivittäiskosmetiikkaa oli vaikka kuinka paljon ja siellä myytiin myös esim. naamiaisasuja. Mahtavaa.

Niin ja vielä naapuritkin ovat mukavia! Talo on vielä ihan rakennustyömaa ja arkisin täällä ravaa jokalaista työmiestä, joten harvaan asuntoon on vielä muutettu, mutta juuri tutustuttiin pariin asukkaaseen ja vaikuttivat tosi kivoilta. Kesällä, kun talo on (toivottavasti) valmis ja kämpät täynnä, pidetään bileet! Huippua!

Nyt meillä on jo pankkikortitkin. Siitä tulee aika paikallinen olo. Ja mulla on sellainen tunne, että mun kielitaito paranee koko ajan. Mikä hienointa - niin Handymaninkin. Se oppii koko ajan uusia sanoja ihan kuin kaksivuotias lapsi. On ehkä motivaatio nyt enemmän kohdallaan kuin Kauppiksen pakollisella kurssilla.

Mä uskaltauduin uimahalliinkin. Se olikin erikoinen kokemus. Kyseessä on miltei satavuotias uimahalli ihan kaupungin keskustassa. Yrjönkatu tulee elävästi mieleen, mutta meininki on aivan erilaista. Toimitus menee näin:
  1. Pääovesta tullaan aulaan, jossa on lippuautomaatti ja lasiseinän takana näkee altaan. Ostetaan lippu, joka on luottokortin kokoinen muovinen kortti, vaikka olisi ihan kertalippu (fiksua).
  2. Kävellään portaat ylös.
  3. Yläkerrassa on rakennustyömailta tuttu portti, jossa on pyörivät metalliset tangot. Lippu laitetaan porttiin, jolloin pääsee sisään.
  4. Valitaan oma puoli (miehet/naiset), jotka sijaitsevat vastakkain parvella, josta näkee uima-altaalle vähän samalla lailla kuin Yrjönkadulla.
  5. Mennään pieneen koppiin, jossa on ovi molemmin puolin, penkki, peili ja henkari.
  6. Riisutaan vaatteet, asetellaan ne henkariin, jossa on mm. paikka kengille ja alusvaatteille ja laitetaan uimapuku päälle.
  7. Mennään kopista ulos toiseen suuntaan kuin mistä tultiin. Sieltä löytyy lukittavia komeroita, joihin voi tavaransa laittaa.
  8. Mennään portaita alas. Monessa paikassa lukee, että pitää peseytyä ennen altaaseen menoa.
  9. Portaiden alapäässä on kolme samanlaista sinistä ovea. Yhdessä lukee Toilette, kahdessa ei mitään. Ovet eivät ole lukossa, mutta kiinni. Kun avaa ensimmäisen, pääsee miesten puolelle. Kun avaa toisen, pääsee suihkuhuoneeseen. Siellä on pari lasta ja kolme naista, joista kaksi on suihkussa, yksi tavallisissa sisävaatteissa paimentamassa lapsia. Kaikilla on uimapuku päällä.
  10. Suihkutellaan eikä uskalleta ottaa uimapukua pois päältä.
  11. Mennään altaalle. Altaassa on yksi rata erotettu nopeille uimareille, muutoin se on yksi iso tila. Mennään altaaseen. Aiheutetaan hämmennystä vesijuoksuvyöllä. Todetaan, että isossa tilassa uimisessa ei ole mitään sääntöjä vaan pulikoidaan miten sattuu. Mennään ihan omaa tahtia itse valitussa kohdassa. Todetaan, että saksalaiset pitävät tauon jokaisen 25 metrin pyrähdyksen välillä.
  12. Noustaan altaasta tunnin kuluttua. Mennään suihkuhuoneeseen. Olisi tarve peseytyä. Harkitaan, uskaltaako uimapuvun ottaa pois. Todetaan, että ollaan irstaita pohjoismaalaisia ja otetaan uimapuku pois. Peseydytään normaaliin tapaan.
  13. Pukeudutaan uudestaan uimapukuun (koska on otettu käsipyyhe, kun isompi ei mahdu uimakassiin eikä pitkää yläkerran käytävää kehtaa nakuna kulkea, kun se ei näytä olevan tapana. Painetaan mieleen, että otetaan kunnon kylpypyyhe mukaan seuraavan kerran, jolloin ei märkää uimapukua tarvitse laittaa uudelleen päälle suihkun jälkeen), haetaan omat tavarat lukittavasta kaapista ja mennään taas siihen pieneen komeroon vaihtamaan vaatteet.
  14. Mennään kotiin ja halutaan mennä uimaan pian uudelleen.
Eli ihan toimiva. Pukeutumisen ja riisuutumisen yksityisyys on ehkä vähän hämmentävää, samoin suihkusysteemi. Saunaa tietty kaipaa, mutta ei kuulu konseptiin ja kyllähän se on sähköntuhlinkia. Tai kaupungin toisen uimahallin yhteydessä on saunamaailma, mutta sen käyttö maksaa 11 euroa, kun kertalippu uimaan on vain neljä euroa. Muuten mä en oo mitenkään erityisesti saunan perään, mutta uimiseen se jotenkin kuuluu. Kotiin mä en sitä tarvitse. Kesällä pääsee lisäksi maauimalaan, jonka kausi on yhtä pitkä kuin Uimastadionin kausi. Sitä mä odotan.

Elämyskameli suosittelee
yhteiset pukutilat ja saunat uimahalleissa

Friday, January 16, 2015

Raharössykkä

Pohjois-Saksan isoissa kaupungeissa alkaa hiljalleen luottokortin käyttö yleistyä. Täällä meillä konservatiivisessa etelässä sellainen on unennäköä. Siksikin meidän piti ihan heti ekana päivänä käydä hankkimassa tili ja siihen EC-kortti (jonkinlainen pankkikortti, varmaan vähän niinku Visa Electron). Tänään tuli siihen jo PIN-koodi postissa, jee! Vielä kun itse korttikin tulisi niin elämä hiukan helpottuisi. Tällainen pohjoismaiseen elämäntyyliin tottunut mamu kun pitää jotenkin niin vieraana ajatuksena kulkea kaupungilla kassi täynnä rahaa. Missään ei kehtaa kaivaa pikku senttiliinejä esiin ja sit niitä on kolikkokukkaro täynnä. 

Nyt on käyty Ikeassa! Ekalla kerralla katseltiin, toisella kerralla ostettiin neljä metriä PAX-säilytysjärjestelmää ja RAMSÄTRA-TV-taso. Edes Ikeassa ei voi maksaa pankkikortilla, joten mä nostin tukun rahaa automaatista ja menin sitten niitä siihen kassalle laskemaan. Kun näet automaatista nostaa 1000 euroa, saa mm. 20 kympin seteliä. Jono takana kiitteli, ettei mulla ollut EC-korttia. PAXit ja RAMSÄTRA tuodaan meille huomenna, niitä varten pitää olla passissa kotona klo 8-21. Ja se on pieni vaiva PAXin kokoamisen aiheuttaman murheen rinnalla. Eniten mua jo etukäteen kauhistuttaa se, että yksi runkopaketti painaa 55 kg eli ihan älyttömästi. Kuinka me saadaan ne siirtymään eteisestä makkariin?

Ikeassa mua riemastutti se, että Schweden Shopissa myytävät Ikean oman merkin näkkileivät on selvästi suomalaista pientä pyöreää. Ne on saman kokoisia ja tehty Suomessa. Mä ostin heti paketillisen hätäleiväksi. Se on vieläpä mun suosikkinäkkäri! Kyllä nyt kelpaa. Muuten ruokakaupasta ostettavat leivät on joko ihan vaaleaa tai sitten vähän kitkerän makuisia siemenleipiä. Olen päätynyt ostamaan jälkimmäisiä. Parasta olla ajattelematta ruisleipää. Aiemmin mulla on Berliinin lomilla mennyt kraanavedestä vatsa sekaisin. Hanavesi on juomakelpoista, mutta tietenkin sen koostumus eroaa Helsingin vedestä. Nyt yritän karaista itseäni juomalla pulloveteen sekoitettua hanavettä. Vesi on ihan hyvän makuista kyllä, enkä mä pelkää mikrobeja. Vesi on kyllä selvästi kovempaa kuin Suomessa, suihkun seinät ja lavuaarit on jo viikossa kalkista rumat.

Eilen mä kävin leuhuttelemassa käteisvarojani elektroniikkamyymälä Saturnissa, koska ajattelin ostaa mikron. Saatiin viimeinen tarjousmikro - ihan siistin näköinen Samsung 139 e. Tänään kun oli aika lämmittää makaronilaatikkoa ja Handyman asensi mikron paikalleen (=työnsi töpselin seinään), ei tapahtunut mitään. Kaputt. Uudestaan mikro Astraan ja rahat takaisin. Mä melkein toivon, että päädyn olemaan ostamatta mikroa jatkossakaan, koska täällä ei ole sille kaappitilaa ja se vie paljon pöytätilaa. Saa nähdä. Mal sehen.

Elämyskameli suosittelee
Ikea-näkkileipä

Tuesday, January 13, 2015

Büroslavia

Lauantain vastoinkäymiset - matkalle jääneet laukut ja autovuokraamon kädetys - ovat takana. Mun etukäteen hurjasti jännittämä sisäänmuutto meni kuin sadussa. Yksi kolmesta muuttomiehestä oli telonut itsensä jalkapallokentällä, mutta se ei haitannut, sillä olin tietämättäni buukannut yhden isä-poikaparin, joten miehiä oli sittenkin kolme. Lisäksi näistä kolmesta miehestä kahdella oli yhteensä 38 vuoden muuttoammattilaisura takana. Äijät kantoivat ongelmitta useamman laatikon kerrallaan ja jopa neuvoivat mua, että miten asuntoa kohdellaan ("älä laita sitä ristikkoa nojaamaan seinään, tulee jälki! Laita nojaamaan laatikkoa vasten"). Kaksi isoa, pienestä remonttiovesta mahtumatonta mööpeliä (ruokapöytä ja sohvan runko) ne kuljetti autotallin kautta kärryllä, joka sattui olemaan niillä mukana. Uskomatonta. Koko homma kesti kolme varttia. Ihan mieletöntä. Mä luovutan kaikki ennakkoluuloni fb:n kirppariryhmistä. Tai ainakin niiltä saa ammattitaitoista muuttoapua lyhyellä varoitusajalla.

Nyt on sitten purettu laatikoita, mikä onkin vaikeaa lähinnä siksi, että ei ole säilytystilaa. Vaatteita varten pitäisi käydä Ikeassa ostamassa PAX-säilytysratkaisu, mikä pelottaa mua jo edeltä. Ainoa PAX-kokemus, joka mulla on, on Långstrumpin edellisen asunnon PAX, jota varten jouduttiin kärsimään ja jopa tappelemaan kauniaislaisen suomenruotsalaisen sedän kanssa. Mutta ei auta - muita säilytysratkaisuja ei Ikealla ole eikä mamulla ole varaa non-Ikeaankaan. Täytyy siis vetää syvään henkeä ja mennä Ikeaan. Menen heti, kun kärsivällisyys riittää.

Eilen oli tehokas päivä. Aloitettiin heti aamusta käymällä kunnantalolla rekisteröimässä itsemme asukkaiksi. Sitten käytiin passikuvassa (joka paikkaan ne kuitenkin haluaa valokuvan), liittymässä sairaskassan jäseniksi, verovirastossa ja pankissa. Nyt on veronumero ja pankkitilikin. Sitten tilattiin internetliittymä, TV-paketti ja lankapuhelinliittymä (koska internettiä ei saa ilman lankapuhelinliittymää. Tietenkään). Nämä kaikki oli hankittu kolmeen mennessä. Ja välissä oli pitänyt kotonakin käydä. Saksalaiset ovat innoissaan bürokratiasta, mutta ei ihme - se on valtavan tehokasta.

Mutta sitten se taas alkoi, mamu-experience. Autonvuokrausfirmasta oli sanottu, että tulkaa kolmen jälkeen. Vuokrausfirma ei ole Tübingenissä, koska otimme auton läheltä lentoasemaa. Sinne matkustusaika hitailla lähijunilla kesti 80 min. Kun saavuimme paikalle vähän ennen viittä, ei firmassa ollut ketään (menee kiinni kuudelta). Ovessa oli lappu, jossa oli puhelinnumero. Numeroon ei kukaan vastannut. 10 min odotuksen jälkeen pari äijää tuli paikalle ja avasi oven. Kun ilmoitettiin, että tultin hakemaan auto, nämä totesivat, ettei mitään autoa ole. Olivat odottaneet meitä kolmelta ja kun ei tultu, oli meille varattu Opel Astra poissa. Siinä vaiheessa mä aloin jo pikkuisen hermostua, meille kun oli sanottu, että tulkaa kolmen jälkeen ja viideltä on kolmen jälkeen. Kundi soitti jonnekin ja sanoi, että kohta auto tulee. Ei ne olleet sitä kellekään vuokranneet vaan kolmas firman jannu ajeli sillä omia asioitaan. Tehtiin paperit valmiiksi, lupasivat jopa hyvittää meidän ylimääräiset juna- ja bussilippumaksut. Sitten mentiin tietysti tarkistamaan auton jo olemassa olevat naarmut. Se ei ollut ihan helppoa, koska auto oli likainen. Ne ei olleet siis pesseet sitä edellisen vuokraajan jäljiltä! Handyman löysi pienen naarmun kuskin ovesta, johon jantteri totesi, että "toi on niin pieni, ettei sillä oo väliä. Vasta kahden euron kolikon kokoiset naarmut me merkataan". Kun kysyttiin, että kai tämä lukee vuokrausehdoissakin, niin ei kuulemma lukenut. Ihme vellihousutoimintaa. Kirjoitat sen nyt siihen. Urpo.

Kun viimein päästiin tällä vuokra-autolla matkaan, todettiin, ettei Opel todellakaan ole hyvä auto. Kun painaa esim. ohitustilanteessa kaasun pohjaan, kierrokset nousevat ja moottori vinkuu, mutta nopeus ei nouse. Kun sitten hetken jurnuttaa kaasu pohjassa, kiihtyy auto varsin laiskasti. Ja parkkitutka piipittää herkästi kuitenkaan näyttämättä, että missä päin sen mielestä on ahdasta. Ostaisin vaikka Citroënin mieluummin (en kuitenkaan osta).

Nyt pitää lähteä eläkevakuutusasioita hoitamaan. Koskaan ei ole liian aikaista.

Elämyskameli suosittelee
Opel Astran ja ennen kaikkea autonvuokrausfirma Enterprisen välttäminen 

Saturday, January 10, 2015

Multikulti-mamuliini

Nyt mä oon käytännössä muuttanut maasta. Tavarat on matkalla ja me ollaan tämä yö hotellissa. Huomenna aamupäivällä kannetaan kuorma sisään. Meille selvisi keskiviikkona, että me ei ollakaan tilattu muuttomiehiä vaan vain tilaa autossa, joten tuli aika kiire etsiä kantajia. Lähtöpäähän saatiinkin Lankomies ja kolme kaveria, joiden avulla 65 pahvilaatikkoa, kymmenkunta muovilaatikkoa ja huonekalut siirtyivät tunnissa kuudennesta kerroksesta rekkaan. Saksan pää oli kimurantimpi, kun me ei tunneta täältä ketään. Otin yhteyttä pariin muuttofirmaan, joista ei sähköposteihin edes vastattu. Sitten keksin laittaa avunhakuilmoituksen paikalliseen fb-kirpputoriryhmään ja mulle tuli saman tien kymmeniä tarjokkaita. Valitsin heistä kolme, joista yksi on tänään jalkapalloturnauksessa loukkaantunut, joten kuitenkin kaksi ammattimuuttomiestä saadaan avuksi. Hyvältä kuulostaa. Kiusallista on se, että talon julkisivu ja rappukäytävä ovat vielä varsin keskeneräiset, joten varmaankin isoimmat huonekalut joudutaan tuomaan autotallin kautta ja että Handymanin selkä on sökö, mutta siis pääosin menee hyvin!

Multikulti-maahanmuuttajan elämä on toki hankalaa. Tänään hankaluus konkretisoitui siten, että ruumaan laitetut matkalaukut jäivät saapumatta välilaskulta mukaan Stuttgartiin. Nyt siis mm. Handymanin matkalaukussa oleva imuri ja vaihtovaatteet on jossain välitilassa. Toinen harmitus tuli siinä, että oltiin vuokrattu auto, jota sitten ei vuokrausfirmassa ollutkaan. Eikä mitään muutakaan autoa. Siellä kohauteltiin hartioita ja vikistiin, mutta eihän ne nyt sitten kuitenkaan voineet autoa taikoakaan. Kaikki oli vuokralla. Surkea nettipalvelu, kun antaa vuokrata auton, vaikkei autoa ole. Ja hieman harmittaa sekin, että mä en tajunnut pukeutua Saksan säiden mukaisesti. Täällä on liian kuuma Helsingin talvivaatteille. Mutta niin kauan kuin ongelmat ovat tätä vaikeustasoa, voi olla onnellinen. Handyman on sentään hyvällä tuulella.

Käytiin tänään syömässä Tübingenin keskustan kebappilassa. Mukava turkkilaissetä kysyi saksaa takeltelevilta uusmamuilta, että mistä ollaan kotoisin. Kun tunnustettiin, että Suomesta, niin selvisi että kebusedällä on kavereita Kuusankoskella. Osasi kysyä, että "kaikki salaatti? Sipuli? Valkosipuli?", jatkoi, että "tosi hyvä ruoka!" ja lopuksi vielä "tervetuloa myöhemmin!" Liikkistä.

Elämyskameli suosittelee
uudet elämyskeitaat