Liikennesääntöentusiasti

Pumpumkatti pohdiskeli tänään tykkäävänsä oikeastaan pyöräilyssä lähinnä ulkoilusta ja liikunnasta, ei niinkään vauhdista ja liikenteestä. Hänen ideaalipyöräilyänsä olisikin spinning auringossa. Mä oon ihan toista maata. Ei mullekaan vauhdissa oo muuta kuin välinearvo, mutta mä oon suorastaan tohkeissani liikenteestä. Mulle sopii ihan mahdottoman hyvin reittien suunnittelu ja sen pohdiskelu, missä kohdassa ajetaan ajoradalla ja missä on pyöräkaista. Mä rakastan salaa metrotyömaan ahtauttamaa Lauttasaarentietä, koska lännestä itään ajettaessa se pitää sääntöjen mukaan ajettassa ylittää viisi kertaa alle kilometrin matkalla. Onhan siinä ny tunnelmaa! Vauhtihirmuja voisi ehkä harmittaa hyvien alamäkivauhtien haaskaaminen tien ylitykseen, kun kerran molemmilla puolilla on pyöräkaistat, mutta mulle se on silkkaa huvitusta. Oikeanpuoleinen liikenne!

Sitä vastoin spinningistä mä en tykkää yhtään. Spinningmusiikki on poikkeuksetta huonoa ja ohjaaja keksii koko ajan, minne ollaan menossa, vaikkei oikeasti päästä edes huoneen päästä päähän. Mä ymmärrän kuntopyöräilyn, mutta spinning ei sovi mulle. Salilla lämmitellessä kuntopyörä on ok, koska sitä ajaessa pystyy keskittymään Saaraan ja sorsaan, Pulmusiin tai muuhun graveyard spotissa esitettävään TV-kulttuurin kiintotähteen. Nykyään mä kyllä mieluummin soutelen lämmittelyksi, mutta siis kuntopyöräkin on ihan ookoo.

Pyöräillessä mua ärsyttää suuresti ne autoilijat, jotka antavat tietä pyörätien jatkeella silloin, kun mä olen väistämisvelvollinen. Ei liikenne toimi niin, että pysähdellään ihan randomisti! Joskus mä siinä tilanteessa nousen satulasta ja talutan, jos näyttää siltä, että kukaan ei pääse siitä menemään ennen kuin kotona odottava jauhelihakeitto jäähtyy. Miksi ne tekee niin? Lisäksi mua ärsyttää suuresti jalkakäytävällä pyöräily erityisesti silloin, kun tien toisella puolella on pyöräkaista. Sitä vastoin pyöräkaistalla kävely ei häiritse mua oikeastaan lainkaan. Jalankulkija on kuningas. Mä oon tieliikennelakifani -80.

Elämyskameli suosittelee
Lauttasaarentie

Haavi auki

Mä ja mun sähköavusteinen polkupyörä ollaan nykyään tiiviimpi tiimi kuin 15-vuotiaat riparin vikana iltana. Handyman sentään liimasi siihen all-female propagandaa (Standard Issue -lehden kiitostarran). Enää ei sade tai muukaan ikävyys haittaa menoa. Jätän sen aamulla talliin vain niinä päivinä, kun olen menossa suoraan töistä hankalasti saavutettavaan paikkaan (esim. Tikkurilaan). Etukäteen vähän jännitin, että kuinka mä totun silmälasien kanssa ajamiseen, että kuinka ne mahtuu mun massiivisen kypärän kanssa päähän. No hyvinhän ne mahtuu ja sitä paitsi on aivan mahtavat - kärpäsiä ei lennä silmiin enää ollenkaan! Vielä kun muistaisin ajaa suu kiinni.

Mä oon nyt ihan virallisesti virallinen, kun kävin tänään työterveyslääkärin vastaanotolla saamassa lausunnon sopivuudesta virkaan ja kun ennen kaikkea sen lausunnon eteenpäin toimitin. Ainoa muuttunut asia on palkanmaksupäivä. Olen tyytyväinen.

Me asutaan nykyään ihan luonnon helmassa. Kun parvekkeen ovi on auki, kuulee vesilintujen vaakutusta. Kertaalleen sieltä pomppi talitiainen sisään ja jäi kiinni vasta iloisesti liverrellessään Handymanin leipälautasen muruja nokkiessaan. Handyman oli mennyt ärhentelemään ja tiainen oli älynnyt pomppia takaisin ulos. Tänään aamulla oli ikkuna raollaan ja johan oli taas talitiainen olohuoneessa. Niin olin mäkin. Vähän siinä kummatkin säikähdettiin, tintti teki kunniakierroksen ja lähti taitavasti samaa tietä takaisin. Jännittävä luontoelämys on sekin, että en ole nähnyt puoleen vuoteen yhtään harakkaa, mutta pihassa hilluu itsetietoinen ja komeanokkainen meriharakka. Tiedän, että se on meriharakka, koska katsoin netistä.

Elämyskameli suosittelee
silmälasit

Häämatkalla

Lankomies meni viime syksynä naimisiin diplomi-insinöörin kanssa ja kun muistetaan, että esim. Pikkusisko ja jopa mun äiti on naimisissa diplomi-insinöörin kanssa ja mun uimaseurueeseen kuuluu diplomi-insinööri ja pääministerikin on diplomi-insinööri, niin musta alkaa tuntua, että pikku hiljaa ne valloittaa maailman. Mä en vastustele, diplomi-insinöörit on kivoja. Niillä on diplomi ja tupsu ja se riittää mulle. Diplomi on hauska sanakin.

Oho nyt mä syrjähdin. Mun siis piti aloittaa, että lankomies meni naimisiin ja me annettiin niille häälahjaksi häämatka. Mikään matka ei ole täydellinen ilman mukaan tuppautuvia sukulaisia, joten tuppauduttiin mukaan. Tää on jo sukuperinne, koska myös Pikkusisko ja sen diplomi-insinööri kävi häämatkalla meidän kanssa pari vuotta sitten helatorstaina. Tällä kertaa me matkaillaan Tukholmassa, joka on fantastinen. Tultiin helatorstaina ja huomenna pitää jo lähteä kotiin. Eilen seuraan liittyi myös yllätysvieras eli seurueen bestman.

Tukholman matkailussa on oleellista se, että yritetään puhua ruotsia, vaikka välillä puhutaankin englantia ja saksaa. Ja sitku on puhuttu ruotsia, ollaan kamalan onnellisia, että se onnistui ja keskustelukumppanikin ymmärsi, mistä puhuttiin. Sit pitää olla tohkeissaan ja innoissaan, kun se tarjoilija sanoo takaisin että "kitos palion".

Eilen me vaelleltiin Södermalmilla. Handyman osti Seattle Space Needlen, Lankomies paidan, Diplomi-insinööri aurinkorasvaa, bestman mansikoita ja mä ripsivärin. Onnistunut ostospäivä. Tänään olisi tarkoitus tutustua kulttuuriin. Ainakin ollaan menossa museoon ja hautuumaalle, jos mä ymmärsin oikein. Tai sit rosengårdiin (ei Malmön).

Meidän perheessä on tapahtunut radikaali muutos. Jo pidempään meillä on ollut ongelmana Braunin Oral-B-hammasharjojen akun kesto. Ikiajat (eli ehkä kaksi vuotta) on pitänyt elää kahden hammasharjan taktiikalla, että toinen voi olla latauksessa. Viimeisen puolen vuoden aikana molemmat akut ovat olleet niin väsyneitä, että mä olen siirtynyt akustiseen hammasharjaan, koska ne eivät ole jaksaneet kahden kaluston pesua peräkkäin ja koska mä pesen hampaat ensin, loppuu akku aina Handymanin suussa ja se harmittaa Handymania. Nyt kuitenkin Handyman oli ostanut tarjouksesta uuden sähköhammasharjan ja se ei ookaan Braun. Se on Philipsin Sonicare. Oral-B:hen tottuneelle Sonicare aiheuttaa alkuun naurua. Se kutittaa mahdottomasti ikeniä etenkin yläkaluston alueella. Äänestä tulee mieleen lähinnä hammaslääkärin ilkein työkalu, ultraäänivingutin. Yllättäen kuitenkin parissa viikossa tottui. Enää ei naurata. Siinä on parempi akku kuin Oral-B:ssä ja se on sirompi sekä kevyempi. Matkakotelo on huono (kankainen pussi), mutta etenkin lasten harja tosi hyvä. Kerroin muutoksesta hammaslääkärilleni innoissani ja hän kertoi Sonicaren olevan muualla kuin Suomessa Oral-B:tä suositumpi, Suomessa Oral-B on markkinajohtaja. Molemmat hyviä harjoja. Jos siis haluat muutosta elämääsi, hanki Sonicare.

Elämyskameli suosittelee

Tukholma ja hammashygienia