Tyynyhepuli

Viime yönä Handyman repi mut kylmästi hereille twilight zonelta riehuakseen tyynystään. Se vouhkasi siitä, että "jos tää on joku tyynykeisarin hotelli ni miks kaikki meidän sängyssä olevat tyynyt on samanlaisia liian pehmeitä vatukkeita!?! Tajuutsä mulla on päänsärky ja niska kipee näiden perkeleen litulöterityynyjen takia!" Samaan aikaan se heilutteli alla kuvattua "The pillow of your dreams" -brosyyriä ja räpytteli käsiään. En tajunnut ottaa Virallista Hepulikuvaa heti yöllä koska olin lähinnä tajuton, mutta onneksi muistin raportoida!

Wanhusten waivoja

Ulkopuolisen korvaan me kuulostettaisiin Handymanin kanssa nyt varmaan satavuotiailta. Meillä on vaivoja. Mä aloitin nurinan jalkakivulla. Perhanan saksalainen jalkahoitaja rapsutteli "kovettumia" mun kantapäistä niin tarmokkaasti, että sai muutaman komean haavan aikaiseksi. Pirun kipeää tekevät kävellessä. Lisäksi oikeassa kantapäässä on todennäköinen plantaarifaskiitti. Särkee oikein. Eikä oo tietty Buranaa missään. Lisäksi mulla on oikeassa sääressä kamala kipu, josta olin viime yönä ihan varma että siinä on ruusu kun kantapäässäkin on haava. Turns out se onkin vain todennäköinen lievä paleltumavamma tai sit joku lihasjoku.

Handyman on valitellut koko illan päänsärkyä, jonka matkaseurueen lääkärijäsen tulkitsi johtuvaksi nestehukasta. Tämän vuoksi mentiin hakemaan limsaa kaupasta. Asemalla päänsärky miltei unohtui, kun Handyman piti tekstarinvaihtoa Homiksen kanssa. Lempeän härnäävä tekstarihattuilu päättyi kuin seinään kun joku helkkarin huru-ukko lähetti taloyhtiöasioissa Handymanille tekstiviestin koskien jotain säästömahdollisuutta joka pitäisi huomenna hoitaa (siis Huriksen mielestä pitäisi hoitaa, Handymanin mielestä asia on turha ja järjetön). Ja kun Handyman on mies ja vielä Handyman, niin eihän se voi lähettää takaisin mitään "Valitettavasti en voi auttaa täältä hanimuunilta käsin, unohda Huris ongelmasi!" -viestiä vaan se suunnittelee soittelevansa huomenna puolelle taloyhtiötä asian ratkaistakseen. Sellainen onni tästä kuitenkin seurasi, että enää ei Handyman päänsärkyään huomaa, kun tuli masu stressistä kipeäksi.

Ja juu, punaisten lyhtyjen alueella ei oo käyty, eikä olla menossakaan. Tulee myös coffeeshopit jäämään käymättä eikä jatsitupakkaakaan maisteta. En aio edes hash brownieta ostaa. Kanavan olen nähnyt ja poliisin ja lukemattomia homopareja, samoin todennäköisesti pilvessä olleen jonglööraajan (päihtymysepäily heräsi, koska keilat eivät pysyneet ilmassa). En ole ajanut polkupyörällä, mutta olen todennäköisesti häirinnyt pyöräilijän matkaa. Olen kulkenut raitiovaunulla ja metrolla. Olen ottanut itsestäni ja aviomiehestäni kuvottavan pussailuvalokuvan raitiovaunussa.

Niin ja tervetuloa, Ranpo! Tää blogi on niin camp, että sen followerit on kaikki leirinjohtajia!

No regrets

Handymanista riittäisi juttua kolmeen blogiin. Se on niin hassu. Tänään se lauleskeli koko aamun jotain omaa lallatustaan tyyliin "Suppi-duppi / en jagsa herätä / suppi-duppi / mut sellaista on elämä". Kun se sit viimein kuhn-kuhn-kuhnailun jälkeen pääsi suihkuun, niin se alkoi laulaa intohimoisesti Non, je ne regrette rieniä. Ja vähänkö se on soinut mun päässä koko päivän sen tulppaanilallatuksen kanssa vuorotellen.

Aamuatrian jälkeen me lähdettiin kaupungille. Navigointi täällä vaikuttaa mahdolliselta vasta aikamoisen aivotuuletuksen jälkeen. On nimittäin aika hankalaa tajuta että kartalle leveäksi pääostoskaduksi merkitty väylä voikin olla luonnossa sittenkin ihan kinttupolku. Lisäksi täällä kunnanisät ovat ilmeisesti päättäneet säästää siellä missä säästäminen tuntuu turistin silmään liioitellulta eli katujen nimikylteissä. Harvassa ovat ne risteykset, joissa kumpikin katu olisi kyltillä merkattu.

Handyman ohjasti seurueen ensin kidutusmuseoon (Lettipitkon suosiollisella avustuksella - kiitos! Useampikin paikallinen, mm. hotellin työntekijä opasti meidät Amsterdam Dungeoniin). Se oli oikein mielenkiintoinen, lisäksi lipunmyyjä oli niin ystävällinen ja hymyileväinen, että luulin alkuun tulleeni väärään museoon. Alkuun mun oli vaikea päästä tunnelmaan, mutta creepyn papan tultua mulle tarkkaan kommentoimaan yhdessä kuvassa kidutettavan ilmettä oli tunnelma täydellinen.

Handyman vei mut tietysti MediaMarktiin, koska Berliinissä olin MediaMarkt-päivänä niin uuvahtanut, etten jaksanut mennä. Ihan loistava kauppa! Parasta oli musiikkiosaston taustamusiikki, joka oli niin hyvää etten olisi millään halunnut lähteä koko kaupasta. Löysin oikeasti ensimmäisen tuotteen, joka oli selvästi halvempi kuin Suomessa, kun vain olisi ollut matkalaukkutilaa niin olisi Yläkerta saanut jo pitkään toivomansa frittikeittimen pilkkahintaan. Lisäksi löytyi HD-pornoa, mutta vaikka mä suorastaan kehotin Handymania ostamaan sen Barely Legal -BluRayn, niin kauppaan jäi kuitenkin. Yritin myös kieltää sitä ostamasta sitä levyä, ei auttanut sekään. Kävi niin onnettomasti, että oikeasti Handyman ei löytänyt sieltä mitään! Mua se suretti kovasti etenkin kun mä ostin viidelläkympillä audiovisuaalisia elämyksiä.


Onneksi Handyman kuitenkin piristyi, kun löydettiin matkan ensimmäinen Ben & Jerry's jätskibaari, vaikkei siellä ollutkaan Chocolate Fudge Brownie'a. Murtunut Handyman on nimittäin niin surkea näky, että siinä menee seuralaisenkin peruslomafiilis pilalle, saati sitten honeymoon-fiilis!

Kyllä Handyman suurimman osan ajasta on ollut kuitenkin ihan oma itsensä, esim kun se pyysi mua ottamaan kuvan tästä kuorma-autosta, koska siinä on vain puolileveä takalaitanostin:

Mälsä juttu muuten se Itiksen poliisilaitoksen tungos. Mä siis tosiaan kävin siellä syksystä kahtena eri arkipäivänä ja molemmilla kerroilla homma oli hoidettu 3 minuutissa.

Rooms with views

Mä oon lüxüs-lüxüs-matkailija. Mulle ei tulisi mieleenkään mennä johonkin hostelliin huppupäisten hippien haisteltavaksi. Elämyskameli toki kuuliaisesti raportoisi yhteisvessojenkin elämykset, mutta mieluummin kokee ne kirjoissa. Onneksi on kyttyrä, johon voi säästää. Mullahan on tapana laittaa kuukausittain palkasta 5-10 % syrjään lomatilille, jotta voi sitten mennä ookoo hotelliin kerran-kaksi vuodessa.

Hotellien suhteen mä tunnustan olevani samanlainen kilipää kuin Office Spacen (tai sarjakuvan) Milton - pitää mennä just niin kuin mä tahdon. Toki mä voin tehdä myönnytyksiä mahdottoman edessä (jos wlan-kenttä huoneessa on huono kuten Berliinissä, voin mennä käytävään surffailemaan edellyttäen, että siellä on mukavaa), mutta jos vaan voi epäkohdan korjata, niin please do. Pyrin silti olemaan rauhallinen ja asiallinen asiakas.

Näkymä Berliinin-hotellin ikkunasta aamuhämärässä:

Aamuista Amsterdamia ikkunasta:

Hamsterdam

Nyt on kalibroitu sisäinen kompassi. Aina uuteen kaupunkiin tullessa alkuun ahdistaa kun ei osaa sijoittaa itseään välittömästi kartalle. Tämän vuoksi heti saapumisen jälkeen täytyy lähteä kartan kanssa koluamaan paikkoja. Tänne saavuttiin harmillisesti pimeän aikaan, mikä aina vaikeuttaa suunnistamista, mutta mä tykkään haasteista. Käytiin siis kävelyllä. Kierrettiin keskustan itäosaa ja mentiin siitä vielä vähän itään, yhteensä noin 4 km:n kiemura tehtiin. Kaupungin kadut/kujat herättivät kyttyröissä ihmetystä, koska kontrasti Berliiniin oli niin valtava. Berliininhän ovat Saksan pojat (tai tytöt varmaan käytännössä) viivottimella piirtäneet hädissään 40-luvun lopulla, mutta kun noin historialliselta kannalta täällä ei ihan niin paljon pommitettu niin vanhat kierot kujanpätkät ovat kunniassaan. Lisäksi täällä on ihan sananmukaisesti hämärää, selvästi pimeämpää kuin Helsingissä tai Berliinissä, jouluvalot toimivat monin paikoin ainoina katuvaloina. Tosi kaunista täällä kyllä on. Ja komeita uusia taloja! Ja jännää! Hotelli on erinomainen, kiitos vain suosittelijoille. Ei tarvitse Handymanin taas hävetä ja kärsiä.


Ongelman muodostaa kieli. Mä en yleensä juurikaan bruukaa matkailla maissa, joiden kieltä mä en osaa. Mua jotenkin nolottaa, etten oo sitä vähää viitsinyt tutustua kulttuuriin, että olisin edes perusfraasit opetellut. Käytiin syömässä viehättävässä pitseriassa pikkuisen ydinkeskustasta syrjässä ja jotenkin kovasti arastutti siellä mitään jutella. Puhuin sekaisin englantia ja saksaa, koska niin paikallisetkin vaikuttavat tekevän. Siinä onkin aikamoinen dilemma - haluaako vaikuttaa ennemmin saksalaiselta vai amerikkalaiselta turistilta?

ICE ICE baby!

Istutaan ICE-junassa Berlin-Spandaun asemalla ja Handyman on mahdoton. Handyman oli siis itse saanut varata netistä liput juuri siihen ICE-junaan kun tahtoi ja varasikin. Varaus oli tehty jo marraskuun alussa. Handyman oli hukannut tulostamansa e-lipun ja mä sitten hädissäni tulostin uuden kotona just ennen kentälle lähtöä sähköpostista. DB:n nettilippuihin tulostuu kaksiulotteinen viivakoodi (neliökoodi?), josta lippu luetaan. No nyt hätäisen tulostuksen johdosta tuo koodi on kahdella arkilla. Handyman on kiukkuinen kuin ampiainen ja pitää sitä mun syynä. Konnari ei ole vielä käynyt ja jo nyt Handyman riehuu, ettei aio saksan sanaa sille selittää "rikkinäisestä" matkalipusta. Puhuu kuulemma vain suomea. Urpå ja rasittava mies!

Tästä pääsenkin pohtimaan avioliittoani. Olen tätä kirjoittaessani (29. joulukuuta 2008 klo 11:00) ollut aviosäädyssä minuutilleen 6 vrk eli 144 tuntia. Suurin osa noista tunneista on ollut mukavaa. Melko kylmää, mutta hauskaa. Ja kun niistä vähentää nukkuessa ja päivystäessä käytetyt 51 tuntia sekä Handymanin kiukutteluun käyttämän tunnin ja mun mököttämiseen käyttämäni tunnin, voi arvioida muun ajan olleen melko auvoista. Ja kun huomioi, että noissa kiukuttelun ja mököttämisen tunneissa on reilusti overlappia, on toistaiseksi avioliitto kohdellut mua hyvin. Handyman lienee eri mieltä jälleen.

Vieläkään konnari ei oo tullut, mutta Handyman on jo leppynyt, koska juna on jo nyt lyhyessä ajassa kiihdyttänyt yli 220 km/h nopeuteen. Väärä hälytys. Nyt se marisee taas ruikun-ruikun DB:n surkeasta PDF-tiedostotaittelusta. Hitsi multa menee hermo!

Saksan satoa:
-Spiegelei
-uusi kello kotiin ilmanvaihtohärvelin päälle sijoitettavaksi rikkoutuneen Clas Ohlson -kellon sijaan


-319 valokuvaa ja 4 videota
-3D-elokuvaelämys ja toivottavasti muisto siitä, ettei sellaista enää kannata mennä katsomaan jos haluaa välttää matkapahoinvoinnin
-mahtava idea ostaa MacBook
-Hackesche Höfe vihdoinkin, joka kerta aiemminkin sinne on pitänyt mennä


-joulumarkkinat


-Moët & Chandon Rose Imperial (auf Deutsch [rhosé: imperriá:l])
-Handyman melkein oppi sanomaan "meine Frau" (yleensä ongelma piili feminiinimuodon hallinnassa, vrt. "Ich suche mein Frau")
-älyttömän monta valokuvaa erilaisista jouluvaloista ja eläimistä, myös suhteettoman monta valokuvaa meidän naamoista
-päätös viettää ensi joulu Berliinissä
-alustava suunnitelma tulla yleisurheilun MM-kisoja katsomaan päiväksi-pariksi

Konnari muuten tuli ja mä sain sille asian selitettyä niin että kaikki meni ihan hyvin ja Handymankin rauhoittui katsomaan Simpsoneita iPhonestaan. Juna on hidastanut nopeudelle 186 km/h. Outrageous! Täyttä höyryä eteenpäin! Ja jälleen on tunti avioliittoa vierähtänyt.

Jk. Edellinen oli siis kirjoitettu junassa klo 12-13. Nyt on klo 18:15 ja on eri maa, sama valuutta. Istun Amsterdamissa Hotel Mövenpickin huoneessa 1511 ja fiilistelen komeita kaupungin valoja ja ähkin sitä että en tunne kaupunkia yhtään. Vielä. Pitää päästä katuja kyntämään että tulee maantieto tutuksi. Handymanin virallinen mielipide ICE-junista kääntyi negatiivisen puoleen Duisburg-Amsterdam-stintillä kun juna oli täynnä kuin karjavaunu ja jouduttiin istumaan kaksi tuntia kapsäkit sylissä. Lisäksi parin penkkirivin päässä oli maailman pikkuvanhimmat jenkkikakarat, jotka keskustelivat mm siitä, kuinka kaikki kuolis jos gravitaatiota ei olis tai kuinka "but I am traveling with a parent!" Argh.

Spiegelei

Spiegelei on herättänyt niin paljon keskustelua, pohdiskelua ja kysymyksiä että on perusteltua käydä se läpi perinpohjaisesti. Ohessa kuva Handymanin tämänaamuisesta Spiegeleista.


Juna Alankomaihin lähtee 1,5 tunnin kuluttua. Junassa aion lukea Jeremy Clarksonia ja pohtia tähänastista avioliittotaivaltani.

Rakas matkapäiväkirja

Tänään on ollut seesteinen päivä. Melkein. Aamusta koettiin jännittäviä hetkiä, kun aamupalabuffettia ei ollutkaan katettu HEat-ravintolaan kuten yleensä vaan hotellin konferenssitiloihin. Syy tähän ei meille täysin selvinnyt, mutta epäilimme sen johtuvan mahdollisesta sunnuntaibrunssista. Aamupalan jälkeen menimme SeaLifeen katsomaan kaloja! Olimme päivän ensimmäiset (muttemme suinkaan ainoat, toim.huom.) jonossa ja pääsimme kiertämään koko akvaarion näkemättä ketään muuta asiakasta. Siellä oli esimerkiksi sellainen hieno pyöreä huone, jonka seinät muodostuivat yhdestä suuresta akvaariosta, jossa harmaat kalat uivat kovaa vauhtia huonetta ympäri! Suurin osa ui myötäpäivään, mutta toki muutama (arviolta 5 %) Handymanin hengenheimolaiskalaa ui vastapäivään.


SeaLife-lipulla pääsi myös tutustumaan Dom Aquareehen, joka on meidän hotellin aulassa oleva valtava akvaario. Se on muodoltaan sylinterimäinen ja siellä sylinterin sisällä on hissi. Hissillä noustiin parinkymmenen metrin korkeuteen ja vihdoista viimein sain kuvan isohuulisesta kalasta, joka on viekkaudella väistellyt kameraani jo monta päivää!


Saksalaiset olivat ystävällisesti järjestäneet tällekin päivälle ostosmahdollisuuksia ilmeisesti pitkistä edeltävistä pyhistä ja alkaneista alennusmyynneistä johtuen. Valitettavasti täällä kuitenkin ilmeisesti ymmärretään sunnuntaiaukiolon päälle vielä vähemmän kuin Suomessa, koska aukioloaika oli merkillisesti klo 13-18. Voiko noin lyhyt aika kannattaa? Toisaalta eilen lauantaina isotkin kaupat pitivät ovensa auki aina iltakymmeneen saakka, mikä oli Loton ja Saunan pyhyyteen opetetulle aikamoinen kulttuurisokki.


Aika rassaavaa muuten että täällä on joka paikassa espanjalaisia turisteja. Mä olin antanut itseni ymmärtää, että saksalaiset lomailevat mielellään Espanjassa, mutta en ollut tiennyt että lomailukulttuurivaihto toimii toisinkin päin! Espanjalaisissa rasittaa se, että ne liikkuvat jatkuvasti waltavan suurissa parvissa ja räksytys on melkomoista. Ihan sama missä on, niin jo on joku Pablo kiinni hanurissa kailottamassa Maria-äidilleen, kuinka täällä saa sukkahousuja halvalla. Sitten niillä on kaikilla maailman typerimmät pipot päässä ja täysi slalom-gear muutenkin niskassa kun on kato pakkasta. Sukset vain puuttuvat.

Nyt päiväunille ja sitten iltakävelylle! (roumantiix) Handyman on muuten sitä mieltä että tää on enemmän blogi-moon kuin honeymoon. Mutta minkäs teet kun mies nukkuu kaiken aikaa. Mää tarviin virikkeitä!

Lauantai 27. joulukuuta

Eilen käytiin eläintarhassa. Aina ennen ollaan käyty itäpuolen Tierparkissa, mutta nyt iloisten virtahepoperheuutisten vuoksi päätettiin mennä länsipuolen eläimiä katsomaan. Molemmat Berliinin eläintarhat ovat hyvin puistomaisia ja viihtyisiä. Tämä länsipuolen Zoo on ihan yllättävänkin viihtyisä ottaen huomioon että se sijaitsee 100 metrin päässä Zoologischer Gartenin juna- ja metroasemasta, joka on narkkarien suosiossa. Nähtiin virtahepovauva, mutta valitettavasti siitä ei saatu hyvää kuvaa, koska se oli melko kaukana lasista sotkuisessa vedessä ja vain hetkeksi kerrallaan nosti nenäänsä pinnalle. Sen sijaan samassa altaassa olevasta linssiludesorsasta sain kuvan. Toki muistakin herttaisista eläimistä tuli otettua paljon kuvia, mutta näitä säästellään erillisiin postauksiin ja ennen kaikkea lomakuvakisaa varten. Teaserina voin kertoa, että otin kamelivideon joka saa toki runsaasti huomiota blogissa, kunhan keksin, kuinka N810:llä saa Bloggeriin siirrettyä videokuvaa (äsken ei onnistunut!).


Zoosta mentiin shoppailemaan ensin Nike-kauppaan ja sitten KaDeWeen. Ale oli alkanut, mutta siitä huolimatta oli lähellä etten joutunut maksamaan kamerakotelosta 95 euroa! Kun myyjän mukaan mun Panasonicia ei vaan voi laittaa mihinkään muuhun kuin alkuperäiseen Leican koteloon, joka oli vielä ruma ja ruskea. Lupasin hetken miettimisen jälkeen palata asiaan. Tämä oli silkka vale, koska viisastuneena menin Saturniin (vähän-niinku On-Off) ja ostin kahdenkympin Canon-pussukan. Tuo Joulupukin tuoma kamera on yhtä aikaa niin pieni ja muhkea, ettei se tavalliseen pokkaripussukkaan mahdukaan! Niin ja Handyman sai Nike-kaupasta siistin juoksupaidan, joka päällä on hyvä LiLeillä.

Illalla mentiin vielä kävelylle Unter den Lindeniä pitkin Reichstagille, jossa jonotettiin yli puoli tuntia pääsyä kupoliin. Handyman nurisi koko jonotusajan, että on kylmä ja matkan kiinnostavuus lähenee vaarallisesti työmatkaa Helanderin Jannen kanssa. Nuri nuri. Mulla on kyllä semmoinen huoli koko ajan että tää meidän häämatkaksi muuttunut loma on Handymanin mielestä silkkaa työtä.


Iltakävelyn jälkeen tultiin junalla Hauptbahnhofilta hotellille, jossa dekadentisti aulabaarissa nautittiin vähän iltasta. Juotiin myös matkan ensimmäiset yhteiset kuohuvat ja samalla mä löysin itselleni lempparisamppanjan: Moët & Chandon Rose Imperial. Olenkin jo vuosia yrittänyt etsiä jotain drinkkiä, jonka voisi aina baarissa tilata. Sininen enkeli oli ensimmäinen yritys, mutta epäonnekseni totesin olevani allerginen Parfait Amourille. Nyt täytyy vain oppia lausumaan Moët & Chandon Rose Imperial eri kielillä. Tuotemerkki on jo hanskassa, kiitos Queenin Killer Queenin.

Mrs. Handyman

Laajemminkin medioita seuraavat Kamelin followerit lienevät ounastelleet muutoksia tapahtuneen Kameli-Handyman-yksikön siviilisäädyssä. Tämä vahvistetaan tässä viestissä. Sorry tytöt ja pojat, Handyman on vihitty! Hän haluaa tosin heti seuraavassa virkkeessä muistutettavan, että aviorikokseen yllyttäminen ei kuulemma tule olemaan vaikeaa (en epäile tätä hetkeäkään!).

Maaginen maistraattivihkiminen tapahtui valtion virastotalossa Albertinkadulla päivitystauon aikana 23. joulukuuta klo 12 Katjnin ja Homiksen toimiessa ansioituneesti todistajina. Tässä on siis eletty kunniallisesti avioparina jo 100 tuntia ja 30 minuuttia, ja toistaiseksi avioliitto on vaikuttanut ihan mukavalta instituutiolta. Suosittelen lämpimästi myös Helsingin maistraattia vihkipaikkana kaikille hauskoista vihkitilaisuuksista kiinnostuneille! Vihkiminen oli niin hauskaa, ettei Kameli ollut kyetä nauramiseltaan tahtomistaan vakuuttamaan ja Handymaninkin "juu-u"-vastaus tulkittiin myöntymiseksi.

Voin rehellisesti todeta olevani hurjan onnellinen tuoreesta avioliitostani, mutta kyllä Pikkuveljen riemu ylittää kaikki kokemani tunteet. Nimittäin Pikkuveli (joka tästä lähtien tunnetaan blogissa myös nimellä Lankomies) on tuoreesta lankomiesstatukswestaan niin tyytyväinen, että on julistanut sitä jo useilla foorumeilla esim seuraavaan tapaan: "Vähänkö on äijää olla lankomies!" ja "Hellurei nato! Toivottavasti "hieman humalasta" toivuttuasi ei ollut järkytys naimapapereista yöpöydällä liian karu. --- Ei vaan - onnea ja mukavia joulunpyhiä sekä hanimuunia! Lankomies (jk. Keiden kaikkien pitää kuolla, että lankomies saa rahat?)"

Tapanina

Toinenkin päivä Berliinissä on mennyt oikeista hyvin. Mä heräsin seitsemältä, koska apparently aikavyöhykkeestä ja nukkumaanmenoajasta riippumatta mä herään seitsemältä.Herätin Handymanin, joka tyypilliseen tapaansa aamukuhni ja aamupalalla oltiin vasta yhdeksältä. Aamupala oli runsas ja maukas kuten ennenkin. Handyman sai Spiegelein!

Heti aamupalan jälkeen lähdettiin tutustumaan Berliinin Olympiastadioniin. Vaikuttava rakennus, Hitlerillä oli silmää blingille. Siellä olisi juuri alkanut opastettu kiertokävely, mutta koska mun saksa on lähinnä alkeellista ja Handymanilla ei pidemmästä opiskeluajastaan riippumatta juuri parempaa, päädyttiin englanninkieliseen Audioguideen. Sekin oli kyllä tosi mielenkiintoinen etenkin mun mielestä. Kovasti alkoi taas tehdä mieli tulla ensi elokuussa seuraamaan siellä järjestettäviä yleisurheilun MM-kisoja! Kun ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, paikkana on niin upea ja historiallinen rakennus ja ympärillä Berliini, niin mä varmaan pakahtuisin. Handymanin taivuttelu alkakoon!


Stadionin jälkeen mentiin Berliinin Legoland Discovery Centreen. Se on pikkuruinen Billundiin verrattuna, mutta silti tosi hieno. Siellä oli mm meidän hotellin pienoismalli Legoista tehtynä. Ja iso käärme! Ja "aidon" kokoinen Batman!



Tulopäivänä käytiin hotellin saunassa, kun mulla oli syväkylmä.Saunatilat olivat kyllä oikein hienot, mutta ehkä vähän hämmentävät. Mä oon kyllä ennenkin (vuonna 1998) käynyt Saksassa saunomassa, että osasin aavistaa yhteiset nakusaunat. Se mua kuitenkin suuresti ihmetytti, että siellä ei ollut mun lisäksi yhtään naista, useampia Lähi-idästä kotoisin olevia miehiä kylläkin. Ja vaikka siis joka seinässä kyltit kehottivat saunomaan ilman uima-asua, niin nämä kaverit kulkivat saunasta saunaan bananahammockeissaan ja mä olin nakuliinona. Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, että islamin mukaan mä oon nyt varmaan joku häpäisty nainen. Ehkä ne luulee mun olevan joku hotellin virallinen portto?

Valokuvaushepuli

Eräät blogin followerit muistanevat Hepulikirjan. Muille kerrottakoon, että kyseessä oli muistikirja, johon kirjattiin aiemman asuntomme sisällä tapahtuneet hepulit kirjallisesti ja kuvan kera. Valitettavasti aika ajoi kinofilmikameran ja analogikuvien ohitse niin että suurin kärsijä oli Hepulikirja, jota ei ole vuosiin päivitetty. Mutta nyt on Kamelilla digikamera ja Blogspotin käytännössä rajaton kovalevytila! Julistankin täten Hepulikirjan uudelleen perustetuksi. Uudesta Hepulikirjasta poistetaan lisäksi ahdas tapahtumapaikkarajoite, kaikkialla tapahtuneet hepulit rekisteröidään kuuliaisesti. Hepulin määritelmä on toiminta, jonka joku läsnäolevista arvioi hepuliksi.

Ensimmäinen digitaaliseen Hepulikirjaan arkistoitava hepuli on eilinen valokuvaushepuli. Kameli sai siis kameran joululahjaksi ja heti ensimmäisenä käyttöpäivänä otti sillä 81 kuvaa. Toisenakin 48. Täysiverinen hepuli siis, tunnustan.

Joulupäivä Berliinissä

Berliini on ihan mahtava kaupunki. Koneessa matkalla tänne umpiväsyneenä mietiskelin, että mitähän varten piti lähteä. Miten nyt yksi talvinen pohjoiseurooppalainen kaupunki eroaa toisesta? Jos väsyttää ja haluaa nukkua niin parempi se kai olisi nukkua omassa sängyssä lainanlyhennyksen hinnalla kuin sen lisäksi maksaa vielä toisesta sängystä. Negatiivinen asenne matkailuun siis. Onneksi tämä ihastuttavan rehellinen ja romanttinen kaupunki näytti taas aivan uusia tarunhohtoisia puolia itsestään jo lentokentältä hotelliin vievän bussimatkan aikana eikä nyt huvittaisi ollenkaan olla kotona!

Aloitetaan tärkeimmästä: ei ole yhtään liukasta hurraa! Eikä silti märkääkään. Päivällä paistoi ihan rehellisesti ja kunnolla aurinko niin että oli valoisaa sillä tavalla kuin Helsingissä on syys-lokakuussa valoisaa. Ja lokakuun valoisuus on aivan eri luokkaa kuin joulukuun, sanokoot kaamoksenvastustajat mitä hyvänsä. Kun aurinko meni mailleen, alkoi kaupunki kylpeä keinovalossa, joka ei ainakaan roumantiix-mielessä hävinnyt yhtään auringolle. Katsokaa vaikka:




Kun oltiin kotiuduttu hotellihuoneeseen, lähdettiin kiertämään kaupunkia. Bussin ikkunasta oli nähty joulumarkkinoita ja koska mä en ollut koskaan aiemmin sellaisella käynyt, piti konsepti tietty tarkistaa. Kyseessä oli siis joulupäivä, joka on mun kokemuksen mukaan vuoden kuivin päivä. Nytissäkin joulupäivää luonnehdittiin "päiväksi, jolloin ei tarvitse edes käydä ulkona". Jokaisilla markkinoilla oli väkeä niin että mun piti pitää edellä kulkeneen Handymanin takista kiinni etten ois hukkunut tungokseen. Ihanaa! Ja ihmiset olivat niin iloisiakin! Gendarmenmarktin joulumarkkinoilla oli laulamassa riemukkaiden eläkeläismiesten kuoro, joka veti mm. Blowing in the Windin (tietty saksaksi) ja hyvin! Täytyy tulla jatkossa aina tänne jouluksi ettei tarvitse etukäteen kammota kotona kuupoiltavia pyhiä ja niiden pelossa ehkä varata ylimääräisiä päivystyksiäkin.



Mä ostin hatun, koska a) täällä on kylmä, b) omaneuloma hattu jäi Suomeen ja c) mun tukka näytti ruokottoman hirveältä kaikissa valokuvissa ja se piti saada jollain peittoon. Gendarmenmarktin markkinoilla päätin, että tuen seuraavaa eteen tulevaa päähinemyyjää, joka ei ole päättänyt erikoistua Venäjän armeijan kierrätettyihin karvareuhkoihin tai neulahuovutukseen. Ostin karvaisen lierihatun, Handymanin toiveesta valkoisen (jotta mut bongaa väkijoukosta helpommin). Handyman tykkäsi hatusta kovasti. Kertoi kuitenkin vasta ostostapahtuman jälkeen, että äitinsä oli vastikään ostanut väriä lukuunottamatta identtisen hatun itselleen. Silloin mulle tuli creepy aavistus, että 25 vuoden päästä mäkin oon kipakka ja sanavalmis blondi, kun Handyman hiljalleen muuttaa mua äitinsä kaltaiseksi...

Materialistista joulua kaikille!

Älkää ymmärtäkö väärin, en mä mitenkään joulua vihaa. Mä tykkään kynttilöistä ja jouluvaloista ja tontuista. En tykkää jouluruoista, useimmista virsistä ja ahdistavasta sukutunnelmasta. Handyman on samoilla linjoilla. Niinpä meidän jouluaatto on usein aika lailla tavallista vapaapäivää vastaava tilanne. Toki jouluaattona saa töistä aattokorvausta, eli silloin ei ole tyhmempää olla töissäkään. Lisäksi sairaalassakin on aika rauhaisaa joulunpyhinä, kun silloin eivät kiireisimmät ehdi sairastaa. Mä olin siis töissä, ja se olikin ihan mukavaa! Ainoa takapakki tuli siinä, että neljästä päivystäjästä yksi sairastui kesken vuoron vatsatautiin ja pelottava ärjyvä takapäivystäjä yritti painostaa mua jäämään yöksi. Hell no! Mulla on lento huomisaamuna! En mä todellakaan jää jouluyöksi käkkimään Malmille mummoja hyysäämään.

Malmilla erityisen mieleenpainuva potilas oli tänään syntymäpäiväänsä viettänyt setä, joka oli viettänyt omaa ja Jeeshuksen juhlapäivää niin innolla kinkkua napaansa ahtaen, että oli osa mennyt väärään torveen. Mahtava kollegahetki koettiin, kun tämä kakonut herra oli sitten päätynyt AaOon heimlichattavaksi ja AaOo oli lähettänyt hänet minun tutkittavakseni. Koin vahvan yhteyden Yläkerran kanssa (sananmukaisen Yläkerran).

Malmilta Handyman haki mut syömään. Zetor oli järkyttävällä tavalla suljettu (?!?!) jouluaaton, joten mahtava Kultamuna- ja Zon-tätitapaaminen (Långstrumpin sukulaisia siis) piti siirtää vaihtoehtoislokaatioon. Långstrumpin suvulle ei kelvannut mun pretsekkaama Pääkonttori puuttuvan kapakkatunnelman vuoksi ja päädyttiin niinkin runolliseen paikkaan kuin Karhupuiston kiinalaiseen. Ihan hyvä ruoka oli. Ja erinomainen seura! Jotenkin vain siellä oli jatkuvasti sellainen tunnelma, että ollaan pudottu Kaurismäen elokuvaan. Siitä puuttui ainoastaan muutama ruma, hämmentynyt keski-ikäinen mies.

Ruokailun jälkeen mä ehdotin matkaa Vantaalle, mutta Handymanin ilmeestä näki, että nyt se on väärä suunnitelma. Miesparka ei ole nukkunut viiteen yöhön, kun on ollut masu niin sekaisin pukin tulosta. Mentiin siis suoraa päätä kotiin avaamaan pukin paketteja. Ja millaisia paketteja olikaan! Me oltiin oltu ilmeisesti hurjan kilttejä! Handyman sai mm. lampun, leegon, auton, näppäimistön ja kirjan ja mä sain mm. kameran, sukkia, sateenvarjon ja suklaapatukan. Lisäksi tänä jouluna ystävämme ja läheisemme halusivat antaa meille hiljaisen vinkin ja saimmekin yhteensä kolme deodoranttia lahjaksi. Handyman on tietysti aivan tohkeissaan, ajelee autolla ja on jo melkein kokonaan koonnut nosturinsa. Mua hirvittää, että minne se ne laittaa, mutta sen ilme on niin ihana kun se avaa jonkin toivomansa lelupaketin että en mä kykene. Tän takia mä en pysty hommaamaan lapsia.

Huomenna aamupäivällä lähdetään tosiaan ulkomaille. Nyt, kiitos Handymanin saaman näppiksen, voin sieltäkin käsin päivittää blogia. Tässä onkin viime päivinä kertynyt kyttyrä aika täyteen. Tyhjennystä luvassa jatkossa!

Pipareita!

Me puhuttiin Porkkiksen kanssa jo syksyllä että jouluna sitten pitää tehdä pipareita. En mä tiedä että miksi, kai se oli jotain naisten mahtailua. Eilen yläkerta oli kylässä ja päätettiin että nyt pirulauta se piparitaikina tehdään. Se oli aika jännää. Mä en oo tehnyt piparitaikinaa itse varmaan ikinä. Tai ehkä seiskalla kotitaloustunnilla, mutta siitä mä en muista mitään. Oli tosi jännittävää kun pääsi kuumentamaan siirappia! Ja kun sinne sekoitti mausteet niin kotona oikeasti oli joulun haisua! Taikinaa toki syötiin hartaudella (AaOo jopa lusikalla lautaselta) ja loput laitettiin jääkaappiin vetäytymään tämän päivän piparkakkutalkoita varten.

Mä en ollut lainkaan muistanut, että se piparien leipominen on niin puuduttavaa hommaa! Pari pientä kokkaretta olin kaulinnut ja saanut aikaiseksi jo 30 tähteä. Siinä vaiheessa mä tulin ajatelleeksi, että nyt on ehkä neljäsosa taikinasta tehty ja on kestänyt jo tunti ja jos jatketaan niitä pieniä tähti- ja piparimuotteja niin niitä tulee hitsiläinen 120 piparia ja mulle jo kaksikin piparia on aika hyvin kun nehän ei oo mitenkään erityisen hyviä. Porkkis kävi yläkerrasta hakemassa vähän isompia muotteja (sydän ja possu) mutta kyllä niilläkin menisi sata rikki. Sitten kun oli jotain 40-50 valmiina, päätettiin tehdä piparkakkutalo! Jos muutkin osaa, niin miksei sitten mekin! Meidän tekeleestä tuli lähinnä kosovolaislato. Osittain palanut, katto halki ja pihalla maailman suurin porsas, jolla on lehmän väritys. Kaunis kuin kuva. Suunniteltiin jo, että annetaan se Långstrumpille joululahjaksi, koska meidän käsityksen mukaan Långstrump arvostaa kaikkea kaunista ja todella ajateltua. Mutta ei me olla niin julmia. Huom. erityisesti "harjakatto", josta tulikin sitten konveksi aumakatto.


Mä kävin tänään ostoksilla! Ostin pitkästä aikaa itselleni paitoja, aika siistejä ja ihan nättejä. En osannut päättää kahdesta, kumman ostaisin ja päätin sit ostaa molemmat. Molemmat on neuleita, joissa on palmikkoneule. Toinen on vaaleanharmaa neuletakki ja toinen ruskea paita. Neuletakin kaveriksi otin myös lyhythihaisen twinset-poolon varmuudeksi. Ja sitä voi olla ihan fiksu käyttää töissä kun siellä ei pitkähihaista välttämättä tarvita, kun on kauhtana kuitenkin koko ajan päällä. Kameli on innoissaan! Aika paljon huutomerkkejä tänään.

Elottomuus

Handyman vei mut aamulla Jumboon roumantik-aamiaiselle. Handyman on niin kiltti. Satuttiin sattumalta tapaamaan siellä pari vantaalaiskaveria ja pääsin toteuttamaan ikiaikaista kauppakeskuslääkäriperinnettä (vrt. Töölön kirjaston konsultoiva lakimies), kun kaveri pyysi nuhalääkereseptiä. Totta vieköön mä sen kirjoitin, koska nuhainen mies on luonnon suurin epäreiluus naisia kohtaan - ei ymmärrä mikä on vialla vaan marisee naiselleen niin että kohta ovat riidoissa. Ja koska Handyman on toiminut bestmanina tämän vantaalaispariskunnan häissä, on parasta tehdä niin kuin pyydetään ettei Handymanin uskottavuus hyvien liittojen bestmanöinnissä mene.

Jumbosta mentiin verkkokauppa.comiin ostamaan meidän äidille (!) joululahja. Kaikki äidithän toivoo tietsikkakaupasta saatavia lahjoja. Katjn ja Homis tulivat myös Verkkikseen ostamaan jotain dartsinkatselun mahdollistavaa piuhaa. Sieltä mentiin keskustan Stockmannille jossa mä tapasin vuosien jälkeen mun kummisedän! Se oli hienoa. Joskaan kummisedällä ei ollut mulle mitään asiaa vaan se lähinnä jutteli Handymanin kanssa rakennusbisneksestä, kunnes sen vaimo (mun kummitäti Putti) soitti ja käski sen seuraavaan kauppaan. Naiset!

Nii ja nyt Handyman on sitten melkein koko iltapäivän vain nukkunut ja mulla on ollut hurjan tylsää! Mä oon seurankipeä! Töissä viihtyy yksinkin, mutta näin vapaapäivisin pitää olla a) jotain tekemistä tai b) seuraa tai mieluiten c) molempia. Pahinta Handymanin kolmen tunnin päikkäreissä on toki se, että sitten se kukkuu hereillä huomiseen saakka, kun mä oon puoli yhdeltätoista jo nukkumaan menossa.

Jälleen lomalla

Mä oon alvariinsa lomalla. Vastahan mä viikon olin kolme viikkoa sitten ja nyt ois taas kaksi viikkoa edessä. Sitten ei olekaan koko keväänä varmaan yhtään mitään. Mä oon tän loma-asian kanssa vähän semmoinen etukäteissurkuttelija: mietin että se loma menee taas niin nopeaan ja sitten onkin jälleen töitä ja loman jälkeen on niin ikävää mennä takaisin töihin että oisi ollut paljon fiksumpaa jättää pitämättä loma kokonaan. Oon ehkä muissakin asioissa aika lailla enemmän etu- kuin jälkikäteen hermoilija. Handyman on toista maata. Se ressukka stressaa kaiken aikaa: ennen, aikana ja jälkeen. Sillä on ehkä vain vähän eri asiat, mitä se stressaa. Mulla on mielen päällä pienet ja aika turhat asiat kuten joku bussiin ehtiminen tai se jos on kaupasta limetit loppu, Handyman taas stressaa maha kipeänä suurempia asioita kuten työhaastatteluja ym, jotka ei taas mua oikeastaan yhtään stressaa: natsaa jos natsaa.

Töissä on tyypillistä se, että aina juuri viime hetkessä tulee jotain massiivisen suurta ja tärkeää tietoon just ennen kuin on lähdössä kotiin. Tänään olin päättänyt kerrankin lähteä (sallitusti) puolenpäivän jälkeen loman viettoon, mutta sitten labra tyri yhden näytteen ja vartin sijaan jouduin odottamaan sitä tunnin ja sitten melkein oli h-vetti irti, kun joku soitti että sillä on varmaan tuberkuloosi kun jossain Pohjois-Suomessa on nyt jokin epidemia ja sieltä soitettiin, että tutkimukset pitäisi nyt aloittaa kaikille siinä rakennuksessa opiskelleille. Nnnjust. Piti nyt sit soittaa VIISI MINUUTTIA ennen kuin mä oisin lähtenyt ulos tuosta ovesta. Onneksi näin suuressa kaupungissa on ihan erikoistuneet ihmiset näitä asioita varten. Soitin sitten niille ja lupasivat ottaa asian hoitaakseen. Ja mä sain lomani, hyvä niin.

Alkaa jo vähän sormenpäissä kihelmöidä se matkalle lähtö! Ja toki joulu ja kaikki tässä on myös. Ja toki tavoilleni uskollisena stressaan jo siitä, että minkä matkalaukun otan mukaan ja otanko varakengät ja pärjäänkö hotellin kylpyläkuntofasiliteeteissa ilman sporttikenkiä vai pitäiskö nekin pakata! Ja hammasharja pitää muistaa ja tukkavehkeet. Ei pyhjettä. Onkohan meillä litran Minigrip-pussejakaan?! Ja silloin tällöin päässä kuuluu pieni ääni "hide the crazy" mutta silti mä ne tänne kirjoitan. Voi vitsi.

Urheilusuorituksia

Mä kävin just elämäni ekaa kertaa pilateksessa, koska tiistain ultrasuperhyperhyvä core on joulutauolla. Olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä ja olla menemättä. Siellä oli mun lisäksi neljä varsin keski-ikäistä naista, jotka riiteli siitä, saako pilateksessa käydä ilman että on käynyt edeltävää kahden päivän tehokurssia jostain pirun hengittämisestä. Sanomattakin lienee selvää, että mun mielestä tuommoinen on kukkua. Jos on ekaa kertaa jossain jumpassa, jokin voi tuntua hankalalta, mutta sitten kysytään opelta apua. Ei siihen tarvitse mitään etukäteisvalmennusta että voi mennä jumppaan! No turns out pilates on lähinnä jotain hengittämistä. Siinä tehtiin ihan järkeviä liikkuvuutta ja lihasvoimaa kehittäviä liikkeitä, mutta toistojen määrä oli niin pieni, ettei oikein ehtinyt vielä tuntua missään ja mulla meni jatkuvasti laskut sekaisin kun tietyt osiot niistä liikkeistä piti tehdä sisään- ja toiset uloshengityksen aikana. Lisäksi koko mun belief system murskattiin siellä pieneksi tomuksi, kun yhtäkkiä uloshengityksen aikana lihakset aktivoituu ja sisäänhengitys on rentoutumista varten. Niinku mitä? 28 vuotta se on ollut toisin päin!

Perheen urheilumainetta pitää yllä Handyman, joka on pitkästä aikaa East Coast Nordic Walking Teamin viikottaisella dementiahiihtolenkillä. Voin Teamin ulkopuolelta kyllä kateellisille salaa kertoa, että lenkki (Likkojen Lenkki eli LiLe) on ollut muutaman viikon jäähyllä, koska se järjestetään säävarauksella ja sää ei ole suosinut. Handyman ei ole käytännössä katsoen käynyt lenkillä juuri ollenkaan lokakuun alkupuolen jälkeen, silloin tuli liian pimeää ulkolenkkeilyyn ja maskuliinisuudestaan tunnettu Handyman ei enää "voi" mennä salille juoksemaan, koska se on kuulemma tarkoitettu keski-ikäisille tantoille ja Handyman kokee itsensä nuoreksi mieheksi. Toinen Handymanin urheiluharrastusta vaikeuttanut händikäppi on ollut toki edelleen vihoitteleva nilkka. Mutta mitäpä Handyman ei tekisi vieraiden naisten seireenimäisestä kutsusta. Kiitti vaan, nyt se sitten valittaa sitä perhanan nilkkaa seuraavan viikon mulle salaa.

Tänään salilla mulle kehittyi moraalinen dilemma: torstain niskaselkäjumpan ohjaaja kertoi, että siellä tehdään ylihuomenna Aivan Mahtavia Juttuja. Mä olin ajatellut feidata ylihuomisen jumpan työpaikan leimien pikkujoulujen vuoksi, mutta nyt tekisi kovasti mieli mennä sinne jumppaan. Äh. Ehkä mä feidaankin ne pikkujoulut. Tulee kyllä hankalaksi, kun pitäisi kreikkalaiselle selittää puhelimitse, että se suvlákivartaan etukäteistilaus pitääkin peruuttaa. Mutta mitäpä ei niskaselkäjumpan eteen tekisi!

Kielitaitoa

Viime viikon uutinen ulkomaalaisuudesta tuli tänään omakohtaisesti realistiseksi. Sain nimittäin töissä tämänastisen elämäni absurdeimman kohteliaisuuden. Mummukka oli tullut flunssavaivan vuoksi vastaanotolla ja siinä tutkittuani selitin, että tämmöistähän tämä flunssa on - tulee, kestää aikansa ja menee. Mummo oli ihan tyytyväinen. Siinä lähtiessään sanoi vielä, että "te puhutte kyllä todella hyvää suomea!" Mä menin siinä ihan sanattomaksi alkuun, muutaman sekunnin kuluttua ravistin ihmetyksen pois ja kysyin, että kuinka niin. Turns out mummeli oli luullut mun olevan saksalainen. No eipä siihen ollut sen suurempaa sanomista sitten.

Tuntuu, että mun töissä menee kielitaito ihan hukalle. Puolethan siellä puhuu muuta kuin perussuomea, mutta en mä ikinä käytä suomen lisäksi muuta kuin ruotsia ja englantia. Vaikka koulussa oli mahdollista lukea monia melko harvinaisiakin kieliä, ei tullut niitä opiskeltua. Enkä mä kunnolla lukenut niitä tavallisiakaan. Venäjää pitäisi osata, mutta huolimatta endless venäjäntunneista ja ylioppilaskirjoituksista mä en osaa muuta kuin tervehtiä ja kiittää. Sen oon kyllä huomannut, että helpottaa kovasti olla suomenkielinen, koska esim. romaniankielinen melko huonosti suomea puhuva työkaveri on paljon mua suuremmassa pulassa vaikka afrikkalaisten huonosti suomea puhuvien ihmisten kanssa. Moni maahanmuuttaja vaatiikin päästä aina suomenkielisen työntekijän vastaanotolle, koska muuten voi olla tosi vaikeaa saada asiaa perille. Kuulostaa kummalta mutta on oikeastaan aika loogista.

Joulutohinaa

Tää viikonloppu on mennyt jouluasioita funaillessa. Melkein kaikki lahjat on hommattu, ihan kaikki päätetty ja kaikki hommatut paketoitu. Ongelmana on Handymanin lahja(t), koska Handyman monien imartelevien attribuuttiensa lisäksi on rasittavan utelias. Handymanin lahjan voi hankkia aikaisintaan aatonaattona, jos toivoo sen säilyvän salaisuutena. Toinen vaihtoehto on piilottaa paketit niin nerokkaasti, ettei itsekään löydä niitä. Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen olen erittäin tyytyväinen kun nyt on kaikki sujumassa ihan hyvin joulun suhteen. Ostoksilla käyminenkin oli kerrankin tänä viikonloppuna suorastaan mukavaa, kun eilen käytiin tyttövoimin Itiksessä ja Jumbossa ja sai rauhassa katsella mitä halusi ilman Handymanin jatkuvaa marinaa leluosastolle pääsemisestä ja sai jutella tyttöjen juttuja. Tänään sitten käytiin Handymanin kanssa tekemässä täsmäisku vielä Jumbon Stockmannille kun oli muutama ostettava juttu mielessä ja sekin meni ihan rennossa tunnelmassa ja kaikki saatiin mitä pitikin.

Handyman tuli yllättävän pirteällä mielellä pikkujouluristeilyltään. Käytiin Katjnin kanssa hakemassa mies satamasta eikä mukana ollut kuin yksi tyttönen ja sekin piti viedä ihan omaan kotiinsa. Ainoa Handymanin juhlaelementti oli möreä ääni, joka on tyypillinen Handymanin ongelma riehakkaampien juhlien jälkeen. Handyman puhuu hiprakassa aivan yhtä paljon kuin normaalistikin (ellei enemmänkin), mutta jopa vielä kovemmalla äänellä kuin normaalisti. Mukavaa olikin, että Handyman oli pirteä, olihan eilen hänen syntymäpäivänsäkin! Vietettiin sitä ihan rauhallisissa merkeissä kotona Katjnin toimiessa juhlavieraana ja catering-vastaavana. Erinomaista makaronilaatikkoa, kiitos! Katseltiin Briteistä tilattua Shaun the Sheep -DVD:tä, ihan mainio!

Mua jännittää kovasti, koska Handymanin työkaverit ovat saaneet päähänsä, että haluavat tavata mut. Oon nyt kuulemma menossa ensi viikolla "Mirtsin" luo glögille. Mun mielestä tää on ihan kummallista - ei mun työkavereille tulisi ikinä mieleen haluta tavata Handymania. Mä oon kuitenkin päättänyt olla tyyni ja rauhallinen ja ihan coolisti vain mennä sinne Mirtsille. Handymanin työkaverit ovat myös ilmoittaneet tulevansa helmikuussa meille laulamaan SingStaria ja kuulemma silloinkin mä oon paikalla. Mulla on kyllä semmoinen epäily, että ne haluavat nähdä mut vain sen takia, että eivät usko kenenkään naisen voivan seurustella Handymanin kanssa. Tai ehkä ne luulee, että mä oon aivan clueless Handymanin ilmiflirttailusta kaikkien muiden maailman naisten kanssa. Tai sitten niillä on paljon terveysongelmia joita ne toivoo mun ratkovan. En mä ymmärrä.

Musiikkia

Mulla on hyvin kranttu musiikkimaku. Mä en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka väittävät pitävänsä "kaikesta musiikista". Semmoisen väittäminen on sitä paitsi mun mielestä valehtelua. Jos sanoo niin, ei ole varmaan kuullut kuin ehkä radiossa soitettavaa musiikkia eikä välttämättä tiedäkään kaikista mahdollisista musiikkivaihtoehdoista. No siis mä olen hyvin tarkka siitä, mikä musiikki kelpaa. Kappale kappaleelta mä keräilen herkkupaloja kokoelmiini. Toki Handyman sitten inhoaa kaikkia mun lempparibiisejä ja mun mielestä sen ostama musiikki on aina ihan kammottavaa. Vastikään se on hankkinut mm. Paula Koivuniemen "Luotan sydämen ääneen", Leidit levyllä -potpurin, Ace of Basea ja leffamusiikkia Kill Bill 1:stä ja Madagascar 2:sta. Tietysti joskus käy niin, että mä alan tykästyä johonkin Handymanin biisiin. Ongelma tässä on se, että heti jos mä kerron Handymanille, että tuo-ja-tuo ei ole ihan mahdottoman huono, niin Handymanille tulee aversio sitä kohtaan. Mä oon tällä tavalla pilannut esim. Apulannan ja Queenin tuotannon osittain sekä Billy Idolin "John Wayne" -biisin. Nyt mä oon oppinut, etten enää kerro sille, jos joku on mun mielestä hyvä, koska sit me voidaan molemmat joskus kuulla jokin biisi, joka ei toisen mielestä oo kamalaa sontaa.

Handyman lähtee tänään firman pikkujouluristeilylle. Sen firmassa järjestetään vuorovuosin pikkujoulut maissa ja risteilyllä. Tämä kerta on nyt ensimmäinen risteilykokemus, koska kaksi vuotta sitten meillä oli lastenvahtitehtäviä juuri pikkujouluviikonloppuna. Tuossa se aamulla etsiskeli hammasharjaansa ja tarvitsi paidanviikkausapua. Sillä oli tarkoitus järjestää itsensä neljänneksi johonkin tyttöhyttiin, mutta jotkut miespuoliset työkaverit oli tän suunnitelman vahingossa torpedoineet toivomalla Handymania omaan hyttiinsä. Mutta ehkä se on Handymanin mielenterveyden kannalta ihan hyvä ratkaisu.

Keitaalla

Pitkän kuivan kauden jälkeen kävin taas tänään oikein kunnon elämyskeitaalla, nimittäin Kehä kolmosen Motonetissä. Auton sisätilanlämmitin sanoi sopimuksen irti viime viikolla ja siitä lähtien on Honda ollut ikävän vilpoinen lähdettäessä. Kyllähän sitä ilmankin pärjäisi, mutta kun Handyman ei suostu tulemaan sisälle autoon päällystakissa, niin se on melko välttämätön. Oon mä aiemminkin käynyt Motonetissä ja joka kerta aiemmin oon kyllästynyt jo melko nopeasti. Sehän on tietysti Handymanin paratiisi heti Birminghamin Lego-kaupan jälkeen, täytyyhän Handymanin jo nimensä puolesta olla kiinnostunut kaapeleista ja vimpaimista. Tänään kävi siitä hullusti, että mä hukkasin Handymanin n. 3 min kauppaan saapumisen jälkeen ja eksyin siihen valtavaan halliin. Kyllä on yksinkertainen kameli hämmennyksissä osienpesualtaiden ja asentajan laatujalustojen ihmemaassa. Ihmetys vain kasvoi, kun näin kassojen läheisyydessä DVD-hyllyn, jonka nimikevalikoimissa oli lähinnä Sinkkuelämää ja Danielle Steelin Safe Harbour - Turvasatama. Vielä lähempää kassoja oli kasoittain Bratz-nukkeja ja leikkiautoja. Ostaako joku sieltä koko perheelleen joululahjat?

Eilisten uutisten mukaan mä oon usein ulkomaalainen. Tai siis Helsingin tk-lääkäri on usein ulkomaalainen, mutta mähän oon Helsingin tk-lääkäri. Tää uutinen sai mut kyllä melkeinpä tuohtumaan. Mulla menee hermo siihen, että ensin määitään sitä ettei ole lääkäriä tässä pitäjässä pitkään aikaan ollut ja seuraavaksi sitä, että se lääkäri joka on, ei puhu suomea. Tai sitten jos puhuu suomea, niin on muuten ikävä ja rasittava eikä kirjoita tarpeeksi happypillereitä. Nyt täytyisi saada vähän objektiivia siihen iänikuiseen valittamiseen mun mielestä.

Kameli on ollut vähän allapäin. Päivitystahtia on tiivistetty lukijoiden toivomuksesta, mutta vaikka Kameli täällä sorkat hellinä keyboardia näpyttää, ei tule kommentin kommenttia paitsi Handymanilta puolipakotettuna. Tuntekoon lukija nyt piston sydämessään. Säälittävää vonkausta.

Seesteinen sunnuntai

Handyman haluaisi kisun. Toive on pitkäaikainen ja aktiivista toivomusaikaa on ollut jo yli vuoden. Jo vuosi sitten kisu oli Handymanin Joulupukin listalla, mutta vielä ei ole toive toteutunut. Tärkein syy sille, ettei meillä kisua ole, on ollut mun todennäköinen kissa-allergia. Lapsena olin varsin hengitystieoireinen kissalle ja pelkään, että se voi uusia. Toki mua vähän epäilyttää myös se, että jos siitä kisusta lähtee kovasti karvoja ja sit mulla on kaikki vaatteet karvoissa. Ja se, että jos Handyman ei onnistukaan opettamaan sitä pöntölle vaan se pissii joka paikkaan. Ja sit vielä sekin, että jos sille tulee flunssa niin mua kovasti säälittää. Mutta siis allergia on ollut tärkein juttu - jos mä nimittäin olisin allerginen, muuttaisin todennäköisesti itse mieluummin pois kuin katselisin Handymanin murtunutta katsetta kissan poisluovutuksen johdosta. Nyt kuitenkin allergia-asiaan tuli ratkaiseva käänne, koska meillä kävi tänään mun entinen työkaveri, koodinimi Bodari. Bodari on kauan jo miettinyt kissan ottoa. Nyt tuli Handymanille ja Bodarille semmoinen ajatus, että me voitaisiin ottaa se kissa ja jos mä tulisin sille allergiseksi, voitaisiin se kissa luovuttaa Bodarille. Alkoi vähän arveluttaa, kun mua niin kovasti säälittäisi se kissa. Pitäisi varmaan taivutella Handymania lopettamaan työtkin, ettei se kissa joutuisi olemaan yksin kotona päivisin.

Käytiin Handymanin kanssa jälleen Homiksen pelissä tällä kertaa ihan suurella areenalla Kisahallilla. Samassa katsomossa oon kerran käynyt katsomassa Pikkusiskon cheerleading-näytöstä ennen EM-kisoja. Seuraavana päivänä Pikkusisko esiintyi neljännessivun kokoisessa kuvassa Hesarissa, se julkimo. Jälleen jännittävää ja mieltäylentävää koripalloa ja onneksi Homiksen jengi voitti! Homiksen suurin fani - Handyman siis - olisi varmaan surrut jouluun saakka, jos Homis olisi hävinnyt. Tää on mulle myös henkilökohtainen helpotus, koska sureva Handyman on mahdottoman huonoa seuraa.

Handyman teki jälleen uroteon. Meillä ei oo KinoTV näkynyt oikeastaan ikinä, vaikka ollaan kyllä ihan kuuliaisesti maksettu kanavapakettia, jossa sen pitäisi tulla. Tämä on ottanut jonkin verran päähän ensisijaisesti sen vuoksi, että KinoTV:ltä tulisi viikonloppuaamuisin vanhoja Tehiksiä, joita mun olisi ihan mukava katsella Handymanin heräämistä odotellessa. Kanavat on ihan manuaaliviritetty ja tehty joku 16 tuntia kestävä megavirityskin jo pariin kertaan eikä se perhanan kanava näkynyt kuitenkaan. Handyman tutustui tarkemmin asiaan ja selvisi, että meillä on jotenkin heikko signaali. Tänään sitten käytiin mun inhokkikaupassa Clas Ohlsonilla ja ostettiin jonkinlainen signaalinvahvistin. Jännitys oli aikamoinen, koska niitä ei ollut kuin antennikoteihin suunniteltuja. No, viiden minuutin viritys ja Handyman oli saanut KinoTV:n toimimaan!

Itsenäisyys

Tänään on itsenäisyyspäivä. Pienet kutsut pidettiin juhlapäivän kunniaksi. Laitoin ruokaa ja tein Jamie Oliverin ohjein valitettavasti vähän kuivan ja epäonnistuneen persikkapiirakan. Onneksi Maryland toi mukanaan juustokakun, joka tekikin kauppansa hyvin, kaikki on jo syöty! Viimeisen palan hoiti Handyman heti vieraiden lähdettyä koruttomaan "mää syän nyt tään vanhan poies" -tyyliinsä.

Me ollaan siis lähdössä ulkomaille joululomalla. Lähtö on joulupäivänä Berliiniin, jossa majoitutaan mun lempparihotelliin kaikista kokemistani hotelleista. Siellä on esim hurjan iso akvaario, jossa uiskenteli ainakin alkukesästä isohuulinen kala! Lisäksi aamupala on todella todella hyvä - siellä saa Handyman tilata Spiegelein tai munakkaan ihan oman makunsa mukaan ja juomaksi voi valita esim. laten tai sitten ihan oikean kaakaon. Toki leipiä ja höysteitä ja hedelmiä ja muroja ja kaikkea on lisäksi niin paljon kuin ikinä vaan voi kuvitella. Hotellissa on myös kattava kuntokeskus ja hoitola. Hotelli sijaitsee ihan Berliinin tuomiokirkon vieressä Spreen rannalla. Mä en oo ikinä Berliinissä talviaikaan ollutkaan, on kiva nähdä kaupunkia ihan uudesta näkökulmasta. Suurempia suunnitelmia ei ole, mutta eiköhän sieltä tekemistä keksitä. Ainakin mä haluisin käydä ehkä DDR-museossa taas (kaksi kertaa aiemmin jo käyty) ja 3D-leffassa Potsdamer Platzilla. Berliinistä jatketaan vielä Amsterdamiin, jossa ollaan pari yötä. Siitä mä en osaa arvioida vielä mitään, kun en oo koskaan ennen käynyt. Paitsi että ei taideta käydä Anne Frankin talossa, se kuulostaa aika tylsältä, vaikka toinen maailmansota ja kylmä sota mua erityisesti kiinnostavatkin. Handyman haluaa käydä kidutusmuseossa, se kuulostaa myös mun mielestä mielenkiintoiselta. Suomeen tullaan takaisin uudenvuodenaattona, kone laskeutuu joskus iltayhdentoista jälkeen. Kotiin tullaan siis vasta ensi vuonna!

Lomaa meillä on itse asiassa jo pari päivää ennen jouluakin. Jouluaaton mä oon töissä 9-18 ja sen jälkeen mennään perinteen mukaan Zetoriin. Mukaan ovat tulossa ennakkoilmoitusten perusteella Långstrump + sukua sekä Yläkerta. Zetor on siitä hyvä jouluravintola, että se on ainoa ravintola Helsingissä, jossa ei tarvitse syödä jouluruokaa. Tämän vuoksi vietetään nyt siis jo kolmas jouluaatto siellä.

Mä oon kovasti pyytänyt joululahjaksi jalkahoitoa sieltä hotellin hoitolasta, mutta se ei kuulemma onnistu, koska sellaisia ei ole myytävänä ainakaan netin kautta. No mutta ehkä Handyman voi sitten ostaa mulle vaikka sukat lahjaksi. Niitä mä tarvisin. Mutta ei ehkä tuu sukkiakaan, koska Handymanin lahjat ovat perinteisesti sähkökäyttöisiä ja niissä on USB- ja/tai ethernet-liitännät. Viime jouluna Handyman tosin poikkesi hätkähdyttävästi tästä periaatteesta antamalla mulle Lapponia-kaulakorun. Edellinen ei-sähkökäyttöinen lahja oli 25-vuotissyntymäpäivälahja, jolloin Handyman antoi mulle lautasia, se romantikko. Kehitystä on siis tapahtunut. Kehitys on kuitenkin vielä lapsenkengissä, niinpä mä arvelen saavani jälleen jotain USB-kaapeliin kiinnitettävää, esim. USB-toimisen kahvikupin lämmittimen.

Bäksiin töihin

Mä oon nykyisin ihan mahdoton hermoilija. Jo ainakin vuoden ajan oon hermonnut ennen jokaista päivystystä, että osaanko mä. Ja nyt eilisillasta lähtien oli masu ihan kipeänä ja sekaisin kun mua niin jännitti, että osaanko mä nyt viikon loman jälkeen tehdä perushommia. No ihan hyvinhän se meni, koska kyllähän mä nyt tiedän, että mitä mun pitää siellä tehdä. Mä oon ihan typerä. Lisäksi tää juttu on mun mielestä ihan käsittämätön, koska ei mulla aiemmin oo ollut mitään jännitysongelmaa. Mä oon luullut, että stressaamiselämäntapa kehittyisi jo joskus nuorena, että mä olisin liian vanha tämmöistä keksimään, mutta en sitten ilmeisesti. Nyt mä voin alkaa murehtia tätä niin työhuolet ei tunnukaan enää yhtään merkittäviltä.

Mun isomummo täyttää huomenna 96 vee. Se on mun mielestä aika komiaa. Muutaman vuoden hän on ollut jo vähän höppänä, mutta fyysisesti ja myös henkisesti ihan kohtuukuntoinen ikäisekseen. Hän on siis tietysti ollut eläkkeellä koko sen ajan mitä minä olen ollut hengissä ja tarkimmin mulla on mielessä hänestä se, että muija tykkää pelata marjapussia ja rakastaa miehiä. Hän itse sai vain tyttäriä (joista vanhin, 76-vuotias, on siis mun äidinäiti), mikä on tehnyt hänet kovin paljon poikalapsia arvostavaksi. Pari vuotta käytiin häntä tapaamassa Handymanin kanssa. Hän sitten kyseli, että mitäs me ollaan ammatiltamme. Olin kovin hämmästynyt, kun lääkäriys ei saanutkaan minkäänlaista perusmummomaista intopunaa poskille, vaan Mammapa hullaantui ekonomista suvussa. Suitsutti Handymanin ilmeistä laskutaitoa(?). Mieletön nainen! Ja siis muistaa vielä Suomen itsenäistymisenkin, sattuihan se hänen omana viisivuotispäivänään. Ainoa harmituksen aihe hänellä on se, ettei vanhainkodissa oikein voi tanssia, kun kaikki miehet ovat hänen lastensa ikäisiä ja sehän nyt olisi sopimatonta.

Isi soitti tuossa aiemmin, on menossa pikkujouluihin ja tarvitsisi kyytiä yöllä kotiin kun on taksit niin kiven alla. Täytyihän sitä luvata. Mä muistan, kun kerran Handymanin kanssa haettiin Isi poikien golf-matkalta yöllä, kun oli poijjaat vähän kahveissaan. Ajeltiin ympäri Helsinkiä kuljettamassa isin kavereita kotiin. Sitten kun tuli aika suunnata mun vanhempien kotiin, Handyman meni jotenkin sekaisin ja ajoi Herttoniemestä Viikin ja Arabian kautta Vantaalle, koska omien sanojensa mukaan täysin unohti Kehä ykkösen olemassaolon. Täytyy tänään päntätä sille maantietoa, kun jälleen Isi olisi Hertsikasta haettava. Pitäisi varmaan perustaa Kännikuskit Oy.

Vetten päällä

Kävin pitkästä aikaa vesijuoksemassa tuossa aamulla viimeisen lomapäivän kunniaksi, kun seuraakin sai. Töölön uimahalli on kyllä klassinen. Onneton pieni ja matala allas on louhittu maan alle. Siellä on paljon mummoja, jotka ottavat toisiinsa kontaktia pesuhuoneessa agendana saada apua uimapuvun pukemiseen ja vanhat sortseissa uivat sedät saa kauluspaitaisilta uimavalvojilta huomautuksia butt crackin esittelystä. Upeaa siis. Lisäksi siellä on höyrysauna, joka Vuokista puuttuu.

Ensi vuoden työsuunnitelmat muuttuivat taas. Mä olin siis alun perin menossa puolikkaaksi terkkariin ja olin alustavasti suunnitellut meneväni toiseksi puolikkaaksi sairaalaan. No nyt terkkari tarjosikin mulle kokopäivähommaa (50 %+50 %, kaksi eri aluetta). Täydellistä. Lyhyempi työmatka, mukavampi työ ja parempi palkka kuin sairaalassa. Ja kivempi pomokin! Kaikki on ykköstä tai ainakin tuntuu siltä. Ainakin nyt vielä tässä vaiheessa.

Me ollaan Handymanin kanssa menossa ulkomaille lomailemaan jouluksi. Lennot ja junat on varattu, mutta jotenkin energia ei ole riittänyt hotellien varaamiseen. No nyt sit on huoneet loppu valitsemastani hotellista. Täytyy varmaan valita joku muu kuin Radisson! Mut ne on ihan tosi huonoja! Voi ei..! Eniten mua säälittää Handyman, koska mä oon aika lailla hankala kameli, jos hotelli ei lomalla kelpaa. Siinä mä oon aika high maintenance. Jos hotelli on mun mielestä kelvoton (esim. ruotsinlaivamainen), on Handymanin yöunet vaarassa. Eli jos joku tietää HYVÄn hotellin Amsterdamista, niin Handyman arvostaa vinkkejä.

Man for all seasons

Handyman on herkkis. Jotenkin se on koominen hahmo, kun se yrittää olla niin rehvakas ja kovaääninen ja ehdoton ja ärsy, mutta sitten oikeasti se on pehmo. Handyman herkistyy aina katsellessaan jotain eläinohjelmia, jotka onkin sen lempiohjelmia. Se kärsii kaikista oudoista vaivoista ja on aina varma, että on "kasvi piässä". Lisäksi Handymanin perusturvallisuus on hauras murtumaan. Voisi sanoa, että koko mies on kuin kohokas: pitää käsitellä silkkihansikkain tai tunnelma lässähtää. Onneksi Handyman on myös nopea palautumaan perustasoon toisin kuin minä, joka olen lattea kuin työhevonen, mutta ärsytettynä tarvitsen huomattavasti enemmän aikaa loukkaantuneena olemiseen.

Handyman on kyllä luotettava, se on miehen kunniaksi sanottava. Tai onhan se joskus vähän hölösuu, mutta kyllä se osaa salaisuudenkin säilyttää, jos oikein kehottaa. Mieluiten se kuitenkin on tietämättä, jos jokin asia on oikein supersalainen, jotta ei vahingossa sitten möläytä sitä väärässä seurassa. Enemmän Handymanin luotettavuus näkyy kyllä teoista kuin sanoista. Jos Handyman lupaa jotain, se pitää paikkansa, kunhan tuo seulapää ei vain unohda tehdä sitä. Lisäksi on niin hienoa, että se osaa tehdä kaikkea pientä näppärää. Kuten korjata digiboksin, joka meni oudosti hajalle ilman syytä. Handyman korjasi sen pari päivää tuumailtuaan ja googlailtuaan ja nyt taas toimii kuin junan vessa.

Onhan Handymanissa huonojakin puolia. Se on tuumailija. Mitään ei oikeastaan synny ennen kuin on vähän aikaa jahkattu ja pohdittu. Yleensä tuumailuun kuuluu myös melko pitkänlainen netistä tarkistaminen ja sen aikana usein tulee tarkistettua monta muutakin mielenkiintoista asiaa (esim. Who's nailin' Paylin) ja mun let's get this over with -luonne ei oikein jaksa sitä tuumailua. Lisäksi se ottaa päähän, että Handymanin tehdessä jotain aivan pientäkin keskittymistä vaativaa (esim tietsikoidessa tai lehteä lukiessa) se ei kuule lainkaan, että sille puhutaan. Tai kyllä se kuulee, koska se kuitenkin hymähtelee ja murahtelee vastaukseksi, mutta asia ei mene perille. Sitten kun on neljästi kysynyt jonkin kysymyksen ja mielestään saanut riittämättömän mutta ehkä jokseenkin tulkittavan murahduksen, selviää ettei Handyman edes tajunnut mun olevan samassa huoneessa (mikä on raivostuttavaa, koska meillä ei ole kuin kaksi huonetta!!!). Mutta kai sitä huonompiakin puutteita voisi miehessä olla.

Handyman on alkanut osoittaa inhimillisiä piirteitä. Nyt kun oltiin lomalla yhdessä perjantaista tiistaihin, huomasi Handyman itsekin, ettei kaivannut töihin. Se ei kertaakaan edes tarkistanut työsähköpostejaan. Lisäksi tosiaan Handyman päätti ihan itsenäisesti jäädä lomalle kun mullakin sattui pari vapaapäivää olemaan. Yleensähän saa käyttää kaiken taivutteluvoimansa, jos haluaa tuon edes lähtevän töistä tuntia normaalia aiemmin. Lisäksi Handyman eilen totesi, että on ihan mukavaa lomailla. Suurin osa Handymanin lomasta kului kyllä nukkuen, ei ehtinyt tehdä mitään mitä oli suunnitellut (lähinnä legoilua). Onneksi kohta on uusi loma ja uudet legoilumahdollisuudet!

Tylsä lyhyt juttu

Lomalla ollaan. Mä laskentatavasta riippuen jo viidettä tai kuudetta päivää (kaksi vielä edessä!) ja Handyman viidettä eli viimeistä päivää. No special occasion, mun piti pitää joitain vapaapäiviä töistä ja Handyman tuli seuraksi. Oikeinkin mukavaa, me kun lomaillaan aika harvoin ainakaan yhdessä. Mutta eihän tässä ole kuin pari viikkoa töitä ja sitten on taas pari viikkoa lomaa.

Lomalla on shoppailtu. Ostettu uusi Kolon, Handymanille murodispenseri ja mulle erilaisia keittiövälineitä, joita mä en osaa käyttää. Joululahjasouvikin aloitettiin jo hommaamalla Potsukalle liekinheitin. Handymanillekin pitäisi keksiä jotain, pirulaisella kun on vielä synttäritkin tulossa! Onkohan markkinoilla jo autoilijan suukapulaa? Sille voisi olla tilausta.

Lotto

Eilen oli tarjolla lottohuumaa. Meilläkin niin kovin, että oikein kolmessa eri porukassa lotottiin - Yläkerran kanssa, minä itsekseni ja Handyman itsekseen. Yläkerran rivit jäivät ilman voittoa, mä voitin 11 e (hurraa!!) ja Handyman hukkasi kuponkinsa tyypilliseen tapaansa. Onneksi Homiksen sanoin "mitää miljoonia tarvita sillä on lottovoitto syntyä Suomeen".

Handymanin koulukaveri Partsi oli kyläilemässä meillä eilen illalla pitkästä aikaa. Ja mikä parasta - Partsilla on tyttöystävä ja se oli mukana! Handyman oli ihan pähkinöinä, kun kävi ilmi, että tyttö on suomenruotsalainen. Jammailtiin taas Guitar Heroa, se on erinomainen seurapeli. Ihan kuin meillä ei noita seurapelejä aiemmin olis tarpeeksi ollut.

Tänään on ohjelmassa sukuseurapiirejä, kun mun vanhemmilla käydään aamupalalla (soittivat eilen, että nyt on ihan meitä ajatellen ostettu karjalanpiirakoita ja sopisi tulla syömään) ja Handymanin molemmille vanhemmille pitää viedä scart-johdot. Kahden tunnin homma, mutta noin leviteltynä se kuulostaa ihan koko päivän työltä. Eläkeläisillä on sama tapa tehdä lyhyestä appointmentista koko päivän ohjelma, mutta niillä onkin tapana yleensä lähteä tuntia etukäteen ja jäädä kuhnimaan pois lähdettäessä. Mä oon usein miettinyt, että mitä eläkeläiset oikein tekevät kaikki päivät. Eihän nyt kaupassakaan voi olla tuntitolkulla tai tehdä puudelin kanssa aina 10 km:n lenkkejä. Ehkä se kuolema tuleekin sitten luonnollisesti, kun ei ole enää mitään tekemistä?

Handymanin nilkka on nykyään mustelmainen ja enää ihan vähän turvoksissa. Pikkuisen mies vielä joutuu nilkuttamaan etenkin pidempään jaloillaan ollessaan, mutta aika urheasti Handyman on koettelemuksensa kestänyt. Autolla ajaminen on vaan vielä normaaliakin hasardimpaa, kun nilkka ei jaksa säädellä nopeutta muuten kuin on-off. Eli Handymanin tapauksessa on.

Liikkuvaa kuvaa

Käytiin eilen Yläkerran kanssa katsomassa Madagascar kakkosta. Oikein letkeä ja hauska animaatio. Finnkino olisi kyllä voinut pyrkiä parempaan, koska ainakin kuusi kertaa ääni katosi muutamaksi sekunniksi. Se oli aika ärsyttävää. Lisäksi mieletöntä teiniväkeä salissa, takana istuvia nauratti kaikki. Lisäksi ne pitivät muutenkin hauskaa siellä, mikä nyt on ihan ok. Vähemmän olisivat kuitenkin voineet potkia istuimia. Mun takana ollut muija huitoi yhdessä vaiheessa takillaan niin kovasti, että sai sen mun naaman eteen, mikä anisen häiritsi katselukokemusta. Mutta vapaa-ajalla ei hermostuta.

Kävin pitkästä aikaa Malmilla yhden päivystyksen tekemässä. Oli onneksi leppoisaa, yölläkään ei tullut ketään ja sain nukkua hoitajien puolesta koko yön (5:30 heräsin itse ihmettelemään, että miksi puhelin ei soi, enkä nukahtanut uudelleen enää, typerä minä). Aikamoisia ihmiskohtaloita siellä taas tapasi. Ainahan siellä on niitä jotka ottavat jostain elämäntuskasta tai hetken mielijohteesta yliannoksen lääkkeitä ja soittavat sitten ambulanssin ja itkevät päivystyksen käytävillä pakolliset kuusi tuntia teatraalisesti. Toki tälläkin kertaa tuli pakolliset oodeet, mutta tällä kertaa ne eivät olleet ihan tyypillisiä 18-23-vuotiaita väärinymmärrettyjä naisia tai uunoja miehiä vaan enemmänkin vanhanpuoleisia, jotka olivat tekoansa suunnitelleet ja itsemurhaviestitkin jättäneet. Ne on aina vähän surullisempia tapauksia, mutta meidän vastuullahan on vain hoitaa ne fyysisesti kuosiin ja Auroran osaamiskeskus jatkaa sitten siitä.

Lunta ei näy enää muuten kuin pieniä länttejä ikkunasta siintävällä jätemäellä. Tämä lumen määrä kelpaa. Nyt on vielä luvattu ihan reilua suojaa, ettei maa ole jäätymässäkään. Kameli hörähtelee tyytyväisnä.

Lisää koipiläppää

Handyman kävi siis Takakarhulla, mikä kestikin aikalaiskuvausten perusteella 2,5 h! Ei oo siis kovin tehokasta tuo privaattitoiminta - kyllä mä nopeammin yhden nilkan hoitaisin, vaikka rtg-kuva otetaankin meillä ihan toisella puolella kaupunkia. No lopputulos oli kuitenkin huojentava: ei murtumia. Handyman meni reippaasti töihinkin juttelemaan ruotsalaisten kanssa puhelimessa lääkärikäynnin jälkeen. Vielä jalka on vähän turvoksissa, mutta ei tuo näytä edes ontuvan.

Mullekin kävi tänään äksidentti kun viilsin veitsellä sormeeni leipää leikatessani. Pirulainen vuotaa vieläkin! Mut ehkä mä selviän.

Mä näin tänään töissä viiden päivän ikäisen vauvan! Se oli kyllä hurjan pikkuinen ja ihan punainen ja ryppyinen. Ihan omat jutut sillä näytti olevan, haroi nyrkillään ilmaa ja availi suutaan. Kovin paljon semmoiseen ei kontaktia saa, mutta onhan nyt semmoinen varsin ältsisuloinen. Nyt sitten vain odottelemaan Yläkerran vauvauutisia. Eilen tuo kohtulainen suvaitsi ensimmäistä kertaa ilmoittaa elonmerkkejä myös kummitädilleen työntämällä takapuoltaan siten, että Porkkiksen vatsanpeitteiden läpi näki möyrintää. Aika vänkää!

Uutta tietoa kaviosta

Handyman tuli tosiaan joskus puolenyön aikaan kotiin, katsoin kelloa 0:07. Raukka nilkutti surkean näköisesti ja oli vielä ihan viluinen. Hain Buranaa ja mittasin lämmön, ei kuumetta. Tutkin jalan yöllä pintapuolisesti ja nyt aamulla paremmin: nivelsidevamma (tarkempi selvitys kiinnostuneille: turvotusta ja hematoomaa deltaligamentin anterioriosan kohdalla, nilkka stabiili, lateraalimalleolissa vähän palpaatioarkuutta, muualla säären, nilkan tai jalkaterän alueella ei aristusta, distaalinen sensomotoriikka ok). Handyman varasi ajan Taka-Karhulle (Itiksen Diacorin lääkäri) aamupäivälle, että saadaan siitä kuvat ja rensselit, kun ta:lla ei oo lainattavia nilkkatukia. Mä oon yrittänyt saada Handymanin nyt ymmärtämään, että se voisi tehdä etätöitä tänään ja huomenna, ettei sitä nilkkaa nyt turhaan rasitettaisi. Mutta hyvä, että näyttää hyvältä!

Handymanin kavio

Nyt on piru merrassa. Tai ainakin Handymanin nilkka kipeänä. On nimittäin semmoinen tilanne, että Handyman on tänään koko päivän (8:30-22:00 ainakin) Vierumäellä työpaikan "toiminnan suunnittelupäivällä". Meille muille tämä tarkoittaa lähinnä samaa kuin tyky-päivä, mutta Handymanin outo työyhteisö ei salli moisen termin käyttöä. Vierumäellä oli tarkoitus ilmeisesti ottaa rennosti ja ilmeisesti harrastaa myös esim. curlingia. N. klo 13:20 Handyman lähetti mulle tekstarin, että oli kaatunut loukaten nilkkansa. Pitkin päivää on tullut toinen toistaan surkeampia viestejä siitä, kuinka jalka on hemmetin kipeä, särkevä ja turvoksissa ja joku omasta mielestään paljon lääketieteestä tietävä valopää oli vakuutellut, että kyse ei voi olla murtumasta tai nivelsidevammasta, kun Handyman pystyy jalalla nilkuttamaan. Voi herrinjee. Ja tosiaan vasta klo 22 sieltä lähtee bussikuljetus, joka menee sitten Handymanin töihin ja kun se sieltä sitten tänne nilkuttaa niin kello on varmaan jo puoliyö tai jotain. Huomisaamuna klo 8:00 Handymanin pitäisi olla Malmilla vaihdattamassa öljyjä autoon. Mähän tietty mieluusti hoitaisin koko nilkan itse ja voinkin toki tehdä rtg-lähetteen, mutta sitten jos siellä on murtuma tai edes pahempi nyrjähdys, hoitovastuu siirtyy terkkarista pois. Helpointa olisi ehkä Handymanin mennä tth:oon, mutta kun miehille on usein niin hemmetin vaikeaa tunnustaa tuommoisia möhlintöjä... Ja mä oon tietty ihan sydän sykkyrällä täällä kun mä tiedän, että siellä se surkeana vikisee nilkka soosina eikä oo saanut varmaan ees särkylääkettä. Mutta ei voi siis syyttää, ettäkö "toiminnan suunnittelupäivä" olisi huonompi nimi kuin tyky-päivä - Handymanin työkyky ei ainakaan parantunut.

Ja nyt on siis hurjana pyrynneen lumen tilalla lähinnä loskaa ja sohjoa. Sitä on helppo vihata. Mut sekään ei ota mua niin kovasti päähän kuin kohta uudelleen tulevat pakkaset ja se kirottu liukkaus, joka seuraa sohjon jäätymisestä. Mä oon kyllä täysin sitä mieltä, että paras talvisää kaupungissa on +3-5 astetta, saa sataa ja tuulla, muttei olla liukasta. Liukkaus aiheuttaa mulle vain mustelmia, lisätöitä ja kivuliaan puolison.

Elämys!

Nyt on kyttyrä täynnä säätä! Vasta kun mä pääsin intoilemasta pimeyden iloista, niin johan tuli lumipyry. Ja siis alkuun sanottakoon, että lumikinokset ja sohjo on mun mielestä täysin tuomittavia ratkaisuja kaupunkiolosuhteissa, mutta täytyisihän sitä aika kylmäkalle olla, jos ei tykkäisi lumimyrskystä! Aivan mahtavaa oli ajella autoa, kun ei nähnyt juuri mitään, piti arvailla minne kääntyy eikä tiennyt, onko jossain joku hullu jalankulkija edessä. Tajuttoman liukasta ja tuulista mutta käsittämättömän upeaa. Joskin tilanteen täydellisyyttä hieman varjosti se, että lumi jäätyi tuulilasiin röpyliäiseksi pinnaksi ja pyyhkimissä oli jääkokkareita, joten näkyvyys jäi vieläkin huonommaksi. Mutta pääsipä kerrankin kokeilemaan omia erityistilanteen ajotaitoja, ja siitä mä oon tyytyväinen. Vähemmän tyytyväinen mä oon siitä, että Handyman marisi koko ajan takapenkillä että mä ajan liian hitaasti ja muutenkin päin helvettiä ja huonosti ja tapan kaikki onnettomalla ajamisellani. Melkein päre paloi! Siis myös mulla. Mutta ei sitä viitsinyt kovasti alkaa urheilla, kun autossa oli Yläkerran upouusi PS3 ja vielä raskaana oleva nainen ja ennen kaikkea mun tuleva kummilapsi.

Tuommoisissa asioissa Handyman itse asiassa on kaikista rasittavin. Sen mielipiteet on niin jäykkiä ja ehdottomia, että mikään ei niitä horjuta. Nimenomaan autoilussa Handyman kokee olevansa parempi kuin ainakin 90 % ihmisistä ja tuo sen kyllä esillekin älyttömän ärsyttävällä tavalla. Eniten se ärsyttää siksi, että mulla on ollut ajokortti kuitenkin jo yli 10 vuotta ja oon aika monet ajotilanteet sen aikana kokenut (myös tämmöiset lumimyräkät, pimeät ja muut) kuin Handyman alle kolmevuotiaan korttinsa kera. Kuitenkin se luulee, että mua jotenkin pelottaa ajaa ja että mä koen etten oo "tarpeeksi kokenut" tai jotain muuta sontaa. Perhanan kersa.

Nyt takaisin kitaroimaan pikaisesti ennen kuin Handyman tulee kotiin Virallisilta Taloyhtiöasioilta (ovea korjaamasta)!

Konsolipelejä

Meillä on runsaasti erilaisia pelikonsoleja. Ei kuitenkaan kovinkaan paljon erilaisia konsolipelejä, koska ei me osata pelata mitään. Mä kyllä tykkään laulaa SingStaria (kuten kaikki (muutkin) Idols-wannabet) ja pelata GuitarHeroa, mutta en mä niissäkään mikään haka oo. Tänään Handyman taivutteli mut ostamaan GuitarHero World Tourin, joka näppärällä tavalla yhdistää molemmat edellämainitut ja tuo mukaan vielä rummut. Joitain ihan hyviä biisejäkin siinä on, esim Hotel California, La Bamba, Oasiksen Some Might Say ja REMin The One I Love. Niitä on kiva vääntää, joskin kitaransoitosta kipeytyy mun ranne ja laulamisesta Handymanin pää. Että se siitä pelistä sitten. Ja se tästä postauksestakin kun nyt loppu sanottavat kuin seinään.

Kharwis!

Tänään käytiin "viimeisellä auditointikäynnillä" Pienellä Miehellä. Kuten aiemmin oli puhetta, on Kharwainen Mies ollut poissa jo pitkään. Oltiin Handymanin kanssa päätetty, että vielä yhtenä perjantaina mennään ja sitten jos selviää, että KM ei ole enää töissä, vaihdetaan kantista. No ei se ollut tänäänkään töissä, mutta Handyman fiksuna poikana kysyi Pitkältä Mieheltä, että onko "pitkätukkainen kaveri" vielä vahvuudessa. Ja selvisi, että on! "Pitkätukkainen kaveri" on vain 10-11 viikon lomalla Nepalissa. Eikä kuulemma oo enää pitkätukkainen vaan puolipitkätukkainen (jonkinlainen polkkatukka ilmeisesti). Jihuu! Tulee itsenäisyyspäiväksi takaisin. Hurraa Kharwainen Mies!

Handyman on kehittänyt itselleen sähköprojektin parvekkeen oven viereisen hyllyn taakse. Ongelmana oli eilen saada kytkintä liitettyä sähköjohtoon (ilmeisesti) ja tähän kysyttiin apua sitten Homikselta, Pikkusiskon Ihanalta Uudelta Teekkaripoikaystävältä ja jopa Espoosta (!), mutta ilmeisesti SAP-analysaattori, teekkari ja sähkö-DI eivät tiedä sähköstä mitään (ei se mitään, en mäkään tiedä) ja niinpä Handyman kysyi asiaa tänään töissä. Joku sympaattinen sähkömies oli sitten neuvonut, ja kuulemma ihan hyvä että olikin - Handymanin mukaan ilman niitä ohjeita olisi vakava sähköisku ollut realistinen. Nyt tuo uuttera nikkaroija oli sitten hankkinut "sähkömittarin" hommiaan mahdollistamaan. Mä en kyllä täysin luota tuohon puuhasteluun, kun mä tiedän Handymania paremmin, mitä tuolla voi mitata (Handymanin mukaan pelkkää jännitettä, mun havaintojen perusteella myös virtaa: ei oo lukion fysiikan opiskelu mennyt täysin harakoille).

Mulla on aika paljon maahanmuuttajapotilaita nykyisin, ehkä joku 10 %. Ne on ihan mukavia, enemmän mua ottaa päähän juopot ja narkkarit. Mamut ovat rauhallisia, kiitollisia ja siistejä ja tulevat aina selvänä vastaanotolle. Ongelmia aiheutuu yleensä lähinnä kielestä. Joko he eivät osaa suomea juuri lainkaan tai sitten osaavat, mutta jotenkin väärin. Tänäänkin kävi oikein herttainen iranilainen mies pienen ripulivaivaisen poikansa kanssa ja mulle aiheutui huomattava hämmennys siitä, kun tämä mies kutsui koko ajan ulostetta paskaksi. Eihän siinä mitään - asia tuli kyllä selväksi, mutta kun muuten kyseessä oli kohtelias, ystävällinen ja siisti mies, oli kontrasti jonkinmoinen. Mutta mistäpä sitä voisi tietää, jos on kerran oppinut, mikä on paskaa niin ei sitä tule mieleen, että se nimenomainen sana ei ehkä olekaan yleiskieltä.

Hämärän hyssy

Mä kyllä kovasti sitten tykkään tämmöisestä pimeästä vuodenajasta! Ainoa mua pännivä asia tässä on liukkaus - mä oon sen verran tasapainorajoitteinen, että pienikin jäämuru saa mut nurin saman tien kengän alle eksyessään. Mutta siis mun mielestä on kivaa, että on pimeää ja hämärää, kun kaikki tärkeä näyttäytyy silloin valossa ja muu hössötys jää varjoon. Tänään oli mukavaa, kun oli vähän pakkasta eikä yhtään tuulta, niin vaikka tukka märkänä ulkona Porkkiksen kanssa jumpasta tultiinkin, ei tukka jäätynyt. Oli kiva päästä kotiin, jossa on lämmintä. Kaupunki on kaunis ikkunasta katsoen. Ja ihan ulkonakin katsoen. Ja päivällä on kuitenkin kohtuullisesti valoa työpäivän aikana, sekin on mukavaa vaihtelua. Mutta mä oon sään suhteen aika mukautuvainen muutenkin. Tuulesta ja liukkaasta mä en tykkää, mutta muuten kaikki menee.

Käytiin Handymanin kanssa serkkupojan kuusivuotispäivillä. Iso mies jo, ja mä muistan kun se oli ihan pikkuinen vauva ja sillä oli "Mr Nice Guy" -teepaita. Ihan Nice Guy se vieläkin on. Ja sit sen pikkusisko kolmevee on semmoinen ihastuttava halinalle. Pikkusiskon ja Kolmeveen kanssa tehtiin yhdessä jälkiruokia synttäripöytään ja Kolmevee oli siitä ihan pähkinöinä. Oli myös hienoa nähdä, kuinka sen ikäinen osaa jo nätisti käyttää tietokonetta. Se onkin mun mielestä tosi tärkeää, että opetetaan jo pienestä pitäen, kun todennäköisesti koulussa sitä joutuu sitten käyttämään kuitenkin.

Handyman vaihtaa talvirenkaita alle. Pitäis miehen jo pikku hiljaa tulla tännepäin, kun Homiksen peli alkaa ihan näillä näppylöillä ja ollaan menossa katsomaan. Ah, siinä se onkin. Nyt täytyy taas lyhyeen lopettaa.

Se kuuluisa yskä

Mä en oo oikein ikinä ollut erityisen huomattava persoona mistään. No okei, ehkä peruskoulussa mä olin keskimääräistä nyhverömpi ja open lellikki ja siitä syystä aina stipendijonossa. Lukiossa mä olinkin sitten ihan keskiluokkaa ja samoin lääkiksessä. Onneksi lääkiksen ekalla sain yskän, josta mut sitten muistetaankin. Lukijani ilahtunevat, kun kerron, että helmikuussa yskä alkoi kohtuullisen voimallisena uudelleen ja jatkuu edelleen. Toki välillä se on ollut rauhallisempi, mutta toisinaan varsin tikahduttava. Nyt jälleen mulla on pieni flunssanpoikanen ja se yllyttää yskää entistä upeampiin suorituksiin. Olen jo nyt uudessa työpaikassa herättänyt huomiota yskimällä, tänään lääke-esittelyssä mun vieressä istunut omalääkärini tarjosi mulle mahdollisuutta tulla ihan vastaanotolle yskätutkimuksiin. Ehkä pitäisi ruveta harkitsemaan. Tai ehkä vasta yskän syntymäpäivänä helmikuussa.

Handyman on taas ollut niin kovin reipas. Mä kävin jumpassa ja sillä välin tuo ihmemies oli laittanut sekä pyykit että tiskit pesuun ja suunnitellut jo pesevänsä lattiankin! Aina joskus mä pidän sitä rasittavan hermostuttavana (silloin tällöin se todella onkin ihan uskomattoman raivostuttava), mutta kyllä se on aika tarpeellinen monessa mielessä. Eikä pelkästään pesuhommissa vaan myös toki kaikkien kavereiden teknisissä ongelmissa. Ei siis täysin turha jätkä, vaikka moni sen siihen kategoriaan mielellään arkistoisi.

Töissä kävi tänään kiusallinen sattumus: olin huuhtelemassa mummelin korvaa, kun yhtäkkiä tuli kamala kramppi lapojen väliin, en saanut enää päätä käännettyä tai käsiä nostettua lainkaan perustasosta ylöspäin. Jouduin sairauskertomukseenkin kirjoittamaan, että "korvahuuhtelu jouduttiin lopettamaan ak:n äkillisen sairastumisen vuoksi". Herttainen mummeli oli varsin sympatiseeraava, tarjoutui jopa hieromaan (!), mistä toki kieltäydyin. Jäi aika paljon mömmöä vielä korvaan. Toisella kertaa sitten. Nytkin vielä on lapatilanne vähän jäykkä, vaikka jumppa sitä vähän helpottikin. Täytynee venytellä vielä vähän lisää.

Eilen käytiin katsomassa Homiksen uutta telsuuriota ja sehän oli Elämys! Kyttyrä pinkeänä sieltä lähdettiin. TV on valtava ja tuntuu melkein kuin olisi leffassa paitsi tarjoilut olivat parempia eikä kukaan takana istuva keravalaisteini nimitellyt Jamie Oliverin paitaa "vitu homox". Eli jollain mittarilla jopa perusleffailtaa parempi kokemus.

Nyt mun pitää mennä leikkimään Handymanin kanssa Lego-puimurilla. Morjens!

Rutiinia

Tää elämä on nyt viimeisimmän viikon aikana jo muotoutunut niin rutiininomaiseksi, ettei keksi millään, mitä tänne laittaisi. Aamulla lähtee töihin, töissä on tyytyväisnä ja illalla tulee kotiin. Iltaisin käydään Porkkiksen kanssa jumpalla, jonka jälkeen on väsynyt ja raukea olo ja kohta on taas nukkumassa, jotta herää työaamuun virkeänä.

Lyhyt työmatka on edelleen aivan erinomainen. On mukavaa herätä myöhään (vasta seitsemältä), silloin on jo ihan virkeä. Ainoa surettava asia on se, että Handyman herää selvästi aiemmin ja jotenkin säälittää, kun se sitten ihan väsyneenä lähtee seitsemän aikaan töihin kun mä saan vasta venytellä. Muutenkin mä oon ehkä parempi heräämään kuin Handyman, että tää on siihen nähden epäreilua.

Ostettiin PS3:lle Little Big Planet -peli joka on uskomattoman hyvä ja söötti. Kerrankin semmoinen peli, jossa ei ole väkivaltaa mutta on silti hyvin tehty ja innostava. Voi pelata yksin tai kavereiden kanssa yhteistyössä. Ja tosiaan ne pelihahmot on todella suloisia. Niiden ilmeitäkin saa muuteltua! Tosi liikkis peli!

Mukavaa on sekin, että jälleen tulee Top Gear telkkarista. Sitä on kiva katsella rentoutumismielessä. Mä tiedän autoista yllättävän paljon, kun oon sitä katsellut. On itse asiassa aika yleissivistävää tietää autoista, mä oon tykänny.

Työssä viihtyminen

Kolme päivää terkkarissa ja olen jo täysin kotiutunut. Se on pääasiassa niin mukavaa työtä. Kaikki ei tietenkään ole kivaa: en erityisesti nauti uni- ja kipulääkekoukussa olevien ihmisten kanssa kinaamisesta ("kato mikään muu ei auta mulle!") tai paperitöistä (nytkin lokerossa perjantai-iltapäivää odottelee todistus oikeudenkäyntiä varten), mutta suurimman osan ajasta mä saan päättää itse mitä teen, mun ei tarvii vastata kenenkään muun (kreikkalaisen tai muunkaan) hommista ja mikä parasta, oon aina ajoissa kotona. Lisäksi työyhteisö on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja siellä ollaan varsin tietoisia työn kuormituselementeistä ja musta pidetäänkin hyvin huolta, etten mä rasitu liikaa. Pomo on asiallinen. Toistaiseksi siis valtakunnassa kaikki hyvin.

Vapaa-aikanakin kaikki on hyvin, mites muutenkaan. Ainoa pännivä asia on se, että Handyman oli tänään kaverinsa kanssa Stadissa ja nyt kun se tuli kotiin 19:30, on se niin väsynyt, että meni nukkumaan. Jotenkin mä olisin toivonut jotain seuraa. Onneksi mulla on blogi, että voin narista täällä. Kun mun mielestä on oikeasti kiva, että se käy kavereiden kanssa hengailemassa, mutta se ei ole kivaa, että ne kaverit väsyttää sen niin, että se nukkuu parin tunnin tupluurit illalla eikä saa enää unta yöllä kun mä haluisin nukkua, mutta se sitten vain näpyttelee tietskaria! Perhana!

Obama sitten voitti. Eniten mua niitten vaaleissa ärsytti ne kohkaavat suomalaiset, jotka intopinkeenä ovat vouhottaneet Obamasta lisääntyvästi. Ensin jenkkejä syytetään siitä, että ne tunkee muiden asioihin ja sitten puoli Eurooppaa pitää oikeutenaan sählätä mielipiteineen jenkkien vaaleissa. Jos jenkit kohkaisivat jostain Suomen presidenttiehdokkaasta samaan malliin, niin mä kyllä varmaan kiusallani äänestäisin jotain protestiehdokasta kuten esim Ilkka Hakalehtoa - tai jos oikein hulluksi heittäytyisin - Matti Vanhasta.