Mä oon alvariinsa lomalla. Vastahan mä viikon olin kolme viikkoa sitten ja nyt ois taas kaksi viikkoa edessä. Sitten ei olekaan koko keväänä varmaan yhtään mitään. Mä oon tän loma-asian kanssa vähän semmoinen etukäteissurkuttelija: mietin että se loma menee taas niin nopeaan ja sitten onkin jälleen töitä ja loman jälkeen on niin ikävää mennä takaisin töihin että oisi ollut paljon fiksumpaa jättää pitämättä loma kokonaan. Oon ehkä muissakin asioissa aika lailla enemmän etu- kuin jälkikäteen hermoilija. Handyman on toista maata. Se ressukka stressaa kaiken aikaa: ennen, aikana ja jälkeen. Sillä on ehkä vain vähän eri asiat, mitä se stressaa. Mulla on mielen päällä pienet ja aika turhat asiat kuten joku bussiin ehtiminen tai se jos on kaupasta limetit loppu, Handyman taas stressaa maha kipeänä suurempia asioita kuten työhaastatteluja ym, jotka ei taas mua oikeastaan yhtään stressaa: natsaa jos natsaa.
Töissä on tyypillistä se, että aina juuri viime hetkessä tulee jotain massiivisen suurta ja tärkeää tietoon just ennen kuin on lähdössä kotiin. Tänään olin päättänyt kerrankin lähteä (sallitusti) puolenpäivän jälkeen loman viettoon, mutta sitten labra tyri yhden näytteen ja vartin sijaan jouduin odottamaan sitä tunnin ja sitten melkein oli h-vetti irti, kun joku soitti että sillä on varmaan tuberkuloosi kun jossain Pohjois-Suomessa on nyt jokin epidemia ja sieltä soitettiin, että tutkimukset pitäisi nyt aloittaa kaikille siinä rakennuksessa opiskelleille. Nnnjust. Piti nyt sit soittaa VIISI MINUUTTIA ennen kuin mä oisin lähtenyt ulos tuosta ovesta. Onneksi näin suuressa kaupungissa on ihan erikoistuneet ihmiset näitä asioita varten. Soitin sitten niille ja lupasivat ottaa asian hoitaakseen. Ja mä sain lomani, hyvä niin.
Alkaa jo vähän sormenpäissä kihelmöidä se matkalle lähtö! Ja toki joulu ja kaikki tässä on myös. Ja toki tavoilleni uskollisena stressaan jo siitä, että minkä matkalaukun otan mukaan ja otanko varakengät ja pärjäänkö hotellin kylpyläkuntofasiliteeteissa ilman sporttikenkiä vai pitäiskö nekin pakata! Ja hammasharja pitää muistaa ja tukkavehkeet. Ei pyhjettä. Onkohan meillä litran Minigrip-pussejakaan?! Ja silloin tällöin päässä kuuluu pieni ääni "hide the crazy" mutta silti mä ne tänne kirjoitan. Voi vitsi.
8 comments:
Mulla olis just oikean kokoisia Ziplockeja jenkeistä ihan vaan lentomatkailua varten hommattuna! Se ei tietty sua lohduta, jos et tuu hakee niitä. :D Hauskaa lommoo!!
Kätkin hulluuteni ja etsin - Minigrippejä löytyi, kiitos kuitenkin.
Toi "h-vetti" on ehkä leimein sensurointi ever.
Ja tarttee viel puolustaa Handymania sen verran, että lääkärinä sä et ehkä täysin voi tietää, millaista on käydä työhaastatteluissa. Tosin en mäkään niitä oo ikinä jännittäny, mikä nyt vois mennä pieleen?! Mutta ymmärrän, että Handymanin kohdalla jokin voi mennä pieleen, esim. saattaa vahingossa möläyttää jonku highly inappropriate läpän.
H-vetti on ehkä leimi, mutta puolustelen sen käyttöä sillä, että mä pyrin käyttämään sitä myös puheessa alatyylisyyden vähentämiseksi. Silloin se lausutaan "hoovetti".
Työhaastattelu oli epäonnistunut esimerkki. Samoin Handyman reagoi myös sellaisiin mun mielestä aika vähäpätöisiin stressitilanteisiin kuten vähän vieraammille naisille puhumiseen tai opiskeluaikoina tentteihin.
No jos haluu sanoa "voi vittu" niin sanoo sen. Ja jos haluaa sanoa "päivänkakkara" tai "pihkeinen pahkeinen" niin sanoo sit niin. L-koodaaja puhuu vähän mutta asiaa: sensurointi oli leimeintä ever (ja näköjään pahenee koko ajan).
Pihkeinen pahkeinen pannahinen!
H-vettihän ei tuossa yhteydessä edes ollut kirosana vaan viittasi mytologiseen paikkaan. Mutta tää ei oo mikään CMX:n kysy-palsta, joten viisastelu sikseen.
Naiselle puhuminen on kyllä toinen huono esimerkki. Mutta I get your point.
Ja vielä kauniina loppuna Anna-Leena Härkösen suositus: jos haluaa siistiä kielenkäyttöään, ettei lapset sitten möläyttele koulussa, niin helkkari on suht hyvä sana, siinä on poweria toisin kuin esim. himskatissa, joka on h-vetin veroinen voimaton kirosanankorvike.
Post a Comment