Lasten- ja sairaanhoitoa

Kummityttö (1 v 2 kk) oli meillä hoidossa toissapäivänä, kun sen isillä oli synttärit. Ihan mahtava tyttönen - ei itkeä tirauttanut koko iltana kertaakaan. Puuhaili omiaan, välillä jutteli kielellä, jota muut eivät ymmärtäneet ja välillä antoi ymmärtää olevansa nälkäinen syömällä paperilennokkia. Tykkäsi tulla syliin ja hymyili kuin aurinko. Kummityttö ei ole vielä todennut, mitä lisähyötyä jalkapohjilla kävelemisestä on polvikävelyyn verrattuna, niinpä hän vaikuttaa jopa lyhyemmältä kuin on (yksivuotiaaksi hän on siis aivan normaalipituinen, mutta aikuisiin verrattuna lyhyehkö). Handyman tulee Kummitytön kanssa erinomaisesti toimeen, vaikkakin Handyman turhautui siitä, ettei Kummityttö sittenkään oppinut a) puhumaan suomea tai edes b) kävelemään niinä neljänä tuntina, joina Handyman häntä koulutti. Mä epäilen, että vika oli kouluttajassa. Handymania voi muuten kyllä kehua lapsenhoidossa - vaipanvaihto sujui erinomaisen hyvin, kärsivällisyys riitti helposti, vaikka Kummityttö ei siivonnutkaan leluja takaisin kaappiin ja ruokatarjoilussakaan ei ollut ongelmia. Handymania voi suositella lapsen kuin lapsen hoitajaksi, multa lainattavissa ihan ilmaiseksi!

Aamukahdelta, viisi tuntia Kummitytön kotiinlähdön jälkeen, mä heräsin vatsakipuun. Asiaa hieman selviteltyäni totesin, että noro tuli. Vitsi että on ilkee sairaus. Koko yön siitä lähtien mä kävin asioilla 15-30 min välein. Aamusta oli kehno olo ja lämpö alle 38°. Päivällä asiatarve hieman rauhoittui, mutta lauantain pilasivat kova päänsärky, veltto olo ja lähes 39°:n kuume. Illalla alkoi helpottaa, seuraava yö oli jo rauhallinen. Tänään on vielä ollut aika vapiseva ja uupunut olo vähän kuin kirjallisuuden perusteella olen ymmärtänyt krapulassa olevan. Kelju tauti kaiken kaikkiaan.

Handyman on jälleen ylittänyt itsensä kodin sisustuksen suhteen. Kukapa voisi unohtaa sängyn yläpuolelle ripustettua kuivaustelinettä? Nyt on sängynpäätyyn lisätty aivan uusi koristus, todellinen silmän omena. Nimittäin seinävalaisimen paikalle vaihdettiin sarastuslamppu! Mulla on ollut sarastuslamppu jo kohta kolme vuotta, mutta en ole viime aikoina sitä käyttänyt, koska mulla ei ole yöpöytää. Handymania on tietysti surustuttanut tämä käyttämätön sähkölaite ja nyt se sitten piti virittää toimintakuntoon. On aikamoinen komistus! Onneksi sen vaikutuspiirissä ollaan silmät kiinni.

Elämyskameli suosittelee
1-vuotiaiden kanssa hengailu

The Big Three-Oh

Mä täytin kolkytä. Tää ei sit ollutkaan niin suuri virstanpylväs mun elämässä kuin mä etukäteen ajattelin, lähinnä samaa tasoa kuin naimisiinmeno. Ainoa muuttunut asia oli siinäkin veroehdotus, jossa kohtaan "Käytän palautukseni puolisoni hyväksi" tuli automaattisesti Handymanin nimi. Mä toisaalta sain vähän pehmeän laskun, kun eilen Hakaniemen torilla tuli joku miekkonen lehtiön kanssa tekemään jotain kyselytutkimusta. Ikäryhmävaihtoehdot olivat nimittäin 20-30 ja 30-40 eli oli vähän overlappia näissä. Mä sanoin, että mä oon 30 vuotta ja yhden päivän ja annoin sen jätkän päättää, kumpaan ryhmään se mut laittoi. Ystävällisesti se merkitsi rastin näiden laatikoiden väliin.

Polaah on jo pitkään uhonnut lähtevänsä mun kanssa jumppaan. Nyt vihdoin kaikki vastoinkäymiset jumpan tieltä on raivattu ja tänään mentiin. Etukäteen Polaah povasi kuolevansa sinne tai jotain vielä ikävämpää. Tää vähän jännitti mua, koska mua ei katsottaisi hyvällä, jos mä tuon muiden rentoutumistilaisuuteen jonkun kuolemaan. Kyllä siinä menee muilta vatsalihastreenistä ilo, jos joku kuolee sinne. Mutta ei Polaah sitten kuollutkaan vaan oli ymmärtääkseni miltei tyytyväinen että lähti mukaan. Täytyy viedä se joskus toistekin sinne, niin saa seuraa itsekin. Evil plan!

Elämyskameli suosittelee
pyöreät vuodet

Pelle ja kaverit

Aina kun mä meen Kallion uimahalliin, mä mietin miehiä. Ainakin niitä neljää-viittä miestä, jotka istuvat altaan reunalla olevalla lehterillä valkoisissa white trash -parveketuoleissa. Istuvat siinä ja turinoivat virttyneissä tummanruskeissa Citymarketista ostetuissa vähän liian pienissä uimahousuissa, joiden kauluksesta roikkuu valkoisen vyötärökiristinnarun päät. Mikä parasta, tähän joukkoon kuuluu myös Pelle Miljoona. Siellä ne istuu tylsistyneen näköisinä tukat märkinä (siis ei Pelle obviously) tuntikausia ja puhuu mistä nyt voikaan puhua. Mä en todellakaan keksi, millainen naisjoukko istuisi uimavaatteissaan sisällä kylmässä uimahallissa tukka märkänä katselemassa uivia ihmisiä. Miehet on mystisiä.

Uimahallissa on muutenkin todella mystinen tunnelma. Tänään kun menin pesuhuoneeseen, siellä oli suihkussa mummeli, joka pesi itseään antaumuksellisesti. Vesijuoksin 45 min ja takaisin pesuhuoneeseen tullessani mummeli istui edelleen samassa tuolissa ja pesi itseään antaumuksellisesti. Kävin saunassa ja pesulle tullessani - you guessed it - siellä se edelleen peseytyi. Jotenkin niin ihastuttavaa. Siis tää mummeli käytti varmaan tämän yhden pesukerran aikana yhtä paljon vettä kuin Malin 12-miljoonainen kansa vuoden aikana yhteensä, mutta onhan siinä jotain erityistä, että joku voi pestä itseään niin tarkasti. Ja siis tää mummo oli oikeesti varmasti jo melkein 90-vuotias.

Elämyskameli suosittelee
sauna (siellä pääsee karkuun Pelle Miljoonaa)

Kevätpäiväntasaus

Mä oon aina tohkeissani näistä seisaus- ja tasauspäivistä. Joku osaa oikeesti sanoa, että jepjep, tänä vuonna nimenomaan 20.3.2010 on sellainen päivä, että aurinko paistaa tasan 12 tuntia ja tän katsotaan olevan niin oleellinen tieto meille city-ihmisille, että se merkitään kalenteriinkin jotta sitä osataan oikein juhlistaa. Ja mähän osaan! Eilen oli ehkä vuoden parhaat bileet (tai ainakin parhaat ennen juhannusbileitä). Väkeä oli kuin turkkilaisessa basaarissa ja kyllä hirmu hauskaa. Koska esseemuotoon kirjoitettu kuvaus juhlista veisi liikaa tilaa Bloggerin palvelimelta, on parasta käyttää luettelointia.

• 26 osallistujaa! Erinomaisen mahtavaa. Suorastaan loistavaa!
• paljon maalislahjoja (esim. Myyrä-aiheinen puuhakirja, paperinukke, kakkuvati, Ristikkokärpänen-lehti, vedenvärinen kynttilänjalka, ruukkukukka, maljakko, snacks-lahjakortti, voitoton Casino-arpa, lukemattomia munia, porsaslegonen ja skumppaa)
• migreeniaiheinen keskustelu
• imetysaiheinen keskustelu
• eeppinen puuaiheinen keskustelu
• Elastinen-aiheinen keskustelu
• remonttiaiheinen keskustelu
• useampia juna-aiheisia keskusteluja
• useita internet-julkkiksia (esim. Homis ja Tuke) ja näiden bongailua
• Ipanan kana
• Domino-keksien ihailua ja nautiskelua
• ennakkotiedoista poiketen vieraiden ikien vertailua (mä olin vasta seitsemänneksi vanhin! Jes!)
• Pikkusiskon suunnaton luottamus Handymaniin tämän kerrottua itse tehneensä (Stockalta ostetun) rapusalaatin
• lasiseinäisten vessojen tuomitseminen
• särkynyt samppanjalasi
• vuotava kaakkunen
• Siiderigate, josta ylitse pääseminen vaatinee vähintään sovittelutoimistoa (Siiderigate oli vähällä joutua Hepuliblogiinkin!)

• pikkutuntien tortillasnack

Vähitellen tiskit alkavat olla puhtaat ja pullot valua kauppaan. Katse kääntyy jo seuraaviin juhliin, jotka järjestetään viimeistään juhannuksena. Jälleen kaikki ovat tervetulleita.

Elämyskameli suosittelee

megabileet

Kaupunki

City-lehti on kyllä mahdottoman onneton julkaisu. Joskus parikymppisenä mä luin sitä melkein säännöllisesti, mutta koin olevani ihan liian nuori sille. Nyt pari (krhöm) vuotta myöhemmin mä oonkin yhtäkkiä aivan liian vanha lukemaan sitä. Oon ollut varmaan viikon oikean ikäinen joskus neljä vuotta sitten ja sillä viikolla se ei sattunut ilmestymään. City on samalla tavalla rassaava kuin Ylioppilaslehti, joka mulle tulee ihan kotiin kannettuna. Molemmat on niin tohkeissaan kaupunkilaisia ja vähän hulluja - City oikeistolaisesti ja Ylioppilaslehti vasemmistolaisesti. Kitcheydessään ne on melko lähellä Kauniita ja rohkeita. Kyllä tuli nostalginen olo, kun huomasin Kauniiden ja rohkeiden jaksojen nimien olevan edelleen samalla muotilla laadittuja kuin 15 vuotta sitten. Ihan pari viikkoa sitten tuli esim. jaksot "Olemme kaikki samalla Jack-sivulla, Taylor!" ja "Sopisit eturintamalle tulenjohtajaksi, Stephanie!". Noita lukiessa tulee samalla tavalla turvallinen olo kuin puukuorisista telkkareista, vaaleanpunaisista lenkkareista ja Nalle Puh -repuista. Aah lapsuus.

Eilen oli Minna Canthin päivä, joka on mun mielestä ehkä vuoden tärkein liputuspäivä. Mä luin joskus yläasteiässä kaikki Minna Canthin kirjat Kauppa-Lopoa lukuunottamatta ja ne oli kyllä hyviä. Muistan lukeneeni myös hänen elämänkertansa ja se teki suuren vaikutuksen. Siinä oli nainen paikallaan. Napakka ja tomera. Kirjatkin oli hyviä, etenkin Anna Liisa teki vaikutuksen. Canthin aviomies kuoli, kun Canth oli monennetta kertaa raskaana ja silti se jaksoi kirjoittaa ja pitää kauppaa. Sitkeä mimmi.

Elämyskameli suosittelee
Anna Liisa

Pääkaupunki

Me käytiin eilen Handymanin kanssa matkalla kauniin läänimme kauniissa pääkaupungissa. Kimmokkeena matkaan oli Iisalamesta muuttanut kaveri, jota ei olla nähty pitkään aikaan. Ja koska kyseessä on nainen, joka on vastikään muuttanut, niin Handymankaan ei tuntenut itseään toimettomaksi vaan sai pikkuruisia Handyman-tehtäviä tehdäkseen. Tämä ilahdutti kovin emäntää. Päivä oli mukava - käytiin Prismassa, halvassa ja hyvässä kahvilassa sekä asuntomessualueella. Käytiin myös tarkistamassa, että missä kaupungin suurin nähtävyys on, mutta koska siellä oli a) lunta ja b) lasten hiihtolomariehatapahtuma, niin päätettiin siirtää lähempi tarkastelu ensi kesälle. Pääkaupunkia voi kyllä suositella kaikille, se on varsin lähellä ja oikein herttainen peruskaupunki. Valitettavasti ei löydetty mitään perinneherkkua tyyliin mustamakkara, lörtsy tai kalakukko.

Sairaustilanne on edennyt mahdottomaksi. Handymanin hammas on toki parantunut (huomenna uusi roplaus hammaslääkärillä - epäilen uutta valitusta), mutta mun naama on heittäytynyt hankalaksi. Korva on parantunut, mutta tällä hetkellä on jatkuva kamala päänsärky. Tuntuu kuin joku puukottaisi mua vasempaan silmään ja takaraivolle. Nenäkannu auttaa parhaiten, tunnin ajan huuhtelun jälkeen pää on melkein kivuton (joskin itse huuhtelun vaatima kumara asento tuntuu siltä kuin Thierry Henry käyttäisi mun otsaa harjoituspallona), lääkkeistä ei ole mitään apua ja päätä ei voi liikuttaa eikä hytkyttää (esim. nauraminen). Eutanasian olen hylännyt aavistuksen liioiteltuna, mutta maksillaaripunktiosta voisin maksaa mitä tahansa 300 euroon asti (ei enempää, koska 300 eurolla saa jo virtsarakon tähystyksen ja mun mielestä se on arvokkaampi toimenpide kuin poskiontelohuuhtelu). Sitä paitsi nyt pitäisi parantua pian, koska mä en ole valmis olemaan poissa töistä.

Nenäkannu on taivaallinen laite. Joskin mulla on olllut ongelmia veden ja suolan sekoitussuhteen kanssa - jos suolaa on liian vähän, tuntuu voimakas polte silmässä ja jos liikaa, tuntuu voimakas polte nenässä. On erittäin vaikeaa saada suhdetta oikeaksi. Tuttu sairaanhoitaja totesi, että osta hyvä ihminen keittosuolaa. Apteekissa epäluuloinen kyylä lääketyöntekijä tivasi multa pitkään keittosuolan käyttötarkoitusta (ihan kuin keittosuolasta saisi olot). Se on kyllä hyvää ainetta. Ei polttanut missään (paitsi siis oli tietty jumputtava naamakipu kun joutui kumartumaan ja joku puukotti mua silmään).

Elämyskameli suosittelee
Hämeenlinna ja keittosuola

Pakastimesta

Mä oon ollut niin keskittynyt kevään merkkien (esim. linnunlaulun) bongailuun, että oon ihan unohtanut, että kesän vuoksihan sitä kevättä odotetaan. Olin ihan ällistynyt, kun näin äsken telkkarista täysin unohtamani varmimman kesän merkin: uutuusjäätelömainoksen. Mahtavan ilahtunut fiilis. Ko. jäätelömaku vaikutti kyllä kuivahtaneen brändin uudelleenlämmitykseltä (Marianne-tuutti), mutta eihän sitä voi syytellä. Ensinnäkin: jee tulee kesä kun telkkarissa mainostetaan jäätelöä! Ja toiseksi: ei kai minttusuklaayhdistelmä voi jäätelössäkään pahalta maistua.

Mä oon siis pienenmoisessa nuhaflunssassa kahdeksatta päivää. Lisäksi on lämmintä pidellyt tärykalvolla. Tänään alkoi päänsärky. Mulla ei oo käytännössä ikinä päänsärkyä, joten tilanne on poikkeava. Mä oon joutunut käyttämään ihan kunnolla särkylääkkeitä ja silti on vaivaa. Lisäksi nuha on aika voimallinen, päässä humisee ja huimaa. Olin alkuun ihan kummissani, että millainen flunssa nyt tällaista tekee. Kyselin työkaverilta, että onko vastaanotolla ollut tällaisia tapauksia ja sehän alkoi nauraa. No onpa tietysti, poskiontelotulehdus kun ei ole mikään harvinaisuus. Olin unohtanut täysin tällaisen diagnoosin tai en ainakaan osannut yhdistää omia oireitani siihen. No semmoinenhan se on. Tässä nyt mietin, että kuinka se pitäisi hoitaa. Onneksi aiheesta on laadittu Käypä hoito -suositus, sen mukaan mennään. Mä en ole mikään antibioottien nimeen vannova. Tutkimusten mukaan miltei 70 % potilaista paranee ilman mikrobilääkitystä, joten eiköhän tässä jättäydytä oireenmukaisuuden armoille. Ladataan nenäkannu ja niellään särkylääkkeitä. Kyllä se siitä. Kunpa vain osaisin hoitaa sinuiittipotilaitani töissäkin näin hyvin. Jos mä itse välttelen antibiootteja niiden haittojen vuoksi, niin miksi mä näillä oireilla määrään potilaalle antibioottikuurin?

Elämyskameli suosittelee
oireenmukainen hoito

Kenttäsairaala

Alppiharjussa on tänään vietetty sairastupapäivää. Mulla on ollut flunssaa muutaman päivän ajan (ihan pientä kurkkukipua ja nuhaa), joka ei ole suuremmin häirinnyt. Eilen illalla alkoi vatsatauti, josta huolimatta olin jo lähdössä töihin, mutta kun oireet äkisti pahenivat aamutoimia tehdessä, jäin kotiin. Ajattelin nimittäin, että a) en halua tartuttaa sairaita ihmisiä ja b) on hankalaa pitää vastaanottoa, jos joutuu käyttämään paperikoria muuhun kuin mihin se on tarkoitettu. Handyman haukkui mua tietenkin työnvieroksujaksi ja toi (jälleen) esille, että neljän vuoden työuransa aikana ei ole ollut päivääkään saikulla ja sai mulle totta kai pahan mielen. Yritin selittää, että mun duuni on ehkä vähän altistavampi, mutta julmuri ei tätä ymmärrä. Kosto on suloinen, koska päivän mittaan mä oon tervehtynyt, mutta Handyman oli käynyt hammaslääkärissä ja kärsii nyt puutuneesta kielestä. Ja koska Handyman on mies, niin sen puutunut kieli on tietty paljon suurempi vaiva kuin vain puutunut kieli, se on lähestyvä kuolema. Multa se ei saa lainkaan sääliä, koska mua naurattaa kun sen puhe kuulostaa niin onnettomalta lässytykseltä ja mä en saa selvääkään sen jutuista.

Nyt on positiivinen ongelma: Handyman voitti viime syksynä jostain nettiarvonnasta 500 euron Kilroy-matkalahjakortin. Se pitäisi käyttää. Elokuussa on lomaa, silloin olisi hyvä hetki. Kysymys kuuluu, että mihin menis? Lähinnä tuolla voisi ostaa lennot. Toki nekin on liian kalliit sieltä ostettuina, mutta kun nyt on tuommoinen lahjakortti. Toivoisi, että ne lennot maksaisivat suurinpiirtein ton 500 e (siis meno-paluu meiltä molemmilta). Katsoin, että esim. Geneve, Barcelona, Lissabon, Dublin ja Venetsia maksaisivat tuon. Tietty sitä voisi mennä Berliiniinkin ja vaikka vuokrata auton ylimääräisillä ja tulla Münchenista takaisin tms. Tähän nyt toivoisin suuren yleisön kommentteja - onko mainituista kaupungeista kokemusta? Mä oon käynyt Barcelonassa 1997 ja silloin se oli kyllä jees, mutta onko siellä elokuussa liian kuuma? Ongelmanahan on noi erityiskielet, koska mä viihdyn huonosti maissa, joiden kieltä mä en puhu. Espanja on rajatapaus.

Elämyskameli suosittelee
mahdollisten lomakaupunkien kommentointi

Lomakuvat

Pari vuotta sitten kaverit ilmoittivat, että nyt ollaan jo niin vanhoja, että muiden ihmisten lomavalokuvien katselun ei pitäisi enää tuntua tylsältä. Niinpä perustettiin lomakuvakisaperinne. Eilen pidettiin järjestyksessä jo neljäs (tai ehkä viides, mutta todennäköisesti neljäs) lomakuvakisa. Idea on, että osallistujat esittelevät lomavalokuviaan haluamassaan (digitaalisessa) formaatissa ja paras voittaa. Kisa järjestetään edellisen kisan voittajan luona. Handymanin viime syksynä tekemä esitys äänestettiin parhaaksi, joten järjestämisvastuu oli meillä. Handyman teki joululomakuvista sarjakuvahenkisen esityksen ja mä tein elämäni ensimmäistä kertaa lihakeittoa ja pinaattikeittoa. Muut olivat valmistautuneet erinomaisesti, pienten teknisten vaikeuksien jälkeen kaikkien showt saatiin komeasti esitettyä. Erityismaininnan saa Marylandin esitys, johon ei ollut valmiiksi ohjelmoitua musiikkia, ja Handyman sai päättää (valitsi Kirkan esittämän Den Glider Inin). Voitto meni Espooseen, joten syksyllä pääsee kisamatkalle. Uutuutena tällä kertaa oli Långstrump (Handymanin, mun, Katjnin ja Homiksen toiveesta) ja Stadivisa, joka oli mun innovaatio - olin ottanut kuvia sieltä täältä valtiomme pääkaupungista ja epäonnekkaiden osallistujien tehtävänä oli kertoa, mitä kuvassa näkyy.

Koska mä olin lähinnä siis keittiössä, niin kerron nyt ruoanlaitosta. Tein siis ekaa kertaa lihakeittoa. Olin etukäteen tutustunut lihakeiton teoriaan, joten tiesin, että siihen käytetään naudan lapaa, kylkeä tai etuselkää(?). Menin halliin ja pyysin Reinin lihan väsyneeltä kloppipojalta soppalihaa. Sit kuitenkin se alkoi kysellä, että haluunko mä lapaa vai etuselkää ja mä sanoin, että emmä tiiä, laita nyt mitä laitat. Lihaa oli (luineen) 2,2 kg. Kun mä olin keitellyt sitä vaaditut 1,5 tuntia, niin jäljellä oli (luut poistettuna) 800 g ja ne luut ei kyllä millään painaneet kuin ehkä 600 g. Käsittämätöntä. Totesin myös, että kun ohjeessa sanotaan, että tarvii reikäkauhan, niin tarvii reikäkauhan. Kasvissyöjille mä tein pinaattikeittoa (ihan ite!) ja kasvissyöjien todistuksen mukaan ne oli ihan hyviä.

Elämyskameli suosittelee

etuselkä

Koulutusta

Mä inhoan torstaipäiviä. Ne on jotenkin viikon turhimpia ja yleensä myös pitkäveteisimpiä työpäiviä. Inhoni vuoksi mä pyrin mahdollisimman tehokkaasti välttelemään työntekoa torstaisin ja olenkin aina varsin ilahtunut, kun on tarjolla vaihtoehtoistekemistä. Luonnollisesti siis ilmoittauduin ilomielin tänään järjestettyyn neuvolakoulutuspäivään. Tämä oli jopa mielekäs koulutuspäivä ajatellen, että mä oon neuvolalääkäri ja työnantaja lähetti mut sinne mielellään, koska se oli vieläpä työnantajan järjestämä. Koulutus oli suunnattu neuvolaterveydenhoitajille ja -lääkäreille sekä terveydenhuollon opettajille. Etukäteen ohjelma vaikutti aamupäivällä melko turhalta ja iltapäivällä hyvältä ja kiinnostavalta, tämä siksi että mä oon äitiys- enkä lastenneuvolalääkäri, joten ymmärrettävästi aamun lastenneuvola-aiheet ei koskettaneet mua niin läheltä. Menin kuitenkin tietysti paikalle heti aamusta, työaikaahan se oli. Ei olisi kannattanut mennä. Ohjelma alkoi 45 min myöhässä, koska puheenjohtaja oli unohtanut ottaa läppärin mukaan eikä ilmeisesti kukaan osaa enää puhua ilman PowerPointia. Läppäriä sitten odoteltiin kolme varttia Vallilasta. Puheenjohtajalla ei muutenkaan ollut ihan narut näpeissä, kun hän lähti sitten siitä, että kun ruokailuun oli varattu tunti ja oltiin jo 45 min myöhässä, niin hän ehdotti, että mitäs jos ruokailuun käytettäisiinkin vain 30 min. Tämä ei saanut täysin varauksetonta kannatusta, kun paikalla oli 150 ihmistä ja jonotuskin kestää puoli tuntia. Iltapäivä aloitettiin sitten selvästi myöhässä ja tämä puheenjohtajapölvästi oli hankkinut sinne vielä ylimääräisen 25 min puheenvuoron ja halusi itsekin turista 20 min eli sitten oltiin taas myöhässä. Huono puheenjohtajatyö on koulutustilaisuuksissa suurin mahdollinen munaus. Toiseksi suurin on se, että koulutuksen sisältö ei sovellu kohdeyleisölle (tai toisinpäin). Siis mä ymmärrän, että siellä oli jotain 120 terveydenhoitajaa ja murto-osa lääkäreitä, mutta on se silti vähän pitkästyttävää, kun koko päivänä ei tullut kuin yksi tiedonmurunen, joka millään muotoa liittyy lääkärin työhön. Vähän niinku HKL järjestäisi yhteisen koulutustilaisuuden metro- ja ratikkakuskeille ja tilaisuudessa puhuttaisiin vain tunnelissa ajamisen haasteista. Kävisi se ketuttamaan nimittäin.

Tämä tänään oppimani pieni tiedonmurunen oli kyllä ihan hyödyllinen asia. Opin nimittäin, että suositusten mukaisesti ravinnosta pitäisi saada 30 g kuitua vuorokaudessa (tämän olisi ehkä voinut oppia jostain kirjastakin, mutta helpommin tietysti iloisen ravitsemusterapeutin kertomana). Se on älyttömästi. Keskimäärin suomalaiset naiset saavat ravinnostaan kuitua 21 g/vrk (pääkaupunkiseudun naiset 19 g/vrk) ja miehet 24 g/vrk. 30 grammaa kuitua saa näppärästi esim. syömällä 24 keräsalaattia. Mä tein kuitutestin ja saanti on keskimäärin 22 g/vrk. Nyt täytyy mennä saman tien ostamaan lesepuurohiutaleita. Toki tuosta kuituasiasta pääsee nopeasti allikkoonkin - täysjyväruisleivässä on runsaasti kuitua, mutta myös varsin paljon suolaa, joten näiden kanssa pitää olla kieli keskellä suuta.

Elämyskameli suosittelee
kuitu

Saapas

Mä oon sitä mieltä, ettei kumisaapas ole mikään aikuisen ihmisen kaupunkijalkine. Voin kärsivällisyyttä venyttäen hyväksyä sen, että kotieläintä metsäisellä alueella kostealla säällä ulkoilutettaessa käytetään kumisaappaita, mutta valitettavasti enempään julkiseen käyttöön ei kärsivällisyys veny. Lapset saavat kuraleikeissä käyttää kumisaappaita, aikuiset eivät saa osallistua kuraleikkeihin. Ei ole millään sopivaa, että ekohenkiset partiolais- tai 4H-tyttöset käyttävät sitruuna- tai Marimekko-kuvioituja kumisaappaita tai Hai-saappaita esim. kävelylenkillä tai ostoksilla. En mäkään mee metsään nahkaisilla kävelykengillä. Vaatetus ja asusteet tilanteen mukaan.

Mä ostin kevättakin, vaikka epäilenkin, että ilmastonmuutos on sammuttamassa Golfvirran eikä meille tuu enää ikinä kevättä. Edellinen välikausitakki on rikki, siinä on reikä enkä mä oo vielä niin pihi, että rupeaisin korjaamaan neljä vuotta vanhaa nuhjuista kolmenkympin takkia. Uusi takki on mun mielestä tosi kiva paitsi että siinä on kaameat kullanväriset napit. Periaatteena on, että kevättakkia aletaan käyttää, kun on terminen kevät eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi suojan puolelle. Lapsuudesta ja nuoruudesta mulle on jäänyt semmoinen tunne, että kevät alkoi aina mun syntymäpäivästä. Ilmatieteen laitoksen mukaan tämä on totta: keskimäärin vuosien 1971-2000 aikana kevät on alkanut 23. maaliskuuta eli tismalleen mun syntymäpäivänä. Joskus mutukin on oikeassa, sanoivat lakkoilevat tutkijat mitä tahansa. Mä uskon kyllä, että ehdin vaihtaa ne kaameet napit ennen termisen kevään alkua.

Elämyskameli suosittelee
järkevät nahkaiset kävelykengät

Smurffit

Tänään tuli smurffit ratikkaan koohottaan. Koska mä tarjosin veltosti lompakkoani skannattavaksi eikä se niiden onneton lukulaite lue sitä vielä onnettomampaa vihreärinkulaista matkakorttia, niin reipas tarkastajamies antoi ohjeeksi, että "Ota reippaasti seuraavalla kerralla se kortti pois lompakosta. Ja kannattaa kuule hymyillä enemmän, se piristää päivää mukavasti!" Niin piristää sekin, että vihdoin saisi tietää, minkä väriseksi smurffi muuttuu, kun sitä kuristaa.

Taas on vähäksi aikaa urheilujuhlan tuntu loppunut. Luojan kiitos. Jääkiekko on kyllä kamalaa. Se on tylsää ja aiheuttaa useille ihan normaalisti mukavillekin ihmisille mielenvikaisuutta. Fb on täynnä jääkiekkostatuksia, mikä on pitkästyttävää. Matsit kestää aina jotain pari tuntia, sekin on tajuttoman väsyttävää. Onneksi se on taas hetkeksi ohitse. Sitä paitsi ne telkkariselostajat on tosi uuvuttavia, kun ne on selkeästi puolueellisia. Niistä todella kuuluu, että ne kannattaa suomalaisia. Se on mun mielestä todella epäammattimaista. Mutta ehkä tämä tästä aiheesta.

Mä sain työterveyshuollosta työ- ja terveyskyselyn. Ne lupaa, että kaikki vastanneet saa henkilökohtaista palautetta terveydestään ja lisäksi ne haluaa säilöä mun vastauksia johonkin. Ne kysymykset on tosi urpoja: Uskotko, että terveytesi puolesta pystyisit työskentelemään nykyisessä ammatissasi kahden vuoden kuluttua? Vaihtoehdot: tuskin / en ole varma / melko varmasti. MELKO varmasti?! Siis okei jos multa irtoaa raaja tai tuun sokeaksi niin ehkä sitten huonommin, mutta silti sanoisin, että miltei varmasti olisi paremmin sanottu. Puuttuvat vain ne kysymykset, joissa voi olla joko "osittain samaa mieltä" ja "osittain eri mieltä". Eikö tämä tarkoita samaa?

Elämyskameli suosittelee
smurffille murjotus