Piikin jälkeen

Mun työnantaja päätti tarjota kaikille työntekijöilleen influenssarokotteet. Työkaverit keksi jostain, että mä oon varmaan ihan rokotusguru ja päätti, että mä rokotan kerralla kaikki. Mikäpä siinä - luin käyttöohjeesta, että minne se aine on tarkoitus saada ja panin pistäen. Toki sain ainetta itsekin olkavarteen. Siitä (tai jostain muusta) johtuen mä oon ollut hämmentävän väsynyt koko viikonlopun - torstaina otin nokoset, perjantaina haukottelin hurjan hauskassa elokuvassa ja eilen jätin varsin läheisen ystäväni (Handymanin ala-astekaverin isoveljen tyttöystävän) syntymäpäiväjuhlat väliin ja olin koko illan miltei tajuton, en muista koko illasta juuri mitään. Tänään onneksi mulle suotiin ylimääräinen tunti, joten kello on ollut koko ajan tosi vähän. Väsymyksen lisäksi pistetyssä olkavarressa on kipiä patti. Oletan, että kipu takaa mun jäävän ilman influenssaa. Päätin kuitenkin aikuiseen tapaan olla surematta omaa pattiani ja pistää samanlaisen Handymanillekin.

Toissapäivänä mä näin vihdoin Despicable Men. Se oli mun mielestä kyllä hauska. Seura oli mainiota - Handymanin lisäksi Katjn ja Homis. Samalla jengillä lähdetään kolmen viikon päästä katsomaan uutta Harry Potteria. Sitä varten mun pitää lukea ainakin HP6-7-kirjat. J. K. Rowlingin takia ne pitää lukea analogisina, mutta ehkä mä kestän. Kestin mä senkin, että mä luin fysiikkaa radiologian oppikirjasta. Luin hitaasti kuin ekaluokkalainen, mutta ekaa kertaa mä tajusin, mikä ero on Comptonin sironnan ja karakteristisen röntgensäteilyn syntymisellä. Ei mennyt hukkaan! 10 kk:n päästä mun pitää mennä Kuopioon fysiikan kurssille ja tenttiin (omg) ja oon päättänyt opiskella nyt jo etukäteen, koska mä en tajunnut siitä mitään lukiossakaan.

Handymanilla alkaa ensi viikolla Lahjasuma. Lahjasumaksi kutsutaan sitä vuoden kuudennesta, jolloin Handyman saa lahjoja. Sumassa on Handymanin nimi-, syntymä- ja hääpäivät sekä joulu. Handymanilla on tapana miettiä koko vuosi erilaisia lahjatoiveita ja esittää ne kaikki kerralla Lahjasumassa, mikä helpottaa lahjojaa. Toistaiseksi kestotoiveina ovat olleet kisu, kisuyllätys ja yllätys. Mua oikein jännittää, mitä muuta sinne sumaan saa mahtumaan. Ehkä ensi viikolla nähdään!

Elämyskameli suosittelee
Comptonin sironta

Yhteiskunnan kukkarolla

Vesijuoksu on halpa harrastus. Ei tarvitse investoida muuhun kuin uimapukuun ja juoksevat kulutkin ovat kohtuullisen edulliset etenkin meiltä "opiskelijoilta". Mä oon edelleen maksanut ylioppilaskunnan 44 euron jäsenmaksuakin pelkästään uimisen takia, koska jo Stadikan kesäkaudesta saa korttia vilauttamalla 45 e alennusta. Ensi vuonna ei enää tarvitse maksaa jäsenmaksua, koska tajusin olevani nyt keuhkovammani vuoksi pitkäaikaissairas ja oikeutettu erityisuimakorttiin. 50 euron vuosimaksulla mä saan käydä vapaasti uimassa kaikissa Helsingissä sijaitsevissa uimahalleissa ja maauimaloissa. Tää on niin hienoa että hävettää!

Me annettiin keskimmäiseltä ikkunalaudalta käsin huonetta varjostaneet isot rahapuut pois ja nyt kisut on innoissaan kuikuilemassa siitäkin ikkunasta ulos. Nyt onkin paljon nähtävää kun kotikadulla on massiiviset ruuhkat joka iltapäivä tietyön vuoksi. Kisuja kiinnostaa kyllä ehkä enemmän ohitse lentelevät linnut kuin ruuhkat, mutta näkyy lintujakin. Kun vielä Handyman tiivisti ikkunan eikä siitä enää vedä, niin ikkunalauta on molempien lempipaikka. Etenkin Maisa tykkää työnnellä legoukkoja ikkunalaudalta alas.

Elämyskameli suosittelee
muiden rahoilla uiminen

Kirjallisuutta

Lukeminen on mun vanhin ja rakkain harrastus. Mä koin aiemmin, että kirja on mulle esineenä tärkeä, koska se on niin hyvä konsepti. Olin vielä alkuvuodesta sitä mieltä, että elektroninen kirja on vain niille ihmisille, joilla nyt pitää aina olla uusimmat elektroniset vehkeet (ja ihan tiedoksi: mä en oo niitä ihmisiä). Tilaongelmien vuoksi mä kuitenkin vaihdoin elektroniseen kirjaan, mistä jo aiemmin kerroinkin. Kindle on loistolaite - kaiken muun hyvän lisäksi mä oon alkanut lukea enemmän. Edellisen viikon aikana mä oon lukenut uusimman Jeremy Clarksonin, Sh*t my dad says:n, muutaman kappaleen lapsuuden suosikki Little womenia ja Kindle Nation Daily -blogin innoittamana rintasyöpäpotilaan sairauskuvauksen. Viimeksi mainittu ei ollut ihan Elämyskameli suosittelee -tasoa. Ilman Kindleä mä en ois lukenut sitä, mutta ammatillisesti ajatellen se oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Amerikkalainen sairausvakuutusjärjestelmä on kyllä kummallinen. Ihmisen on kyllä siihen helppo tottua - tääkin potilas koki, että paranemisen kannalta tärkeintä on löytää sellainen lääkäri, jonka kanssa kemiat pelaa. Jos Suomessa siirryttäisiin tuohon yhtäkkiä, niin voisi joutua yksi jos toinenkin lääkäri vaihtamaan alaa. Siis tällä muijalla oli jopa oma radiologi!

Me oltiin eilen uimassa Mäkelänrinteessä. Se on kyllä erinomainen halli vesijuoksijalle: 25 metrin vesijuoksuradat kahdessa paikkaa. Vaikka juoksijoita on paljon, ne jakautuvat laajemmalle alueelle ja pääsee hyvin ohittelemaan ja kipittämään kovaa. Seura oli ehkä vielä erinomaisempaa kuin halli: uimakaveri Geen lisäksi sekä kesällä Stadikan saunasta löytynyt uimahyppyjä harrastava entinen työkaveri ja nykyinen triathlonia harrastava työkaveri. Mainiota väkeä kerta kaikkiaan. Mulla onkin nykyään jo aikamoinen entourage uimaan mennessä, mut se on siistiä. Ikinä ei tarvii saunoa yksin.

Elämyskameli suosittelee
Mäkelänrinne ja letkeä uimaseurue

Rapaa

Mä olin toissapäivänä röntgenhoitajaliiton järjestämissä Rapabileissä. Muuten oli hauskaa, mutta paikalle oli kutsuttu "viihdyttämään" onneton Töölön sairaalan työntekijöistä koottu bändi, joka soitti pienessä tilassa niin äänekkäästi, että korviin sattui ja piti lähteä jo yhdeltätoista kotiin. Handyman oli samaan aikaan jossain partiokaverinsa tupareissa, joista hän tuli ennakkotiedoista poiketen kotiin vasta kolmelta. Jostain syystä Handyman ei viitsinyt juuri nukkua seuraavana yönä ja on siitä lähtien ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Kohta se menettää valvomisluvat.

Mä ostin Amazonin suosituksesta kirjan Sh*t my dad says. Se on ihan tikahduttavan hauska. Siinä poika kertoo supliikin isänsä edesottamuksista. Mä luin sitä ratikassa ja mahdoin näyttää ääliöltä äänettömine naurunpurskahduksineni. Koko juttu alkoi siitä, kun aikuinen poika alkoi kirjoittaa lapsesta saakka kuulemiaan isänsä sutkautuksia Twitteriin. Feedistä tuli supersuosittu ja sitten siitä tulikin kirja. Mikäli terävät huomiot kiinnostavat eikä yletön kiroilu häiritse suuremmin, niin voin suositella hauskaksi lukemistoksi. Hihitystakuu.

Handyman on ostanut itselleen kauko-ohjattavan lentokoneen. Tämä sen typeristä leikeistä vielä puuttuikin! Ainoa ongelma lentokoneessa on kuulemma se, että se on liian halpa eikä sitä pysty ohjailemaan kuin peräpäästä. Uusi pitää saada. Mä oon melkein sitä mieltä, ettei sen tarvitsisi nyt lähteä tuhlaamaan rahojaan vielä kauko-ohjattaviinkin, mutta kun sillä on RC-ystävä, jonka kanssa se voi niitä lennättää ja rakennella. Tää ystävä on vielä sen verran vanhempi, että Handyman ei pysty käännyttämään sitä Legoihin vaan Handyman joutuu harrastamaan sen harrastusta. Mulle on ihan sama, kunhan se maksaa laskunsa eikä ne päristimet tuu meille kotiin.

Elämyskameli suosittelee
Sh*t my dad says

Kohu

Mä aion työntää lusikkani nyt itselleni rasittavaan ja työlääseen soppaan. En katsonut Homoiltaa, koska mulle oli selvää jo etukäteen, että homojen avioliittoasiasta on monta mielipidettä, joista kaikki ei ole samanlaisia kuin mun mielipiteet. Suomessa on mielipidevapaus, joten ihan vapaasti. Jos joku haluaa erota mistä tahansa kirkkokunnasta tai muusta kerhosta, niin sekään ei mua kiinnosta. Mä haluaisin nyt purnata lehdistön harhaanjohtavista otsikoista kirkosta eroamisen suhteen. Tänään kerrottiin, että suurin osa eronneista asuu etelän suurissa kaupungeissa sekä Oulussa. Missään uutisoinnissa ei kerrota, että kaikista seurakunnista ei voi erota eroakirkosta.fi-sivuston lomakkeella vaan esim. Helsingissä täytyy eroajan lähettää itse vapaamuotoinen eroilmoitus sähköpostilla seurakuntaansa. Eroakirkosta.fi-palvelu toki lähettää valmiin pohjan eroa haluavan sähköpostiin, mutta sen lähettäminen omaan seurakuntaan voikin monesta tuntua ylitsepääsemättömän hankalalta. Toki monessa kaupungissa (esim. Vantaa, Espoo, Turku ja Tampere) riittää nettilomakkeen täyttö. Toistaiseksi kaikki julkaistut kirkosta eronneiden määrät ovat perustuneet eroakirkosta.fi-sivuston antamiin tietoihin, joten niiden on oltava epätarkkoja ainakin helsinkiläisten osalta. Tää epätarkkuus ottaa mua päähän.

Eipä muuta tällä kertaa.

Mämmäri

"Kiva on blogia kirjoittaa, kun on avaimet hissikuilussa", sanoo vanha kansa. Harvaan munaukseen tarvitaan niin paljon urpoutta kuin avainten pudottamiseen hissikuiluun. Aika tyhmää on pudottaa ne kaivoonkin, mutta silloin ei sentään joudu surkeana istumaan rappukäytävässä, kun ei pääse rappuun edes sisään. Kyllä tänään olisi toivonut, että olisi aina taskussa teleskooppimagneetti, kuten kaikilla viksuilla miehillä.

Handyman sai vihdoinkin jo pitkään ruinaamansa telkkarin. Se on meidän kämppään liian iso, mutta ihan söpö valkoisine reunoineen. Kisut eivät ole juuri siitä kiinnostuneita, mutta ne on ihan haltioissaan sen pahvilaatikosta. Pystyyn nostettuna sen päällä on hauska tassutella ja lappeellaan sinne on ratkiriemukasta ryömiä sisään. Muita hauskoja leikkejä on Supi-sukkapidikkeen työntely ympäri kämppää ja ennen kaikkea lumoavan neuletyöstä roikkuvan neulomisen tahdissa tanssivan langanpään tappaminen.

Tänään tuli ensi-iltaan Despicable Me! Ihan helmee. Mä oon oottanut sitä jo pari kuukautta. Piti mennä leffaan jo tänään, mutta lomakuvakisa painaa päälle huomenna ja elokuvaseuralaiseksi ilmoittautunut Handyman hioo lomakuvakisaesitystä. Ehkä ensi viikolla sitten päästään katsomaan pieniä keltaisia animaatiokakkaroita.

Elämyskameli suosittelee
teleskooppimagneetti

Reumaa

Entinen työkaveri oli nähnyt mun ilmoituksen röntgenin työlistoissa (on itsekin aloittanut vastikään työnteon röntgenissä) ja otti yhteyttä. Loistavaa! Mentiin tänään yhdessä koulutukseen, jossa kansainvälisen reumapäivän kunniaksi opetettiin asioita selkärankareumasta. Sen diagnostiikka ja hoito on muuttuneet lääkisajoista ihan oleellisesti, mikä oli varsin mielenkiintoista. Tää on oleellista mullekin, koska sen diagnostiikkaan kuuluu myös röntgentutkimuksia. Koulutuksessakin oli radiologi opettamassa kuvia. Parasta oli kuitenkin vaihtaa kuulumisia kaverin kanssa. Toivottavasti pian uudelleen!

Työnteko on edelleen loistavaa, koska siellä tuntee joka päivä oppivansa jotain. Sijoituspaikat vaihtelevat viikottain skeemalla natiivikuvat - tietokonetomografiat - toimenpideultraäänet - ajanvarausultraäänet. Mulla on nyt ajanvarausultraääniviikko ja oppimiskäyrä tuntuu pystysuoralta. Vielä viime viikon alussa mä kysyin käytännössä kaikista tutkimuksista seniorin apua. Nyt jo noin puolet menee itsenäisesti - valtaosa kauloista, vatsoista ja alaraajalaskimoista jo täysin ilman apua. On hykerryttävää voida oppia uusia mielenkiintoisia asioita töissä joka päivä! Tokihan jossain sen oppimisenkin on loputtava, mutta silloin voi ehkä tuntea osaavansa alansa ja sekin tuntuu aika kivalta asialta. Kunpa kaikki löytäisivät oman radiologiansa!

Kuten lukijat huomaavat, ei harvassa päivitystahdissa ole mitään pahaa, jos elämässä ei ole muuta kuin työ ja vesijuoksu. Kivahan joskus ois jostain muustakin kirjoittaa. Esim. mainoksista. Mä oon närkästynyt niin monista mainoksista. Esim. telkkarissa tuleva Långstrumpinkin mainitsema Kitekat-mainos. Sori nyt vaan, mainostaja, mut mikään kissanruoka ei voi taata kissan elävän täyttä elämää, ei etenkään mikään kastroiduille kissoille tarkoitettu laihisruoka. Toinen mua todella ärsyttävä mainos on jonkun kosmetiikkafirman (ehkä L'Oreal?) silmänaluksista voihkiva mainos. Siis eihän kukaan Suomessa tajuissaan asuva ihminen voi olla sitä mieltä, että silmänaluksia on olemassa. Ainakaan se ääninäyttelijä ei ole sitä mieltä, niin vastentahtoisesti se sen koon sinne väliin livauttaa. Varsin rasittava mainos on myös se, jossa tarjoilijalla on yhtäkkiä pellen nenä. Se on niin sekava, että mulla ei rehellisesti oo käsitystä siitä, mikä se tuote on. Sen tullen pitää laittaa silmät kiinni tai kääntää ne neuleeseen (menossa huovutetut tossukat äidille).

Elämyskameli suosittelee
vesijuoksu (työnteon ohella)

Heikkoa tuulta

Handymanin juoksukauden päätavoite eli Vantaan maraton on ohitse. Nyt meillä asuu maratoonari, joka juoksi 42195 metriä alle 248 minuutin eli heikon tuulen nopeudella. Onnea Handyman! Valitettavasti hinta oli kova - varpaissa ja reisissä on hiertymiä, aamulla oli pylly kipeä ja illalla todettiin luurankolihaksen hajoamisen merkit vessanpöntössä. Jälleen Handyman oli sitä mieltä, ettei koskaan lähde enää kilpajuoksuun, mutta nyt se on taas menossa vuoden päästä. Hupsu.

Nyt kun Handymanin terveys alkaa vähän kohentua hullun juoksun jälkeen, niin mulla on sivuontelotulehdus. Ja niin kuin mä luulin, että sen voisi sarvikuonolla estää. No ei voinut. Perhana. Haluisko joku työntää 15-senttisen neulan mun vasempaan sieraimeen?

Tänään oli viimeinen mamu-lääkärikurssin opetus. Tää tehnee hyvää tälle blogille, koska nyt mä voin kirjoittaa blogia niinä viitenä tuntina viikossa, jotka mä käytin mamu-kurssin tehtävien laatimiseen ja tarkastamiseen. Mä oon nimittäin ollut varsin surkeena siitä, että mä oon päivittänyt Eurolääkäriäkin harvemmin! Mä aion nyt vilkastuttaa tätä. Ainakin vähäksi aikaa.

Elämyskameli suosittelee
kilpajuoksujen välttely

Muna-u-u-ush!

Mä munasin tänään töissä. Piti tyhjentää yksi keuhkopussi ja mä puhkaisin reiän potilaan keuhkoon. O-ou. Se on melko tavallinen munaus, mikä ei lohduta mua yhtään. Miksi mun pitäisi munata tavallisesti?! Etenkin kun mä tiedän, että se on tavallinen munaus, niin pitäisi olla helppoa välttää se. Ottaa päähän moinen.

Viikonloppuna oli jälleen kivaa. Viikonloput on kyllä hyvä konsepti. Kaikkein parasta viikonlopussa on mun mielestä se, että kun pääsee perjantaina töistä, niin salaa vähän harmittaa, ettei seuraavana päivänä pääse töihin. Eipä silti, vapaapäivätkin tuntuu paljon rentouttavammilta, kun ei tarvii sunnuntaina olla kärttyisenä siitä, että seuraava päivä on maanantai. Iltaisin on kivaa järjestää erilaista ohjelmaa, kun tietää, että vaikka menisi vähän turhan myöhään nukkumaan, niin aamulla on silti ihan positiivinen tunnelma herätessä, kun töissä on ihan kelpoa. Mä oon ollut jo kuusi viikkoa töissä ja silti on vieläkin tällainen fiilis (vaikka keuhkokin meni puhki)! Jiphii!

Ihan pikkutytöstä lähtien Kalinka on ollut mun lempijogurttia. Ja joo, mä tiedän että siinä on jotain seitsemän sokeripalaa, mut se on hyvää. Mä kyl usein ostan muitakin jogurtteja, koska me ei olla Kalinkan kaa mitenkään eksklusiivisia (Kalinka ei suostuiskaan oleen, koska mä käytän creepyä jogurtti-sanaa). No mut voitte arvata, että mun hämmästys oli suuri, kun Valio on alkanut tehdä kilpailevaa kerrosjogurttituotetta! Tai no ehkä te ette voineet arvata sitä, koska olihan nyt vähän säälittävää hämmästellä jogurttiuutuuksia. Mun piti heti ostaa sitä eikä vähiten sen vuoksi, että se sisältää johanneksenleipäpuuta, maissia ja eläinperäisiä lisäaineita sekä on paitsi gluteeniton myös luontaisesti gluteeniton. Tää on upeeta. Taidanpa mennä nyt välittömästi tutustumaan tuotteeseen.

Elämyskameli suosittelee
työnteko (joo mä oon suositellut sitä aiemminkin, mut koska enenevä osa lukijoista ei kuulu tällä hetkellä työvoimaan, niin mun pitää pitää tätä aihetta esillä)