Riketarina Suomesta

Me käytiin viikko sitten Homiksen, Katjnin, lapsen ja Handymanin kanssa tutustumassa Linnanmäen Midhilliin. Sama ongelma kuin keskustan Midhillissä eli hidas palvelu ja märät sekä huonosti syötävät, joskin ihan hyvän makuiset hampurilaiset. Viime maanantaina oli aika kylmä, joten suuremmin ei tutustuttu puistoon, mutta sovittiin sitten uudet Kattila-treffit tälle päivälle. Tänään käytiinkin samalla jengillä ravintola Ilonassa. Mä olin miettinyt koko päivän, että syönkö muikut vai poronkäristyksen ja viime hetkellä valitsin väärin. Olisi pitänyt ottaa käristystä. Otti päähän.

Seurueeseen kuulunut alaikäinen kiinnostui Maisemajunasta (entinen Monorail) ja menimmekin kierroksen. Se oli hienoa. Vähemmän hienoa oli mennä Derbyyn ja todistaa kamala riketarina. Mun vieressä istunut mies nimittäin pelasi myös vieressään olleen tyhjän radan palloilla! Derbyssä kaikilla on kaksi palloa ja onkin erittäin piinaavaa odotella, että ne vierivät takaisin käteen uudelleen heitettäväksi. Se on pelin idea! Kuitenkin tämä aikuinen mies pilasi kaikilta ilon huijaamalla. Onneksi ei sentään voittanut, mutta multa meni hurlumheifiilis. Enpä usko ihan pian pelaavani Derbyä uudelleen. Järkytys.

Elämyskameli suosittelee
rehellisyys

Känkkäränkkä

Handymanilla oli toissapäivänä känkkäränkkäpäivä. Mikään ei ollut kivaa ja piti kiukutella pitkin iltaa. Tänään mulla on ollut känkkäränkkäpäivä. Aamulla oli kivaa kun käytiin Espoossa rannikolla naurattamassa kummipoikaa ja syömässä hodareita, mutta jo päivällä oli tylsää. Mua harmittaa niin kovasti, että on kuuma eikä jaksa tehdä mitään. Uimaan meno ei houkuttele, kun aurinko paistaa ja kuntosalillakin on niin huono ilmastointi, että tulee heti kuuma eikä sinnekään viitsi mennä. Sitten hengailee kotosalla eikä edes saa tehtyä mitään (edes käsitöitä helkkari!) kun on niin kuuma. Leikkasin veitsellä sormeeni ja laastari ärsyttää. Kaiken kukkuraksi Handyman lähti illaksi juhliin, jonne se on kutsuttu objektiivisesti arvioiden yksinomaan sen takia, että se on vienyt sankarin isosiskolle joskus samppanjaa (ei siis esim. siksi, että tuntisi sankarin jotenkin läheisesti. Tai no ookoo kyseessähän on Handymanin veljen eksän selvästi nuorempi pikkusisko eli miltei sukua). Ja tietty heti kun se lähti, soitettiin mut kastelemaan kukkia Vantaalle. Mä oon vannonut, että mä en enää ikinä suostu ottamaan äidin kukkia vastuulleni, koska mä sain yhtenä vuonna 1990-luvulla äitini itkemään, kun olin unohtanut tämän kasteluvelvollisuuteni ja ne oli kuolleet (mä en huomaa kuolleen ja elävän kasvin eroa enkä ole yhtään kiinnostunut kukkasista) ja tää aiheutti mulle varmaan vielä suuremman trauman kuin äidille. Onneksi selkä on sentään kunnossa. Siitä mä muistan olla iloinen kyllä joka ikinen päivä, tänäänkin. Helpottaa känkkispäivääkin. Ehkä sekin helpottaa, että huomenna aamulla kymmeneltä alkaa päivystysvuoro. Tämänpäiväinen kiukuttelu kun ihan varmasti johtuu siitä, että mua ärsyttää mennä töihin viikonloppuna. Etukäteispäivystysharmitus loppuu aina siihen, kun se päivystys oikeasti alkaa ja ne kituliaat tunnit alkaa vähentyä.

Me käytiin eilen Handymanin velipojan avovaimon mökillä ja ajeltiin sieltä takaisin Helsinkiin iltayhdentoista jälkeen. Edellisen kerran kun mä oon ajanut sieltä kotiin (noin 1,5 kk sitten), joku huikkasi viime tervehdyksekseen, että "varo hirviä!" Mä en oo jotenkin koskaan päässyt siihen hirvikolarikammotusskeneen mukaan aiemmin, mutta tuolloin se harmiton heihei johti siihen, että mä en uskaltanut ajaa moottoritiellä yli yhdeksääkymppiä ja kyttäsin koko ajan liikenteen sijaan piennarta. Eilen mä kesken matkan yhtäkkiä muistin, että nyt vois taas stressata hirvistä eikä tästä ilmestyksestä mennyt kymmentä sekuntia siihen, että mä näin siellä helkkarin pientareella hirven. Riista-aidassa oli aukko ja typerä eläin oli  ajatellut, että parempaa ruohoa löytyy tuon kallioleikkauksen juurelta. Siellä se makusteli herkkuja tyytyväisenä kun me ajettiin ohi sataakahtakymppiä. Että kylmäsi. Mä oon vain kerran ennemmin nähnyt hirven oleellisessa liikennetilanteessa (se ei oo oleellista, jos näkee hirven kaukana pellolla kun ajaa mökkitiellä kolmeakymppiä): olin joskus 2006-07 ajamassa aamuhämärässä ja -tokkurassa töihin Sipooseen, kun pientalovaltaisella taajama-alueella lehmä löntysteli auton editse. Vasta myöhemmin mä tajusin, että tuskin se oli lehmä. En edes jarruttanut, koska mä pidin sitä niin lehmänä, että ajattelin, että sillä on joku taluttaja, mitäpä lehmä tekisi yksinään keskellä tietä pientaloalueella seitsemän jälkeen lokakuisena aamuna. Jos hirvi ei olisi ollut niin määrätietoinen tien toiselle puolelle halutessaan, mä oisin ajanut kuuttakymppiä kylkeen. Mä oon liian kaupunkilainen, kun en tule ikinä ajatelleeksi hirviä. Handymanin vanhemmat on olleet hirvikolarissa, joten ei se ihan mahdotonta kai ole. Sitä paitsi mä salaa vähän fanitin Sauli Lehtostakin. Pitäis mun ymmärtää!

Elämyskameli suosittelee

lusikan ottaminen kauniiseen käteen (nyt helkkari kastelukannu käteen)

Heinähommia

Heinäkuussa on jopa sairaalassa kaikki lomalla. Ja kun kaikki on lomalla, töissä olevilla on moninkertaisesti töitä. Ei niinkään virka-aikaan, mutta kun kello lyö kolme, kootaan kaikki töissä olevat huddleen ja katsotaan, kuka on eniten hereillä ja se laitetaan yöksi töihin. Mä aloin laskea päivystyksiä lomaan viime viikon alussa. Laskeminen alkoi viidestä ja nyt on jäljellä enää kaksi. Kohta on loma, enää 76 tuntia töitä jäljellä!

Mä laitoin tänään bussissa nenäkkäälle mummolle jauhot suuhun. Nuori nainen oli (kieltämättä ärsyttävästi) istuutunut käytäväpaikalle ja laittanut laukkunsa ikkunapaikalle. Kärttyinen mummo kysyi naiselta, mihin tämän kassi tarvitsee paikan ja alkoi saarnata, kuinka kasseille ei myydä paikkoja. Nainen luikki siitä pakoon ja mä katsoin mummoa merkityksellisesti silmiin. Mummo alkoi raakkua, kuinka HKL ei myy kassipaikkoja. Mua alkoi ärsyttää se narina ja sanoin varsin alentuvaan sävyyn, että ihmisille tulee puhua ystävällisesti ja kunnioittavasti ja moinen ivallisuus on varsin tarpeetonta, kun saman asian saa huomattavasti helpommin perille asiallisella käytöksellä. Mummon naama vääntyi samanlaiseen solmuun kuin jenkkituristilla, joka on narrattu syömään turkinpippuri. Voiton kruunasi se, että tässä vaiheessa oltiin mun pysäkillä enkä mä siis joutunut katselemaan kauempaa mummon kakomista. Score!

Elämyskameli suosittelee

mummojen tapakoulutus

Mökkikuume

Mun vanhemmat on halunneet jo vuosia ostaa kesämökin. Nyt niiden kesämökki-intoilu on akutisoitunut siihen pisteeseen, että ne on tekemässä tarjousta jostain pirkanmaalaisesta kesämökistä. Ihan hauskaa. Se ei olisi kovin kaukanakaan. Mä en noin yleisesti ole suuremmin mökki-ihminen, mutta kyllä mä siellä voisin ehkä pari kertaa kesässä käydä. Toisaalta sitten olisi useammin käytössä myös Vantaan kesämökki, jos vanhemmat pakenisivat sieltä joka viikonloppu Pirkanmaalle. Ehkä mun ei tarviikaan unelmoida asunnonvaihdosta.

Mä muistuttelen itselleni nykyään päivittäin, mitä hyötyjä on kantakaupungissa asumisessa: on ekologista käyttää kaukolämpöä, olla tarvitsematta autoa ja kävellä töihin, palvelut on lähellä, yhteydet on hyvät jos haluaa mennä muualle kuin keskustaan. Valitettavasti sillipurkkiasuminen koettelee. Naapurin typerä räksyttävä koira onneksi muutti muualle, mutta toisen naapurin tapa sinetöidä ovensa ilmastointiteipillä kummastuttaa, taloyhtiön osakkaana jopa vähän harmittaa, kun ovesta on tämän seurauksena rapissut aika lailla maalia. Ulko-ovi ei mene kiinni. Eilen aamulla joku oli kakannut hissiin. Iltaan mennessä suurin pökäle oli poistettu, mutta edelleen hissin kokolattiamatossa (sic) on kakkaisia kengänjälkiä ja vaikka hississä ei ole ovea, on haju jäljellä.

Me aiotaan mennä lomalla Saksaan. Matkaa varatessa Handyman innostui vuokraamaan auton (tai siis vuokrauttamaan). Nyt tuli mieleen, että mehän voitaisiin vaikka vähän kierrellä siellä! Näin tapahtunee. Olisi tarkoitus tehdä kierros vastapäivään ja nähdä toivottavasti ainakin Saksan suosituin turistinähtävyys (Kölnin tuomiokirkko, 20000 vierailijaa päivässä), Rheinin laaksoa, kenties piipahtaa jälleen Baden-Württembergissä ja mahdollisesti myös Münchenissä ja Dachaussa. Berliinissäkin voisi viettää muutaman päivän. Tällaisen retken suunnitteleminen on ilmeisesti aika mahdotonta etukäteen, mikä kiduttaa mua aika lailla. Toisaalta se voi olla aika hauskaa - katto alhaalla Rheinin laaksossa, mieletöntä! Handyman toivoi, että mä teen etukäteen Rheinin laaksoa varten cd:n, jossa soi Schubertin Die Forelle repeatilla. Ehkä väliin voisi laittaa pari kertaa Die Lorelein. Mä oon innoissani!

Elämyskameli suosittelee

kakkavahinkojen miettimisen syrjäyttäminen iloisilla lomasuunnitelmilla

Syöpiä

Mä oon ollut aina kiinnostunut syövästä. Muistan jo alun toisella kymmenellä ollessani lukeneeni erilaisia syöpäaiheisia kirjoja ja etenkin leukemiat ja lymfoomat on mun mielestä kerrassaan mielenkiintoisia. Itse asiassa mun tavoitteena oli pitkään ryhtyä (lasten) syöpälääkäriksi, mutta jotenkin mä en sinne päätynyt. Viime aikoina mun syöpäkiinnostus on jälleen akutisoitunut ja olen nyt keskittynyt lukemaan sairastavien omia kokemuksia internetistä. Ne on terveydenhuollon henkilökunnalle tosi hyödyllisiä. Pitäisi muistaa, että se mun rutiinilausunto on jollekulle dramaattisesti sanoen elämän ja kuoleman kysymys. Lastenklinikalla sokeutuu etenkin näin heinäkuussa näkemään syöpää kaikkialla, kun kiireettömät jutut lomailee. Kyllä vaan tulee mietteliäs olo, kun on se eka tyyppi, joka saa tietää, että jollain lapsella on syöpä. Lapsi makaa ultraäänipöydällä katsellen Muumeja, vanhemmat istuu vieressä ja mä näen kasvaimen monitorilla. "Tämän ultraäänen perusteella löydös jää vielä epävarmaksi. Täytyy tehdä vielä lisätutkimuksia." Helkkari sentään.

Viime viikonloppuna oltiin siis Tukholmassa. Oli lämmintä ja aurinkoista. Kuten mä vähän ounastelinkin, kaikkea suunniteltua ei ehditty tehdä. Gröna Lundissa käytiin (käveltiin alue läpi ja ärhenneltiin rymyrokkilaisille), mutta Hallwylska museet jäi seuraavaan kertaan. Radisson Waterfront osoittautui oikein mukavaksi hotelliksi ja sen aamupala oli varmaankin paras mun ikinä kokema aamupala. Todella herkullinen ja monipuolinen. Oli kivaa nähdä Lettipitko ja sen alatikakkiva lapsi. Handyman sai mut shopping frenzyyn ja mä ostin itselleni vastamelukuulokkeet. Niissä on myös langaton optio, joten sitten kun ei ole enää hellettä, mä voin käyttää niitä työmatkallakin (nyt ne on liian kuumat). Aika siistii! Etukäteen mua varoiteltiin, että vastamelu muuttaa äänen väriä, mutta mä oon niin kuuro, etten mä kuule eroa. Ne on hyvät! Mä tykkään.

Mun epäpuhtaat asuntoajatukset on nousseet ihan mahdottomiin sfääreihin. Mun tekisi todella mieli muuttaa isompaan asuntoon, johon Handymanin legot ja rekat sekä mun pelit mahtuisivat ongelmitta ja jossa olisi ehkä jopa joku ulkotila tai terassi. Jotenkin mä oon viehtynyt mun vanhempien asuinalueeseen, vaikka ne asuu kaukana kaikista palveluista Ikeaa lukuunottamatta. Onneksi Unelmakämppää ei saa myytyä varmaan millään. Ehkä mä en kuitenkaan haluaisi asua tosi kaukana keskustasta enää. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että sellainen talo, jossa kaikki ei ole menossa rikki, olisi parempi kuin sellainen, jossa ei edes ulko-ovi mene kunnolla kiinni ja jonka kolmesta ikkunasta ulommaisen sisäpinta huurtuu pakkasella.

Elämyskameli suosittelee

oman elämän, läheisten ja erityisesti lasten arvostus jo ennen kuin syöpä ne perii

Unohdus

Mä en oo muutamaan päivään muistanut, että mulla on blogi. Yleensä mulla on jatkuvasti huono omatunto, jos edellisestä postauksesta on jo useampi päivä, mutta nyt en oo muistanut koko juttua. Nyt kun olen Arlandan ja Tukholman välisessä sateenkaaribussissa, se tuli mieleen.

Mä oon tän kuun taas lastenklinikalla töissä. Se on ihan mukavaa etenkin näin heinäkuussa, kun työ tuntuu oikeasti jatkuvasti mielenkiintoiselta, heinäkuisin näet määräaikaiskontrollit ovat yleensä tauolla ja pääosa työstä on oikeasti epäselvien tapausten selvittämistä. Heinäkuisin myös potilaat ovat yleensä vähemmän kireitä kuin muutoin ja töissä on mukavaa.

Nyt mä oon siis Handymanin kanssa Lettipitkoa tervehtimässä Tukholmassa ja Långstrumpkin liittyy seuraan illalla. Minilomanen! Mä haluisin käydä ainakin Gröna Lundissa, kun en oo koskaan käynyt ja Handyman Hallwylska museetissa, koska siellä on nähtävillä koko omaisuutensa luetteloineen vanhan tädin romut. Tietty pääsee Wagamamaankin. Kuulin vastikään, että jossain ruotsalaisten omassa hamburgareravintolassa on sähköinen tilausmahdollisuus (automaatti odotusaulassa) ja siihenkin tutustuminen kyllä kiinnostaisi. Muistettakoon kuitenkin, että viikonloppu on lyhyt ja ensi kerrallekin pitää jättää tekemistä.

Elämyskameli suosittelee

heinäkuussa työskentely