Puudeleita

Käytiin tänään vierailulla Vantaalla ja Vantaalla on pikkuisia koiranpentuja! Ne oli tosi shöböshiä ja herttaisia!! Valitettavasti kuvaaja oli niin innoissaan, että loppua kohti kuvan tarkkuus kärsii.

Ultraviolettia

Eiliset sukuylppärit menivät ohitse. Onneksi. Mä en siis tuntenut sieltä ketään Handymanin, Lankomiehen ja Anopin lisäksi, mutta moni siellä koki tuntevansa mut. Ainakin näin sanoivat, koska olivat tosiaan mut jo jopa kahdesti nähneet eikä edellisestäkään kerrasta ole kuin kuusi vuotta. Lankomies vitsaili etukäteen, että mun pitää varautua siihen, että häistä tullaan mainitsemaan ja juttelemaan ja päivittelemään. Mä olin ihan varma, ettei kukaan mainitse niitä sanallakaan mutta nehän oli melkein ykkösuutinen. Nolotti pirusti, nehän oli sen jonkun ylppärit! En mä mennyt sinne sen thunderii varastaan. Mutta ilmeisesti menin sinne hankkimaan vaivoja ja melanooman, koska nyt on päänahka ja niska ihan todella kipeät ja punoittavat. Tappava kevätaurinko.

Vaalit askarruttavat. Mä oon nyt ymmärtänyt sen, että kyseessä on oikeesti tärkeät vaalit joiden pitäisi kiinnostaa ja sen takia mä oon alkanut sitten kiinnostua niistä. Oon katsellut monien eri puolueiden ehdokaslistoja ja muutenkin tutustunut europarlamenttiasioihin. Erityisesti mua riemastuttaa se, että Keskustan MEPit kuuluu europarlamentissa liberaaliryhmään, jotka esim. vastustaa maataloustukiaisia. Suurin osa ehdokkaista vaikuttaa aika nobodyiltä, mutta onneksi valitaan vain 13 edustajaa ja juuri sen verran ammattipoliitikkoja taitaa ehdokkaina ollakin. Mun puoluekanta on kyllä nyt kovaa vauhtia vihertymässä, turkoosissa mennään jo. Vielä näissä vaaleissa taitaa kyllä vähän sinertää, mutta tätä vauhtia mä äänestän Anni Sinnemäkeä tai Osmo Soininvaaraa jo kahden vuoden päästä. Tai no ehkä nyt jo hupsutellaan.

Kotiutumista

Enpä olisi arvannut, että on näin helppoa kotiutua uuteen asuntoon. Kävin tänään töissä Vuosaaressa ja katselin koko päivän entistä kotitaloa. Se tuntui jo tosi vieraalta! Katsoin takapihaa ja hetkeksi unohdin siellä koskaan asuneenikaan eikä muutosta ole kuin 1,5 viikkoa. Hupsua. On kivaa tottua siihen, että kotiin pääsee yksinkertaisesti missä ikinä onkaan. Jopa parentsien Vantaan-lukaalista pääsee ihan kivuttomasti tänne junalla, Pasilasta on mukava kävelymatka. Ja Vantaalta on pitkä ja vaivalloinen matka joka paikkaan!

Kummallisiakin juttuja kantakaupungissa on. Äsken alkoi kovasti ukkostaa, vaikka mitään erityistummia pilviä ei näkynytkään. Hetken päästä huomasin, että Lintsin suunnalla säkenöi. Siellä oli ilotulitus! Iltayhdeksältä! Toukokuun lopulla! Aika valjuksi jäi. Paljon räiskintää hienompi oli mun mielestä Alppilan siluetti, joka oli ihan ruutisavussa eli hukkaan meni ilotulitus.

Drastinen uudistus: mä oon päättänyt vaihtaa kampaajaa. Entinen kampaaja Raija on kammannut mun tukkaa jo seitsenvuotiaana, joskin muutaman vuoden tauko oli opiskeluaikana. Raija leikkaa tukan ihan hyvin, mutta se ei ollenkaan osaa kammata sitä vaan mä näytän ihan opettajalta kampaajalta tullessani. Ei toivottavaa. Raija ei myöskään ole ihan kaikkein edullisin ottaen huomioon, että sijaitsee hankalasti Vaaralassa (sic!) eikä tosiaan osaa kammata. Tänään mä kävin varaamassa sitten jotain Porvoonkadun tatjaanalta ajan. Mua oikein ihmetytti kun menin random kampaamoputiikkiin (niitähän on siellä aimo rivi) ja se ilmeisesti olikin ihan oikeasti kampaamo eikä ihan pelkästään rahanpesukoneyritys. Sain ajankin vieläpä ylihuomiselle, mikä onkin hyvä koska viikonloppuna pääsee Handymanin sukulaisen ylppärijuhliin. Juhlat innostaa yhtä paljon kuin kovakourainen hammaslääkäri eli aika vähän.

Muutto

Muutosta on viikko. Nyt jo melkein kaikki tavarat ovat loppusijoituspaikoissaan ja muuttolaatikot on palautettu Niemelle. Tässä vaiheessa muuttoa voi arvioida jo melkein tyynesti. No se oli kamalaa. Hirveintä oli se, että siinä vaiheessa, kun kaikki laatikot olivat täynnä, oli kamaa vielä vaikka kuinka paljon laatikoita odottamassa. Lisäksi oli yllättävän paljon epäkelvon muotoisia tavaroita, joita ei saanut millään mihinkään laatikkoon (esim. Handymanin sauvakävelysauvat, silityslauta ja Guitar Hero -rummut). Niinpä jäi poimittavaa vielä muuttomiesten lähdettyäkin. Valitettavasti poimittavaa oli niin paljon, että Handyman joutui tekemään virallisen muuton päättymisen jälkeen vielä kolme keikkaa Vuosaareen henkilöautolla ja muutto oli ohitse vasta aamukolmelta.

Etukäteen oli stressattu sitä, kuinka kisut käyttäytyy muuttomiesten ollessa paikalla. Mun piti surkeine kisunhuoltotaitoineni olla kisuvahti eli varmistaa, etteivät ne pääse livahtamaan avonaisesta ovesta rappuun. Alkuun tää oli helppoa, koska kisut olivat kauhusta kankeina, kun niiden perusturvapaikat (sängynalunen ja sohvanalunen) poistettiin kantamalla sänky ja sohva pois. Melko nopeasti kuitenkin Maisa-kisu tottui muuttomiesten puuhasteluun eikä jaksanut niistä sen kummemmin välittää. Keskittyi mieluummin pallopeliin:

Siiri sen sijaan epäluuloisempana luonteena piti parhaana pysyä saunassa. Alkuun se selvästi yritti rauhoittaa itseään kehräämällä, mutta muuton edetessä Siirikin rentoutui:

Uuteen kämppään kisut kotiutuivat nopeasti. Muuttolaatikkopinot olivat niille tosi jänniä ja kiinnostavia, onhan se nyt hienoa voida hyppiä kahden metrin korkeudessa, jos on itse hyvin pieni kisu. Maisa otti samantien ilon irti muuttolaatikoista ja raapimapuusta, parhaimmillaan yhtä aikaa:

Siiri löysi uudestakin kämpästä mukavan ahtaan ja lämpimän turvapaikan mun vaatehyllystä. Nyt on kaikki vaatteet ihan karvassa, mutta Sini-teippiharja toimii kisun karvoihin kuin luotu! Kameli suosittelee.

Ennen muuttoa mietittiin siis kovasti, riittääkö kärsivällisyys pitämään kisuja vielä ylimääräiset viisi päivää. Mä olin jo päättänyt että ei riitä, mutta koska kisut olivat niin tosi kiltisti muutossa ja koska ne on muutenkin ihan kivoja kisuja, annoin periksi. Eilen kisut lähtivät takaisin omistajilleen ja kyllähän sitä jopa tällaisen kovisluonteisen sorkkaeläimen on todettava, että ikävä tulee. Se on tietysti huojentavaa, että nyt koko kämppä ei haise Kitekatille eikä jaloissa ole jatkuvasti kiinni pieniä kristallihiekan murusia, mutta kivahan se oli, kun Siiri tuli aamulla vaatimaan poskisilittelyä sänkyyn tai kun Maisa kävi pitkälleen kulkureitille että saisi vähän masurapsutusta. Oli huvittavaa kuunnella Siirin vaakkumista ikkunalaudalla ja katsella ylpeänä, kun Maisa imuroi viimeisetkin kastikkeet lautaselta. Mutta ei meille silti nyt omaa kisua tule ainakaan toistaiseksi, kunhan pidetään hoitolaitosta pystyssä.

Velvollisuuspäivitys

Täten ilmoitan, että olen edelleen hengissä. Muuttaminen oli kamalaa, mutta ainahan se on. Päivittäminen on ollut tauolla, koska kotiverkko on hieman epästabiili eikä kaikkia päivittämiseen tarvittavia osasia ole vielä asennettu paikalleen. Itse asiassa itse tietokonettakaan ei ole vielä asennettu paikalleen. Tarkemmin muutosta myöhemmin, kun kuvansiirtoon tarvittavat välineet ovat käytettävissä.

Mä oon jo ihan täysin kotiutunut kantakaupunkiin, vaikka en kovasti oo ulkona ollutkaan purkamiskiireiden vuoksi. Ikkunasta voi katsella ihmisten ilonpitoa Linnanmäellä ja ihan lähellä on ainakin kaksi oikeasti kiinnostavaa ruokaravintolaa (Sturenkatu 21 ja Soul Kitchen). Kiinalaista ruokaa saadakseen ei tarvitse mennä metroon. Nyt on vieläpä ollut auto käytössä muuton ja parentsien Budapestin-matkan takia ja yllättäen parkkipaikkaakaan ei ole vaikea löytää. Ja taloyhtiössä on energiajakeen keräys! Tää on ihan unelmaa.

PS Kirjoitin tän postauksen muuten jo aamupäivällä, mutta en saanut sitä upittua kun verkko ei toiminut. Nyt toimii, kun hommattiin uusi laite verkkoa ylläpitämään. En mää kiusallani oo pitänyt teitä pimennossa!

Dilemma

Mulla on moraalinen dilemma. Se koskee kisuja ja Handymania. Meillä on muutto neljän yön päästä, jolloin kisut ovat vielä meillä. Sopimus oli, että omistajat hakisivat kisut viiden yön päästä lomilta palattuaan. Tässä on kommervenkki: myös nämä omistajat ovat vastikään muuttaneet, itse asiassa juuri ennen matkaansa. Heidän uudessa kämpässään on muutto kesken, esim. lattioita ei ilmeisesti ole täysin vielä asennettu. Heidän muuttonsa oli niin hankala, että muuton ajan kisut olivat hoidossa toisessa hoitopaikassa ja sieltä tulivat suoraan meille, jotta eivät saisi liian montaa uuden kämpän sensaatiota lyhyessä ajassa. Handyman ei ole uskaltanut / halunnut kertoa, että meillä on muutto juuri kisujen kanssa yhtä aikaa, koska ei halunnut huolestuttaa kisujen omistajia. Meidän muutto ei ole mikään ongelma, kunhan jollain vippaskonstilla saataisiin kisut pysymään esim. partsilla muuton ajan etteivät pääse karkaamaan. Ja vippaskonstiksi eivät käy kisujen herkkupalaset, koska mä kokeilin ja ne ei maistu niille ollenkaan. Eikä kissanminttukaan vaikuta saavan näitä tyyppejä yhtään onnelliseksi. Ja oikeastaan ainoa ongelmakin on Siiri-kepuli, koska Maisan saa kyllä hönötettyä ihan mihin vain ilman vippaskonstejakin.

Noh, nyt sitten omistajat ovat tajunneet, että tosiaan on muutto ja remppa aikas lailla kesken. Olivat sitten kysyneet Handymanilta, että olisiko meidän mahdollista vielä pitää kisuja ylimääräiset viisi yötä, jotta remppa ja muutto olisivat valmiit. Mun mielestä kisut on ihan mukavaa väkeä, mutta olen ihan kurkkuani myöten täynnä karvoja (sananmukaisesti!), pölyisiä ja kissanhiekkaisia sukkia (ei sananmukaisesti) ja kamalaa kissanruoan ellotushajua. Olen nyt kestänyt tätä tähän asti, koska ajattelin, että nykyinen kämppä on helppo siivota kissojen jäljiltä muuton jälkeen, kun on kaikki tavarat jo viety pois ja että uusi kämppä ei ehdi sotkeentuakaan, kun kisut eivät ole siellä kuin puoli vuorokautta. Lisäksi mun mielestä suurin haaste muutossa ei ole pakkaaminen eikä se tavaroiden siirtäminen uuteen paikkaan vaan nimenomaan purkaminen, kun millään tavaralla ei ole vielä omaa paikkaa. Tähän työhön en kaipaisi karvaisia kavereita avuksi. Ilmeisesti kissat myös rrrrrakastavat muuttolaatikkopinoja ja kiipeilevät niillä mielellään, mistä menee hermo.

Handymanin mielestä kisut ovat tosi kivoja ja hän kovasti toivoisi että me voitaisiin pitää niitä mahdollisimman kauan eli hän toki kannattaa sitä, että luvattaisiin omistajille remppa-aikaa lisää. Handyman kiistää, että kyse olisi siitä, että hän kokee äärimmäisen nolona sanoa ei mihinkään muun naisen kuin mun tai äitinsä esittämään pyyntöön (tää on Handymanin yleinen ongelma - se peruu jos jonkinlaisia aiemmin sovittuja suunnitelmia, jos joku nainen pyytää sitä esim. tekemään läksynsä tai imuroimaan oman kämppänsä). Mä kyllä epäilen, että kyseessä on osin myös tämä nolostuminen, kisujen emäntä kun on Handymanin mielestä työpaikan hotein kisu. Handyman toivoo mun lupautuvan vielä viikoksi kissavahdiksi jopa niin kovasti, että se oli tänään ihan itsenäisesti pyytämättä tehnyt muuttoilmoituksenkin.

No tässä se dilemma on. Mä en millään haluaisi väistellä niitä kissankarvoja (joita siis on mm. mun kurkussa, kaikissa puhtaissakin vaatteissa, pyyhkeissä, istuimilla, hyllyillä, you name it) yhtään kauempaa kuin on absolutely välttämätöntä. Toisaalta mä en haluisi olla mikään hirmuvaimotar, joka kieltää Handymanilta halvat huvit (kalliitakin ehdotuksia on lukemattomia, nämä on helppo tyrmätä, jos joskus on jossain antanut periksi). Ahdistus!

Ruotsalaisten helvetti

Långstrumpin muutto lähenee ja senpä vuoksi on jälleen valjastettu laina-hatchback Ikean-matkalle. Toissapäivänä oli tarkoituksena löytää PAX-vaatekaappijärjestelmä ja pienempää tarpeellista. Långstrump oli jo etukäteen suunnitellut PAX-kokonaisuutensa ja tarkoitus oli vain keräillä tarvittavat osat ja antaa sitten koko kaappi kotiinkuljetettavaksi. Kunpa se olisikin ollut niin helppoa. Mentiin makuuhuoneosastolle tekemään tilaus. Siellä ilmoitettiin, että yksi suunniteltu osa on poistunut valikoimista. Tätähän ei millään tietokoneohjelma olisi voinut ilmoittaa (kuulemma ohjelma oli kyllä ymmärtänyt, ettei osaa enää ole, koska oli hinnoitellut sen 0 euroon). Seuraavaksi meidän piti "keräillä" osat itsepalveluvarastosta. Siellä huomattiin, että toki 52 kg:n runkoja ja 15 kg:n ovia oli hyllyssä runsain mitoin (kukapa niitä olisi jaksanut sieltä kotiin kantaakaan?) mutta hyllytasoja oli 10:n sijaan vain 4 kpl. Tätä tietokone ei ollut havainnut. Kun kysyttiin näitä lisää, vastaus oli että eioo. Toivottiin sitten, että jospa maksettaisiin vähän enemmän ja arvon Ikea-ammattilaiset voisivat poimia poimintapalvelulla kaiken. Computer says no. Ei voi poimia sellaista jota ei ole. No voisiko poimia vaikka ylihuomenna? Computer says no. Rouvien sopii tulla ensi viikolla uudelleen! Annettiin sitten niiden poimia painavat tavaransa itse ja luovutettiin hyllytasojen suhteen.

Tänään mentiin uudelleen Ikeaan, tällä kertaa Glomsiin. Långstrump oli jo etukäteen varmistanut, että pirun hyllylevyjä on siellä 52 kpl. Kun päästiin itsepalveluvaraston Hyllyn 3 Paikalle 7, nähtiin että siellä on 14 levyä. Hurraa! Lastattiin (niin) nopeasti (kuin pystyttiin) tarvittavat 10 levyä koriin ja olikin noin minuutista kiinni että ne saatiin! Samalla hyllyllä oli nimittäin ruotsia puhuvat isä ja tytär, jotka olivat valitsemassa tyttärelle ihanaa PAX-kokonaisuutta. Kun olivat saaneet rungon ja ovet lastattua, oli strömming tarttua kurkkuun, kun hyllylevyjä olikin liian vähän Burberryille. Vähänpä parivaljakko tiesi, että tuskalla tulee PAX-vaatehyllykokonaisuus hankittaman!

Mä oon ihan fiiliksissä hiirenkorvista! Eilen käytiin oikein kunnolla niitä ihastelemassa eri puolilla Helsinkiä ja toki vähän Vantaallakin äitienpäivän kunniaksi. Vihreä sopii ulkoilman väritykseen niin hyvin!

Hiirenkorvainen puu Kuntatalon edustalla

Psykedeelinen vaali(?)mainos uuden kämpän alakerrassa

Kotivaakutus (vaak!)

Mä kävin eilen vapaapäivän kunniaksi päivittämässä vakuutusturvaa, jotta olemme suojatut, vaikka kotipaikka muuttuukin. Vakuutusmyyjä oli keski-ikäinen Gunnevi, joka tuli töihin noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun etukäteen sopimamme aika oli alkanut. Gunnevi oli selvästi sellainen ihminen, jota ahdistaa hiljaisuus, koska kun meillä sitten oli viitisen minuuttia "tyhjää" aikaa sillä aikaa kun hän yritti saada tietokonetta päälle, oli hänen koko ajan höpöteltävä sitä sun tätä. Kun sitten päästiin asiaan ja selitin ongelman ytimen ja oli kerätty kaikki oleelliset tiedot (lähinnä uuden kämpän pinta-ala ja postinumero), oli Gunnevi onnesta soikeana, kun vakuutusmaksu pienenee! Vanhan kämpän vuosimaksu oli 83,44 e ja uudessa samalla vakuutusturvalla vain 81,32 e! Mä olin varmaan vähän epäkohtelias tai en sitten vain ymmärtänyt omaa parastani, kun en osannut iloita tästä kahden euron säästöstä yhtä paljon kuin Gunnevi. Sen sijaan pyysin omavastuun korottamista, millä saikin 20 euron säästön. Gunnevi oli kyllä huolestunut siitä, että meillä on vain suppea kotivakuutus ja hän kovasti suosittelisi laajempaa turvaa. Kun mä kysyin, että mikä ero tässä sitten olisi, vastaus oli niinkin vakuuttava kuin että jos pakastin hajoaa, kattaa suppea turva vain pakastimen mutta laajassa turvassa maksetaan myös sisällöstä! Eikä oo kuin 15 euroa vuodessa lisää! Kieltäydyin melko kauniisti.

Vaakutuskauppojen jälkeen mentiin Långstrumpin ja siskonsa Ipanan kanssa uimaan! Tai siis vesijuoksemaan. Uimastadion on kyllä aivan mahtava paikka, siellä pääsee samoin tein upeaan 50-lukulaiseen fiilikseen ja on aivan eri asia uida pää ulkoilmassa kuin jossain Töölön uimahallin 25-metrisessä altaassa. Lisäksi mun mielestä on kivaa, kun isossa altaassa ei oo matalaa päätä, koska matala pää sekoittaa vesijuoksurytmin.

Illalla koettiin kauhunhetkiä, kun Maisa-kisu oksensi rajusti partsille muutaman kerran. Mä olin ihan paniikissa, koska mulla ei oo minkäänlaista tietoa siitä, onko kisun oksennus yhtä hyvänlaatuinen vaiva kuin ihmisen vai tarkoittaako se automaattisesti jotain munuaisten vajaatoimintaa tai kuolemaa. Huonovointisuutensa jälkeen kisuparka oli ihan vetämättömissä ja uupunut. Yöllä jo Maisa-kisu piti mulle ja mun kipeälle kurkulle seuraa ihan normaalisti kehräten ja tänään aamulla se on jaksanut jo paitsi hyökätä toistuvasti raapimapuun palloa vastaan, myös tapella Siirin kanssa kiukkuisesti. Tautipelko on toivottavasti ohitse.

Mun on pitänyt jo kuusi vuotta ommella Marimekon pyyhkeisiin ripustuslenkit. Puoli vuotta sitten aikomus nousi jo niin korkeisiin sfääreihin, että hommasin erivärisiä kanttinauhan pätkiä ja jopa niihin sopivaa lankaa, mutta tekemättä on jäänyt. Enääpä ei tarvitsekaan, koska Itiksen Prismasta löytyi aivan mahtava ja toimiva tuote, pyyhenipsukat. 50 senttiä kappale! Bargain!

Siiri on ottanut tavakseen iltaisin ja joskus muulloinkin maukua surullisesti kaikkien suljettujen ovien edessä kuin ne olisivat unohtuneet meiltä kiinni. Näitä ovia on kaksi: ulko-ovi ja kodinhoitohuoneen ovi. Usein mau'untakonsertti ajoittuu juuri siihen hetkeen, kun valot on sammutettu ja ihmisväki on suloisella unen twilight zonella. Ääni on todella surkea ja aika raivostuttava. Etenkin Handymanin se saa outoon epävakauden tilaan ja Handyman yrittää tehdä kaikkensa, että ääni loppuisi, esim. ruikkia kisuparkaa suihkepullolla. Mä antaisin mieluummin olla. Kyllä se jossain vaiheessa oppii.

Asunnoton

Nyt ollaan käytännössä katsoen asunnottomia. Tänään myytiin kämppä (onnistui! Hurraa!!) ja omistusoikeus siirtyi samalla ostajille. Uuden kämpän omistusoikeus siirtyy meille vasta 15. päivä eli nyt asutaan toisten maalla vielä pari viikkoa. Onneksi kaupat syntyivät, ostajat alkoivat ihan mahdottoman marisevaisiksi vielä viime tingassa - toissapäivänä olivat ilmoittaneet välittäjälle, että haluavat tinkiä hinnasta vielä 300 euroa, koska taloon on kenties tulossa remontti. Handyman oli suoraselkäinen ja jämäkkä ja sanoi, että nyt meni liian pitkälle. Ostaja oli tähän suostunut ja maksoivat nyt sitten koko hinnan. Hyvä niin.

Unohtuikin melkein raportoida ensimmäiset vauvauintikokemukset! Kolme päivää sitten käytiin siis Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ekaa kertaa vauvauinnissa. Me oltiin toki kaikki naisten pukuhuoneessa, mikä herätti aavistuksen kiinnostusta muissa äideissä. Sen verran hermostuneita oltiin, että kerrottiin asianlaita ikävän heteronormatiivisesti. Kummityttö vaikutti tykkäävän uimisesta oikein hyvin ja oli kyllä hurjan söpösen näköinen vaaleanpunaisessa lahkeellisessa muumiuima-asussa. Hän jaksoi oikein hienosti parikymmentä minuuttia, mikä on ensikertalaiselle oikeinkin sopiva aika. Ehkä ensi sunnuntaina jo koko puolituntinen! Kotimatkalla tavattiin aamuauringossa paistatteleva naisspurgu, joka alkoi voivotella Kummitytön pienuutta ja ihanuutta ja sanoi moneen kertaan varsin teatraalisen eleen kera "Tervehdin Teitä kunnioittavasti!" Ihan mahtava tyyppi.

Kisut on olleet kiltisti. Karvaa on toki joka paikassa, mutta mitään suureellisia yökonsertteja tai sohvanraapimisia ei ole pariin yöhön harrastettu. Kisut ovat ottaneet rennosti. Maisa pääasiassa lokoilee lattialla, tuolilla tai sohvalla sekä puhdistaa turkkiaan. Kun Maisa tuntee tarvitsevansa vähän hellyyttä silittelyn ja rapsuttelun muodossa, se käy kyljelleen ja näyttää anovalta. Maisa osaa myös leikkiä pallolla ja leikkiikin mielellään tönimällä palloa tassullaan tosi söötisti! Siiri on ottanut rapsutteluhalussaan Maisaa suoremman lähestymistavan ja ihastuttaa hoitoisäntäväen hakeutumalla syliin ja kehräämällä valloittavasti. Etenkin Handyman on tästä aivan myyty ja antaa vaikka ruokansa jäähtyä, kun ei henno nostaa Siiriä pois.

Maisa paistattelee päivää partsilla

Siiri perehtyy The Economistiin

Taas uusi työ

Uudenmallinen viikkorytmi alkoi tänään (taas). Touko-kesäkuun ajan olen Kanta-Hämeen maakunnassa pienen pitäjän terveysasemalla ma-ti ja suuren kaupungin itäisellä ghettoterveysasemalla ke-to. Perjantait pidän "vapaata" (joskin Handyman on jo monelle vapaaperjantaille buukannut mulle vaihtoehtoista tekemistä). Tänään oli eka päivä uudessa työpaikassa. Sinne ajaa äidin autolla tunnin, mikä on ihan kivaa vaihtelua, saa kuunnella radiota työmatkalla. Ihan perustyötä. Mikäs siinä. Pitkästä aikaa (2,5 vuotta sitten viimeksi) pidin neuvolaa. Tuntui jotenkin typerältä "neuvoa" siellä 13. kertaa raskaana olevaa, joka teki 11. lastaan. Oli sillä joku kysymyskin raskautta koskien. Mikä minä olen sille vastaamaan, vaikka luvut ei jääneetkään kesken?

Kisut on heittäytyneet pähkähulluiksi. Viime yönä Siiri piti mau'untakonserttia pikkutunneille ja jompikumpi sävelsi ja esitti konserton kahdelle paperipussille. Muutenkin nukutti huonosti, kun jännitti niin kovasti. Lisäksi Maisa on nyt varistanut puolet turkistaan sohvalle ja molemmat ryhtyneet innokkaasti kynsimään sohvaa verille. Ja niin kuin mulle luvattiin, ettei ne oo ikinä mitään raapineet eivätkä raavi! Mä oon yrittänyt pitää jöötä kisuille, mutta ei ne tunnu uskovan. Toljottavat vain patentoidulla saatanaako tuijotat -katseella julkeasti takaisin eivätkä sano mitään.

Sohva Maisan karvakäsittelyn jäljiltä

Handymankin on vähän jo kyllästynyt sohvasikailuihin ja osti raapimapuun. Mun ohjeet oli, että alle puolimetrinen ja halpa. No se on yli puolimetrinen ja keskihintainen. Mutta kisut älysivät melko lailla saman tien, että mihin se on tarkoitettu ja jos se estää sohvan täystuhon, niin se on joka pennin arvoinen.

Maisa raapimapuun kimpussa

Siiri ja raapimapuu. Parin totuttelukerran jälkeen Siiri tajusi, että sitä voi raapiakin.

Nyt sataa vettä, upeaa! Mä oon odottanut tätä jo monta päivää. Nyt tulee vihreää, sanokaa minun kirjoittaneen blogiin. Kisut on ihan ymmyrkäisinä sateesta: Maisa kurkkii partsilla ja Siiri yrittää kovasti nähdä jotain kapeaikkunalautaisesta ikkunasta. Höhlä, miksei se nouse leveälle ikkunalaudalle katselemaan?

Toim. huom. klo 7:44. Ei satanut kuin vartin eikä sitäkään kunnolla. Ei tuu vihreää, ei.

Lääkinnällisiä toimenpiteitä lauantai-illan ratoksi

Siirin ja Handymanin yhteiset silmätippatuokiot ovat jälleen muuttuneet molempien osanottajien toiveiden mukaisesti useiden minuuttien mittaisiksi juoksutuokioiksi. Tai siis Siiri juoksee ja Handyman ryömii perässä rekkamiehen hymy leveällä. Kukapa ei haluaisi nähdä tästä pitkää videota?

Päiväuniaika

Auringon pitäisi muka piristää. No eipä piristä. Meilläkin on täällä kaikki ihan nukkuneen rukouksia tässä iltapäivästä. Mä oon yrittänyt ainoana majakkana pysyä hereillä, että ei sitten kukututtaisi illalla puoleenyöhön, mutta se on pirun vaikeaa, kun muu väki on kohtuullisen väsyneen oloista:

Maisa vetää hirsiä keittiössä

Handyman vetää hirsiä makkarissa, reipas oli juuri tullut lenkiltä!

Siiri heräsi kameran räpsähdykseen, kun Maisan kuvaa otettiin. Tämän jälkeen Siiri hyppäsi Handymanin jalalle ja vaati silitys- ja kyhnytyspalveluja venytellessään

Toistaiseksi kisujen aikaansaama tuho on ollut pienimuotoista. Toki siis hiekkaa on joka paikassa. Sukanpohjat on ihan valkoiset ja jos kävelee ilman sukkia, niin tulee ällöttävä olo, kun jalat on ihan rutikuivat sen hiekan imiessä mun huolellisesti jalkavoiteella lisätyt kosteudet jalkapohjista. Joskus mä oon oikein kateellinen ihmisille, joiden jalat hikoavat sen takia, että kuiva jalka tuntuu tosi inhottavalta. Yleensä kuitenkin ymmärrän iloita siitä, että mun jalat eivät hikoa.

Tänään me käytiin aamusta Stockalla aamupalalla. Haluttiin myös käydä katsomassa vaatetelineitä (ei juuri tuota, mutta ajatuksena samanlainen) ja fatboy-raheja, koska ollaan vähän tällaisten hankintaa suunniteltu uuteen asuntoon. Käytiin Formverk-kaupassa ja se olikin ihana paikka! Tällainen design-wannabe löysi sieltä hurjan paljon katseltavaa ja nyperrettävää. Onneksi mä oon kuitenkin sisäistänyt sen, että less is more enkä siis halunnut ostaa sieltä mitään. Formverkin jälkeen käveltiin Design Forum Finlandin ohi ja käytiin vielä tutustumassa sielläkin erilaisiin omituisiin tuotteisiin ja Vuoden huiput -näyttelyyn, joka toki oli mielenkiintoinen.

Sitten tuli turmio. Oltiin vähällä kävellä For Runners -kaupan ohi, mutta Handyman halusi käydä katsomassa jänniä varvaskenkiä. Siellä oli erittäin asiantunteva myyjä ja ennen kuin oikein ymmärsinkään, Handyman oli ostanut yhdet varvaskengät, minä toiset ja (suuri häpeä tähän) minä vielä eriskummalliset keinulautapohjaiset sandaalit. Ne oli kyllä oikein hyvät, mutta missä mä niitä kehtaan käyttää?! Myös ne varvaskengät oli ehkä vähän omituiset. Mä oon piiskannut itseäni koko päivän nyt näistä harkitsemattomista (ja pöyristyttävän kalliista) kenkäostoksista ja surrut raha-asioitani. Jossain vaiheessa Handyman yritti ilmeisesti lohduttaakseen todeta, että mun taloudelliset vaikeudet ovat jossain määrin relatiivisia ja tästähän mulle tuli vain kaksinkertainen syyllisyys. Itseäni muistuttaakseni aion käyttää näitä rumia ja hankalia kenkiä koko kesän. Siinäpä opin.

Varvaskengät, voi surku!

Elämää kisualueella

Lainakisut saapuivat toissayönä. Nyt ne hiippailevat täällä day and night. Mä osaan jo molempien nimet ja tunnen vähän niiden luonteita. Maisa-kisu on hyväntuulinen ja rauhallinen, pitkäkarvainen kisu, joka kävelee perässä ja toivoo rapsutuksia. Siiri-kisu on varautuneempi, epäluuloisempi ja lyhytkarvainen kisu, joka pinkoo saman tien pois, jos ihminen yrittää tulla edes paria metriä lähemmäs. Suurimman osan ajasta kisut hommaa ihan omia bisneksiään eikä oo juurikaan keskenään kontaktissa. Siiri on queen bitch, joka silloin tällöin voi käydä vähän tönimässä Maisa-kisua, jos jokin ketuttaa. Molemmat katselevat mielellään ikkunasta ulos, Siiri-kisu ihan erityismielellään. Toki näistä Siiri on se, jolle pitää laittaa silmätippoja. Pari ensimmäistä tippakertaa olivat riemukkaita, kun Siiri juoksi ympäri kämppää mahdollisimman ahtaasta paikasta toiseen ja Handyman ryömi perässä. Valitettavasti tänään tipanlaitto meni jo ihan hyvin kuulemma. Tylsää.

Maisa-kisu muikeena

Siiri-kisu vaanii saunassa

Mä oon kyllä jo ihan tottunut tähän kisuiluun. Ainoa rassaava asia on se, että hiekkaa ja Maisan karvoja on joka paikassa. Mä en tiennyt olevani lattian siisteydestä kohkaava ihminen, mutta selkeästi tämä asia vaivaa. Mä oon jo melkein myötämielinen kisun hankintaa kohtaan, mutta toi hiekkashow pitäisi jotenkin selvittää. Ja mua pelottaa tässä kisuasiassa sekin, että jos ottaisi yhden, niin alkaisiko Handyman saman tien vaatia toistakin?