Teinivarpaat

Minilomanen oli niin lyhyt, että nyt mä oon jo kotimatkalla. VR ei pettänyt - juna länteen lähtee 20 minuuttia myöhässä, mutta onneksi samaan aikaan etelään päin kiitävä juna on vielä enemmän myöhässä, joten en missaa Tampereen jatkoyhteyttä. Illalla on näet vielä menoa! Tämä juna on harhaanjohtavasta IC-merkinnästä huolimatta koottu jälleen 90-luvun vaunuista, joten on kuuma. Lsäksi mun viereisessä loosissa neljä teiniä löyhyttelee likaisia varpaitaan. Muuten teinit ei mua haittaa - nehän näppäilee iPadejaan siinä missä minäkin, mutta en mä haluaisi katsella niiden varpaita. Mä oon pahin nurisijamummo.

Jyväskylä näytti parhaat puolensa. Kummityttö ja siskonsa ovat ihastuttavia ja lasten touhuamista on kiva seurata. Kummitytön vanhemmat pitävät erinomaista seuraa aikuisvieraille. Mä olin ällikällä lyöty, kun Jyväskylän torilla oli oikeaa toritoimintaa! Mä oon usein siinä hengannut, mutta en ole toistaiseksi vielä ikinä tullut ajatelleeksi että torilla on tori. Niinpä me käytiin tänään torikahveilla, johon meidän seuraksi tuli Polaah ja sen kaksi lasta. Olipa mukavaa! 

Eilen illalla koettiin jännittäviä kulinaarisia hetkiä. Oli sovittu, että tilataan illaksi ruokaa paikallisten hyväksi toteamasta nepalilaisesta, jossa on tunnetusti ystävällinen englanninkielinen palvelu. Kansainvälistä, näet. Tilaamista varten oli internetistä tarkistettu, että mitä ne annokset ovat numeroltaan. Isäntä soitti ja yllättäen jatkoikin puhelua suomeksi. Kuuntelimme, kuinka omituisesti hän joutui toistamaan tilausnumerot useampaan kertaan ja lopuksi vielä selitti, että nettisivun ruokalistasta tarkistettiin nää numerot. Luvattiin tulla pian hakemaan, kiitos hei hei. Puhelun loppumisen jälkeen AaOo selitti, että puhekumppani ei ollut tuntunut lainkaan ymmärtävän, mitä puhelu koski vaan oli numeroiden toistelun jälkeen kysynyt: "Onks noi jotain koodeja vai?" Numero tarkistettiin kuitenkin oikeaksi. Ruokia hakiessa oli selvinnyt, että ravintolan puhelimeen oli vastannut "a drunken customer", joka  oli lainannut ravintolan puhelinta odotellakseen kaverinsa soittoa tms. Ihan oikean tilauksen oli kuitenkin välittänyt keittiöön ja ruoka oli varsin maukasta (ravintola Nagarkot, tiedoksi). Kaverin kannattaisi harkita uraa ravintola-alalla tai jos se ei natsaa, niin CIA tarvitsee varmasti aina hyvää koodintunnistajaa.

Elämyskameli suosittelee

jännittävät matkakokemukset

Junamatka, elämäni matka

Mulla oli eilen kolmas päivystys viikon sisään. Yllättäen mua ei väsyttänyt mitenkään erityisen paljon eilen eikä yölläkään, mutta nyt mä oon vähän uupunut. Olin Meilahdessa ja siellä meininki ei välttämättä oo radiologipäivystäjälle kovinkaan mielekästä, koska hommat ei välttämättä oo mitenkään järkeviä. Oikein erityisen pönttöä oli eilen. Kirurgipäivystäjät luulivat ilmeisesti olevansa ravintolassa, jonka ruokalistalla on erilaisia radiologisia tutkimuksia. Koko ilta tehtiin kiireettömiä juttuja ja vuoro huipentui kolmelta yöllä, jolloin mun eteen tuotiin rauhallisesti nukkuva ihminen, joka oli illalla repinyt irti munuaisletkunsa ja millään ei kuulemma voitu odottaa vielä viittä tuntia, että joku pirteä ihminen pistäisi vauvan etusormen paksuisen uuden letkun hänen kylkeensä. Kerrankin tuntuu siltä, että olen todella ansainnut tämän vapaapäivän.

Mä olin ennalta fiksu ja otin vapaapäivän huomiseksi, jotta saan pitkän viikonlopun. Nyt mä nautin tästä viikonlopustani matkustamalla Jyväskylään. Olen itse asiassa juuri tällä hetkellä junassa Toijalan takana. Parin tunnin päästä mä näen mun ihanan Kummitytön! Se on vielä aika pieni (4 v), mutta tuntuu ihan Einsteinilta pienempien sisarustensa vierellä. On kyllä todettava, että Kummityttö on ihan objektiivisestikin varsin fiksu (osaa kirjaimet) ja todella hurmaava tättähäärä. Jos oikein hyvin käy, pääsen näkemään myös Polaah'n ja hänen nelivuotiaansa. Viikonlopulta on odotettavissa myös Vilunki perheineen ja mun hammaslääkärin synttärit! Hurmaavaa!

Huh, nyt mä vaihdoin junaa Tampereella. Edellinen juna oli oikein miellyttävä Intercity, tämä on tukahduttavan kuuma pikajuna. On ihan keski- tai eteläeurooppalainen tunnelma! Tai sielläkin on nykyään kai pääosin ilmastoituja ICE-junia. Onneksi mä ostin Pasilan aseman K-marketista vettä. Mä vaikutin siellä varmaankin mukavan normaalilta ihmiseltä, koska mun perässä jonossa ollut nainen kysyi kassalta: "Etkö oo ennen hullua ihmistä nähny! Nyt oot! Ei kannata tuijottaa noin pitkään silmiin!"

Handyman innostui pari viikkoa sitten Midhill-kohusta niin, että halusi tietysti mennä tukemaan ravintoloitsijaa. Mä menin kuuliaisena vaimona mukaan, vaikka Hans Välimäki onkin mun mielestä aika pöljä. Burgeri oli ihan hyvän makuinen, mutta vaikea syödä - pihvi liukui sämpylöiden välistä niin, että alkuun mä söin kuivaa sämpylää ja lopuksi mulla oli hyppysissä niljakas pihvi, jota mä en jaksanut kokonaan. Handyman tilasi jonkun spessuburgerin, jossa piti olla häränhäntää, mutta se oli loppu ja sen sijaan tulikin possun pakaraa. Mun oli tarkoitus tilata Nytin kolmen tähden arvoiseksi arvioimaa vettä, mutta unohdin ja joinkin limsan. Huonointa ravintolassa oli se, että päästiin sinne vasta toisella yrityksellä. Yritettiin näet mennä sinne sunnuntai-iltana klo 20:03 (internetin mukaan ravintola menee kiinni klo 21), mutta meidät käännytettiin ovelta kotiin, koska keittiö meni kiinni kahdeksalta. Ei olisi hullumpaa kirjoittaa sitäkin sinne nettisivulle.

Mä varasin tästä pikajunasta PC-paikan, joten mä oon datacornerissa. Pitkätukkaiset nörtit valtavine läppäreineen excelöi ja mä kirjoitan tyhjänpäiväistä blogiani iPad minilläni. Määkin haluun excelöidä! Onko 33-vuotiaana liian myöhäistä mennä kauppikseen, jos ei yhtään halua?

Fugly

Juhannus ei ole entisensä. Handyman ei siis halunnut pitää tänä vuonna jokavuotista kaupunkijuhannusjuhlaa. Mä olin töissä perjantaiaamuun asti ja illalla mä tein falafeliä Geen jengille ja Långstrumpille. Illalla me käytiin vielä Lintsillä kävelemässä ja mä voitin Derbyssä Fuglyn. Se on tosi söpö! Yritin toisenkin kerran, mutta hävisin teinille. Tänään mä nukuin puolillepäivin ja päivällä grillattiin Lohjalla. Mä olin tehnyt HS:n ohjeella mansikka-jogurttikakkua, joka oli mun makuun. Täytyy tehdä toistekin. Juustokakuista mä en yleensä kovasti perusta, koska ne on liian makeita ja niiden nimeäjä on halunnut painottaa, että niihin liittyy juusto, josta mä en tykkää.

Mun megasöötti Fugly

Me käytiin eilen illalla katselemassa Aurinkolahden etenemistä. Kanava-alue oli kasvanut suorastaan ihastuttavaksi. Jostain syystä kanavan pohjukan puoliympyrän muotoinen talo oli kammottavan ruma, mutta muut oli tosi viehättäviä. Nykyarkkitehtuuri miellyttää mua. Sääli, että mulle tulee kovasti tahto muuttaa sinne, mutta mä en halua ottaa lisää lainaa enkä oikeastaan muuttaakaan ainakaan niin kauas keskustasta. Näin kesällä (ja monena muunakin vuodenaikana) mä toivoisin asunnoltani kunnon talotekniikkaa. Eilen jo aloin kaivata Cirrukseen! Helteellä mä alan pohtia sitäkin, onko Berliiniin fiksua muuttaa, kun sielläkin kaikki talot on kuumia.

Elämyskameli suosittelee

2000-luvulla rakennetut talot

Mä *sydän* sydän

Mun työ on sellaista, että mä vaihdan osastoa joka kuukausi eli teen eri hommaa eri ihmisten kanssa joka kuukausi. Mä oon jonkinlaisessa hallinnollisessa positiossa, joten pystyn vähäsen vaikuttamaan järjestelyihin, joten sain ordnattua itselleni erikoissijoituksen tässä kuussa. Perehdyn sydämen kuvantamiseen. Perinteisesti sydäntä ovat kuvanneet vain kardiologit eli sisätautilääkärit, mutta viime vuosina sydämen tietokone- ja magneettikuvantaminen on lisääntynyt kovasti ja koska sisätautilääkäreille magneettikuvat on yhtä epäselviä kuin lääkereseptit röntgenlääkäreille, on meilläkin nykyään mahdollisuus peuhata sydämen kera. Mä tulin täksi kuuksi siis katsomaan, että miten sitä sydäntä kuvataan. Se on uskomattoman kiinnostavaa. Mulla on sellainen tunne tällä hetkellä, että mä haluaisin tehdä sitä aikuisen työnä. Ja mikä erityisen mukavaa - sydänosaston ihmiset ovat ilmeisesti tykästyneet muhun! Nyt melkein harmittaa, että tätä elämän parasta aikaa (erikoistuvan lääkärin huoleton elämä) on jäljellä vielä yli vuosi.

Me ollaan pidetty juhannusjuhlat viitenä vuotena, mutta tänä vuonna Handymania ei kiinnosta, joten niitä ei pidetä. Mä en tiiä yhtään, mitä me sitten tehdään. Ehkä me ollaan kotona. Yritin säälittävästi kalastella kutsua jonnekin super cool party peoplen juhliin, mutta ne menee kaikki jonnekin kavereidensa mökille, joten ehkä mä tosiaan oon kotona. Se on ainakin varmaa, etten aio mennä hipstereiden tansseihin. Voisi ottaa rauhallisesti ja mennä vaikka kävelylle. Onneksi mä oon töissä perjantaiaamuun ja jälleen sunnuntaiaamusta lähtien.

Handyman on menossa viikonlopuksi Keski-Suomeen entisen työkaverinsa 50-vuotissyntymäpäiville. Sitä varten sen on pitänyt treenata 60-luvun musiikkiesitys (Liisan koira) ja pohtia 60-luvun vaatetus (jonka hankkimisen se on jättänyt huomisaamuun). Nuorempana Handyman soitteli kitaraa ja sen vuoksi meille hommattiin kitara pari vuotta sitten. Se on ollut lähinnä pussissaan, mutta nythän se on tietysti otettu esille, jotta sitä voi rämpyttää Liisan koiran tahtiin. Mä en oo ikinä soittanut kitaraa enkä osaa soittaa yhtäkään sointua, mutta mä osaan virittää sen. Handyman osaa kymmenen sointua, mutta ei virittää. Sääli etten mä oo menossa sinne Keski-Suomeen.

Elämyskameli suosittelee
sydän

Hempat hiekal röökit suis

Mä kuuntelen musiikkia ympäri vuoden, mutta kesällä se on erityisen tärkeää. Kesällä pitää kuunnella hömppäpoppia, josta tulee hyvä mieli. Mun kesälistalla on niin hölmöjä ja ärsyttäviä renkutuksia, että kukaan uskottavuutensa rippeistä ylpeä ihminen ei niitä kuuntelisi. Esim. Valvomon Mikä Kesä! soi mulla näin alkukesästä ajoittain repeatilla. Toinen ihan ehdoton kesäviisu on Tapani Kansan Kalajoen hiekat (California Dreamin'). Näitä kuunnellessa mua hymyilyttää ja kankea jalka kulkee hiukan nopeammin ja keveämmin kuin ilman. Toki valtaosa musiikista on vuodenaikaneutraaleja, mutta kesämusiikkia mä en viitsi juuri talvella kuunnella, kun tulee liian haikea olo.

Mä kävin pienimmän kummipoikani äidin kanssa elokuvissa viime viikonloppuna. Käytiin katsomassa The Great Gatsby. Mä oon ostanut sen kirjan Kindlelle jo pari vuotta sitten, mutta en oo vielä ehtinyt lukea. Nyt se nousee to be read -listalla korkeammalle, sillä leffa oli arvosteluista poiketen mun mielestä oikein hyvä. Surullinen, mutta mielenkiintoinen ja hieno tarina. Ihastuttava Baz Luhrmann -maisema. Tekee mieli katsoa Moulin Rouge uudelleen pian.

Elämyskameli suosittelee

oma kesäsoittolista

Brain melt

Amerikkalaiset kutsuvat jäätelöpäänsärkyä nokkelasti brain freezeksi. Nämä ihastuttavan kesäiset hellepäivät ovat aiheuttaneet mulle sen vastakohdan eli brain meltin. Ulkona on koko ajan suunnitteilla, mitä kaikkea hauskaa mä voisin tänne kirjoittaa, mutta kun tulen sisään, eivät synapsit toimi lainkaan. Meillä on näet jonkinlaista sisäilmaongelmaa tällaisessa vanhassa talossa, jonka julkisivu antaa päivä- ja ilta-auringon suuntaan. Tällä hetkellä sisälämpötila on +30 astetta ja se vähän väsyttää. Handyman pakenee tukaluutta iltaisin joko Pikkusiskon remonttiin tai työpaikkansa iltarientoihin, mutta kun mulla ei ole Uimastadionin lisäksi kuin päivystys, oon mä lähinnä nukkunut iltaisin. Uimastadionilla mä oon käynyt melko ahkerasti, mutta ongelmaksi on muodostunut UV-indeksi. Aurinko on paistanut niin iloisesti, että otsonikerros ei ole pysynyt mukana ja tällainen valkoliini ei pysty kovinkaan kauan olemaan suorassa porotuksessa palamatta. Mä olen kyllä hyvinkin pedantisti käynyt rasvaamassa itseäni tiukalla suojakertoimella vartin välein, mutta se vie hiukan iloa vesijuoksusta. Olen kyllä ilokseni välttänyt palamisen toistaiseksi ja kivahan se vain on, että aurinko paistaa ja on kesä ja lämmintä.

Hullua Hattaraa ei ole vieläkään Stadikalla näkynyt ja mä oon varma, että sille on sattunut jotain. Sen sijaan Pellehyppäävä Ruskettunut Lyhyt Jätkä on bongattu ja se on ostanut uudet uimahousut! Yhtenä aamuna vesijuostiin Marylandin kanssa yhtä aikaa Maija Vilkkumaan kanssa ihan julkkisbongareina.

Mun kurja jalka on täysin parantunut, mistä mä oon uskomattoman iloinen! Nyt mä oon voinut kävellä töihin, mikä on suunnatonta luksusta. Olen jopa hurjimmissa ajatuksissani pohtinut uuden pyörän ostamista, mutta se jää vain suunnitelmaksi, koska mä en halua pyöräillä. Työmatkapyöräilyn välttämiseen mulla on neljä syytä:

1. Kypärä lytistää tukan.

2. Handyman vastustaa kaupunkipyöräilyä kiihkeästi enkä mäkään ole suuri fani, koska niin moni ajaa törkeästi jalkakäytävällä enkä mä halua tulla yhdistetyksi siihen jengiin.

3. Mun työmatkalla pyöräkaistoja on siellä täällä eikä mitenkään loogisesti. Koska niitä kuitenkin on, en saa ajaa ajoradalla. Pyöräily Meilahteen vaatii niin paljon pohtimista, etten viitsi ryhtyä.

4. Mun työmatka on liian lyhyt pyöräillä (n. 10 min). Kävellen menee puoli tuntia ja se on just passeli.

 Elämyskameli suosittelee

ihon palamisen välttäminen

Puutarhajuhlat

Mun oppialalla on vihdoin professori. Edellinen jäi eläkkeelle jo muutama vuosi sitten, mutta uuden valinta on kierrellyt oikeusasteita. Nyt siis kuitenkin vuoden alusta lähtien virka on täytetty. Olen tyytyväinen valintaan, kyseessä on mukava ja asiallinen ihminen. Viikolla yliopisto järjesti uusien professorien juhlaluennot. Mä en valitettavasti päässyt kuuntelemaan, kun piti ehtiä virka-aikana vankilaan. Professorin mies järjesti kuitenkin tilaisuuden jälkeen puutarhajuhlat ja mut oli kutsuttu sen takia, että professorilla ja mulla synkkaa hyvin. Mä en ollut aluksi kovin innostunut menemään, koska en ylipäänsä haluaisi hengailla työkaverien kanssa vapaa-ajalla ja olin kutsunut samana iltana pelipiirin kokoon ja mun piti sit peruuttaa mun omien kavereiden näkeminen. Handyman oli kuitenkin järkähtämätön ja sanoi, että mä en saa olla epäsosiaalinen mölli vaan mun pitää mennä verkostoitumaan. Niinpä mä menin. Ihan ookoo se oli - viehättävä Käpylä ja kivoja työkavereita, mutta hauskempaa mulla ois varmaan ollut omien kavereiden kanssa 7 wondersin äärellä.

Nuorimman kummipoikani eli Handymanin (laki)mieskaverin pojan lakimiesisä oli työnsä puolesta käynyt joskus Jokelan vankilan myymälässä ja ostanut hienon sienijakkaran (http://www.rikosseuraamus.fi/26594.htm). Se oli mun ensimmäinen kosketus vankituotteisiin. Vähän sienijakkaran näkemisen jälkeen sain päähäni, että sopiva kolmivuotislahja Vilungin tyttärelle olisi hiekkalaatikkokaivuri, siis sellainen yybermakee härveli, jonka päällä istutaan ja kahvoilla ohjataan kauhaa, jolla voi siirrellä hiekkaa paikasta toiseen. Jollain naapurin lapsella oli Länsimäessä 80-luvun puolivälissä sellainen ja se oli hienoin laite heti Maxwell Smartin kenkäpuhelimen jälkeen. Googlailin vähän ja totesin, että kunnollisia (metallisia, ei löperömuovisia) kaivureita tehdään vain vankilassa. Niinpä mä tilasin sen ja noin kuukauden odottelun jälkeen pääsin hakemaan sen Jokelasta. Täällä (http://www.rikosseuraamus.fi/26539.htm) pääsee ihailemaan (se on toi keltainen, mutta siinä on paremman näköiset, leveämmät telat. Se on huippuhieno ja ilmeisesti myös mieluinen. Rikosseuraamusvirasto - siellä minä shoppailen.

Eilen me käytiin Pirkanmaalla kaksissa yo-juhlissa. Molemmat oli mun serkkuja, toinen Äidin veljentyttö ja toinen Isin siskonpoika. Sitä poikaa mä en oikein tunne, oon nähnyt sen varmasti alle kymmenen kertaa ja joka kerta sukujuhlissa. Tarkin muistikuva mulla on siitä, kun kundi oli ehkä kymmenen ja sai jouluna enoltaan (siis mun isältä) lahjaksi tarjolla olleen hauen pään "sillä ehdolla, ettet kerro äidille" ja mitä tää uuno tekee - kysyy viisi minuuttia myöhemmin äidiltään, että voisiko laittaa "yhden jutun" sen käsilaukkuun. Mahtava anekdootti! Hyvät paperitkin kirjoitti. Se tyttöserkku on mulle paljon tutumpi, on jopa mun vanhempien kummilapsi ja niissä juhlissa oli vieraana yksi mun kummilapsista. Niissä juhlissa oli parasta mun mummi, joka totesi juhlapaikalle tultuaan (puutarha, aurinko paistoi, lämpöä noin +24 astetta): "Kiva, ettei tän huonompaa säätä tullut!" Kivat hipat kummatkin, kuten yo-juhlat yleensäkin. Ensi vuonna on yhdet (Handymanin serkku) ja seuraavat sit ehkä vuonna 2021 (kyseinen jamppa menee vasta viidennelle, joten ei ole lainkaan varmaa, haluaako ylipäänsä mennä lukioon).

Elämyskameli suosittelee

http://www.rikosseuraamus.fi/15539.htm