Verkossa

Mun iPad Mini on ihan loistava! Sitä on helppo käyttää (no daa se on just samanlainen kuin mun puhelin), näyttö on juuri sopivan kokoinen mun käyttötarkoituksiin (lähinnä internet, Facebook ja Puerto Ricon pelaaminen) ja ehkä tärkeimpänä Handymanin mulle hankkima mahtava liittymä. Mä en oo kovinkaan perehtynyt erilaisiin verkkoihin (on wlan, 3G, edge ja sit se pieni pallo), mut nyt mä huomasin, että iPadin vasemmassa ylänurkassa lukee LTE. Se tuntuu ihan mahdottoman nopealta. Vaikka mä oonkin nyt just Kampissa odottamassa saksantuntia, mä pystyn surffailemaan pitkälti samalla nopeudella kuin yleensä wlaneissa. Huippua!

Mä kävin just ostamassa multaa ja basilikansiemeniä, koska sain synttärilahjaksi yrtinkasvatusruukun. Mä en oo mikään viherpeukalo, mutta oishan se hienoa, jos mä onnistuisin ihan hipsterinä kasvattamaan omat mausteeni. Tai siis enhän mä niitä kasvattaisi vaan Handyman tietysti. Siinä ruukussa on jopa itsekastelujärjestelmä, jossa siis naru kulkee alemmasta kupista ylempään vieden vettä mennessään. Tervetuloa sadonkorjuulle! Aikataulusta ei vielä ole tietoa.

Tänään oli eka työpäivä loman jälkeen. Loma oli niin mukava, että en ehtinyt edes harmitella töihinpaluuta. Tässä on kyllä pehmeä lasku töihin, kun torstaiaamuna alkaa pääsiäisvapaat ja siitä parin viikon päästä mulla on taas lomamatka Berliiniin. Toukokuussakin pitää jaksaa olla muutama päivä Ruotsissa. Voi tätä jatkuvaa lomailua! Onneksi kesä on sentään töissä ihan painajaismainen, ei tätä muuten kestäisi.

Elämyskameli suosittelee
omavaraistalous (päivän ajan basilikan suhteen)

Keski-Euroopan kinokset

Berliini ei pettänyt taaskaan. Ei ole pakkasta eikä kylmyyttä. Vähän märkää lunta. Räntää toki sataa, mutta ulkona voi kävellä ilman hanskoja ja päivällä ilman kaulaliinaakin. Sellaiset voi kävellä ilman hattuakin, jotka eivät unohtaneet eilen käydä ostamassa hiuslakkaa. Illalla on pikkupakkasta, mutta hengitys ei vaikeudu. Mun talvisaapas meni rikki sunnuntaina, joten jouduin ottamaan melko huonot kengät mukaan tänne ja se on vaikeuttanut mun jo ennestään hiukan huonoa kävelyä. Niinpä mä ostin uudet kengät tänään. Sääli, että jostain syystä mun jalat kasvoivat iltaa kohti niin, että nyt ne puristaa. Toivottavasti taas yöllä mun jalat kutistuu.

Maassa on siis jonkin verran märkää lunta. Jostain syystä täällä on lukemattomia koululaisryhmiä ehkä luokkaretkillä Etelä-Saksasta tms. ja ne on niin innoissaan Berliinistä ja nuoskasta, että luulevat, että on ihan okei leikkiä lumisotaa kadulla. Handyman on ollut tänään jotenkin sairas ja mäkin siis jalkavaivainen ja me jo pelättiin, että jos meihin osuu lumipallo, me ei pysytä pystyssä. Ei vielä osunut.

Mä ostin kenkien lisäksi myös iPad Minin. Mä luulen, että se on ihana, mutta en oo ihan varma, koska se on vielä Handymanilla konffattavana. Mä oon kaivannut puhelinta suurempaa mukana kannettavaa tietoteknistä laitetta. Android-tablettia ei voi eikä kehtaa käyttää mihinkään muuhun kuin koulukirjan lukemiseen, joten sitä ei voi ajatella eikä se sitä paitsi mahdu käsilaukkuun. Toi on just hyvä. Olen tyytyväinen.

Mä oon nyt Twitterissä. Suurin surminkaan en uskalla sanoa siellä mitään ja mitä mä siellä keskenäni puhuisinkaan. Mä jotenkin tykkään kyllä tuosta Twitteristä, kun siellä on samanlainen tunnelma kuin kaukaisen tutun takkahuonebileissä. Jokainen rupattelee omasta aiheestaan ja Tuomas Enbuske näyttää reaaliaikaisia kuvia vieressään istuvista ihmisistä. Ihan kuin lukioaikana jonkun kotibileet.

Elämyskameli suosittelee
liian isot kengät

Someahdinko

Mä oon Facebookissa ja ihan tyytyväinen siitä. Fb on mulle sopiva media. Nyt mulla on kuitenkin ongelma: mä haluisin myös aktiivisesti seurata joitain Twitter-tyyppejä Twitterissä. Toki voin käydä katsomassa niiden accountteja ihan googlaamalla, mutta ei sitä tuu tehtyä ihan sillä frekvenssillä kuin haluisin ja jotkut mä unohdan usein. Mut onko ihan maailman leimeintä liittyä tässä vaiheessa Twitteriin? Ehkä on. Ei se oo enää edes hipsteriä! Ehkä vielä leimimpää olisi liittyä ja olla kirjoittamatta mitään. En mä jaksa kirjoittaa sekä Fb:iin että Twitteriin eri asioita eikä niihin nyt samojakaan asioita voi kirjoittaa. Onpa turha ahdistuksen aihe. Ehkä mun pitää vaan liittyä ja olla pohtimatta. Samalla voisin liittyä yelpiin. Yelp antoi nimittäin niin hyviä ravintolavinkkejä Wienissä, että mä koen olevani rekisteröitymisen velkaa.

Mä oon lomalla eli nyt on aikaa surra ja murehtia somea. Pakkanen ottaa niin päähän, että viikonloppuna ostettiin ex tempore -matka Berliiniin. Nyt odotellaan 1,5 tuntia myöhässä olevan koneen lähtöä. Lomalla sekään ei suuremmin suruta. Joskus koneet on myöhässä. Ja kyllä, Berliinissäkin on pakkasta ja jopa lunta, mutta sentään 10 astetta lämpimämpää kuin täällä. Voi ulkoilla. Siellä voi sataa vettäkin, mut vesisade on positiivinen asia. Mä oisin kyllä voinut mennä muuallekin (Madrid oli mielessä, jopa Pariisia ja Milanoa sovittelin), mutta Handyman on tarkkana matkakohdevalinnasta ja päädyttiin Berliiniin. On outoa, että monet naljailee meidän Berliinin matkailusta ("kappas, yllättävä kohde"), vaikka kyllä monet käy mökilläkin.

Elämyskameli suosittelee
loma

Con artist

Mä oon tärkeä bisnesmatkailija! Olen nimittäin Wienissä konferenssimatkalla. On huikean hauskaa ja antoisaa, mutta aika tiivistä. Luentoja on klo 8:30-10:00, 10:30-12:00, 12:30-13:30, 14:00-15:30 ja 16:00-17:30. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan tai siis päästä varpaisiin. Toisin kuin yleensä on tottunut, on ehdottomasti suurin osa luennoista oikeasti laadukkaita ja hyödyllisiä. Mulla on täällä kolme työkaveria, joiden kanssa mennään pitkälti yhtä tahtia. Etukäteen meitä varoiteltiin siitä, että salit täyttyvät tosi nopeasti ja kannattaakin siis siirtyä nopeasti salista saliin, ettei joudu katselemaan esitystä seisaallaan. Niinpä me mennään aina suoraan edellisestä salista seuraavaan eli vietetään kaikki tauot luentosalissa. Lisämääreenä istutaan aina eturivissä, koska yhden kaverin silmälasit on rikki eikä se näe mitään yhtään taaempaa. Sinänsä tää konferenssikeskus on varmaan ihan hyvä, mutta täällä on miltei mahdotonta löytãä ruokaa mistään. Joku kahvia myyvä kioski löydettiin ja monesta paikkaa saa omenoita, mutta iltapäivisin on aika nuutunut olo, kun on syönyt aamupalan jälkeen pelkkiä omenoita. Meillä on tapana ostaa aamulla kaupungilta joku nuutunut sämpylä ja säälittävästi syödä sitä luentosalissa. Mä oon ihan kyllästynyt sämpylöihin ja kaipaan oikeaa ruokaa. Onneksi huomenna pääsee Helsinkiin ja kunnon ruoan ääreen.

---------------------------------------------------------------------

Edellinen on kirjoitettu sillä mun tenttikirjanluku-Androidilla. Kovin kankeaa, näppäimistö on englanninkielinen eikä sitä saa suomeksi. Niinpä äät ja ööt on joka kerta hakemisen takana. Ja koska se oli niin kankeaa, jäi tuo postaamatta. Nythän on siis jo ylihuomisen huominen (edellinen kirjoitettu sunnuntaina) ja oon ehtinyt jo tähän päivystämäänkin.

Wienissä oli siis ennen kaikkea korkeatasoista koulutusta, mutta muutoin melko mitäänsanomatonta. Cafe Sacherin omenastruudeli oli kylmä ja vähän mauton (mä en suuremmin välitä suklaakakusta, joten kuulu torttu jäi nyt maistamatta). Sopivasti sattui Hesariin just sunnuntaiksi uutinen siitä, kuinka natsimyönteisiä Wienin filharmonikot oli II maailmansodassa. Itävalta tuntuu sellaiselta maalta, joka ignoraa täysin kiusallisen 1900-lukunsa ja keskittyy kulta-ajalleen sinne jonnekin Mozartin muisteloihin. Monessa paikkaa oli turisteja näytelmiin houkuttelemassa Mozart-asuihin pukeutuneita miehiä. En lähtenyt. Koulutus oli niin hyvä, että toivon pääseväni sinne pian uudelleen, mutta lomalle mä en tuonne viitsi lähteä. Itävaltalaiset ihmiset vaikuttivat aika epäluuloisilta ja jopa töykeiltä, esim. metrossa istuivat jalat harallaan siten, että vieressä oli varsin ahdasta.Ulkomaalaisen kanssa puhuttaessa saattoi bitte unohtua. Ei maa mun makuun.

Elämyskameli suosittelee
vähemmän töykeät maat

21 tapaa pilata avioliitto

Me käytiin pitkästä aikaa eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa elokuvissa. Mä katson aika harvoin kotimaisia elokuvia, koska yleensä jokin muu kiinnostaa enemmän. Tällä kertaa valittiin kotimainen, koska 21 tapaa kuulosti tarjonnan sopivimmalta niin aiheensa kuin aikataulunsa puolesta (7 psykopaattia olisi kiinnostanut, mutta esiintyi vasta puoliltaöin). Niinpä suosittiin suomalaista.

Kylläpä osui valinta oikeaan! Elokuva oli oikeasti hauska. Kotimaiset komediat ovat usein melko väkinäisiä, mutta tässä oli luontevan lämmin tunnelma ja aidon tuntuisia henkilöhahmoja. Elokuva kertoo kepeällä tavalla avioliitoista avioerotutkijan silmin. Juonta on monissa arvosteluissa haukuttu ennalta-arvattavaksi, mutta kyseessä on romcom - sama kun syyttäisi Bond-elokuvan juonta ennalta-arvattavaksi. Tietysti se on kaavamainen! Mun mielestä hyväjuoniset romcomit (esim Love Actually) on epätyypillisiä. Typerää valittaa tuollaisesta.

Näyttelijät olivat pääosin hyviä. Kohuttu Armi Toivanen, johon mä oon tutustunut aiemmin lähinnä Putous-lööpeissä, oli kerrassaan ihana. Aku Hirviniemi ei vaikuta mitenkään mestarilliselta näyttelijältä, mutta näytti juuri oikealta hönöön rooliinsa. Essi Hellén oli mainio sympaattisena oikeuslääkärinä. Hannele Lauri oli taas ihan rautaa! Riku Nieminen, joka esitti Armin mielitiettyä, oli tarpeettoman vakava ja sen vaimo (irl Aku Hirviniemen puoliso) liian vanhan näköinen babyface-Niemiselle. Pamela Tola näytteli sairaalloisen mustasukkaista ja läheisriippuvaista vaimoa yhtä aikaa hauskasti ja surullisesti. Kaiken kaikkiaan naishahmot olivat hyviä ja mieshahmot jotenkin sivullisia. Ei valituksen sanaa siitä.

Tätä elokuvaa katsellessa viihtyi hyvin. Kertaakaan ei kyllästyttänyt. Tuli hyvä mieli. Lopputekstien aikana soi Samuli Putron Olet puolisoni nyt ja itse leffassa Leif Wagerin Romanssi ja ne riittää mulle todistukseksi musiikin erinomaisuudesta. Yksinkertaisesti 21 tapaa pilata avioliitto on mainio elokuva. Ehdottomasti parasta oli oikea pääosanesittäjä eli kesäinen Helsinki, kesävau! Myös Armi Toivanen on niin ihana, että katson jatkossa kaikki hänen elokuvansa. Mutta Kesä-Helsinki voitti hänetkin. Älä sure, Armi, kakkossija on tässä kisassa kunnia.

Hälytys on aiheeton

Meillä on viikonlopun ajan auto lainassa ja päätettiin juhlia sitä menemällä Prismaan. Koska Kannelmäen Prisma on länsihelsinkiläisyydessään suorastaan eksoottinen, mentiin sinne. Oltiin ehditty vasta työkaluosastolle, kun alkoi palohälytys ja automaattikuulutus, joka kehotti asiakkaita pysymään rauhallisina ja etenemään lähimmille vihrein valoin merkitylle hätäpoistumistielle. Me noudatettiin, mutta henkilökunta kielsi meitä poistumasta sitä kautta ja ohjasi puutarhakassan kautta takapihalle. Takit oli sentään päällä, mutta hanskat ja pipot autossa. Helkkari että oli kylmä. Varpaatkin palelivat kunnolla ensimmäistä kertaa tänä talvena, siis sillä tavalla kuin lapsena viikottain luistimissa. Kyllästyttiin 10 minuutin jälkeen paleluun ja käveltiin viereiselle Nesteelle kaakaolle. Kuuma kaakao, hyvä konsepti. Sillä välillä palokunta oli todennut, että hälytys oli aiheeton ja ostoskiimaiset asiakkaat oli päästetty takaisin lämpimään. Mekin tietty mentiin. Mua jotenkin ihmetytti se, kuinka monet ihmiset olivat jättäneet lastatut kärrynsä käytäville eivätkä palanneet enää niitä hakemaan. Mua suretti pakasteet. Näin jopa pakastehyllyn vieressä kärryn, jossa oli (siinä vaiheessa jo sulaneita) pakasteita. Kuulutuksesta huolimatta siinä oli varmaan unohdettu pysyä rauhallisena.

Mä oon lähdössä torstaina suureen konferenssiin ulkomaille. Mä oon ihan tohkeissani. Viisi (tai siis kolme + kaksi puolikasta) päivää opiskelua kavereiden kanssa Keski-Euroopassa! Yritän kovasti jo suunnitella, mitä luentoja menisin katsomaan. Sääli, että ohjelma on internetissä niin surkeassa formaatissa, että jatkuvasti tulee pelattua Bubble Shooteria välillä.

Elämyskameli suosittelee
pipa päähän ostoksilla