Munakennon pohjalla

Tällä viikolla mä oon tehnyt useita munauksia. Osa kalliita. Menin torstaina Tikkurilaan privaattihommiin. Katsoin Pasilan asemalla, koska lähtee seuraava pääradan lähijuna. Menin siihen ja ehdin hyvin. Tuli tarkastajat. Eipä hätää, mä olin tietysti leimannut seutulipun jo edeltävässä bussissa. Sepä ei riittänytkään, sillä satuin ilmeisesti päivän ainoaan junaan, joka ei pysähdy Tikkurilassa. Todella. Vaikka kaikki kaukojunat pysähtyy Tikkurilassa, on nykyään yksi lähijuna, joka pysähtyy ekaa kertaa Pasilan jälkeen Keravalla. Ja vaikka mä en halunnu Keravalle, niin mun piti maksaa siitä 80 euroa. Muistan elävästi, kuinka muutama vuosi sitten VR mainosti isolla, että kaikki junat alkaa pysähtyä Tikkurilassa, koska Tiksistä pääsee lentokentälle (silloin bussilla, nykyisin tietty junallakin). Vähemmänpä ovat mainostaneet sitä, että nykyään kaikki junat paitsi se yksi lähijuna pysähtyy Tikkurilassa. Ja siihen kun nouset, saat sakot. Eka tarkastusmaksu ikinä. Tunnustan - oma munaus. Junat voi muuttua eikä pidä nousta junaan, jonka pysähtymispaikkoja ei tiedä. Mutta millainen änkyrä tekee päärataa kulkevan junan, joka ei pysähdy Tikkurilassa?! Ja sit se smurffi ei ees voinu myydä mulle lippua. Ja sit se sanoi että pääsen ihan heti takas Tiksiin R-junalla. No en päässy kun se mun mänttijuna oli myöhässä, joten seisoin Keravalla sateessa. Aika harvoin on harmittanut yhtä paljon.

Sit mä munasin niin, että sijoituslistoja laatiessani olin lukuisten muutosten jälkeen vahingossa sijoittanut itseni työpisteeseen perjantaina, vaikka olin vapaapäivällä. Töissä oltiin helisemässä. Tuli niin huono omatunto, että otin vahingossa lauantaille poikkeustilanteen vuoksi perustetun päiväpäivystyksen, vaikkei ollut suinkaan pakko ja vaikka mä olin jo moneen kertaan päättänyt, etten ota sitä. Sekin oli munaus. Niinpä mä olin eilen tuntikausia töissä ilman että sain sanella, joten näpyttelin jokaisen lausunnon käsin. Tuli aika dorka olo.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt tälläkään viikolla mönkään. Kävin nimittäin tänään kolmen lapsen ja yhden aikuisen kanssa leffassa katsomassa Tatua ja Patua. Huikee leffa! Kauheen kivaa, että lapsille tehdään hyviä ja oivaltavia elokuvia. Kivahan tuollaista iloista elokuvaa on katsoa. Pitäiskin lukea Tatu ja Patu -kirjoja. Saakohan niitä e-kirjoina? Mä en nykyään saa ostaa fyysisiä kirjoja. Menkää katsomaan, hus! Ja jos ootte samanlaisia möllejä kuin mä, ettei Fobban pelossa kehtaa mennä ilman lapsia, niin ottakaa jotain lapsia mukaan. Vanhemmat antaa niitä aika helpolla lainaksi.

Elämyskameli suosittelee

halvat munaukset, jos on pakko mennä munimaan

Lokakuun huumaa

Tentti oli ja meni. Toivottavasti meni läpikin. Täytyy hetken verran vielä odotella. Mikä tärkeintä, tentin jälkeen oli suunniteltu hurlumheilauantai Kälysen kanssa. Se oli mieletöntä!

• Eka käytiin brunssilla ravintola Mercurissa, joka on - wait for it - Ruusulankadun keilahallin ravintola. Ihan oikeesti! Olin googlannut brunsseja etukäteen ja tätä joku hipsteri blogissaan suositteli. Jos hipsterit jostain jotain tietää ni brunsseista. Kannatti ottaa hipsteristä vaari! Ruoka oli herkullista ja ravintola viihtyisä ja palvelu ystävällistä. Ihan mahtava paikka! Joka toinen lauantai Ruusulankadun keilahallissa. Brunssi 22,50 e, brunssi+hohtokeilaus 28,50 e. Mene sinne. 
• Seuraavaksi mentiin Kampin Glory for You -kauneushoitolaan jalkahoitoon. Aula on ankea, mutta hoitotilat kivat. Kälysellä oli mainio keski-ikäinen kokenut kosmetologi, mulla nuori ja epävarma. Nuori tyri mun varpaankynnen, joka on nyt kipeä, mutta muuten meni hyvin. Ei ollutkaan mikä tahansa jalkahoito vaan kuninkaan tyttären jalkahoito. Parasta jalkahoidossa on hieronta ja toiseksi parasta alun lämmin jalkakylpy. Kaikki kutittelut, kynsinauhatökkimiset ja lakkailut on pakkopullaa, jotka on pakko kestää, että pääsee hierontaan. Kunpa pääsisi pelkkään hierontaan. Mutta ei. Rapsutuksella, hionnalla ja kaiken maailman hinkutuksella Sinun pitää hierontasi maksaman. Ja rahalla.
• Sit shoppailtiin. Molemmat osti kengät (samanlaiset, totta kai, ku oli Kälynen-Kameli-päivä) ja sit ostoskeltiin erilaisia Lush-haisuleita meidän keskiviikkoisia yhteisiä kylpysessioita varten. Savipohjainen pesumönjä, ikääntyvälle iholle suunnattu naamio ja kuorintakimpale. Aah, onneksi huomenna on keskiviikko!
• Päivä huipentui kulttuuriin! Arena-teatterissa menee Komisario Palmun erehdys ja sitä piti mennä katsomaan. Handymankin tuli mukaan. Mää tykkäsin! En ollut lukenut enkä nähnyt sitä etukäteen, joten en vastannut Nyt-liitteen arviota, jonka mukaan kaikki tietää, kuka murhaaja on. Se oli tosi viihdyttävä! Näyttelijät olivat hyviä ja show jännä.
• Lopulta käytiin vielä Sävelessä syömässä. Täydellinen päivä!

Sittemmin mä oon ollut töissä ja yrittänyt päästä taas jonkinlaiseen rutiiniin lukuloman jälkeen. Pakkaa sekoitti viime viikon meillä hengaillut Dora-doggi, joka on kiva kaveri. Dora ulkoilutti Handymania tuntikausia päivittäin ja kaiken muun ajan joko kotona ollessa painosti palvovalla katseellaan (jos itse katseli sohvalla telkkaria, Dora istui lattialla ja katseli katsojaa) tai poissa kotoa ollessa ahdisti ajatuksella, että pitäisi olla kotona Doraa silittämässä. Onneksi meillä ei ole koiraa. Se olisi henkisesti liian raskasta mulle. Kauhee vastuu.

Handymanin työt lähestyy. Viikon päästä se on ollut jo ekaa päivää töissä! Nyt se on kipeänä ekaa kertaa 1,5 vuoteen, mutta tää on paras hetki - jos on nyt flunssassa, on todennäköisesti kykenevä töihin jo viikon päästä. Toivottavasti. Tai sit kahden verroin kipeänä.

Elämyskameli suosittelee

puuhapäivä sukulaisen seurassa

Vika päivä

Nonni. Nyt on mun lukuloma melkein loppu, huomenna on tentti. Pari viikkoa oon siis ollut kotona lukemassa. Koealueen kuuluu kolme kirjaa ja muutaman lehden muutama vuosikerta. Olen lukenut yhdestä kirjasta yli puolet ja yhdestä lehdestä puolitoista vuosikertaa. Tarkoitus oli lukea se kirja kokonaan, mutta se oli ihan kamala. Todella sekava, hutiloiden tehty ja itsestäänselvyyksiä toistava. Ei siis hyvä kirja. Mun valitsema lehti oli paljon parempi. Suurena ongelmana on se, että silloin kun luen, koen etten osaa juuri mitään. Silloin kun en lue, olen vähän liian itsevarma, vakuuttunut että kyllä se menee läpi. Oikeesti oon ehkä vähän hermostunut. Se on varmaan ihan hyvä, liika rehvakkuus ei oo mulla koskaan johtanut onnistumiseen. Ja se vasta positiivinen juttu onkin, että se tentti on vihdoin huomenna. Alkoi jo vähän kasetti jumittua. Tajusin tänään, että olen ollut viimeksi ulkona yli viisi minuuttia yhteen menoon kuusi päivää sitten. Olen kyllä käynyt uimassa, kuntosalilla ja jopa syntymäpäiväjuhlilla, mutta en ulkona. Niinpä jätin tänään maksasyöpäkertauksen lyhyemmälle ja lähdin päivällä kävelylle. Syksy on kivaa! Kunpa lunta ei tulisi vielä pitkään aikaan. Toivottavasti ei tänä vuonna.

Sen sijaan - mikä onkin kivaa - Handymanin kasetti luistaa aiempaa paremmin. Handyman sai töitä! Sehän on ollut työttömänä jo melkein kaksi vuotta (vika työpäivä 5.12.2014). Tai siis ei työttömänä vaan työelämän ulkopuolella, jos Tilastokeskukselta kysytään. Handymanin työpaikka on kyllä vuoden iloisin uutinen. Nyt kun se vain pääsisi sinne töihin. Sitä varten pitää odottaa marraskuuta, joka täten on vuoden paras kuukausi! Hauskasti uudessa työpaikassa aloittaa myös Lankomiehen vaimo (mikähän sen Kameli-nimi olikaan? Ehkä Kälynen?), Pikkusisko ja pikkuruinen Siskontyttö. Tsemppiä kaikille!

Nonni. Nyt tuli huono omatunto, että en ole edes vilkaissut niiden muiden lehtien otsikoita. Ehkä pitäisi.

Elämyskameli suosittelee 

tenteissä juoksemisen lopettaminen jossain iässä