Sunday, May 30, 2010

Tyhy ja häät

Eilen oli kammottu tyhy-päivä, jolloin matkustettiin Tallinnaan eli tehtiin munarin muna-munaus. Jo aamusta kaikki tuntui menevän päin hemmettiä, kun Ruoholahden tietyöt ja epästabiilit mopoilijat hidastivat bussia niin, että olin myöhästyä laivasta. Laivalla meininki oli kuin Tallinnan lautalla ikään: kaljaa myytiin laatikoittain, aamupalapöydässä oli lähinnä nakkeja ja munakokkelia ja ensimmäiset oksensi jo puolimatkassa. Tallinna on mun mielestä jotenkin varsin tympeä kaupunki. Olin päättänyt, että antaisin sille vielä nyt mahdollisuuden näyttää hyvät puolensa, mutta ei se vain pystynyt saamaan mua puolelleen. Kävin jopa ihastuttavassa Kadrioru-puistossa, jossa oli pieniä pörröisiä sorsanpoikasiakin (!), mutta silti se on mun mielestä kammottava kaupunki. Ryhdyin oikein miettimään syytä siihen, miksi Tallinna ei maistu. Ehkä suurin syy on se, että turistikeskustassa (Viru-keskuksen ympärillä ja vanhassa kaupungissa) ei oikeasti kuule viroa puhuttavan lainkaan. Siellä on tosiaan pelkkiä turisteja: suomalaisia, venäläisiä, jenkkejä ja ruotsalaisia. Helsingissä tällainen paikka on lähinnä kai Sibelius-monumentti, mutta ei suinkaan keskustassa. Toinen syy Tallinnan vastenmielisyyteen on varmasti kiusaantuneisuus siitä, että siellä suomalaiset puhuu palveluammattilaisille suomea. Eihän venäläisetkään puhu Helsingissä myyjille venäjää tai suomalaiset Tukholmassa suomea?! Suomen puhuminen virolaisille on mun mielestä ylimielistä varsinkin kun virolaisten englanti vaikutti olevan erinomaista. Niin ja jotain outoa on oltava ulkomaassa, jossa myydään lonkeroa.

Tänään oli Pikkusiskon kaverin häät. Jostain mystisestä syystä meidät oli kutsuttu ja selittämättömästi me oltiin vastattu, että mennään. Morsian oli ihku kuten aina ja samoin hänen vanhempansa. Myös sulhanen oli herttainen. Pikkusisko esitti mestarillisesti Äitiä, meininki oli kireä kuin kastunut makuupussin pussi, kun Pikkusisko koki henkilökohtaiseksi velvollisuudekseen ohjastaa vanhempiaan ja mua siinä, kuinka ihmisten ilmoilla käyttäydytään. Mä ymmärrän, että Pikkis oli stressannut näitä häitä jo toista vuotta eikä halunnut meitä sinne, mutta olis sitten kieltänyt morsianta kutsumasta! Itekin siinä suutahdin, kun Pikkusisko syytti mua negatiivisuudesta. Syytös oli julkean epäreilu, koska mä nimenomaan olin eri iloinen, kun Handyman vei mut tanssimaan ja olin saanut graavilohtakin. Tein anteeksiantamattoman teon ja syytin Pikkusiskoa takaisin negatiivisuudesta ja taisin sanoa, että muija oli kireäkin. Se melkein vähän harmittaa, koska (tuoreesta kokemuksesta) tiedän, että negatiivisuudesta syyttämällä toinen pahoittaa mielensä, mutta jotenkinhan se solvaus oli maksettava takaisin.

Mua ei oo oikeastaan ikinä harmittanut se, että en järjestänyt isoja häitä. Suurin kimmoke hiljaiselle vihkimiselle oli se, kun kampaaja totesi, että "meidän pitää nyt ruveta kasvattamaan sun tukkaa kun sä meet varmaan kohta naimisiin". Päätös tuntui aina vain oikeammalta, kun kuulin että suvussa oli jo valittu teemavärikin mun häihin. Ainoa kalvava asia on ollut se, että koska ei ollut häitä, ei ollut morsiamen isän puhetta. Mä oisin halunnut, että mun isä ois pitänyt mulle puheen. Tänään selvisi, että tää on surettanut mun isääkin ja nyt sitten tietysti surettaa kaksin verroin. Toisaalta ei sitä kyllä huvittaisi nyt erota ja ruveta etsimään toista puolisoakaan. Sitä mä oon miettinyt myös, että vaikka en itse välttämättä lasta haluaisikaan (aika työläältähän tuommoinen lapsiperheen pyörittäminen kuulostaa), niin tuntuu epäreilulta, ettei mun vanhemmat saisi ryhtyä isovanhemmiksi. Toisaalta onneksi mä en oo niiden ainoa lapsi, siirtäkööt lapsentekopaineita suoraan alempaan polveen. Mä voisin kuitenkin ehkä vauvan tehdä, mutta Handyman on tästä(kin) aika adamantti. Se perkele.

Elämyskameli suosittelee
non-Tallinna

Tuesday, May 25, 2010

Schnell, schnell!

Uimastadion on parhaimmillaan vähän viileinä, pilvisinä ja mielellään sateisina päivinä. Silloin altaassa on lämpimämpi kuin altaan reunalla ja silloin on todellakin pakko urheilla, ettei tuu kylmä. Toisaalta on älyttömän tunnelmallista pulikoida, kun vettä sataa päähän ja allas höyryää. Lisäksi silloin on väljää ja ihmiset ovat paljon paremmalla tuulella, kun pystyy menemään omaan tahtiin. Eilen oli juuri tällainen päivä. Ihan omanlaistaan tunnelmaa loi altaan toisella reunalla n. 10-12-vuotiaiden uimaseuralaisten valmentaja, jonka opetusmetodit oli suoraan 1950-luvulta (kuten toki koko Uimastadionkin). Vesijuoksuradalla naureskeltiin hämmentyneinä valkun tylytykselle: "Nyt annatte tyttöjen uida ensin kun teillä menee muuten ihan makaamiseks koko selkäuinti! Nopeempaa nopeempaa! Kuka teidät on päästänyt tänne harkkoihin? Ei tarvii tulla jos ei uiminen kiinnosta!" Toisaalta sitä valmentajaa mahtoi harmittaa, kun se joutui seisomaan sateessa tuulitakki päällä, verkkarit käärittynä puoleensääreen ja punaiset crocsit jalassa ja me muut saatiin olla lämpimässä altaassa. Me seurattiin sitä kolme varttia, mutta ei selvinnyt, kumpaa sukupuolta se oli ja että miksi ihmeessä se oli ryhtynyt nuorisotyöhön.

Synkkyys lisääntyy kuin Eurolääkärin blogissa. Tänään tuli sähköpostitse tiedotus ensi perjantain tyhy-päivän ohjelmasta. Aamuseitsemältä tulee olla Länsisatamassa, josta joku paatti lähtee 7:30 Tallinnaan, perillä ollaan 9:30. Tämän jälkeen on varattu puolitoista tuntia siihen, että siirrytään Eesti Kunstimuuseumiin, matka on Google Mapsin mukaan 2,1 km. Siis toki on todettu, että mä oon aika hidas kävelijä, mutta ehkä jopa mä pystyn suorittaan 2 km alle 1,5 tunnin. Kumussa meille on varattu 1,5 tunnin opastettu kierros, joka siis päättynee noin klo 12:30. Sitten on varattu viisi tuntia vapaassa tahdissa takaisin laivalle siirtymiseen, laiva palaa Helsinkiin 19:30. Kuulin vasta viime viikolla, että tyhy-päivän olisi voinut välttää menemällä päiväksi töihin Viiskulmaan. Ottaen huomioon, että normaalisti mä pääsen perjantaisin kahdeltatoista, niin tuntuu vähän epäreilulta joutua koko päiväksi Tallinnaan, jonne mä en ees haluaisi mennä. Sitä paitsi mä saan vähemmän palkkaakin siltä päivältä kuin perusperjantailta.

Elämyskameli suosittelee
Virpi Salmen kolumnit, erityisesti uusin

Sunday, May 23, 2010

Tyytyväisnä

Nyt sää on ihanteellinen ja mukava. Lämpötila on juuri sopivat 13-18 astetta eikä aurinko tuu iholle. Ulkona käveleminen ja uiminen on täydellistä. Valitettavasti eilen sää ei ollut tällainen vaan lämpötila lähenteli hellelukemia ja aurinko porotti pelsepuupisesti. Me siis osallistuttiin Töölönlahti Black Jack -tapahtumaan. Mulla oli tavoitteena kävellä viisi kierrosta (11 km) alle kahden tunnin ja Handymanilla juosta 21 kierrosta (46 km) neljään tuntiin. Molemmilla meni munille. Mä uuvahdin kuumuudesta siten, että vaikka matkatavoite tuli täytettyä, aika jäi vaatimattomaksi (noin 2 h 19 min ilmeisesti), vaikka mulla oli itseäni reippaampaa seuraa. Handyman kaatui nesteytysongelmiin: 15. kierroksen jälkeen miehen ilme oli jo varsin kärsivä ja askel raskas ja 16. kierroksen Handyman joutuikin osittain kävelemään. Etukäteen Handyman oli lukenut avuliailta nettipalstoilta, että "sopiva nesteytys on maraton-mittaisilla juoksuilla tärkeää - muista juoda sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän". Aiemmin peruslenkeillä Handyman ei ole nesteytellyt itseään mitenkään, mutta aiemmat lenkit on tehty aika paljon eilistä viileämmissä lämpötiloissa. Nyt Handyman pelkäsi ilmeisesti enemmän oksentamista kuin kuivumista ja joutuikin alinesteytetyksi. 16. kierroksen (35 kilometrin) jälkeen oli pakko keskeyttää ja kyllä miesparka olikin kelmeän värinen. Puolessa tunnissa hotaistu kaksi litraa sai posket rusottamaan normaalisti ja voinnin sellaiseksi, että mieli olisi tehnyt hakeutua viimeisille kierroksille, mutta luonnollisesti kisa oli jo käyty. Ikävästi jäi kaihertamaan, mutta eiköhän mieli ole nyt jo parempi - kauden päätavoite kun on vasta syksyllä eräässä viehättävässä kehyskunnassa järjestettävässä juoksukilpailussa.

Eilen illalla käytiin vielä Helsingin länsiosissa tutustumassa Lettiksen uuteen asuntoon pileiden merkeissä. Tai ei siihen suuremmin tarvinnut tutustua, kun me oltiin mukana muutossa, mutta silti meidät oli tupareihin kutsuttu. Mä vein sinne omiksi juomiksi pari uutenavuotena ostamaani POP-samppanjapikkupulloa ja ne oli kyllä juomakelvottomia. Jostain ihmeen syystä se samppanja haisi ihan juustolta, karmeelta juustolta enkä mä pystynyt juomaan sitä. Maku oli kyllä ihan normaali, mutta bukee kärsi kovasti. Ja siis nää oli ihan iskemättömiä pulloja eikä niiden korkitkaan ainakaan näyttäneet mitenkään erikoisilta.

Jes, 49 terkkarityöpäivää jäljellä! Sääli vaan, että yksi niistä on ensi perjantain tyhy-päivä Tallinnassa. Ei kiinnosta pätkän vertaa. Toivottavasti ei sada, että voisi edes puistossa istuskella. Muutoin menee kyllä pata jumiin pahasti.

Elämyskameli suosittelee
riittävä nesteytys: ei liian paljon eikä liian vähän

Thursday, May 20, 2010

Kouristelua vetten alla

Mä oon jonkinlainen antikristus, koska mä tykkään kävellä veden alla. Eniten tykkään siitä ilman kelluntavehkeitä, jolloin pääsee todella vääntään. Valitettavasti mun raajat ei oo rakennettu veden alla kävelyyn vaan saan todella helposti lihaskramppeja. Toissapäivänä sain niin pahan pohjekrampin, etten meinannut päästä altaasta pois (jalka oli nilkasta niin voimakkaasti vääntynyt suoraksi, että tikkaiden kiipeäminen oli miltei mahdotonta). Kipu oli aika intensiivistä. Siinä oli aikamoinen anaerobinen liikuntasuoritus, kun pohje on vieläkin kipeä. Pakko oli tänään alistua Seuran mainoksista tutun Erkki Liikasen ehdotukseen käyttää magnesiumia. Eki Liikasen mainos on kyl niin karmee, että oli sen takia pakko ostaa kilpailevaa merkkiä. Nyt mun päivittäinen lääkemäärä on jo vanhukselle suositellun lääkemäärän ehdottomalla ylärajalla eli viisi.

Mä oon ihan tyytyväinen että helteet taas hetkeksi loppuu. Kuulee taas kotona omat ajatuksensa, kun Handyman ei halua jatkuvasti huruuttaa ilmastointilaitetta, ulkona kävely on jälleen mukavaa ja toivottavasti ihovaurioiden riskikin pienenee. Etenkin mä oon iloinen siitä, että ylihuomiseksi on luvattu alle 20 astetta, koska silloin on Handymanin suuren juoksun sekä mun ja Superkatin leppoisan päiväkävelyn aika. Handyman on miettinyt kovasti, että miten juoksuun pitäisi valmistautua ja on päättänyt lähteä herkistelyn tielle (tällä kertaa Handymanin herkistelyyn ei kuulu Niin kaunis on maa- tai Jos sua ei ois ollut -kappaleiden kuuntelua).

Elämyskameli suosittelee
Emgesan

Tuesday, May 18, 2010

Meidän lapset kuolee!

Me oltiin äsken Polaah'n ja jälkikasvun kanssa puistossa testaamassa mun uutta puistoiluvilttiä ja katsomassa, kuinka Polaah'n jälkikasvu syö ruohoa. Kuin varkain me jouduttiin varsin mielenkiintoisen tapahtuman todistajiksi. Parinkymmenen metrin päässä oli neljän aikuisen joukko, jotka vietti aurinkoista päivää asukaspuistossa kaljaa juoden aivan rauhallisesti. Toisaalla oli kolmen naisen ja kahden imeväisen seurue. Näistä naisista yksi sai jonkinlaisen primitiivireaktion ja meni kirkumaan näille kaljanjuojille, että puiston säännöissä kielletään alkoholin nauttiminen ja tumpatkaa ne saakelin tupakkanne jonnekin muualle kuin maahan, koska "täällä on lapsia ja sitten meidän lapset löytää ne tumpit ja syö ne ja myrkyttyy ja kuolee!" Kaljaporukkakin alkoi käydä vähän kuumana kun tämä rimpsupaita siinä huusi kuin hyeena ja kehotti tätä hakemaan lääkkeensä tai hakeutumaan päivystyksellisesti Auroran sairaalaan. Rimpsupaita poltti kääminsä, kun kaljoja ei kaadettukaan maahan ja uhkaili soittavansa poliisit. Tämä ei nyt ihan hurjan kovasti ketään järkyttänyt. Uskomattominta oli, että se oikeasti soitti poliisille. Siis hätänumeroon. Mä en tietenkään (valitettavasti) kuullut, mitä poliisi vastasi kun tämä puistopollari selitti, että "eihän se muuten haittaisi että täällä juodaan alkoholia, mutta täällä on lapsia". Mä todella toivon, että poliisia ei kiinnosta tulla katsomaan, kuinka joku juo olutta helsinkiläispuistossa hellepäivänä. Jos on todella niin raskasta elää muiden ihmisten kanssa, olisi ehkä parasta muuttaa jonnekin hyvin kauas kaupungista. Esim. Sallassa on tilaa.

Mä oon sellaisessa työssä, että aika harvoin pääsee kunnolla palaveeraamaan. Tänään oli kuitenkin koko työpaikan yhteinen ns. yhteistyökokous, jossa keskusteltiin mm. kesän poikkeusjärjestelyistä. Helsingissä pidetään ensimmäistä kertaa kesällä viikkokausia terveysasemia kiinni ja toimintoja yhdistetään. Meillä on putiikki auki, mutta kaksi läheistä terveysasemaa lähettää meille työvoimaa ja potilaansa. Tänään yritettiin suunnitella sitä, miten potilaat voivat tuoda uusittavia reseptejä terveysasemalle. Saatiin 20 minuutin keskustelu aiheesta "kuinka monta postilaatikkoa pitää hankkia ja minne ne sijoitetaan". Mä oon tosi tyytyväinen, ettei mun tarvii yleensä palaveerata.

Elämyskameli suosittelee
alkoholin nauttiminen asukaspuistossa

Saturday, May 15, 2010

Jakaus

Jälleen mä unohdin, mitä aurinko tarkoittaa. Joka hemmetin vuosi mä poltan jakaukseni ensimmäisenä lämpimänä päivänä ja sitten se on viikkokausia kipeä aina kammatessa. Vähemmän jähmeä ihminen voisi toki vaihtaa jakauksensa puolta, mutta mulla se on tossa. Kampaaja laittoi sen tuohon 15. joulukuuta 2006 ja siinä se on ollut siitä lähtien. Mä en ees osaa kysyttäessä vastata, että kummalla puolella se on, mutta nyt miettimällä muistan, että peilikamelilla se on vasemmalla, joten mulla se on varmaan oikealla (kyllä, myös palpaatio vahvistaa tämän).

Mä kävin tänään uimastadionilla Långstrumpin kanssa. Mä yleensä tykkään käydä siellä lähinnä viileinä mielellään sateisina päivinä, kun siellä ei ole tungosta ja vesi tuntuu lämpimältä, mutta joskus on pakko mennä aurinkopäivinäkin, jotta pysyy juoksukunto tallella. Yllättäen altaassa (jopa mummoradalla) oli melko rauhallista, kun valtaosa ihmisistä makasi pyyhe pyyhkeen vieressä altaan reunalla. Mua ihmetyttää stadikalla se väki, joka jonottaa sinne ensin puoli tuntia eikä sitten edes vaihda uimapukua saati käy uimassa. Jotenkin mä voin ymmärtää, että esim. perheenäidin voi olla välttämätöntä keksiä lapsilleen jotain tekemistä ja sit ei tarvii uida, jos ei kiinnosta, mutta siis esim. teinit?! Eikö niiden kannattaisi ehkä mieluummin kokoontua puistoilemaan esim. siihen uimastadionin edessä olevalle aukiolle, ettei tarvitsisi maksaa, jos ei kuitenkaan ui? Toisaalta mikäli ne tulee sinne vain päästäkseen käyttämään biksujaan, niin sit se on ok, koska uima-asussa ei ole soveliasta näyttäytyä muualla kuin uima-altaalla. Sama sääntö koskee myös paidattomia miehiä: kaupungissa ei muualla kuin uimalassa ja ehkä ihan hätätilanteessa omakotitalon pihamaalla. Maalle voi mennä pellolle selälleen korsi suussa vaikka totaal naakkenina, mutta nännit ei kuulu kaupunkiin.

Mä sain tänään uuden fb-ystävän! Tää ei joka kerta oo ehkä ihan blogipostauksen arvoinen uutinen, mutta tää tyyppi on myyttinen fb-persoona, jota mä oon stalkannut jo pitkään kavereiden statuskommenteissa ja nyt selvisi, että sekin on stalkannut mua! Mä oon tavannut ko. hahmon kai kerran, mutta me ei oikeastaan juteltu, eli kyseessä on melkein puhdas fb-ystävä (vähän samalla tavalla kuin Lettipitko ja Långstrump pitkään vain nukkui samassa pyjamassa ja keskusteli keskenään fb:ssä ja Kamelin kommenttiraidalla). Aiemmin mulla ei ookaan ollut tällaisia fb-kokemuksia, joten tilannetta voidaan kuvailla täydellisesti Elämykseksi.

Elämyskameli suosittelee
non-IRL-stalkkaus

Thursday, May 13, 2010

Puutarhakaupunginosa helatorstaina

Espoo on vänkä paikka. Siellä on keskuksia enemmän kuin Vantaalla ja Berliinissä. Leppävaarassa mä oon käynyt ja Kivenlahdessa ja jopa mielikuvituksellisesti nimetyssä Espoon keskuksessa, mutta ekaa kertaa pääsin tutustumaan Tapiolaan tänään. Kyllä mä oon joskus käynyt jossain Tapiolan reunamilla, mutta se on vähän sama kuin sanoisi käyneensä Helsingissä, kun on käynyt Puistolassa. Tapiola oli hieno. Sen rakentmaisen aikaan betoni oli ilmeisesti uusinta uutta. Siellä oli samalla tavalla kulahtanut ostoskeskus kuin Pirkkalassa tai Nokialla, upea uimahalli ulkoaltaineen (sinne pitää joskus mennä!) ja vesiputous. Niin ja iso allas, jossa ui sorsia ja lokkeja! Siellä tuli tosi kotoisa olo. Jos ois pakko asua jossain Espoossa, niin mä asuisin Tapiolassa. Onneksi kuitenkaan siellä ei tarvitse asua, koska mä en haluaisi asua siellä. Mun asuinpaikassa pitää olla raideliikennettä. Mut koska ahkerat pikku espoolaiset on miettineet tätäkin niin eipä aikaakaan niin sinne pääsee kovilla oransseilla penkeillä istuen! Mut aika paljon saa vettä virrata Gardenin vesiputouksessa ennen kuin mä Espooseen muutan.
Handyman herkuttelee espoolaisjäätelöllä (sponsored by Homis)

Meillä on huomennakin lomaa. Minilomanen pääkaupunkiseudulla! Mä aion aloittaa vapaapäiväni käymällä Valtioneuvoston 21. joulukuuta 2006 säätämän asetuksen mukaisesti kohdunkaulan syövän seulonnassa, jonka määrättynä kustantaa kotikuntani Helsinki. Olen tietoinen siitä, että siihen osallistuminen on minulle täysin vapaaehtoista, mutta käytän tämän oikeuden tyytyväisenä siitä, että koska kunta huolehtii, minun ei tarvitse. Lisäksi aion mennä Handymanin kera bisneslounaalle VR:n johtoportaan kanssa ja käydä tutustumassa uuteen ystävään.

Elämyskameli suosittelee
naapurikunnat

Sunday, May 9, 2010

Äiteinpäivä

Äitienpäivisin ja muutoinkin sukujuhlapäivinä on vaivalloista olla autoton. Meillähän tietty erityisongelmana on se, että molempien vanhemmat asuu ihan tässä pääkaupunkiseudulla ja luonnollisesti odottavat käyntiä. Kun molemmissa paikoissa pitää vielä hengailla ainakin se kaksi tuntia, niin matkoineen pitää äitienpäivään varata vähintään kuusi tuntia. Kauheen tehotonta viikonlopunviettoa tuommoinen. Tällä kertaa me päätettiin, että on meille paljon helpompaa käskeä niitä matkustamaan näkemään meitä. Sen vuoksi me varattiin äitienpäivälounaskattaus Töölönrannasta. Mukaan tilattiin Isi, Pikkusisko ja Lankomies, eli matkassa oli mukana kaksi äitiä, kaksi anoppia, yksi isä, yksi appiukko, yksi miniä, yksi vävy, kaksi kälyä, kaksi sisarta, kaksi veljeä, kaksi lankoa, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Silti riitti seitsemän hengen pöytä! Valitettavasti Ihq Diplomi-insinööriavomies ei päässyt mukaan, kun se oli krapulassa.

Mä en ollut selkeästi yhtään tarpeeksi stressannut tätä tilaisuutta, kun tajusin vasta eilen jostain Handymanin sutkautuksesta, että tällainen sukukokous voidaan tulkita tiedotustarpeeksi. Yritin sitten oikein tarmokkaasti jo heti alkuun tilata alkudrinkinkin, että ymmärtäisivät nyt vihjeestä. Valitettavasti mun alkudrinkki oli eri värinen kuin muiden (muut otti Proseccoa, mä Vadelma Royalin), joten haukansilmäiset jo luuli mun valinneen alkoholittoman vaihtoehdon. Päivänsankarit alkoivat jotenkin kierosti keskustella i'istään ja äideistään ja äidinäideistään ja isoäitituttavistaan ja vähintään törkeällä tavalla vihjailivat (tai eivät vihjailleet vaan suoraan sanoivat), että mummuksi pitäisi päästä ja pikaisesti. Kamalan ikävällä tavalla myös naapuripöytiin oli otettu kaiken maailman vauvoja ja lapsia mukaan. Onneksi nuoriso oli kutsuttu, joten mä pääsin saman tien delegoimaan lapsentekovastuun Pikkusiskolle ja Lankomiehelle (siis tahoillaan).

Handyman on alkanut näin kevään tullen taas juoksennella. Pari vuotta sittenhän se juoksi puolikkaan maratonin kelpo aikaan ja lumettomaan aikaan se on muutenkin juossut. Nyt se on jotenkin ihan järjettömästi innostunut: juoksee kolmasti viikossa työkavereiden kanssa 7-10(-14) km ja kerran viikossa yksinään megamatkan. Aiemmin megamatka on ollut 20 km, eilen sitä pidennettiin aina 31 km:iin saakka. Jos se ei pidä varaansa, niin joskus se vielä juoksee puolihuolimattomasti maratonin. Aika reipasta! Mä en juokse kuivalla maalla. Onneksi kuitenkin mäkin pääsen aloittamaan ulkoliikuntakauden huomenna, kun Uimastadion avataan taas talvitauon jälkeen. Hurraa!

Elämyskameli suosittelee
Bakerella, jonka tekemät leivontajutut on kyllä yltiösöpösiä

Friday, May 7, 2010

Mätis

Mulla on silmätulehdus. Sain jälleen sairaudelta näpäytyksen. Aiemmin oon pitänyt silmätulehduspotilaita aika lailla tyhjänvalittajina (mä pidän yleensäkin suurinta osaa ihmisistä tyhjänvalittajina), mutta onhan tää nyt aika inhottavaa. Ehkä tällaisessa limaismärkäisessä sidekalvontulehduksessa suurin ongelma on kuitenkin kosmeettinen - potilaat todennäköisesti pitää rähmivää lääkäriä epähygieenisempänä kuin rähmimätöntä (tää on mutua, aiheesta ei oo tehty riittävästi tutkimuksia). Toki ongelma on lähinnä mulla itselläni ennen kaikkea, koska en osaa laittaa itselleni silmätippoja. Mun tipat on vielä jotenkin kummallisesti yhtä aikaa rasvaa ja tippoja ja sit puoli naamaa kiiltää kun yksikään tipoista ei osu poskea lähemmäs infektiopesäkettä. Näköongelma on myös harmillinen, mutta onneksi mulla on kymmensormijärjestelmä handussa. Ei tänne tarviikaan mitään nähdä.

Handyman aikoo osallistua Töölönlahti Black Jackiin ja juosta koko Black Jackin (21 kierrosta, 44 km). Hyvänä vaimona mä tuen sen harrastusta osallistumalla itsekin, joskin aion nolosti tyytyä White Jackiin (10 km) ja vielä luuseristi kävellen. Mä oon varma että tuolloin sataa kaatamalla, mutta se ei haittaa, jos kengät ei vuoda. Mun kevätkengät nimittäin vuotaa ja se ärsyttää, kun varpaat on sateella ihan märät. Toinen juttu mikä ärsyttää on se, että sateella monista vanhoista busseista tulee vesi sisään siinä etupyörien kohdalla katosta ja penkit on märät. Mut se ei oo Töölönlahti Black Jackin vaan HSL:n syy.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät jalat

Wednesday, May 5, 2010

Ambiance

Suurin osa kiinalaisista ravintoloista on koomisia paikkoja. Koko sisustus lautasliinoja myöten on selvästi ostettu geneerisestä kiinalaistukusta tai Tiimarista ja tunnelma on aika paperinen. Musiikkina soi joku yhdentekevä plimplom, jossa ei ole kuulijalle selvää, onko koko 25 min samaa biisiä. Ruokakin on standardoitua kuin Mäkkärissä ikään - Handyman on sitä mieltä, että kiinalaisten ravintoloiden ruokalistan lukeminen on typerää, kun joka paikassa on kuitenkin samat tarjoomukset. Yleensä tunnelman kruunaa seinällä oleva led-valotaideteos, joka esittää Niagaran putouksia. Mä kävin tänään Kallion parhaassa kiinalaisessa Ken Yaussa syömässä ja meinasi siinä mennä alkusalaatin perinteinen appelsiinilohkonpuolikas väärään kurkkuun, kun musiikkina oli plimplomin sijaan New Kids On The Blockin Step by Step. Edellisestä kuulemiskerrasta on varmaan 17 vuotta. Huomasin kyllä, etten vieläkään tiedä, mitä siinä oikeesti sanotaan, kun mieleen on painunut vain tuolloin 7-vuotiaan Pikkusiskon sanoitus "Step pai step / uu peipii-i-ii / kana ketsuppi hampurilainen". Muitakin biisejä tuo sanaseppo sanoitti, esim. henkilökohtaisen suosikkini "Tanssi lambadaa / lambada on hyvä taa-ans-sii-i-ii".

Handyman on mystinen mies. Yleensä se inhoaa kaikkea mainstreamia kuten esim. hyväntuulisuutta, polkupyöräilyä ja perhe-elämää. Toisaalta se on joka juhannus haikeena, ettei taaskaan päästy menoliikenteeseen, kun siellä pitäisi olla kun kerta muutkin on. Kun se eilen kuuli, että jälleen on elintarvikealan lakko alkamassa, niin heti piti lähteä intopinkeenä koohottaan lähikauppaan hamstraamaan maksalaatikkoa, pinaattilettuja ja limsaa. Valitettavasti muut oli ehtineet ensin eikä siellä ollut mitään hamstrattavaa, mistä Handyman surustui kovasti. Eikä se pääse menoliikenteeseenkään, kun juhannuksena on meillä bileet!

Elämyskameli suosittelee
pikkusisarusten nolostuttaminen

Monday, May 3, 2010

Ikäliisa

Mä kuuntelen yleensä musiikkia ollessani yksin liikekannalla esim. liikennevälineissä tai kahviloissa, koska mun mielestä muiden ihmisten keskustelut on yleensä aika kammottavia. Valitettavasti Handymanin seurassa ollessa pitää olla seurallinen eikä saa kuunnella musiikkia. Toisaalta Handyman ei myöskään juuri juttele suurempia, jos me jotain odotellaan (esim. ratikan saapumista perille), niinpä mä altistun muiden ihmisten jollotukselle. Viime viikolla mä kuulin poikkeuksellisesti ihan hauskan keskustelun: pari kaksikymppistä naista päivitteli ärsyyntyneinä, kuinka he olivat käyneet baarissa pari päivää aiemmin ja tosi vanhat, jotain kolmekymppiset ikäliisat oli pilanneet tyttöjen illan. Että olivat viitsineet tulla sitten baariin ja jopa laulamaan karaokea, vaikka olivat niin tosi vanhoja. Vähänpä tyttöset tiesivät, että mä oon paljon mieluummin kolmekymppinen kuin kaksikymppinen eikä tää oo ees arvon kieltämistä. Mä tykkään siitä, ettei tarvii käydä tenteissä ja on rahaa. On myös kivaa olla naimisissa ja kehdata tykätä olla kotona. Mä oon ylpee ikäliisa!

Meidän robotti-imuri on päässyt paremmille imurointimaille. Siinä on ollut akku sökönä jo kauan niin, että se joutui tekemään 45 minuutin rundiaan varten 3-4 latauskeikkaa. Handyman on kylmäsydäminen ja vei sen robottien hautuumaalle Robokeskukseen ja toi sen sijaan hasardin harjaajan, uuden Roomban. Sen paketti on vielä lattialla ja julistaa iloisena "Less chores. More life." Mä luulen, että opin vielä tykkäämään hasardista harjaajastakin.

Elämyskameli suosittelee
ikääntyminen

Saturday, May 1, 2010

Päärynä

Mulla on käynyt parin viime viikon aikana poikkeuksellisen monta raskausongelmaista pariskuntaa vastaanotolla. Normaalisti niitä on ehkä kaksi vuodessa, nyt kolme kahdessa viikossa. Tää on johtanut siihen, että mun on pitänyt kirjoittaa ja ajatella hedelmällisyydestä paljon. Tää on vaivana mun mielestä tosi ikävä, koska se aiheuttaa kovasti murhetta, surua ja ahdistusta kärsijöilleen ja vaikuttaa myös näiden itsetuntoon erittäin raskaasti. Jotenkin tähän ahdistuksen aiheeseen mun on helppo samaistua, vaikka mun lapsettomuus on (Handymanin) oma valinta. Mulla on kuitenkin ongelma ton sanan kanssa. Mä en osaa suhtautua hedelmättömyyteen tarpeellisella vakavuudella, koska sen sanan kuullessani mä ajattelen aina päärynöitä. Alkuun se oli alitajuntaista ja nyt kun mä sen tajusin tässä muutama päivä sitten, näen mielessäni aina ison päärynän, kun hedelmä/llisyydestä tai -ttömyydestä on puhe. Se on muutenkin pöljä sana, koska ei se lapsi oo oikeasti mikään rakkauden hedelmä vaan ihan ihminen vaan.

Me vietettiin vappuaatto Katjnin ja Homiksen muutossa. Koska mä en oo hyvä kantamisessa, keskityin huimailun ohella tyhjentämään tavaroita kaappeihin. Valitettavasti siis Katjn ja Homis eivät todennäköisesti vielä kuukaudenkaan päästä löydä mistään sauvasekoitinta tai leivinpaperia, koska mä oon piilottanut ne. Handymanin mä annoin armeliaasti kantoavuksi, koska kantaminen kuuluu sen ydinosaamiseen. Lisäksi se osaa ähkiä uskottavasti ja on siis haluttu hahmo missä tahansa muutossa.

Elämyskameli suosittelee
muiden ihmisten keittiöiden järjestely