Unelmahäät

Mun naimisiinmeno oli melko karu kokemus. Kummelista karanneen oloinen mies kävi lyhyen vihkikaavan läpi voimakkaan nasaalisella äänellä, mä hihitin ja Handyman vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen "juu-u". Seremonia kesti kolme minuuttia. Vihkimisen jälkeen juotiin todistajien (Katjn ja Homis) kanssa lasillinen vadelmamehuun sekoitettua skumppaa, vietiin Katjn takaisin töihin ja mentiin poikien kanssa Mäkkiin. Sen jälkeen Handyman ja Homis meni Verkkokauppa.comiin ja mä hieman hermostuneena ja hiprakassa Citymarketiin ostamaan muovisen rekan. Joskus mä mietin, millaiset häät mä olisin järjestänyt, jos olisin järjestänyt perinteiset häät. Valkoista pukua mä en olisi laittanut, mutta tanssia olisi ollut. Häävalssina olisi ollut tämä (ei M&T-versiona), ruokana olisi ollut lohta ja sijaintina joku keskeinen ravintola. Jos olisin heittäytynyt oikein hillittömäksi ja mennyt kirkossa naimisiin, olisin marssinut alttarille tämän tahdissa. Häät olisivat toivottavasti olleet mukavat, mitään ohjelmaa tanssin lisäksi ei olisi ollut. Häättömässä naimisiinmenossa mua suoranaisesti harmittaa vain yksi asia: se, ettei Isi pitänyt puhetta. Mä oisin halunnut kuulla sen. Muuten ei oikeastaan harmita. Turhia olisin stressannut bileistä, jotka olisivat kuitenkin olleet melko kiusalliset kaikille.

Tänään on Handymanin ja Långstrumpin yhteissynttärit. Ekonomibileet parhaasta päästä. Eventtiä kuvaa mun mielestä parhaiten Pet Shop Boysin Opportunities: I've got the brains, you've got the looks - let's make lots of money. Mä en vaan tiiä, kumpi on kumpi. Bileistä tulee varmasti unohtumattomat, kun Handymanin teinit ja Långstrumpin konsultit kohtaa. Mä toivon West Side Story -tyyppistä sormiennapsuttelutanssikohtausta PSB:n tahtiin.

Elämyskameli suosittelee
wedding planning

Varvas

Melkein unohdin, mistä piti kirjoittaa, kun löin pienimmän varpaani varsin kipeästi oveen. Siitä kuului myös ikävänlainen rusaus. Pelkäsin, että kynsi halkesi, mutta onneksi ei. Luilla ei ole niin väliä.

Nii mut siis mun piti kirjoittaa vanhemmuudesta. Mä en tiedä siitä juuri mitään, mutta uskon että on ärsyttävää, kun ulkopuoliset ihmiset kaakattaa omia mielipiteitään siitä, miten lapsia tulisi hoitaa. Pahoittelen siis seuraavaa tekstiä. Mä käyn melko usein uimahallilla ja mun hydrobicin kanssa yhtä aikaa on useana päivänä viikossa viisivuotiaiden uimakouluja. Mun mielestä on käsittämätöntä, että miltei kaikki vanhemmat tuovat lapsensa uimakouluun, odottavat puoli tuntia kahviossa ja hakevat lapsensa sitten pois. Nää vanhemmat siis ensin riisuvat lapsensa pukkarissa, sitten hilluvat normaaleissa vaatteissaan (esim. sukkahousuissa!) suihkutiloissa pesemässä lastaan, odottavat kyllästyneinä iltapäivälehtiä selaillen kahviossa, hilluvat normaaleissa sisävaatteissa suihkutiloissa pesemässä lastaan, pukevat lapsensa ja lähtevät kotiin. Ymmärrän, että kaikki eivät pidä uimisesta, jotkut pelkäävät vettä ja joillain voi olla jokin uimista estävä condition (jotkuthan välttelevät uimista esim. kuukautisten aikaan ja joillain tuntuu olevan kuukautiset jatkuvasti), mutta että melkein kaikilla olisi joku syy olla menemättä uimaan iltapäivälehden sijaan? Mun mielestä uiminen ei ole mikään sellainen kansalaistaito, joka olisi välttämättä opetettava viisivuotiaalle etenkin, jos perheessä ei muuten harrasteta uintia. Tää on aika vähäinen harmituksen aihe mun elämässä, mutta koska se on pitkäaikainen vaiva eikä mulla oo muutakaan kirjoitettavaa, purin sydäntäni nyt tähän.

Muuten, kiitos Vilungille taas loistavista linkki- ym. vinkeistä! Aristoteleen kantapää -podcast on loistava!!

Elämyskameli suosittelee
lasten harrastusten valinta muun perheen harrastusten mukaan

Tri Lettis

Lettipitko väitteli eilen. Mä oon Lettiksestä niin ylpeä! Koska Lettis on paitsi fiksu myös huomaavainen LL (väit.), niin se kutsui mut, Handymanin ja Långstrumpin bileisiinsä. Ja mitkä bileet! Me oltiin siellä jonnekin neljään saakka eikä edes väsyttänyt! Dansattiin ja turistiin mukavia sekä useiden koulukavereiden että Lettipitkon mainioiden sukulaisten kanssa. Juhlat oli kyllä useista Lettipitkosta riippumattomista syistä vähän pelottavat. Useat ihmiset tuli kauhean lämpimästi kyselemään kuulumisia ja kertoilemaan elämänsä vaiheista ja tuntuivat tuntevan mut, vaikken mä tiennyt lainkaan, keitä ne oli. Handymanilla kävi näin vielä useammin. Monet miehet tulivat huutelemaan että "Handyman, pitkästä aikaa!" tai "Kamelin äijä! Mahtavaa!" (tai siis ne käytti oikeita nimiä, mut koska tää on pseudonyymiblogi, ei täällä voi niitä nimiä käyttää). Lisäksi mulle tuli kaksi eri miestä (siis todellakin miestä) sanomaan, että ei mua edes tunne, kun mun tukka on niin eri lailla kuin aiemmin. Ei se ollut! Mielikuva erilaisesta tukasta on selitettävissä ainoastaan siten, että normaalisti nää tyypit on nähneet mut vain illalla, kun ensin koko päivän tuuli on tuivertanut mun kampausta ja nyt taksi oli säilyttänyt mun lookin virheettömänä. Lisäksi juhlakalun äiti, jota mä en ollut ikinä aiemmin tavannut, tuli sanomaan mulle että "sä oot se järkevä nainen". Nää useat mykistävät arviot hämmensi mua kovin lähinnä koska mulla ei ollut tukka eri lailla kuin aiemmin enkä mä oo mikään järkevä nainen.

Juhlat oli monella tavalla siis menestys: Lettipitko leivottiin lääketieteen mestari ja mä opin itsestäni monia uusia asioita. Toki vastoinkäymisiäkin iltaan mahtui: tuli finni, jota en voinut kadonneella peitepuikolla piilottaa, Äidin lainaamasta käsilaukusta katkesi hihna ja hihnasta valui satoja minipieniä helmiä lattialle (siis meillä kotona), Handyman unohti takkinsa juhlapaikan naulakkoon ja mä hukkasin ihanan huivini (tai sekin taitaa olla Äidin huivi) taksiin. Koska mä oon kuitenkin positiivinen ihminen, niin en aio jäädä vastoinkäymisiin vellomaan. Finni ei sitten loppujen lopuksi päässyt pilaamaan koko iltaa (koska enhän mä ees nähnyt sitä koko iltana!), imuri saa kohta alkaa poistaa helmiä lattialta, Lettipitko lupasi huolehtia Handymanin takista ja koko Helsingin taksikeskus on nyt valjastettu etsimään mun ihanaa huivia. Tästä pitää nyt vain jaksaa eteenpäin. Mut siis kerrassaan loistavat bileet. Kerta kaikkiaan kyllä. Kiitos, Lettis, sä olit illan kuningatar!

Elämyskameli suosittelee

hyvät bileet

Kuuliutta

Mun harrastukset on sellaisia, että niissä harvemmin haetaan ns. kovuutta. Päinvastoin, mun harrastuksissa pyritään yleensä kehittämään a) kestävyyttä (vesijuoksu), b) lihaskuntoa (hydrobic) tai c) lämpimiä vaatteita (neulominen). Toisin on ollut tällä viikolla. Alkuviikosta meillä oli kotona puolen vuorokauden mittainen lämminvesikatko. Välttääkseni kylmän suihkun menin uimahallille peseytymään. Katkon aikana me pohdittiin Handymanin kanssa, miten uimahalleissa moiset katkot hoidetaan. Totesin käyneeni elämäni aikana aika monta kertaa uimahallissa enkä ollut koskaan moista kokenut, joten ajattelimme, että asiat on järjestetty esim. yöaikaan. Heti seuraavana päivänä asia selvisi. Menin varaamaani hydrobiciin ja hallin aluassa oli toistakymmentä lämminvesikatkosta varoittelevaa lappua. Koska olin jo siellä ja olin jumppani varannut, menin kuitenkin. Kerrankin altaaseen meno tuntui lämpimältä. Toivottavasti kylmä suihku kaunisti edes vähän.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät suihkut

Kohelluskomediaa

Me käytiin mun pyynnöstä katsomassa Johnny English II ja vielä ensi-illassa. Koska mulla on hienostunut maku, pidin ensimmäistä JE:ä hillittömän hauskana ja kakkonenkin oli hyvä. Ei ehkä ihan koko aikaa ihan tosi hauska, mutta varsin kelvollinen kohelluskomedia kuitenkin. Ääneen nauratti monta kertaa, mikä on kelpo saavutus miltä tahansa kulttuurikokemukselta. Edellisestä leffakäynnistä olikin jo aikaa ja sitä paitsi mä ostin Hulluilta päiviltä 10 leffalippua, joten nyt sopii katsellakin. Suunnitelmissa on tänä vuonna katsoa vielä ainakin Sherlock II, joka tullee ensi-iltaan jouluksi.

Elokuvaelämysten lisäksi kulttuuririntamalla tapahtuu: olisi tarkoituksena lukea The Oatmealin kirja 5 Very Good Reasons to Punch a Dolphin in the Mouth loppuun ja tämän jälkeen lukea Jari Tervon Layla sekä David Nichollsin One Day, jonka ostin pari kuukautta sitten Kindlelle. One Dayn lukemattomuuteen on omituinen syy: olen varma, että kirja on mielenkiintoinen ja epäilen sen olevan myös sellainen kirja, jonka loppuessa toivoisi sen vielä jatkuvan. Tämän vuoksi en ole sitä vielä alkanut lukea, koska en halua tuntea toivetta kirjan jatkumisesta (tässä ei oo mitään järkeä). Lisäksi mitä kauemmin mulla menee siihen, että mä luen sen, sitä enemmän mä pelkään, että se onkin ihan huono (kuten esim. Never Let Me Go) ja sitä suurempi pettymys siitä sitten tulee, jos se on ihan huono. Ehkä pitäisi aloittaa jo tänään.

Handyman on alkanut pelata iPadilla Monopolia. Eriskummallinen harrastus mun mielestä, koska Monopolihan on niin surkea peli. No pitääpä pojan poissa kaduilta. Sitä paitsi Handyman on melko herttainen ollessaan kovasti innoissaan saadessaan hotellin Boardwalkille tai huolestunut Top Hatin ohitettua Boardwalk taas piipahtamatta hotelliin. Yllättävästi Handyman ei kuitenkaan raivostu hävitessään vaan uutterasti yrittää uudelleen. Mä uskon, että Monopoli kehittää kärsivällisyyttä, joten tuen tätä harrastusta.

Elämyskameli suosittelee
Johnny English uudelleensyntynyt

Parasta talvessa

Nyt ei oo vielä talvi, mutta silti mun jalat on kylmät. Unohdin jo hetkeksi, että sain viime vuonna joululahjaksi mainiot untuvatossukat ja käytin villasukkia, joissa mun jalat palelee. Untuvatossukat on äärettömän rumat, mutta todellakin ihanan lämpimät. Ja koska mun jaloilla ei voi ikinä olla liian kuuma, ei ne oo liian kuumatkaan. Tossut on kotona jalassa kaikkina niinä hetkinä, jolloin en ole suihkussa.

Mun selkä on ollut kipeä noin kolme viikkoa. Kipu alkoi erityisen vauhdikkaan vesijumpan jälkeen ja on nyt häirinnyt mua istuessa ja seistessä. Yöllä se ei ole kipeä, ei myöskään liikkuessa. Pahinta on julkisissa kulkuvälineissä, kun ei ole tilaa vaihtaa jatkuvasti istuma-asentoa. Töissäkin on joskus melko tuskallista, mutta onneksi siellä voi jaloitella koska vain. Mä oon jo vähän jopa huolestunut tai ainakin ärsyyntynyt moisesta oireesta. Nyt mä oon selvittänyt, että oire johtuu vain takareisien lihaskireydestä. Diagnostiikassa mä käytin poissulkumenetelmää: molemmin puolin kumartaessa akillesjänteisiin säteilevän symmetrisen kivun ainoa sellainen syy, jonka mä suostun itselleni hyväksymään, on lihaskireys. Hyvä niin, tästä lähtien mä voin syyttää vain itseäni, jos kipu ei mee pois.

Elämyskameli suosittelee
Joutsen-untuvatossut

Matlock

Handymanin soittoääni Matlockin tunnari on soinut täällä koko illan, koska joku oletettu huijari on laittanut sen Nettiauton ilmoitukseen puhelinnumeroksi. Huijariksi häntä on epäiltävä siksi, että hän on muka myymässä kuusi vuotta vanhaa kolmossarjan Bemaria kuudella tonnilla eli alle puoleen hintaan. Vaikka tarjous on kovin epäilyttävä, niin se on kuitenkin sen verran houkutteleva, että juipit ympäri Suomen soittelee Handymanille taukoamatta. Handyman yrittää olla cool ja puhua niille kuin kaveri (yhdelle se sanoi, että "palataan!"). Lisäksi se suuttuu mulle, kun mä yritän sanoa sille, että se voisi turista vähemmän ja selittää ostajille enemmän, ettei puhelinnumero liity autoon mitenkään.

Elämyskameli suosittelee

puhelimen pitäminen äänettömällä

Huppalot

Handyman innostuu aina Hulluista päivistä. Hän selaa brosyyrin moneen kertaan ja unelmoi monista hyödykkeistä. Itse päivien tullen ei yleensä osteta muuta kuin Brunbergin pusuja ja joku normaalihintainen keittiöhärveli. Handymania kiinnostaa enemmän tunnelma kuin tuotteet. Nyt onneksi tunnelman saa kotiinsakin, koska kotona voi kuunnella Hullujen päivien radiokanavaa, josta pääsee kuulemaan keskustan tavaratalon kuulutukset, joten yksikään kömpelö aasinsilta ei jää kuulematta! Tai se on vale, jotkut niistä jäävät kuulematta, koska radiolähetys katkaistaan 5-10 minuutin välein kesken kuuluttajan lauseen karusellisävelin ruotsinkieliseen Herkun mainokseen. Mä olin saada aamulla halvauksen, kun Handyman halusi ehdottomasti kuunnella Huppalokanavaa ja mun hermo oli välittömästi varsin tiukalla niistä karusellisävelistä. Mäkin kuitenkin innostuin, kun kuuntelin juontajia hetken aikaa. On mainiota, että ainakin toinen niistä on aina suomenruotsalainen ja ilmeisesti suomenruotsalaisille saattaa suomea puhuessa käydä niin, että lauseen alettua puhuja saattaa joutua sellaisille vesille, josta on vaikeaa päästä enää takaisin. Porkkanakakusta haltioitunut selostaja selitti, kuinka paitsi porkkanakakulla, myös samppanjalla voi juhlia ja aina juhlimiseen ei tarvita suurta syytä vaan esim. Hullut päivät riittävät juhlan syyksi tai jos on ostanut deodorantin. Sapelinterävää journalismia! Sääli ettei tää entisellä KissFM:n taajuudella (102,4 MHz) toimiva kanava lähetä kuin kahdesti vuodessa.

Lintsin valokarnevaalit alkoivat eilen. Eilen sinne ei viitsinyt mennä, kun satoi kovasti, mutta tänään mentiin sinne, koska sinne on tänä vuonna maksuton sisäänpääsy. Derby oli auki! Me pelattiin sitä kaksi kertaa (Handymankin pelasi, jotta mä en ois yksin joutunut) ja mä voitin niistä jälkimmäisen. Luulen kyllä, että Handyman vähän huijasi, jottei joutuisi enää kolmatta kertaa pelaamaan. Handyman myös pelasi mun pyynnöstä flipperiä, jotta mä voisin 50-luvun hengessä notkua flipperin reunassa ja huokailla, kuinka hyvä flipperin pelaaja Handyman on. Sääli, että mun valitsemassa kalaflipperissä oli suuri osa valoista rikki ja sitä oli pimeässä vähän vaikeaa pelata. Me mentiin myös Panoraamaan (maksuton!). Pimeän aikaan valaistun kaupungin näkymät olivat pimeässä jopa hienommat kuin kesällä. Elämyksen intoa hieman laimensi teinijoukkio, joka valitti suureen ääneen, että "eihän täällä näy mitään tähdenlentoja kun noita valoja on niin paljon!" Tää tuli teineille toki täytenä yllätyksenä ja tän huomaamisen jälkeen oli tietysti kova kiire alas, jotta pääsee seuraavaan laitteeseen.

Elämyskameli suosittelee
Linnanmäen valokarnevaali

Tavoite

Elokuussa mä siis opiskelin Kuopiossa fysiikkaa ja säteilysuojelua kolme päivää. Tenttikin oli miltei viisi viikkoa sitten ja nyt vihdoin savolaiset sai sen tarkastettua. Mun tavoite oli päästä fysiikasta läpi, säteilysuojeluun en kovasti keskittynyt. Tavoite täyttyi, säteilysuojelua saan opiskella lisää helmikuun uusintatenttiin. Mä oon kyllä ihan tyytyväinen. Säteilysuojelu ja viranomaismääräykset on mun mielestä tärkeitä ja vieläpä laissa määrätyt ja jos mä en niitä riittävästi osaa, niin on parasta opetella. Oikeastaan ainoastaan harmittaa se, etten mä pääse rumasta vihreästä kuopiolaisesta kansiosta eroon.

On esitetty toive, että tänne tulisi liketysnappi fb:n tapaan. Alkuun ongelmana oli se, etten mä löytänyt, mistä sen tänne saa. Huomasin muutamassa blogissa sellaisen ja mitä pidempään mä asiaa pohdin, sitä varmempi mä olin, etten mä kuitenkaan taida nappulaa laittaa, vaikka sen jostain löytäisinkin. Mun mielestä fb:ssäkin liketysmahdollisuus on melko turhanaikainen, joskus jopa ärsyttävä. Varmaan laittaisin sen pois päältä, jos voisin. Eniten likettämisessä ärsyttää turhat notifikaatiot (saako liketysnotifikaatioita muuten pois päältä?) ja toiseksi se, että eihän se kerro juuri mitään. Lähinnä "olen lukenut viestisi ja haluan sen nyt ilmoittaa". Välttämättä liketys ei edes tarkoita, että lukija on erityisesti pitänyt lukemastaan.  Mä ajattelen niin, että kirjoitan asiani fb:iin tai tänne ja ne lukevat keitä kiinnostaa. Jos täällä ois liketysnappi, alkaisin varmaan miettiä, että miksi se-ja-se ei tykännyt tästä ja ryhtyisin ahdistuneesti muuttamaan tyyliäni, vaikka liketyksen puute tarkoittaa vain sitä, ettei halua likettää (kuten mulla feisbuukissa). Vaikka mä suhtaudun pääosin kielteisesti likettämiseen, niin kyllähän mäkin joskus juttuja liketän, mistä mulle tulee huono omatunto. Toisaalta jos mä en liketä, niin kirjoittaja saattaa ajatella, että mä oon jotenkin sitä vastaan. Aika ylianalysoivaa, mutta ehkä tän takia mun on parasta olla laittamatta tänne liketysmahdollisuutta.

Ilmoja

Syksy on kivaa aikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Melko kevyellä vaatetuksella pysyy kävellessä lämpimänä. Joskus saattaa sataa, mutta se on vain tunnelmallista. Tänään oli kyllä hankala sade, koska se ei ollut niin kunnollista, että olisi viitsinyt kaivaa varjon kassista, mutta silti pidempään kävellessä kastui. Sellainen saattaa olla mutkikasta, mutta ei märähkö takkikaan mikään katastrofi ole.

Mä oon kulkenut espoolaisbusseilla kuukauden. Ne on ihan oma lajinsa. Suuri osa niistä vaeltaa omakotitaloalueilla puolityhjinä ja loput (lähinnä Helsinkiin menevät seutulinjat) on ihan tupaten täynnä. Espoolaisbussikuskit vastaavat tervehdykseen huomattavasti harvemmin kuin helsinkiläiskuskit (lähde: mutu), mutta ajavat usein lähempänä laillisuuden rajoja. Olen palannut myös säännölliseksi paikallisjunamatkustajaksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laiturilla odottajien käytös muistuttaa hieman tarinoita Japanin metrosta. Tänään sekä Pasilassa että Leppävaarassa tulin täti-ikäisen naisen (siis kahden eri naisen) tallomaksi. Toinen peruutti suoraan syliin optimoidessaan paikkaa juuri oven edessä ja toinen talloi mun varpaille ja napautti kyynärpäänsä tiukasti suoraan mun kylkeen. Mä melkein odotan VR:n lumiongelmia, jotta saisin motivaatiota vaihtaa tupaten täyden seutubussin työmatkailijaksi.

Elämyskameli suosittelee
viidakon lait juna-asemilla

Tahmeaa

Handyman piti tänään jo kolmatta kertaa trophy wifejen leipomispäivän. Tällä kertaa teemana oli yleisön pyynnöstä myslipatukat. Tapahtumaan valmistauduttiin ostamalla vehnänalkioita, isoja kaurahiutaleita, kuivattuja mustikoita, puolukoita, mansikoita sekä karpaloita, kondensoitua maitoa, leivontasuklaata, muskovadosokeria, cocoa nibsejä ja hunajaa sekä kaivamalla kaapista ainakin kurpitsan-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Kolmenlaisia patukoita tehtiin: ensimmäiset maistuivat suklaalta, toiset linnunsiemeniltä ja kolmannet kuivatuilta marjoilta ja kaikki äärimmäisen imeliltä. Ohjeet olivat amerikkalaisilta internetsivuilta ja tosiaan nää on jenkkien mielestä terveellisiä ilmeisesti vain sen takia, että vieläkin epäterveellisemmin voisi syödä valitsemalla esim. Snickersin (näissä oli sentään pehmeitä rasvoja ja liukoisaa kuitua). Taas oli mulle vähän liian makeaa, mutta näinhän se näissä on aina tuntunut olevan. Onneksi seura oli kuitenkin mulle just sopivaa.

Mä oon käynyt vesijumpassa nyt syksyllä jatkuvati 4-5 kertaa viikossa enkä toistaiseksi näe syytä vähentää frekvenssiä. Touhu on tullut aika tyyriiksi, kun 20 kerran kortti maksaa 140 euroa, mutta harrastuksethan maksaa. Tänään tuli mieleen, että täytyypä selvittää, paljonko kuukausikortti maksaa, vaikka jo satasen kuukausihinnalla voisi tehdä voittoa. Olipa jännä huomata, että kuukausikortti maksaa 62 euroa ja kolmen kuukauden kortti noin 160 euroa. Alkuun tuntui vähän tyhmältä, mutta nyt mä oon vain tyytyväinen, että tuli mieleen tarkistaa noi hinnat. Onhan 60 e/kk nyt vähän eri hinta kuin 120 e/kk. Mä oon suorastaan talousnero!

Elämyskameli suosittelee
vesijumppa