Lauri Tähkä ei oo hyväksi

Nelosella on joku kanavamainos, jossa on pätkiä eri ohjelmista ja slogan ...on hyväksi (esim. nauru / itku / totuus). Kammottavinta on se, kun Lauri Tähkän vino naama lävähtää ruutuun ja sen kohdalla lukee Unelmointi on hyväksi. Mä unelmoin enemmän jopa Activia Unelma -jogurtista kuin Lauri Tähkästä. Voi kuinka kammottavaa.

Mä sain viime vuonna joululahjaksi suolamyllyn. Se oli oikeinkin hyvä siihen asti että ihan normaalissa käytössä se hajosi ja kaikki suolat romahtivat ruokaan. Käytin sen jälkeen Meiran myllysuolaa, mutta kertakäyttömylly ei ollut kauhean hyvä. Mä tarvitsen sitä aika harvoin, mutta oon nyt tottunut myllysuolaan, joten en mielelläni vaihtaisi pois. Sattuipa siis sopivasti, että Handyman sai töistä joululahjaksi Hackmanin Touch-suolamyllyn. Jospa sekin kestäisi melkein vuoden.

Mun sairausloma on saanut ikävän käänteen, kun eilisestä lähtien on kurkku ollut kipeänä. Tämä tästä vielä puuttui. Muutenkin voi olla kotona lähinnä vatsamakuulla ja kun kurkku on kipeä, ei voi edes nojata leuallaan tyynyyn, kun tulee paineen tuntua nieluun. Onneksi voi juoda kuumia juomia ja marista. Ne sentään lohduttaa. Vielä enemmän lohduttaisi, jos tulisi postia Töölöstä. Ehkä mä meen huomenna taas kyselemään paikan päältä.

Elämyskameli suosittelee
unelmointi

Oikaisu

Edellisen postauksen kohupaljastuksessa oli paljon väärää, meininki oli kuten Seiskassa ikään. Täten oikaisen, että joulukalenteri ei suinkaan ala vielä keskiviikkona vaan vasta torstaina 1. joulukuuta. Lisäksi sen teema ei ole lauta- vaan seurapelit, eihän Jungle Speedissäkään ole lautaa. Toimitus pahoittelee.

Viimeinen Tukholma-päivä sujui lupsakasti. Me löydettiin joulukortit (jee!), Lettis takin ja Långstrump sukkia. Lisäksi Lettis ja Långstrump ostivat matching paidat ja mä rumat jouluväritykselliset töppöset, koska mun edelliset rumat töppöset tuhoutuivat pesussa. Uudet töppöset on mulle liian suuret (one size fits most), joten ne putoaa nukkuessa jalasta. Mainittakoon, että Långstrump osti sukkansa pikkutuhmasta horokaupasta, jossa oli myynnissä myös useita Johanna Tukiaisen esiintymisvaatteita (siis uutena), mistä L&L olivat toki tohkeissaan. Mainittakoon vielä, että niitä ei ostettu.

Kotimatka oli miltei jännittävä. Mä en oo koskaan tajunnut pelätä lentokoneessa, koska lento-onnettomuuksia ei tapahdu. Nyt ennen lähtöä Lettis varoitteli Berit-myrskystä ja Långstrump totesi toivovansa, että jalka vielä koskettaisi kotimaan kamaraa (noilla sanoilla nimenomaan). Kesken lennon mä aloin miettiä, että onhan tää ny aikamoisen pieni heiveröinen tötterö suhteessa ympäröivän ilman tilavuuteen ja massaan. Alkoi hieman jännittää. Jännitystä ei helpottanut se, että kun kapteeni oli laskun aikana pilven läpi mennessä juuri kuuluttanut "käpin kruu pliis teik joo siits foo länding", lähdettiinkin uuteen nousuun. Vähäistä turbulenssia myös koettiin. Kotvan aikaa siinä kierreltiin Keravan päällä, kunnes käpin kruuta pyydettiin uudelleen istuutumaan ja päästiinkin pripeöraamaan foo äprouts. Oli mukavaa jäädä henkiin. Vielä koneen jo telakoiduttua (tirsk tirsk) kapteeni tokaisi, että vähän oli haasteelliset sääolosuhteet. Sainkohan mä lentopelon?

Elämyskameli suosittelee
kaikenlaiset rumat töppöset

Viidakkonopeus

Eilen oli ostospäivä. Käytiin NK:lla (ei uskallettu mennä Filippa K:lle), Gallerietissa, Åhlénsilla, PUB:issa ja Drottningsgatanilla. Mä etsin talvitakkia, mutta ihan sopivaa ei sattunut vielä kohdalle. Lettis löysi kengät ja Långstrump hameen. Stalkkeri suositteli fb:ssä mua ostamaan piikkipallon rentoutukseen, joten mä sit hommasin semmoisen. Lisäksi ostettiin DesignTorgetilta lakanakankainen sängynvierilehtikotelo. Piikkipallo sai suurehkoa suosiota seurueen keskuudessa, koska se on oikeasti hyvän tuntuinen. Kiitokset jälleen Stalkkerille piinkovasta suosituksesta.

Matkan kohokohta on kyllä ehdottomasti ollut Jungle Speed, Lettiksen isosiskoltaan saama peli. Siinä on tarkoitus tunnistaa hienonhienosti toisistaan eroavien kuvioiden joukosta ne kuviot, jotka ovatkin samanlaisia ja parin tullessa kohdalle ottaa pöydällä seisova toteemi käteen. Peli on ahdistava ja ärsyttävä, mutta kerrassaan koukuttava. Sanottava on, että toisin kuin tässä arvostelussa, kipeitä sormia ei meidän peleissä ole ollut odotettavissa. Enemmänkin reaktiot ovat viskeraalisia. Vatsaa vääntää, huimaa ja pää tulee kipeäksi. Toisaalta suurin lihasjännitys on ehdottomasti hartiassa, kun kättä vatkataan edestakas - ottaako toteemin vai ei? Valitettavasti peli on hieman rikki, koska toisin kuin arvostelussa väitetään, suinkaan voittaja ei ole se, jolla on "tarkimmat silmät ja nopein käsi" (koska tällaisia ihmisiä pelissä ei ollut) vaan peliseurueen kylmähermoinen ja rauhallinen pelisuunnittelija, joka totesi parhaaksi taktiikaksi harkitsevuuden miltei vetäytymiseen saakka. Sen sijaan mun, Långstrumpin ja Lettipitkon harjoittama hermostunut hysteerisyys ja Handymanin huijaustaktiikka eivät osoittautuneet toimiviksi. Jungle Speed on hyvä täytepeli, joskin Lettiksen versio on Extended Edition (kortteja ja kuvioita on tuplasti enemmän kuin peruspelissä) ja sen pelaamisen jälkeen peruspeli voi tuntua liian helpolta. Extended Editionin pelasi parin harjoituskierroksen jälkeen noin 30 minuutissa, peruspelin saanee läpi vartissa. Pelissä parasta on se kauhea ahdistus, jota tuntee kun taas uusi kortti aukeaa näkyville ja se tuska, kun munaa. Aah.

Tässä kappaleessa lienee hyvä mainostaa keskiviikkona alkavaa jo perinteeksi muodostunutta Elämyskamelin joulukalenteria! Tänä vuonna kalenteri on lautapeliteemainen ja yllä oleva Jungle Speed -arvostelu oli jonkinlainen tiiseri siitä, mitä on tulossa. Joka päivä uusi peliarvostelu! Kaikkia kalenterissa arvosteltuja pelejä voi tulla pelaamaan meille, peliseuraa järjestyy. Voinen tässä kertoa myös fyysisestä joulukalenteristani, joka on tänä vuonna - kuten jo monena vuonna aiemminkin - Veikkauksen joulukalenteri ja sain sen Handymanilta pikkujoululahjaksi tuossa 5 min sitten. Tänä vuonna tosin Veikkauksen joulukalenteri ei ollut niin haluttava kuin ennen, koska sitä on mainostettu bussipysäkeillä Hannu Karpon karvahatulla. Yritän päästä karvahattumielikuvasta eroon rapsuttaessani joka aamu kolikolla luukun auki.

Elämyskameli suosittelee
Elämyskamelin lautapelijoulukalenteri 1.12. alkaen

Tukholma

Mä oon Tukholmassa! Myös Handyman ja Långstrump on täällä, tää matka on mun synttärilahja Långstrumpille. Me ollaan täällä visiteeraamassa Lettipitkoa ja sen miestä. Tukholma on kyllä vertaansa vailla. Lentokone tulee kymmenien kilometrien päähän, lentokenttäbussissa on haitarin kohdalla nariseva diskuteeraukseen sopiva istuinrykelmä ja ruokakaupassa myydään paitsi Salmiakki-suklaata myös jo kiellettyjä Fazerin Kina-karkkeja. Lisäksi mä onnistuin varaamaan Långstrumpille vessattoman hotellihuoneen. Puolustus: a) ei tullut mieleen, että enkelrum med dusch tarkoittaa, että siinä on kyllä suihku muttei vessaa (mä ajattelin sen tarkoittavan enkelrum utan badkar) ja b) en osannut arvata, että Pohjoismaassa ja vieläpä Ruotsin pääkaupungissa voisi olla hotelli, jossa ei ole joka huoneessa vessaa. Toisaalta "contemporary Scandinavian" -tyyliin itseään mainostava Radisson Strandkin on tässä kaupungissa kuin mummonmökki 15 vuotta mummon kuoleman jälkeen kukkatapetteineen ja likaisine postikortin kokoisine ikkunoineen. Huomenna pääsee arvioimaan, onko naapurikorttelin hotelli parempi, koska mä munasin ja varasin huoneet liian myöhään, joten kesken kahden yön minilomasta vaihdetaan hotellia.

Elämyskameli suosittelee
enkelrum med dusch och WC

Syyssää

Menin tänään päivällä Handymanin ja pomonsa kanssa syömään. Sitä ennen piti tietysti laittaa tukka nätiksi. Päätin kävellä kotiin ja urhoollisesti kävelinkin, vaikka raikas marraskuinen sade ja tuivertava tuuli hieman yrittivätkin vaikeuttaa tätä tavoitetta. Sateen vuoksi suunniteltu kävelylenkki oli kuitenkin peruutettava. Illalla mulla on lääkäri, joten laitoin tukkani uudelleen. Ikkunasta alkoi aurinko paistella ja ajattelin, että voishan sitä nytkin mennä. Olin vasta lähtenyt, kun alkoi sataa uudelleen ja sade muuttuikin hetkessä varsin rankaksi. Kun nyt oli lähdetty, niin painoin eteenpäin. Eihän siinä mennyt kuin pari minuuttia ja jo oli kaikki vaatteet sukkia myöten läpimärät ja viileähkö vesi oli liimannut housut kiinni sääriin eikä mun vauhdilla saada niin suurta lämpömäärää aikaiseksi, ettei se olisi haitannut. Piti siis luikkia nolosti takaisin kotiin ja liikuntasuorite jäi alle vartin mittaiseksi. Tietysti sade loppui juuri kotiovelle päästyäni, mutta en voinut enää takaisin lähteä, kun vaatteet oli jo ihan märät. Ja tietty pitää laittaa tukka kolmatta kertaa, että kehtaan mennä illalla lääkäriin. Mut silti mä oon riemuisa, tällaisia temperamenttisia sadekuuroja talveen tarvitaankin! Ei pakkasia eikä lumimyräköitä, ei liukkautta eikä kinoksia vaan rehellisiä rajuilmoja ja +8°:n lämpötiloja.

Elämyskameli suosittelee
helppo tukka

Kimallekameli

Joulukoristeet (onneksi ei vielä -laulut!) on vallanneet kaupat. Mä en oo ehkä jouluihminen, mutta tykkään silti hirveästi katsella kauniita koristeluja ja valoja. Stockmannin Argos-halli on joulusesongin aikaan mulle huumetta, mun mielestä on niin hirmu nautinnollista katsella siellä kaikkia ihania joulupalloja ja muita hile-esineitä. Onneksi mulle riittää niiden katselu kaupoissa, ettei mun tarvii haluta sellaisia kotiin. Tässä juuri pohdin, jaksanko vaatia edes perinteistä valokranssia ikkunaan. Muutenkin on suuri siivousurakka menossa, ei millään viitsisi järjestää enää lisää tavaraa esille (paitsi että koska mulla on siivouskielto, makaan lähinnä vatsallani komentelemassa Handymania).

Hesarin vaalikone on herättänyt debattia fb:ssä. Ihmettelyä tuntuu herättäneen esim. se, että Sari Essayah sekä Timo Soini ovat molemmat vastanneet, että samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia ei tule lisätä ja heti seuraavaan kysymykseen "ihmisoikeuksista ei tule tinkiä". Lisäksi Timpparelli Soini ei lähtenyt ottamaan mitään kantaa aborttiin vaan pitää kysymyksenasettelua ("Suomessa raskaudenkeskeytys on sallittu ja siitä säädetään laissa. Hyväksytkö abortin?") mielettömänä. Luulisi, että kansanedustaja ei voisi pitää tällaista asiaa mielettömänä - jos hän ei jotain lakia hyväksy, luulisi sitten pyrkivän sitä korjaamaan. Mulle on ihan sama, mitä mieltä Soini on abortista, sillä vaikka Soini olisi Suomen presidentti tai pääministeri, ei hän yksinään tai Tepi Hakkaraisenkaan avustuksella tule aborttioikeutta suomalaisnaisilta viemään. Henkilökohtaisesti mua vaalikoneessa ihmetytti se, että vaikka vastasin, että ruotsin/suomen opiskelu voisi hyvin olla vapaaehtoista, sain mä silti ykkösehdotukseksi Biaudet'n. Ehkä me muuten ollaan sit kuin kaksi marjaa.

Elämyskameli suosittelee
hile-esineiden katselu

Kävelyä

Lähdin tänään jo aamulla pois töistä, koska en ollut ihan työkykyinen. Istumatyössä sitä toivoisi pystyvänsä istumaan. Järjestin itselleni sekä fyysistä että henkistä kuntoutusta keräämällä lähiseudun äitiyslomalaiset (Katjn ja Gee) muksuineen kävelylle Töölönlahdelle. Niin mukavaa! Kipu väheni pitkällä kävelylenkillä, mutta nyt sitä toki tuntuu taas olevan vaikka istunkin sohvalla kuin Tapio Kiminkinen. Onneksi tunnin päähän on sovittu vesijuoksu jälleen hyvässä seurassa (Gee ja Lettis). Kyllä mua nyt hemmotellaan.

Eilen Geen jälkikasvu täytti vuoden. Toki oli juhlat, joihin leivottiin samaa lakritsakakkua kuin mitä oli ristiäisissäkin tarjolla ja lisäksi Handyman teki maankuulua papinkin kehumaa pullaa. Päivänsankari oli sopivasti unohtanut vierastamistaipumuksensa ja herrasmiehenä kuolasi kaikkien lahjojensa päälle tasapuolisesti. Juhlavieraana oli hurmaava kolmevuotias kiharatukkainen tyttönen, joka oli kaikkien määritelmien mukainen puhdasoppinen tättähäärä. Tyttö kielsi päivänsankaria syömästä palapeliä varsin napakasti ja kävi hakemassa hyllyltä pari pehmolelua samalla vieressä istuville aikuisille selittäen "minä vien lapsille leluja". Handymanin ja Ipanan väsähdettyä rajuihin leikkeihin pikkutyttö meni makuuhuoneeseen ja selitti, että "ei tänne mahdu, täällä nukkuu jo kaksi lasta!" Siinä oli kyllä kerrassaan mainio muksu.

Elämyskameli suosittelee
aktiivikuntoutus Töölönlahdella

Keski-Suomi

Mä olin oikeassa pitkään, kun en mennyt magneettiin. Pelkäsin, että a) mitään ei löydy ja se on noloa tai b) jotain löytyy ja sit mä huolestun, että olen sairas. Koska nyt sitten sieltä löytyi sitä jotain, niin tietysti mä aloin murehtia. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että ortopedi totesi mulla selviä hermojuurivaurion merkkejä ihan kliinisessä tutkimuksessa (toisella puolella akillesrefleksi puuttuu ja toisella jalalla mä en pysty kävelemään kantapäällä). Ortopedikäynnistä lähtien selkä on ollut selvästi kipeämpi. Osaltaan kipu on varmasti psykosomaattista, mutta johtunee osittain myös siitä, että lääkäri oli sitä mieltä, että mä oon syönyt kipulääkettä jo aika kauan, joten mä lopetin sen. Öisin mä herään aina kääntäessäni kylkeä ja aamuisin on hieman vaikeuksia kävellä kovan kivun vuoksi. Ortopedi oli jo teroittamassa veistään, mutta onneksi mun yliliikkuvat nivelet vaikeuttaisi operaatiota niin paljon, että mikään pikkutoimenpide ei riittäisikään. Mä en ainakaan toistaiseksi halua leikkausta pelkän kivun hoitona. Uskon kajoamattomiin toimenpiteisiin paljon enemmän.

Mä en oo viettänyt suuremmin aikaa Keski-Suomessa, joten en tunne sen lumovoimaa. Sen on kyllä oltava upea paikka, koska niin monella Hyvällä Tyypillä (lue: blogin seuraajalla) on sinne kontakteja. Keski-Suomessa Lettipitko on elänyt angstisen emo-nuoruutensa ja Homis hankkinut itselleen valemedianomin tittelin. Långstrumpkin yrittää esittää JYP-fania. Nyt sekä Kummityttö perh että Polaah ovat sinne kovalla tohinalla muuttamassa. Kummitytön muutto onkin jo melko pian (viikon päästä), joten oli tehtävä tikusta asiaa ja tungettava Kummitytölle kylään vielä, kun metrolla pääsee. Kummitytöllä olikin kova meno. Itse Kummityttö on harkitseva ja rauhallinen pian kolmevuotias, mutta hänen vuotiaalla sisarellaan on hyvin diivamaiset drama queen -otteet ja pienimmällä, kaksikuisella sisarella hurmaavan kärsivällinen luonne, suloinen hymy ja kerrassaan herttaiset neliömäiset kasvot. Hyviä muijia kaiken kaikkiaan, mitä toki heidän äitinsäkin on. Sääli, että Helsinki menettää heidät Keski-Suomelle.

Valelääkärikohu on mun mielestä hivenen pitkästyttävä, mutta silti mainiota uutispuuroa. Erityisesti mua viehättää se, että mä oon opettanut Lettiksen mamukurssilla tätä uusinta ns. Tampereen valelääkäriä. Toinen viehättävä asia on se hillitön kohkaaminen, mitä asiasta Lääkäriliiton keskustelupalstalla käydään. En lähde sitä tähän erittelemään, koska ne taulut on toki salaisia ja aiemmin asioita esitellyt kollega nyljettiin näädän lailla, kun jokin yksittäinen mielipide tuli blogissa esille. Voitte vain kuvitella (paitsi ne, jotka voi oikeesti käydä katsomassa. Ne voi muutakin kuin kuvitella).

Elämyskameli suosittelee
Keski-Suomeen tutustuminen (ilmeisesti kannattaa)

Hajalla

Mun selkä on rikki. Se tuli kipeäksi sinuiitin jälkeen tammikuussa ja oli neljä kuukautta mahdottoman kipeä. Kesällä se oli vähän parempi, mutta nyt taas parin kuukauden ajan se on häirinnyt elämää. Kipu muutti nyt syksyllä paikkaansa (tuntui aiemmin selässä oikeaan sääreen säteillen ja nyt tuntuu lähinnä pakaroissa ja ajoittain takareisissä puolta vaihdellen). En mä oo siitä suurempaa huolta pitänyt, kunhan olen kuntouttanut sitä liikunnalla. Nyt kuitenkin tuli mieleen, että kummallinen puolta vaihtava pakarakipu voi olla viite selkärankareumasta ja jos mulla sellainen on, niin siitä pitää ehkä huolestuakin. Lisäksi mä oon ollut hieman ärtynyt, kun selkätreenissä vatsamakuulla jalkoja ylös nostaessa tuntuu vääränlaista kipua. Työsuhde-etuna saan tiskin alta radiologisia tutkimuksia, joten menin tänään magneettiin. Ei ole selkärankareumaa, mutta lannerangassa on suuri välilevyn pullistuma, joka painaa hermojuuria kasaan. Täytyy mennä fysioterapeutille kuulemaan, olisiko jotain hyviä kuntoutusohjeita. Ja juu, oon mä menossa lääkärillekin, sain ajan ortopedille jo tälle illalle. Onkohan tää perinnöllistä, kun isänäidillä oli sama homma nelikymppisenä, isällä kolmevitosena ja mulla siis alkoi 30-vuotiaana? Mä voitin!

Elämyskameli suosittelee
vaivojensa tutkimatta jättäminen

Nappi

Olin eilen ruuhkaisessa bussissa, jonne pakkautui Kauniaisissa niin paljon teinejä, ettei miltei ulos päässyt. Teinit eivät myöskään tehneet minkäänlaista elettä väistääkseen, vaikka mutisin tavalliseen tapaan anteeksia. Olin ulospyrkyjoukon kärjessä ja rynnin takakäytävältä keskisillalle niin päättäväisesti, että tunsin pienen nykäyksen. Luulin, että heijastimeni oli tarttunut johonkin ja nykäisin takaisin. Ulos päästyäni huomasin, että nuorison edustaja juoksee mun perässä ja yrittää saada muhun kontaktia Nerdistin yli. Teinin nappikuulokkeet olivat tarttuneet mun takin nappiin. Olin jopa hieman pahoillani, kun bussi jätti teinin kylmästi pysäkille kuulokkeidensa kanssa. Noh, toivottavasti oppii väistämään.

Mun jumppakerho muuttui jopa aiempaa hauskemmaksi, kun Långstrump liittyi mukaan! Långstrump on toki kovempi muija kuin mä, joten se enemmän bodaa ja jättänee tyttöjumpat mulle, mutta mukavaa on silti olla saman liikuntakeskuksen jäsen. Voi koordinoida liikunta-ajat ja infrapunasaunoa yhdessä.

Elämyskameli suosittelee
vetoketjutakki

Megahop!

Mun Pirkanmaalla asuva kummipoika/serkku täyttää loppukuusta yhdeksän vuotta. Mun loppukuun viikonloput on varattu, joten en pääse synttärijuhliin. Tokihan merkkipäivä oli kuitenkin huomioitava, joten päätin viedä kundin pikkusiskoineen johonkin sopivaan juhlapaikkaan. Annoin pojalle tehtäväksi valita mihin mennään, mutta ei se osannut päättää. Mentiin sitten Ideaparkin Mega-HopLoppiin (sic). Mukana oli lisäksi Handyman ja Pikkusisko. Ja siis vielä kummipojan kuusivuotias pikkusisko. Muksuilla oli kova meno päällä ja vaikutti olevan ihan hauskaakin. Me lähinnä istuttiin Pikkusiskon kanssa Cafe Hoplopin pöydässä, koska lapset näyttivät pärjäävän ja vaikuttivat pitävän meitä aika noloina. Handyman seisoskeli huolestuneen näköisenä leikkipömpeleiden vieressä. Me lähdettiin hetkeksi Pikkusiskon kanssa ostamaan isänpäivälahjoja (siskolta kirja, multa influenssarokote) ja sillä aikaa Handyman oli joutunut jonkinlaiseen paniikkiin, koska lapset valittivat nälkää ja janoa. Mä olin kyllä tosi ylpeä Handymanista, koska kriisistä oli toivuttu. Viime aikoina Handyman on kunnostautunut myös Polaah'n vanhemman lapsen mieskaverina (non-creepyllä tavalla). Jatkossa Handyman saattaa ehkä siirtyä vastaamaan nisäkäshoitolassamme myös ihmishoidokeista (toistaiseksi mä oon vastannut ihmisistä ja Handyman eläimistä). Reipas Handyman!

Työkaveri valitteli löytäneensä itselleen sopivan jumpan, mutta ettei pääse harrastamaan sitä kuin korkeintaan kerran viikossa ruoanlaiton, lastenhoidon ja siivoamisen vuoksi. Silloin mä huomasin olla melko lailla hyväonninen saadessani harrastaa mitä vain milloin vain ja tajusin samalla, että kaikki ei saa nukkua makeita kahdeksan tunnin kauneusunia joka yö. On mukavaa olla dinkku. Uskon toki todistajia, jotka kertovat lasten tuovan paljon positiivista elämään, en epäile hetkeäkään. Toisaalta pienten epämukavuuksien lisäksi lasten hankinta on myös epäekologinen teko. Lapsettoman on varsin hankalaa arvioida, jäädäkö dinkuksi vai yrittääkö lasta. Älköön kukaan nyt innostuko, asia ei ole omalla kohdallani millään muotoa ajankohtainen. Kunhan huomasin, kuinka mukavaa on olla riippumaton.

Elämyskameli suosittelee
Handymanin lastenhoitopalvelu - swiftly and with style

Akronyymiliikuntaa

Ensinnäkin - tämä on viidessadas Elämyskameli-postaus! Kiitos uskolliselle lukijakunnalle mukana roikkumisesta, on kivaa kirjoittaa teille. Toki tarina jatkuu, viimeiseksi tämän en suunnittele jäävän (mut minkä mä voin sille jos estyn kirjoittamasta jatkossa).

Mä oon ollut tosi reipas! Eilen tutustuin korsetti- ja rvp-jumppatunteihin (korsetti=core, rvp=reisi/vatsa/pakara) ja tänään nhs-jumppaan (niska/hartia/selkä) sekä hot pilatekseen. Kyllä, liikaa lyhenteitä (samanlaista keinotekoista lyhentelyä tapaa myös töissä, missä jotkut todella luulevat, että on päänsärky on fiksua lyhentää pns ja pahoinvointi phv). Kaikki ovat olleet erinomaisen kivoja! Toki ne ovat myös vaikeita ja raskaitakin, mutta sehän on tarkoituskin. Jumppa menee hukkaan, jos se on helppo ja kevyt. Etenkin tasapainoharjoitteet ovat tuntuneet monimutkaisilta, mutta mä oonkin kömpelys. Jännitin etukäteen hot pilatesta niin paljon, että melkein jätin menemättä. Ennakkoajatuksissani olin varma, ettei jäntevyyttä ja notkeutta vaativa pilates oo mun heiniä ja tukala kuumuus vielä vähemmän. Yllättäen pilates tuntui todella mukavalta, vaikka mä oonkin etenkin jaloistani nolon kankea. Lämmössä jumppaaminen oli ihanaa. Pilateksessa ei ollut sykkeennosto-osuuksia, mutta toki lihaksia treenatessa tuntui ajoittain vähän liian kuumalta, muttei silti epämukavalta. Siedin lämmön kuitenkin varsin hyvin - siitä kiitos mut saunomiseen totuttaneeseen Geehen. Hieman saatoin olla myös itsestäni ylpeä, koska joku pyörtyi sinne tunnille ja se en ollut mä! Huomenna taidan vaihtaa hydrobicin johonkin jumppaan ja uskaltautua hottiin venyttelyyn.

Mä olin eilen hallinnollisessa koulutuksessa. Se oli yllättävän hyvä, samasta aiheesta olisi saanut niin paljon kauheammatkin luennot. Luulin, että hallinto-opinnot oli nyt hoidettu, mutta edelleen puuttuu neljä tuntia vaaditusta 20:sta. Voi jumpe. Lisää tunteja keräämään.

Elämyskameli suosittelee
seuraavienkin 500 postauksen seuraaminen

Henkilökohtainen epäonnistumisten päivä

13. lokakuuta vietettiin kansainvälistä epäonnen päivää, mut se kuten kaikki muukin meni multa ohi. Mä pääsin hyppäämään epäonnen kelkkaan vasta tänään. Koska haluan kuitenkin suhtautua elämään ylipäänsä positiivisesti, ruodin tässä sekä posi- että negatiiviset osat päivästä.
-Heti aamusta hävisi mun ihana heijastin, jollaisia ei enää tehdä.
-Junassa mun viereen istui harvinaisen ärsyttävä lapsuusajan tuttava ja mun piti kuunnella sen jollotusta hauskan podcastin sijaan.
-Mun varaama hydrobic-tunti peruttiin.
-Vesijuoksuseuraksi lupautunut Lettipitko joutuikin jäämään töihin ja jouduin vesijuoksemaan yksin.
-Yksin vesijuokseminen on varsin tylsää ja mun waterproof iPodista oli patteri yllättäen loppu.
-Mä jouduin juoksemaan uimapuvussa, vaikka olin Yrjönkadulla, koska vain vesijuoksuvyöhön, sykemittariin ja pukukaapin avaimeen sonnustautunut ihminen näyttää yksinkertaisesti typerältä.
-Yrjönkadun vesijuoksuradalla oli hemmetin paljon koiraa uivia nuoria ihmisiä, jotka ärsyttää mua ihan luokattoman paljon.
-Nyt on nälkä enkä mä millään jaksaisi ruveta laittamaan ruokaa.
+Löysin kivat heijastimet vanhojen ihanien tilalle. Uudet heijastimet ovat myös vanhanaikaiset kovat, jotka on todettu tehokkaammiksi kuin pehmeät.
+Töissä mä en suuremmin munaillut.
+Mä vesijuoksin miltei vaivattomasti jopa pidempään kuin olin suunnitellut ja silti sykkeet pysyi hyvällä tasolla.
+Koko päivän kiusannut selkäkipu jäi altaaseen.
+Mä maltoin venytellä reippaasti uimisen jälkeen melkein kymmenen minuuttia.
+Lettipitko tulee kohta kylään!
+Katjnin symppis kommentti viime postauksen kommenttiraidalla.

Elämyskameli suosittelee
se hopeareunus

Tömistelyä

Mulla on suvussa osteoporoosia ja huonokuuloisuutta. Kuulolle mä en voi mitään, mutta osteoporoosiriskiä voi omalta kohdaltaan vähentää. Hydrobicit ei vaikuta siihen mitenkään, joten mä liityin pitkästä aikaa liikuntakeskuksen jäseneksi. Eilen ei sattunut olemaan sopivaan aikaan yhtään jumppatuntia, joten mä menin ennakkoluulottomasti kuntosalille. Pyöräilin ensin puoli tuntia munapyörällä ja menin sitten vemputtamaan niitä lihasvehkeitä. Pyöräily on ihan ookoo (eka mä luin vähän kirjaa, sitten kuuntelin podcasteja) mutta se lihaspuoli on tappavan tylsää.

Ongelma 1: Ne laitteet on jotenkin kliinisiä. Eihän oo kauheesti järkeä jumpata kerrallaan vain yhtä lihasryhmää.

Ratkaisuehdotus 1: Tee hyvä ihminen vapailla painoilla. Se on luonnollisempaa ja syvät keskivartalon lihakset pääsee mukaan.

Todellinen ongelma 1: Mä en voi käyttää vapaita painoja, koska pelkään loukkaavani itseni, koska mä oon kömpelö ja pudotan varmasti painon jalalleni tai päähäni. Lisäksi painojen käyttäminen on mun mielestä niin pro-bodausta ettei mulla oo sellaiseen kiinnostusta.

Ongelma 2: Uuteen laitteeseen mennessä pitää kantaa juomapullo, Kindle ja kaikki muu omaisuus mukana ja asetella ne taas nätisti lattialle enkä mä viitsisi millään.

Ratkaisuehdotus 2: Älä ota sinne mukaan mitään ylimääräistä, mäntti.

Todellinen ongelma 2: Jos mulla ei oo vettä mukana, mä dehydroidun ja ryhdyn kamalan kiukkuiseksi. Mulla on siis sitä mukana joka tapauksessa eli mä en voi pitää tätä ongelmana. Kunhan marisen.

Ongelma 3: Mulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka suurilla painoilla ja kuinka monia toistoja mun pitäisi tehdä.

Ratkaisuehdotus 3: Anna Homiksen tehdä itsellesi hyvä ohjelma.

Todellinen ongelma 3: On se silti tylsää, kun täytyy yksin nyhjätä eikä kukaan huutele, et hyvältä näyttää. Eli motivaation puute.

Ratkaisuehdotus todelliseen ongelmaan 3: Mee sit vaikka jumppaan jos oot niin lapsellinen. Noin anaaliset ihmiset pystyy varmaan sitoutumaan aikatauluihinkin.

Loppupäätelmä: Sinne mä oisin halunnut mennä alun pitäenkin, tänks! Eikä aikataulut oo mikään ongelma. Sitä paitsi pyöräily ei tömisytä yhtään uimista enempää. Mä meen jatkossa jumppaan.

Eilen pidettiin jälleen lomakuvakisa. Edellisen kerran voitto oli mennyt Puotilaan, joka oli sittemmin muuttanut Kulosaareen, joten meidän piti päästä näkemään Kulosaaren uusi asunto. Harmillisesti kuitenkin kulosaarelaislapsi oli joutunut viruksen valtaamaksi, joten bileet siirrettiin meille (siis tämä oli harmillista vain siinä mielessä, että ei päästy näkemään sitä uutta kämppää, muutenhan oli suorastaan huippua saada kavereita kylään!). Tietoteknisten vaikeuksien vuoksi Leppävaara jätti tyyten tulematta, mitä voidaan pitää jopa suurempana harmina, koska kulosaarelaisemäntä oli käyttänyt seitsemän tuntia tehdäkseen kahdeksan litraa keittoa ja koska perusidea ei sitten kuitenkaan ole ne kuvat vaan ne ihmiset. Pienen kulosaarelaislapsen virusta voidaan kuitenkin jälkeenpäin pitää osin positiivisena harmina, koska ilman sitä kisa olisi pidetty Kulosaaressa luottaen Leppävaaran laitteistoon. Nyt päästiin näkemään sentään neljä esitystä. Handyman oli luonut dogma-henkisen katsauksen lomakuvakisan olemukseen, Töölö toi arvioitavaksi omia tuotoksiaan, Kulosaarella oli hienoja maisemakuvia sekä Stockmann-katalogista tuttu mies sekä Tapiolalla oli kesäisen riemukas perinteisempiä perhearvoja kunnioittava show. Tällä kertaa voittajan valinta ei ollut yhtä helppoa kuin aiemmin, vaan jouduttiin viralliseen äänestykseen, jonka voittajaksi valikoitui kerrassaan erikoinen Handymanin von Trier meets Blair witch -tyyppinen kollaasi. Kiitämme luottamuksesta. Seuraavassa kisassa on tarjolla pinaattikeittoa.

Elämyskameli suosittelee

omalle luonteelle sopivat harrastukset

Juhlat

Lauantaina juhlittiin Handymanin ja Långstrumpin synttäreitä. Juhlat olivat mukavat, joskin mä huomasin, ettei oo ehkä ihan kaikkein hauskinta olla ainoa selväpäinen kosteissa juhlissa. Mulle jäi kaikkein tylsimmät tehtävät kuten lasinpohjien tyhjentäminen vessaan (siellä ei ollut keittiössä lavuaaria!), oksennusten siivoaminen ja yleinen kuivistelu. Oli mullakin kuitenkin hauskaa, koska paikalla oli niin paljon hyviä tyyppejä. Kiitos kaikille juhlijoille!

Mä kävin tosiaan eilen jonkinlaisessa kehityskeskustelussa professorin luona. Professori on siis mun pomo (hyväksyy lomat ym), mut on käytännössä eri paikassa fyysisesti kuin mä enkä mä ollut ikinä ees tavannut sitä aiemmin. Nyt sovittiin mun siirtymisestä Meilahteen, joka tapahtuu siis maaliskuun alusta. Mun nykyinen työpaikka on oikein kiva, mutta kyllä mä sitä Meikkua odotan jo työmatkojenkin kohtuullistumisen vuoksi. Yötyöt ei riemastuta, mutta pakkohan niitäkin on jonkun tehdä ja saahan niistä onneksi sitten edes jotain korvausta. Onkin alkanut jo ärsyttää se, että Handyman saa mua parempaa palkkaa.

Elämyskameli suosittelee
keski-ikäisten niukka-alkoholiset juhlat

Päivystys

Mun ensimmäinen päivystys oli eilen ja se oli menestys. Alkuun oli todella hiljaista, mutta noin tunti ennen päivystysajan loppua tuli varsin dramaattinen ja monimutkainen potilas. Itseluottamus nousi pystysuoraan, kun mä selvisin siitä ja vieläpä hyvin! Kysyin vähän kaverilta apua, mikä ei mun mielestä vähennä saavutuksen merkitystä lainkaan - aionhan mä vielä erikoistuneenakin kysyä apua. Nyt seuraava päivystys jännittää paljon vähemmän. Tuunhan mä vielä munaamaan lukemattomia kertoja ja olemaan muutenkin poikkeuksellisen kyvytön, mutta onhan se kiva että eka kerta meni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ja lisääntynyt itsetunto tuleekin nyt tarpeeseen, kun mulla on kehityskeskustelu tai joku semmoinen noin minuutin päästä.