Tuesday, November 30, 2010

Joulukale alkaa huomenna!

Joulukale on tänä vuonna matkakale. Meininki on vanha tuttu: joka aamu tulee jostain matkakohteesta kertova päivitys. Nämä päivitykset saattavat olla lyhyitä. Kuten tämäkin.

Monday, November 29, 2010

Epätoivoinen yritys

Mä en kehtaa jättää marraskuun postauslukua surkeaan seitsemään, joten yksi rykäisy vielä ennen joulukalenteria (johon mä en oo muuten vieläkään keksinyt teemaa).

Mä unohdin viime viikolla raportoida, että mä koin vaaratilanteen. Olin espoolaisbussissa viihtyisässä Espoossa. Istuin ihan edessä, että pystyisin lukemaan. Espoolaispuskasta laski (oletettavasti) espoolaislapsi suoraan bussin eteen pulkalla. Onneksi kuski oli hereillä ja muutenkin maltillisen oloinen, ehti väistää. Ja onneksi kukaan ei tullut vastaan, muutoin olisi ikävästi tärähtänyt. Tää lapsi ei ollut mikään hirveän pieni, arvioisin että 10-11-vuotias. Bussikuski säikähti varmaan ihan hirveästi, koska mäkin säikähdin. Onneksi ei käynyt mitään kellekään.

Eräs mun tuttavasikiö vaihtoi sikiöisyytensä ihmisyyteen. Syntyi ekovauva, joka käyttää kotitekoisia ekovaippoja! Tunnissa syntyy monta senttiä villahousua. Mä oon kans ekompi ihminen kuin aiemmin, mutta koska blogia lukee myös kuukautisia pelkääviä miehiä, en mene aiheeseen tämän tarkemmin.

Handymanilla on uusi harrastus. Se harrastaa nykyään lapsuudenkaverinsa kanssa kauko-ohjattavia lentokoneita. Oikeastaan se suoranainen kauko-ohjaaminen on vain pieni osa harrastusta, käytännössä se lienee vain tekosyy päästä kaverin kanssa puuhailemaan vailla naisia. Tää harrastus on mun mielestä yhtä aikaa söötti ja säälittävä. Lisäksi se on kallis harrastus, mutta mikäpä ei olisi? Esim. vesijuoksu tulee kalliiksi ainakin Katjnin tyylillä. Aina pitää miettiä, että voisihan se harrastaa lennokkien sijaan ryyppäämistä, huumeita tai huoria ja ne vasta kalliita onkin.

Elämyskameli suosittelee
ekoilu

Friday, November 26, 2010

Jännittävä seikkailu

Mun elämä on rutinoitunutta. Mä herään joka arkiaamu samaan aikaan, teen samat aamutoimet samassa järjestyksessä ja menen samaan raitiovaunuun, johon tulee aina se sama setäkin. Mä kuuntelen aina ratikassa lukiessani samoja kappaleita, koska ne eivät häiritse lukemiseen keskittymistä. Tänään mun ratikkamatka muuttui kuitenkin jännitysnäytelmäksi, koska ratikka hajosi keskelle risteystä ja jäi siihen avuttomasti sätkimään miltei puoleksi tunniksi. Kun se lopulta jotenkin jaksoi lipua seuraavalle pysäkille, niin sen perässä oli jo neljä seuraavaakin vaunua. Kesti vielä jonkin aikaa, että siitä pääsi eteenpäin, kun se raato piti saada edestä pois. Mun elämä on tosiaan kai vähän yksitoikkoista, kun töistä myöhästyminenkin on jännittävää.

Talvi. Huooh. Kolme päivää sitten mä vielä jaksoin uskoa siihen, että turhan aikaisin hairahtaneet lumet sulaisivat pois ennen kuin talvi alkaa, mutta nyt mun usko on hiipunut. Tänään joutui antamaan periksi ja vaihtamaan talvitakkiin ja -kenkiin. Järkytin itsenikin sillä, että katsoin FMI:stä lämpötilaa ennen ulos menoa. Otin vielä varmuudeksi kahdet hanskat ja jopa välineuleen takin alle. Tää aikuisuus hirvittää mua.

Joulukin hirvittää mua. Noin yleisesti mua ei haittaa, että on joulu. Suotakoon kansankirkolle samanlaiset rutiinijuhlat kuin muillekin yhdistyksille. Mua ottaa päähän se, että mua painostetaan päättämään, minne mä menen jouluna. Ongelmaksi muodostuu se, että mä en haluaisi mennä mihinkään. Sen takia mulla on koti, että mä voisin viettää siellä aikaa. Kuitenkin kuulemma jouluna täytyy olla sukulaisten kanssa. Kohta mä teen jotain epätoivoista (esim. varaan päivystysvuoron) päästäkseni tästä hössötyksestä eroon. Ensimmäiset joulukyselyt tuli valehtelematta jo heinä-elokuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten kuulin, että mulle oli varattu jo paikka jostain maaseutujoulusta! Joulustressi painaa jo isänpäivänä, vaikkei joulua haluaisikaan viettää.

Elämyskameli suosittelee
festivus

Saturday, November 20, 2010

Vankila

Me matkustettiin tänään Hämeenlinnaan tapaamaan siellä asuvaa ei-biologista Tätiä pitkästä aikaa. Oli hurjan hauskaa! Käytiin vihdoin siellä nimikkolinnassakin ja siellä sattui juuri olemaan pienoismallinäyttely eli paljon yksinäisiä insinöörin näköisiä miehiä. Kierreltiin hieman myös itse linnassa, nähtiin kuratautikaivo, sisäpiha ja seitsemän leivän uuni. Hoodeilla kun oltiin, päätettiin mennä myös vankilamuseoon. Se oli tosi mielenkiintoinen! Långstrump kävi siellä muutama vuosi sitten ja muistaakseni piti kokemuksestaan. Se oli oikeasti hyvä museo, todella informatiivinen ja kiinnostava. Hurjaa, että se paikka on ollut toiminnassa vankilana vielä 90-luvulla! Mulle tuli voimakkaasti samanlainen fiilis kuin Berliinin Stasi-vankilassa, mutta se saattaa johtua siitä, että muissa vankiloissa mä en oo (vielä) ollutkaan.

Kisujen omistajat on nyt tulleet Ameriikasta ja ilmoittivat tulevansa hakemaan nuo pikku veijarit pois jo ylihuomenna. Voi ei! Just kun mä oon kunnolla tottunut niihin. Oon tottunut Siiri-kisun yöllisiin hellittelyihin ja opin just silittämään Maisa-kisua niin, että se alkaa kovasti kehrätä. Lisäksi mä oon alkanut höpötellä niille yksin ollessani. Ihan pönttöä.

Me käytiin eilen leffassa Katjnin ja Homiksen kanssa leffassa katsomassa uusi Harry Potter. Leffa oli hyvä, mutta katsojat olivat mahdottoman typeriä, mikä olisi pitänyt arvatakin. Siellä oikeesti monet taputti, kun tuli jännä kohta ja taputuksien jälkeen osa katsojista luuli, että tällaisen innokkaan tunteenpurkauksen jälkeen on vähintäänkin sallittua alkaa kovaäänisesti juttelemaan siihen saakka nähdyistä käänteistä, kuin olisivat kotisohvallaan.

Mä oon ruvennut suunnittelemaan tään vuoden joulukalenteria. Kerroin viime vuonna jo kaiken, mitä mulla on joulusta sanottavaa, joten tällä kertaa tullee jokin muu aihe. Toivottavasti lukijoita jännittää!

Elämyskameli suosittelee
Hämeenlinnan vankilamuseo

Thursday, November 18, 2010

Loska

Suomessa asuvan pitää ymmärtää, että vuodenajat vaihtuvat. Viime yönä satoi lunta ja vaikka mä en ehkä pidä lumisateesta ihan niin paljon kuin joistain muista säätiloista, niin en aio valittaa, koska siitä ei ole apua. Aion kuitenkin todeta, että loska vaikeuttaa mun elämää. Ensinnäkin ratikassa Kindle kastui, kun oven auetessa satoi räntää sen päälle. Toiseksi mä jouduin lounastauolla ruokalaan mennessä kohtuullisen ikävään tilanteeseen, koska valitsin reitin, jossa jouduin jyrkkään ylämäkeen. Keskellä mäkeä mä tajusin, että on niin liukasta, etten mä pääse enää yhtään ylemmäs ja toisaalta alaspäin mennessä kengät liukuu ja kohta mä oon joko naamallani tai selälläni. Otin riskin ja juoksin takaisin alas. En kaatunut (jei!), mutta sukat kastuivat ja jouduin nolosti palaamaan lähtöruutuun ja valitsemaan tylsän tunnelireitin. Kolmanneksi nyt on maa märkä tiiviiksi tallotusta loskasta ja se jäätyy kohta ja mä kaadun ja murran ranteeni enkä pääse uimaan.

Mä haluisin kuitenkin purnata KinoTV:stä. Jostain syystä siinä on onneton näkyvyys - oli Vuosaaressa ja on nyt. KinoTV:ltä tulisi Hulluna sinuun, jota voisi katsella neuloessaan, mutta KinoTV pätkii ja kuva menee välillä pieniksi vihreiksi ruuduiksi. Ärsyttävää.

Elämyskameli suosittelee
kenkänastat anopilta perittyihin talvikenkiin

Wednesday, November 17, 2010

Rahat tai mainokset

Mandatumin Rahat tai henki -mainokset ovat saaneet monet Elämyskamelin lukijat tuohduksiin. Ilmeisesti mainoksessa käytetty suklaalevyn kuva hämmentää yleisöä - osa epäilee sen vievän hengen, osa joutuu sen vuoksi hakemaan Fazerin sinistä Alepasta. Mulla ei käy kumpaakaan. Mua kuitenkin jotenkin kuvottaa se suklaa sen vuoksi, että niiden palojen reunassa on outoja ilmakuplia. Kyseessä on siis jonkinlainen kauhea venäläinen suklaamunasuklaa valettuna suklaalevymuottiin. Mun ei tosiaan ala tehdä mieli suklaata, kun sitä mainosta katsoo. Lähinnä tulee ikäviä flashbackejä siitä, kun Vantaalla käytiin lapsena virpomassa ja vasu täyttyi pahasta slaavisuklaasta, josta tuli maha kipeäksi.

Mä kävin tänään Meilahdessa keskustelemassa professorin kanssa tulevaisuudensuunnitelmistani. Nyt on kuulemma niin kova pula radiologeista, että kunhan mä oon 1,5 vuotta ollut yliopistosairaalan ulkopuolella, niin mut (ja muut erikoistuvat) tullaan repimään Meikkuun. Kuulostaa vähän pelottavalta. Nyt odotellaan revittäväksi tulemista siis. Kävin samalla myös viiksekkään kollegan opastamana tutustumassa upouuteen Kolmiosairaalaan, joka oli todella avara ja hieno. Vielä kun lääkäreiden työhuoneisiin saadaan keskusyksiköt näppäimistöjen ja monitorien seuraksi, niin siellä voi ehkä tehdä töitäkin (siis muut, en mä).

Elämyskameli suosittelee
länsisuklaa

Thursday, November 11, 2010

Pari senttiä latvoista

Kampaajalla käynti ei oo mulle mikään hemmotteluhetkonen. Mä käyn siellä säännöllisesti 5-6 viikon välein, kun tukka alkaa olla mahdoton käsitellä. Mä käyn aina samassa kampaamossa, jossa kuitenkin vaikuttaa kampaaja vaihtuvan joka päivä. Kaikki ovat mukavia ja puhuvat melko huonosti suomea, joten ei tarvitse kuunnella hölpötystä vaan voi keskittyä omiin ajatuksiinsa ja/tai Radio Novaan, joka soi siellä kampaajatytöstä riippumatta. Mua alkaa aina vietävästi väsyttää kampaajan tuolissa, joten onneksi mun leikkaus kestää nykyään vain 30 min. Jos haluaisi väriä tai permanenttia, niin mä tarvisin varmaan jonkun niskatyynyn, että pää pysyisi pystyssä.

Niin monet TV-ohjelmat on kauheita. Kategorisesti mua ärsyttää kaiken maailman kohuohjelmat (ennen kaikkea MOT ja A-Talk) aiheesta riippumatta. Tää tuli mieleen, kun tässä kirjoitellessani telkkari on auki ja jonkinlainen 19-vuotiaan sanavarastolla ja äänenpainoilla änkyttävä varsin nuori nainen yrittää ilmeisesti esittää hyökkäävää toimittajaa. Äsken se työnsi jollekin "Evelle" luettavaksi Trendin, jossa masentuneille nuorille naisille oli puettu Stockalta ostettuja Espritin vaatteita ja halusi tietää, onko tämä mainos. Mitä väliä? Miksi masentuneet nuoret suostuu pukeutumaan Stockalta ostettuihin Espritin vaatteisiin, jos siinä on jotain eettistä ongelmaa? Ja siis tiesittekste, että kolmelta taustatoimittajalta meni yli kaksi tuntia, kun ne leikkasi lehdistä mainokset pois?!? MOT on ehkä vielä pahempi, koska asiat esitellään vain yhdestä näkökulmasta ja luonnollisesti pyritään uskottavuuteen, jolloin katsojat tietysti uskoo sen näkökulman eikä tuu ajatelleksikaan mitään muuta mahdollisuutta ko. aiheeseen. Tällainen journalismi on vastenmielistä. A-Talkissa sentään on useita keskustelijoita (joskin 10 min katselulla ei selviä, kuka on mitäkin mieltä, koska juontaja tuntuu syyttävän kaikkia piilomainonnasta). Siis mun ei pitäisi katsoa näitä edes vahingossa. QI telkkariin vain, niin pysyy paremmalla tuulella.

Elämyskameli suosittelee
TV1:n tutkivan journalismin välttäminen

Sunday, November 7, 2010

Whodunnit

Mä oon ihan pikkutytöstä lähtien ollut murhamysteerien ystävä. Kaikki Agatha Christiet on luettu useampaan kertaan jo teinivuosina ja uudelleen tietty kaksvitosena. Morset, Lewisit, Dalziel&Pascoet ja Midsomerin murhat on uskollisesti katsottu vaihdellen ykköseltä ja BBC Entertainmentilta. Oli siis vähintään luonnollista innostua, kun Cafe Piritta lupaili jo keväällä järjestävänsä murhamysteeri-illan. Jollain kierolla tempulla mä taivuttelin Handymanin mukaan ja vaikka se yritti "unohtaa" koko jutun ja järjestää itsensä remonttitekosyyllä vapaaksi, niin mä huijasin sen kuitenkin mukaan. Oli mainiota! Paikalla oli pianisti ja laulava näyttelijä, joka esitti "rakastetuimpia" operettisävelmiä. Ruoka oli hyvää (siis siltä osin, mistä mä tykkäsin eli ei patee) ja etenkin tarjoilija oli ihana. Parasta illassa oli joka pöytään jaettu anagrammitehtävä, joka paljasti juonen (Handyman on upean nokkela anagrammittaja) sekä täti-ihminen, joka salapoliisin kysellessä anagrammeja viittasi koko ajan osoittaakseen, että heidän pöytänsä tiesi vastauksen.

Työkaveri vei mut viikko sitten Itäkeskuksen uimahalliin pitkästä aikaa. Edellinen käynti oli n. 15 v sitten. Joillekin ihmisille yleinen sauna on yleinen turinointipaikka. Juteltiin kaverin kanssa teineistä, kun kaverilla on vähän rasittava teini-ikäinen sukulainen. Mä lohdutin, että yläasteella ihmisen kuuluukin olla rasittava, että yläasteelle on keskitetty yhteiskunnan hankalimmat tapaukset. Tässä vaiheessa saunan toisessa päässä istunut nainen halusi osallistua keskusteluun ja alkoi kertoa, kuinka hankalaa on opettaa "merkkaluokkaa" (=merkonomeja), kun tästä samasta yläastejengistä on vielä kuorittu se kerma päältä. Täti papatti yhteen menoon vartin ja mä tiedän nyt, että datanomiluokkia kerätessä on nyt Espoossa tarkastettu arvosanat käsin, jotta harjaantumisluokkien tähdellä merkityt arvosanat pystytään erottelemaan normaaleista arvosanoista, jolloin on saatu aivan toppen ryhmä, jolle oli jo lokakuun lopulla ehditty opettaa jo koko vuoden oppimäärä. Turha on sanoakaan, että kaverin teiniongelmat jäivät ratkaisematta.

Elämyskameli suosittelee
anagrammit

Thursday, November 4, 2010

Viimeiset kisuviikot

Handyman on kuullut, että kisujen omistajat palaavat parin viikon päästä kotiin ja kisut siis muuttavat meiltä pois. Täytyy alkaa valmistautua asiaan. Toisaalta on varmasti virkistävää saada nukkua koko yö riitelemättä kenenkään kanssa tyynynjakosuhteista ja säästää teippiharjakuluissa, mutta toisaalta tulee kyllä kamala ikävä. Kisut on niin kivoja! Tyynysodan kestää, kun sairaana kömpii viidettä kertaa yössä sänkyyn ja sairaanhoitajatar Siiri silittää tukkaa ja laittaa oman päänsä potilaan kuumottavan pään päälle. Tai mille mä sit nauran, kun Maisa ei oo täällä enää juoksemassa ympäriinsä pallon perässä? Ei tänne tuu kukaan vieraisillekaan, kun vetonaulat lähtee. Etenkin 1-1,5-vuotiaat vieraat on olleet aivan fiiliksissä Maisasta (kommentteina on esitetty esim. "kissa NAU!" ja "miiiaaaauuu"), tuskin ne jaksaa innostua Handymanin legoista samalla intensiteetillä. Mut sit taas on löydettävä jotain positiivista siitäkin, että tuoleja ja sohvaa ei tarvitse huoltaa päivittäin. Niin ja siitä, ettei kaikkiin murokulhoihin oo jatkuvasti pinttynyt kissanruokaa.

Mä ostin pari vuotta sitten täydellisen Far Side -kokoelman. Se on hillitön, mutta ongelmaksi asti suuri ja painava kirja. Juuri omiaan sohvalla lukemiseen kissa sylissä. Olisi kyllä joskus kiva lukea sitä muuallakin ja ilman kissaa. Far Side Kindleen! Tää tuli mieleen, koska otin juuri järkälemäisen ensimmäisen osan hyllyltä lukuaikeissa.

Handyman on uurastanut joka ilta tällä viikolla Pikkusiskon ja ID:n (Ihq Diplomi-insinööriavomies, tuore lyhenne) remonttityömaalla. Pikkusisko ja lankomies ostivat ison kaksion Koillis-Helsingistä ja se vaati hieman laittoa. Handyman pyydettiin mukaan, koska se sopii nimensä puolesta remonttihommaan. Varsin kaukaa seuranneena mä kyllä arvostan Pikkusiskon, ID:n ja kaikkien muidenkin remontoijien uutteruutta, koska mä en pystyisi. Jotenkin mulla ei oo mitään silmää sille, minkä näköinen joku kämppä voisi olla vaan mä virkamiesmäisesti näen vain sen, millainen joku kämppä on just nyt. Mä siis uskon, että oudosta kämpästä voi saada upean ja uskon, että Pikkusiskon kämpästäkin tulee hieno, mutta musta ei vain olisi siihen. Hatunnosto siis Långstrumpille ja Pikkusiskolle ja ID:lle ja kaikille muillekin, jotka on remonttiluonteita.

Elämyskameli suosittelee
remonttiluonne