Viralliset asiakirjat

Lain mukaan lääkäri päättää ionisoivan säteilyn käytöstä sairauksien diagnostiikassa punnittuaan ensin tutkimuksen oikeutuksen. Radiologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lääkärin kirjallisen lähetteen perusteella. Lähete radiologiseen tutkimukseen on virallinen asiakirja, josta tulee käydä ilmi tutkimuksen indikaatio ja radiologi on kiitollinen muistakin oleellisista tutkimuksen tulkintaan vaikuttavista asioista (esim. murtumaepäilyssä vammamekanismin ja kipeän paikan määrittely tarkemmin kuin "loukannut kätensä"). Harvoin mä tuun ajatelleeksi, että luenpa tässä virallista asiakirjaa. Tänään kuulin, että eräässä HYKS:n yksikössä työskentelee amanuenssi, jonka kirjoittamissa lähetteissä on ajoittain hymiöitä. Mun mielestä hymiöt on aika vastenmielisiä jopa yksityisissä tekstareissa ja sähköposteissa (ajoittain käytän niitä itsekin, mikä on mun mielestä erityisen vastenmielistä), joten eipä ollut tullut mieleen, että niitä kukaan kirjoittaisi ihan oikeisiin teksteihin. Parin vuoden päästä varmaan tulee ajokorttiinkin merkintä ajokorttiluokasta tyyliin B<3.

RS-virus on vänkä, mutta ikävä pöpö. Se aiheuttaa suurehkoja epidemioita parittomien vuosien tammi-helmikuussa. Taaperoikäisille ja sitä vanhemmille se saattaa aiheuttaa lievää flunssaa, mutta vauvoille ikävämpää taudinkuvaa - kuumeisen yskätaudin, joillekin keuhkokuumeen ja hengityskatkosvaaran. Tämän vuoksi RS-virustautia sairastavat vauvat otetaan herkästi osastohoitoon. Nyt on useampi vauvatuttava sairastunut ja yksi joutunut sairaalaankin (tosin ilmeisesti päässyt onneksi jo kotiin). Tsemppiä vauvaväelle!

Mä oon seurannut Munamies-keskustelua melko lailla puolella silmällä. Oon ollut melko varma, ettei se oo mua varten niinku Kummeli/Vintiöt/Velipuolikuu/Julmahuvitkaan ei oo olleet. Mulla ei ollut tarkkaa tietoa, mikä Munamies on, mutta kavereiden fb-statusten perusteella teinit on siitä innoissaan. Ei oo niin paljoo kiinnostanut, että olisin ruvennut guuglaamaan. Mä olin eilen Kummitytön synttärijuhlissa, kun siellä Porkkis ja Långstrump alkoivat kohkata ja nauraa Munamiehen edesottamuksia. Päättivät valistaa tietämätöntä ja nyt mäkin tiedän, mikä Munamies on. Totesin, että alkuolettamani oli oikea, ei tarvii pelätä menettäneensä nauruja monen Munamies-show'n mentyä silmäin ohi. Sen sijaan kävi miltei hirvittävä vääryys, kun olin aiemmin luullut Blackadderin olevan tylsä. Sehän on melkein itkettävän hauska! Onneksi ne kaikki kaudet sai uudenvuodenalesta halvalla.

Elämyskameli suosittelee
Blackadder (etenkin kaudet 2-4)

Kakkureita

Handyman järjesti pienimuotoisen kutsuvierastilaisuuden, jossa tehtiin cake popseja eli kakkureita (kakkuri=kakkutikkari). Oli mielettömän hauskaa, mutta mun oli pakko todeta, että pieni näpertely ei todellakaan oo mun juttu. Mun kakkurit oli aika rumia, muut teki upeita. Kiitti osallistujille, pian uudelleen!

Joku lumenpudottaja kurnuttaa kattoon reikää. Ihan hyvä, on noloa asua talossa, jonka edessä jalkakäytävällä on jalankulkua estäviä aitauksia. Niitä aitoja on nyt hirveesti joka paikassa johtuen ilmeisesti alkukuun ikävästä jäänputoamisonnettomuudesta ja lausunnosta, jonka mukaan nyt selvitetään, riittääkö "varo putoavaa lunta ja jäätä" -kyltti siirtämään vastuun kuolleen niskaan. Nää vastuukysymykset on kyllä suurta vatulointia - kyllä sen vastuun siitä onnettomuudesta kantaa käytännössä kuitenkin sen uhrin perhe, siinä joku taloyhtiön anteeksipyyntö ja mahdollinen tukku tuohta ei paljon lohduta kun taatto on haudassa. Tässä asiassa oon kuitenkin Handymanin ja Långstrumpin kanssa samoilla linjoilla: "varo putoavaa jäätä" -kyltti on aika sama juttu kuin sanoa kaverille "mä vedän sua turpiin" ja kieltää valittamasta, kun on nenä poskella. "Mähän varoitin".

Elämyskameli suosittelee
muiden tekemät hienot kakkurit

Pään raapimista

Mä oon ollut nyt töissä radiologina tismalleen puoli vuotta ja yhden päivän. Mulla on mahtava työpaikka, jossa teen töitäni tyytyväisyydestä hyristen. Siellä ei mun kuitenkaan kannata hyristä kuin vuoden verran, jotta erikoistuminen ei viivästy. Siksi (ja siksi että mä oon etukäteishysteerikko), mä oon jo alkanut suunnitella seuraavaa työpaikkaa. Lähetin pari viikkoa sitten työhakemuksen Suomen toiseksi suurimman kaupungin suurimpaan sairaalaan. Tänään työkaveri sanoi, ettei mun kannattaisi mennä sinne, koska siellä on varsin kummallinen ja tölvivä työmeininki. Hän suositteli minulle seuraavaksi työpaikaksi monen lukijan lempipaikkaa, Lahen Päksiä. Aloin jo tästä innostua, mutta sitten sain sellaisen vastauksen työhakemukseeni, että minut haluttaisiinkin Jorviin. Nyt olen kahden vaiheilla - Lahessa saisi selvästi monipuolisempaa työkokemusta ja parempaa opetusta, mutta Lahteen mennessä minun pitäisi lähteä kotoa aamuisin klo 06:00 ehtiäkseni kahdeksaksi (tai jopa 05:01, jos pitäisi ehtiä puoli kahdeksaksi, kuten nyt), Jorviin riittäisi lähtö 6:42. Se on kyllä vain puoli vuotta. Mitä eteen?

Elämyskameli suosittelee
tulevaisuuden pohtiminen

Sunnuntaiaamut

Sunnuntaiaamut on ihania. Ei oo kiire ees kauppaan. Ei tarvii tehdä mitään. Viime sunnuntaina mä käytin aamuni surffailemalla Google Street View'ssa, tänään luin vanhoja Kameli-postauksia ja niissä oli suoranaisesti hulvattomia keskusteluja! Sydän läpätti lämpimästi kaikille postaajille. Erityisesti nauratti Katjnin ja Homiksen arkinen kaupassakäyntikeskustelu sekä Långstrumpin ässäkommentti vanhemmuuden iloista. Vitsi te ootte kaikki hauskoja!

Entistä elämäänsä on aika kätevää lukea blogista. Aiemmin mulla oli selkeesti enemmän sanottavaa, mutta toisaalta nyt mulla on paljon kivempaa (ainakin töissä). Mieluummin mä elän nyt kuin menneessä. Paitsi että menneessä vaikutti olevan aina kevät tai kesä. Menneessä mä olin myös vasta alle 30-vuotias, mutta ei sekään mua niin suuremmin sureta, koska kolmekymppisen elämä on mukavaa ja paljon vähemmän stressaavaa kuin kaksikymppisen elämä. Ei sillä, en mä oo kirjoittanut blogia ikinä kaksikymppisenä, nuorimmillani nähtävästi 28-vuotiaana.

Me ollaan lähdössä lomalle Berliiniin parin viikon päästä. Koskaan aiemmin mä en oo ollut näin cluelessina loman alkamisesta, vasta pari päivää sitten mä laskin, että eihän siihen oo kuin pari viikkoa enää. Yleensä mä odotan lomaa kovin innokkaasti viimeistään jo kuukautta aiemmin (viime kesänä muistelen laskeneeni työpäiviä jostain 45:stä lähtien alaspäin), mutta tällä kertaa mä oon varsin rauhallinen lomani suhteen. Hyvä niin - edellinen kunnon loma oli elokuussa ja jos ei vieläkään väsytä, niin aika kivasti on pakko mennä. Toki meillä töissä on aloitettu jo kiivas kesälomien suunnittelu, koska herrinjee onhan jo tammikuun loppu. Tästä on tietysti saatu aikaan aikamoinen käsien heiluttelu ja stressaaminen. Mulle soitettiin ihan sairauslomalle ja kysyttiin, että mitkä tarkat viikot mä haluisin pitää ja pitäiskö ne laittaa listalle jo kiireesti, jos mä en sit ehdikään kun ensi viikolla tuun töihin. Naisvaltaiset työpaikat, indeed.

Elämyskameli suosittelee
kaikkien lukijoiden hersyvänhauskat kommentit

Kröhää

Mä sain parin viikon takaisen flunssan (influenssan?) jälkitautina todennäköisen poskiontelontulehduksen. Mulla ei oo juuri ollut nuhaa, joten mä en ymmärtänyt sairastavani tällaista hirmutautia ennen kuin eilen, kun rupesin miettimään päänsäryn ja itselleni tyypillisen naisellisen yskän mahdollisia syitä. Oon nyt yrittänyt hoitaa itseäni mahdollisimman hyvin kuitenkin vältellen Käypä hoito -suosituksen hoito-ohjeita (koska kukaan ei suostu punktoimaan mun sivuonteloita). Aloitin eilen sivuonteloiden huuhteluhoidon, minkä myötä yskin taukoamatta klo 00-05 välisen ajan. Kun kerroin tästä aamulla töissä, pomo käski mua lopettamaan yöllisen yskimisen. Jos en lopeta, niin usuttaa kuulemma miesasialiikkeen mun perään, jotta Handymanin unet on turvattu.

Amazon vinoilee mulle. Kävin siellä hommaamassa pari Lynley-kirjaa lisää ja etusivulla tervetulotoivotuksena oli "Hello, Kameli! Get yourself a little something." Toivotuksen alla oli suosituksia, joista valtaosa oli jotain tiiliskiven paksuisia faktateoksia Itä-Saksan oikeusjärjestelmästä. Oikein teki mieli itseään niillä hemmotella. (Ja siis nolosti oikeesti vielä tekikin.)

Elämyskameli suosittelee
äh emmä keksi mitään

Virtuaalilomailu

Google Street View on loistava palvelu. Sen avulla pääsee tunniksi ulkomaille ilman pakkaamista ja lentokenttävirkailijan taputtelua (miksi mut aina friskataan?!). Sillä ei toki pääse ihan joka paikkaan, esim. Berliiniin joutuu menemään paikan päälle tutustumaan, mutta esim. Brittein saarille lennähtäminen on helppoa. Toisin kuin kokemukseni mukaan IRL, Street View'lla matkatessa Briteissäkään ei ikinä sada. Tänään tutustuin inspector Lynleyn ja sergeant Haversin kotiseutuihin sekä edellisen kirjan (Well Schooled in Murder) tapahtumapaikkoihin. Kävin myös ällistymässä Belfastissa - en voinut kuvitellakaan että hankalimpien protestantti-katolilaisalueiden rajoille 70-luvulla pystytetyt muurit (peace lines) ovat edelleen pystyssä. Annoin Wikipedian kertoa itselleni, että rauhanlinjojen lähellä asuvat ihmiset vastustavat muurien kaatamista. Tuntevat siis itsensä. Kävin samalla Sinn Féinin Belfastin toimistolla tarkastamassa vankilassa 1981 nälkälakossa kuolleen Bobby Sandsin muistomaalauksen, mikä innoitti verestämään tietoja 1981 nälkälakosta. Siihen se aamupäivä sit menikin.

Mä oon innokas sään tarkkailija. Erityisesti paineenvaihtelut ja kastepiste kiinnostavat mua kovasti (kastepiste on toki näin talviaikaan vähemmän kiinnostava kuin kesällä). Tänäänkin painekäyrällä on tapahtunut dramaattinen käännös matalan suuntaa. Myös päivän pituuden muutoksia mä seuraan tarkkaavaisesti. Jo parin viikon päästä päivä on 2 h pidempi kuin alkukuusta! Mua ei haittaa, vaikka eläkeikää nostettaisiin 90 vuoteen, koska mä alan harrastaa eläkeläistä jo kolmekymppisenä.

Elämyskameli suosittelee
virtuaaliminilomat

Kliseet

Mä oon tunnetusti typerien sananlaskujen vastustaja. Onneksi mä en ole ainoa. Långstrump vastustaa sananlaskuja myös ja hengenheimolaisia on nyt löytynyt yllättävältä taholta. Yleensä mä en oo mistään samaa mieltä City-lehden teennäisten kaupunkilaisjunttien kanssa, mutta uusimman Cityn kolumni on kirjoitettu suoraan mun sydämestä. Mä jopa naurahdin sitä lukiessani! Paras kommentti liittyy pukkiin kaalimaan vartijana. Suosittelen!

Kindle vaikeuttaa mun elämää. Musta on oikeesti tullut miltei lukuaddikti - kotona ollessani TV:n katselu ja jopa neulominen tuntuu melkein pakkopullalta, kun on kirja kesken. Toki itse kirjallakin lienee merkitystä. Nyt on menossa Elizabeth Georgen Inspector Lynley -sarja, joka on kirjoitettu huumaavan koukuttavasti. Lukemisesta ei ole kuitenkaan tullut mulle ongelma, edelleen vietän aikaa mieluummin ystävieni kanssa ja vesijuosten kuin vain lukisin koko ajan.

Mä oon jouluvalovandaali. Meillä on jouluvalo ikkunassa vieläkin ja saa siinä roikkuakin, kunnes aamuisin on valoisampaa. Mä en tiedä, oonko mä vain turhan toiveikas, mutta mun mielestä nyt on jo iltapäivisin valoisampaa kuin jouluna. Ehkä se on toiveunta, mutta ei mua kiinnosta. Mä odotan kevättä niin kovasti. Ah, mahdollisuus kävellä liukastelematta (lonkassa muheva mustelma tämänpäiväisen kaatumisen jäljiltä), hiirenkorvat, kevättakki!

Vielä toinen linkkivinkki: kuka teistä ei muka oo ollut tässä taloyhtiön kokouksessa joskus?

Elämyskameli suosittelee
kaikki tän postauksen aiheet. Positiivipäivä.

Sisäilma

Moni lääkärikoulussa opetettu asia vaikutti aika tylsältä ja tarpeettomalta. Silloin ei ollut kärsivällisyyttä keskittyä yleiseen maailmansyleilyyn, kun tuntui että tarvitsisi vain konkretiaopetusta. Näin vanhemmiten ovat monet lääkiksen tylsät jutut alkaneet kiinnostaa, mm. terveystaloustiede. En muista, puhuttiinko lääkiksessä koskaan sisäilman vaikutuksista terveyteen - jos puhuttiin, en ollut kiinnostunut. Nyt keuhkovammaisena olen kovinkin kiinnostunut. Alkuvuodesta on aina niin pirun kuiva ilma, että monimutkaisen tapahtumaketjun loppupäässä on kovasti yskivästä Kamelista pahastunut Handyman. Ilmankostutusvinkkejä?

Mä asun erinomaisessa paikassa kortteliravintoloita ajatellen. Lähin ruokaa tarjoava kortteliravintola on 100 metrin päässä, mut siellä en ole vielä koskaan käynyt. Toiseksi lähin, Weeruska, sijaitsee 250 metrin päässä. Siellä on erinomaisen hyvä ruoka ja ystävällinen mutta usein hieman hidas palvelu. Siellä on tarjolla mm. herkullisia muikkuja ja näin alkuvuodesta blinejä, joita Handyman söi eilen hyvällä halulla eikä poikkeuksellisesti jaksanut edes köyhiä ritareita jälkiruoaksi! Ainoa ruoka, mitä siellä ei voi suositella, on lohikeitto (luotan Katjnin arvioon tässä), se on liian paksua. Soul Kitcheniin on 400 metriä. Siellä saa syödäkseen ihanaa siskonmakkarasoppaa ja kaalilaatikkoa. Soul Kitchenin tunnelma on erilainen kuin kortteliravintoloissa yleensä, mutta oikein miellyttävän rento. Seuraavaksi haluan kokeilla Cellaa, jota on kovasti kehuttu mm. Nytissä. Sieltäkin saa lohikeittoa, muikkuja ja paistettua maksaa, kuten kunnon kortteliravintolasta pitääkin.

Parjattu työviikkojen repaleisuus jatkuu meillä vielä ensi viikon, vaikka kalenteriin merkityt juhlapäivät nyt loppuivatkin. Vuosittain viikolla 2 näet järjestetään Helsingin Lääkäripäivät. Minäkin pääsen sinne torstaiksi rohmuamaan kyniä ja opiskelemaan, mitä uutta terveydenhuoltolaissa ja kuinka laaditaan kelpo kuolintodistus. Olen viimeiset kolme vuotta käynyt joka vuosi kuuntelemassa Tietosuojaklinikkaa, jossa keskustellaan tietosuojavaltuutetun kanssa tietosuojaongelmista, mutta tänä vuonna tämä ei onnistunut, koska työkaveri halusi samana päivänä ja arpa ratkaisi. Niinpä mä kuuntelen kuolintodistusasiaa ja toivon syvästi, etten enää ikinä harhaudu sellaista kirjoittamaan.

Elämyskameli suosittelee

Weeruska ja Soul Kitchen

Loppuis ny

Alkaa jo ryydyttää tää joulujuhlinta. Ensin odotettiin 1,5 kk joulua, jonka jälkeen oli aina yhtä tarpeettoman oloiset välipäivät ja vuoden vaihtumisen juhlallisuudet. Nyt uudet välipäivät, joiden jälkeen toiseksi keksityin juhlapyhä, loppiainen. Loppiainen tuntuu jotenkin jouluhössötyksen krapulapäivältä. Tänään on varmaankin kokeiltu ensimmäistä kertaa 32000 paria joululahjasuksia ja syöty suklaarasioiden pohjalle jätetyt harmahtavat armanjakkimakeiset (paitsi meillä on edelleen itsenäisyyspäivänä avattu rasia, jossa on myös mm. caramel-täytemakeisia ja puolukkamarsipaaneja jäljellä). Kun nyt olisi joku tavallinen työviikko. Ensi viikkokin menee ihan reisille, kun on lääkäripäivät, joiden takia mun sijoitus vaihtelee päivästä toiseen. Ja huomenna Pikkusisko täyttää vuosia! Elämä on yhtä juhlaa.

Handyman otti loppiaisesta ilon irti ja lähti Lankomiehen kanssa Itä-Suomeen. Klo 14:07 tuli väliaikatiedotus Kyrsyältä. Sittemmin ei oo kuulunut mitään. Sieltä tullaan varmaan takaisin heilit molemmissa kainaloissa. Mä käytin aikani hyväksi lukemalla ensimmäisen Inspector Lynley -dekkarin (A Great Deliverance), joka oli erinomainen ja iljettävä dekkari. Hyvässä mielessä muistutti Stieg Larssonia.

Mä vietin alkuviikosta saikkupäiviä ja koska olin vuoteenomana, en jaksanut juuri muuta tehdä nukkumisen lomassa kuin katsella teeveetä. Olen nauhoittanut juuri näitä tilanteita varten useita elokuvia, joihin en kuitenkaan yleensä ole jaksanut keskittyä ollessani sairaana. Nyt katsoin kiukulla kaksi Jennifer Aniston -leffaa: Along Came Polly ja Break-up. Näistä ensimmäinen on harmiton hömppäkomedia, jonka saattaa hyvinkin katsoa sairaana ollessaan ja jälkimmäinen mitä kauheinta sontaa, joka yrittää olla taide-elokuva. Kiusallinen elokuva kaiken kaikkiaan. Ei sovi edes kolmessa osassa katsottavaksi.

Tää oli nyt aika tyhjänpäiväinen postaus, mutta taas yksi lähempänä 158:aa ja tietty kuolemaakin.

Elämyskameli suosittelee
hämärässä luetut dekkarit

Influenssa

Mä en oo varma, mut saatan sairastaa influenssaa. Oireet on niin epätyypilliset flunssaa ajatellen, mutta lievät. Mä oon toisaalta saanut rokotteen, et sen takia voiskin olla lievä tauti. No varsin tylsä aihe, siirrytään seuraavaan.

Huolimatta tämänkin foorumin innokkaista sairastajista, mä en aio perustaa privaattivastaanottoa. Ehkä kuitenkaan kuusi potilasta do not a private practice make. Mä taidan jatkossakin katsella mustavalkokuvia likaisilta LCD-näytöiltä.

Mua on tänä talvena koetellut moni asia, joista suurin osa liittyy infernaaliseen lumimäärään. Mulla on hyvin järkevät talvikengät, mutta mua ottaa päähän se, että ne kastuu monta kertaa päivässä, vaikka niitä kuinka kopistelisi. Mua ärsyttää myös 2,5-metriset lumikasat, jotka kyärätään korttelinnurkkiin siten, että on mahdotonta tarkkailla liikennettä, joten on pakko kävellä Handyman-tyylisesti autojen alle. Sit mun mielestä on epäreilua autojen omistajille, että parkkipaikat on allokoitu jonkinlaisiksi väliaikaisiksi lumenkaatopaikoiksi kevääseen saakka. Ja edelleen pännii myös ostoskeskusten, kauppojen ja tavaratalojen tuulikaappeihin rakennetut sokkelot. Rakentakaa kunnon tuulikaapit ni ei tuu työntekijöille kylmä!

Mä oon nyt negatiivinen, koska nostin taas lämpöni illaksi enkä tällä vauhdilla pääse huomennakaan töihin. Muuten mä oon lauhkee.

Elämyskameli suosittelee
influenssarokote

Tavoite

Harmillisesti mä olin viime vuonna 9 päivää laiskempi blogittaja kuin edellisenä. Täytyy tavoitella tänä vuonna huippuvuoden 2009 lukemia. Siksi on parasta aloittaa heti vuoden ekana päivänä.

Viime viikolla mua järkytti se, että viimeksi alkusyksystä 2007 hoitamani potilaan omainen otti muhun yhteyttä (oli etsinyt mua monesta Etelä-Suomen terveydenhuollon toimintayksiköstä) kysyäkseen, voisinko mä ottaa tän entisen potilaani yksityisvastaanotolleni, koska kukaan muu lääkäri ei kuulemma kelpaa. Tää oli mun mielestä kauheaa ja loistava syy pysyä poissa potilastyöstä pysyvästi. Mä tunnistan olevani liian empaattinen enkä mä osaa kunnolla rajoittaa sitä. On ihan kivaa olla kavereiden kanssa empaattinen ja sosiaalinen, mutta en mä voi olla joku väestön yleispalvelija, joten on hyvä etten mä oo enää terkkarissa töissä. Mä hoidan laupeuden töitä mieluummin kotona ja rakkaiden parissa.

Pikkusisko kanteli mulle, että Isi oli typeränä kiivennyt talonsa katolle pudottelemaan lumia. Mä sain tästä ihan primitiivireaktion, soitin typerykselle ja ripitin sitä elämäni toiseksi ärhäkimmin (ärhäkämpi mä oon ollut vain viisivuotiaana, kun Isi-ilkimys oli kehdannut ottaa mun pyörästä apupyörät pois). Mä en todellakaan halua, että se putoaa ja kuolee tai halvaantuu sen takia, että voisi säästää jonkun 70 euroa. Ilmeisesti mun nalkutus oli kuitenkin purrut, koska Äiti ilmoitti että nyt on otettu selvää lumenpudotusfirmoista. Joskus kannattaa ärähtää.

Elämyskameli suosittelee

sopiva annos ilkeyttä