Ilo ja onni

Mä pystyin tänään kävelemään kotoa Uimastadionille, vesijuoksemaan Geen kanssa kolme varttia ja kävelemään vielä takaisin kotiin täysin kivuitta! Selkävaiva on siis ottanut isoja hyvänsuuntaisia harppauksia. Vielä maaliskuussa se oli sietämätön eikä huhtikuussakaan edes vesijuoksu saati yksikään maan pinnalla otettu askel ollut kivuton. Nyt mä oon kyllä tosi iloinen. Toivottavasti jo pian uskaltaisi kävellä töihin! Sitä mä oon ikävöinyt.

Handyman on kavereidensa kanssa metsäkanaretkellä. Tää termi on mulle tuntematon, mutta luulisin sen tarkoittavan sitä, että miehet menee mökille syömään kanaa. Siksi mulla oli eilen vapaailta (kämppä tyhjä, wuhuu!) ja vietin sitä ensin leikkimällä Vilungin ja sen mainioiden lasten kanssa ja sen jälkeen katsomalla pari Harry Potter -leffaa putkeen ja syömällä makaronilaatikkoa. Muutama vuosi sitten mä olin usein yksin kotona öitä, kun Handymanilla oli työmatkoja, mutta nyt mä oon kyllä tosi harvoin kotona yötä yksin. Handyman sitävastoin saa hillua kotona yksinään viikottain, kun mä oon töissä. En pidä sitä kuitenkaan epäreiluna, koska mä viihdyn kyllä paremmin, kun on seuraa. Ehkä jos olisi lapsia, osaisi arvostaa rauhallista hetkeä enemmän. Toisaalta mä kyllä osaan arvostaa rauhallista ja itsenäistä elämääni ilman lapsiakin. On kivaa voida mennä mihin vain koska tahansa.

Fb-seuraajat lienevät huomanneet, ettei jokaisesta Kamelipäivityksestä ole enää tullut ilmoitusta pagelle. Tämä johtuu siitä, etten mä jostain syystä voi iPadin fb-sovelluksella postata sinne linkkiä Elämyskameli-nickillä vaan se tulee aina mun omalla nimellä enkä mä halua laittaa niitä sillä viisiin. Pahoittelen tätä ja toivon, että iPadin fb-sovellus korjaa itsensä tältä osin, mut siihen asti kannattaa käydä täällä tsekkailemassa tai laittaa tää RS-feediin. Ongelma on ilmennyt nyt vasta, koska aiemmin mä kirjoitin kaikki Kameli-postit tietokoneella ja nyt melkein pelkästään iPadilla (jopa nyt tän, vaikka oon kotona). Teknologia, tuo kaksiteräinen pyssy.

Elämyskameli suosittelee

liha-makaronilaatikko Myllyn Parhaan ohjeella

Siniset rusketusraidat

Mä oon käynyt nyt varsin tunnollisesti Stadikalla aina kun oon ehtinyt. Vieläkään en oo nähnyt Hullua Hattaraa, mutta Röyhelömyssyinen Ruskettunut Rouva on ollut siellä melkein joka kerta kun minäkin. Toistaiseksi upein kokemus oli eilen, kun satoi ja oli teknisesti ottaen vain +11 astetta lämmintä. Allas höyrysi ja oli todella rauhallista. Mä kuuntelin mennessäni musiikkia ja etenkin Egotripin Sininen sopi tunnelmaan täydellisesti. Toki potin räjäytti kolmen vartin jälkeen viimeiselle 50 metrille osunut PMMP Rusketusraitoineen. Vaikka on 11 astetta plussaa ja sataa, niin silti on kesä.

Mulla on tapana pukeutua kalenterin mukaan. Se tarkoittaa sitä, että koska viime lauantaina oli lämmin ja saattoi vaihtaa sandaaleihin, asiaa sen tarkemmin ajattelematta mulla on ne sandaalit jalassa jonnekin syyskuulle saakka. Sama takin kanssa, se roikkuu vaatepuullaan ja kyynärvarret viuhuvat paljaina. Joskus (kuten eilen, toim. huom.) mä hetken pohdin, että miksi ihmeessä on näin kylmä, mutta  en mä sitten taas seuraavalla kerralla muista koko asiaa. Kai olisi ollut mahdollista ottaa tänään se takki siitä vaatepuulta, mutta sinne se jäi. Ulkoilu jäi aamuisen työmatkan lisäksi pienelle pikapyrähdykselle Meilahdesta Töölöön, joten vähäinen viima ei ehtinyt suuremmin viilentää. Huomenna pitäisi olla lämmin, kun tästä (toivottavasti) hyvin nukutun yön jälkeen kiidän Picnic-aamupalan jälkeen sosiaaliselle vesijuoksuretkelle äitiyslomalaisen seuraan. Tai jos on kylmä, niin ei haittaa, on silti kesä.

Ensimmäisessä päivystysperehdytyksessä kesällä 2004 mulle opetettiin, että päivystyksessä pitää "syödä heti kun ehtii, käydä vessassa aina kun muistaa ja nukkua joka hetki jonka voi". Nyt mä voin nukkua, kun tää tekstikin tuli valmiiksi. Kauniita unia!

Elämyskameli suosittelee

paljaat varpaat ja punainen kynsilakka, koska kesä on silti

Gemenskap och säkerhet

Mä keksin Ruotsin TV-ohjelmia seuratessani, mikä yksittäinen tekijä saa riikinruotsin kuulostamaan niin lapselliselta. TV:ssä mainostettiin ohjelmaa nimeltä "Kjelles matresa" ja totesin, että kuuluttaja painotti ohjelman nimen jokaista tavua siis "Hell-Es-Moot-Ree-So". Eihän suomeksi sanottaisi Kau-Kon-Ma-Ku-Mat-Ka. Kun ryhdyin sen jälkeen puhumaan Mumintrollin kieltä painottaen (lähes) joka tavua, kuulostin jo melkein ruotsalaiselta. Miksei opettaja sanonut tätä koulussa? Uppsalalaiset puhuivat ehkä vielä hupsumpaa ruotsia kuin tukholmalaiset, mutta he olivat huomattavasti innostuneempia jatkamaan ruotsiksi, vaikka keskustelukumppani ei ymmärtänytkään ensimmäisellä kerralla, mistä puhutaan. Kielenoppija ilahtui.

Ruotsi jätti kuitenkin hiukan kitkerän jälkimaun, koska halusin ostaa Arlandasta ("Oor-Lon-Do") söpön kahden pikkupullon pakkauksen Larsenia, mutta eihän se käynyt päinsä. "Man kan int-te köpa alk-ko-hool in-nom EeÜü!" Olin ihan kokonaan unohtanut moisen pöhkön Ruotsin erikoissäännön ja se tuntui niin absurdilta, että aloin nauraa ja myyjätär vaikutti kovinkin loukkaantuneelta. Onneksi en ollut ainoa, kielletty tuplapakkaukseni päätyi isoon koriin muiden takavarikoitujen pullojen seuraan. Oikeasti mun mielestä tuommoiset EU-erikoissäännöt pitäisi jo lopettaa, kun EU-jäsenyytemme on nyt tullut täysi-ikäiseksikin. Tämä siltikin, että EU-erikoissääntöjen poisto tekisi varsin merkittäviä eikä välttämättä pelkästään positiivisia muutoksia mm. mun omiin työaikoihin ja palkkaan.

Fb ja Twitter tuntuivat eilen ihan pakahtuvan Euroviisuja ja jääkiekkoa. Oli lukuisia kuvia kisakatsomoeväistä, tarkkoja kertomuksia kisakatsomoa edeltävistä urheilusuorituksista ja nokkelia kaskuja kilpailujen etenemisestä. Mua ei kovasti kiinnostanut kumpikaan kilpailu, mutta molempia hetken aikaa laiskasti katselin. Jääkiekossa olin ilahtunut Ruotsin voitosta, koska he vaikuttavat olevan niin tyytyväisiä, kun voittavat ja heillä oli mun mielestä loistavaa etukäteishehkutusta. Euroviisut eivät ole oikein ikinä kuuluneet mun elämään, ei me niitä ikinä lapsena katseltu ja olenkin ehkä siksi aina pitänyt niitä vähän vanhempien ihmisten ajanvietteenä tyyliin Syksyn Sävel. Suomen kappaleen olin etukäteen katsonut päivällä Pumpumkatin lähettämästä linkistä. Ei ihan mun suosikkimusiikkia, tarttuvaa saippuakuplanohutta poppiahan tuo oli. Tiistaina olin nähnyt karsinnassa hehkuvahameisen eteläeurooppalaisen, Tanskan Shakiran, nakut irlantilaiset ja Yhdysvaltain pisimmän miehen. Koen saaneeni jo tarpeeksi, jollen liikaa kevätkulttuuria.

Elämyskameli suosittelee

alkoholin ostaminen jostain muusta EU-maasta kuin Ruotsista

Pohjolan Oxford

Mä oon ollut nyt sunnuntaista lähtien Uppsalassa koulutuksessa. Hiukan olen ehtinyt tutustua kaupunkiinkin, vaikka toki päivät kuluvat tiiviisti Uppsala Konsert & Kongressissa ja iltaisinkin on ollut ohjelmaa. Uppsala on siis ensisijaisesti yliopistokaupunki, jossa suuri osa väestöstä on opiskelijoita. Sen läpi kulkee joki ja valtaosa keskustan taloista on vanhoja ja kauniita. Vanhoissa ja kauniissa taloissa on alikulkukaaria (ehkä niillä on jokin nimikin?). Mä oon käynyt joskus Oxfordissa ja se tulee Uppsalasta hakemattakin mieleen ennemmin kuin Tukholma tai mikään mun tuntema Suomen kaupunki. Oikein viihtyisältä vaikuttaa. Etäisyys Tukholmasta (70 km tai junalla kolme varttia) ei ole mitenkään mahdoton, jos pikkukaupunki alkaisi ahdistaa. Uppsalaa voi tosiaan suositella pistäytymiskohteeksi Ruotsissa lomailevalle. Etenkin lapsiperheitä voisi kiinnostaa Pekka Töpöhännän talo (kaverit yrittivät mennä Pekalle kylään, mutta hän oli poissa kotoa kesään saakka) ja sivistyneitä aikuisia Linnaeus-museo ja -puutarha (mua on kiinnostaneet lähinnä keskustan uimahalli ja Lettipitkon seura toistaiseksi).

Olen juuri nyt matkalla Tukholmasta takaisin Uppsalaan. Kävin siis tapaamassa ulkomaankirjeenvaihtajaamme Lettipitkoa ja pikkuista vauvaansa. Vauva oli ihastuttavan vieraskorea (hymyilikin pari kertaa!) ja Lettipitkokin vaikutti iloiselta, kun hetkeksi käänsin hänen ajatuksiaan pois lapsen iltakiukusta. Samalla näki tietysti paitsi Lettiksen uuden kämpän, myös palasen kaunista kevättukholmaa. Tukholma on niin viehättävä keväällä, että olin jo hiukkasen pohtinut, onnistuisikohan minun järjestää itseäni Karolinskaan tms ensi keväänä pariksi kuukaudeksi vaihtoon, mutta kun kuulin, että Ruotsin allihopa-mentaliteettiin kuuluu se, että omia pyykkikoneita ei ole käytännössä missään kerrostaloasunnossa, innostus vaihtohetkosesta laantui. Mä en oo enää mikään opiskelija enkä toden totta voisi enää asua ilman pesukonetta (todennäköisesti pian voro vie mun pesukoneen tai mun pyykkääjän, kun noin menin sanomaan).

Eilen kävin uppsalalaisessa uimahallissa. Allas oli ihan toimiva 25-metrinen ja siitä oli suuret ikkunat tuomiokirkolle. En ollut edes ainoa vesijuoksija! Kyseessä oli täyden palvelun kuntokeskus, jossa uima-allas oli kuin vahingossa. Talon historiassa (rakennettu 1920-luvulla) kyllä uima-allas oli jo ennen spinning-salia. Spinningiä harrastettiin kotimaisen musiikin voimin: kuulin ainakin E-Typeä, Haddawaytä ja Final Countdownin. Saunassa oli yllättävänkin hyvät löylyt (saimme kaverin kanssa kaksi ruotsalaista karkotettua), mutta saunan omituisen auditoriomaisen rakenteen vuoksi ylälauteelta käsin ei voinut etäisyyden vuoksi löylyä heittää. Lisäksi kiukaassa oli vastuksia erittäin tiheästi ja ne törröttivät noin 10 cm kivien tason yläpuolella. Altaalla pyydettiin olemaan läiskyttämättä vettä toisten päälle ja toivottiin, että uimarit eivät käyttäisi alusasua uima-asun alla. Vähintään kohtuullinen pyyntö. Erityisesti mua kyllä viehätti valtava kyltti, jossa uimareita kehotettiin uimavalvonnan puutteen vuoksi valvomaan toisiaan. En mä kyllä voisi asua täällä, koska jo noin pieni yhteisöllisyysvaatimus tuntuu absurdilta.

Elämyskameli suosittelee

kotiinpaluu

Kevään paras uutinen

Mä oon innoissani, koska mun prolapsivaiva on selvästi helpottanut. En mä edelleenkään pysty kilometriä pidempään kivuitta kävelemään, mutta julkisten kulkuneuvojen turvin mä oon jo melko kykeneväinen. Toki mä oon maailman hitain kävelijä, koska ihmisten tavallinen kävelyvauhti on mun pakaralle liikaa, mutta pääsen sentään etenemään. Enää epämukavat työasennot (=vatsan uä) on sietämättömiä. Aika hyvin menee siis ja olen varsin tyytyväinen tilanteeseen.

Kävelyvammani vuoksi en mielelläni kävele ihmisten seurassa, koska huomaan monen hidastavan ja jopa pitävän taukoja, jotta ehdin mukaan. Se nolottaa. Handymanin seurassa se ei hävetä, koska me ei olla sitten seurustelun alkuaikojen kävelty vierekkäin kadulla kuin poikkeustapauksissa. Nyt kuitenkin oli puhetta, että mentäisiin Fotografiska museetiin ja koska sinne on keskustasta ainakin parin kilometrin kävelymatka eikä käytännössä hyviä liikennevälineitä, mä en oikein voinut mennä sinne. Toisaalta kaunis ilma houkutteli mut ulkoilemaan. Ehdotinkin siis, että Handyman ja Långstrump menisivät museoon ja mä ulkoilisin. Matkaseura tuntui harmistuvan, melkein suutahtavan. Rehellisin syy jättäytyä museomatkasta oli se, etten mä halua hidastaa muiden matkaa, koska se on niin halvatun kiusallista, mutta tunnen silti tehneeni oikean päätöksen. Pääsin nimittäin raitiovaunumatkalle uuteen Tukholman raitiovaunuun ja tulin Skansenille, jossa voi istua ulkona pöydän ääressä kirjoittamassa blogia T-paidassa, katsella kun naakka pomppii ja ihailla liehuvaa keltaristilippua. Pöydässä lukee "Clara fr. White Trash V-tuna". Mä en oikein tiedä, että mikä tää Skansen on, mutta ruotsinkirjoissa tää oli aina mitä kiinnostavin paikka. Jos täällä on aina tällaista kesäistä, lämmintä ja mukavaa, tulen toistekin. Ehkä mä kohta lähden (hitaasti) kävelemään tuonne missä muut ihmiset on. Hitaammin kuin he, toki.

Mä en yleensä suuremmin pidä vissystä. Se ei maistu hyvältä, mieluummin juon vettä. Lisäksi kuplat ovat häiritsevän aggressiivisia. Ruotsissa Långstrump haluaa aina maistaa uudet Loka-vedet (Loka on siis paikallinen vissytuotemerkki). Tällä kertaa sesonkimakuina on Lemon pie, Strawberry ice cream ja Chocolate shake. Kuulostavat kammottavilta. Mä kuitenkin uskaltauduin maistamaan tuota lemon pie -vettä ja se on yllättävän hyvää! Aika pehmeän makuinen ja miedosti kuplitettu vissy on maustettu sitruunalla ja vaniljalla ja se on oikeasti toimiva yhdistelmä. Muita en ole uskaltanut maistaa, mansikkajäätelövesi tuoksuu hubbabubbalta ja suklaapirtelövesi Vesseli-kaakaojuomajauheelta. Eivät houkuttele. Mutta huraa - kelpo vissy on löytynyt!

Elämyskameli suosittelee

Skansenin kevät

Liian hieno huone

Pieni lomapyrähdys Ruotsiin on alkanut. Ollaan täällä Handymanin ja Långstrumpin kanssa ja huomenna nähdään ehkä Lettipitko! Jee! Oltaisiin haluttu mennä Radisson Waterfrontiin, mutta jääkiekkokilpailun vuoksi se oli täynnä. Tultiin sitten Scandic Grand Centraliin. Jostain syystä mulla ei ole varausvahvistusta sähköpostissa, mutta enpä voi valittaa - tää huone on aivan liian upea meille. Tää on todennäköisesti suurempi kuin meidän asunto, täällä on kaksi kylppäriä ja kaksi telkkariakin! Herrinjee. Ja erityisesti tässä ilottaa hotelliaamupala, ennenhän me ollaan yövytty Tukholmassa aina Omenahotellissa. Nyt voi olla tyytyväinen.

Tukholmassa on pikkuisen enemmän kevät kuin Helsingissä. Puut näyttävät kaukaa katsottuina jo vihreiltä ja illallakin on 15 astetta lämmintä. Näin toki pitää etelässä ollakin ja sitä paitsi Helsingissäkin on jo hiirenkorvia. Kuten aiemminkin, lehdet tulevat puihin ekalla Uimastadion-viikolla.

Me tultiin Arlandasta kaupunkiin Arlanda Express -junalla. Kyseessä on massipäälliköiden liikennöintiväline, sillä sateenkaaribussi maksaa noin 10 e/hlö, Arlanda Express 20 e/hlö ja taksilla pääsee viidelläkympillä. Arlanda Express on näistä toki nopein (20 min vrt. sateenkaaribussi 40 min) ja varmaankin myös mukavin. Toki asemalla oli ikävä virtsan lemu, mutta itse juna oli nopea, penkit todella mukavat ja tunnelma rauhallinen. Yleensä sateenkaaribussissa tulee paha olo, mutta siellä toisaalta saattaa olla sympaattinen kuski, joka soittaa suomenkielistä kanavaa matkustajien iloksi. Mä kyllä tykästyin tuohon Expressiin ja aion mennä sillä toistekin (en tällä matkalla kuitenkaan, koska en matkusta Tukholmasta Arlandaan). Ehdottomasti voin kyllä massipäälliköille suositella. Ihanaa ja ihanan kallista!

Elämyskameli suosittelee

Tukholman kevät

Entire human race

Pari päivää myöhässä, vasta eilen, pääsin avaamaan oman Uimastadion-kauteni. Jatkoin sitä tänään. Toki ihan mahtavaa. Eilen olin altaassa jo ennen yhdeksää, joten jouduin tarpomaan hiljaisuudessa, koska radio laitetaan päälle vasta kymmeneltä ja iPodista oli akku loppu. Tänään menin kymmeneksi, joten pääsin kuuntelemaan radiota (latausjohto oli hukassa, nyt on akku täynnä). Uimavalvojan valitsema kanava soitit loistavaa ulkourheilumusiikkia, esimerkiksi Pet Shop Boysin Suburbian, Madonnan Ray of Lightin ja Michael Jacksonin Heal the Worldin. Viimeisen kohdalla oikein hätkähdin, kun osasin kaikki sanat, vaikken vuosikausiin ole koko biisiä kuullut. Mun pää on täynnä turhaa tietoa.

Uimastadion paransi mun uimajalan. Viime aikoina näet mun ikävä prolapsivaiva on aiheuttanut invalidisoivia pakarakipuja kävellessä ja jopa kuntopyöräillessä ja vesijuostessa. Edelleenkään mä en voi juurikaan kävellä (vain kilometrin kävely vaatii useamman venyttely- ja istuskelutauon, koska kipu muuttuu sietämättömäksi), mutta ulkoilmassa vesijuoksu sujuu nyt kivuitta! Varsin psykosomaattista, mutta mukavaa. Melkein harmittaa lähteä viikoksi Ruotsiin, koska niiden mielestä kesä alkaa vasta maanantaina 20. toukokuuta eikä siellä ole siis maauimaloita vielä auki. Helkkari!

Mä totesin, että melkein kaikki mun uimakaverit on muuttaneet. Onneksi olen oppinut vesijuoksemaan myös yksin, aiemmin vesijuoksu oli niin tylsää, etten viihtynyt yksin altaassa varttia pidempään. Melkein tässä ottaa itseensä, kun kaikki muuttaa kauemmas Uimastadionista! Yksi on Tukholmassa, pari Vantaalla, yksi Espoossa 300 metriä kauempana kuin viime kesänä (se lasketaan!), joku Haagassa, joku Jyväskylässä. Onneksi kuitenkin Långstrumpin pikkusisko on ja pysyy tuossa lähimaastossa. Jos kuitenkin joku teistä kaukaisista haagalaisista ja vantaalaisista tms haluaisi tulla mukaan, olen tavoitettavissa jälleen 17. toukokuuta alkaen.

Uimastadionilla en valitettavasti ole vielä nähnyt yhtään tuttua. Missä Hullu Hattara, missä Punatukkainen Huijari, missä Vanttera Uimahyppyjantteri? Kukaan ei ole uinut koiraa. Kukaan ei ole säikytellyt saunojaa. Uimastadion sinänsä on jälleen parantanut itseään: muutama vanha huono suihku on korvattu erilaisilla kesäkauden koekäytössä olevilla vettä säästävillä suihkuilla, joista saa antaa mielipiteensä. Mä oon tietty tällaisesta innoissani ja olen jo kokeillut kahta neljästä. Täytyy kokeilla vielä niitä muitakin ja raportoida kesäesimiehelle. Nyt lisäksi siellä on perinteisten viisikymmensenttisillä toimivien komeroiden lisäksi joitakin kortilla toimivia niille, joilla ei ole aina useampaa viiskytsenttistä mukana. Loistavia uudistuksia!

Tänään me juhlistettiin helatorstaita käymällä pienellä kesämatkalla Kasvihuoneilmiössä. Sehän on omituinen vanhaan kasvihuoneeseen rakennettu rojumyymälä-kahvila Vanhan Turuntien varressa Sammatissa. Mä kävin siellä ensimmäistä kertaa vuosi sitten kaverin viemänä päivystyskrapulassa ja paikka oli uskomaton. Ensinnäkin siellä sai syödä herkullista siskonmakkarakeittoa ja vohvelia. Toiseksi siellä oli valtava halli täynnä tarpeetonta roinaa, esimerkiksi vanhoja armeijan ylijäämävaatteita, purjelaivojen pienoismalleja, muovisia korukivijäljennöksiä ja aidon kokoisia ihmisfiguureita (esim. intiaani susi sylissä). Kaverin mies oli ostanut sieltä aidon kokoisen haarniskan kotiinsa (sic). Erityisesti mua sykähdytti nelimetrinen kuttaperkkahai ja se hyvä siskonmakkarakeitto. Tällaisena aurinkoisena päivänä, kun on vielä isin auto lainassa, ei parempaa kohdetta voinut keksiä. Harmi kyllä ruoka ei ollut mistään kotoisin tänään. Keittovaihtoehto oli hernekeittoa (olisi pitänyt arvata, kyseessä on kuitenkin helaTORSTAI), muuten oli aika vaisua porsaskastiketta. Munkki oli jauhoinen, joskin lämpimäinen. Kuttaperkkahai sykähdytti edelleen, mutta muuten se kaamea roina ei ilahduttanut, kun oli saanut nukkua viime yön ihan tavallisesti kotisängyssä.

Elämyskameli suosittelee
naisten puolen suihku nro 3

Oikolukijaako nyt tarvitaan

Kassahenkilökunnan työ on raskasta ja tylsää. Mä tiedän, koska tein kassatyötä aika pitkään opiskeluaikana. Rasittavien asiakkaiden, huonon ergonomian, puuduttavan mekaanisen työn ja typerien vitsien ("Tuleeko muuta?" "Pieni lasku, kiitos" tai "Onko plussakorttia?" "Eiku on vaan tää miinuskortti") lisäksi siihen ei kaipaisi juuri lisä-ärsytystä. Yllättävän kauan mä sitä työtä tein siihen nähden, kuinka paljon mua kirjoitusvirheet ärsyttää. Kahden mun kaupan kauppiaat olivat nimittäin lukihäiriöisiä, mikä ei tietenkään huononna heitä ihmisinä, mutta kyllä mäkin tiedän rajoitukseni enkä ilmoittaudu kelvottoman selkäni kanssa kantoavuksi ikinä mihinkään. Molemmat kauppiaat halusivat kuitenkin ehdoin tahdoin kirjoittaa itse lehtimainoksensa, rasittui peruskassa erityisen paljon. Ei ollut nimittäin harvassa se asiakas, joka katsoi asiakseen nurista kassaneidille, että lehdessä luvattu "voileipäkankku" ei ollutkaan kakkua vaan kinkkua ja joka toinen irvileuka tuli kyselemään, että hyväksyykö katolinen kirkko Persil-pesuaneiden myynnin. Tunnen muutaman lukihäiriöisen. He ovat hyvin selvillä tästä ongelmastaan, eivät ota siitä suurempaa stressiä vaan antavat muiden oikolukea tärkeät tekstit. Miksi näin ei voinut olla kymmenisen vuotta sitten kaupan alalla? Mä jopa tarjouduin toimimaan oikolukijana, mutta pomolle ei kelvannut. Oikolukijaa tarvitsisi nyt vuonna 2013 lähiseudun Alppitori-kahvila. Neljä viikkoa sitten kahvilan ulkopuolella seisovassa liitutaulussa mainostettiin, että "Olemme auki koko pääsäisen!" ja nyt vapun kunniaksi kylttiin on kirjoitettu "Täänään suljemme jo klo 19". Pakko on tunnustaa, että kyllähän se hermoille käy, mutta onneksi olen jo niin seestynyt, etten enää itse sentään tarjoudu oikolukijaksi.

Farang oli taas mahtava. Seura oli mainiota ja ruoka kerrassaan lumoavaa. Tarjolla oli jonkinlainen erityismenu, joista osaa mä olin maistanut jo edellisellä kerralla. Tällä kertaa olin kuitenkin niin reipas, että söin jopa tofupalasen! Ekaa kertaa ikinä, mun mielestä tofu on nimittäin jotenkin niin epäilyttävän juustomaista, että lautasen reunalle jäi viimeksi. Konsistenssi on vastenmielistä ja koko tuotteen perusajatus on jäänyt mulle mystiseksi. Eihän se pahalta (tai ylipäänsä miltään) maistunut, mutta ei kai sen ole tarkoituskaan. Ei jauhelihakaan juuri miltään maistu. Sen kastike oli kuitenkin maukasta. Pian pitäisi päästä uudelleen, on se niin hyvää.

Linnanmäki avasi viime viikonloppuna. Tokihan oli heti päästävä, joten lauantaina käytiin katselemassa, hurjasteltiin Panoramassa ja mä pelasin erän Derbyä. Hämmästys oli suuri, kun Panorama ei enää pyörinyt. Onkohan se mennyt rikki? Derby oli hurjan jännittävä ja mä voitin, mutta en pidä tätä saavutusta erityisen merkittävänä, koska olin ainoa osanottaja. Mukavaa kuitenkin oli. Ensi kerralla pitää mennä nälkäisenä, koska Ilonakin avasi ja muikut kutsuvat. Tuleeko joku mukaan?

Elämyskameli suosittelee
Farang ja kevät