Wednesday, September 29, 2010

Kisupäivitys

Kisut on olleet meillä nyt kuusi viikkoa. Pari ekaa viikkoa Siiri vietti siis vaatehuoneessa luumuillen, mutta sittemmin on ryhtynyt valtavan hellyydenkipeäksi. Nykyään käytännössä aina kun ihmiset istuu, Siiri tulee syliin ja toivoo poskien sekä leuan silittelyä. Sängyllä makaillessa Siiri tulee makoilemaan ihmisen päälle aika omistavaan tyyliin. Uusimpana shownaan Siiri tulee yöllä istumaan mun tyynylle, kehrää ja sukii mun tukkaa. Tää on mun mielestä aika ikävää, koska mä herään ja oonkin suhtautunut tähän melko ilkeästi pudottamalla Siirin sängystä. Viime yönä Siiri tuli mun pään päälle nukkumaan kisuhatuksi (tätä Siiri tekee ilmeisesti kotonaankin). Se on oikeastaan aika suloista. Maisa on varauksellisempi, ei tule ikinä syliin. Maisakin kuitenkin selvästi kaipaa hellyttelyä, koska usein sohvalla istuessa se tulee yleensä käsinojalle miukumaan tai muilla tavoin esittää haluavansa silittelyä. Nyt pari kertaa mä oon yöllä Siirin häröilyyn herätessä huomannut, että Maisa nukkuu Handymanin jaloissa, vaikkei hereillä ollessaan uskallakaan tulla syliin.

Mun piti mennä tänään töihin, uimaan ja leffaan, mutta jouduin perumaan kaikki nämä hienot ja jännittävät suunnitelmani ikävän kurkkukipu-puhumisvaikeus-lämpöily-taudin vuoksi. Olin laittanut yöksi uimakamat eteiseen, jotta muistaisin ottaa ne mukaan. Se ottaa nyt päähän, koska Maisa on varsin innostunut vesijuoksija ja oli raapinut kohtuullisen kokoisen kolon mun vesijuoksuvyöhön. Se ei haittaa käyttöä, mutta häiritsee mun silmää. Mut mä syytän vain itteeni. Maisa halusi vain elää täyttä elämää kuten Kitekat-mainoksessa. Etenkin Siiri oli kyllä ihmeissään, kun mä jäinkin koko päiväksi nukkumaan. Se oli oikein hellä hoitaja, lokoili mun päällä ja kehräsi kovasti. Maisakin tajusi, että toi taitaa olla kipeä, kun se huomaavaisesti järjesti mulle rapsutusmahdollisuuden makaamalla selällään lattialla aivan sängyn vieressä.

Molemmat kisut on kyl ihanii. Mä oon jotenkin päässyt yli kaikkialla pöllyävästä karvasta. Handyman on jo toista kertaa kisunhoitokauden aikana yötä poissa ja mulla on siis koko hoitovastuu, johon kuuluu esim. juomaveden vaihto, ruokinta kahdesti päivässä ja kakkojen keräily. Mä koen olevani vastuullinen huoltaja ja pidän rooliani varsin raskaana. Pahinta on kakan haju, koska sille yökkääminen on vaikeaa, kun kurkku on kipeä. Onneksi Handyman tulee kotiin jo huomenna.

Stadikan sulkeuduttua me ollaan nyt Geen kanssa käyty Kalliossa ja Yrjönkadulla. Innostuin jo, kun Töölön agentti Lettipitko raportoi, että Stadikan ehkä rasittavin hullu mummeli oli bongattu Töölön uimahallia sabotoimasta. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun viime keskiviikkona se oli meidän kanssa yhtä aikaa Yrjöllä. Niin kauheaa! Me tarkkailtiin sen toimintaa ja todettiin, että se on rasisti: hallissa oli kolme somalityttöä uimassa ja aina kun he olivat altaassa, niin mummo kiirehti ylös altaasta (ei aina edes saunaan!) ja toisinpäin. Stadikalla mummeli ui kerrallaan 1-2 tuntia, nyt siis nousi ylös noin 10 minuutin välein. Mahtaa olla hankalaa asua kaupungissa, kun vihaa miltei kaikkia ihmisiä.

Sunday, September 26, 2010

Villi lauantai

Säälittävän veltto päivitystahti. Sorry. Oon yrittänyt aloittaa kirjoittamista jo monta kertaa, mutta ongelma on se, että mä en kehtaa kirjoittaa megatylsiä juttuja kuten ihmettelyjä ääriprotestantismista tai kertomusta siitä, kuinka mä menin perjantaina jo ennen kymmentä nukkumaan. Ei niitä jaksa kukaan lukea.

No mut eilen oli äksönii. Päivällä oli kolmikymppistuparit Länsi-Helsingissä. Siellä tapasi paljon tuttuja ja järjettömän määrän muksuja. Mä en tajunnutkaan, että lapsia on olemassa niin paljon! Oli imeväisiä, taaperoita ja leikki-ikäisiä joka veneeseen, kouluikäisille oli kuitenkin ilmeisesti porttikielto. Handyman esitteli aavemaisia taitojaan saada sisällä hengaileva lapsi itkemään itse ulkona seisten. Mä sain juhlakalun äidiltä osakseni ihailua vauvanpitelytaidoistani (myös pitelyssä ollut espoolaisimeväinen vaikutti tyytyväiseltä). Nyt on hyvä mieli - keväällä 2000 Handymanin mummo ylisti mun säilykepurkinavaustaitoa ja nyt tämä. Jos mulla todetaan tällaisia poikkeuksellisia taitoja kymmenen vuoden välein, niin se on paljon enemmän kuin ikinä olisi odotettu.

Illalla mentiin vielä Haagaan Handymanin vastikään avioituneelle Ala-astekaverille kylään. Paikalla oli luonnollisesti myös tuore rouva Ala-astekaveri ja heidän nuori tyttärensä. Pelattiin Epäillyt-lautapeliä ja syötiin äyriäisiä, joilla oli silmät tallella, mikä oli mun mielestä vähän kauheaa. Ystävällisesti silmien suhteen kokenut isäntäväki perkasi mulle äyriäiset syötävään muotoon. Handyman on tietysti niin kylmäpäinen, että se putsasi äyriäisensä itse. Lisäksi oli hyviä juomia, mistä syystä me jouduttiin lievään humalatilaan. Ja koska me viihdyttiin siellä erittäin hyvin, niin jouduttiin tulemaan taksilla kotiin. Mut koska koko alkupäivä mentiin bussilla, niin maailma pelastui silti.

Sinne Länsi-Helsinkiin pääsi näppärästi täältä bussilla 51, joka osoittautuikin aikamoiseksi maisemalinjaksi. Ensin mentiin Maunulaan, joka on mun mielestä aina ollut jonkinlainen Pirkkalan tyyppinen vireä pitäjä (paikallinen pitseria mainostaa yöpitsoja ad klo 04 la-pe!). Siitä bussi meni Haagaan, joka oli ilmiselvästi Oulunkylä ilman raiteita, talot oli ihan samanlaisia. Vielä ennen perillepääsyä käytiin Konala-Kånalan kautta ja siellä tuli voimakas Herttoniemi-vibe. Maan ystävät ois tyytyväisiä, että kolme näin erityyppistä turistikohdetta näkee helposti suppealla linja-automatkalla.

Elämyskameli suosittelee
51

Sunday, September 19, 2010

Ulkouimakauden traaginen lopetus

Uimastadion oli auki tänään viimeistä päivää. Tietysti meidän piti uimakaveri Geen kanssa käydä siellä lopettamassa kausi, vaikka sunnuntai ei ole meidän tavallinen uimapäivä. Klo 12:05 mentiin altaaseen ja huomattiin, että siinä altaan reunalla hengaili muutamia n. 40-50-vuotiaita rouvia sekä pari noin seitsemänkymppistä mummelia juomassa samppanjaa, jota niille tarjosi pukeissa ollut mies. Rouvat kutsui meidätkin hörppimään ja selitti, että tää on jo kolmatta kertaa niiden perinne - viimeisenä Stadikkapäivänä kippistellään auringolle ja vedelle. Me kannustettiin niiden meininkiä hyväksi, mutta kieltäydyttiin juomista lähinnä Geen keskivartalon ja alkamassa olleen Kovan Treenin vuoksi. Huomattiin siinä sitten toiseen päähän vesijuostessa, että uimavalvojat lähestyi tätejä. Oikeasti ne tuli sinne kieltämään tämän törkeän alkoholin nauttimisen käyttäen mm. argumenttia "Ei mekään tulla teidän duuniin juomaan viinaa!" Älytön perustelu, jokuhan saattoi olla ravintolassa töissä. Tää aiheutti mahdottoman nurinan vesijuoksuradalle. Kaikki puhui siitä, kuinka järjetöntä virkamiehen vallankäyttöä oli estää hyväntuulisten asiallisten rouvien samppanjastelu. Ehdotettiin yleisönosastopalstalle kirjoittamista (no tietty) ja joku agitaattori pyrki saamaan kaikkia lähettämään viestin kaupunginhallitukseen. Sanomattakin lienee selvää, että mä olin aivan innoissani tällaisesta allaskuhinasta. Me mietittiin Geen kanssa, että pitäisi järjestää vesijuoksijakapina, jossa kaikki juoksisivat pareittain vierekkäin ja vielä radalla myötäpäivään! Siinähän virkamies vapisisi.

Mä oon lupautunut pitämään Lettipitkon helmoissa opiskeleville maahanmuuttajalääkäreille tukiopetusta. Huomenna olis eka kerta. Mä oon tehnyt niille ennakkotehtäviä, jotka niiden on pitänyt tehdä ennen huomista. Mä oon lukenut ne läpi ja nyt mun pitäisi mennä tarkistamaan ne. Aika vähän on siihen motivaatiota nyt, kun oon lukenut ne läpi. Mut silti pitäis. Ihan just. Kohta.

Elämyskameli suosittelee
uimareissu Stadikalle ensi vuonna syyskuun puolivälissä klo 12

Thursday, September 16, 2010

Quite interesting

Mulla on uusi lemppariohjelma. Se on BBC Entertainmentilta tuleva QI. Aivan loistava ohjelma. Kyseessä on jonkinlainen tietokilpailu, jonka juontaa ihana Stephen Fry ja kilpailijoina on yleensä koomikoita tai muuten hauskoja ihmisiä. Suloinen kikkarapää Alan Davies on vakkarikilpailija, muut vaihtuvat, joskin moni on ollut monta kertaa. Kysymykset liittyvät yleensä jakson teemaan, joka saattaa olla esimerkiksi Ranska tai linnut. Kysymykset ovat yleensä sellaisia, joihin on helppo vastata kliseisesti väärin (esim. minkä värinen on nikotiinitahra) ja kilpailijat saavat miinuspisteitä vastatessaan tylsästi ja kliseisesti. Varsin usein osa kilpailijoista jää miinuspisteille, onpa kisa voitettukin miinuspisteillä (kun saa niitä vähemmän kuin muut). Ohjelma on todella hauska ja hyvin tuotettu. BBC on ystävällisesti myös laittanut kolme ensimmäistä kautta DVD:lle ja Amazon.co.uk on ystävällisesti laittanut ne minulle postiin.

Kindle on aivan mahtava laite. Mä oon nyt lukenut sillä kolme kirjaa ja se tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Näyttö on optimaalinen lukemiseen: silmät eivät väsy, se ei heijasta ja kontrasti on hyvä. Laite on kevyt verrattuna ainakin kovakantiseen kirjaan. Kindleä on helppo lukea myös esim. makuuasennossa eikä kirjanmerkkiä tarvita, koska laite muistaa, mihin viimeksi jäätiin. Akun keston luvataan olevan 1 kk. Tähän en osaa kommentoida mitään, koska laite on mulla ollut vasta pari viikkoa. Ei oo tarvinnut uudestaan ladata.

Sivun taittoa saa itse säätää mieleisekseen - esim kirjasinkoolle on kahdeksan eri vaihtoehtoa ja kirjasinlajille, rivinvälille ja palstan leveydelle kolme vaihtoehtoa. Käyttöjärjestelmä on intuitiivinen ja käyttöohjeet ovat näppärästi itse laitteessa.

Näppäimet ovat melko pienet, tämä saattaa vaikeuttaa isosormisten käyttöä, mutta mulla ei ole vaikeutta. Aika harvoin sillä tarvitsee mitään kirjoittaa, lähinnä silloin, jos haluaa selailla nettiä. Mä oon ostanut muutaman kirjan Amazonista. Amazon mainostaa kirjan ostamisen olevan mahdollista vain yhdellä klikkauksella. Se on totta, kunhan ensimmäisellä kerralla kertoo, millä kortilla aikoo maksaa. Amazon lupaa, että kirja on luettavissa yhdessä minuutissa ja useimmin tämä on aikamoinen yliarvio, aika on toistaiseksi mun lataamissa kirjoissa ollut noin 20-30 sekuntia. Toki lataamisaika on varmaan vähän pidempi niissä kirjoissa, joissa on kuvia. Tätä kokeilen pian, kun hankin jonkun radiologian kirjan Kindleeni.Tietysti lataamisaika voi pidentyä myös 3G-verkkoa käytettäessä (oma laitteeni on halvempi malli, jossa on vain wifi (139 dollaria), mutta kalliimmassa (189 dollaria) on wifin lisäksi 3G-mahdollisuus).

Lehtiäkin Kindlellä kuuluu voivan lukea. En ole tätä vielä kokeillut. Handymanin lähteen mukaan osa lehdistä (ainakin Time) on huonoja, koska niissä on taitettu mukaan vain teksti ja kuvat pitää käydä katsomassa nettisivulta. Kuulostaa ankealta.

Hyvä ostos oli myös Kindlen oma kotelo, jossa on Kindlen akkua virtalähteenään käyttävä integroitu valo. Tämä kotelo on kuitenkin yllättävän kallis (60 dollaria) etenkin itse laitteen hintaan verrattuna. Se kotelo on kuitenkin niin toimiva ja siisti, että hinta ei harmita. Ainoa harmittava asia on se, etten huomannut sitä tilatessani, että sellaisia oli saatavana eri väreissä, itse ostin tylsän mustan. Lähinnä kotelo näyttää kalenterilta ja on mielestäni siisti ja asiallinen.

Kindle Store on myös toimiva. Siellä on erittäin paljon kirjoja. Toki harvinaisempia nimikkeitä sieltä ei löydy, mutta Amazonin kaunis tavoite on saada sinne jatkossa kaikki kirjat (siis ihan kaikki). Suomenkielisiäkin kirjoja siellä on, mutta mä en oo perehtynyt valikoimaan. Kirjojen hinnat ovat yleensä samaa tasoa kuin paperiversioidenkin. Jotkin klassikot ovat ilmaisia (esim. Alice in Wonderland ja Scarlet Letter), mutta suurin osa klassikoista maksaa 2,30 dollaria ilmeisesti arvonlisäveron vuoksi.

Ainoa huono puoli Kindlessä on se, ettei kirjoja henno lainata enää kavereille, koska sitten ei voi lukea itse mitään. Kindle siis lisää käyttäjänsä itsekkyyttä. Toisaalta maailma ja kämppä pelastuu, kun ei tarvitse ahdistaa itseään taas uudella fyysisellä kirjalla (saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta on elävää elämää mulle).

Kindlen edut ovat selvästi haittoja suuremmat. Parhaimmillaan Kindle on varmasti erittäin paljon ja/tai omituisia kirjoja lukeville, jotka eivät sure lainaamisen mahdottomuutta. Mulle se on erinomainen, koska kukaan muu ei edes haluaisi lukea kirjoja A Secret History of the IRA tai The Essential P. G. Wodehouse Collection.

Elämyskameli suosittelee
QI ja Kindle

Friday, September 10, 2010

Oodi lounasruokalalle

Mä oon aiemmin ollut huono lounastaja. Tk-työssä työaikasäännöt menee niin, että kun päivän työt on tehty, saa lähteä kotiin. Niinpä mä oon yleensä jäänyt ruokatunniksi tekemään paperitöitä. Nykytyössä on kunnon työaika, jolloin joka päivä pääsee tiettyyn aikaan huolimatta siitä, mitä päivän aikana tekee. Lisäksi töissä on tapana mennä ruokalaan jengillä, joten mä oon tietty seurannut mukana. Sehän on ihan mahtavaa! Meidän ruokalassa on tosi hyvää ruokaa. Tänäänkin oli vaihtoehtoina uunikirjolohta, härkäpataa, juuressosekeittoa ja katkarapusalaattia. Lisäkkeenä on aina monipuolinen ja päivittäin vaihtuva salaattipöytä, 4-5 erilaista leipää ja jälkiruoka (vaihtoehtoina hedelmä tai kiisseli tms). Iltapäivällä on paljon pirteämpi olo, kun on lounasaikaan syönyt. Etenkin tämä korostuu mulla, kun en typerän Pulmicortin takia pysty aamulla syömään mitään. Sairaalan muutto Kamppiin johtaa mun kohdalla viikon ruokalataukoon, mikä tuntuu mun mielestä ihan mahdottomalta. Kiitos ruokala, hurraa lounas!

Mä oon vihainen tietosuojavaltuutetulle ja ennen kaikkea Valviralle, koska ne laittoi JulkiTerhikin pystyyn. Tietosuojavaltuutetun mukaan terveysasemalla työskentelevällä lääkärillä ei ole oikeutta katsoa, mitä hänen sairaalaan lähettämälleen potilaalle kuuluu tai millaisia jatkohoito-ohjeita sairaalasta on annettu, mutta mun syntymävuosi on ookoo näyttää kelle tahansa. Mun mielestä entinen systeemi, jossa kuka vain sai mun tiedot Valviralta puhelimitse tai sähköpostitse varsin helposti, oli oikein hyvä. Käytännössä puhumisen ja kirjoittamisen vaiva on sen verran suuri, että kukaan ei tehnyt sitä huvikseen. Nythän sitä voi vaikka terhiköidä kaikki entiset luokkakaverinsa ihan stalkkerointimielessä. Mun täytyy varmaan vaihtaa nimeä, koska mun nimi on kuitenkin melko harvinainen (joskaan en ole JT:n ainoa sukunimeni edustaja) enkä mä halua, että kaiken maailman potilaat tietää mun syntymävuoden. Onneksi mä en oo sentään enää kliinikko. Perhanan JulkiTerhikki silti!

Toinen mun uusi inhokki on Fb:n Cool Likes ja muut aforismisivut. Siis aivan kauhee konsepti: white trash kopioi jostain aforismikirjasta ajatelmia ja likettää toisten kopypeistaamia ajatelmia. Suuri osa niistä on kirjoitettu väärin, niissä käytetään kammottavia sydämiä ja unohdetaan kielioppisäännöt. Osa on todella ontuvia vitsejä (Parisuhde on kuin koulupäivä, ensin kemiaa, sitten ranskaa ja lopulta historiaa... (huom. autenttiset välimerkit)), osa kiusallisen kömpelöitä elämänohjeita (opettele arvostamaan sitä, mitä sulla on tässä ja nyt, eikä vasta sitten, kun olet menettänyt sen!). Kaiken kukkuraksi Cool Likesiä ei pysty hidettämään, kuten kaikki urpot farmit. Vielä en ole hidettänyt ketään kaveria Cool Likettämisestä, mutta jos se ei pikku hiljaa lopu, joutuu kohta pari tyyppiä hidetyskaivoon.

Elämyskameli suosittelee
ylenpalttinen päämäärätön kiukuttelu

Monday, September 6, 2010

Iltamelske

Kisuilla on tapana melskata ja ottaa tiukasti yhteen iltaisin. Silloin juostaan pitkin kämppää niin, että keveimmät huonekalut kaatuvat ja karvatuppoja lentää ilmassa. Välillä täytyy vähän sihistä kaverille ja läpätä sitä tassulla naamaan. Yhtäkkiä ne vain lopettaa ja on jälleen ihan coolisti.

Mullakin on ollut eräänlaista iltamelskettä viime viikon ajan. Joka ilta jotain touhua. Torstaina ja perjantaina olin päivystämässä Lastenklinikalla. Vanha kunnon päivystysjännitys pilasi edeltävät kolme päivää ja ihmeellinen potilashysterisointi seuraavat kolme päivää. Mä oon valvonut öitä yhden todella kaukaa haetun diagnoosimahdollisuuden vuoksi ja sen takia yritin tänään soittaa perjantain potilaan äidille kysyäkseni tarkentavia kysymyksiä. No eihän se vastannut puhelimeen. Valvon varmaan seuraavatkin kolme yötä. Kunpa mä unohtaisin.

Me oltiin toissapäivänä Handymanin ala-astekaverin häissä. Vihkikirkkona oli Uspenskin katedraali eli tuli kerrankin sielläkin käytyä. Hääjuhla pidettiin Espoossa meren rannalla. Ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea hääbändi oli historian kovin - Marzi Nyman, Zarkus Poussa, Lenni-Kalle Taipale ja basistina sulhasen veli.  Mahtavat jamisessiot ja listalle kuului esim. Ghostbusters ja Final Countdown. Pojat soitti vähän jukeboksihengessä - kun Handyman toivoi Nirvanaa, niin saman tien alkoi soida Smells Like Teen Spirit. Ja tietty soitettiin Paranoid myös. Mä en oo ikinä ollut häissä niin pitkään kuin tällä kertaa - tultiin vasta puolenyön jälkeen himaan ja vihkiminen oli kuitenkin alkanut jo puoliltapäivin. Aika hyvin seurueessa, josta mä olin tavannut sulhasen kerran (se esitteli mulle kerran laakereita) enkä ketään muuta ikinä. Hyvää väkeä kerta kaikkiaan.

Mä oon vähän myöhäisherännäinen. En oo koskaan suhtautunut negatiivisesti U2:een, mutten myöskään tutustunut niiden tuotantoon mitenkään lähemmin. Joku Best of -kokoelma mulla taitaa jossain olla. Nyt kun pari viikkoa sitten ne soitteli tuossa lähikummulla, niin kivahan sitä oli kuunnella. Oon sittemmin kuunnellut työmatkalla niitä Spotifystä ja määhän tykkään. Ostin jopa tarjouksessa 360°-kiertueen keikkataltiointi-Blurayn, pitäis uskaltaa katsoa se (pelottaa, että se on niin hyvä, että ottaa päähän, ettei mennyt katsomaan).

U2-innostusta ei vähennä yhtään mun kiinnostus Irlannin 1900-luvun historiaa kohtaan. Kiinnostus on syttynyt musiikin, lähinnä The Cranberriesin Zombien ja U2:n Sunday Bloody Sundayn myötä. Mulle on ollut vähän hämärän peitossa Irlannin ja Pohjois-Irlannin ja Englannin nahistelujen syy ja kevyen Wikipedia-perehtymisen jälkeen tiedonjano on vain kasvanut. Kindlen on luvattu saapuvan viikon päästä ja sitten alkaa vimmattu irlantilaisen fakta- ja fiktiokirjallisuuden lataaminen (saksankielisen materiaalin lisäksi siis, näitä kahta kiinnostusta ei parane sekoittaa). Jos Kamelin lukijoilla on ehdotuksia Irlannin 1900-luvun historiasta kertovista kirjoista tai leffoista, niin vinkkejä otetaan kiitollisna vastaan. Crying Game oli hyvä, mutta sen mä oon jo nähnyt.

Elämyskameli suosittelee
Irlannin ja Saksan historia 1900-luvulla