Linnanmäen uusi ravintolayhteenliittymä Kattila avattiin viime viikonloppuna. Ajatus on riemastuttava: oikeiden kokkien oikeaa ruokaa kevyessä tivoli-ilmapiirissä ja vielä naapurissa. Tänään mentiin tutustumaan. Buffetravintola Caruzello sijaitsee hieman muista syrjässä, muut ovat vierekkäin. Sisustuksella on saatu jokaiseen ravintolaan oma ulkonäkö, mutta tila on kuitenkin sopusointuinen. Valitsimme tällä kertaa suomalaisen ravintola Ilonan. Kokemus oli voimakkaan positiivinen. Palvelu oli huomaavaista ja ystävällistä. Yksi tarjoilijoista oli rautainen ammattilainen, yksi selvästi ennenkin tarjoillut ja kolmas aloittelija. Meille tarjoili kaksi ensimmäistä. Kattaus oli tyylikäs - viinilasit valmiina pöydässä, vaalean koivun värinen pöytä, mustat lautasliinat. Vesi tuotiin hauskassa pullossa. Mä söin paistettuja muikkuja perunasoseella sekä jälkkäriksi vaniljavanukkaan ja mansikoita, Handyman otti paahdettua lohta varhaisperunoilla sekä marjoja ja suklaakakkua. Mun ruoka oli täydellistä. Muikkujen leivitys oli erittäin ohut eikä tuntuma ollut rasvainen. Perunamuusi oli samettista, yhtään paakkuja siinä ei ollut. Jälkiruoka oli herkullinen eikä yhtään liian makea, kiitos limekastikkeen. Handymankin piti ruoastaan, mutta olisi toivonut loheen vähäistä lisäpotkua. Jälkiruoka oli kuulemma moitteetonta. Lasku oli noin 65 e (juomana Handymanilla limsa, mulla vesi). Olisin maksanut enemmänkin (tai oikeesti mä en maksanut mitään, Handyman tarjosi).
Kattilan konsepti on mun mielestä selvä. Ravintolat ovat yhden käytävän varrella ja jokaisen ravintolan kohdalla on sen ravintolan lista. Listaan voi siis tutustua tulematta ravintolaan. Tämä käyttöliittymä vaikutti kuitenkin joillekin vaikealta. Meidän odotellessa ruokaa pöydän viereen tuli kolmihenkinen perhe, jonka pussihousuinen miesjäsen pohti sisällä ravintolassa, että mikäs näistä nyt valitaan. Tarjoilijakin oli siinä mukana pohtimassa. Päätyivät Ilonaan ja istuutuivat läheiseen pöytään. Kun olivat saaneet ruokansa, koki pussihousukaveri asiakseen pyytää tarjoilijan paikalle ja antaa hänelle palautetta. Ruoka-annokset olivat kuulemma liian pieniä. Linnanmäellä käyvä väki on kuuleppa tottunut saamaan runsaasti ruokaa. Eipä sillä, hyväähän tämä ruoka on, mutta enemmän kyllä tarvisi. Tätä jaagaamista kesti aika kauan, välillä mies päästi tarjoilijan töihinsä, mutta samaa juttua jatkettiin myöhemmin. Mä olin kyllä aika järkyttynyt sen äijän käytöksestä. Ainakaan mun ruoka ei ollut mitenkään liian pieni ja Handymankin sanoi tulleensa kylläiseksi. Äijällä ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että jos on viinilasit pöydässä ja pöytiintarjoilu, ei hinta ole sama kuin viereisessä Lintsiburgerissa. Eilen lentokoneessa useat ihmiset taputtivat Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen, mut sekään ei ollut mun mielestä yhtä junttia kuin tarjoilijan ojentaminen liian vähästä (tai siis kalliista) ruoasta. Lista oli kuitenkin hintoineen nähtävillä ravintolan ulkopuolella ja seinät ovat vain puolikorkeat, joten näkymä ruokailijoiden lautasille oli esteetön. Mua harmitti se juttu niin paljon, että kävin antamassa ravintolalle netissä palautetta ja aion mennä sinne pian uudelleen. Talvella meen sit Aino-ravintolaan, joka on samaa firmaa.
Elämyskameli suosittelee
Ravintola Ilona
Saturday, April 28, 2012
Loma-arvostelu
Loma on jälleen ohi ja on palattu kotiin. Kesäloma on jo mielessä, eihän siihen ole enää kuin kolmisen kuukautta! Täytyykin pian varata lennot ja hotellit, etteivät mene sivu suun. Kuitenkin ennen uudesta lomasta villiintymistä on hyvä rauhoittua muistelemaan edellistä lomaa.
Lomamatkalle siis lähdettiin Berliiniin, matka-aika oli 21.-27.4.2012. Sää oli melkein koko ajan aurinkoinen. Alkumatkasta lämpötila oli noin 15° eli kevyt kevättakki oli päällä, ajoittain kuitenkin napit auki. Sadetta luvattiin koko ajaksi, saatiin lähinnä yksi kunnon kuuro ja yksittäisiä tippoja silloin tällöin. Parina viimeisenä lomapäivänä oli yli 20°, vikana päivänä jopa hellettä. Lähtöpäivän jälkeen luvattiin miltei 30°:n lämpötiloja. Onneksi tätä ei auttanut jäädä murehtimaan, koska seuraavaa viikkoa ei olisi voinut vuosilomalainsäädännön mukaan enää valita.
Lomalla yövyttiin yksityisasunnossa, joka oli vuokrattu Mowitania-nettipalvelun kautta. Kohteen numero oli 3635, osoite Rochstrasse 9. Ehdottomasti parasta ja toki tärkein ominaisuus oli asunnon sijainti, Hackescher Marktille oli sata metriä ja Alexanderplatzillekin vain joku 300 metriä. Viereisessä rakennuksessa oli Backstube Kamps, josta sai herkullisia mansikkaviinereitä sekä alkuperäisen OnePiecen 11.11.11 klo 11:11 auennut pop up store (mutta vain yksi onesieen pukeutunut hipsteri nähtiin vapaana viikon aikana).
Asunto sijaitsi korkeassa kerrostalossa, joka oli rakennustyöläisten lahja DDR:lle. Talo on valmistunut vuonna 1960. Asuinkerroksia talossa on 24. Hissejä oli neljä, joista kaksi parittomiin ja kaksi parillisiin kerroksiin ja hissit olivat nopeita. Ala-aula oli yhteinen, mutta siis parittomilla ja parillisilla kerroksilla oli omat porrashuoneensa. Meidän asunto oli 7. kerroksessa. Porrashuone oli siisti mutta valju ja seiskakerroksessa oli kummallinen, tunnistamaton haju, joka toi mieleen mausteisen makkaran tai poltetun muovin. Asunnossa tai alahissiaulassa ei tuntunut mitään hajua. Ulko-ovi sekä ovi tuulikaapista aulaan toimivat sähköllä, joten tunnelma oli kuin sairaalassa. Ovien painikkeet olivat samanlaiset kuin Meilahdessa. Sähköovi on toki hyvä ominaisuus, koska moni talon asukkaista liikkui rollaattoreilla. Tuulikaapista aulaan tarvittiin kyllä avain, mutta silti ovi avautui sähköllä. Talossa oli lisäksi pieni kioski/baari, jossa ei käyty tutustumassa, mutta ihailtiin ulkoapäin komeita valomainoksia.
Asunto oli kooltaan noin 50 neliötä ja hinta kuudeksi yöksi huhtikuun lopulla oli 421 e + wlan 2 e/vrk (+250 euron pantti). Nyt hinta näyttää olevan 84 e/vrk. Asunto on tarkoitettu maksimissaan kolmelle. Kyseessä oli kaksio, jossa oli makuuhuoneessa parisänky ja olohuoneessa sohva, joka ei kyllä oikein vakavasti otettavalta nukkumapaikalta näyttänyt (paitsi Handymanin päivätorkuille). Parisängyn patja oli ihan kohtuullinen, mutta runko oli melko huono. Olisiko jokunen rima puuttunut pohjasta, kun mä nukuin selvästi kaltevalla pinnalla (reunalle päin vietti alaspäin). Tyynyt oli saksalaistyyppiset pehmeät neliömetrin kokoiset. Sisustus oli melko rujo - pieni neljän hengen Ikea-pöytä ja tuolit, samettipäällysteiset melko epämukavat sohva ja nojatuoli, sänky ja muutama lipasto. Varustelu oli muutoin erinomainen - tiski- ja pyykinpesukoneet, uuni/mikro ja hella olivat hyväkuntoiset ja toimivat. Vessassa oli kiusallinen saksalaistyyppinen pönttö, johon tuotokset jäävät ihailtavaksi kuin tarjottimelle. Suihku oli keskieurooppalaiseen tyyliin ammeessa. Koskahan ne oppivat unohtamaan ammeensa? Kuka aikuinen enää kylpee?
Olimme valinneet hakukriteereiksi mm. "kuudes kerros tai korkeammalla" ja "kiinteä internet". Asuntoilmoituksessa mainittiin maksullinen wlan, joten mä tulkitsin sen tarkoittavan sitä, että kiinteän linjan saa maksutta ja wlanista pitää maksaa. No ei ollut muuta kuin wlan, joka siis maksoi 2 e/vrk. Toki se oli maksettava, koska olisi jäänyt monia hassunhauskoja fb-videoita näkemättä. Onneksi netti oli melko nopea, muuten olisi hermo mennyt. Petyin kyllä mainokseen. Meillähän on toki aina mukana reititin, jolla hotellien kiinteät verkot käännetään wlaniksi, joten olin varautunut ilmaiseen nettiin. Se kaksieuroinen sai vähän pahan maun suuhun. Toinen pahan maun suuhun saanut asia oli se, että me oltiin ensin katsottu Mowitaniasta samasta talosta saman kokoista asuntoa kerroksesta 9, joka kuvien perusteella oli aika paljon viihtyisämpi kuin tää seiskakerroksen kämppä. Kun sitä varattiin, niin se ei sitten kuitenkaan ollut vapaa (vaikka netissä näytti olevan), mutta siis meillä on tää toinen vähän kalliimpi vähän matalammalla samassa talossa oleva asunto! Sekin tuntui huijaukselta.
Kaiken tän narinan jälkeen totean, että asunto oli hyvässä paikassa eikä se ollut kauhean kallis. Siellä pystyi nukkumaan (vaikkakin kaltevasti) ja siellä saattoi säilyttää tavaroita sekä pyykätä. Voitti ikävän hotellin, mutta jäi hinta-laatusuhteeltaan hyvän hotellin alle. Varmasti hostelli-ihmisille tää ois ihan mahtava ja samoin niille, jotka ei oo niin hienohelmoja kuin me tai joilla on esim lapsia. Eli ihan hyvä melkein kaikille!
Matkalla käytiin ainakin
Elämyskameli suosittelee
Berliiniin lähteminen
Lomamatkalle siis lähdettiin Berliiniin, matka-aika oli 21.-27.4.2012. Sää oli melkein koko ajan aurinkoinen. Alkumatkasta lämpötila oli noin 15° eli kevyt kevättakki oli päällä, ajoittain kuitenkin napit auki. Sadetta luvattiin koko ajaksi, saatiin lähinnä yksi kunnon kuuro ja yksittäisiä tippoja silloin tällöin. Parina viimeisenä lomapäivänä oli yli 20°, vikana päivänä jopa hellettä. Lähtöpäivän jälkeen luvattiin miltei 30°:n lämpötiloja. Onneksi tätä ei auttanut jäädä murehtimaan, koska seuraavaa viikkoa ei olisi voinut vuosilomalainsäädännön mukaan enää valita.
Lomalla yövyttiin yksityisasunnossa, joka oli vuokrattu Mowitania-nettipalvelun kautta. Kohteen numero oli 3635, osoite Rochstrasse 9. Ehdottomasti parasta ja toki tärkein ominaisuus oli asunnon sijainti, Hackescher Marktille oli sata metriä ja Alexanderplatzillekin vain joku 300 metriä. Viereisessä rakennuksessa oli Backstube Kamps, josta sai herkullisia mansikkaviinereitä sekä alkuperäisen OnePiecen 11.11.11 klo 11:11 auennut pop up store (mutta vain yksi onesieen pukeutunut hipsteri nähtiin vapaana viikon aikana).
Asunto sijaitsi korkeassa kerrostalossa, joka oli rakennustyöläisten lahja DDR:lle. Talo on valmistunut vuonna 1960. Asuinkerroksia talossa on 24. Hissejä oli neljä, joista kaksi parittomiin ja kaksi parillisiin kerroksiin ja hissit olivat nopeita. Ala-aula oli yhteinen, mutta siis parittomilla ja parillisilla kerroksilla oli omat porrashuoneensa. Meidän asunto oli 7. kerroksessa. Porrashuone oli siisti mutta valju ja seiskakerroksessa oli kummallinen, tunnistamaton haju, joka toi mieleen mausteisen makkaran tai poltetun muovin. Asunnossa tai alahissiaulassa ei tuntunut mitään hajua. Ulko-ovi sekä ovi tuulikaapista aulaan toimivat sähköllä, joten tunnelma oli kuin sairaalassa. Ovien painikkeet olivat samanlaiset kuin Meilahdessa. Sähköovi on toki hyvä ominaisuus, koska moni talon asukkaista liikkui rollaattoreilla. Tuulikaapista aulaan tarvittiin kyllä avain, mutta silti ovi avautui sähköllä. Talossa oli lisäksi pieni kioski/baari, jossa ei käyty tutustumassa, mutta ihailtiin ulkoapäin komeita valomainoksia.
Asunto oli kooltaan noin 50 neliötä ja hinta kuudeksi yöksi huhtikuun lopulla oli 421 e + wlan 2 e/vrk (+250 euron pantti). Nyt hinta näyttää olevan 84 e/vrk. Asunto on tarkoitettu maksimissaan kolmelle. Kyseessä oli kaksio, jossa oli makuuhuoneessa parisänky ja olohuoneessa sohva, joka ei kyllä oikein vakavasti otettavalta nukkumapaikalta näyttänyt (paitsi Handymanin päivätorkuille). Parisängyn patja oli ihan kohtuullinen, mutta runko oli melko huono. Olisiko jokunen rima puuttunut pohjasta, kun mä nukuin selvästi kaltevalla pinnalla (reunalle päin vietti alaspäin). Tyynyt oli saksalaistyyppiset pehmeät neliömetrin kokoiset. Sisustus oli melko rujo - pieni neljän hengen Ikea-pöytä ja tuolit, samettipäällysteiset melko epämukavat sohva ja nojatuoli, sänky ja muutama lipasto. Varustelu oli muutoin erinomainen - tiski- ja pyykinpesukoneet, uuni/mikro ja hella olivat hyväkuntoiset ja toimivat. Vessassa oli kiusallinen saksalaistyyppinen pönttö, johon tuotokset jäävät ihailtavaksi kuin tarjottimelle. Suihku oli keskieurooppalaiseen tyyliin ammeessa. Koskahan ne oppivat unohtamaan ammeensa? Kuka aikuinen enää kylpee?
Olimme valinneet hakukriteereiksi mm. "kuudes kerros tai korkeammalla" ja "kiinteä internet". Asuntoilmoituksessa mainittiin maksullinen wlan, joten mä tulkitsin sen tarkoittavan sitä, että kiinteän linjan saa maksutta ja wlanista pitää maksaa. No ei ollut muuta kuin wlan, joka siis maksoi 2 e/vrk. Toki se oli maksettava, koska olisi jäänyt monia hassunhauskoja fb-videoita näkemättä. Onneksi netti oli melko nopea, muuten olisi hermo mennyt. Petyin kyllä mainokseen. Meillähän on toki aina mukana reititin, jolla hotellien kiinteät verkot käännetään wlaniksi, joten olin varautunut ilmaiseen nettiin. Se kaksieuroinen sai vähän pahan maun suuhun. Toinen pahan maun suuhun saanut asia oli se, että me oltiin ensin katsottu Mowitaniasta samasta talosta saman kokoista asuntoa kerroksesta 9, joka kuvien perusteella oli aika paljon viihtyisämpi kuin tää seiskakerroksen kämppä. Kun sitä varattiin, niin se ei sitten kuitenkaan ollut vapaa (vaikka netissä näytti olevan), mutta siis meillä on tää toinen vähän kalliimpi vähän matalammalla samassa talossa oleva asunto! Sekin tuntui huijaukselta.
Kaiken tän narinan jälkeen totean, että asunto oli hyvässä paikassa eikä se ollut kauhean kallis. Siellä pystyi nukkumaan (vaikkakin kaltevasti) ja siellä saattoi säilyttää tavaroita sekä pyykätä. Voitti ikävän hotellin, mutta jäi hinta-laatusuhteeltaan hyvän hotellin alle. Varmasti hostelli-ihmisille tää ois ihan mahtava ja samoin niille, jotka ei oo niin hienohelmoja kuin me tai joilla on esim lapsia. Eli ihan hyvä melkein kaikille!
Matkalla käytiin ainakin
- Potsdamissa Sanssoucin linnan puutarhassa sekä Charlottenburgin linnan puutarhassa, jonne ei välttämättä kannata mennä vielä näin aikaisin keväällä
- KaDeWessa syömässä Marly-kakkua (Handymanin herkku, mulle riittää yksi haarukallinen)
- Suno Sushissa, jossa hinnat olivat nousseet, mutta pääruoat tulevat edelleen eri aikaan
- Cha Chá -ravintolassa, joka oli erittäin hyvä (jonkinlainen ketju, tosiaan kannattaa tutustua, thaimaalais-intialainen)
- Ritter Sport Bunte Schokoweltissä (Checkpoint Schoki!)
- monissa eri puistoissa (Tiergarten, Humboldthain, Mauerpark, Ernst-Thälmann-Park nyt ainakin), kuten kunnon Berliini-turistien pitääkin
- Gropiusstadtissa
- kirjakauppa Dussmannissa
- Haägen-Dazs-jätskibaarissa
- Vapianossa
- dönerillä (mä kävin)
- seisovan miehen bratwurstikioskilla (Handyman kävi)
- kivassa Good Friends -kiinalaisessa kuuntelemassa futisjuttuja
Lähinnä siis syötiin ja käveltiin. Kyllä kannatti!
Elämyskameli suosittelee
Berliiniin lähteminen
Thursday, April 26, 2012
Handymanin opaspalvelu
Paras muutos, minkä saksalaiset ovat maassaan mun seuranta-aikana (noin kuusi vuotta) saaneet aikaan on se, että nykyään pystyy jo aika monessa paikassa maksamaan kortilla. Ekalla kerralla ei pystynyt käytännössä missään, pari vuotta sitten vain suurissa tavarataloissa ja nyt jo moderneissa kahviloissakin. Toki moni paikka toimii edelleen pelkällä käteisellä ja ehkä saksalaisten omalla pankkikorttisysteemillä, mutta tilanne on koko ajan parantumassa. Kiitos EMV-standardin pystyy maksamaan myös debitillä! Kyllä sydäntä lämmitti, kun tänään sai maksaa debitillä paikassa, jossa vielä vuosi sitten joutui nolosti laskemaan pennejä, kun kortti ei kelvannutkaan. Koska täällähän tosiaan niitä pennejä vielä harrastetaan.
Handyman on kunnostautunut tällä(kin) matkalla saksalaisten ja turistien avustamisessa. Heti lentokentällä intialainen mies kysyi, mistä pääsee vaihtolennolle ja Handyman neuvoi ystävällisesti, vaikkei tiennyt yhtään, mikä olisi ollut oikea vastaus. Moni muukin on sittemmin kysellyt oikeaa bussia, reittiä asemalle ja mitä milloinkin ja Handyman on vastannut. Multa ei ole kysytty muuta kuin sitä, mistä lihasta döner tehdään. Tänään ratikkapysäkillä vanha setä kysyi Handymanilta, onko tämä ratikka numero 12. Handyman kuuli kysymyksen väärin (meneekö tästä ratikka 12) ja ohjasi sedän vahingossa linjalle M1. Meidän piti mennä samaan muttei kehdattu enää sitten kun se setä oli siellä ja menossa väärään paikkaan. No mitäs kysyy turisteilta! Ollaan muuten alettu pohtia, että voisko Handymanin takilla olla jotain osuutta niihin kyselyihin, mies kun näyttää olevan töissä lomallakin.
Elämyskameli suosittelee
debitmaksu
Handyman on kunnostautunut tällä(kin) matkalla saksalaisten ja turistien avustamisessa. Heti lentokentällä intialainen mies kysyi, mistä pääsee vaihtolennolle ja Handyman neuvoi ystävällisesti, vaikkei tiennyt yhtään, mikä olisi ollut oikea vastaus. Moni muukin on sittemmin kysellyt oikeaa bussia, reittiä asemalle ja mitä milloinkin ja Handyman on vastannut. Multa ei ole kysytty muuta kuin sitä, mistä lihasta döner tehdään. Tänään ratikkapysäkillä vanha setä kysyi Handymanilta, onko tämä ratikka numero 12. Handyman kuuli kysymyksen väärin (meneekö tästä ratikka 12) ja ohjasi sedän vahingossa linjalle M1. Meidän piti mennä samaan muttei kehdattu enää sitten kun se setä oli siellä ja menossa väärään paikkaan. No mitäs kysyy turisteilta! Ollaan muuten alettu pohtia, että voisko Handymanin takilla olla jotain osuutta niihin kyselyihin, mies kun näyttää olevan töissä lomallakin.
 |
| Handyman tietsikoi death stripillä |
Elämyskameli suosittelee
debitmaksu
Futista
Me oltiin päivällisellä viime kerralla löydetyssä hyvässä kiinalaisessa ravintolassa. Se on todella kiinalainen, jopa niiden tilaustietokonejärjestelmä on kiinaksi. Palvelu oli ystävällistä ja iloista, mutta tarjoilijat vaikuttivat selvästi jännittyneiltä. Mä en juuri kiinaa ymmärrä, mutta niin monta kertaa jätkät sanoi "Bayern", "Villa" ja "Ronaldo", että kyse oli varmasti jalkapallosta. Yksi niistä vilkaisi luppohetkinään iPhonestaan livelähetystä. Tarjoilijoiden jännitys oli niin käsinkosketeltavaa, että tuossa matsi nyt pyörii mullakin, vaikken mitään futiksesta ymmärräkään. Onneksi internet kertoi, että Villa ei pelaa tässä matsissa. Ronaldo ja Bayern pelaa. Olin järkyttynyt siitä, että Eurosport näytti vain jotain biljardia, mutta onneksi ihan peruskanavalta tätä näytetään. Aika jännää!
Elämyskameli suosittelee
muiden innosta innostuminen
Elämyskameli suosittelee
muiden innosta innostuminen
Wednesday, April 25, 2012
Berliinin Kontula
Toissapäivänä mä halusin mennä johonkin ostoskeskukseen. Tahtona oli nähdä, missä normaalit saksalaiset käy kaupassa (jotenkin vaikea uskoa, että ne kävis vain KaDeWessa, Hauptbahnhofilla ja Friedrichstrassen haute couture -putiikeissa). Handyman katsoi iPadista (saatiin siis prepay-liittymä toimimaan, jee!) Berliinin suurimman ostoskeskuksen ja sit mentiin metrolla sinne. Oli kyllä järkyttävä kokemus. Kyseessä oli Gropius Passagen -niminen ostoskeskus Neuköllnin alueella Gropiusstadtin kaupunginosassa. Neukölln on aiempaa länsipuolta ja sijaitsee aivan etelässä. Gropiusstadt on nimensä mukaisesti Walter Gropiuksen sekä opiskelijoidensa suunnittelema kaupunginosa, joka on valmistunut 60-luvun alussa. Rakennetuista paristakymmenestätuhannesta asunnosta 90 % rakennettiin kaupungin vuokra-asunnoiksi. Alkuun alue oli rauhallinen ja mukava, mutta sosiaaliset ongelmat lisääntyivät ja joskus 1970-80-lukujen taitteessa Gropiusstadt oli yksi ankeimmista Länsi-Berliinin ghetoista. On kuvaavaa, että Gropiusstadt tunnetaan parhaiten siitä, että kirjan Wir Kinder vom Bahnhof Zoo (Christiane F. - Tyttö metroasemalta tai Huumeasema Zoo) Christiane F asui siellä. Tutustuin Christiane F:n elämään internetissä ja kuulosti karmealta. Tuli paha olo, vaikken itse kirjaa ole lukenutkaan.
Nykyään Neuköllnin asukkaista 40 % on maahanmuuttajia. Alue on hiljalleen muuttumassa cooliksi, vuokrat ovat matalia ja näköalat korkeista taloista upeita. Hipsterijengi on löytämässä Neuköllnin, vaikka tilanne on aika kaukana muodikkaiden itäkaupunginosien suosiosta. Vertaus Kontula-Kallio on aika osuva. Gropiusstadt oli ihan mukavan näköistä, aika lailla Kontulan tai Myyrmäen tapaista, paitsi talot olivat todella todella korkeita. Ostoskeskus oli valtava, mutta ulkoapäin se näytti enemmän joltain varastorakennukselta: mitään ikkunoita siinä ei oikein ollut eikä edes juuri mainoskylttejä. Kaikki kaupat olivat sisällepäin. Rakennus oli niin suuri, että sitä oli hankala edes ulkoapäin hahmottaa. Siellä oli kaikki peruskaupat ja myös suuri elintarvikemarket, jollaisen olen halunnut nähdä. Se oli kuin Prismakeskus, jossa ei ole seinää kaupan ja Alkon välissä. Onhan se hienoa saada ostaa sipulia ja munalikööriä samaan laskuun. Sitä paitsi kolme varttia Moët&Chandon Rose Imperialia maksoi vain 42 e (Alkossa 49,90 e).
Tänään käytiin Ritter Sport -suklaan lippulaivamyymälässä Bunte Schokoweltissä tekemässä omat suklaalevyt. Tai siis siellä saa valita, mitä täytteitä haluaa ja työntekijät tekevät puolessa tunnissa oman suklaalevyn. Mä laitoin mansikanpaloja ja nallekarkkeja omaani, Handyman vaahtokarkkeja, sitruunanpaloja ja jogurttikrispiä. Mä tykkäsin enemmän omastani, Handyman omastaan. Molemmissa oli puolensa.
Elämyskameli suosittelee
suklaa heroiinin sijaan
Nykyään Neuköllnin asukkaista 40 % on maahanmuuttajia. Alue on hiljalleen muuttumassa cooliksi, vuokrat ovat matalia ja näköalat korkeista taloista upeita. Hipsterijengi on löytämässä Neuköllnin, vaikka tilanne on aika kaukana muodikkaiden itäkaupunginosien suosiosta. Vertaus Kontula-Kallio on aika osuva. Gropiusstadt oli ihan mukavan näköistä, aika lailla Kontulan tai Myyrmäen tapaista, paitsi talot olivat todella todella korkeita. Ostoskeskus oli valtava, mutta ulkoapäin se näytti enemmän joltain varastorakennukselta: mitään ikkunoita siinä ei oikein ollut eikä edes juuri mainoskylttejä. Kaikki kaupat olivat sisällepäin. Rakennus oli niin suuri, että sitä oli hankala edes ulkoapäin hahmottaa. Siellä oli kaikki peruskaupat ja myös suuri elintarvikemarket, jollaisen olen halunnut nähdä. Se oli kuin Prismakeskus, jossa ei ole seinää kaupan ja Alkon välissä. Onhan se hienoa saada ostaa sipulia ja munalikööriä samaan laskuun. Sitä paitsi kolme varttia Moët&Chandon Rose Imperialia maksoi vain 42 e (Alkossa 49,90 e).
Tänään käytiin Ritter Sport -suklaan lippulaivamyymälässä Bunte Schokoweltissä tekemässä omat suklaalevyt. Tai siis siellä saa valita, mitä täytteitä haluaa ja työntekijät tekevät puolessa tunnissa oman suklaalevyn. Mä laitoin mansikanpaloja ja nallekarkkeja omaani, Handyman vaahtokarkkeja, sitruunanpaloja ja jogurttikrispiä. Mä tykkäsin enemmän omastani, Handyman omastaan. Molemmissa oli puolensa.
Elämyskameli suosittelee
suklaa heroiinin sijaan
Tuesday, April 24, 2012
Sään armoilla
Työkaveri mainosti ennen tänne lähtöä käyneensä Tropical Islandsissa, jota mä oon aiemminkin hieman katsonut mahdollisena visiteerauspaikkana. Kyseessä on siis noin 60 km kaupungin ulkopuolella sijaitseva hillittömän suuri halli, jonne on rakennettu maailman suurin sisäviidakko, valtava uima-allas, vesiliukumäki, spa- ja sauna-alue sekä ravintolakompleksi. Työkaveri kehui paikkaa tosi hienoksi ja kun sääennustekin lupasi sadetta joka päiväksi, niin ajattelin viedä seurueeni pulikoimaan. Ei ole menty, kun sää ei ole suosinut. Lauantaina oli viiden minuutin kuuro ja tänään seitsemän jälkeen on ripotellut. Ei lämmintä ja aurinkoista päivää viitsi uimahallissa viettää. Päätettiin jättää Tropical Islands toiseen kertaan (kyllähän tänne vielä joskus varmaan talvellakin tullaan) ja harrastaa muita taiteita.
Tänään käytiin Marylandin suosituksen perusteella Potsdamissa Sanssoucin linnan puutarhassa. Oli niin kuuma, että takki oli liikaa. Puutarha oli hieno, mutta niin suuri, ettei nähty neljännestäkään. Vielä ei puutarha ollut ihan parhaassa loistossaan, moni kukka oli itämisvaiheessa, mutta kesällä se on varmasti upea. Mihinkään palatseihin ei menty osin siksi, ettei juuri kiinnosta ja osin siksi, että me oltiin perillä vasta puolenpäivän jälkeen eikä siihen aikaan kai sinne enää pääsekään (vain päivän 2000 ensimmäistä pääsee sisään). Miinuspisteitä annan Potsdamin surkealle tiedotukselle: jos kaupungissa on yksi oikea nähtävyys, jota tuhannet ihmiset tulevat päivittäin katsomaan, niin bussiasemalla voisi mainita, millä bussilla sinne pääsee. Toki saksaa hieman ymmärtävä turisti onki tiedon melko vaivattomasti pysäkkiluettelosta, mutta olisi silti ystävällistä merkitä bussit esim. "222 Bürgen via Sanssouci". Olihan asemalla turisti-info, mutta luulisi sielläkin virkailijoiden kyllästyvän vastaamaan samaan kysymykseen 2500 kertaa päivässä. Edes Lonely Planetissa tai Sanssoucin nettisivulla sopivia bussilinjoja ei kerrottu helposti vaan molemmissa annettiin linnan osoite. Osoite onkin hyödyllinen, kun kyseessä on ydinkeskustan kokoinen viheralue kartassa. Ilman osoitetta en olisi paikalle löytänyt. Huomenna lupailevat, että oikeasti sataisi. Jos näin on, menemme museoon.
Hemmottelin tänään itseäni ostamalla uuden kameran. Vanha on osoittautunut hieman liian isoksi, koska se ei mahdu mun laukkuun ja Handyman kyllästyy kaivamaan sitä edes takaisin gentleman's handbagistaan. Uusi kamera on pikkuinen, kuulemma ihan hyvä ja herkullisen punainen. Itse asiassa tämmöinen. Oli vielä täällä halvempi kuin Verkkiksessä! Kyllä kannatti. Nyt on akku latauksessa enkä yhtään malttaisi odottaa, että pääsee räpsimään.
Elämyskameli suosittelee
liikenneyhteyksien selvittäminen etukäteen
Tänään käytiin Marylandin suosituksen perusteella Potsdamissa Sanssoucin linnan puutarhassa. Oli niin kuuma, että takki oli liikaa. Puutarha oli hieno, mutta niin suuri, ettei nähty neljännestäkään. Vielä ei puutarha ollut ihan parhaassa loistossaan, moni kukka oli itämisvaiheessa, mutta kesällä se on varmasti upea. Mihinkään palatseihin ei menty osin siksi, ettei juuri kiinnosta ja osin siksi, että me oltiin perillä vasta puolenpäivän jälkeen eikä siihen aikaan kai sinne enää pääsekään (vain päivän 2000 ensimmäistä pääsee sisään). Miinuspisteitä annan Potsdamin surkealle tiedotukselle: jos kaupungissa on yksi oikea nähtävyys, jota tuhannet ihmiset tulevat päivittäin katsomaan, niin bussiasemalla voisi mainita, millä bussilla sinne pääsee. Toki saksaa hieman ymmärtävä turisti onki tiedon melko vaivattomasti pysäkkiluettelosta, mutta olisi silti ystävällistä merkitä bussit esim. "222 Bürgen via Sanssouci". Olihan asemalla turisti-info, mutta luulisi sielläkin virkailijoiden kyllästyvän vastaamaan samaan kysymykseen 2500 kertaa päivässä. Edes Lonely Planetissa tai Sanssoucin nettisivulla sopivia bussilinjoja ei kerrottu helposti vaan molemmissa annettiin linnan osoite. Osoite onkin hyödyllinen, kun kyseessä on ydinkeskustan kokoinen viheralue kartassa. Ilman osoitetta en olisi paikalle löytänyt. Huomenna lupailevat, että oikeasti sataisi. Jos näin on, menemme museoon.
Hemmottelin tänään itseäni ostamalla uuden kameran. Vanha on osoittautunut hieman liian isoksi, koska se ei mahdu mun laukkuun ja Handyman kyllästyy kaivamaan sitä edes takaisin gentleman's handbagistaan. Uusi kamera on pikkuinen, kuulemma ihan hyvä ja herkullisen punainen. Itse asiassa tämmöinen. Oli vielä täällä halvempi kuin Verkkiksessä! Kyllä kannatti. Nyt on akku latauksessa enkä yhtään malttaisi odottaa, että pääsee räpsimään.
Elämyskameli suosittelee
liikenneyhteyksien selvittäminen etukäteen
Sunday, April 22, 2012
Handymanin juttuja
Tällä matkalla Handyman on puhunut lähinnä SIM-korteista. Kovasti on pohdittu erilaisia prepaid-liittymiä ja aprikoitu, olisikohan millään saksalaisista operaattoreista saatavana mikro-SIM-kortillista prepaidia ulkomaan eläville, että iPadilla pääsisi nettiin muualtakin kuin asunnolta. Asiaa on googlailtu useaan kertaan ja sitten todettiin, että paikallinen Tarjoustalo, Rossmann, sellaisia myy. Kovalla tohinalla lähdettiin Hauptbahnhofin Rossmannille (tänä sunnuntaina kaupat ovat muualla kiinni) ja oi onnea, kun sellainen löytyi. Seuraava haaste, nimittäin iPadin SIM-korttipaikan avaaminen ilman sopivia työkaluja, on vielä selättämättä. Elämyskameli seuraa tilannetta.
Toinen Handymanin mieltä askarruttanut seikka on eilen illalla kadulla nähdyt prostituoidut. Niistä on puhuttu moneen otteeseen. Se vaikutti etenkin hämmästyttävän, että naiset eivät olleet rumia. Handyman oli myös huolissaan siitä, että yksi naisista seisoi autotiellä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Handyman on myös kokenut tällä matkalla uuden positiivisen elämyksen. Me ollaan käyty aiemmin Vapianossa kaksi tai kolme kertaa ja joka kerta on ollut Handymanille pettymys. Mä toivoin, että tällä matkalla voitaisiin kuitenkin kerran Vapianossa käydä, kun täällä saa tummaakin pastaa ja mä halusin maistaa Vapianon aglio e oliota. Loman kunniaksi Handyman suostui. Handyman päätti ottaa valkoviinilohipastaa ja suorastaan hämmästyi, kuinka hyvää se olikaan. Nyt hinkuu sinne uudelleen. Aglio e oliokin oli ihan hyvää, mutta nälkäähän se pitää aika huonosti. Tumma tuorepasta oli loistavaa.
Tänään käytiin Brandenburger Torilta välittömästi länteen päin kadulle pystytetyillä markkinoilla. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta turkkilaissaksalaisten lasten markkinoista, mutta vähän aikaa siellä aikuinenkin jaksoi kävellä lähinnä ihmettelemässä erikoisia tivolihuvituksia. Erityisesti mahdollisuus tulla nostokurjesta roikotetuksi vatsamakuuasennossa järkytti Handymania. Myös pomppulinnamateriaalista tehty noin 70° jyrkkä lasten liukumäki sai Handymanin maailmankuvan sekaisin. Ne näyttivät kyllä hurjilta.
Illalla tutustuttiin vielä Charlottenburgin linnan puutarhaan (Potsdamiin ei jaksettu lähteä, tämä on kaupungissa). Viehättävät istutukset, toki vasta vähän tulollaan. Mukava iltakävely.
Kotonakin tapahtuu. Pitkään tyhjillään olleeseen läheiseen liiketilaan on avattu punavuorelaisen Tori-ravintolan sisarravintola Alppitori. Siitä oli hieman epäonnistuneesti otsikoitu juttu Nytin nettisivuilla. Kiitosta vaan, meille kelpaa alppiharjulaistunnelmakin. Toivotan kuitenkin ravintolalle onnea, täytyy varmasti itsekin käydä tutustumassa jokin kerta. Lähteekö joku mukaan?
Elämyskameli suosittelee
Fonic-yhtiön prepaid (Rossmannilta, mikro-SIM)
Toinen Handymanin mieltä askarruttanut seikka on eilen illalla kadulla nähdyt prostituoidut. Niistä on puhuttu moneen otteeseen. Se vaikutti etenkin hämmästyttävän, että naiset eivät olleet rumia. Handyman oli myös huolissaan siitä, että yksi naisista seisoi autotiellä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Handyman on myös kokenut tällä matkalla uuden positiivisen elämyksen. Me ollaan käyty aiemmin Vapianossa kaksi tai kolme kertaa ja joka kerta on ollut Handymanille pettymys. Mä toivoin, että tällä matkalla voitaisiin kuitenkin kerran Vapianossa käydä, kun täällä saa tummaakin pastaa ja mä halusin maistaa Vapianon aglio e oliota. Loman kunniaksi Handyman suostui. Handyman päätti ottaa valkoviinilohipastaa ja suorastaan hämmästyi, kuinka hyvää se olikaan. Nyt hinkuu sinne uudelleen. Aglio e oliokin oli ihan hyvää, mutta nälkäähän se pitää aika huonosti. Tumma tuorepasta oli loistavaa.
Tänään käytiin Brandenburger Torilta välittömästi länteen päin kadulle pystytetyillä markkinoilla. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta turkkilaissaksalaisten lasten markkinoista, mutta vähän aikaa siellä aikuinenkin jaksoi kävellä lähinnä ihmettelemässä erikoisia tivolihuvituksia. Erityisesti mahdollisuus tulla nostokurjesta roikotetuksi vatsamakuuasennossa järkytti Handymania. Myös pomppulinnamateriaalista tehty noin 70° jyrkkä lasten liukumäki sai Handymanin maailmankuvan sekaisin. Ne näyttivät kyllä hurjilta.
Illalla tutustuttiin vielä Charlottenburgin linnan puutarhaan (Potsdamiin ei jaksettu lähteä, tämä on kaupungissa). Viehättävät istutukset, toki vasta vähän tulollaan. Mukava iltakävely.
Kotonakin tapahtuu. Pitkään tyhjillään olleeseen läheiseen liiketilaan on avattu punavuorelaisen Tori-ravintolan sisarravintola Alppitori. Siitä oli hieman epäonnistuneesti otsikoitu juttu Nytin nettisivuilla. Kiitosta vaan, meille kelpaa alppiharjulaistunnelmakin. Toivotan kuitenkin ravintolalle onnea, täytyy varmasti itsekin käydä tutustumassa jokin kerta. Lähteekö joku mukaan?
Elämyskameli suosittelee
Fonic-yhtiön prepaid (Rossmannilta, mikro-SIM)
Teltassa syöminen
Edelleen on mukavaa. Eilen oli vähän vaihteleva sää - aurinkoista, mutta välillä april showereita. Lämpötila oli sellainen, että päivällä piti ottaa kevättakkia välillä pois, illalla oli juuri sopivaa kävellä takki päällä ulkona. Ihan paikallaan istuessa tuli kylmä. "Terassikausi" on käynnissä, joskin täällä monissa ravintoloissa on terassit auki joulunakin. Tänään käytiin päivällisellä ihan mahtavassa Amrit-ravintolassa. Kyseessä on intialainen ravintola, joka on suuressa teltassa, joka on kuitenkin jonkinlainen pysyvä rakennelma ja sisältäpäin koristeltu monivärisin silkkihuivein ja tavalliseen intialaisen ravintolan tyyliin norsupatsain, mutta siellä on myös mm. suihkulähde. Siis siellä teltassa. Palvelu on ystävällistä ja ripeää ja ruoka on herkullista. Hintojen huomaa täällä nousseen, mutta silti alle 30 eurolla kaksi ihmistä syö herkullisen päivällisen ja saa juomaakin ruoan kera (mä otin jopa virgin cocktailin). Voisi olla kalliimpaakin. Päivällä Handymanin sushiateria ja mun woklounas juomineen maksoi 21,40 e.
Mä en voi väittää seuranneeni Voice of Finlandia. Katselin joitain alkujaksoja ja pidin konseptista. Kaksintaistelujaksot sekä ekat konsertit jätin katsomatta, ei jaksaneet kiinnostaa. Perjantaina pakatessa katsoin finaalin. Jotenkin se Saara Aalto otti mua niin päähän, että mulle oli ihan sama kuka voittaa, kunhan Saara tulee toiseksi. Olin tyytyväinen tulokseen.
Kamelin lukijakunta on tällä viikolla poikkeuksellisen liikehtiväistä. Lettipitko on tohtorihommissa Kaliforniassa ja Homis pesueineen matkustaa tänään erääseen saarivaltioon. Suunnitelmissa on ottaa kansainvälinen FaceTime-yhteys ainakin Homikseen. Achtung, babü!
Elämyskameli suosittelee
leppoisien lomapäivitysjollotusten lukematta jättäminen (nää on aika tylsiä)
Mä en voi väittää seuranneeni Voice of Finlandia. Katselin joitain alkujaksoja ja pidin konseptista. Kaksintaistelujaksot sekä ekat konsertit jätin katsomatta, ei jaksaneet kiinnostaa. Perjantaina pakatessa katsoin finaalin. Jotenkin se Saara Aalto otti mua niin päähän, että mulle oli ihan sama kuka voittaa, kunhan Saara tulee toiseksi. Olin tyytyväinen tulokseen.
Kamelin lukijakunta on tällä viikolla poikkeuksellisen liikehtiväistä. Lettipitko on tohtorihommissa Kaliforniassa ja Homis pesueineen matkustaa tänään erääseen saarivaltioon. Suunnitelmissa on ottaa kansainvälinen FaceTime-yhteys ainakin Homikseen. Achtung, babü!
Elämyskameli suosittelee
leppoisien lomapäivitysjollotusten lukematta jättäminen (nää on aika tylsiä)
Saturday, April 21, 2012
Asunto vs. hotelli
Kolme tuntia sitten päästiin kämpille. Me siis tällä kertaa vuokrattiin asunto viikoksi hotellimajoituksen sijaan. Asunto sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla ja on melko suuri (jotain 50 neliöö), mutta on melko karu. Sinänsä asunto on siisti ja puhdas, täällä on wlan, pyykkikone, tiskikone, uuni, mikro-uunikombo, kahvinkeitin, leivänpaahdin, kaksi televisiota ja munankeitinkin. On sänky tyynyineen ja peittoineen, lakanat ja pyyhkeet eli puitteet kunnossa. Ikkunasta näkyy TV-torni. Asunto on kuitenkin liian iso harvoille kalusteilleen, mistä tulee surullinen tunnelma. Sohva, rottinkinojatuoli, sohvapöytä, pieni pöytä ja neljä tuolia suuressa huoneessa luo vähän tyhjän tunnelman. Olisi edes verhot. Ihan edullinenhan tämä oli (420 e kuudesta yöstä), mutta hinta-laatusuhde hotelliin nähden ei ole parempi. Asuntoasuminen sopii varmasti hyvin niille, jotka ovat tottuneet hostelliin ja niille, jotka ovat oikeasti sitä mieltä, että eihän siellä hotellissa muuta kuin nukuta. Mä meen seuraavan kerran kyllä hotelliin. Oon kuitenkin tyytyväinen siitä, että tultiin nyt tänne, koska pakkohan tää oli testata ja onhan tää halpa. Nyt tietää, mistä pitää.
Meillä on yleensä varsin löyhät ohjelmat näillä matkoilla. Etukäteen mietitään 1-2 juttua, mitä olisi kiva nähdä ja vähintään puolet jää usein näkemättä. Tällä kertaa ois kiva käydä vihdoin katsomassa Potsdamin linnoja, mutta ei sen niin väliä oo, jos sataa. Sanssouci-palatsi on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on ilmeisesti jokin väkirajoitus. Yritin etsiä tietoa netistä, muttei vielä tärpännyt. Toisaalta mä en välttämättä ehkä haluaisikaan sisälle niihin palatseihin, puutarhat riittäisivät. Ehkä kuitenkin pelkistä puutarhoista ei viitsisi maksaa 12 euroa/hlö plus junamatkat. No täytyy pohtia. On kuitenkin hyvä jättää jotain seuraavaksikin kerraksi.
Toinen tämän matkan kohteista saatiin hoidettua heti ekana päivänä. Handyman oli nimittäin löytänyt pienoismallikaupan, jossa käytiin. Kyseessä oli tällä kertaa ihan oikea pienoismalli- eikä lelukauppa ja mä olin todella ällistynyt, kun selvisi, ettei se todellakaan ollut lelukauppa. Tämän näki siitä, että kassan vieressä oli leikkiautohylly, jonka reunassa luki "Muista viedä lapsellesikin jotain!" Asiakkaat olivat käytännössä kaikki aikuisia miehiä. Pari lasta siellä oli, mutta hekin näyttivät kyllästyneiltä. Olin ainoa nainen. Se ei ehkä yllätä.
Illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Koska kello soi tänään klo 3:50 Suomen aikaa, alkaa jo kohta väsyttää. Ehkä pitää kohta vetäytyä levolle, kellohan on jo melkein kuusi (paikallista aikaa).
Elämyskameli suosittelee
hotelli hienostelijoille, Mowitania realisteille
Meillä on yleensä varsin löyhät ohjelmat näillä matkoilla. Etukäteen mietitään 1-2 juttua, mitä olisi kiva nähdä ja vähintään puolet jää usein näkemättä. Tällä kertaa ois kiva käydä vihdoin katsomassa Potsdamin linnoja, mutta ei sen niin väliä oo, jos sataa. Sanssouci-palatsi on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on ilmeisesti jokin väkirajoitus. Yritin etsiä tietoa netistä, muttei vielä tärpännyt. Toisaalta mä en välttämättä ehkä haluaisikaan sisälle niihin palatseihin, puutarhat riittäisivät. Ehkä kuitenkin pelkistä puutarhoista ei viitsisi maksaa 12 euroa/hlö plus junamatkat. No täytyy pohtia. On kuitenkin hyvä jättää jotain seuraavaksikin kerraksi.
Toinen tämän matkan kohteista saatiin hoidettua heti ekana päivänä. Handyman oli nimittäin löytänyt pienoismallikaupan, jossa käytiin. Kyseessä oli tällä kertaa ihan oikea pienoismalli- eikä lelukauppa ja mä olin todella ällistynyt, kun selvisi, ettei se todellakaan ollut lelukauppa. Tämän näki siitä, että kassan vieressä oli leikkiautohylly, jonka reunassa luki "Muista viedä lapsellesikin jotain!" Asiakkaat olivat käytännössä kaikki aikuisia miehiä. Pari lasta siellä oli, mutta hekin näyttivät kyllästyneiltä. Olin ainoa nainen. Se ei ehkä yllätä.
Illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Koska kello soi tänään klo 3:50 Suomen aikaa, alkaa jo kohta väsyttää. Ehkä pitää kohta vetäytyä levolle, kellohan on jo melkein kuusi (paikallista aikaa).
Elämyskameli suosittelee
hotelli hienostelijoille, Mowitania realisteille
Pikapäivitys kevätlomalta
Me ollaan Berliinissä jee! Aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Ainoa harmitus on kotiin unohtunut matkatyyny. Aika vähän siis harmittaa. Voin 1,5 tunnin kokemuksella sanoa, että lomailu on ihanaa. Neljän tunnin päästä päästään asuntoon, arvioin tilanteen sitten uudelleen.
Onneksi mä en oo matkustustyössä. Huomasin nimittäin ärsyyntyväni aivan kohtuuttomasti niistä ihmisistä, jotka avaavat lentokoneessa turvavyön ennen merkkivalon sammumista. Okei, kone oli jo pysähtynyt mutta silti. Ei se ole niin vaikeaa! Jos pitäisi lentää jatkuvasti, menisi hermo moisiin hötkyliineihin. Huh, vieläkin puistattaa.
Täällä on jo ohitettu hiirenkorvat! Puissa on jo lehtiä ja ruoho pikkuisen vihertää. Kevättakissa on jopa pikkuisen lämmin. Mä rakastan Keski-Eurooppaa.
Nyt jatkan Starbucks Vanilla Rooibostani (maksuton wlan).
Onneksi mä en oo matkustustyössä. Huomasin nimittäin ärsyyntyväni aivan kohtuuttomasti niistä ihmisistä, jotka avaavat lentokoneessa turvavyön ennen merkkivalon sammumista. Okei, kone oli jo pysähtynyt mutta silti. Ei se ole niin vaikeaa! Jos pitäisi lentää jatkuvasti, menisi hermo moisiin hötkyliineihin. Huh, vieläkin puistattaa.
Täällä on jo ohitettu hiirenkorvat! Puissa on jo lehtiä ja ruoho pikkuisen vihertää. Kevättakissa on jopa pikkuisen lämmin. Mä rakastan Keski-Eurooppaa.
Nyt jatkan Starbucks Vanilla Rooibostani (maksuton wlan).
Thursday, April 19, 2012
Hiprakassa
Päivystyksen jälkeen ostoksilla käyminen on usein hupaisaa. Ostokset saattavat olla harkitsemattomia ja kauniisti sanoen innovatiivisia. Kaveri kertoi ostaneensa kerran päivystyksen jälkeen pianon ja eilen kuulin työkaverilta aikuisesta naislääkäristä, joka oli ostanut päivystyksen jälkeen heräteostoksena hamsterin. Mä en oo ostanut vielä ikinä (nyt siis puhutaan myös aiemmista sisätautipäivystäjäajoista) mitään hullun kallista enkä suoranaisesti jälkeenpäin katunut mitään ostoksiani, mut mäkin ostan usein jotain vähemmän tarpeellista. Viime viikolla ostin tarroja sekä vahingossa väärää talouspaperia (kuviollista), jonka mä sit vielä kaiken kukkuraksi unohdin bussiin. Tänään mä ostin ihan suunnitellusti huulirasvaa, mutta hulluttelin sitten sen tyypillä. Jostain käsittämättömästä syystä ostin nimittäin Labellon Vitamin Shake -huulirasvaa ja sehän oli ihan kammottavaa. Tuoksu on imelämpi kuin Hubba Bubbassa. Piti käydä päiväunien jälkeen ostamassa korvaava tuttu Labello Rose.
Mä oon ehkä alkanut ymmärtää alkoholinkäyttöä. Mä en yleensä alkoholista niin perusta, koska mulle tulee siitä ensisijaisesti ikenien puutumista ja vielä normaalista vahvempaa kömpelyyttä, mikä ei oo tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka kokevat henkiset vaikutukset vahvemmin. Inhibitiot vähenee ja on hauskaa. Olo on siis samanlainen kännissä kuin päivystyksen jälkeisessä euforiassa. Tänään mun euforia oli niin vahva, että päädyin lähettämään vanhalle ala-asteaikaiselle parhaalle kaverilleni sähköpostia, kun sillä oli synttärit. Siis kyseessä on ihminen, jonka kanssa mä en oo ollut missään kontaktissa vuoden 1992 jälkeen. Mä yritin selittää siinä postissa, että en ole mikään creepy stalkkeri vaan mä vain muistan tällaisia juttuja kuten lapsuusaikaisten kavereiden syntymäpäiviä, mutta näin jälkeenpäin arvioituna siitä selittelystä syntyi ehkä vielä stalkkeroivampi mielikuva. Noh, kerranpa sitä munaa.
Käytiin tänään Stadin asuntomessuilla Laiturissa. Siellä siis esitellään uusia Helsingin asuinalueita ja erilaisia asumisratkaisuja. Mua ihmetytti suuresti, että kaikki esitellyt asunnot oli tosi isoja. Yhdelle hengelle mainostettiin jotain yli 40 neliön asuntoa ja kahdelle piti olla ainakin 60 neliötä. Suuri osa asunnoista oli monessa tasossa. On tietysti hienoa, että tulee monenlaisia vaihtoehtoja asumiseen, mutta toivoisi, että myös meille vähempään tilaan tyytyville olisi tarjolla myös uudisrakentamista. Lohduttaudun sillä, että todennäköisesti suurin osa rakentamisesta onkin ns. perinteistä kaupunkirakentamista ja nämä valtavat lukaalit ovat vain myyntivaltti.
Elämyskameli suosittelee
vaatimattoman hajuiset huulirasvat
Mä oon ehkä alkanut ymmärtää alkoholinkäyttöä. Mä en yleensä alkoholista niin perusta, koska mulle tulee siitä ensisijaisesti ikenien puutumista ja vielä normaalista vahvempaa kömpelyyttä, mikä ei oo tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka kokevat henkiset vaikutukset vahvemmin. Inhibitiot vähenee ja on hauskaa. Olo on siis samanlainen kännissä kuin päivystyksen jälkeisessä euforiassa. Tänään mun euforia oli niin vahva, että päädyin lähettämään vanhalle ala-asteaikaiselle parhaalle kaverilleni sähköpostia, kun sillä oli synttärit. Siis kyseessä on ihminen, jonka kanssa mä en oo ollut missään kontaktissa vuoden 1992 jälkeen. Mä yritin selittää siinä postissa, että en ole mikään creepy stalkkeri vaan mä vain muistan tällaisia juttuja kuten lapsuusaikaisten kavereiden syntymäpäiviä, mutta näin jälkeenpäin arvioituna siitä selittelystä syntyi ehkä vielä stalkkeroivampi mielikuva. Noh, kerranpa sitä munaa.
Käytiin tänään Stadin asuntomessuilla Laiturissa. Siellä siis esitellään uusia Helsingin asuinalueita ja erilaisia asumisratkaisuja. Mua ihmetytti suuresti, että kaikki esitellyt asunnot oli tosi isoja. Yhdelle hengelle mainostettiin jotain yli 40 neliön asuntoa ja kahdelle piti olla ainakin 60 neliötä. Suuri osa asunnoista oli monessa tasossa. On tietysti hienoa, että tulee monenlaisia vaihtoehtoja asumiseen, mutta toivoisi, että myös meille vähempään tilaan tyytyville olisi tarjolla myös uudisrakentamista. Lohduttaudun sillä, että todennäköisesti suurin osa rakentamisesta onkin ns. perinteistä kaupunkirakentamista ja nämä valtavat lukaalit ovat vain myyntivaltti.
Elämyskameli suosittelee
vaatimattoman hajuiset huulirasvat
Monday, April 16, 2012
Koiramaailma
Mä saan nykyään Metro-lehden käsiini valitettavan harvoin. Jotenkin sitä aktiivisesti unohtaa, kuinka upea lehti se on. Kaikki upeus on keskittynyt tekstaripalstaan. Mä oon ollut aina itse aikamoinen jollottaja kirjoittaessani, joten arvostan suuresti kykyä tiivistää asia napakkaan muotoon. Tekstaripalstalla miltei kaikki ovat tämän mestareita. Otetaan esimerkiksi nimimerkin Eiks niin mielipide:
"Jääkiekossa kaikkien pitää osata hyökätä ja kaikkien pitää osata puolustaa. Kiekko pitää laittaa vastustajan maaliin, se on tarkoitus."
Joskus toki viittausten ja esimerkkien käyttö vaatisi hieman enemmän merkkejä kuten nimimerkin Susi tämänpäiväinen huomio:
"Yleensä, kun jotain asiaa ei olla ajoissa kyseenalaistettu, se on johtanut katastrofiin, niin kuin esimerkiksi vaikka koiramaailma."
Parasta tekstaripalstassa on kuitenkin se hajanainen fiilis, jonka saa lukiessaan kolmeakymmentä eri keskustelua yhtä aikaa. Nimimerkki Minäkin tietäisin mitä tehdä todistaa väkevästi
"Uutisissa ilmoitettiin, että kolmen eri valtion henkilöt tekevät eniten rikoksia kotimaassamme. Miksi ette tee mitään, kotimaamme päättäjät" (no siksi, että kuka meidät rötöstelevät suomalaiset ottaisi?),
Nimetön suree lomansa pilalle menoa:
"Hyvä, että tulee se mediamaksu. Monen päivän loma alkoi. Mitä tulee töllöstä? Kuningaskuluttajasta terä poissa. Enbuske ja se hauska kirjailija? Pelkkää mainosta. Miksi nuoret ovat nykyään vanhoja?"
ja Cock on huolissaan siipikarjan kanaoikeuksista:
"On päivänselvää, että kananmunien hinta nousee, jos kanalassa kanojen määrä pitää puolittaa. Ei mediankaan olisi pitäny lähteä eläinaktivistien äänitorveksi toteuttamaan kanojen holokaustia. Kuluttajat ja tuottajat kärsivät, mutta kauppa ottaa aina omansa."
Lopuksi Hakiksen kundi päräyttää:
"80v nainen Pääskylänrinteestä: Oletko äänestänyt pitkään SDP:tä, Kokoomusta, Keskustaa tai RKP:tä? He ovat tässä innokkaasti leikkailleet poliisien määrärahoja, kun pitää säästää ja säästämisen ohella sallineet vapaan kulkemisen EU-maiden välillä. Poliisi tekee minkä voi, kohta jos siirryt vanhainkotiin, niin nykyinen hallitus tavallaan ryöstää sinut ja poliisi voi vain kiitellä ilmoitusta. Vapaa kulku takaa, että meidät voidaan ryöstää jatkossakin."
Olen todennut, että en jaksa mennä kuntosalille tavallisen päivystyksen jälkeen, silloin on liian väsynyt ja veltto olo. Harmillista, olin vähän toivonut että pääsisin sinne päiväsaikaan. Toisaalta kävely ja uinti suorastaan houkuttavat. Täytyy siis paneutua niihin. Lähden nyt paneutumaan.
Elämyskameli suosittelee
tekstaripalsta
"Jääkiekossa kaikkien pitää osata hyökätä ja kaikkien pitää osata puolustaa. Kiekko pitää laittaa vastustajan maaliin, se on tarkoitus."
Joskus toki viittausten ja esimerkkien käyttö vaatisi hieman enemmän merkkejä kuten nimimerkin Susi tämänpäiväinen huomio:
"Yleensä, kun jotain asiaa ei olla ajoissa kyseenalaistettu, se on johtanut katastrofiin, niin kuin esimerkiksi vaikka koiramaailma."
Parasta tekstaripalstassa on kuitenkin se hajanainen fiilis, jonka saa lukiessaan kolmeakymmentä eri keskustelua yhtä aikaa. Nimimerkki Minäkin tietäisin mitä tehdä todistaa väkevästi
"Uutisissa ilmoitettiin, että kolmen eri valtion henkilöt tekevät eniten rikoksia kotimaassamme. Miksi ette tee mitään, kotimaamme päättäjät" (no siksi, että kuka meidät rötöstelevät suomalaiset ottaisi?),
Nimetön suree lomansa pilalle menoa:
"Hyvä, että tulee se mediamaksu. Monen päivän loma alkoi. Mitä tulee töllöstä? Kuningaskuluttajasta terä poissa. Enbuske ja se hauska kirjailija? Pelkkää mainosta. Miksi nuoret ovat nykyään vanhoja?"
ja Cock on huolissaan siipikarjan kanaoikeuksista:
"On päivänselvää, että kananmunien hinta nousee, jos kanalassa kanojen määrä pitää puolittaa. Ei mediankaan olisi pitäny lähteä eläinaktivistien äänitorveksi toteuttamaan kanojen holokaustia. Kuluttajat ja tuottajat kärsivät, mutta kauppa ottaa aina omansa."
Lopuksi Hakiksen kundi päräyttää:
"80v nainen Pääskylänrinteestä: Oletko äänestänyt pitkään SDP:tä, Kokoomusta, Keskustaa tai RKP:tä? He ovat tässä innokkaasti leikkailleet poliisien määrärahoja, kun pitää säästää ja säästämisen ohella sallineet vapaan kulkemisen EU-maiden välillä. Poliisi tekee minkä voi, kohta jos siirryt vanhainkotiin, niin nykyinen hallitus tavallaan ryöstää sinut ja poliisi voi vain kiitellä ilmoitusta. Vapaa kulku takaa, että meidät voidaan ryöstää jatkossakin."
Olen todennut, että en jaksa mennä kuntosalille tavallisen päivystyksen jälkeen, silloin on liian väsynyt ja veltto olo. Harmillista, olin vähän toivonut että pääsisin sinne päiväsaikaan. Toisaalta kävely ja uinti suorastaan houkuttavat. Täytyy siis paneutua niihin. Lähden nyt paneutumaan.
Elämyskameli suosittelee
tekstaripalsta
Thursday, April 12, 2012
Kivan postin päivä
Uusi painos mun erikoislääkäritenttikirjasta ilmestyi viime kuussa ja mä tilasin kirjan tuoreena kotiin Amazonista. Tänään se tuli, neljäosainen kirja. Kävin hakemassa sen postista. Amazon oli ylittänyt itsensä. Kirjat oli pakattu pahviin ja muoviin, se systeemi pahvilaatikkoon, joka edelleen pahvilaatikkoon. Iso pahvilaatikko oli laitettu suureen muovisäkkiin ja suljettu nippusiteellä. Mua ei lakkaa ällistyttämästä se, että vaikka pakkaus oli silminnähden kookas tungettavaksi tavallisen kerrostaloasunnon oven postiluukusta sisään, silti postimies väittää yrittäneensä. Oli laittanut kortin, että teille on kookas paketti, jota yritin toimittaa tänään klo 10-11. Tenttikirjat oli melko kookkaita ja pehmeäkantisia eli ne saattoi päällystää ja päällystykset onnistuivat erinomaisen hyvin. Tuli hyvä mieli. Sekin niissä on positiivista, että niissä on tosi paljon kuvia, kuten toki radiologiassa pitääkin. Alan ehkä jo hieman selailla sitä. En lupaa lukea sitä erityisen hyvin tai tavoitteellisesti vielä (tenttihän on vasta parin vuoden päästä), mutta jos silloin tällöin selailisi.
Postimies toimitti tänään kynnykselle myös esitäytetyt veroilmoitukset. Mä siis inhoan mätkyjä, joten laitan tarkoituksella vähän turhan tiukan veroprosentin. Jälleen se kannatti. Iloista lainaajaa valtio rakastaa ja maksoi mun 2300 euron lainalle vielä 10 euroa korkoakin! Kyllä on hyvä fiilis. Handymankaan ei jäänyt tänä vuonna mätkyille, mutta vähänhän se tietysti on harmissaan, kun yksi viisikymppinen ei ole nyt tuottavassa työssä.
Elämyskameli suosittelee
veronpalautus
Postimies toimitti tänään kynnykselle myös esitäytetyt veroilmoitukset. Mä siis inhoan mätkyjä, joten laitan tarkoituksella vähän turhan tiukan veroprosentin. Jälleen se kannatti. Iloista lainaajaa valtio rakastaa ja maksoi mun 2300 euron lainalle vielä 10 euroa korkoakin! Kyllä on hyvä fiilis. Handymankaan ei jäänyt tänä vuonna mätkyille, mutta vähänhän se tietysti on harmissaan, kun yksi viisikymppinen ei ole nyt tuottavassa työssä.
Elämyskameli suosittelee
veronpalautus
Monday, April 9, 2012
Saksankielinen tunnustus!
Pumpumkatti antoi mulle Liebster Blog (lemppariblogi) -tunnustuksen! Jummijammi, kiitos. Tähän pitäisi kai laittaa sen tunnustuksen banneri, mutta en mä osaa. Teidän pitää vain uskoa (tai mennä katsomaan se Pumpumkatin sivuilta). Mun pitäisi se kuulemma jakaa viidelle muulle blogille, mutta ainoa ei-salattu alle 200 lukijan blogi, jota mä seuraan, on juurikin Pumppis. En siis laita tunnustusta eteenpäin kellekään, mutta kiitän lämpimästi ja punastelen.
Nilkka on paljon parempi, hurraa! Se tuntuu enää vain nilkkaa ylös-alas tai sisään-ulos väännellessä. Kävellessä ei ole kipua ollenkaan, jos nilkan jännittää liikkumattomaksi. Tänään en ole enää edes ilmalastaa käyttänyt. Vielä se on vähän turvoksissa FTA-ligamentin (etummainen ulkokehräsen ja telaluun välinen nivelside) kohdalta, mutta mä oon tosi iloinen, että jalka on miltei kunnossa. En ehkä kävele töihin vielä huomenna, mutta huomisen päivystys ei onneksi ole uhattuna. Kiitos tsempistä ja erityisterkut vammaserkulleni Stalkkerille!
Meillä on ollut Issi- ja Nuuti-kisut hoidossa perjantaista lähtien. Tänään ne lähtee jo pois, kuinka haikeaa. Ne on niin hellyyttäviä. Molemmat tulevat sohvalla viereen/syliin kyhnytettäväksi ja keittiössä hengaillessa ne puskee nilkkoihin koko ajan. Liikkistä! Ne vähän pelkää vieraita, mutta meidän kavereita ne oli heti perjantaista lähtien. Handyman ja Issi ovat kuin kaksi marjaa - molemmat aivastelevat leppäallergiaansa (tai ehkä ne ovat allergisia toisilleen?). Sekin on söpöä.
Elämyskameli suosittelee
kisuliinit, nyyh
Nilkka on paljon parempi, hurraa! Se tuntuu enää vain nilkkaa ylös-alas tai sisään-ulos väännellessä. Kävellessä ei ole kipua ollenkaan, jos nilkan jännittää liikkumattomaksi. Tänään en ole enää edes ilmalastaa käyttänyt. Vielä se on vähän turvoksissa FTA-ligamentin (etummainen ulkokehräsen ja telaluun välinen nivelside) kohdalta, mutta mä oon tosi iloinen, että jalka on miltei kunnossa. En ehkä kävele töihin vielä huomenna, mutta huomisen päivystys ei onneksi ole uhattuna. Kiitos tsempistä ja erityisterkut vammaserkulleni Stalkkerille!
Meillä on ollut Issi- ja Nuuti-kisut hoidossa perjantaista lähtien. Tänään ne lähtee jo pois, kuinka haikeaa. Ne on niin hellyyttäviä. Molemmat tulevat sohvalla viereen/syliin kyhnytettäväksi ja keittiössä hengaillessa ne puskee nilkkoihin koko ajan. Liikkistä! Ne vähän pelkää vieraita, mutta meidän kavereita ne oli heti perjantaista lähtien. Handyman ja Issi ovat kuin kaksi marjaa - molemmat aivastelevat leppäallergiaansa (tai ehkä ne ovat allergisia toisilleen?). Sekin on söpöä.
Elämyskameli suosittelee
kisuliinit, nyyh
Saturday, April 7, 2012
Mämmiräpylä
Ei helkkari että harmittaa! Olin tuossa äsken töissä - kahdeksan kiireisintä ja huonoiten palkattua tuntia takan. Kipitin portaat alas ja tein tiukan kurvin vasempaan. Jalka lipesi metalliseen kynnykseen, nilkka vääntyi ja napsahti. Menin nurin enkä päässyt omin avuin ylös. Nilkka kipeytyi ulkosyrjältään. Piti lähteä siitä Haartmanin päivystykseen. Harva juttu on yhtä noloa kuin kulkea sairaalassa työvaatteissa pyörätuolilla. Onneksi luita ei murtunut, mutta sen verran kipeä koipi on, että käveleminen ei ilman sauvoja nyt onnistu. Mähän voisin tehdä valtaosan töitä istuen koneella, mutta yö on ongelma, kun toinen nukkuu ja pitäisi tehdä ultraääniä. Tällainen kuitenkin parantunee nopeasti ja toivottavasti jo tiistaina olen taas yötä töissä ilman probleemia.
Töissä on kyllä siistiä. Koko ajan on kivaa, jopa silloin kun on kiireistä tai kello näyttää omituista aikaa. Olen toden totta löytänyt oman kutsumukseni ja se vasta onkin iloista. Päivystyksetkään eivät etukäteen jännitä ja edelleen mulla on syömättä se itsesäälisuklaa. Toissapäivän päivystykseen mä otin ekan päivystyksen kanssa identtiset eväät, tänään oisi ollut vaihtelua, mutta ne tuli nyt mun kanssa kotiin. Olen todennut, että kunnon ruoka, pari jogurttia ja hedelmä tulee syötyä ja pitää voinnin hyvänä. Pähkinät ja suklaa on hyvä hätävara, kun ne säilyy.
Kumarruin viikko sitten uimahallissa nostamaan sampoopullon korkin lattialta penkin alta, mistä selkä kipeytyi. Nyt se on jo kunnossa, mutta kyllä harmitti, kun pelkäsin, että nythän mä sen rikoin. Päätin, että jatkossa mä en kumarru syvään minkään takia. Sitä varten mulla on Handyman (no ehkä Handyman ei voi tulla uimahallin naisten pukuhuoneeseen, mutta noin yleensä).
Elämyskameli suosittelee
sairauskertomus
Töissä on kyllä siistiä. Koko ajan on kivaa, jopa silloin kun on kiireistä tai kello näyttää omituista aikaa. Olen toden totta löytänyt oman kutsumukseni ja se vasta onkin iloista. Päivystyksetkään eivät etukäteen jännitä ja edelleen mulla on syömättä se itsesäälisuklaa. Toissapäivän päivystykseen mä otin ekan päivystyksen kanssa identtiset eväät, tänään oisi ollut vaihtelua, mutta ne tuli nyt mun kanssa kotiin. Olen todennut, että kunnon ruoka, pari jogurttia ja hedelmä tulee syötyä ja pitää voinnin hyvänä. Pähkinät ja suklaa on hyvä hätävara, kun ne säilyy.
Kumarruin viikko sitten uimahallissa nostamaan sampoopullon korkin lattialta penkin alta, mistä selkä kipeytyi. Nyt se on jo kunnossa, mutta kyllä harmitti, kun pelkäsin, että nythän mä sen rikoin. Päätin, että jatkossa mä en kumarru syvään minkään takia. Sitä varten mulla on Handyman (no ehkä Handyman ei voi tulla uimahallin naisten pukuhuoneeseen, mutta noin yleensä).
Elämyskameli suosittelee
sairauskertomus
Subscribe to:
Posts (Atom)