Thursday, April 19, 2012

Hiprakassa

Päivystyksen jälkeen ostoksilla käyminen on usein hupaisaa. Ostokset saattavat olla harkitsemattomia ja kauniisti sanoen innovatiivisia. Kaveri kertoi ostaneensa kerran päivystyksen jälkeen pianon ja eilen kuulin työkaverilta aikuisesta naislääkäristä, joka oli ostanut päivystyksen jälkeen heräteostoksena hamsterin. Mä en oo ostanut vielä ikinä (nyt siis puhutaan myös aiemmista sisätautipäivystäjäajoista) mitään hullun kallista enkä suoranaisesti jälkeenpäin katunut mitään ostoksiani, mut mäkin ostan usein jotain vähemmän tarpeellista. Viime viikolla ostin tarroja sekä vahingossa väärää talouspaperia (kuviollista), jonka mä sit vielä kaiken kukkuraksi unohdin bussiin. Tänään mä ostin ihan suunnitellusti huulirasvaa, mutta hulluttelin sitten sen tyypillä. Jostain käsittämättömästä syystä ostin nimittäin Labellon Vitamin Shake -huulirasvaa ja sehän oli ihan kammottavaa. Tuoksu on imelämpi kuin Hubba Bubbassa. Piti käydä päiväunien jälkeen ostamassa korvaava tuttu Labello Rose.

Mä oon ehkä alkanut ymmärtää alkoholinkäyttöä. Mä en yleensä alkoholista niin perusta, koska mulle tulee siitä ensisijaisesti ikenien puutumista ja vielä normaalista vahvempaa kömpelyyttä, mikä ei oo tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka kokevat henkiset vaikutukset vahvemmin. Inhibitiot vähenee ja on hauskaa. Olo on siis samanlainen kännissä kuin päivystyksen jälkeisessä euforiassa. Tänään mun euforia oli niin vahva, että päädyin lähettämään vanhalle ala-asteaikaiselle parhaalle kaverilleni sähköpostia, kun sillä oli synttärit. Siis kyseessä on ihminen, jonka kanssa mä en oo ollut missään kontaktissa vuoden 1992 jälkeen. Mä yritin selittää siinä postissa, että en ole mikään creepy stalkkeri vaan mä vain muistan tällaisia juttuja kuten lapsuusaikaisten kavereiden syntymäpäiviä, mutta näin jälkeenpäin arvioituna siitä selittelystä syntyi ehkä vielä stalkkeroivampi mielikuva. Noh, kerranpa sitä munaa.

Käytiin tänään Stadin asuntomessuilla Laiturissa. Siellä siis esitellään uusia Helsingin asuinalueita ja erilaisia asumisratkaisuja. Mua ihmetytti suuresti, että kaikki esitellyt asunnot oli tosi isoja. Yhdelle hengelle mainostettiin jotain yli 40 neliön asuntoa ja kahdelle piti olla ainakin 60 neliötä. Suuri osa asunnoista oli monessa tasossa. On tietysti hienoa, että tulee monenlaisia vaihtoehtoja asumiseen, mutta toivoisi, että myös meille vähempään tilaan tyytyville olisi tarjolla myös uudisrakentamista. Lohduttaudun sillä, että todennäköisesti suurin osa rakentamisesta onkin ns. perinteistä kaupunkirakentamista ja nämä valtavat lukaalit ovat vain myyntivaltti.

Elämyskameli suosittelee
vaatimattoman hajuiset huulirasvat

6 comments:

Anonymous said...

Vaikka mä vähän ihailen kaikkia tuttuja lääkäreitä, ei oo aiemmin tullut sellanen olo, että haluaisin alalle. Mut nyt on. Mä haluan lääkäriksi! Toi päivystyseuforia kuulostaa meinaan sen verran tavoittelemisen arvoiselta. Ehkä myös vähän vaaralliselta, sillä oon allerginen hamstereille. Mut silti.

S

Pumpumkatti said...

Kahdelle tarvittais selvästi enemmän kuin 73 neliötä - ellei sit elektroniikkaa lasketa henkilöiksi, jolloin meitä olis jo hiukan useempi ;)

Elämyskameli said...

Mua todella säälittää kaikki ne, jotka ei pääse kokemaan päivystyspöhnää. Se on parempaa kuin suklaa.

Mä luulen, että jos meillä olisi isompi asunto, kokisin itsekin tarvitsevani isompaa. Nyt oikeastaan mietin, että saattaisin pärjätä pienemmässäkin. Ehkä joku 40 neliötä olisi mun minimivaatimus pitkäaikaisasumiselle. Toki jotkut pärjää huomattavasti pienemmässäkin (esim. http://aiheet.domnik.net/ai-2008/09/ekoasuminen-kaupunki).

Anonymous said...

Huolisitteko te sinne elämystrippailija-apupäivystäjiä?

S

Elämyskameli said...

Meille voi hyvinkin tulla! Joskin epäilen, että oikeaan tunnelmaan ei pääse, jos "päivystää" vapaa-aikanaan. Sit sitä kutsutaan vain surulliseksi tavaksi bilettää.

Pyry said...

Elämysstrippari voi tulla mun luo päivystysten ajaksi!