Between jobs

Nyt mä oon jälleen lopettanut yhden työn. Teoriassa oon työtön nyt pari päivää, kun edellinen työsopimus loppui 29.10. ja seuraava alkaa vasta 3.11. Virkistävää vaihteeksi, en ole koskaan ennen ollutkaan työtön! Enkä nytkään siis väitä oikeastaan olevani, olen vain pilkunviilaajatyötön.

Huomenna on pyhäinpäivä. Tämä realisoituu meillä lähinnä siten, että piti muistaa käydä kaupassa jo tänään. Toki huomenna vietetään myös erään Elämyskamelin blogin kommentaattorin nimipäivää, onnea vain.

Viime yön olin taas pitkästä aikaa päivystämässä. Ei ollut kovin kova kiire, mutta kuitenkin siinä mielessä tasainen tahti, että pääsin nukkumaan vasta puoli viideltä. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen yö - puolenyön aikaan polille kyärättiin hyväntuulinen mutta aivan kuutamolla ollut mies (alkodelirium), joka kertoi mm. kuka on seuraava Suomen presidentti ja mikä on ensi lauantain lottorivi. En tajunnut sitä ottaa ylös valitettavasti.

Yläkerta tuli Harry Potterin katselutalkoisiin, moro!

Syksy joukkoliikenteessä

Mulla on huomenna toistaiseksi viimeinen säännöllinen joukkoliikennetyöpäivä. Jatkossahan pääsee töihin jalan. Mä alankin olla melko lailla kypsä tuohon jatkuvaan matkustamiseen. Ja erityisesti bussilla matkustamiseen, koska bussilla saadaan lyhytkin matka kestämään kauan. Bussissa on myös surkeat jalkatilat ja siellä lukiessa tulee paha olo herkemmin kuin muissa julkisissa liikennevälineissä. Ihan kärkijuttu on lisäksi se, että HKL käyttää ilmeisesti mun reitillä kaikkein kuluneimpia busseja, koska niihin sataa sisään! Eilen mä istuin aamulla sellaisella paikalla, että mun päähän tippui tippoja ja tänään kotimatkalla aloin ihmetellä kun oikea (ikkunanpuoleinen) käsi ja jalka alkoivat tuntua kylmemmiltä kuin vasemmat vastinparit. Ikkunan alareunasta valui vesi valtoimenaan seinää pitkin ja mun hiha ja lahje olivat ihan märät. Kuinka ihmeessä? Eihän henkilöautossakaan tuu ikkunasta vesi sisälle?!

25. lokakuuta 2008 aamupäivällä Kamelista tuli Queen-fani. Kuuntelin suurimpia Queen-hittejä puuhaillessani ja oikein ryhdyin keskittyen kuuntelemaan kappaleiden musiikillista erinomaisuutta. Luin samantien netistä kaiken löytämäni Queen-tiedon ja hommasin Queenin musiikkivideokokoelmat Anttilan alelaarista. Oonhan mä aiemminkin ällistellyt ennen kaikkea Bohemian Rhapsodyn mestarillista rakennetta, mutta en ollut aiemmin tajunnut esim että The Show Must Go On on niin hyvä kuin se onkaan. Ei tuu myöskään nyt ihan saman tien mieleen, kuka olisi Freddie Mercurya parempi rokkilaulaja. Nyt oon intohimoinen fani. Kuinka tässä nyt vaan taas sitten kävikään niin, että 17 v jäsenen kuolemasta mä innostun? Sama kävi Beatlesin kanssa, joskin siinä tapauksessa "vain" 15 v Lennonin kuoleman jälkeen.

Unohdinkin kertoa, että mun vasen ylätakahammas (d. 27, jos ihan tarkkoja ollaan) on liberaali. Näin Handyman ainakin tulkitsi sen, että sitä alkoi hillittömästi särkeä toissapäivänä äänestyskopissa. Handyman piti hampaan reaktiota luonnollisena vastustuksena valtaapitäviä kohtaan. Kuulemma mun hammas vastustaa yhteisten rahojen haaskausta puolikuolleiden mummojen hoitoon. Hammas leppyi kyllä vartissa, Handyman kuulemma puolestaan sydämistyi iäksi, kun niin pieni vähemmistö äänesti hänen ehdokastaan. Täytyykin seurata tätä äärioikeistolaista hammasta ja käydä poistattamassa, jos se edelleen kränää.

Porkkanasämpyliä

Meillä oli eilen kylässä Kekäeläin ja sen liisingnarttu. Handyman oli toki naisista ihan sekaisin, kuten aina. Parhaiten sekaisuuden astetta kuvaa se, että Handyman ajoi ihan oikeinkin rauhallisesti ja siististi, kun narttu oli kyydissä, koska tuollaista koiraahan ei oikein saa turvavöihin ja ilman turvavöitä matkustavat kuolevat Handymanin normikyydissä. Ja Handyman on kuin Hollywood-elokuva: ei koskaan vahingoita eläimiä.

Mä tein porkkanasämpyliä. Niistä tuli tosi hienoja ja aika hyviäkin.



Käytiin äänestämässä. Mä olin laittanut tukkani edeltävästi, kun äänestämisen jälkeen mentiin Salveen brunssille Handymanin yläastekaverin pyynnöstä. 100 m myrskykävelyn jälkeen tukka oli huonommin kuin ennen laittamista. Vähän masentavaa, mutta sellaistahan se on, elämä.

Kellojen siirto normaaliaikaan on paholaisesta. Mitä iloa siitä on, että pari viikkoa on vähän valoisammat aamut, kun ilta on sitten pimeä jo viidestä lähtien puoli vuotta! Aamuvaloisuus on ihan turhaa, koska kuitenkin aamulla joutuu töihin lähtemään ja se on sisäisesti masentavaa oli sitten valoa tai pimeää. Ei talvesta saa kesää vaikka kääntäisi kellot ylösalaisin, eikä pidäkään. Valoisammissa illoissa olisi kyllä ideaa, että voisi sitten ulkoillakin päivänvalolla muutenkin kuin viikonloppuisin.

Yläkerta tuli imureineen tänne, kun se on rikki. Siis imuri. Handyman turasi sen kanssa tunnin ja se toimii jälleen! Nyt alkaa Idols, niitä katsomaan!

Puoluepolitiikkaa

Lähestyvät kunnallisvaalit ja miljoonat vaalimainokset kuljettivat Kamelin mielen Egyptin hiekkadyyneiltä puoluepolitiikkaan. Katselin metrossa Keskustan vaalimainosta ja yhtäkkiä mä tajusin järkytyksekseni, että on oikeasti ihmisiä, jotka ajattelee monista asioista ihan vilpittömästi keskustalaisesti. Ei edes kaikkia helsinkiläisiä Keskustaa äänestäviä ole huijattu, vaan osa oikeasti luottaa Keskustaan ja on sitä mieltä, että M. Vanhanen joukkoineen on oikealla asialla. Tää oli mulle aivan tajunnanräjäyttävä oivallus ja jotenkin saa Keskustan vaalimainokset tuntumaan rehellisemmiltä. Vieläkään mä en tosissani kuitenkaan usko, että kukaan äänestäisi PäRää tai muita koodeeläisiä ihan vilpittömin mielin.

Kävin tänään vihdoinkin hakemassa uuden opiskelijakorttini. Aloin maksaa vapaaehtoisesti ylioppilaskunnan jäsenmaksua taas, kun tajusin että sillä säästän pitkän pennin uimahallimaksuissa. Lähes kyllä jouduin perumaan tilaukseni heti kättelyssä kun sain tilauksen jälkeen korttifirmalta sähköpostin, joka alkoi: "Jihaa, Lyyra-korttisi on maksettu! Onnittelumme, tästä se alkaa, kenties elämäsi vaiherikkain ja jännittävin ajanjakso, nimittäin todellinen opiskelijaelämä." Kun sorry nyt vaan, se "todellinen opiskelijaelämä" on jo loppunut. Ja jos se todella oli mun elämän vaiherikkain ja jännittävin ajanjakso, niin ei varmaan kannata muistelmia kirjoittaa. Tarkemmin ajatellen ei kannattaisi tätäkään kirjoittaa. Mä en muista opiskeluajasta mitään muuta kuin Naistenklinikan luentosalin kirkonpenkit, kamalan gastrokirurgian opettajan ja sen, että mä olin kaikki illat ja viikonloput Töölön tapaturma-asemalla maailman pitkäveteisimmässä työssä. Eli ei ehkä kaikkein vaiherikkainta. Eikä vaiherikas oo ees mikään sana. Kauhea svetisismi ja miten niin vaiherikas? Mitä vaiheita siinä nyt on? Opiskelu ja valmistuminen. Kaksi vaihetta. Se ei oo kauheen rikasta. Perhosen täydellisessä muodonvaihdoksessakin on enemmän vaiheita: muna, toukka, kotelo ja aikuinen.

Handyman tosiaan korjasi Pikkusiskon läppärin, mutta nyt se uuvahti taas (siis läppäri). Pikkusisko ja Äiti tulivat siihen johtopäätelmään, että annetaan sen päästä nyt tietokonetaivaaseen ja korvataan se uudella. Mä oon nyt neljä päivää ollut jonkinsortin tiedonvälittäjä eri toimijoiden välillä tähän tietokoneasiaan liittyen. Asia ei mun mielestä kuulu mulle lainkaan, sama se mulle, millaisia tietokoneita Tampereella käytetään, mutta jotenkin sekä Pikkusisko, Äiti että Handyman kokevat mun olevan tässä nyt jonkinlainen sillanrakentaja. Niinpä olen joutunut lusikkaani soppaan laittamaan ja erilaisia mielipiteitä asiasta muodostamaan. Tästä kiitoksena pääsenkin parhaaseen rooliin: laitteen maksajaksi. Toivottavasti joku maksaa sen mulle, koska mua ei todellakaan kiinnosta koko huttu pätkän vertaa.

Henkilögalleria

Twilight zonella eilen tuli mieleen, että täällä vilisee niin paljon henkilöhahmoja niin friikeillä nimillä, ettei kaikki lukijat varmaan pysy kärryillä. Tuskin kirjoittajakaan aina. Yritän vähän selventää.

• Elämyskameli, Ekokameli, Kameli, mä = minä, itseäni työpaikoilta etsivä lääkäri
  
• Handyman = Kamelin avomies, kihlattu ja elämän valo. Näppärä nikkaroija, luonteeltaan anisen liian itsepäinen, rehvakas ja joskus suorastaan mahdoton. Mutta ihan mukava silti. Fanittaa Homista.
  
• Långstrump = lääkiskaveri turned kylteri. Fanittaa Innoa täysillä, tuunaa kämppäänsä Handymanin suosiollisella avustuksella
• Kekäeläin, Lettipitko(?) = lääkiskaveri, joka tutkii jotain hiirenpernoja jossain tomuisessa laboratoriossa ja opettaa tuleville lääkäripolville kuivia asioita immuunijärjestelmästä, pesee pyykkejänsä Handymanin suosiollisella avustuksella
  
• Mösjöö Mosse, Muzzu, Miksu = edellisen avomies
• Katjn = lukiokaveri, asuu lähellä, kuuluu Handymanin dementiakävelyjengiin
• Homis, Maustevyömies = edellisen kihlattu, superkorissankari, Handymanin idoli
• Porkkis = lääkiskaveri turned juristi turned enkunope turned jälleen lääkistelijä, yläkerrassa asuva Kamelin kummilasta hautova vertikaalisesti rajoittunut jumppakaveri
• AaOo = edellisen aviomies, Kamelin lääkiskaveri
  
• Yläkerta = Porkkis + AaOo
• Pikkusisko = Kamelin pikkusisko, joka tekee yhteiskuntatieteistä gradua Tampesterissa, käyttää tietokonetta Handymanin suosiollisella avustuksella
  
• Potsukka = Handymanin pikkuveli, joka opiskelee arkkitehtuuria Oulusa, näprää kännykkää Handymanin suosiollisella avustuksella
  
• "Sini" = Kamelin entinen työkaveri, jonka kanssa Kameli kävelee ja puhuu elämästä ja työasioista
  
• Maryland = Kamelin lukiokaveri, asuu kohtuulähellä, kuuluu Handymanin dementiakävelyjengiin
• Polaah = Långstrumpin serkku
• Äiti = Kamelin äiti, jonka kanssa Kameli on monista asioista pääasiassa eri mieltä
• Isi (tiedän, ällöttävää, mutta se nyt vaan aina on ollut Isi) = Kamelin isä, jonka kanssa Kameli on monista asioista pääasiassa samaa mieltä

Muistutelkaa, jos joku unohtui!

Sosiaalisuutta

Eilen illalla oli sosiaaliset iltamat. Långstrump tuli meille ompelemaan tyynyjä, kun mitkään sen sisusteet ei nyt sovi uuden seinän kanssa. Ja tulihan siinä katsottua idolitkin, kun oli seuraa. Yläkertakin liittyi mukaan, koska sosiaalisuus on hip ja pop nykyisin. Harmi vaan, että Idols-Linda putosi, kun sitä piti kannattaa, kun se oli joskus ala-asteella Pikkusiskon luokalla. Täytyy löytää uusi suosikki.

Tämän päivän ehdoton sankari oli Homis. Homiksella oli syntymäpäivä ja ilmeisesti nimenomaan tästä syystä oli järjestetty juhlakorismatsi taas Vuosaaren urheilutalolle. Sitä piti totta kai mennä katsomaan eikä vähintään sen vuoksi että Handyman oli hommannut kaksi valtavaa vaahtosormea ja niitähän piti sitten mennä heiluttamaan Homiksen kunniaksi. Siitä oli selvästi apua, koska Homiksen jengi voitti tiukan ottelun. Hurraa!

Tänään töissä vastaanotto vilisi nilkkansa taittaneita. Niitä oli koko ajan, ideaalisidettä kului metritolkulla. Tää ihmetytti mua suuresti, koska sehän on tyypillinen liukkaan ajan vamma yhdessä rannevammojen kanssa eikä nyt oo vielä liukasta. Voiskohan se ollakin täysi myytti, että nimenomaan liukkaus aiheuttaisi kaatumisia - jos se olisikin pimeys? Koska pimeää on.

Mä oon kovasti yrittänyt viime aikoina löytää joitain blogeja, joita mä voisin seurata, kun tää Bloggerin Dashboard hiljaisesti vaatii mua semmoisia löytämään. Mut en mä keksi mitään! Neuleblogeissa mä käyn silloin tällöin, mut ei mulla oo mitään yksittäistä niistäkään. Oisko ideoita kellään?

Handyman on nyt mahdoton, täytyy mennä.

Fellas, don't be jealous, when they made him they broke the mould

Handyman on aikamoinen sankari. Ensin se korjasi Pikkusiskon läppärin tuhoamatta samalla mitään tiedostoja, esim. Pikkusiskon puolivalmista gradua. Seuraava haaste odottikin jo Långstrumpin asunnolla: Långstrump oli elämästä innoissaan päättänyt maalata olohuoneen seinän kirkkaanpunaiseksi (koska räikeän pinkkiä maalia ei Tikkurila tai Teknos tee). Huolellisena nuorena naisena Långstrump oli toki sitten irrottanut seinältä pistorasiat. Yksi niistä oli yllättävän tiukassa, ja L olikin joutunut sitä hieman repimään. Repiminen osoittautui vääräksi ratkaisuksi, koska samalla meni sähköt koko olohuoneesta - ilmeisesti edellinen sähkötöissä muutenkin kunnostautunut asukas oli tehnyt vähän modifikaatioita johtoihin. Långstrump toki kysymään Handymanilta apua (Oooh, the Handyman can!). Handyman oli sitten kehottanut hankkimaan sähköteippiä ja joitain työkaluja ja ehdottomasti kieltänyt ottamasta yhteyttä mihinkään sähkömieheen, mikä toki olisi intuitiivisesti naisen valitsema tutkintalinja siinä tilanteessa, kun Inno ei näy. Mentiin sitten tosiaan Långstrumpin kämpälle ja Handyman puuhasi jotain pari minuuttia sen rikkinäisen pistorasian luona. Mä olin varma, että avolesken asema on mulle varattu, mutta ei - Handyman korjasi sen sähköasian! Me oltiin Långstrumpin kanssa niin häkeltyneitä, että Handymankin oikein hämmästyi ja epäili, ettei me anneta sille kaikkea sille kuuluvaa kredittiä. No nyt ehkä aletaan antaa. Handyman on oooh ihana!!!!

Toinenkin hämmentävä juttu kävi tässä eilen. Katseltiin Porkkiksen kanssa Harry Potter ja viisasten kivi -leffaa, koska päätin alkaa sivistää tulevan kummilapseni äitiä lastenkirjallisuuden saralla. Mainitsin siinä ihan ohimennen, että tuo Oliver Wood (näyttelijä Sean Biggerstaff) on kyllä komea, selvästi mies mun makuun. Porkkis katsoi miestä vähän aikaa ja sanoi: "Aika lailla Handymanin näköinen. Jotenkin samanlainen tyyli." Mä olin ihan puulla päähän lyöty. Mutta mitä enemmän mä sitä katselen, niin sitä selvemmin mäkin sen huomaan. Lyhyt tukka, tuuheat kulmakarvat ja jotenkin pilkettä silmäkulmassa. Ilmetty Handyman! Tää vähän järkytti mua kun mä en ollut koskaan tajunnut, että Handyman on ulkonäöltään mun ihannemies. No mut sepä sattui sitten sopivasti!

Internet on erinomainen työväline. Sieltä opin eilen, että If You Tolerate This Your Children Will Be Next on Guinnessin ennätysten kirjassa, koska sillä on Yhdysvaltain singlelistan ykköspaikalla olleista kappaleista pisin nimi ilman sulkuja. Mikäs siinä, hyvää shittii.

Nolona

Nyt jo melkein nolottaa raportoida näitä mun työkäänteitä, mutta otin siis loparit nyt jo privaatistakin. Paikka oli periaatteessa oikeinkin hyvä, palkka oli erinomainen ja työkin oli helppoa. Alkoi vain pänniä se, että 10 km:n työmatkaani teen 45 min suuntaansa ja se jatkuva rahojen kanssa pelaaminen - jos mä oisin halunnut keskittyä laskutusasioihin, olisin varmaan hankkinut jonkin muun ammatin. En mä ollut täysin innostunut siitäkään, että potilaita pitää kohdella kuin valintamyymälän asiakkaita. Niinpä lopetan. Sain uuden työn kodin viereisestä talosta, ihan perus-tk-hommaa. Aloitan jo marraskuun alussa, loppuvuoden teen vuosiloman sijaisuuksia lähes täyspäiväisesti. Itse virka alkaa tammikuun alussa, olen periaatteessa 50-prosenttinen, mutta todennäköisesti tulen tekemään myös vuosiloman sijaistuksia eli useita viikkoja kokonaankin. "Vapaapäivinäni" aion sitten päivystellä ja harrastaa. Olen vallan innoissani!

Kävin sopimassa työn viikko sitten ja tänään juteltiin tulevan pomon kanssa käytännön asioista. Sinne mennessä ennen aamukahdeksaa Albatrossissa hissiä odottaessani viereen tuli jotenkin tärähtäneen näköinen nuori nainen, jolla oli valtavat teipillä korjatut aurinkolasit. Ensin hän keskusteli jotain oman väen kanssa ja sitten yhtäkkiä kysyi multa: "Etkö säkin vihaa manneja?" En mä jotenkin ällistykseltäni osannut vastata mitään. Ilmeisesti kuitenkin hän tulkitsi meidän olevan samalla puolella, koska seuraavaksi hän nyökkäili tietäväisenä "Niitä on joka puolella joka paikassa. Me molemmat vihataan niitä." Tuli sellainen olo, että pitää lähteä vaivihkaa takavasemmalle, ettei joudu poteroon.

Oltiin Oulusa, osa 2

Potsukan bileissä oli hauskaa. Sinne oli kutsuttu paljon arkkitehtiopiskelijoita, totta kai. Tyylikkäitä nuoria ihmisiä, joilla oli hassu murre. Iltaa kohden alkoi käydä vähän uuvuttavaksi, kun nehän puhuu lähinnä verhoista ja hyllytasoista ja mulla ei oo niistä kovin paljon sanottavaa. Lisäksi tietysti väsytti ja sehän aina pilaa pileet jos haukotuttaa koko ajan. Potsukalla oli kyllä paketti kasassa: sillä oli ihan drinkkilista siellä, josta sai tilata haluamansa juomat, esim. Mojiton tai Somalin kevätjäillä. Oli poika yrittänyt! Onneksi Handyman uuvahti jo muakin ennen ja lähdettiin sitten jo lauantain puolella hotskulle.

Sunnuntaiaamuna oli kaunista. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään kaupungille. Handyman heittäytyi jopa niin romanttiseksi, että totesi Oulun olevan Suomen toiseksi paras asuinkaupunkivaihtoehto. Ihan mukavahan se oli, mutta kyllä mä pitäytyisin silti tässä parhaassa. Onhan se aika kaukana.

Paluumatkalla meillä oli unelias ja lievästi krapulainen Putte takapenkillä. Pysähdyttiin jälleen Kärsämäellä, tällä kertaa pikaisesti kuuluisaa paanukirkkoa katsomassa. Se oli hieno! Todellinen kyttyräntäyte. Handyman sai soittaa kelloa eurolla! Kärsämäeltä painettiin sitten pysähtymäti Tampesteriin, ja sinne tullessa olikin selkä jo ihan jumissa. Kansanvaunun penkit eivät ole kaikkein mukavimmat. Mentiin Handymanin kanssa Pikkusiskon luo tietokonetta naputtelemaan (Handyman naputti tietokonetta, minä naputin kellosta), Putte tapasi oman siskonsa. Pikkusiskon luona oli Pikkusiskon Uusi Ihana Teekkaripoikaystävä, joka oli lajilleen uskollisena krapulassa Riian-matkan jälkeen. Mulle tuli Teekkaripoikaystävästä ihan Homis mieleen, kun Teekkaripoikaystäväkin oli herttainen hymyilevä urheilijanuorukainen. Handymanin mielestä mä olin väärässä, koska Teekkaripoikaystävä oli n. 15 cm lyhyempi kuin Homis. Mä kyllä purnaan väärässäolotuomiota vastaan - ei se pituus vaan se miten sitä käyttää!

Tänään ruokiksen aikaan töihin soitti mulle tuttu sairaanhoitaja, joka on siirtynyt opettamaan tulevia sairaanhoitajia. Esitteli mulle mahdollisuutta opettaa toisen vuoden sh-opiskelijoille sisätauteja. Maalaili neljän tunnin vapaamuotoista höpöttelysessiota, joka toki kuulosti ihan hauskalta. Iltapäivällä tän mun tutun pomo soitti mulle, kun mulla oli hirveä kiire. Lupasin, että joojoo, kyllä mä tuun. Vasta puhelun jälkeen lukiessani muistiinpanojani mulle selvisi, että olin lupautunut KUUTEEN neljän tunnin sessioon ja pitämään niille opiskelijoille vielä tentin ja tarkistamaan luentopäiväkirjankin! Ei herttileijaa. Tuli tietysti kamala pahoinvoinnin tunne taas, vanha tuttu työahdistus. Heti kotiin tultuani lähetin perumissähköpostin ja kun Laurea oli lähestynyt vielä "kai-sä-voisit-edes-yhden-tunnin-pitää"-viestillä, niin lähetin vielä toisen enenenenenenen-voi!-viestin. Toivottavasti ymmärtävät. Mun pitäis kyllä oppia sanomaan ei jo heti ensimmäisellä kerralla.

Oltiin Oulusa, osa 1

Perjantaina lähdettiin siis Handymanin pikkuveljen Potsukan tupareihin Ouluun. Matkustusmuoto oli road trip, autossa mun ja Handymanin lisäksi Potsukan kaveri Putte. Miehet sotkivat aikataulun jo ennen lähtöä, päästiin lähtemään keskustasta vasta klo 15. Matkustettiin koko matka Nelostietä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Jyväskylässä, jossa syötiin near-natiivi-Kekäeläimen ohjaamana Rossossa. Siellä Handyman kysyi tarjoilijalta: "Onks tää sellainen paikka, että saa turpiin, jos kertoo olevansa Helsingistä?" Tarjoilija hämillään: "Eeei, ei mun mielestä..." Handyman tähän: "Jaha, no sit pitää jatkaa Kärsämäelle."

Ja toki Kärsämäelle jatkettiinkin, siellä piti tankata ja käydä pisulla. Ei uskallettu kertoa, mistä ollaan, koska jo hedelmäpelien ohi vessalle kävellessä tuli niin tiukkoja ilmeitä, että pelotti. Handymanin mukaan legendaariselle Kärsämäen Kärsägrillille ei päästy, kun se oli kiinni. Loppumatka Ouluun oli rauhallinen ja asiallinen.

Oulusa mentiin sitten Potsukan uuteen kotiin illaksi, poika asuu ihan keskustassa. Kun ovesta ulos astuu, näkee Stockan eli Hullut päivät on Potsukan lähimessut. Kämppä on muutenkin ihan asiallinen, siellä kun asuu kaksi arkkitehtiopiskelijaa. Me oltiin etukäteen jo varattu huone Radissonista, kun arvostetaan nukkumismahdollisuuksia ja sekin oli ihan lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Mentiin sitten parin tunnin seurustelun jälkeen nukkumaan puhtoisille lakanoille ja aamulla herättiin pirteänä SuperBreakfastille ja lähdettiin sinne Hulluille päiville. Nehän vasta olikin hullut! Tuli kaikkea ostettua, tärkeimpänä Kirjavalo, joka valaisee yhden sivun kerrallaan ja mahdollistaa näin lukemisen esim autossa kuskia häiritsemättä. Se on tosi hieno! Ostettiin myös pehmosammakko, joka tulee lahjaksi, ja toki banaanisuukkoja ja perinteinen sukkapaketti Handymanille.

Hullut päivät eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna Kärkkäiseen eli Kärkkäriin joka on aivan mahtava kauppa. Siellä on ihan kaikkea! Valtava halli täynnä tavaraa lankakeristä kilohinnalla myytäviin ruuveihin, Legoista Oiva Toikan lintuihin. Ostettiin mm. työkalupakki, kaksi Lego-joulukalenteria ja maailman siistein vehje. Todella tuo luxpod herätti ansaittua huomiota illan bileissä arkkariopiskelijoiden silmissä. Se on niin hieno, että niitä on saatava lisää ja pidettävä mahtavat lasinalusbileet!

Tarkemmin lisää bileistä ja kotimatkasta osassa 2. Nyt väsyttää kovasti.

Viiruksen vallassa

Kameli on innoissaan hyvistä säistä! Valitettavasti kiusallinen nuhatauti on nyt hetkeksi saanut turvan tukkoon, joten nyt ei uskalla mennä kovin rehvakkaasti tuonne haistelemaan syysilmoja. Tänään en ehtinyt vauvakävelyllekään, kun oli sovittua menoa puolilta päivin.

Eilinen päivä jäi elämysten osalta melko vaisuksi. Mutta sainpa ostettua kengät mutaan uponneiden tilalle! Olin päättänyt ostaa Eccot, niinpä menin Kampin Ecco-kauppaan, otin hyllystä mahdollisimman paljon edellisiä muistuttavan parin, sovitin oikean koon ja menin kassalle. Ne on niin mukavat, että päätin seuraavasta palkasta ostaa toisetkin, ehkä vähän eriväriset kuitenkin. Nyt on nuukailukausi kun tässä on näitä työpaikanvaihdoksia. Housukaupoillakin pitäisi käydä, mutta vasta Hullujen Päivien jälkeen. Viime viikolla tuli jo todettua, että Päivät on mulle henkisesti liian rankkoja.

Olen nyt taas alkanut lukea Harry Pottereita. Onhan ne luettu jo pariin kertaan, mutta ne sopivat syksyyn niin hyvin! Tällä kertaa päätin lukea ne viimeisestä alkaen järjestyksessä ensimmäiseen. Tällä tavoin selitykset tulevat ennen salaisuuksia, kamalan näppärää! Mulla on kyllä periaatteellisia ongelmia niitä päähenkilöitä kohtaan, kun ne on kaikki niin vässyköitä. Sivuhahmot on selvästi monitahoisempia ja niiden takia niitä kirjoja luetaankin! Samoin ympäristö on luotu niissä kirjoissa erinomaisen hyvin, pääsee todella irrottautumaan HKL:n linjan 78 aamuankeasta tunnelmasta.

Pikkusiskon läppäri on rikki. Sen Uudesta Ihanasta Teekkaripoikaystävästä ei oo mitään apua tässä ongelmassa - ainoa ohje sieltä suunnasta oli "eheytä kovalevy", mikä on hankalaa, kun kone ei pelitä ollenkaan. Lisäksi Teekkari on Keski-Euroopassa juuri nyt kriisin ollessa kuumimmillaan. Toki Pikkusisko soitti sitten vaihtoehdolle n:o II eli Handymanille. Handyman on toki aika näppärä tämmöisissä dilemmoissa, mutta kun ongelma on Tampereella ja Handyman Helsingissä, niin systeemi ei oikein toimi. Handymanhan oli toki heti hylkäämässä kaikki muut suunnitelmat ja ajamassa tänään illalla Tampereelle ja takaisin damsellin distressiä helpottamaan, kunnes kamelin piti laittaa kavionsa peliin. Huomisen Oulun-matkan valmistelut pitää aloittaa hyvissä ajoin, eihän tässä voi kaikkien tyttösien ongelmia ruveta ratkomaan! Saa Handyman mennä hajoittamaan sen koneen osiin vasta sunnuntaina.

Pimpulaa pampulaa

Toinen työpäivä takana. Edelleen varauksellisen positiivisella mielellä, joskin privaatti alkaa näyttää ikäviä puoliaan. Tänään tuli kaksi rauhoittavien / unilääkkeiden uusijaa. Toiselle sanoin suorilta käsin, että ei onnistu, saa jatkaa hoitosuhdettaan toiseen työpisteeseen vaihtaneen kollegan luona. Ei tajunnut. Kysyi, että "ootko sä nyt täällä vakituisena? Voinko mä sit jatkossakin tulla sulle?" No en kai mä voi estääkään. Toisella oli ihan käsittämätön tarina jostain eilen Korson toimipisteessä kirjoitetuista resepteistä, joita se ei ollut saanut, vaan Korsosta oli sanottu, että pitää tulla hakemaan meiltä. Soitettiin Korsoon ja sieltä sanottiin, että toden totta sieltä on eilen kirjoitettu jotain unilääkkeitä, mutta sitten tämä keski-ikäinen mieslääkäri olikin päättänyt mitätöidä ne reseptit ja kehottanut hakeutumaan meille. Tosi ritarillista. Siinä muuttui se tilanne aika painostavaksi, kun mä yritin selittää, että mä en nyt näe syytä kirjoittaa unilääkkeitä suuria määriä (halusi 100 tbl) ja mun mielestä muutenkin 28-vuotiaan miehen pitäisi yrittää nukkua ilman unilääkkeitä ja jos se masennus häiritsee, niin vaihdetaan sitten masennuslääkettä! Potilas ei ollut hetkeäkään uhkaava, mutta se tilanne oli niin jotenkin raskas henkisesti mulle, että mä päätin sitten kirjoittaa sille 10 tablettia ja sanoin, ettei mun luo kannata enää tulla, en aio enempää laittaa. Todella inhottava tilanne. Muuten kuitenkin business as usual, kivasti vielä pari pientä lastakin, joiden kanssa mä tulin oikeinkin mukavasti juttuun.

Mielen täyttää nyt jotenkin nää työasiat, ei oo aikaa elämyksille (nyyh!). Ehkä taas loppuviikosta, huomennahan on mun työviikon viimeinen päivä. Oon jo alkanut kaipaamaan sitä aikaa, kun iloisesti tein viiden päivän työviikkoa ja suunnitella, että keväällä varmaan pyrkisin siihen. Todennäköisesti vielä alkukeväästä työviikko on repaleinen ja varmaan hajotettu 2-3 eri paikkaan, mutta jos loppukeväästä? Mun täytyisi kuitenkin saada itseni vakuutettua siitä, että mä en oo täysi head case ja tätä menoa se ei onnistu. Onneksi kuitenkin mulla on tahto tehdä töitä, vaikka tällä hetkellä jaksua ei olekaan.

Mahtava juoru muuten - Pikkusisko on löytänyt miehen! Huono juoru tosin siinä mielessä, että fb tiedotti tästä jo viikonloppuna. Äiti on ihan pähkinöinä, kuten aina. Mies on tamperelainen tai oululainen vai mikä se oli, tällä hetkellä tekee dippatyötä rakennustekniikasta TTY:lla. Tässähän voisi moni tarkkasilmäinen huomata, että Pikkusisko on monessa mielessä jo aiemminkin ollut äitinsä kaksoisolento ja nyt sitten on mennyt löytämään miehen, joka on samalla alalla kuin äitinsä aviomies (=Pikkusiskon isä, jos hitaammat ei pysy kärryillä). Mutta minä en onneksi huomaa. Jotenkin koomista tässä on vielä se, että Pikkusiskon mies on ollut samassa firmassa töissä kuin meidän isä aikanaan ja Handyman edelleen. Meidän perheen naiset pitää talonrakentajista.

Nyt Handyman vaatii nakkikeittoa. Kameli pakkaa kyttyränsä ja lähtee kuuliaisena sitä lämmittämään.

Eka päivä

Viikonlopun jännitys on ohitse, eka työpäivä on takana. Oli aika pehmeä lasku taas työelämään, vain 11 potilasta (20 min/pt eli potilaita alle neljä tuntia, yhteensä paperihommien kera 7 h). Oli ihan hyvä, se surkea tietokoneohjelma oli ihan älyttömän takkuinen ja niinpä mun piti kirjoittaa ne laskut ja lisäksi reseptit ja saikkutodistukset käsin. Ja tietty uudelleen sit koneelle, kun se alkoi toimia. Se oli siis on-off koko päivän. Kauaa ei kyllä hermo tuommoista käsin kirjoittelua kestäisi. Tietotekniikasta riippuvaisuus on kyllä vaarallista - tänäänkin koneen ollessa pimeänä en tietty lainkaan tiennyt, kuka on tulossa seuraavaksi. Niinpä menin käytävään ja sanoin nimeni ja kysyin, että kuka on tulossa mulle. Aika onneton systeemi.

Lisäksi ongelmana oli se, etten jotenkin kehdannut tehdä työtäni omien standardieni mukaan. (Valitettavasti standardini on melko korkea.) Koko ajan mä mietin, että pitäiskö ottaa esim. yksinkertainen labrakoe tästä kuumeilijasta. Ja sit kun mä ehdotin, niin ne jopa kieltäytyivät! Kurkkukipuinen kieltäytyi nieluviljelystä ja kuumeinen CRP:stä. No kyllä mä sen ymmärrän, että jos labranäyte maksaa 15 e, niin ei muakaan huvittaisi, kun on vain flunssa.

Yksi unilääkkeen hakijakin tuli, mutta se oli ihan asiallisella asialla, vanha pappa, joka käyttää puolikkaan joka päivä. Uusin "nyt tämän kerran" ja paasasin masennuksesta. Ei varmaan enää uskalla tulla.

Itse työ oli kyllä mukavaa. Mä tykkään monipuolisuudesta. Lisäksi perushommissa on se mukavaa, että a) vaivat ovat tavallisia - ei tarvitse heti pelätä kamalinta, b) potilaat menevät vo:n jälkeen KOTIIN eikä mun tarvitse miettiä, että minkälainen osasto ois nyt paras, kun ne on kaikki täynnä ja c) jos joku on sitten oikeasti sairas, mä voin lähettää sen suoraan sairaalaan eikä mun tarvitse riidellä siitä kenenkään kanssa. Lähtökohtaisesti tk:ssa (ja privaatissa) potilaat ovat oikeassa paikassa, kun taas sairaalassa yleensä väärässä paikassa (väärässä sairaalassa väärään aikaan väärän vaivan takia). Lisäksi vastaanottohoitajat olivat tosi symppiksiä. En mä kyllä paljoakaan apua tarvinnut, kun se työ nyt on aika suoraviivaista. Ainoastaan tietotekniset asiat vaativat apua.

Päätin kyllä hakea osa-aikaista tk-työtä tästä naapurista, jotta saisin tehdä työtäni oikealla tavalla. Handymanhan siitä toki pettyy, mutta kyllä mä jatkan privaatti- ja päivystystöitäkin, täytyyhän jostain rahaakin saada. Tarkemmin tästä pestistä myöhemmin, 9.10. on työhaastattelu.

Nakkisoppa porisee tulella, nälkä!

Puolimaratoonari, puolimaratoonari / on kaikkien kaveri

Nyt on kyttyrä täynnä ihmeitä. Oltiin tänään (taas!) Lohjalla, tällä kertaa Handymanin puolimaratonmatkalla. Porkkiskin oli mukana. On nimittäin Skanskan ja Lemminkäisen ahkerat työntekijät tehneet pitkän pätkän moottoritietä jo valmiiksi, monta tunneliakin! Ja sit joku oli keksinyt, että sinne pitää laittaa maratooni pystyyn. Meidän innokas metsässäjuoksija Handyman sitten ilmoittautui. Ajettiin sinne vuosaarelaisporukalla aamupäivästä. Parkkeerattiin ihan siihen moottoritielle ohjeiden mukaisesti. Olipa ottaa ohraleipä heti alkumatkasta, kun ylitettiin moottoritien keskikaista, joka olikin sitten silkkaa märkää savea. Tämän huomasin liian myöhään ja onnettomasti kävi - kamelin kaviosta irtosi kenkä savivelliin. Handyman herrasmiehenä onki sen sieltä pois, mutta eihän se ihan cooliuden huippu sitten enää ollut savisissa kengissä hengailla. Etenkin otti päähän jotenkin sinne kengän kärkeen kiilautunut savimöykky, joka a) vei tilaa, b) painoi varpaita ja c) kasteli sukan. Koko loppupäivän sitä joutui sitten olemaan märässä sukassa. Pettymyksen toi myös se, että tapahtuman kahvilan ruokalista ei pitänyt paikkaansa - paella loppui kesken eikä grillimakkaroita näkynyt missään! Mutta tärkein oli tietty Handymanin juoksu ja se menikin hyvin: tavoite oli 2 h ja aika 1 h 49 min! Erinomaista. Se on mun mies, everybody!

Haluaisin kyllä vielä vähän purnata tapahtuman ohjelmasta. Kannustusjoukoille oli nimittäin tilattu esiintymään Ulla & Red Devils, joka veti koko ajan kantria. Aloittivat Shania Twainilla ja otteen vain kiihtyessä kuultiin myös sellaisia ikivihreitä kuin Hello Mary-Lou ja Achy Breaky Heart. Pari tuntia kantria on kyllä niin kova koettelemus, että vastaa täysin mun mielestä puolimaratonia. Etenkin kun jossain vaiheessa huomasin lauleskelevani biisejä bändin mukana ja jopa tanssahtelevani!!!!! Siinä vaiheessa tuli pahoinvointia. Lisäksi meitä viihdyttivät Lohjan kaupungin uudet matkailumaskotit Äiti Kaarna ja Herra Kanto, jotka kaakattivat Ullan ja Punapaholaisten väliin jonkun draamapedagogin märkää unta. Tarkemmin mä en voi lähteä sitä erittelemään, se oli niin kamalaa.

Illalla Handyman lähti työkaverin grillibileisiin. Yläkerta tuli viihdyttämään mua ja kyllä viihdyinkin! Ensin nalkutettiin kukin töistämme ja sitten laulettiin SingStaria. Muutenkin on ollut vähän SingStar-henkinen viikonloppu, kun eilenkin väännettiin Kekäeläimen kanssa äänihuulet sinisinä. Naapurit varmaankin kiittelevät. Mitäpä itse soittavat niitä instrumenttejaan! Nyt on palautteen aika.

Huomenna vielä viimeinen vapauden päivä ennen uutta työtä. Masu on jo nyt vähän kipeä. Miksi miksi miksi piti lähteä työpaikkaa vaihtamaan?

Hippie Joe

Elämyskameli sai suuren innonpuuskan. Tämä ei johdu siitä, että katsoin eilen Långstrumpin esimerkin ohjaamana Innon vaan siitä, että sain supporttia. Nyt on siis jälleen motivaatiota kameloida.

Käytiin eilen Handymanin kanssa syömässä kantiksessa. Ollaan oltu sieltä pari viikkoa pois, koska Kharwaista Miestä ei ole näkynyt ja muut tarjoilijat nyt vaan on ihan surkeita. Uskaltauduttiin eilen, kun ajateltiin, että kyllä KM nyt on varmaankin jo lomalta palannut. Valitettavasti kuitenkaan ei. Nyt siellä oli Kalju Pullea Mies, joka oli kyllä kaikista maailman tarjoilijoista kaikkein huonoin. Palvelu oli hidasta ja kankeaa. Tällä en viittaa siihen, ettei KPM tiennyt meidän vakkaritilausta (mistä se olisi voinutkaan tietää?) vaan esim siihen, että KPM unohti meidän juomatilauksen pitkäksi aikaa ja ruoat tulivat pöytään vasta n. puoli tuntia tilauksen jälkeen! Eihän sellaista voi Pienellä Miehellä sulattaa! Kantis lähtee vaihtoon, jos Kharwainen Mies on lähtenyt uusia haasteita etsimään.

Mä oon virallisesti kommarihippi, kävin eilen elämäni ekaa kertaa Ruohonjuuressa. Epäilyttävät tarpeetkin mulla oli - piti ostaa villahousujen hoitoainetta, ja sitä ei Sokoksen 3+1-päiviltä saanut. Puolustuksekseni mun on sanottava, että mun mielestä ekohippikaupassa haisi kuvottavan pahalle, osa tuotteista sai mut todella järkyttymään (kuka tarjoaisi vauvalleen Vauvateetä?! Tai mitään muutakaan teetä??) ja kaikki (ihmis-)elintarvikehyllyn tavarat näytti mun mielestä marsun tai undulaatin ruoalta. Eli ehkä selviän. Tutustuin ekovaippahyllyyn. Hirmu kalliita eikä kyllä kauheasti paremman näköisiä kuin mun tekemät (keu keu). Täytyy varmaan itsekin nostaa hintoja, jos tulee lisää tilauksia, jotta en tuhoaisi äitiyslomalaisten bisneksiä.

Käytiin eilen Porkkiksen kanssa Sokoksen 3+1-päivillä ja Kampin Kampituspäivillä. Mä en kyllä tykkää tuommoisista Päivistä. Siellä joku C-luokan julkkis ähkii kovaäänisesti mikrofoniin ja sen hullunhauska Jussi-niminen juontajapari piiloutuu pikavauhtia tyhjenevään pahvilaatikkoon. Just silloin kun satuttiin olemaan Sokoksella, oli kodintarvikeosastolla Sokkivartti, jolloin myytiin valtava pahvilaatikollinen metallisia kynttilälyhtyjä hintaan 5 e/kpl!!! Siellä oli kymmeniä keski-ikäisiä rouvia ihastelemassa niitä lyhtyjä. Mä oikeasti mietin, että ainakin puolet niistä lyhdyistä menee siskolle tai kälylle joululahjaksi ja korkeintaan 10 prosenttiin laitetaan ikinä edes kynttilää sisään. Mulle tuli sielläkin ihan ekohippitunne, kun surin kerskakulutusta. Ja siinä vaiheessa mä en ollut edes vielä käynyt siellä Ruohonjuuressa!

Nyt tuli karmaiseva identiteettikriisi, kun totesin läheneväni hippiä. Täytyykin vielä ennen tunnin päästä alkavaa Kinesistä käydä etsimässä oikein patakonservatiivinen kunnallisvaaliehdokas, ennen kuin mä päädyn äänestämään jotain Hannele "Hanucat" "Camel Toe" Luukkaista. Jere Lahti? Aira Samulin? Aaaah!

Karavaani kulkee

Tänään kävin kävelyllä vartiokyläläiskaverin kanssa. Samalla selvisi, missä se Vartiokylä tai Vartioharju on, tämä oli ollut geografiikkakamelille epäselvää. No joka tapauksessa tää kaveri, jota voinemme kutsua koodinimellä "Sini" (semmoisille on vaikea keksiä koodinimiä, joilla ei ole yhtään fb-nicknamea), on entinen työkaveri ja kolmen lapsen äiti. Uusin lapsi syntyi kuukausi sitten, vanhemmat on 5- ja 3-vuotiaat. Käveltiin yli tunti hyvin idyllisellä omakotitaloalueella ja pururadoilla, ilmeisesti sitten Vartiokylässä tai -harjussa ja turistiin mukavia. Vauva oli toki mukana kärryssä, isommat pojat tarhassa ja "Sinin" mies töissä. Ihan kamalan pikkuinen se vauva olikin! Tuntui tykkäävän kävelystä, kun lähtiessä oli hereillä ja muun ajan veteli hirsiä oikein rauhallisesti. Täytyykin tehdä tästä oikein harrastus, meillä oli nimittäin oikein mukavaa.

Eilen kävin uudessa työpaikassa opiskelemassa tietojärjestelmää ja kuulemassa hommasta tarkemmin. Enää ei kuulostanutkaan ihan niin idylliseltä. Se tietojärjestelmä oli ihan täysin susi, todella monimutkainen ja - hyvät hyssykät - velvoittaa mut hoitamaan laskutusasioita! Mun pitää tulostella asiakkaalle (!) laskuja kaikista määräämistäni tutkimuksista ja itse käynnistäkin. Avustava henkilökunta huolehtii vain ilmoittautumisesta ja siitä itse maksamisesta. Lisäksi mut perehdytettiin hyvin tarkasti turvajärjestelmiin, koska mun huone on aika syrjäisessä paikassa. Oikein ongelmana siinä työpaikassa kuuluvat olevan lisäksi kaiken maailman pillerinmyyjät, jotka tulevat vaatimaan reseptejä rauhoittavista. Pari paikan aiempaa kollegaa on vielä niitä kirjoitelleetkin ja nyt tää jengi tulee kuulemma aina uusia pelottelemaan. Ei jestas. Ei todellakaan kuulosta hyvältä. Handyman on totta kai ihan rauniona siitä, että nyt mä oon taas empiväisenä työpaikkani suhteen. Meillä on niin eri käsitys siitä, mikä on työssä tärkeää.

Ei hitsi, nyt pitää lähteä karkuun, siivousrobo aloittaa työnsä 10 min kuluttua enkä mä halua häiritä!