Potsukan bileissä oli hauskaa. Sinne oli kutsuttu paljon arkkitehtiopiskelijoita, totta kai. Tyylikkäitä nuoria ihmisiä, joilla oli hassu murre. Iltaa kohden alkoi käydä vähän uuvuttavaksi, kun nehän puhuu lähinnä verhoista ja hyllytasoista ja mulla ei oo niistä kovin paljon sanottavaa. Lisäksi tietysti väsytti ja sehän aina pilaa pileet jos haukotuttaa koko ajan. Potsukalla oli kyllä paketti kasassa: sillä oli ihan drinkkilista siellä, josta sai tilata haluamansa juomat, esim. Mojiton tai Somalin kevätjäillä. Oli poika yrittänyt! Onneksi Handyman uuvahti jo muakin ennen ja lähdettiin sitten jo lauantain puolella hotskulle.
Sunnuntaiaamuna oli kaunista. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään kaupungille. Handyman heittäytyi jopa niin romanttiseksi, että totesi Oulun olevan Suomen toiseksi paras asuinkaupunkivaihtoehto. Ihan mukavahan se oli, mutta kyllä mä pitäytyisin silti tässä parhaassa. Onhan se aika kaukana.
Paluumatkalla meillä oli unelias ja lievästi krapulainen Putte takapenkillä. Pysähdyttiin jälleen Kärsämäellä, tällä kertaa pikaisesti kuuluisaa paanukirkkoa katsomassa. Se oli hieno! Todellinen kyttyräntäyte. Handyman sai soittaa kelloa eurolla! Kärsämäeltä painettiin sitten pysähtymäti Tampesteriin, ja sinne tullessa olikin selkä jo ihan jumissa. Kansanvaunun penkit eivät ole kaikkein mukavimmat. Mentiin Handymanin kanssa Pikkusiskon luo tietokonetta naputtelemaan (Handyman naputti tietokonetta, minä naputin kellosta), Putte tapasi oman siskonsa. Pikkusiskon luona oli Pikkusiskon Uusi Ihana Teekkaripoikaystävä, joka oli lajilleen uskollisena krapulassa Riian-matkan jälkeen. Mulle tuli Teekkaripoikaystävästä ihan Homis mieleen, kun Teekkaripoikaystäväkin oli herttainen hymyilevä urheilijanuorukainen. Handymanin mielestä mä olin väärässä, koska Teekkaripoikaystävä oli n. 15 cm lyhyempi kuin Homis. Mä kyllä purnaan väärässäolotuomiota vastaan - ei se pituus vaan se miten sitä käyttää!
Tänään ruokiksen aikaan töihin soitti mulle tuttu sairaanhoitaja, joka on siirtynyt opettamaan tulevia sairaanhoitajia. Esitteli mulle mahdollisuutta opettaa toisen vuoden sh-opiskelijoille sisätauteja. Maalaili neljän tunnin vapaamuotoista höpöttelysessiota, joka toki kuulosti ihan hauskalta. Iltapäivällä tän mun tutun pomo soitti mulle, kun mulla oli hirveä kiire. Lupasin, että joojoo, kyllä mä tuun. Vasta puhelun jälkeen lukiessani muistiinpanojani mulle selvisi, että olin lupautunut KUUTEEN neljän tunnin sessioon ja pitämään niille opiskelijoille vielä tentin ja tarkistamaan luentopäiväkirjankin! Ei herttileijaa. Tuli tietysti kamala pahoinvoinnin tunne taas, vanha tuttu työahdistus. Heti kotiin tultuani lähetin perumissähköpostin ja kun Laurea oli lähestynyt vielä "kai-sä-voisit-edes-yhden-tunnin-pitää"-viestillä, niin lähetin vielä toisen enenenenenenen-voi!-viestin. Toivottavasti ymmärtävät. Mun pitäis kyllä oppia sanomaan ei jo heti ensimmäisellä kerralla.
No comments:
Post a Comment