Obliviooni

Mulla on ollut mielessä älyttömän monta aika hyvää kirjoitusaihetta tänä viikonloppuna, mutta oon ollut sen verran kiireinen etten oo kerennyt kirjoittaa. Nyt kun on aikaa, niin en muista niistä yhtäkään. Onpa ikävää ja melko kiusallista. Öh no emmämuista.

Mua on töissä viime aikoina erityisesti hyvinpidelty. Pomo julkisti, että mä oon syyskuussa (siis puolen vuoden päästä) lähdössä pois ja siitä on moni työkaveri sydämistynyt. Monelta suunnalta on tultu sanomaan, että mä oon kovin pidetty työkaveri, mikä on mua kovasti ilahduttanut. Oon yrittänyt selittää, että mä oon siellä vielä viisi kuukautta, mutta moni on silti kokenut tarpeelliseksi tällaisen kertoa. Herttaista.

Mä oon jo siirtänyt katseeni kesään ja julkisella sektorilla töissä ollessa on kesälomakin tietysti mielessä, koska kesälomat täytyy päättää viimeistään helmikuun alussa. Mä olin jo päättänyt loma-ajakseni 8.-28. elokuuta ja lähettänyt puollotkin pomoille sähköisesti ja ne oli hyväksyttykin. Sitten ilmoitettiin, että kuiva fysiikan ja säteilysuojelun kurssi, jonne mun pitää osallistua, järjestetään 17.-19. elokuuta, joten mun siis ilmeisesti täytyy keskeyttää kesälomani kurssin vuoksi. Aika vähäisenä boonuksena mä pidän sitä, että se kurssi järjestetään Kuopiossa eli pääsee matkustamaan. Kurssi on onneksi tiivis - joka päivä on opetusta klo 8:00-17:00 ja iltaisin vielä läksyjä, joten ei pääse kyllästymään. Pari tenttiäkin siitä järjestetään, joten motiveissöni on miltei kohdallaan. Ja myöhemmin Espoossa työskennellessäni on varmaan ihan kivaa, että on käytettävänä sit kolme ylimääräistä lomapäivää esim. alkukeväästä.

Mä oon nyt päättänyt äänestää vihreitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Musta on nyt siis tullut cityfemakko ainakin vihreiden äänekkäimpien poliittisten opponenttien mielestä. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, että energiaveroja tulisi nostaa ja sukupuolineutraali avioliittolaki sekä adoptio-oikeus tulisi järjestää. Vihreitä vastustavien tahojen asenteet tuntuvat olevan aika raakoja, koska esim. perussuomalaisten varapuheenjohtajan kommentti "Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin. Sinne, minne ne kuuluvatkin" pahoitti mun mielen. Hiukan hupsu naimalakkokampanja on saanut varsin hupsuja kommentteja, kuten esim. että hyvä vaan, jotta vihreitä syntyy jatkossa vähemmän. Näille ihmisille tekisi mieli sanoa, että a) ei lapsentekoon avioliittoa tarvita ja b) heterot tekevät suurimman osan homoista ja muut kuin vihreät suurimman osan vihreistä.

Mua on tässä vaalihumussa ottanut aika lailla päähän persujen jatkuva mollaaminen. Kyllähän nekin saa olla mitä mieltä tahtovat, mutta retoriikan ei tarvitsisi olla aina niin vastenmielistä. Eniten mua siinä puolueessa ihmetyttää sen vastakohtaisuus: puoluejohdon ja riviehdokkaan mielipiteet tuntuvat olevan monesta suuresta asiasta (esim. energia- tai puolustuspolitiikasta) miltei vastakkaiset. Lisäksi puolue yrittää profiloitua jonkun tavallisen kansalaisen, siis perussuomalaisen, puolueena, mutta sopivasti unohtaa mainita, että puheenjohtaja on valtiotieteiden maisteri ja suurin tähti Helsingin vaalipiiristä on Eirassa asuva filosofian tohtori, jonka väitöskirjan aihe oli muinaiskirkkoslaavi. Mua häiritsisi eniten kuitenkin persujen äänestämisessä se, että koska ääni menee puolueelle ja puolue lienee yhtä mieltä vain homoliitoista, niin olisi todella hankalaa arvioida, millaisia muita päätöksiä mun mandaatilla tehdään. Sama ongelma on toki monessa muussakin puolueessa.

Elämyskameli suosittelee

poliittiset pohdinnat

ORL-kriisi

Mä jouduin tänään otorinolaryngologiseen kriisiin, kun Palmian kämmenen kokoisesta silakkapihvistä irtosi ruoto mun nielurisan ja -kaaren väliin. Mä en saanut sitä omin avuin pois, joten hakeuduin päivystykseen, joka on kätevästi samassa talossa kuin mun työpaikka. Alkuun mokoma oli piiloutunut silmän ja peilin saavuttamattomiin eikä tutkimisesta saatu muuta aikaan kuin silakkatahroja kollegan housuille. Sit mä soitin korvaklinikalle kysyäkseni, voisinko tulla sinne. Sieltä lääkäri kehotti soittamaan uudelleen puolen tunnin päästä. Puolen tunnin ahdistuksen aikana mä sain väännettyä sen ruodon kielelläni osittain nielukaaren eteen, minkä jälkeen se olikin päivystyksen kamoilla sieltä irrotettavissa. Mä oon kärsinyt pari kuukautta iskiasvaivasta, mutta ruoto oli paljon pahempi. Mä ostin kiitokseksi kaikille kolmelle traumapäivystyksen lääkärille isot Kinder-munat ja hoitajille suklaata.

Mulla oli eilen synttärit! Jee! Oli hurjan kiva synttäripäivä, koska mä olin niin innoissani. Långstrump tuli normaaliin tapaan illalla Top Chefiä katsomaan ja oli kutsunut hieman flunssaisen Lettiksenkin. Mentiin eka kiinalaiseen syömään juhlan kunniaksi. Mä sain hurjasti onnitteluja ja jopa lahjojakin: Ryhmä Pullman -sarjan 6. kauden, röntgenkuvin toteutetun pin up -kalenterin, creepyn nelisenttisen vaaleanpunaisen rintakehäaiheisen kaulakorun, vappukoristeita, Wiener Nougatia ja vesijumppalippuja.  Synttärit on kyl helmii!

Elämyskameli suosittelee
tunne sen jälkeen, kun ruoto on poistettu kurkusta

Matkapahoinvointi

Me siis käytiin eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa katsomassa Black Swan. Mä en nähnyt siitä puoliakaan, koska se oli kuvattu niin suurelta osin käsivaralta, että mulle tuli matkapahoinvointia ja jouduin pitämään silmät kiinni yhteensä varmaan vartin ajan ja valtaosan ajasta tuijottamaan joko edessä istuvan kaljua tai sisäkattoa. Ei mulle ennen oo noin käynyt! Mä oon selkeästi tullut vanhaksi. Onneksi kuitenkin ääniraita oli seurattavissa koko ajan. Lettipitko oli edeltävästi mainostanut leffan olevan todella ahdistava, mutta mä en nyt sitten päässyt kokemaan edes sitä ahdistusta, kun pystyin katsomaan vain ne kohtaukset, joissa kamera ei heilunut häiritsevästi. Sellainen fiilis siitä jäi, että Natalie Portman ja Mila Kunis oli erinomaisen upeita ja baletti aika tylsää.

Mä ostin pari viikkoa sitten Kindleen King's Speechissä nähtyjen trailereiden innoittamana kaksi kirjaa: Kazuo Ishikuron Never Let Me Gon ja Sara Gruenin Water for Elephantsin. Näistä mä oon nyt lukenut ensinmainitun. Jouduin sitä lukiessani hämmentävän valinnan eteen. Luin yhtä aikaa nuorista lääkäreistä kertovaa mulle suositeltua House of Godia, joka on aiheeltaan kiinnostava mutta kirjoitustyyliltään kammottava ja Never Let Me Gota, joka oli kirjoitettu erittäin kauniilla kielellä, mutta oli aiheeltaan aivan älytön ja pahimmillaan veltto. Näistä mä kuitenkin valitsin yllätyksekseni paremmin kirjoitetun mutta aiheeltaan tylsemmän kirjan. Enpä ois aiemmin uskonut! Nyt on Kazuo Ishikuro luettu (ja samalla päätetty, että sitä leffaa mä en todellakaan aio mennä katsomaan) ja House of God vielä ärsyttää mua tyynyn vieressä. Kyllä mä senkin vielä luen loppuun, kun oon jo puolivälissä. Mut eka mä haluan uppoutua ihanan afrikkalaiseen rentoon menoon No. 1 Ladies' Detective Agencyllä. Se on ihanaa tekstiä.

Mä oon kurkkinut ikkunasta (tai en kurkkinut vaan katsonut ihan aikuisten tavalla) kuinka Linnanmäen Ukko-laitetta pystytetään. Se on upean jännittävää! Nyt koko kiemura on pystytetty, seuraavaksi tehdään koneisto, testataan vaunut ja 1,5 kuukauden päästä se alkaakin pyöriä päivittäin! Hurjan näköinen kyyti (täältä voi katsoa, millaisesta kyydistä on kyse), mutta jopa pelokkain tuntemani hurjapää Handyman on ilmaissut haluavansa mennä sillä ajelemaan. Ehkä munkin sit täytyy.

Elämyskameli suosittelee
kaunis kieli

Tunaripäivä

Me saatiin siis joululahjaksi leffalippuja, jotka pitää käyttää vappuun mennessä. Koska King's Speech ja Hella W eivät riittäneet tuhoamaan niitä kaikkia, huomenna mennään taas. Ja koska oli niitä lahjalippuja, niin pitää ihan paikan päällä käydä lunastamassa. Huomenna on niin kiirusta ennen näytöstä, että piti mennä tänään. Tänään siellä oli joku megaboonuspäivä ja sen takia Kinopalatsi oli ihan täynnä väkeä. Pitkäkään jonottaminen esim. Tennarissa peruspäivänä ei oo raskasta, koska teinit osaa jonottaa, ne tietää mitä haluaa. Tänään siellä oli halvan leffan perässä kaiken maailman keski-ikäisiä, jotka hengaili siinä luukulla kyselemässä, että minkälaisia leffoja teillä on tarjolla. Ai että australialaista parisuhdedraamaa? Entä toi Jogi-karhu, millainens leffa se on? Hermo meinas mennä.

Huomenna on jälleen mamukurssin opetus ja sitä varten mä oon tehnyt tänään muhkean kuvapakkauksen, 111 slidee pääasiassa kuvia. Siinä meni koko ilta. No nytpä on (melkein) valmis esitys melkein mihin tahansa. Jos mä en saa murska-arvosteluja, niin toivottavasti pääsen seuraavallekin Lettiksen kurssille kuviani esittelemään. On ainakin show valmiina.

Kisut on lähdössä ensi kuun puolivälissä. Mua alkoi kovasti surustuttaa, kun Handyman huomautti, että tää on todennäköisesti viimeinen kerta ikinä, kun mä nään niitä. Ne on niin hyvää porukkaa! Voi harmitus.

Elämyskameli suosittelee
teinien kanssa jonotus

Kisuelämää

Kisut on meillä toista viikkoa. Aamupäivästä tuli Handymanin ala-astekaveri (annettaisko sille nimeksi vaikka Ala-astekaveri) perheineen ja 1 v 11 kk:n ikäinen tyttönen traumatisoi Siiri-kisun ja huvitti Maisa-kisua. Tyttö juoksi Maisan perässä huutaen "Leiki kisu näillä!!" mutta kisu ei leikkinyt, mistä tyttö vähän pahastui. Oikeasti Maisa oli varmaan salaa tyytyväinen, koska etenkin viikko sitten, kun kisut olivat juuri tulleet, Maisa tuntui kaipaavan omistajiensa lasta. Maisalla oli etenkin iltaisin tapana juosta ja remuta ja sitten kääntyä ympäri hölmistyneenä kuin ihmetellen, miksei leikkikaveri tule perässä.

Viime viikolla Handyman oli yön poissa työmatkalla Norjassa ja sinä aikana kisut esitti jälleen parhaita temppujaan: Maisa oksensi (huomaavaisesti suihkuun) ja myös Siirillä oli vatsavaivoja. Siitäkin onneksi selvittiin.

Tänään Geen nelikuinen jälkikasvu oli hoidossa elämänsä ensimmäistä kertaa ylipäänsä missään ja siis meillä. Alkuun kundi nukkui ja me tehtiin lenkkiä sen kanssa ulkona. Kun tuli kylmä, tultiin sisään ja muksu heräsi. Heräämisensä jälkeen se itki jotain vartin, koska ensimmäiset sen näkemät kasvot heräämisen  jälkeen oli Handymanin eikä oman äiteen. Kisut ihmetteli moista konserttia ja molemmat kävi nuuhkimassa itkijämiestä, mutteivät muuten tuntuneet olevan millänsäkään (toisin kuin Handyman, joka istui sohvalla Peltorit päässä). Kun pojan vanhemmat tulivat hakemaan lapsostaan, Siiri katosi ja mä pelkäsin sen livahtaneen rappukäytävään. Sekä mä että Handyman tarkistettiin kaikki kämpän sopukat ja rappukäytävä ja mä jopa autotienkin, mutta Siiriä ei näkynyt. Noin 10 min Nuoren Wertherin poistumisen jälkeen Siiri tuli lymyilypaikastaan asuintiloihin raukeasti venytellen. Pirullinen kisu!

Kissat on oppineet myös käyttämään iPadia, molemmat pelasivat innokkaasti Game for Catsia pitkän aikaa toissapäivänä. Sääli, että Handyman päätti ahneuksissaan myydä iPadinsa, joten enää kisut ei voi leikkiä kuin analogisilla leluilla (ja Siiri tietty seurata Handymanin sylistä kauko-ohjattavan lennokin simuloitua lentoa tietokoneen ruudulta). Mua surettaa kauheasti, että kohta kisut taas lähtee pois. Ne on niin kivoja!

Mä en oo koskaan käynyt Uudenmaankadun Ysibaarissa, mutta oon miettinyt jo ainakin pari vuotta, että tekisin niiden pollo limonelloa. Nytissä oli joskus sen ohje ja siitä mä keksin, että se vois olla hyvää. Suunnitelma on ollut ajatuksen asteella, kunnes fb:stä huomasin, että yksi Handymanin työkaveri tekee sitä aika usein. Niinpä mäkin uskalsin. Se on älyttömän hyvää! Mä oon tehnyt sitä jo kahdesti ja se kelpaa myös kotiruoan suhteen ronkelille Handymanille ja tänään testattuna myös Lettipitkolle. Parasta se on ehdottomasti luomukanasta (tänään piti syödä pakkasesta vanha surullinen broileri pois). Siitä tuli ehkä mun kakkosbravuuri heti kalakeiton ja jälkeen.

Elämyskameli suosittelee
Siiri-kisu ja Maisa-kisu

Kampurilla kuultua

Mä olin tänään taas kampaajalla (jotenkin tuntuu siltä, että mun elämä on niin tylsää, että mun pitää raportoida tänne joka kampaajakäynti). Aiemmin en ole ikinä lukenut siellä mitään, koska essussa ei ole käsireikiä. Tänään kuitenkin kampaaja toi mulle luettavaksi Seiskan ja Glorian. Koska Gloria on ihan kamala lehti, valitsin Seiskan, jossa esiteltiin perinpohjaisesti Tuksun häät. Se oli ihan upea lehti! Tuksun häät ei niin hirveästi kiinnostaneet, mutta sitäkin enemmän Oscar-puvut ja ennen kaikkia lukijanposti julkkiksille. Paras viesti oli osoitettu Sirkka Mertalalle (onko se muka julkkis?). Ensin Sirkkaa kehuttiin upeaksi naiseksi ja sitten todettiin, että Sirkan hiihtoharrastus on hieno asia ja sen takia Sirkka on hyvä esikuva Suomen nuorisolle (sic!). Toivottiinpa vielä, että Sirkka löytäisi pian kaverin hiihtoladulle. Hieno viesti kerta kaikkiaan. Mä haluisin tavata sen nuoren, joka pitää entisen pääministerin entistä viisikymppistä hoitoa esikuvanaan. Mua ei lasketa, koska mä en oo nuori.

Kampaajalla on aina päällä Radio Nova ja se onkin hyvä muistutus 1,5 kk:n välein siitä, miksi mä en ikinä muulloin kuuntele Radio Novaa. Studioon soitti naisihminen, koska halusi antaa liikennetiedotteen. Tiedote oli se, että nyt olisi autoilijoiden syytä ajaa hiljempaa, jotta eivät roiskisi kuraa jalankulkijoiden päälle. Tähän juontaja tokaisi aiheellisesti, että jalankulkijakin voi vaikuttaa kuran lentämiseen päällensä valitsemalla jalkakäytävän puolen huolellisesti ja välttämällä suuren kuralätäkön viereen parkkeeraamista. Muija melkein suuttui, koska se ei ole jalankulkijan asia. Mahtavaa viihdettä!

Mahtava viihdepläjäys oli myös tämänpäiväinen taloyhtiön yhtiökokous. Istuttiin kaksi tuntia ja ainoa päätös oli siirtää kaikki päätettävät asiat ylimääräiseen yhtiökokoukseen parin kuukaudenpäähän. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, koska Handyman valittiin uudelle hallitus- ja puheenjohtajakaudelle.  Onnea hallitusjyrälle!

Elämyskameli suosittelee
Sirkka Mertala ja hiihtoharrastus

Google Docs

Google Docs on mainio systeemi. Meillä ei ole Officea, joka on vaivainen ja siinä on ärsyttävä klemmari. OpenOffice meillä on, mutta se on aika hidas ja mä en oikein luota sen yhteensopivuuteen minkään kanssa. Google Docs toimii kaikkialla ja sillä tehtyjä esityksiä voi tuunata kaikkialla. Mä innostuin jälleen tekemään Google Docsilla esityksiä, kun oon menossa Lettipitkon maahanmuuttajalääkärikurssille luennoimaan ensi perjantaina. Yllättäen mä innostuin siinä määrin, että tein esitykseni (3 kpl) valmiiksi jo eilen. Mä oon aika ylpeä itsestäni, että en jättänyt juttua viime tippaan vaan nyt on aikaa hioa niitä paremman näköisiksi (mielenkiintoisia niistä ei saa).

Lankomies oli ostanut tiedottomassa tilassa Tempur-tyynyn, joka on jäänyt käyttämättä. Tuli tämä puheeksi ja mä sain sen tyynyn. Mä nukuin viime yönä ekaa kertaa pää Tempur-tyynyllä ja se olikin erinomaisen hyvä tyyny. Mulla on ollut aiemmin käytössä Ikean vanha wannabe-tempur, joka oli myös hyvä, muttei mitään tähän verrattuna. Pää oli kuin pumpulilla, niska suorassa ja uni syvää. Vaikka mä nukun kyljelläni, ei korvakaan mennyt ikävästi lyttyyn tai punehtunut. Tyyny ei hiostanutkaan lainkaan. Seuraava sänky tai ainakin sen patja on meillä varmaan Tempurin tekemä sekin, tuhlinkimiehiä kun ollaan. Niin hyvää on niiden nasa-foam.

Mä oon taas innostunut seuraamaan auringon nousu- ja laskuaikoja. Jo nyt aurinko nousee seiskalta eli siinä vaiheessa kun mä viimeistään nousen ratikkaan. Jo parin viikon päästä aurinko nousee ennen puoli seitsemää, jolloin mä yleensä nousen sängystä. Ja kahden viikon päästä on jo kevätpäiväntasauskin! Oi onnea.

Elämyskameli suosittelee
Sunrise, sunset (vähänkö se biisi alkoi soimaan päässä)

Uhri

Mä jouduin turoilun uhriksi. Mentiin eilen Lettipitkon kanssa Mäkelänrinteeseen tarkoituksena osallistua klo 18:45 alkavaan hydrobiciin. Oltiin pesuhuoneessa hyvissä ajoin jo klo 18:35 ja aateltiin mennä hetkeksi saunaan -> BAD IDEA!! Ensinnäkin saunassa oli kiukaan molemmin puolin hullut löylynaiset, jotka heittivät kiukkuisina kilpaa löylyä valehtelematta puolen minuutin sisään kahdeksan kuupallista. Lisäksi sen alle viiden minuutin aikana, mitä me saunassa oltiin, joku pihisti mun uimapuvun seinälokerikosta. Kirottua! Kiltti Lettis kävi ilmoittamassa asiasta uimavalvojille (koska mä en oikein voinut mennä sinne allasosastolle), jotka ilmeisesti kuuluttivat uimapukurikkomuksesta ja mä menin pukuhuoneeseen kysymään poispäin lähteviltä tyypeiltä, olisiko joku sattunut vahingossa ottamaan mun puvun siitä. Kukaan ei ees tarkistanut. Huomasin, että pari lokeroa oikealle oli toinen musta uimapuku, joten epäilen sen omistajan erehtyneen lokerosta. Ystävällisesti uimavalvoja lainasi mulle firman uimapukua, että mä pääsin jo maksamaani vesijumppaan, mutta kyllä kismitti ja kismittää vieläkin. Mulle on tänä keväänä käynyt pari kertaa uimahallissa ikään kuin tän vastakohta, kun joku on laittanut ällöttävän käytetyn peflettinsä samaan lokeroon mun uimapuvun kanssa, mutta on tää ikävämpää.

Kisut on taas meillä! Siiri selvästi muistaa olleensa meillä vastikään, koska ei vierastanut meitä yhtään ja hengailee tapojensa vastaisesti heti yleisissä tiloissa eikä sukkahyllyllä. Vielä se ei ole uskaltanut tulla tyynylle nukkumaan vaan on liikuttavasti nukkunut kuljetusboksissaan. Maisa on levitellyt karvojaan toistaiseksi vasta tietokonetuolille ja sohvan siihen päähän, jossa ihmiset ei istu, mikä sopii mulle hyvin. Jotenkin Maisa vaikuttaa olevan riehakkaampi kuin aiemmin, juoksentelee iloisesti ympäriinsä ja nuuskii ihan kaikkea. Molemmat kisut on tosi ihania!

Elämyskameli suosittelee
kisumisut