Saturday, June 27, 2009

Lomamatkoja

Käytiin eilen Porissa, jossa mä en ennen ollut ollutkaan. Ahdistava paikka. Kauppatoria ei nähty, mutta ehdittiin Bepop-kauppakeskukseen, joka oli ruma ja korkea ja toi Myyrmannin mieleen. Porissa oli kuuma. Kuitenkin niin monet coolit ja upeat ihmiset ovat kotoisin Porista, että täytyihän siellä käydä. Ensi istumalta tulee mieleen ainakin Pikkusiskon Teekkaripoikaystävä, Pertti Neumann ja sit yks Handymanin keski-ikäinen työkaveri. Upeaa sakkia. Handyman ajoi traktori-Toyotalla sinne ja hienosti ajoikin. Mua ei pelottanut kuin kerran.

Porissa oli parasta se, että sinne kannattaa ajaa Tampereen kautta. Takaisintulomatkalla pistäydyttiin Tampesterissa. Juuri ja juuri ehdittiin Mustamakkarabaariin (jee!) ja Pynsän näkötornin kahvilaan. Ainoa pettymys oli se, että Pikkusisko oli töissä (jumppaohjaaja - aikuisen pissiksen ammatti) eikä ehtinyt näyttää meille paikallisvertaan.

Handyman alkaa hitaasti lämmetä mun lautapeliharrastukselle. Meillä on ollut Catanin uudisasukkaat -peli jo vuosia, ja H on pitänyt sitä tyhmänä ja tylsänä. Nyt pari kuukautta sitten Handyman luki Wiredistä, että se on hyvä peli ja saman tien se muuttui hyväksi. Eilen päästiin vihdoista viimein sitä pelaamaan, kun Rampo tuli kylään. Ja koska Handyman voitti, niin se toden totta alkoi tykätä siitä pelistä. Nyt toivottaisiin innokasta Catan-seuraa! Catanin suurin ongelma on siinä, että siinä täytyy olla vähintään kolme pelaajaa. Niin hyvä peli se ei kuitenkaan ole, että sen takia viitsisi itse ruveta peliseuraa tekemään.

Thursday, June 25, 2009

Karrella

Ääni palailee pätkittäin. Nyt pystyy jo riitelemään Handymanin kanssa. Koko ajan vain pitää vakuutella, etten itke, koska matala ja ajoittain särkyvä ääni kuulostaa itkuiselta. En itke, kunhan selostan, että miksi Handymanin kyydissä ei ole kivaa matkustaa. Moni lukijoista varmaakin tietää tähän syyn. Kuolemanpelko on ikävä tunne.

Työt on aloitettu osapäiväisesti, tänään olin puolikkaan päivän Itä-Helsingissä. Pidempään ei olisikaan ääni kestänyt. Viimeinen työpäivä siellä. Pitäisi pyrkiä minimoimaan viimeisten työpäivien määrä, kun ne ovat aina kiusallisia. Mä luulin, että kesken päivää lähtemällä välttyisin seremonioilta, mutta seremonia tuli sitten kuitenkin. Ja kukkapuska. Nolo tilanne. Mulle se on ollut vain työtä, muut on tulleet sinne ilmeisesti jotain ystäviä tekemään.

Työpäivän loputtua väkivalloin jo puoliltapäivin oli toki aurinkoinen iltapäivä vietettävä jotenkin. Långstrumpilla on yhtä korkea työmoraali kuin mulla ja mentiin siis Uimastadionille. Mä paloin aika pahasti ja nyt on särkyä jakauksessa, yläselässä, takareisissä ja pohkeissa. Tästä viisastuneena menin heti ostamaan aurinkovoidetta ja sain pyykkipoikia kaupan päälle. Niitä ei tarvita. Tarviiko joku pyykkipoikia?

Toissapäivänä oli puolivuotishääpäivä. Huonona vaimona mä muistin sen vasta iltapäivällä ja sitten tulikin kiire. En enää ehtinyt laittaa ihanaa ruokaa ennen kuin Handyman ehti kotiin, joten next best thingin hankinta tuli eteen. Ehkä sitten pora. Lähdin kiireen vilkkaa (julkisilla toki) Ruoholahden K-Rautaan, siellä ei ollut. Siitä jatkoin Herttoniemen Starkkiin, ei ollut sielläkään. Viimeinen oljenkorsi, Suutarilan Starkki, pelasti puolihääpäiväillan, siellä oli Helsingin viimeinen pora. Jälkeenpäin ajateltuna ruoanlaitto olisi tullut aika paljon nopeammaksi. Etenkin kun kotona huomasin, että Handyman ei muistanut päivää lainkaan (mä sentään muistin jo iltapäivällä!). Päivä ei ollut kuitenkaan täysi menetys - Starkin myyjäpojan mielestä mun ääni oli seksikäs! Vaikka ei se vielä silloin kyllä ollut.

Monday, June 22, 2009

Mutella

Edelleen ollaan mutella. Edellisen päivityksen viimeinen virke oli vähän turhan teatraalinen - etten kestäisi toista äänetöntä päivää. Kyllä mä kestin, ja kolmannenkin. Mitähän mä luulin voivan tapahtua? Nyt äänihuulet osaavat jo hieman muodostaa ääntä, mutta sitä ei voi kontrolloida juuri mitenkään vaan se on kamalaa raakkumista ja sortuu koko ajan. Lähdin tänään aamulla kuitenkin Kanta-Hämeeseen töihin, koska Handyman huomautti, että mua pidetään kännikalana, krapulaisena tai muuna asennevemppana, jos soitan juhannuksen jälkeisenä maanantaina olevani "vähän kipee". Mä menin jo puoli kasiksi ja tein paperihommia niin kauan kuin niitä riitti eli puoli kymmeneen. Pomo tuli vähän kahdeksan jälkeen toteamaan, että juu onhan tuo ääni ihan onneton eikä sillä hommia voi tehdä, toisaalta mitään muita paperitöitä kuin reseptejä ei ole tarjolla. Kotiin.

Tää ääni on aikamoinen party piece. Tänään mä oon naurattanut sillä Handymania puhelimessa ja pomoa töissä sekä säikäyttänyt Katjnin ja Kummitytön. Toisaalta myös äänen muodostus vie aika paljon energiaa: jotta mä saan edes jonkinlaisen kiekaisun ulos, mun täytyy huutaa ja pidemmän päälle jatkuva huutaminen pistää hengästymään. Lisäksi ääntä tehdessä pitää kerätä painetta kurkunpäälle, mikä vähän kuristaa. Mutta tän taudin toinen nimi onkin valekuristustauti, joten kuristaminen kuuluu taudinkuvaan.

Handyman osti polkupyörän! Se on valkoinen, näyttää ihan tavalliselta polkupyörältä (ei siis mikään kolmipyöräinen tai apupyöräinen tms) ja on hurjan kevyt! Siinä ei ole ilmeisesti vaihteitakaan. Tai yksi varmaan on että pääsee eteenpäin. Ei ole Jopo kuitenkaan. Nyt vihdoin kaikki jo ostetut creepyt pyörävarusteet saa käyttöön! Mä en malta odottaa että näen nöpötöpösatulan in action! Siitä tulee kuwia, kunhan on asennettu. Vapiskaa jännityksestä, niin mäkin teen!

Saturday, June 20, 2009

Johannes Kastajan merkkipäivä

Eilen pidettiin juhannusjuhlat / tuparit. Meno oli villiä, vaikka vieraskatras oli varsin kirjavaa. Heti juhlien aluksi tuli Långstrump ja Handymanin partsikkateinejä, lisäksi pari yllätysvierasta opiskeluajoilta. Joskus puolenyön aikaan saapui lisäksi Långstrumpin graduohjaaja ja Handymanin ex-opettaja (sama tyyppi siis) outoine kavereineen. Melko pian tämän jälkeen teinix-osasto lähti. Oli ihan hauskaa, mutta muutama harmituksen aihe koettiin myös:
1) Ihan erikseen oli varattu taloyhtiön grilli, jonka käytöstä olin maksanut rahaakin (2 e), mutta sitten sen olikin sosialisoinut joku naapuri. Saatiin kuitenkin grillata tuotteemme siinä, mutta eihän se nyt ihan sama ollut kuin että jos oitaisiin mahduttu myös hengailemaan siinä pihapöydän ääressä.
2) Oudot hippivieraat olivat nimenomaan outoja hippejä, joista kuvottavin sammui meidän sänkyyn, vielä mun puolelle jossa edes Handyman ei saa makailla. Sammuneen enkelin herättely oli vaikeaa ja pitkällistä. Mun mielestä täysin ventovieraiden sänkyyn ei saa sammua. Eikä tuttujenkaan, ellei asiasta ole etukäteen sovittu. Hermo meinasi mennä.
3) Aamuviiteen valvomisen vuoksi tää päivä on mennyt ihan harakoille. Olo on kuin päivystyksen jälkeen.
4) Jostain syystä menetin ääneni tyyten. Vieläkään ei ole kuulunut. Äänen menossa on sekin huono puoli, että a) jos puhun, niin Handymanin hermo menee, kun ääni on outoa kohinaa / raakkumista ja b) jos en puhu, niin Handyman tulkitsee sen murjotukseksi, kun mä yleensä juttelen koko ajan. Ei pysty voittaan!

Pandemia on loistopeli. Sitä on nyt pelattu eri jengeillä yhteensä n. 10 kertaa ja joka kerta se on jännä ja hauska. Paitsi että Handymanin mielestä se on kamalan kaamea, jos hävitään ja tosi tylsä, jos voitetaan. Toisaalta Handyman on tunnettu pessimisti eikä tykkää mistään juurikaan ikinä.

Tää mun ääni huolestuttaa. Ei se koskaan ennen oo tällä tavalla vain lähtenyt. Toki mä lauloin eilen rutkasti SingStaria, mikä todennäköisesti asiaan vaikutti, mutta ääni oli käheähkö jo ennen sitä. Tänään mä oon puhunut varsin vähän, mutta silti se ei oo yhtään parempi kuin aamulla. Mä tykkään niin kovasti puhumisesta, että tää on mulle totaalista kärsimystä. Eikä Handymanin marmatus auta. Toivottavasti ääni on terve aamuun mennessä. Mä en kestäisi enää toista tällaista päivää.

Wednesday, June 17, 2009

Viidestoista yö

Meidän entinen kämppis IsoGee kävi eilen tutustumassa uuteen asuntoon. Paistoin muijalle pinaattilettuja ja sit mentiin kävelylle. Lenininpuistossa oli ihastuttavaa jälleen. Vesifeatureihin oli saatu vedet lorisemaan. Nähtiin spurgu hypähtelemässä joenuoman yli. Jotain se kumarteli kans, epäiltiin sen keräilevän nuijapäitä pieneen purkkiin. Lenininpuistosta jatkettiin Alppipuistoon. Inspiration Pointille ei viitsitty mennä, koska siellä oli jo joku. Käveltiin ihan IP:n ohi ja huomattiin, että siellä istuskeli yksinään ajatuksiinsa uppoutunut spurgu Lippuviina-pullonsa ja ghettoblasterinsa kanssa ja kuunteli Juicen Viidettätoista yötä siinä aika haaveellisena.
Inspiration point aiemmin keväällä

Pikkusiskon ja Rampon pääsykoeuurastus on nyt päättynyt hurraa! Mä toivon todella, että molemmat pääsee sisään, koska kaikki mun tuntemat lakimiehet on aika kuivia. Tosin tällä hetkellä ei (onneksi) oo tarvetta lainoppineille, kun tärkeimmät asiakirjat on laadittu, mutta eihän sitä koskaan tiedä koska innostuu laittamaan pystyyn vaikka pikku pyramidihuijauksen ja siihen tarvitsee vähän vähemmän kuivan lakimiehen kuin mitä nyt on tarjolla.

Metron tekstaripalsta on mun mielestä parasta tällä hetkellä tarjolla olevaa journalismia (kun Pikkusisko ei saanut kesätöitä). Harmittaa vain, kun niin harvoin pääsee tekstareita lukemaan, koska mä en jotenkin ikinä löydä työmatkalla Metron jakelupistettä. Selvää on, että puolet kirjoituksista on hullujen kirjoittamia ja toinen puoli trolleja, mutta hauskoja kaikki tyynni. Eilen riemua herätti nimim. Siitä pidättäytyvä äiti kirjoituksellaan "Puut ovat harrastaneet seksiä", totesi 14-v kun pyyhin siitepölyjä. Ok. Mutta kuka opetti sanan seksi, minä en ainakaan. Tossa kiteytyy kaikki mikä on hyvää. Koska nimenomaan sana "seksi" on aivan mahdoton 14-vuotiaan tietää ja kuten Långstrump totesi, ei äitikään vissiin oo ihan täydellisesti kuitenkaan onnistunut pidättäytymään. Kaunista.

Friday, June 12, 2009

Markkinahumua

Viime sunnuntaina oli Hakaniemessä markkinat! Ja koska Handyman oli ajattelemattomuuttaan nukkunut lauantaina pitkälti aamutorikahviajan ohitse ja koska mulla oli merkkipäiväkin, vaadin pääsyä markkinoille. Niinpä mentiin. Aikamoinen tunnelma oli, kun oli vaalipäiväkin. Markkina-alue oli täynnä kojuja, joissa myytiin siivoustarvikkeita, pölypusseja, perunoita, marjoja ja sosiaalidemokratiaa. Handymanin savolaisuuden kunniaksi syötiin muikkuja ropposesta ja saatiin vielä lettuset päälle. Se vähän harmitti, että muu markkinaväki oli helposti meitä 50 vuotta vanhempaa ja varsin synkkähenkistä. Vähän siinä muikkuja rouskutellessa alkoi myös pänniä paikallinen hanuristi, joka veti synkeää settiä (esim. Lapin äidin kehtolaulu ja Saarenmaan valssi), mikä vähän latisti muutoin hurmoksellista markkinatunnelmaa.

Tulin äsken kotiin Uimastadionilta, missä oltiin Ipanan kanssa vesijuoksemassa. Oli kohtuullisen väljää ja me ns. juostiinkin sitten puoliksi vierekkäin. Oltiin juuri keskustelemassa psykoottisista ihmisistä kun joku
nelikymppinen tanttara suihki ohitse valittaen "Tytöt täällä ei kyl saa mennä vierekkäin" narisevalla äänellä. Alkoi niin pänniä sen maukuminen, että jatkettiin vain skitsofreenikkojuttua, josta se vähän ilmeisesti säikähti. Lisäksi sen hiirulaismainen kaveri jäi polkemaan siihen meidän vierelle, kun sen vauhti ei riittänytkään ohitukseen - kukas sitten juoksee vierekkäin?! Yllättäen kyrsi se tytöttely ihan kamalasti. Olin kyllä itsestäni ylpeä, kun vältin kiusauksen mummotella sitä.

Huoltoyhtiö on melkein ylittänyt itsensä. Handyman siis lähetti sinne nyt uuden viestin, että sorry vaan, nimenvaihtotyö jäi puolitiehen. Kuuliaisesti sieltä olikin tultu korjaamaan virhe ja täysin yli odotusten mun nimessä on enää yksi kirjain väärin! Jaksaiskohan sitä vielä kerran pyytää korjaamaan vai pitäiskö tottua suosiolla aina ajattelemaan entistä hiihtäjälegenda Matikaista aina ovesta kulkiessaan?

Kevennyskuva Kanta-Hämeessä sijaitsevan pienen terveysaseman vastaanottohuoneen seinältä

Monday, June 8, 2009

Huoltoja

Mä ostin polkupyörän kolme vuotta sitten. Ajelin sillä ihan intopinkeenä ensimmäiset pari kuukautta, kunnes totesin, että vaikka Vuosaaresta sotkee menemään kuinka kauas vain on edelleen vasta Itäkeskuksessa. Sitten into lopahti ja siellä se on hengannut seinäkoukussa 2,5 vuotta yksinään. Nyt oli pakko kaivaa se naftaliinista, kun muutto tuli eteen. Mua vähän arvelutti ruveta käyttämään sitä noin pitkän levon jälkeen ja niinpä mä vein sen korttelin pyöräkorjaamoon. Tänään se pääsi sieltä pois! Nyt kelpaa huruutella vaikka torille tai keskustaan. Handyman sitten varmaan juoksee perässä kun eihän sillä mitään pyörää ole eikä tule koskaan olemaankaan, kun se on pyörien suhteen niin kranttu. Satula sillä kyllä jo on ja kypärä ja Saksasta ostetut lasit!

Huollosta tuli mieleen, että muuton jälkeen meidän ovessa luki tietty entisten omistajien nimet tyyliin Markkinointiassistentti Kokki. Toki postimiestä varten oli saatava omat nimet oveen ja siksipä Handyman lähetti huoltoyhtiölle sähköpostilla pyynnön, että Markkinointiassistentti Kokki poistettaisiin ja tilalle vaihdettaisiin Elämyskameli Handyman. Parin päivän päästä huoltomiehet olivatkin reippaina poikina käyneet valkoiset kirjaimet taskussa molemmilla ovilla ähräämässä ja tulos on Markkinointiassistentti Handyman. Eli 50 % oikein! Parempi prosentti kuin eurovaaleissa. No ehkä mä oonkin mielelläni vähän incognito.

Nyt on ostettu jynkyt vehkeet asunnon viilentämistä ajatellen. Ilmastointilaite on kaunis kuin kukkanen ja koska siinä mukana tullut putki oli metrin liian lyhyt, käytiin Kraudassa ostamassa komia viemäriputki siihen jatkoksi. Kyllä nyt kelpaa. Ei enää puutu kuin Handymanin viimeinen rykäisy sen seinään saamiseksi ja lämpimät kelit niin kyllä kannatti!

Saturday, June 6, 2009

6:33

Mä en ymmärrä, mikä demoni mut on vallannut. Joka ikinen päivä, jolloin kello ei soi 6:00, mä herään klo 6:33. Ikkunalaudan kello oikein ilkkuu sitä numeroansa. Ja sit mä alan ihmetellä että kuinka mä taas heräsin klo 6:33 ja sit mä en saa enää unta. Koska mä meen viikonloppuisin nukkumaan kuitenkin vasta 11:n aikaan, oon sit koko päivän väsynyt. Ihan mielelläänhän sitä nukkuisi jonnekin kahdeksaan saakka, mutta sitä ei mulle suoda. Pihkuran herättäjädemoni.

Mä oon visionääri. Juttelin pomon kanssa sijaisjärjestelyvaihtoehdoista ja se innostui mun visioista niin paljon, että kertoi niistä ylemmille tahoille. Nyt isommatkin pomot on kiinnostuneet. Mä oon ihan hämmästynyt. Kuukausi sitten tuli työsähköpostiin tiedote kaupungin työntekijöiden aloitepalkkioista ja nyt mun pomo jo ehdottelee, että mä tekisin tästä mun ideasta virallisen aloitteen. Jos se sitten toteutettaisiin, niin mä voisin saada aloitepalkkion! Mä oon jo melkein harkinnut tekeväni tuommoisen aloitteen, siitähän voisi netota kaupungin palkitsemisjärjestelmän tuntien ehkä Tallinnan-risteilyn tai jopa liput Kaupunginteatterin esitykseen!

Piti tehdä ennenkuulumaton takaisin kevätkenkiin -vaihto, kun yhtäkkiä sitten onkin enää 7 astetta lämmintä. Olin jo vaihtanut seremoniallisesti kesäkenkiin ja niiden vuoksi lakannut varpaankynnetkin, mutta eilen jouduin alistumaan takaisin sukkien ja umpikärkien hirmuvaltaan, kun toissapäivän +4° ja kura jäädytti varpaat sinisiksi. Tällaista perääntymistä en hetimiten muistakaan. Mun periaatteena on, että kun sesonkivermeet on kaivettu naftaliinista käyttöön, voi ne vaihtaa pois vasta seuraavan sesongin tullen. Nyt mä oon hämilläni.

Monday, June 1, 2009

Tukkajumala

Porvoonkadun itäkampaaja teki kelpo työtä. Tukka tuli hyvin leikatuksi ja hienosti kammatuksikin eikä tarvinnut maksaa paljon. Todennäköisesti juuri verojakaan ei tullut maksettua. Harmaata taloutta tuli siis tuettua, mutta kuten Handyman pirteästi toteaa: hyvä niin, eipä tule tuettua asekauppaa eikä oopperaa. Tarkemmin katsottuna itse asiassa kampaamo Byrklund (mun kampaamo) sijaitsee samalla 30 m säteellä kolmen muun kampaamoputiikin kanssa. Kuitenkin ilmeisesti asiakkaita riittää ja hyvä niin. Sympaattinen palvelu, ei tarvinnut kuunnella jollotusta äidin osteoporoosista ja basalioomasta tai järkyttävän nuorena kuolleesta kampaajan Jari-kaverista. Tukka-Tatjaana ei tainnut juuri suomea puhua, puhumisen hoiti toinen itätyttönen, jonka tehtäviin kuului myös Ikea-hyllyjen pyyhkiminen ja kukkasomisteiden huolto. Mahtava mesta, sinne uudelleen heti viiden viikon päästä!

Käväisin tänään Långstrumpilla hakemassa Handymanin meisselin (hohoo!) ja vatupassin lainasta. Kotimatkalla mun takana käveli kaksi pienessä seilissä olevaa kaveria, Anssi ja Make. Ilmeisesti kesäloma oli alkanut jo useampi viikko sitten tai kuuma ilma oli saanut oluset maistumaan. Make tokaisi kaverilleen: "Siinä on jätkällä vatupassi." Anssi supatti jotain Makelle ja Make korjasi kovalla äänellä: "Siinä on muijalla vatupassi. Hyvä vehje - sillä saa paskan vaateriin." Oikeassa mies oli. Mä aloin suhtautua vähän empivästi Tatjaanan niskatyöskentelyyn.

Unelmakämpässä on kuuma. Tää on helppoa todeta nyt, kun kuuma on kaikkialla ja tänne paistaa aurinko koko iltapäivän. Tämän vuoksi on ostettu ilmastointihärveli eikä tarvii odottaa kuin kylmiä ilmoja (ensi viikonloppua) että sen saa tänne! Hurraa! Kuuman ilman puuhana käytiin eilen Linnanmäellä, joskin edullisesti (ja Handymanin mielestä laittomasti) vain maksuttomassa Panoraamassa. Oli hurjan hienoa ottaa valokuvia korkealta, mutta harmillisesti Panoraaman ikkunassa just mun kohdalla oli joku tuhru ja niinpä tuli kaikkiin kuviin röhnä. Pahus.

Kotona paistaa aurinko! Ja Lenininpuisto on merkitty röhnällä!