Saturday, June 20, 2009

Johannes Kastajan merkkipäivä

Eilen pidettiin juhannusjuhlat / tuparit. Meno oli villiä, vaikka vieraskatras oli varsin kirjavaa. Heti juhlien aluksi tuli Långstrump ja Handymanin partsikkateinejä, lisäksi pari yllätysvierasta opiskeluajoilta. Joskus puolenyön aikaan saapui lisäksi Långstrumpin graduohjaaja ja Handymanin ex-opettaja (sama tyyppi siis) outoine kavereineen. Melko pian tämän jälkeen teinix-osasto lähti. Oli ihan hauskaa, mutta muutama harmituksen aihe koettiin myös:
1) Ihan erikseen oli varattu taloyhtiön grilli, jonka käytöstä olin maksanut rahaakin (2 e), mutta sitten sen olikin sosialisoinut joku naapuri. Saatiin kuitenkin grillata tuotteemme siinä, mutta eihän se nyt ihan sama ollut kuin että jos oitaisiin mahduttu myös hengailemaan siinä pihapöydän ääressä.
2) Oudot hippivieraat olivat nimenomaan outoja hippejä, joista kuvottavin sammui meidän sänkyyn, vielä mun puolelle jossa edes Handyman ei saa makailla. Sammuneen enkelin herättely oli vaikeaa ja pitkällistä. Mun mielestä täysin ventovieraiden sänkyyn ei saa sammua. Eikä tuttujenkaan, ellei asiasta ole etukäteen sovittu. Hermo meinasi mennä.
3) Aamuviiteen valvomisen vuoksi tää päivä on mennyt ihan harakoille. Olo on kuin päivystyksen jälkeen.
4) Jostain syystä menetin ääneni tyyten. Vieläkään ei ole kuulunut. Äänen menossa on sekin huono puoli, että a) jos puhun, niin Handymanin hermo menee, kun ääni on outoa kohinaa / raakkumista ja b) jos en puhu, niin Handyman tulkitsee sen murjotukseksi, kun mä yleensä juttelen koko ajan. Ei pysty voittaan!

Pandemia on loistopeli. Sitä on nyt pelattu eri jengeillä yhteensä n. 10 kertaa ja joka kerta se on jännä ja hauska. Paitsi että Handymanin mielestä se on kamalan kaamea, jos hävitään ja tosi tylsä, jos voitetaan. Toisaalta Handyman on tunnettu pessimisti eikä tykkää mistään juurikaan ikinä.

Tää mun ääni huolestuttaa. Ei se koskaan ennen oo tällä tavalla vain lähtenyt. Toki mä lauloin eilen rutkasti SingStaria, mikä todennäköisesti asiaan vaikutti, mutta ääni oli käheähkö jo ennen sitä. Tänään mä oon puhunut varsin vähän, mutta silti se ei oo yhtään parempi kuin aamulla. Mä tykkään niin kovasti puhumisesta, että tää on mulle totaalista kärsimystä. Eikä Handymanin marmatus auta. Toivottavasti ääni on terve aamuun mennessä. Mä en kestäisi enää toista tällaista päivää.

5 comments:

homis said...

Oli kyllä melkoset bileet teillä selkeästi. Vielä kun facebookissa pystyi katsomaan jonkun weirdo hippityypin kuvia bileistä...

On erittäin törkeää sammua emännän/isännän sänkyyn. Mutta minkäs teet kun hipillä ei ollut käytöstapoja puhumattakaan että olisi osannut juoda alkomahoolia kohtuudella... Tällaisille hipeille sopii ainoastaan lukupiirit ja sen tuoma hurmio

Elämyskameli said...

Just se weirdo hippityyppi, jonka kuvat näkyvät fb:ssä (sen omien asetusten mukaan vain kuvissa esiintyville, muuten), on se kauppakorkeen assari. Mä luulin et siellä koko opetushenkilökunta on jotain jakkupukutiukkiksia, mutta ilmeisesti ei sitten. Ei taida olla tunkua? Lääkiksessähän kaikki opettajat olivat ylimielisiä huonosti pukeutuvia itsetyytyväisiä paskiaisia, mutta sielläkin on ilmeisesti asiat muuttuneet, kun hyväksyvät nykyään myös Lettipitkon hommiin.

Lettipitko said...

Voi ei!!! Enkö mä olekaan huonosti pukeutuva itsetyytyväinen tyyppi? Mun identiteetti sai nyt kovan kolauksen, olen vuosia harjoitellut sitä varten, että täyttäisin lääkiksen opettajien peruskriteerit, mutta epäonnistuin jopa siinä... Nyt pitää alkaa rasvata köyttä.

Elämyskameli said...

Rasvaa tukkaa eka ni sit on ainakin yksi kriteeri down!

Anonymous said...

Aika tiukka linja! Ite oon sammunu mm. systerin kaverin (kyseisten bileiden isäntä/emäntä, en oikein muista enää) sänkyyn, ja mun sänkyyn puolestaan on sammunut ainakin mun sokeriserkku. Mun mielestä sammuminen on ihan ymmärrettävää monesti, mutta tietysti vois vähän koittaa tsempata jos menee ventovieraiden ihmisten kotio..