Moottoritie

Eilen Handyman sai ajaa isohkoa Audia Autobahnia pitkin. Osa Saksan moottoriteistä on nopeusrajoituksettomia ja osassa on rajoitukset. Me ajettiin kummankinlaista tietä pitkin. Matkanteko oli sujuvaa, vain yhdessä kohtaa liikenne mateli kävelyvauhtia noin kilometrin matkan tietöiden takia, muissa tietyökohdissa sai ajaa 60-80 km/h. Valtaosa henkilöautoilijoista ajoi noin 120-130 km/h myös rajoituksettomilla alueilla, mikä tuntui ihan sopivalta nopeudelta. Rekat ajoivat toki hiljempaa, mutta moottoritiellähän ne on helppo ohittaa. Myös Handyman siis ajoi liikennevirran vauhtia, vain pari kertaa turvallisissa kohdissa posotteli hiukan kovempaa. 180 km/h tuntuu jo aika nopealta. Matka oli mukava, vaikkakin Audissa nolotti. Se oli sedan, joten koko ajan oli sellainen tunne kuin mä olen 20 vuotta liian nuori siihen. Lisäksi Audissa oli todella ärsyttävä piipittävä parkkitutka, joka ei vähentänyt stressiä ahtaissa parkkihalleissa.

Audi ja Autobahn liittyivät siihen, että Handyman oli suunnitellut matkan Hampuriin minilomaseksi loman sisälle. Matkan tarkoitus oli kokeilla Saksassa autolla ajamista ja nähdä uudelleen Hampurin pienoismallinäyttely Miniatur Wunderland. Molemmissa onnistuttiin. Miniatur Wunderland on siis iso tila, jonne on rakennettu suuria pienoismallimaailmoita, mm. sveitsiläinen vuoristomaisema junineen, Las Vegas (Jenkit) sekä lentokenttä. Me käytiin joskus Lettipitkon kanssa Essenissä, Hampurissa ja Berliinissä ja silloin käytiin katsomassa MiWuLaa. Paikka on tosi hieno jopa mun mielestä. Handymanille se oli uskomattoman hieno. Sääli vain että siellä oli törkeän paljon väkeä, joten pienoismalleja ei pystynyt omassa vauhdissa tarkastelemaan ja sitten joutui ottamaan valokuvia sen suuremmin kameraan katsomatta (kun vain työnsi kameran ihmisten välistä jonnekin), joten kaikki kuvat on heilahtaneita. Lapsille (ehkä +7 vuotta) tää on ehdottomasti suositeltava, ehkä jopa itsessään matkan arvoinen.

Pikkusiskolle kuva!

Huomenna tullaan kotiin. Haikeeta.

Elämyskameli suosittelee
MiWuLa

Muutoksia

Berliini on taas kovasti muuttunut sitten edellisen käynnin huhtikuussa. Unter den Lindenin metrotyömaa on siirtynyt hiukan itään, bussilipun hinta on vähän noussut ja Bao Bao -panda on kuollut (tänään). Hotellin viereisen korttelin alakerrasta on yhtäkkiä kolme yritystä lopettanut. Luulin ensin, että nyt on eurokriisi iskenyt Cafe am Neptunbrunneniin, mutta kun näin näistä kolmesta kahden yrityksen muita toimipisteitä kaupungilla, päättelin taloyhtiön vain nostaneen vuokria niin rajusti, että vain (omien sanojensa mukaan) ykkösperunaravintola, Keb'up Gourmet ja AktivSchuh-kenkäkauppa pystyvät enää vuokria maksamaan. Järkyttävin muutos on tapahtunut kuitenkin hotellin akvaariossa, kun Isohuulinen kala on poistunut. Pumpumkatti raportoi jo alkukuusta, että ei ollut nähnyt Isohuulen tuntomerkkejä vastaavaa eläintä tankissa, mutta jaksoin silti toivoa. Nyt toivo on menetetty. Mä oon muistellut Isohuulista kalaa katsomalla tänään useita kertoja Monty Pythonin Dead Parrot -sketsin netistä. Isohuulinen kala is no more. Varovaisesti kuitenkin epäilisin, että Isohuulen sukulainen saattaisi olla tankkiin tuotu, sillä aivan saman näköinen, joskin pienempi kala siellä nyt ui. Poikanen? Jäämme seuraamaan.

Tänään käytiin museoissa. Ensin katsastettiin Deutsches Historisches Museumin vaihtuva näyttely Fokus DDR, jossa keskityttiin DDR:n eri lyhenteisiin (SED eli Puolue, FDJ eli nuorisojärjestö, DVP eli poliisi ja NOK eli olympiakomitea). Näytillä oli mm. useita Marxin, Leninin, Honeckerin ja Rosa Luxemburgin päitä, olympiamitaleita, lukemattomia kommaripöytäkoristeita ja DDR-designin mukainen televisiovastaanotin. Sieltä olisi saanut upeita valokuvia, mutta kuvaaminen oli kielletty. Teidän pitää kuvitella ne esineet tai mennä katsomaan. Tämän jälkeen mentiin Stasi-tutkimuskeskuksen Stasi-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoinen ja kattava. Siellä oli mm. yksittäisten ihmisten Stasi-kokemuksia ja kirjoituksia siitä, miten Stasi seurasi esim. työelämää, urheilua ja uskontoa. Näyttely oli maksuton ja sieltä sai englanninkielisen audioguidenkin. Koska kaikkien guiden äänipätkien kuuntelussa olisi mennyt useampi tunti ja Handyman oli nälkäinen, päätin jättää osan kuunneltavaksi ensi kerrallekin.

Elämyskameli suosittelee
DDR:n historia

Journalistiikka

Sisareni on esim. tiedotusopin maisteri ja sen kunniaksi me ostettiin tänään saksalaisia lehtiä. Mä ostin jälleen Test-lehden, joka osoittautui viimeksikin aivan loistavaksi. Tällä kertaa vertaillaan mm. tiskikoneita ja nettivideovuokraamoita. Ostin myös uuden Focus-lehden, jonka edellistä numeroa luin Friedrichsbadin lukuhuoneessa. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta ja hyvin tehdyltä lehdeltä. Saksan kuvalehti. Handyman osti SUPERillun, koska siinä on ristikko, vaikka se ei ole ristikkolehti. Handyman osti nimittäin eilen uuden kynän rikkoutuneen laukkukynänsä tilalle eikä ole malttanut odottaa kynän kokeilemista. Saksankielinen sanaristikko on oikein hyvä kynäntestausalusta. Mä ostin lisäksi vielä Exberlinerin, jota hehkutetaan kaikissa matkaoppaissa ja muissa Berliini-kirjoissa, koska se on englanniksi Berliinissä asuvien mamujen kirjoittama. Se osoittautui vihoviimeiseksi hipsteripamfletiksi, jossa kauhistellaan gentrifikaatiota ja suositellaan parasta paleobuffettia. Suorastaan koominen lehti.

Aamulla me käytiin Badeschiffillä uimassa. Mä olin jo edellisen kerran jälkeen ehtinyt unohtaa, minkälaisen kammottavan narkkihipsterialueen läpi sinne pitää mennä. Itse Badeschiff on ihan kiva, mutta se sijaitsee aika synkällä alueella. Siellä pulikoitiin ja paistateltiin päivää, mikä oli kivaa. Sinne mennessä tuntuu kyllä ihan kymmenvuotiaalta kun laukku tsekataan juomien varalta, koska siellä on oma baari ja oishan se kauheeta jos jollakulla olisi vaikka vesipullo mukana. Altaalle mennessä pari rekka-auton kokoista työntekijää kyttäsi, että kaikki käy suihkussa ja puhui samalla vihaisesti turkkia puhelimeen. Meidän penkkien vieressä yksinkertaisen oloiset jenkkitytöt poltti marihuanaa ja kikatti. Kovin viihtyisää. Jatkossa me uidaan maauimalassa. Niissä on vähemmän ihanaa ja enemmän saksalaista.

Pimeä ritari

Me käytiin tänään leffassa. Potsdamer Platzin Cinestar-teatteri on meidän suosiossa, koska se on (melkein) ainoa berliiniläinen elokuvateatteri, jossa leffat näkee originaaliversiona. Siellä on aina melkein tyhjää, mikä johtuu toivottavasti siitä, että me käydään leffassa kummallisiin aikoihin kuten maanantaina klo 18:15. Tänään meidän Batman-näytöksessä oli vain toistakymmentä katsojaa, valtaosa yhdysvaltalaisia. Saksassa pitää kuitenkin muistaa se, että popcornia ostaessa on syytä tarkasti sanoa haluavansa suolaista popcornia, koska nää myy myös sokeroitua ja se on monen mieleen, vaikka maistuu kerrassaan omituiselta.

Varoitus! Seuraavassa kappaleessa ruodin elokuvan juonta siten, että oleellisuuksia paljastuu. Kandee varmaan hypätä yli, jos haluaa pitää jotain salaisuutena.

The Dark Knight Rises oli liian pitkä. Siitä olisi voinut hyvin lyhentää ainakin taistelukohtauksia ja saada silti ehyen kokonaisuuden aikaiseksi. Toki saksalaisten mehu- ja pissatauot myös pidensivät leffaa. Täällä nimittäin mainosten jälkeen pitää voida käydä vielä ostamassa jätskiä ja näin pitkässä elokuvassa on 10 minuutin vessataukokin välissä. Juoni oli toki melko ennalta-arvattava. Jokseenkin koomista oli se, että pääpahis Bane toi mulle mieleen Timo Soinin - molemmat vantteria, kohteliaasti puhuvia mutta sävyltään yleisnegatiivisia kundeja. Heti kun Miranda Tate esiteltiin, mulle tuli mieleen James Bondin Miranda Frost, joka oli kireähkö petturinainen ja sellaiseksi tää Tatekin sitten lopulta osoittautui. Anne Hathaway oli ihana. Loppuratkaisu oli arvattavissa, mutta toi hyvän mielen ja jatkoa seuraa. Manttelinperijä Joseph Gordon-Levitt oli mun mielestä aika komea jo Kolmannessa kivessä ja nyt sitä on sitten pakko alkaa seurata Robinina, mikä on kivaa. Mätkimistä oli liikaa. Joo tuli selväksi, että Batman ja Bane on aika lailla tasaväkisiä mukiloitsijoita tai Bane vähän parempi. Näiden kahden välistä tappelunujakkaa näytettiin yhteensä varmaan 10-15 min ja se kävi vähän väsyneeksi. Miksi Bruce Waynen piti näyttää ihan Jeesukselta vankilasta karatessaan? Miksi piti kuulla koko Yhdysvaltain kansallislaulu ja nähdä useita riivittyjä USA:n lippuja? Kohtuullisen kiusallista. Miksi Liam Neeson ilmestyi yhtäkkiä Brucelle unessa? Kuinka ihmeessä jedi master voi olla Banen faija? Miksi Bane kirjoitetaankin Bane eikä Bayne kuten Bruce Wayne? Kokonaisuutena kuitenkin ihan viihdyttävä pala, mutta liian pitkä, etenkin mukilointia oli liikaa.

Tänään on ollut kummallinen sää. Koko ajan on lämpötila ollut yli kolmessakympissä, mutta välillä on tullut pikaisia isopisaraisia sadekuuroja. Nämä kuurot ovat olleet hyvin rankkoja, mutta lyhyitä, vain muutaman minuutin kestoisia. Kuurot eivät ole kuitenkaan viilentäneet päivää ollenkaan vaan tehneet ilmasta vieläkin kosteamman. Huomisesta pitäisi lämmön kuitenkin vähän laskea eikä enää yli 30°:n pitäisi mennä. Pystyy paremmin kävelemään.

Elämyskameli suosittelee

ihku Joseph Gordon-Levitt

Turvallisuusohjeet

Lentokoneiden turvallisuusohjeet on mielenkiintoista luettavaa. Muutama vuosi sitten netissä oli naureskeltavissa kuvia jonkin humoristien lentoyhtiön turvallisuusohjeistuksesta, jossa epäselvästä syystä oli esim. taikuri laskemassa puhallettavaa liukumäkeä. Eilisen Baden-Badenin ja Berliinin välisen lennon airberlin lensi yhteistyössä itävaltalaisen Niki-lentoyhtiön kanssa. Niki oli selvästi panostanut enemmän lentoemojen ulkonäköön kuin turvallisuusohjeisiin. Myös lentoemojen rintanapin teksti "The passenger comes first!" innoitti Handymania miettimään, mitä siihen vastaisi. Turvallisuusohjelapussa oli tavallinen ei kännyköitä -kuva. Sen vieressä oli toisessa boksissa kuva radiosta, kannettavasta CD-soittimesta ja kauko-ohjattavasta autosta. Nämä määriteltiin kielletyiksi nousun ja laskun aikana. Tämä hämmensi. Luulisi, että kannettavaa CD-soitinta saisi käyttää nousun ja laskun ulkopuolella vapaasti, kun 90-luvullakaan se ei ollut kiellettyä. Sen sijaan tuntuu erikoiselta, että kauko-ohjattavaa autoa saisi käyttää vapaasti kymppikilsassa. Tässä ei pohdituta pelkästään se, että kauko-ohjain todennäköisesti pyörittäisi cockpitin mittareita vähintään 720° vaan jo sekin, että lentokoneen käytävällä edes takaisin pörräävä pikkuauto tuntuu epäkäytännölliseltä lelulta. Kyllä sen päälle joku vanhus astuisi.

Tänään käytiin shoppailemassa. Handyman osti useita Nike-tuotteita ja mä pari paitaa ja hameen. Handyman sai myös vihdoin viimein hankittua latauslipukkeen iPadinsa prepaid-sim-korttiin. Nyt voidaan surffailla myös hotellin ulkopuolella ilman tunnontuskia! Tänään yritin jo hieman surffailla Starbucksissa, mutta verkko oli varattu. Toki neljä (4) jenkkihipsteriä yhteensä neljän (4) läppärinsä kanssa tarvitsi verkkoa tuntikausia, koska feisbuukkiin saattoi tulla uusi status minä hetkenä hyvänsä. Muuten, Saksassa ei Strawberries & Cream Frappuccinoon® saa piparminttuaromia kuten Suomessa. Kauheeta!

Ostosreissulta palatessa nähtiin Renault tulessa. Hieno hetki.

Ranskalainen auto teki näyttävän itsemurhan

Elämyskameli suosittelee

Niki

Friikkien lentokenttä

Baden-Baden jätettiin taakse. Kaupunki oli nätti ja sen kylpylät ja köysirata olivat ehdottomasti upeita ja tutustumisen arvoisia, mutta en kuitenkaan antaisi sille Michelin-asteikolla ihan kolmea tähteä. Kaksi tähteä, worth a detour, jos olet jo alueella. Miksi et olisi - Strasbourg, Frankfurt ja Basel ovat hoodeilla.

Ennen lähtöä kävimme vielä Friedrichsbadissa, joka on vanha roomalais-iiriläinen kylpylä. Siellä kylvetään alastomana. Neljänä päivänä viikossa naiset ja miehet kylpevät pääosin erikseen, muutoin yhdessä. Ideana on se, että kylpylässä on 17-askelinen reitti, joka kuljetaan määrätyssä järjestyksessä. Alkuun on tarkoitus lämmittää ruumiinlämpöä ylöspäin erilaisilla kuumilla huoneilla ja sen jälkeen viilentää hiljalleen viilentyvissä altaissa. Kussakin huoneessa/suihkussa/altaassa ollaan suositeltu minuuttimäärä (esim. 54-asteisessa huoneessa 15 min ja 68-asteisessa huoneessa 5 min). Välissä saa eri maksusta harja-saippuapesun, joka oli taivaallinen. Lopuksi saa kietoutua suureen lämpimään pyyhkeeseen, pääsee levittämään iholleen kosteusvoidetta ja rentoutumaan hiljaiseen ja/tai lukuhuoneeseen. Kierros kestää tiukasti ohjeen mukaan tehtynä hiukan alle kolme tuntia, mutta me skipattiin kokonaan hiljainen huone (30 min) eikä viivytty viimeisessä puolen tunnin lukuhuoneessakaan kuin vartti. Altaissa ja lämpöhuoneissa suositusajat olivat korkeintaan vartin, lopun rentoutumishuoneet ovat yhteensä tunnin. Alkuun mulla oli siellä vähän outo olo, koska muita asiakasnaisia en nähnyt ennen yhdeksättä huonetta. Kovasti paljon siellä oli japanilaisia keski-ikäisiä miehiä. Mua ei sinänsä alastomuus kauheasti haittaa, mutta tuleehan siinä vähän onneton olo, kun on yksin parinkymmenen miehen kanssa naakkenina. Onneksi mulla oli kärttyinen Handyman mukana. Mun makuun ehkä Caracalla Spa oli parempi kuin Friedrichsbad, koska musta on kivaa saada itse valita, millaiseen altaaseen menen missäkin vaiheessa ja tietää vaihtoehdot heti ennalta, mutta Friedrichsbadin tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Suihkut ja huoneet ovat todella antiikkisen näköiset ja etenkin saippua-harjahieronta tuntui ylelliseltä. Jos käy Baden-Badenissa, kannattaa käydä molemmissa. Yhdessäkin päivässä ehtii hyvin, jos jaksaa viisi tuntia kylpeä!

Lomamme sattuu juuri Keski-Euroopan helleaallon aikaan. Hesarin mukaan Pariisissa uidaan suihkulähteissä ja Saksassakin on varsin lämpöistä. Baden-Badenissa ei ollut missään ilmastointia, joten siellä oli lämmintä. Lentokenttä oli sentään ilmastoitu, mutta sielläkin viilentävän ilmastoinnin idea oli vesitetty pitämällä ovia auki isolle sinänsä viehättävälle terassille. Handyman viihtyi terassilla hyvin, koska siellä oli iso keinu, jollaisessa fb:n mukaan myös Polaah'n lapset Keski-Suomessa viihtyvät. Handymankin viihtyi ainakin vartin. Se olikin lentokentässä parasta.

Meidän lento oli kolme varttia myöhässä ja odottelu tarjosi oivan mahdollisuuden ihmiskyttäykseen. Mun mielestä häkellyttävin ihminen oli keski-ikäinen sinänsä ulkoisesti järjissään olevan oloinen nainen, joka käveli lentolaukkunsa kanssa turvatarkastukselta portille ja suoraan istuvien ihmisten ohi ulko-ovelle, jonka avasi ja aiheutti hälytyksen. Tämä hämmensi naista hieman eikä hän jatkanut enää ulos asti. Kun vartija tuli kyselemään, että mitäs helkkaria täällä tapahtuu, vastasi nainen kysymyksellä: "Hamburg?" Joo, kyllä tästä pääsee Hampurin lennolle, mutta tapana on ollut odottaa, että boarding alkaa eikä mennä itse availemaan lentokentän ulko-ovia.

Hampurin lennolle meni muitakin erikoisia tapauksia. Kenttä oli varsin pieni eikä siellä ollut kuin yksi kahvila ja yksi kauppa, jotka sijaitsivat noin 30 metrin säteellä kaikilta porteilta. Kuitenkin Anita Braun oli niin lumoutunut tarjonnasta, että ei kuullut virallista viimeistä kuulutusta vaan piti turvautua vielä erilliseen Anita Braun -kuulutukseen. Pari minuuttia tämän jälkeen Anita tulikin käsilaukkunsa, isomman laukkunsa, ostoskassinsa ja takkinsa kanssa portille kauhean innostuneen näköisenä ja alkoi penkoa boarding passiaan kaikista kasseistaan. Virkailija vaikutti hieman kärsivältä.

Kun Anita oli vihdoin saatu siitä aiemmin hälyttäneestä ovesta ulos bussille (asemalla ei ollut yhtään putkea vaan kaikkiin lentokoneisiin matkustajat kuljetettiin bussilla), tuli ovesta takaisinpäin vihreäpaitainen miesmatkustaja, jolla oli pissahätä ja hän kävi vielä pisulla ennen bussin lähtöä. Myös Anita pääsi takaisin lentoaseman vapauteen, kun pissalassia odoteltiin. Virkailija onneksi tajusi olla päästämättä Anitaa takaisin ostosparatiisiin tai kukaan ei olisi ikinä päässyt Hampuriin.

Meidän koneessakin osattiin. Kun tuli meidän vuoro matkustaa glamourisella lentokenttäbussilla terminaalilta koneelle, olikin koneessa sellainen tilanne, että boardingia ei voinut ihan välittömästi aloittaa vaan meidän piti odotella bussissa ylimääräiset pari minuuttia koneeseen nousua. Toki bussissa oli hieman lämmin, koska siellä oli melko paljon ihmisiä ja ulkolämpötilakin lähenteli ihmisen ruumiinlämpöä. Eräs noin 40-vuotias miesmatkustaja piti parin minuutin odottelua aivan kohtuuttomana ja alkoi hakata matkustamon ja kuljettajan tilan välistä ikkunaa ja huutaa "HEIß! HEIß!" aivan kuin kuljettaja ei ollenkaan ymmärtäisi, että tosiaan täällä on kuuma. Kuinka urpo täytyy olla, ettei ymmärrä, ettei laumaa sekopäisiä turisteja voi päästää itsekseen vaeltelemaan lentokentälle koneiden ja erinäisten ajoneuvojen sekaan vaan ovet pidetään tiukasti säpissä siihen saakka että koneeseen pääsee nousemaan?

Nyt ollaan siis Berliinissä miellyttävän viileässä hotellihuoneessa, joka on upean mahtava. Saatiin aika hyvään hintaan upgradettua huone junior suiteksi, joka on joka pennin arvoinen. Melkein liikaa luksusta!

Elämyskameli suosittelee
normaali lentokenttäkäytös

Etelässä

Tänään lähdettiin ulkomaille. Lennettiin ensin Berliiniin ja siellä vaihdettiin konetta Etelä-Saksaan. Nyt ollaan Baden-Badenissa. Baden-Baden on vanha kylpyläkaupunki, täällä on jotain 2 km:n syvyydestä kumpuavaa mineraalivettä, jolla on legendan mukaan terapeuttisia vaikutuksia. Lisäksi tämä on Saksan Monaco, koska täällä on hienojen ihmisten kasino ja muutenkin täällä on ihanan kallista. Kaupungissa yöpymisestä pitää maksaa veroakin.

Baden-Baden on kuin sievä Kouvola. Toki turisteja on enemmän kuin Kouvolassa, mutta jos Kouvolassakin olisi litium-arsenikkivettä ja kasino, voisi siellä olla yhtä paljon turisteja kuin täällä. Talot ovat mahdottoman kauniita ja valtaosin vanhoja - maailmansodissa viholliset eivät ilmeisesti pitäneet kylpylöiden tuhoamista tarpeellisena.

Nyt on tämän vuoden kuumin viikonloppu Saksassa paikallisten lehtien mukaan. En epäile. Lämpöä on yli 30° ja kovin on aurinkoista. Onni on olla kylpyläkaupungissa. Tänään kylvettiin Caracalla Spassa, jossa on kivat ulkoaltaat sisäaltaiden lisäksi, erilaisia poreita, pyörteitä ja suihkuja. Vesi on suolaista ja selvästi lämmintä, lämpimimmillään 38°. Jopa Handyman viihtyi. Ulkoaltaat osoittautuivat liian mukaviksi, Handyman poltti vasemman olkapäänsä pahasti ja mä oikean olkapääni vähemmän pahasti. En tiedä, miksi näin. Kerrassaan taivaallisen mukavaa siellä kyllä oli. Alle seitsenvuotiailta paikka on kielletty ihan turvallisuuden takia (paikoitellen vesi on kovin kuumaa aikuiseenkin makuun), mutta tämäkin huomioiden lapsia oli varsin vähän. Yli 1,5-vuotiaat ovat kyllä tervetulleita firman järjestämään leikkitädin hoitoon sillä aikaa kun vanhemmat kylpevät, ei huono idea.

Kylvyn jälkeen lähdettiin läheiselle kukkulalle, jonne menee hieno köysirata. Handymanin oli vaikeaa pysyä tajuissaan, koska köysirata oli niin jyrkkä, mutta hän oli poikkeuksellisen reipas ja matkat molempiin suuntiin menivät ihan hyvin. Vuorella oli tukahduttavan kuuma ja amerikkalaiset pitivät meteliä, mutta siellä oli onneksi varjoa ja maisemat olivat niin hienot, että amerikkalaiset unohtuivat. Huipulla olisi ollut myös näkötorni, mutta tyydyimme katselemaan maisemia tornin juurelta, koska ulkonakin oli tukalaa, saati sitten tornin lasikopissa ja umpiportaissa.

Baden-Badenin Radisson on tyypillinen länsisaksalainen luomus - sen verran vanha että ilmastointia ei ole ja huoneet ovat siistit, mutta aika vanhahtavat. Talvella hotelli kuten ehkä kaupunki muutenkin olisi parhaimmillaan. Esimerkiksi Caracallan lämpimät ulkoaltaat ovat varmaan todella vaikuttavat joskus marraskuussa. Tietysti kaupungin sydämessä puistoalueet ovat talvella tylsiä, mutta puistoja voi katsella muuallakin. Baden-Baden on kylpemistä varten. Huomenna kylvetään historiallisessa Friedrichsbadissa nakuna ja pesijänainen pesee!

Elämyskameli suosittelee
kylvyt ja köysirata

Halpaa ja luksusta

Me ollaan laiskoja eikä viitsitä käydä jatkuvasti viemässä paperiroskia, joten ollaan peruttu Hesarin tilaus ja kielletty mainokset ja ilmaisjakelu. Mä olin toissapäivänä kyläilemässä sellaisen kaverin luona, joka ei ole kieltänyt mainospostia ja sehän oli tosi hienoa. Luin tarkkaan kaikki Koivukylän S-Marketin tarjoukset ja onnen kaupalla myös Lidlistä oli tullut superlauantain tarjouslehtinen. Etenkin Lidlin muut kuin ruokatarjoukset olivat kiinnostavia. Nenäkarvatrimmeri 3,99 euroa. 24 lyijykynää kahteen euroon. Kylpyhuoneen mattosetti 12 eurolla (sis. suorakaidematon lisäksi omituisen ruokalapun muotoisen pytynedusmaton, molemmat imukykyistä materiaalia (kamala ajatus)). Pikkurahalla naisten varrettomat fleece-sukat liukuesteellä, kolme väriä (punaisen sukan pohjaliukuesteenä Aloha-teksti, violetissa perhoset ja harmaassa tähdet). Upeaa. Mä en oo lainkaan sarkastinen tässä nyt vaan mun mielestä ne oli rehellisesti jännittäviä. Mä en verenperinnön vuoksi voi narista Lidlin käyttötavaroista, koska mun isä on ostanut kengätkin Lidlistä. Se Lidlin mainos oli niin koukuttava, että mä sit menin eilen käymään Lidlissä, jonne ei yleensä tule mentyä. Näin pottahyllyllä suoranaista tönimistä (potat ja WC-aukon pienentimet 3,99 e) ja mua hirvitti. Yksikin nainen osti kuusi pottaa. Mä en ostanut mitään, vaikka aloha-sukat vähän kiinnosti.

Kyseiseen talouteen tuli myös Kirkko ja kaupunki -lehti, jossa on paitsi mielipideosio ("Esitän, että Kotinummen leikkipuistorakennuksen peruskorjaus aloitetaan ensi tilassa") myös maksettuja ilmoituksia. Ne mykisti. "Haluaisinpa kesäpihani viihtyisämmäksi, Kirkko ja kaupunki -lehdestä löydän varmasti minulle sopivan yrityksen!" Eipä ongelmaa, sillä Kirkko ja kaupunki ei petä. "Kesäpihaan viihtyvyyttä. Kestopuuterassit, aidat, laatat, muurit, istutukset, nurmikot. -- Mökki, parveke, vuosien kokemus. Panosta!" Toinen palveluntarjoaja ehdotti kylpyammeiden uudelleen emalointia takuutyönä ja useampi tarjosi hammaslääkäripalveluja, permanentteja ja joku vakuutti olevansa "tunnetusti hyvä muistisairaiden vanhusten palvelukoti". "Ostan äänilevysi Hyvään Hintaan, saat asiantuntijan arvion levyistäsi. Jani". Mäkin oon mielestäni levyjen asiantuntija. Hittibuumi3 on hyvä. Muuten, jos kaipaat kristillisiin arvoihin perustuvia kipsitöitä, niin soita Kuksan kipsitöihin (0440529028). K&K:ta lukiessa tuli mieleen Agatha Christien A Murder Is Announced, jossa henkilöt lukivat paikallislehden sekalaista-palstaa ja kukin vuorollaan pohti, kuinka tekohampailla onkin hyvät jälkimarkkinat.

Mä oon hereillä vähän eksoottiseen aikaan (4:53), koska roska-auto rymisteli kadulla ja roska-auton aromi levisi tänne kerroksiin saakka. Herätessäni muistin yhtäkkiä, että lentokone lähtee jo vuorokauden kuluttua ja nyt pääsee tekemään check-inin. Hurraa! Handymanin nukkuvat jalat liikehtivät hiukan levottomasti, kun tulostin alkoi rutista. Tästä saa ehkä kuulla aamulla.

Elämyskameli suosittelee
elämysmatka ilmaisjakeluihin

Hipsteriparadoksi

Hipsteriä ei voi määritellä, koska määritelmä tekee joukon eikä hipsteri kuulu joukkoon. Mä oon hiljalleen alkanut tajuta olevani hipsteri. Tärkein peruste tähän on tietty se, että mä en kerta kaikkiaan pidä itseäni hipsterinä ja loukkaannun, jos mua sellaiseksi kutsutaan. Joku Långstrumpin kaveri oli myöntänyt olevansa hipsteri, mikä tietysti tarkoittaa, että hän ei voi olla hipsteri. Muita perusteita mun hipsteriyteen voisi olla se, että radiossa sanottiin sellaisten kolmekymppisten olevan hipstereitä, jotka välttelee seuramatkoja ja varaa itse lentonsa ja hotellinsa internetistä. Hipstereitä on siis aika paljon. Hipsterit myös asuu kaupungissa, koska maaseudulla asuvia hipstereitä kutsutaan hipeiksi. En kuuntele Flow-festareilla esiintyneiden artistien musiikkia, mutta voin silti keskustella siitä (joutavaa). Sovin siis siinäkin suhteessa hipsteriksi. Mä en kyllä pukeudu mukarennosti isoisäni vaatteisiin enkä laita tukkaani pitkään, jotta saisin sen näyttämään siltä ettei sitä ole laitettu lainkaan. Mut hipstereitähän ei voi kategorisoida.

Kävin toissapäivänä Kotossa lounaalla. Nyt pitäisi tietysti sanoa, että olipa ihanaa! Mä en syö sushia, koska se on epäilyttävää ruokaa. Tilasin siis teriyaki-kanaa. Eturuoaksi tuotu misokeitto oli mahdottoman suolaista ja itse kana kuvottavan suolaista. Jouduin pyyhkimään kanapaloista kastikkeet riisiin, mutta ne olivat silti miltei syömäkelvottoman suolaisia. Mä käytän ruoanlaitossa melko vähän suolaa ja mun mielestä jo Ruispalat on hiukan turhan suolaisia, joten mä en varmaan oo teriyakin kohderyhmää. Ymmärrän toki, että joskus menneinä aikoina on teriyaki ollut varmaan tapa säilöä lihaa, jolloin suolalla on ollut tärkeä rooli, mutta nykyään on jääkaapit. Pienempi nalkutuksen aihe on se, että kanakimpale oli pilkottu kookkaahkoiksi palasiksi eikä niiden pilkkominen suuhun mahtuvaan kokoon ollut helppoa tylpillä syömäpuikoilla. Tämän olisin voinut antaa anteeksi, jollei ruoan suola olisi ollut nuhaisen ketjupolttajan makunystyröille säädettyä.

Elämyskameli suosittelee
jokin muu ravintola

Minuuttiaikataulu

Juhannuksen jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että loma ei ala ikinä. Vuorollaan jokainen työkaveri lähti lomalle ja palattuaan epäili, että mäkin oon varmaan ollut lomalla kun ei oo nähty. No en ollu. Kyllä se loma yllättäen sitten kuitenkin alkaa huomenna. Ekan viikon mä lomailen itsekseni, koska Handyman on vielä töissä. Eipä haittaa - hommaa on vaikka kuinka paljon. Meidän siivooja palaa lomalta ja tulee jälleen keskiviikkona laittamaan paikat kuntoon, mutta mun täytyy tietty hiukan siistiä sitä ennen. Lupasin viedä vanhoja kenkiä Marian sairaalan päivystykseen, se täytyy tehdä. Lisäksi neljä eri kaveria on varannut multa liikunta-audienssin, keskiviikkona menen leikkipuistoon pientä tyttöstä keinuttamaan ja tiistai-illaksi olen kutsunut muutaman kaverin mansikoille Vantaan residenssiini. Aivokalenteri on täydempi kuin työaikana ikinä! Onneksi viikon päästä pääsee Saksaan rentoutumaan. En aio kuitenkaan stressata tekemisistäni - kuntoilu on kivaa, kaverit on huippuja ja siisti asunto on sydämen lepoa (okei, toi meni liian pitkälle).

Mä palasin tunti sitten Keski-Suomesta, jossa oltiin Långstrumpin kanssa tapaamassa Kummityttöä ja pikaisesti Polaah'takin. Junailtiin eilen Långstrumpin kanssa Tampereelle asuntomessuille, jossa Kummitytön vanhemmat katselivat erilaisia jätevesi-, sijoittelu- ja sisustusratkaisuja ja me huvitettiin Kummityttöä ja sen pian parivuotiasta pikkusiskoa. Sieltä siirryttiin Jyväskylän keskustaan Kummitytön uuteen asuntoon yöpymään. Illalla käytiin Porkkiksen ja Långstrumpin kanssa Jyväskylän torin liepeillä Muang Thai -nimisessä ravintolassa, joka ei ole ehkä itsessään ihan matkan arvoinen, mutta ainakin yhden Kameli-tähden sille voisi antaa. Tänään aamulla peuhattiin pikkutyttöjen kanssa. Puoliltapäivin heipattiin tyttöset ja mentiin shoppailemaan Polaah'n kanssa. Oli kivaa päästä turisemaan pitkästä aikaa!

Keski-Suomen reissulla mä menin siis kolmella eri junalla. En oo pitkään aikaan junaillut minnekään, joten kaikki oli melko uutta. Junalippuautomaatti oli erikoinen. Se toimi kuin unelma normaalitilanteessa, mutta kun juna oli loppuunmyyty (tänään kotimatkalla), automaatti vain ilmoitti, että "paikkavarausta ei voitu tehdä (36)" eikä antanut tehdä mitään. Lisäksi automaatti ei suostunut kertomaan, kumpi osuus (IC-juna Jkl-Tre vai Pendolino Tre-Hki) oli täynnä, joten piti mennä jonottamaan kassalle. Ostettiin sitten liput Tampereelle ja kyseltiin junassa, miten eteenpäin pääsisi. Turns out se nimenomainen juna jatkoi vielä Tampereelta Helsinkiin ja siellä oli salapaikkoja, joita ei voi etukäteen ostaa, joten päästiin sitten aika vaivatta ja junaa vaihtamatta kuitenkin kotiin. No oisin mä voinut Tampereellekin jäädä. Mustaamakkaraa nääs.

Elämyskameli suosittelee
Muang Thai

Facebook-pilailua

Hyvän työilmapiirin pystyy aistimaan kujeilusta. Jos työkaverit pilailevat hyväntahtoisesti toistensa kustannuksella, menee töissä kivasti. Some-ihminen keppostelee toki Facebookin välityksellä. Vanhassa klassikossa kirjoitetaan hetkeksi työpisteeltänsä poistuneen kaverin fb-statukseksi "on kakalla". Tuota näkee aina silloin tällöin. Uudempi hupsuttelu oli naispuolisen entisen työkaverin status "Kylläpä nyt tekkee miestä mieli". Tänään kuulin vielä hulvattomammasta kepposesta, kun työkaveri oli lähettänyt Johanna Tukiaiselle friend requestin auki jääneestä työkaverin profiilista. Tuksu oli vieläpä hyväksynyt ko. tyypin! Ihan kullanarvoinen pila.

Elämyskameli suosittelee

log out -nappula

Leikkideitti

Uimakaveri Gee on lomalla ja sen mies lähti ulkomaille käymään. Niinpä Gee hoitelee muksuaan hetken aikaa yksinään. Jotta hän saisi hetken hommailla häiriöttä, me luvattiin ottaa vekara hoitoon. Napero on varsin herttainen tapaus: tosi iloinen, kärsivällinen ja loistava seuralainen. Ensin käytiin keinumassa ja sen jälkeen mentiin Linnanmäelle. Lapsi on vielä niin pieni, että ei tarvii käydä laitteissa, mutta erilaiset junat (vuoristorata ym) oli kova juttu ("una! una!") ja Lintsin luoteiskulman pikkuruinen (maksuton) leikkialue oli mielenkiintoinen.

Toki Linnanmäellä tuli nälkä ja mentiin syömään Kattilaan. Eka meinattiin mennä Hans Välimäen burgeripaikkaan, siellä ei ole vielä käyty, mutta kun ruokalistojen saamisen jälkeen ei kukaan tullut hakemaan tilausta 10 minuuttiin, ei kiinnostanut jäädä odottelemaan. Mentiin sitten vanhaan tuttuun Ilonaan, joka ei pettänyt. Jostain käsittämättömästä syystä Ilona oli melkein tyhjä, mikä kyllä suretti, ruoka on niin maukasta. Häkellytti oikein, että seurassa ollut yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen skidi sai ruokansa (poronkäristystä ja perunamuusia) yhdellä (1) eurolla. Se on ihan liian alhainen hinta. Ei yhdellä eurolla kannata edes antaa puhdasta lautasta! Ymmärrän, että lasten matala hinnoittelu on tapa saada perheet tulemaan ravintolaan ja että on hölmöä pyytää hirveitä rahoja ruoasta, jota lapsi ei välttämättä syö. Kuitenkin joku viisi euroa olisi mun mielestä sopiva hinta. Muuten lapsettomat ihmiset joutuu maksamaan aika pitkän pennin lasten ruoasta eikä sekään tunnu ihan reilulta.

Elämyskameli suosittelee
ravintola Ilonan aikuisten annokset

Latteaa

Mä oon olympiaentusiasti. Kun on olympialaiset, mä katon. Etenkin kesäolympialaiset, joista uinti, vesihypyt ja voimistelu on mun suosikkeja, mutta myös talviolympialaiset, joissa mä keskityn freestyleen ja kelkkailuun. Mä oon aivan innoissani nyt, kun telkkarista tulee melkein koko ajan jotain kivaa olympiaa eikä tylsä yleisurheilu oo vielä alkanut. Mä voisin kyllä katsoa niitä ilman selostusta. Etenkin vesihyppyjen ja voimistelun selostajat on ärsyttäviä - ne voivottelee niin kovasti, kun jollakin menee huonosti, mutta äänensävy on jännittyneen innostunut. Se on ärsyttävää. Lisäksi niiden turinat on ihan mahdottoman tyhjänpäiväisiä. Tänään selostaja totesi telinevoimistelun kuusiottelun olympiavoittajasta "hän on kyllä aika taitava voimistelumies" sen jälkeen, kun kultamitali oli varmistunut. No joo tosiaan.

Mä aloitin työn tänään Suomen suurimmassa traumasairaalassa. Se on aikamoinen poikien leikkikenttä. Kyllä siellä teoriassa on naisia töissä, mutta ne on ilmeisesti molemmat lomalla, koska siellä oli pelkkiä miehiä mun lisäksi. Mä munasin pari (onneksi melko pientä) juttua, mikä harmitti kyllä jälkeenpäin. Toivottavasti huomenna menee paremmin. Eiköhän.

Elämyskameli suosittelee
kaukosäätimen mute-näppäin