Baden-Baden jätettiin taakse. Kaupunki oli nätti ja sen kylpylät ja köysirata olivat ehdottomasti upeita ja tutustumisen arvoisia, mutta en kuitenkaan antaisi sille Michelin-asteikolla ihan kolmea tähteä. Kaksi tähteä, worth a detour, jos olet jo alueella. Miksi et olisi - Strasbourg, Frankfurt ja Basel ovat hoodeilla.
Ennen lähtöä kävimme vielä Friedrichsbadissa, joka on vanha roomalais-iiriläinen kylpylä. Siellä kylvetään alastomana. Neljänä päivänä viikossa naiset ja miehet kylpevät pääosin erikseen, muutoin yhdessä. Ideana on se, että kylpylässä on 17-askelinen reitti, joka kuljetaan määrätyssä järjestyksessä. Alkuun on tarkoitus lämmittää ruumiinlämpöä ylöspäin erilaisilla kuumilla huoneilla ja sen jälkeen viilentää hiljalleen viilentyvissä altaissa. Kussakin huoneessa/suihkussa/altaassa ollaan suositeltu minuuttimäärä (esim. 54-asteisessa huoneessa 15 min ja 68-asteisessa huoneessa 5 min). Välissä saa eri maksusta harja-saippuapesun, joka oli taivaallinen. Lopuksi saa kietoutua suureen lämpimään pyyhkeeseen, pääsee levittämään iholleen kosteusvoidetta ja rentoutumaan hiljaiseen ja/tai lukuhuoneeseen. Kierros kestää tiukasti ohjeen mukaan tehtynä hiukan alle kolme tuntia, mutta me skipattiin kokonaan hiljainen huone (30 min) eikä viivytty viimeisessä puolen tunnin lukuhuoneessakaan kuin vartti. Altaissa ja lämpöhuoneissa suositusajat olivat korkeintaan vartin, lopun rentoutumishuoneet ovat yhteensä tunnin. Alkuun mulla oli siellä vähän outo olo, koska muita asiakasnaisia en nähnyt ennen yhdeksättä huonetta. Kovasti paljon siellä oli japanilaisia keski-ikäisiä miehiä. Mua ei sinänsä alastomuus kauheasti haittaa, mutta tuleehan siinä vähän onneton olo, kun on yksin parinkymmenen miehen kanssa naakkenina. Onneksi mulla oli kärttyinen Handyman mukana. Mun makuun ehkä Caracalla Spa oli parempi kuin Friedrichsbad, koska musta on kivaa saada itse valita, millaiseen altaaseen menen missäkin vaiheessa ja tietää vaihtoehdot heti ennalta, mutta Friedrichsbadin tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Suihkut ja huoneet ovat todella antiikkisen näköiset ja etenkin saippua-harjahieronta tuntui ylelliseltä. Jos käy Baden-Badenissa, kannattaa käydä molemmissa. Yhdessäkin päivässä ehtii hyvin, jos jaksaa viisi tuntia kylpeä!
Lomamme sattuu juuri Keski-Euroopan helleaallon aikaan. Hesarin mukaan Pariisissa uidaan suihkulähteissä ja Saksassakin on varsin lämpöistä. Baden-Badenissa ei ollut missään ilmastointia, joten siellä oli lämmintä. Lentokenttä oli sentään ilmastoitu, mutta sielläkin viilentävän ilmastoinnin idea oli vesitetty pitämällä ovia auki isolle sinänsä viehättävälle terassille. Handyman viihtyi terassilla hyvin, koska siellä oli iso keinu, jollaisessa fb:n mukaan myös Polaah'n lapset Keski-Suomessa viihtyvät. Handymankin viihtyi ainakin vartin. Se olikin lentokentässä parasta.
Meidän lento oli kolme varttia myöhässä ja odottelu tarjosi oivan mahdollisuuden ihmiskyttäykseen. Mun mielestä häkellyttävin ihminen oli keski-ikäinen sinänsä ulkoisesti järjissään olevan oloinen nainen, joka käveli lentolaukkunsa kanssa turvatarkastukselta portille ja suoraan istuvien ihmisten ohi ulko-ovelle, jonka avasi ja aiheutti hälytyksen. Tämä hämmensi naista hieman eikä hän jatkanut enää ulos asti. Kun vartija tuli kyselemään, että mitäs helkkaria täällä tapahtuu, vastasi nainen kysymyksellä: "Hamburg?" Joo, kyllä tästä pääsee Hampurin lennolle, mutta tapana on ollut odottaa, että boarding alkaa eikä mennä itse availemaan lentokentän ulko-ovia.
Hampurin lennolle meni muitakin erikoisia tapauksia. Kenttä oli varsin pieni eikä siellä ollut kuin yksi kahvila ja yksi kauppa, jotka sijaitsivat noin 30 metrin säteellä kaikilta porteilta. Kuitenkin Anita Braun oli niin lumoutunut tarjonnasta, että ei kuullut virallista viimeistä kuulutusta vaan piti turvautua vielä erilliseen Anita Braun -kuulutukseen. Pari minuuttia tämän jälkeen Anita tulikin käsilaukkunsa, isomman laukkunsa, ostoskassinsa ja takkinsa kanssa portille kauhean innostuneen näköisenä ja alkoi penkoa boarding passiaan kaikista kasseistaan. Virkailija vaikutti hieman kärsivältä.
Kun Anita oli vihdoin saatu siitä aiemmin hälyttäneestä ovesta ulos bussille (asemalla ei ollut yhtään putkea vaan kaikkiin lentokoneisiin matkustajat kuljetettiin bussilla), tuli ovesta takaisinpäin vihreäpaitainen miesmatkustaja, jolla oli pissahätä ja hän kävi vielä pisulla ennen bussin lähtöä. Myös Anita pääsi takaisin lentoaseman vapauteen, kun pissalassia odoteltiin. Virkailija onneksi tajusi olla päästämättä Anitaa takaisin ostosparatiisiin tai kukaan ei olisi ikinä päässyt Hampuriin.
Meidän koneessakin osattiin. Kun tuli meidän vuoro matkustaa glamourisella lentokenttäbussilla terminaalilta koneelle, olikin koneessa sellainen tilanne, että boardingia ei voinut ihan välittömästi aloittaa vaan meidän piti odotella bussissa ylimääräiset pari minuuttia koneeseen nousua. Toki bussissa oli hieman lämmin, koska siellä oli melko paljon ihmisiä ja ulkolämpötilakin lähenteli ihmisen ruumiinlämpöä. Eräs noin 40-vuotias miesmatkustaja piti parin minuutin odottelua aivan kohtuuttomana ja alkoi hakata matkustamon ja kuljettajan tilan välistä ikkunaa ja huutaa "HEIß! HEIß!" aivan kuin kuljettaja ei ollenkaan ymmärtäisi, että tosiaan täällä on kuuma. Kuinka urpo täytyy olla, ettei ymmärrä, ettei laumaa sekopäisiä turisteja voi päästää itsekseen vaeltelemaan lentokentälle koneiden ja erinäisten ajoneuvojen sekaan vaan ovet pidetään tiukasti säpissä siihen saakka että koneeseen pääsee nousemaan?
Nyt ollaan siis Berliinissä miellyttävän viileässä hotellihuoneessa, joka on upean mahtava. Saatiin aika hyvään hintaan upgradettua huone junior suiteksi, joka on joka pennin arvoinen. Melkein liikaa luksusta!
Elämyskameli suosittelee
normaali lentokenttäkäytös