Oma nilkka

Viime viikolla oli töissä keskustelua siitä, kuinka kukin selviää päivystyksestä. Nuorin keskustelijoista oli vastikään täyttänyt 30 ja totesi, että kyllä sen huomaa, kun ei enää yksi päivä riitä selviämiseen. Muut nyökyttelivät. Mä tietysti pääsin rehvastelemaan sillä, että 10 vuotta sitten piti nukkua kahdesti kellon ympäri päivystyksen jälkeen, mutta nykyisin se on 2-3 tunnin päiväunet ja hyvät seuraavan yön unet ja done. Heti se pääsi aivosto näyttämään. Nukuin perjantaipäivystyksessä itse asiassa oikeinkin hyvin, kolmesta puoli kymmeneen. Iltapäivällä nukuin tunnin ja seuraavan yön unet jatkuivat iltapäivään. Viime yönä heräsin aamuyöstä, kun Handyman vei peiton ja potkaisi kipeästi sääreen enkä sittemmin enää nukkunut, mutta nyt taas väsyttää kuin Raisa-koiraa. Oikein jännittää, ehtiikö tästä väsymyksestä toipua ennen seuraavaa päivystysvuoroa ensi perjantaina.

Raisa tuli meille hoitoon! Raisa-koiran lauma lähti Kroatiaan eikä Raisa päässyt mukaan, joten se on meillä. Kummallinen koira - ei kuulemma vieraisilla oikein ikinä syö (syö sitten kotona) ja juokin lähinnä lätäköistä. Ja nyt on sitten luvattu poutaa, voi tätä murhetta. Raisa on varttuneempi rouvasdoggi, joka viettää aikansa nukkuen ja päämäärättömästi asunnossa haahuillen. Välillä se tulee hakemaan vähän rapsutuksia. Mä tietysti vähän pelkään sitä, mutta se on saanut multa jo pisteitä, koska ei haise kovinkaan pahalta.

Aina kun on vaalit, mä joudun vaalihurmokseen. Tänä vuonna eduskuntavaalit oli erityisen hyvät, koska niin ennakko- kuin lopullisetkin asetelmat olivat herkulliset ja hallitusneuvotteluistakin raportoitiin riittävästi. Ihan ei kesäkuun puolivälissä ehtinyt haikeus tulla, kun jo alkoi mahdollisuus seurata Kreikan menoa ympäri vuorokauden. Mä oon selannut yötä myöten kaikkia mahdollisia lehtiä niillä kielillä, joita mä osaan lukea. Kulutan kyltymättömästi lukuisia kolumneja, artikkeleita ja analyysejä, seuraan Tsipraksen Twitter-feediä ja perusihmisten blogeja. Kohta tää menee siihen, että alan haalia eurosta kertovia Kindle-kirjoja. Ollapa aikaa!

Elämyskameli suosittelee

Raisa-doggi

Pamu

Mä muutin Suomeen ja välittömästi unohdin pitäväni blogia. Viime viikonloppuna innokas lukija jo kohteliaasti kysyi, että joko pian saisi jotain päivitystä kun uutisia kaivataan. Ja sit mä unohdin taas. Nyt, kun ikkunan takana päivystävä käki herätti lauantaiaamuna työpäiväherätysaikaan, mä muistin.

Eli siis nyt mä oon virallisesti paluumuuttaja eli pamu. Kelakin on sanonut että ookoo sä saat asua täällä ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Sosiaaliturvallinen olo. Olen ollut töissä kymmenen päivää ja se on ihan loistavaa. Tällä viikolla jo alkoi lausuminen luistaa, nyt muistan jo kaikki elimet, jotka vatsassa on ja hiljalleen alkaa palautua niiden eri tauditkin. Päivittäin mä vielä kyselen, että pitikös tässä taudissa luetella jotain erityistä (esim. munuaissyövässä pitää selvittää urologille, montako munuaisvaltimoa potilaalla on ja missä ne kulkevat, tavallisesti tällaista ei lausuntoihin luetella). Ultraäänianturikin on jo käväissyt kädessä ja jotain sillä on löytynytkin. Vatsataidot ovat vain uinumassa, eivät kokonaan kadonneet. Ja mikä parasta - työ on mielenkiintoista ja mielekästä, työkaverit huippuja ja ihan joka päivä olen päässyt syömään Raviolin hyvänmakuisen, monipuolisen ja terveellisen lounaan (tai no eilen oli Pedron makkarakastiketta ja se on vähän tylsän makuista, mutta salaatti oli hyvää)!

Pikkusisko ja Sveitsiläinen suklaaherkku ovat aloittaneet omakotitaloprojektin ja siihen liittyen heidän piti muuttaa väliaikaiskaksioon ykköskehän varteen. Musta ei ole hyötyä edes omassa muutossani, joten en lähtenyt olematonta apuani tarjoamaan vaan menin Pumpumkatin kanssa Stadikalle. Pumppis sairastui helatorstain aikaan aivokalvontulehdukseen ja on vielä toipilasvaiheessa, vaikkei itse sitä haluaisikaan uskoa, joten kevyt vesijuoksu on hyvää kuntoutusta ennen kaikkea henkisesti. Sitä kun jaksaa ihan samalla intensiteetillä kuin aiemmin toisin kuin leuanvetoa tai askelkyykkyjä. Mun Stadikka-kautta värittää tänä vuonna draamaattinen muutos: perinteinen 90-luvulla hankittu punainen ulkouintilierihattu on muuttokuormassa, joten polskin nyt uudessa mustassa merkkituotelippalakissa. Älkää kuitenkaan peljätkö lähestyä altaassa, ystävät - minä se olen.

Unelmakämppään etsitään uusia vuokralaisia, koska entiset irtisanoivat sopimuksensa ja me päädytäänkin muuttamaan syksyllä vuokralle. Tänään on näyttö. Sitä ennen pitää pukeutua, joten morjens. Yritän muistaa päivittää seuraavan kerran nopeammin.

Elämyskameli suosittelee

uudella hatulla hulluttelu