Die Buchmesse

Mä en oo ikinä ennen ollut kirjamessuilla. Tänä vuonna teemana oli saksa ja yhteistyökumppanina Goethe-instituutti, joten kiinnosti mennä. Kun Handyman sai vielä diilattua ilmaiset liput, niin pitihän sitä mennä. Lauantaina olisi ollut Wladimir Kaminer, jonka kirjat on mainioita, mutta perjantaipäivystyksen takia en uskaltanut mennä sinne uuvahtamaan. Niinpä mentiin tänään aamupäivällä. Siellä oli tietysti ihan hirveesti väkeä, mutta se ei häirinnyt niin paljon kuin messutunnelma, josta mä en tykkää. Kova hälinä ja brosyyrejä tyrkyttävät messukissat ei kiinnosta. Lisäksi siellä on tietty lähinnä kirjoja, joita on kirjakaupassakin. Kindle-kirjoja ei (tietenkään) ollut. Jari Tervon haastattelu olisi laimeasti kiinnostanut, mutta en jaksanut enää odottaa varttia sitä kuullakseni. Lasse Lehtinen oli joka paikassa ja näin Jukka Pojan, mikä puistattaa edelleenkin ja sen takia jouduttiin lähtemään YLEXin lavan maastosta. Ehkä tunti siellä oltiin. Ihan hyvä keikka, ei tarvii ensi vuonna mennä.

Handyman on ostanut mekaanisen näppäimistön. Se eroaa tavallisemmasta kalvokytkinnäppäimistöstä siten, että on kuulemma selvästi kestävämpi ja mekaaninen. Siitä pääsee myös ihan älyttömän kova ääni, mikä on erityisen huono ratkaisu, kun a) Handyman hakkaa jokaista näppäimistöä kuin se olisi miehelle velkaa ja b) mä oon aika ääniherkkä. Näppäimistöt on kuitenkin Handymanin harrastus (kuten myös SIM-kortit ja kissat), joten mä oon päättänyt olla tässä asiassa pitkämielinen. Olen luvannut haluta rakastaa myös näppäimistöfania.

Mä oon alkanut jo suunnitella ensi vuoden kesälomaa. Joululoma kun on jo melkein nähty ja huhti-toukokuun minilomanenkin tulee ihan kohta. Koska valmistun näillä näkymin syyskuun lopussa (jos tentit menee läpi siis), voisin haluta pitää elokuun kolmen viikon kesäloman lisäksi muutaman viikon myös syyskuussa ennen erikoislääkärikoitoksia. Isi täyttää pyöreitä ensi syyskuussa ja silloin juhlitaan Keski-Euroopassa (jotkut golfaa, mä lokoilen kylpylässä), joten silloin pääsee ulkomaille. Toki pitää joku Keski-Euroopan reissu tehdä elokuussakin. Ja jouluna ja keväällä. Kivaa kivaa! Onneksi vielä ei kuitenkaan tarvii valmistua. Se on helkkarin pelottava ajatus. Enää 11 huoletonta kuukautta.

Elämyskameli suosittelee

ennakkolomailu

BJ

Bridget Jonesit on oikeastaan ainoita chick lit -genren kirjoja, joita mä kestän. Yritin joskus lukea himoshoppaajaa, mutta se oli ihan kauheeta sontaa. Muita mä en oo viitsinyt, kun kannetkin on vastenmielisiä. Bridget tuntui niin inhimilliseltä ja hyvin kirjoitetulta. Senpä takia piti nyt lukea myös se uusi BJ-kirja (Mad about the boy, typerä otsikko). Alku oli hyvä, keskivaiheilla hetkisen puudutti, mutta loppu oli jälleen herttaisinta Bridgetiä, vaikka Fieldingille olikin tullut selvästi kiire saada tarina pakettiin vuoden sisään. Konsepti oli jälleen sama eli Bridgetin päiväkirjamerkinnät. Nyt kun Bridget oli äiti, sen käytös oli vähän ihmismäisempää eikä se ryypännyt niin paljon, lukeminen tuntui jotenkin mielekkäämmältä. Kummallisia tapoja Bridgetillä kyllä vielä oli - miksi se söi juustoraastetta pussista? Kuka tekee niin (paitsi eräs tapiolalainen kolmivuotias, mutta siellä sentään käytetään juusto lautasen kautta)? Uusi kirja on BJ-fanien tietty pakko lukea, mutta muille ei niinkään. Lukekaa mieluummin vaikka Jeremy Clarksonin uusin kolumnikokoelma (kirjoittaa hyvin, hauskoja vertauksia. Luen, vaikka pidän itse Clarksonia aika tahvona) tai jokin Alexander McCall Smithin kirjoista (viime viikolla ilmestyi tuore Mma. Ramotswe!).

Mä oon viime aikoina pohtinut julkistalouden rahoitusongelmia ja muodostanut mielipiteen. Suurista asioista mielipiteen muodostaminen on mulle aika harvinaista, koska usein a) olen joka mielipiteen kanssa osittain samaa mieltä, b) en tykkää kinastella tai c) en välttämättä ymmärrä, miksi mulla pitäisi olla mielipide esim. rikosjutuista. Pikkuasioista mulla on herkästikin mielipide, koska mä ärsyynnyn helposti. Mut siis kuitenkin mulle on tärkeää, että sairaanhoito toimii. Ei pelkästään mun oman työn vuoksi vaan siksi, että jos oikeasti tapahtuu jotain kamalaa tai sairastuu vakavasti, Suomen systeemi toimii tosi hyvin. Toki terveydenhuollossa on ongelmia, mutta se, että joutuu odottamaan kroonisen vaivan vuoksi varattua aikaa neljä viikkoa, on mun mielestä kohtuullista. Aina kun joku kertoo mulle joutuneensa odottamaan päivystyksessä tuntikausia, totean että onpa onnellista. Ne hätätilassa olevat eivät nimittäin päivystyksessä odota. Toki ajanvarausvastaanotolle tai päivystykseen tuonut vaiva voi olla vakavakin (kyllä syöpäkin voi kroonisia selkäkipuja aiheuttaa), mutta kiireellisyys on eri asia kuin vakavuus. Sitten kun vakavan sairauden epäily herää, tutkimukset tehdään ripeästi, mutta ripeä on eri asia kuin välitön (esim. syöpäepäilyä ei tarvitse selvittää yöllä). Terveydenhuollon lisäksi koulutus on mun mielestä tärkeä asia kustantaa verovaroin. Ymmärrän, että nämä kaksi sektoria ovat ne kaikkein kalleimmat ja niistä säästäminen tuottaa nopeimmin isoja säästöjä, mutta silti säästäisin niissä vain osittain. Sen sijaan kulttuuri ja urheilu on mun mielestä ensisijainen säästökohde. Ymmärrän, että tämä mielipide saattaa johtaa mut väittelyihin (en tykkää), mutta olen silti sitä mieltä. Jokaisessa saarelmassa ei voi olla omaa kirjastoa. Uimahalliliput eivät ole liian kalliita, päinvastoin. Mä aion tehdä kulttuurimenojen karsimiseksi sellaisen teon, etten enää jatka mun vammaisuintilippua (menee vanhaksi 4. marraskuuta) vaan alan maksaa uimisestani täyden hinnan. Toivon, että hinta nousee edelleen.

Elämyskameli suosittelee

mielipiteiden muodostaminen

Suklaamanna

Mun kuntosalin hintaan kuuluu tarpeelliset kemikaalit. Mun näkökulmasta siis saippua, sampoo ja hoitoaine, tarjolla on myös erilaisia rasvoja ja hiuslakkaa, mutta niitä mä en tarvii. Mä oon ollut tosi tyytyväinen siihen, että siellä on noi pesuaineet, koska niiden kantaminen on aika kypsää. Uimakassissa mulla tietty kaikkia on. Jotta ne eivät vie mahdotonta tilaa ja paina enempää kuin muut tavarat yhteensä, on jokaista vain pieni pullo ja sit mun pitää olla jatkuvasti täyttämässä niitä pulloja, kun alituiseen on jokin loppu. Samaa ongelmaa ei oo salilla. Mun kuntosalilla on Herbinan kanssa diili ja siellä on siis Herbinaa. Mulle ihan fine. Yleensä sampoo tuoksuu marjaiselle ja saippua on jo pidempään ollut jotain geneeristä ruusuntuoksua. Ajoittain Herbina vaihtaa tuotteita, kun tulee jotain uutta. Harmi, että nyt niiden uutuus on suklaa-kaura. Se on ihan kamalaa. Mun mielestä se haisee eltaantuneelle Oboylle, Långstrump tunnisti tarkemmalla hajuaistillaan tuoksun suklaamannapuuroksi. Mun mielestä se on varsin vastenmielistä. Jotenkin haluaisi olla freesi suihkun jälkeen eikä tuoksua nelivuotiaan lemppariaamiaiselta. Mannapuuro ei sitä paitsi ikinä ollut mun suosikkipuuroa vaan kaura- ja neljän viljan puuro oli. Suklaamannapuuro oli mun mielestä suorastaan vastenmielistä jo kasikytluvulla. En halua hinkata sitä itseeni nytkään. Vien oman saippuan. Onneksi sentään sampoo on ainakin toistaiseksi vielä marjaisaa.

Unohtui kertoa viimeksi, että Handymanilla oli Pikkusiskon häissä bonjour-puku päällä. Vilungilla oli omissa häissään joskus 00-luvun puolivälissä bonjour-puku ja siitä lähtien Handyman on sellaisesta haaveillut. Nyt tuli vihdoin mahdollisuus vuokrata semmoinen plastroneineen kaikkineen. Oli kyllä innoissaan. Ihan kiva se oli myös mun mielestä, vaikka mä yleensä ehkä tykkään vähemmän pitkistä takeista. Tuosta syntyi hiukan sellainen isin takissa -tunnelma. Olihan se kyllä kieltämättä päheetä, että pukeutumiseen tarvitsi helposti kolme varttia ja kirjallisen ohjeen. Handymanin äiti, joka myös oli häävieras, innostui puvusta niin, että suunnittelee sellaisen ostamista Handymanille lahjaksi.

Elämyskameli suosittelee
raikkaan tuoksuinen saippua

Kiinni elämään

Mä oon ollut kolme viikkoa kotona lukemassa erikoislääkäritenttiin. Toki mä oon kipuillut asiasta Facebookissa, mutta periaatepäätöksen mukaan en tullut tänne. Tentti oli eilen, nyt oon takas. Terve vaan kaikille taas!

Tentti oli kamala, aiempiin verrattuna mun mielestä selvästi vaikeampi ja yksipuolisempi. Läpimenon kanssa saattaa käydä kummin vain, toivon toki että ei uudelleen tarvitsisi mennä, mutta ei sille sit voi mitään. Mun täytyy joka tapauksessa päästä noista tenteistä läpi, jos haluan erikoislääkäriksi valmistua, joten ei auta kitistä. Meni tai ei. Lukeminen sinänsä tuntui etenkin alkuun kammottavalta, kun staattinen istuminen ja keskittyminen tuntuu tosi raskaalta näin aikuisena. Töissä saa olla sosiaalinen ja pääsee ihan huomaamatta kävelemään ympäriinsä, kun koko ajan on asiaa eri ihmisille. Lukuloman jatkuessa opin innostumaan lukemisesta ja etenkin siitä, ettei salilla oo aamuisin juuri ketään.

Lukuloman aikana sain viime viikonloppuna pakkotauon, kun Pikkusisko meni naimisiin ja Ihqusta diplomi-insinöörikihlatusta tuli Ihq diplomi-insinööriaviomies. Mä suhtauduin ennakolta koko bileisiin aika varauksellisesti, koska 1) mä olin ihan läpistressaantunut tentistä ja ärsyyntynyt siitä, että hyvä lukupäivä piti käyttää joutavaan ilonpitoon, 2) mä en ylipäänsä oo kovin innostunut häistä ja 3) olin vähän loukkaantunut siitä, ettei mulle oikein löytynyt suurempaa roolia niiden järjestelytoimikunnasta. Juhlat oli kuitenkin tosi kivat, oli mukavaa turista Pikkusiskon kavereiden ja mun vanhempien kavereiden ja jopa sukulaisten kanssa. Sai tanssia, alkuun DJ soitti oikeinkin mukavaa musiikkia (puolenyön jälkeen se luuli olevansa joku DJ Orchid ja soitti vaan ihan kamalaa tuntematonta danceshittiä). Ja Pikkusisko on ihana ja mulle tosi rakas. Ihq diplomi-insinööriaviomies on porilaisuudestaan huolimatta kunnon mies ja jopa Pikkusiskon arvoinen. Eli hyvä diili mun kannalta. Lisäksi mä sain toisen lankomiehen ja langot on kyllä parhaasta päästä porukkaa. Pitää kyl sitä ekaa nyt jotenkin vähän erityisesti huomioida, kun se on vähän huolissaan asemastaan mun suosikkilankomiehenä.

Nyt kun mä meen maanantaina takas töihin, olenkin loppukuun Mariassa tekemässä puuttuvaa keskussairaalakuukautta. Mä tunnen Marian pomon ihan hyvin ja se tietää mun olevan vasta erikoistuva, mutta jostain käsittämättömästä syystä se suhtautuu muhun kuin erikoislääkäriin. Mulle on laitettu erikoislääkärin sijoitukset, joten ensi viikon mä oon ultraäänen konsultti. No kyllä mun tietysti tässä vaiheessa jo pitäisi aika tavalla siitä osata ja kyllä varmaan perusjutut osaankin, mutta silti - mitä ihmettä? Siis ne aloittelevat erikoistuvat kysyvät multa, jos eivät ymmärrä ja laittavat mun nimen sinne alle? Se kuulostaa ihan älyttömältä ja itse asiassa näyttääkin varmaan ihan kummalliselta, koska sitten siellä lukee kaksi kertaa "erikoistuva lääkäri". Ei herätä suuremmin luottamusta. Muuten on kyllä tosi kivaa mennä sinne Mariaan, se on kiva työpaikka. Kun nyt vain saisi olla ihan tavallinen erikoistuva.

Elämyskameli suosittelee

lukijaksi palaaminen