BJ

Bridget Jonesit on oikeastaan ainoita chick lit -genren kirjoja, joita mä kestän. Yritin joskus lukea himoshoppaajaa, mutta se oli ihan kauheeta sontaa. Muita mä en oo viitsinyt, kun kannetkin on vastenmielisiä. Bridget tuntui niin inhimilliseltä ja hyvin kirjoitetulta. Senpä takia piti nyt lukea myös se uusi BJ-kirja (Mad about the boy, typerä otsikko). Alku oli hyvä, keskivaiheilla hetkisen puudutti, mutta loppu oli jälleen herttaisinta Bridgetiä, vaikka Fieldingille olikin tullut selvästi kiire saada tarina pakettiin vuoden sisään. Konsepti oli jälleen sama eli Bridgetin päiväkirjamerkinnät. Nyt kun Bridget oli äiti, sen käytös oli vähän ihmismäisempää eikä se ryypännyt niin paljon, lukeminen tuntui jotenkin mielekkäämmältä. Kummallisia tapoja Bridgetillä kyllä vielä oli - miksi se söi juustoraastetta pussista? Kuka tekee niin (paitsi eräs tapiolalainen kolmivuotias, mutta siellä sentään käytetään juusto lautasen kautta)? Uusi kirja on BJ-fanien tietty pakko lukea, mutta muille ei niinkään. Lukekaa mieluummin vaikka Jeremy Clarksonin uusin kolumnikokoelma (kirjoittaa hyvin, hauskoja vertauksia. Luen, vaikka pidän itse Clarksonia aika tahvona) tai jokin Alexander McCall Smithin kirjoista (viime viikolla ilmestyi tuore Mma. Ramotswe!).

Mä oon viime aikoina pohtinut julkistalouden rahoitusongelmia ja muodostanut mielipiteen. Suurista asioista mielipiteen muodostaminen on mulle aika harvinaista, koska usein a) olen joka mielipiteen kanssa osittain samaa mieltä, b) en tykkää kinastella tai c) en välttämättä ymmärrä, miksi mulla pitäisi olla mielipide esim. rikosjutuista. Pikkuasioista mulla on herkästikin mielipide, koska mä ärsyynnyn helposti. Mut siis kuitenkin mulle on tärkeää, että sairaanhoito toimii. Ei pelkästään mun oman työn vuoksi vaan siksi, että jos oikeasti tapahtuu jotain kamalaa tai sairastuu vakavasti, Suomen systeemi toimii tosi hyvin. Toki terveydenhuollossa on ongelmia, mutta se, että joutuu odottamaan kroonisen vaivan vuoksi varattua aikaa neljä viikkoa, on mun mielestä kohtuullista. Aina kun joku kertoo mulle joutuneensa odottamaan päivystyksessä tuntikausia, totean että onpa onnellista. Ne hätätilassa olevat eivät nimittäin päivystyksessä odota. Toki ajanvarausvastaanotolle tai päivystykseen tuonut vaiva voi olla vakavakin (kyllä syöpäkin voi kroonisia selkäkipuja aiheuttaa), mutta kiireellisyys on eri asia kuin vakavuus. Sitten kun vakavan sairauden epäily herää, tutkimukset tehdään ripeästi, mutta ripeä on eri asia kuin välitön (esim. syöpäepäilyä ei tarvitse selvittää yöllä). Terveydenhuollon lisäksi koulutus on mun mielestä tärkeä asia kustantaa verovaroin. Ymmärrän, että nämä kaksi sektoria ovat ne kaikkein kalleimmat ja niistä säästäminen tuottaa nopeimmin isoja säästöjä, mutta silti säästäisin niissä vain osittain. Sen sijaan kulttuuri ja urheilu on mun mielestä ensisijainen säästökohde. Ymmärrän, että tämä mielipide saattaa johtaa mut väittelyihin (en tykkää), mutta olen silti sitä mieltä. Jokaisessa saarelmassa ei voi olla omaa kirjastoa. Uimahalliliput eivät ole liian kalliita, päinvastoin. Mä aion tehdä kulttuurimenojen karsimiseksi sellaisen teon, etten enää jatka mun vammaisuintilippua (menee vanhaksi 4. marraskuuta) vaan alan maksaa uimisestani täyden hinnan. Toivon, että hinta nousee edelleen.

Elämyskameli suosittelee

mielipiteiden muodostaminen