Saturday, October 12, 2013

Kiinni elämään

Mä oon ollut kolme viikkoa kotona lukemassa erikoislääkäritenttiin. Toki mä oon kipuillut asiasta Facebookissa, mutta periaatepäätöksen mukaan en tullut tänne. Tentti oli eilen, nyt oon takas. Terve vaan kaikille taas!

Tentti oli kamala, aiempiin verrattuna mun mielestä selvästi vaikeampi ja yksipuolisempi. Läpimenon kanssa saattaa käydä kummin vain, toivon toki että ei uudelleen tarvitsisi mennä, mutta ei sille sit voi mitään. Mun täytyy joka tapauksessa päästä noista tenteistä läpi, jos haluan erikoislääkäriksi valmistua, joten ei auta kitistä. Meni tai ei. Lukeminen sinänsä tuntui etenkin alkuun kammottavalta, kun staattinen istuminen ja keskittyminen tuntuu tosi raskaalta näin aikuisena. Töissä saa olla sosiaalinen ja pääsee ihan huomaamatta kävelemään ympäriinsä, kun koko ajan on asiaa eri ihmisille. Lukuloman jatkuessa opin innostumaan lukemisesta ja etenkin siitä, ettei salilla oo aamuisin juuri ketään.

Lukuloman aikana sain viime viikonloppuna pakkotauon, kun Pikkusisko meni naimisiin ja Ihqusta diplomi-insinöörikihlatusta tuli Ihq diplomi-insinööriaviomies. Mä suhtauduin ennakolta koko bileisiin aika varauksellisesti, koska 1) mä olin ihan läpistressaantunut tentistä ja ärsyyntynyt siitä, että hyvä lukupäivä piti käyttää joutavaan ilonpitoon, 2) mä en ylipäänsä oo kovin innostunut häistä ja 3) olin vähän loukkaantunut siitä, ettei mulle oikein löytynyt suurempaa roolia niiden järjestelytoimikunnasta. Juhlat oli kuitenkin tosi kivat, oli mukavaa turista Pikkusiskon kavereiden ja mun vanhempien kavereiden ja jopa sukulaisten kanssa. Sai tanssia, alkuun DJ soitti oikeinkin mukavaa musiikkia (puolenyön jälkeen se luuli olevansa joku DJ Orchid ja soitti vaan ihan kamalaa tuntematonta danceshittiä). Ja Pikkusisko on ihana ja mulle tosi rakas. Ihq diplomi-insinööriaviomies on porilaisuudestaan huolimatta kunnon mies ja jopa Pikkusiskon arvoinen. Eli hyvä diili mun kannalta. Lisäksi mä sain toisen lankomiehen ja langot on kyllä parhaasta päästä porukkaa. Pitää kyl sitä ekaa nyt jotenkin vähän erityisesti huomioida, kun se on vähän huolissaan asemastaan mun suosikkilankomiehenä.

Nyt kun mä meen maanantaina takas töihin, olenkin loppukuun Mariassa tekemässä puuttuvaa keskussairaalakuukautta. Mä tunnen Marian pomon ihan hyvin ja se tietää mun olevan vasta erikoistuva, mutta jostain käsittämättömästä syystä se suhtautuu muhun kuin erikoislääkäriin. Mulle on laitettu erikoislääkärin sijoitukset, joten ensi viikon mä oon ultraäänen konsultti. No kyllä mun tietysti tässä vaiheessa jo pitäisi aika tavalla siitä osata ja kyllä varmaan perusjutut osaankin, mutta silti - mitä ihmettä? Siis ne aloittelevat erikoistuvat kysyvät multa, jos eivät ymmärrä ja laittavat mun nimen sinne alle? Se kuulostaa ihan älyttömältä ja itse asiassa näyttääkin varmaan ihan kummalliselta, koska sitten siellä lukee kaksi kertaa "erikoistuva lääkäri". Ei herätä suuremmin luottamusta. Muuten on kyllä tosi kivaa mennä sinne Mariaan, se on kiva työpaikka. Kun nyt vain saisi olla ihan tavallinen erikoistuva.

Elämyskameli suosittelee
lukijaksi palaaminen

No comments: