Messuilla

Handyman houkutteli mut Pet Expoon. Siellä oli hurjasti kisuja, jotka kaikki katsoivat yrmeästi häkeistään. Mä en oo ikinä ennen ollut eläinnäyttelyssä ja se jengi kyllä sai aika lailla ulkopuolisen selkäpiin karmimaan. Suurin osa esittelijöistä oli ilmeisesti lukihäiriöisiä keski-ikäisiä perheenäitejä, jotka istuivat kissansa häkin edessä vähintään yhtä yrmeine naamoineen kuin eläimensä. Toki siellä oli myös hermostuttavan paljon näiden perheenäitien lapsia, jotka juoksivat ja pitivät elämää. Eniten kuitenkin hämmästytti nuorten (25-35-vuotiaiden) miesten kohtuullisen suuri osuus. Siellä ne harjasivat pörheitä kissojansa vastakarvaan tai kietoivat kädennäköisten eläinten ympärille pyyhkeitä. Creepy as hell.

Pet Expon kanssa yhtä aikaa järjestettiin pienoismallimessut. Kun me oltiin seurusteltu Handymanin kanssa vasta noin 1,5 vuotta, se vei mut kerran pienoismallimessuille ja se oli tylsin kokemus siihen saakka (toisaalta mä olin kokematon 21-vuotias). Tämä kerta ei muuttanut mielipidettäni pienoismallimessuista. Tottahan se on, että ne minijunamiehet eivät ole mitään voittajia. Ei ole sattumaa, ettei sillä osastolla ollut yhtään naisia. Sitä paitsi rillipäisistä pienoismalleja harrastavista collegepaitamiehistä tulee aina mieleen ne CSI:n jaksot, joissa yksi tällainen oli melko varmasti creepy sarjamurhaaja (tai en mä muista, että oliko se sittenkään oikeasti se murhaaja, mutta ois ihan hyvin voinut olla).

Samoilla megamessuilla oli myös lapsimessut ja siellä mä oisin halunnut olla ehkä vielä vähemmän kuin pienoismallimessuilla (toki lapsetkin on eräänlaisia pienoismalleja). Kersat huusivat, kaikilla oli hyökkäysvaunut ja puolet naisista oli raskaana. Siellä oli mm. "odottajan maailma", jossa outo keski-ikäinen mies esitteli mahamuijille trendikkäimpiä kastepöytiä ja ristiäismekkoja eikä se ollut edes pappi!

Tänään oli melko kiireinen päivä töissä. Pomo oli taas terottanut organisatoriset kyntensä huippukuntoon: 16 lääkäristä 7 oli koulutuksessa, 2 oli pitämässä neuvolaa, 1 oli pitämässä kouluterveydenhuoltoa, 1 oli lomalla ja 1 oli sairaana. Meitä oli siis neljä tekemässä 16 ihmisen työt. Aika zeniläisesti mä asian otin - olin laittanut varsin paljon akuuttiaikoja ja tein työni laulellen. Ihan mukava päivä - oikein innokkaasti odotan juhannusta, jonka jälkeen mulla on pelkkiä akuuttiaikoja. Enää 40 työpäivää juhannukseen ja 65 työpäivää tuolla ylipäänsä! Aika mehukasta.

Kiireisen työpäivän jälkeen kotona onkin ollut melko tylsää, koska Handyman ei ollutkaan mua kävelyttämässä vaan meni jonkun tyttösensä kanssa elokuviin. Neuloin pikkuisen mutta sekin kävi tylsäksi.  Niinpä lähdin Linnanmäelle! Viime kesänä tuli käytyä vain kerran pikaisesti Panoraamassa, tänä vuonna päätin mennä ihan maksullisiinkin laitteisiin. Menin sitten ihan itsekseni käymään maailmanpyörässä ja vuoristoradassa. Oli aika vänkää olla Lintsillä varsin hiljaiseen aikaan. Mä olin mm. ainoa matkustaja koko maailmanpyörässä ja silti pääsin vain kolme kierrosta, onnetonta. Seurasin pitkän aikaa paria alakouluikäistä tyttöstä, jotka juoksivat seitsemän kertaa peräkkäin vuoristoradassa. Mulle jo yksi kerta oli ihan tarpeeksi, mutta mä oonkin jo aikuinen. Ehkä vielä toisenkin kerran voisi tänä kesänä käydä.

Vuoristorata ja kaunista Alppilaa

Elämyskameli suosittelee

Panoraama (ihka ilmainen ja maisemaselostus neljällä kielellä!)

Juomat ja juominen

Lettipitko on surrut jo monta päivää fb:ssä kahvimaitonsa loppumista ja saanut useita kehotuksia lopettaa mokoma maidolla läträäminen. Maitokahviharrastus on mun mielestä juomarikkeistä pienimpiä. Suurin rike on se, kun julkisissa kahvitilaisuuksissa ei oo ikinä mitään kylmää juomista, harvoin edes vettä. Kahvi ja säälistä tee on aseteltu nätisti vierekkäin röhkiviin termospumppupulloihin ja kahvimaito on näiden vieressä pienessä kannussa kuin kuumia juomia vieroksuvia herjaten. Myös limsan sekoittaminen viiniin nousee aika korkealle juomarikkeiden listalla. Kokista ja punaviiniä yök. Kumpikaan ei parane. Ennen mä pidin tuoremehun laimentamistakin arveluttavana mutta ehkä sitä vanhetessaan tosiaan kestää erilaisuutta paremmin kun nyt laimennan itsekin omenamehuni ajoittain. Valitettavasti myös upea Ewan McGregor teki typerän rikkeen Ghost Writerissä (ohjaajan määräämänä kyllä varmaan) - joi Smirnoff Iceä lasista. Mut ehkä tää ei oo kovin iso rike, kun näytti Ewanin limuviina olevan litran kierrekorkkipullossa.

Tää kohutuhka sai mut ihan intopinkeeksi. Pikkusisko ja Ihq diplomi-insinööriavomies (toi salanimi kaipaa hiomista) oli pikaiseltaan viikonloppulomalla Valenciassa. Siitä tulikin sitten Pikkusiskon kuvailemasti tosielämän Amazing Race, jossa tyypit seilasivat junalla ja bussilla ja metrolla ja laivalla ja varmaan juostenkin laukkujensa kanssa Euroopan metropoleissa, mikä ei sit ehkä kuitenkaan oo ihan niin siistiä kuin miltä kuulostaa. Kolmen tunnin lento vrt. viiden päivän kiertoajelu. Toivottavasti ne ois kohta jo kotona, muuten jää kaasoilu bestiksen polttareissa Pikkusiskolta väliin.

Elämyskameli suosittelee
kylmät juomat

Haamukirjoittaja

Elämyskamelia kirjoittaa aina itse Kameli, täällä ei katsota haamukirjoittajia hyvällä. Sen sijaan mä katsoin tänään erittäin hyvällä elokuvan The Ghost Writer (hah, kuinka mainio aasinsiltamainen aloitus!). Leffa oli käsittämättömän hyvä. Oikein kunnon jännäri ja loistavat näyttelijät, ennen kaikkea Ewan McGregor, jonka upeudesta mä oon nyt täysin vakuuttunut. Mä oon tiennyt Roman Polanskin aiemmin lähinnä Sharon Taten  miehenä, mutta nyt mulla oli aito ilo tutustua hänen ohjaustaitoihinsa. Aiemmin mä luulin, että kaikki kuuluisat ohjaajat on hyviä, mutta sitten näin pari onnetonta Spielbergiä ja aloin suhtautua kaikkiin tunnettuihin ohjaajiin varauksella. Mutta siis takaisin asiaan: Ghost Writerin henkilöohjaus oli mestarillista, Ewan McGregorin ja Tom Wilkinsonin roolisuoritukset erinomaisia ja juonikin sopivan jännä. Lisäksi oli virkistävää nähdä Kim Cattrallin esittävän aikuista naista.

Eilen Långstrump sidosryhmineen oli meillä syömässä pinaattilettuja ja pelaamassa lautapelejä. Mä tein 1,5 litran pinaattilettutaikinan ja Långstrumpin suku söi kaiken hyvällä halulla! Samanlaisia vieraita toivoisi muutenkin, tervetuloa vain, jos pinaattiletut maistuu! Se on kyllä yllättävän hyvä ruoka. Kuin lettuja, mutta ruokaa. Mun mielestä pinaatti on yksinään aika onnettoman makuista, mutta siitä on kyllä varsin mielekästä laittaa ruokaa. Se säilyttää värinsä, rakenteensa (siis silpun) ja tuo ruokaan vähän selkärankaa samalla tavalla kuin herkkusienet. Molemmat erinomaisia tuotteita, kiitos niistä Luontoäidille ja Rainbow'lle.

Mulla oli tänään vähän luppoaikaa Stadissa. Sateisesta ilmasta huolimatta mieli mielii jo puistoilemaan. Meidän aiempi retkihuopa on kadonnut ja kun Sokoksella oli myynnissä tosi kevyitä retkihuopia, niin semmoinen piti ostaa. Noku se oli tosi kevyt! Hoito-ohjeet: pyyhi kostealla liinalla. Lisäksi mä ostin uuden varsin hyvältä vaikuttavan pelin, jonka nimeä mä en osaa lausua (se on varmaan ranskaa). Se tullee pelattavaksi varmaankin esim. retkihuovalla puistoiltaessa yhdessä Bang!in ja papupelin kanssa.

Elämyskameli suosittelee
The Ghost Writer

Kulttuuritar

Mä oon ylpeä itsestäni ja Långstrumpista. Me ollaan puhuttu alkusyksystä lähtien, että pitäisi mennä katsomaan Maija Poppanen. No ei käyty. Kai se vieläkin muutaman kerran menisi, mutta se on oikeastaan nyt menneen talven lumia. Siitäkin on jo puoli vuotta kun Hjallis itki katsomossa. Me ollaan auttamattomasti myöhässä. Meidän kulttuuriharrastuksen uskottavuutta parantaa kuitenkin tästä huolimatta se, että me ollaan puhuttu vain noin kolme viikkoa siitä, että mentäisiin Ateneumiin katsomaan Caj Bremerin näyttelyä ja eilen mentiin! Siellä sattui olemaan samaan aikaan vielä Bettina S haastattelemassa Bremeriä ja nähtiin sekin. Hienoja oli kuvat ja mukava jamppa. Toki tarkistettiin myös Onerva - kaupungin naiset -näyttelyyn, joka oli myös kiinnostava ja siellä pääsi miellyttävästi naisasiatunnelmaan.

Hullut päivätkin sitten oli. Etukäteen olin katalogista katsonut, että sunnuntaina tulee myyntiin Joseph Joseph -leikkuulauta, jollainen keittiössä jo yksi on, mutta toinenkin tulisi tarpeeseen. Oli vielä 8 e alennuksessa. Tänään kävin sellaisen hakemassa. Samalla käytiin aamukahveilla f8:ssa, jossa oltiin ensimmäiset asiakkaat klo 12:02. Mä olin erittäin ilahtunut siitä, että traditionaalinen Hullujen päivien karnevaalimusiikki ja vajakkimyyntipuheet eivät kuuluneet kahvilaan, joten siellä sai viettää varsin mukavan limsahetkosen.

Se pistää vihaksi, että vieläkin on aamuisin niin kylmä, ettei oikein voi ikkunoita pestä. Kyllä pitäisi olla ainakin +7°, että voisi ruveta ikkunoiden kanssa koohottaan. Iltapäivällä ei voi pestä kun silloin paistaa aurinko ja perimätiedon mukaan auringon paistaessa ei voi pestä ikkunoita.

Elämyskameli suosittelee
Caj Bremerin valokuvanäyttely

Pitahaya!

Viime vuonna mä kohkasin pitahaya-appelsiinilimsasta. Se oli tohkeilun hyvää. Suruhan siitä tuli, kun se oli vain joku kolmen kuukauden tempaus ja loppui sitten lyhyeen, kun nimikkoleffakin kai floppasi. Nyt Hartwall on kuullut mun toiveen, kun ne on alkaneet valmistaa pitahaya light -jaffaa. Sen nettisivulla ne kertoo sen olevan varsin toivottu, sillä "maku on vuoden 2009 supersuosittu kausituote Kielletty hedelmä". No toden totta! Yhtä hyvää kuin viime vuonna ja oikeesti siis todella maukasta. Mikäli muistan oikein, myös supersuosittu Långstrump piti siitä.

Mä olin tänään koulutuksessa, jossa hämmästyttävän normaalin oloiset psykiatrit kertoivat tylsistä taudeistaan. Lisäksi vähintään Helsingin tylsin mies (lääkäri, tietysti) kertoi pitkän jollotuksen siitä, kuinka monta verensokerimittariliuskaa nyt minkäkinlainen diabeetikko saa viikossa ja kuinka moneen eri menoon meillä on nyt erilaisia vaippoja tarjolla kuntalaisille jakaa (kuitenkin maksimissaan 5 kpl/vrk). Sit se yritti koko ajan selitellä vähintään yhtä paljon itselleen kuin muille, että "kyllä nää asiat on lääkärinkin hyvä tietää!" Jeshush. Onneksi mä olin varautunut snooze festiin ottamalla neulomistavarat, iPhonen ja kirjan mukaan.

Elämyskameli suosittelee
Jaffa Pitahaya Light

Ei niin hyvät keuhkot

Mä tiedostan rutisseeni keuhkoistani jo kohta kymmenen vuotta. Viime kesänä mä siis otin härkää sarvista kiinni ja aloin hoitaakin asiaa, joskin itse itseäni puoskaroiden. Syksy meni ihan kivasti. Pakkassäät pahensivat tilannetta tilapäisesti ja nyt oon sit taas flunssan jälkeen enemmän yskinyt ja kärsinyt. Vihdoin mä tein sen, mitä monet jo odottivatkin, menin nimittäin ihan lääkäriin. Lääkäri oli keski-ikäinen mies, joka seurusteli lähinnä tietokoneen kanssa - se kysyi, että mikä on vaiva ja mä kerroin ja se kirjoitti sen koko kertomuksen tietokoneelle. Kun mä olin valmis, se luki sen tarinan siitä tietokoneelta, kuunteli mun keuhkot ja sanoi, mitä tehdään. Tää on mahtavaa. Ei sillä ollut mitään sen suurempaa innovaatiota kuin mullakaan, mutta se määräsi ihan tarkasti, että mitä mä nyt teen ja nyt mun ei siis tarvii ite pähkäillä (ja mikä parasta, mun ei tarvii vaivata kavereita tällä asialla). Ainoa mikä jäi epäselväksi oli, että meenkö mä vielä sinne uudestaan. Mun ollessa ovella se sanoi, että "palataan asiaan", joten ehkä mä vielä meen. Ajankohta on epäselvä, ehkä sit kun on sellainen fiilis. Mut siis oli kyllä 70 euroo well spent (paitsi että ne sen mömmöt maksoi 3 kk:ksi 130 euroo sit lisäksi. Kallis sairaus tää astma. Ehkä mun pitääkin hankkia se lääkkeiden erityiskorvattavuus joskus).

Elämyskameli suosittelee
yskättömän elämän arvostaminen

Elimistökello

Meidän pienperheessä on yleensä melko tiukka päivärytmi: arkisin mennään nukkumaan viimeistään puoli yhdeltätoista ja noustaan ennen seitsemää. Viikonloppuisin nukkumaan mennään yhdeltätoista ja herätään viimeistään kahdeksalta, yleensä seitsemän jälkeen. Loma sekoittaa rytmin ihan totaalisesti, kukutaan jopa yli puolenyön ja herätään klo 9-10. Mua stressaa loppulomasta aina kovasti, että kuinka mä pärjään. Mä oon huomannut, että mun elimistön kello hoitaa tän asian hyvin. Jo ainakin kolmasti viimeisen lomapäivän jälkeisenä yönä mä en saa unta. Johtuu se sitten stressistä tai jostain, niin elimistö yrittää laittaa mut takaisin perusrytmiin. Yöllä se ei oo kivaa (viime yönä nukuin 2 h), mutta jotenkin väsymys tulee vasta iltapäivällä ja ihan varmasti jatkossa pysyn ruodussa. Tosi näppärää.

Mä kävin lapsuudessa. Ihastuttavasti aistien varassa voi tehdä aikamatkoja. Yksi jalkarasva tuoksuu ihan 1980-luvun mummolalta ja tänään kaupassa muistin lapsuuden makuyhdistelmän, jota en ole ainakaan 15 vuoteen maistanut: Pälkäneen perunalimppua ja lauantaimakkaraa. Yleensä mä en tykkää makeista leivistä, mutta tää yhdistelmä on ihan rock. Makea leipä ja suolainen turvallinen lauantaimakkara. Perfection.

Nyt on ainakin terminen kevät, niin sanoo jo meteorologikin. Kevään merkkejä on ilmassa jo lukuisia: Työläisäidin puistosta on sulanut metrin lumikerros, on siirrytty kesäaikaan (kulmakuppilan kello on siis jälleen oikeassa ajassa), kevättakissa on kuuma, kulmakapakan terde on auki, reseptiajoilla on uusittavana lähinnä setiritsiiniä ja Aeriusta ja kaikilla on nuha. Katupöly ja lepän himot ottaa keuhkoon niin, että parisuhde ja naapurisopu on koetuksella. Ihanaa, kyllä tätä on odotettukin!

Elämyskameli suosittelee
Pälkäneen perunalimppu ja Saarioisten Kevyt-Lauantai (laittaisin tähän sydämen, jos tää ois teiniblogi)

Handymanille & Lettipitkolle

Tässä kuva, joka esittää mikroobitampoonia. Jotain siis sekä Handymanille että Lettipitkolle. Kuva otettiin rikollisesti (apteekin ovessa oli lappu, joka kielsi valokuvaamisen, mutta mä en ymmärtänyt mitä siinä sanottiin).

Pääsiäisloma

Niin on vain nyt pääsiäislomakin ohi. Mä oon tietysti murehtinut loman loppumista jo pitkäperjantaista lähtien tapani mukaan, mutta aina se silti yllättää. Loma oli mukava ja rentouttava. Tänään mä oon uinut ja syönyt Hakaniemen soppakeittiössä. Vähän teki mieli mennä töihin, kun tietää, että huomiselle siellä on takuulla mehevä tukku reseptejä ja monia kiperiä kysymyksiä ("Tää haluaa tulla vastaanotolle tutkituttamaan korvansa ja sulla on ensimmäinen vapaa aika vasta 3.5. Mitäs nyt tehdään?"). En kuitenkaan mennyt, koska oli parempaakin tekemistä (lomapäivä).

Mä kerroin jo aiemmin Erholungspark Marzahnista. Nyt pitää laittaa siitä muutama kuva todisteeksi:

Tässäpä näkymä heti portin sisäpuolella. Vähän jo kukkasiakin kukki!

Balinesischer Gartenissa oli paljon orkideoja ja aika kuuma ja kosteaa

Hymyileviä villisikoja leikkipaikan vieressä

Kaikki suihkulähteet oli aneemisia, mutta se kuuluu kommunismiin

Elämyskameli suosittelee
Facebook-ryhmä Ei menny niinku Strömsössä

Isohuulinen kala

Berliinin hotellissa tavattiin jälleen legendaarinen isohuulinen kala, josta otettiin oikein videotakin! Nykyään ei saa enää Bloggeriin laittaa suoraan videoita, joten katsokaa kalan pulikointia täältä.

Kampuri

Handymanilla on hiusongelma. Jo vuosien ajan Handyman on käynyt kuukausittain (yleensä kuukauden ensimmäisenä maanantaina) samalla parturilla Mannerheimintiellä. Hintaa on vuosien varrella nostettu 17 eurosta 21:een ja joka kuukausi parturi on kertonut samat jutut miesystävänsä lahtelaisbaarista. Kesäisin parturi on leikannut hiukset vähän talviaikaa lyhyemmiksi. Nyt kuitenkin toissa lauantaina tämä taru päättyi - parturi soitti Handymanille, että pillit on pantu pussiin. Tämä tietenkin toi Handymanille paitsi surua pitkän asiakassuhteen loppumisesta ("mikä mun tukassa on vikana ettei se kelpaa sille tädille enää?"), myös vapauden valita uusi parturi, esim Viipurinkadun 14 euron Jelena. Päätös on tehtävä harkiten. Nyt kuitenkin kampaus oli käynyt niin kulahtaneeksi, että pitkäperjantaina jouduttiin vähän sitä jo kotikonstein modaamaan partakoneen sivuleikkureilla. Tästä oli kuitenkin vain väliaikainen apu. Hotellin naapurissa on parturikampaamo, jota ikkunamainoksen mukaan pitää Stephanie Bumann apulaisineen ja hinta on miehiltä 8 euroa. Ajanvarausta ei tarvita. Sinne Handyman meni päivällä toivoen hiustenleikkuuta. Tätejä istui rivissä, Handyman mukana hurmiossa. 2,5 tunnin odotuksen jälkeen tyttönen pesi, leikkasi ja föönasi hiukset edulliseen 8 euron hintaan. Nyt on Handyman jälleen nätti ja sai neljän viikon aikalisän uuden parturin löytämiseen.

Huomenna on aika lentää takaisin Suomeen. Tämä on paitsi haikeaa, myös mukavaa. Ensinnäkin on hienoa saada valokuvat koneelle, jotta saadaan Homikselle kuvia isohuulisesta kalasta. Toiseksi on kivaa päästä uimaan kunnon uimahalliin. Kuitenkin ehkä tärkeintä on päästä käyttämään uutta laukkua! Koska se on aika turisti, en ole kehdannut ottaa sitä vielä käyttöön, mutta himputti soikoon se onkin hieno sitten kun pääsee Helsinkiin. Kenkiä olen sitä vastoin käyttänyt uutterasti. Toiset tosiaan saivat pienimmäisen varpaani rikki (vieläkin varsin kipeä), toiset rullaavat kävellessä rasittavasti sukat jalkapohjan alle makkaralle. Molemmat ovat siis varsin tavallisia kenkiä.

Elämyskameli suosittelee
ajanvaraussysteemi kampaajaliikkeisiin

Saksa ja englanti

Kielillä puhumisen taito korostuu ulkomailla matkustellessa. Saksaan tullessa aivot kääntyvät saksavaihteelle kuin itsestään ja väärinpäinsanajärjestykset tuntuvat maailman luonnollisimmalta asialta (dann möchten wir bitte zahlen). Saksalaisille on kivaa puhua saksaa, koska he yleensä kuuntelevat erittäin kärsivällisesti, että saa asiansa sanottua. Handyman totesi, että tämä johtunee ainakin osittain siitä, ettei Saksassa oikeastaan kukaan ole tottunut kuuntelemaan englantia - kaikki TV-ohjelmat ja leffat on kuitenkin dubattu. Vaikka englantia osaisi kuinka hyvin tahansa (ja ne kyllä osaa), ei se puhumiskulttuuri oo yhtään niin helppoa kuin sen parissa vauvasta lähtien hengailleena. Mä vietin kesällä 1998 kaksi kuukautta saksalaisessa opettajaperheessä ja tuolloin kävin myös koulua. Englannintunnilla luettiin Macbeth ääneen. Ääntämisharjoitukset ei oo ihan niin hyödyllisiä kuin voisi kuvitella, jos luettava teksti on "Give sorrow words: the grief that does not speak / Whispers the o'er-fraught heart, and bids it break".

Kyllä englantiakin jossain kuulee - lähinnä Berlin Story -kirjakaupassa ja Potsdamer Platzin Cinestar-leffateatterissa, jossa elokuvat näytetään originaaliversioina. Molemmissa käytiin tänään. Kyllä matkallakin saa käydä leffassa! Ongelmia oli vain lippujen ostamisessa: "Ich möchte zwei Tickets für den Film um the men and some goats. Looking at the goats I mean." Tässä vaiheessa myyjä vaihtoi suosiolla englantiin, mikä olikin varmasti oikea ratkaisu siihen hetkeen.

Mä oon ostanut muutaman kirjan. Eräs kertoo Itä-Saksaan liittyneistä harhaluuloista ja on varsin mielenkiintoinen. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, kuinka nyt sivulla 75 mennessäni ymmärrän lukemastani ehkä 70 %, joka on tuplasti sen mitä mä ymmärsin sivusta 30. Näinkin lyhyessä ajassa voi nuoruuden opit palautua. Ois kyllä ultrahienoa osata saksaa hyvin. Mun englanti on mahdottoman ruosteista nyt kun en käytä sitä aktiivisesti juuri koskaan ja ruotsi on japanilaisveitsenterävänä. Englanti ei mua oikein edes kiinnosta, se oli koulussakin mulle kaikkein vastenmielisin kieli. Mitenhän sitä vois saada saksaansa paremmaksi? Pitää ehkä ryhtyä radiologiksi ja hakea työpaikkaa paikallisesta sairaalasta. Radiologia on kuitenkin varmasti yksi vähiten kielitaitoa vaativista aloista lääketieteen saralla - kunhan oppii sanomaan "pleurasopet terävät" paikallisella kielellä, on 20 % hommista jo plakkarissa.

Elämyskameli suosittelee
The men who stare at goats

Virkistyspuisto

Berliini jatkuu. Jo viime vuonna meidän piti käydä Erholungspark Marzahnissa, mutta matka peruuntui terveydellisistä syistä. Paremmalla onnella tällä kertaa lähdettiin. Tuo puisto avattiin alun perin Berliinin 750-vuotisjuhlien puutarhanäyttelynä toukokuussa 1987 idän puolella. Sittemmin sinne on perustettu peruspuiston lisäksi erilaisia maailman puutarhoja, esim. kiinalainen, japanilainen, korealainen, balilainen ja klassinen roomalainen puutarha sekä hieno pensaslabyrintti, jonne oli helppo eksyä. Alue oli vähän niinku eläintarha ilman häkkiin teljettyjä eläimiä, toki näin huhtikuun alussa ei ollut vielä vihreimmillään. Se oli upea paikka keskellä paikallista Keravaa, jonne siis piti ensin matkustaa sporalla puoli tuntia. Kuvia tulee nähtäväksi, kunhan tekniset vaikeudet on selätetty (eli päästy himaan täältä kortinlukijaa tapaamaan).

Tänään käytäneen Tempelhofin lentokenttää katsomassa. Tempelhof on kunnian kenttä: se oli maailman ensimmäinen (1927) lentokenttä, jonne pääsi metrolla. Sen päärakennus on valtava - se oli aiemmin maailman 20 suurimman rakennuksen listalla. Liikenne siellä päättyi 2008, loiston päivänsä se eli ilmasillan aikaan 1948-49, jolloin rusinapommikoneet nousivat ja laskeutuivat puolentoista minuutin välein. Siinä on ollut logistikoilla laskemista! Nyt Tempelhofiin rakennetaan valtavaa puistoaluetta, jonne me päästään tutustumaan vasta elokuun lomalla, koska se avataan vasta kuukauden kuluttua, damn.

Oltiin ajateltu mennä tänään medizintechnischeen science centeriin, mutta ei nyt sit päästäkään, kun se onkin auki vain to-su. Pihkeinen pahkeinen. Mut kandee katsoa tuolta nettisivulta walking-linkistä se kävelyukkeli, jonka mielialoja ja sukupuolta voi muuttaa! Aika siisti. Ehkä ensi kerralla.

Elämyskameli suosittelee
viheralueet

Einigkeit und Schuhe und Freiheit

Me ollaan pääsiäismatkalla Berliinissä! Jes! Lennot ostettiin jo heinäkuussa eli siitä lähtien on matkaa suunniteltu. Viime vuonnahan täällä oli pääsiäisenä melkein jo kesä, lämpöä jotain 20° ja lehdet puissa. Täälläkin on kuitenkin ollut tiukka talvi, joten kevät ei ole niin pitkällä (lisäksi viime vuonna pääsiäinen oli viikkoa myöhemmin kuin nyt). On kuitenkin jotain +14°, pensaat ja ruoho vihertää ja aurinko paistaa. Todella miellyttävä sää.

Pääsiäispyhien vuoksi kaupat ovat kiinni suuren osan matkasta. Tänään on kuitenkin saksalaisilla samanlainen shopping frenzy kuin Stockan herkussa ikään - kaupoilla on erityislupia olla avoinna jopa puolilleöin (esim. elektroniikkaliike Saturnin Alexanderplatzin myymälästä saa sähköhammasharjan vaihtoharjoja, läppäreitä ja nenäkarvatrimmereitä lankalauantain viime minuuteille saakka). Mä oon jo pari vuotta etsinyt uusia jumppalenkkareita, kun edelliset on aika kulahtaneet, no on ne palvelleetkin yläasteelta saakka. Katselin Stockalla vaihtoehtoja. Niska-selkäjumpassa ei mun mielestä tarvita yli 100 euron lenkkareita, joten mä oon sovitellut lähinnä niitä halpoja, jotka on aina väärän kokoisia. Kaihoten oon katsellut niitä Niken upeimpia 150 euron jumppakenkiä tötterömäisine kantavahvikkeineen. Vähänkö kävi tuuri. Mustat jumppatossut -50 %, tötteröt ja kaikki. Hinta vain 62,50 e ja ainoa koko, jota enää oli, oli 40,5, joka oli just passeli.

Toinenkin kenkätarve tuli, kun muistin nyt kaksi päivää kevätkenkiä käyttäneenä, miksi oikeastaan mun on pitänyt ostaa uudet välikausikengät jo 1,5 vuotta. Nää on jo niin tallottu, että kantapään alla ei oo mitään pehmikettä ja kävellessä alkaa kantapäitä särkeä niin että pitää istua välillä. No saksalaisilla on yhteensä 164 miljoonaa jalkaa, kyllä luulisi kaupassa kenkiä olevan. Ja olikin, piruvie. Ostin Eccolta samantyyliset kuin edelliset (melkein kuin kuvassa, mutta vain kaksi remmiä) ja Aralta toiset, joissa oli kantapäässä geelipehmuke ja kolmen sentin korotkin. Niillä kelpaa tepastella huomenna puistossa. Näissä kenkäostoksissa kyllä hämäsi kokomarkkinat. Nike-kengät olivat kokoa 6, Ecco-kengät 9,5 ja Arat 6,5. Mä olin jo ahdistua, että mun jalkojen koko muuttuu joka kengän välissä, mutta sitten älysin vähän googlailla. Ilmeisesti noi toiset on jenkki- ja toiset brittikokoja. Ja sit on vielä neljäs koko, joka on sit jotain 25. Osta siinä sit kenkiä, kun kaikki on eri kokoisia.

Elämyskameli suosittelee
tötteröpohjaiset kengät

Terminen kevät

Mä lähden siitä, että terminen kevät on alkanut. Eilen alkoi jo huhtikuukin, joten vaihdoin kevättakkiin. Nyt pitää toivoa, että talvi ei tule uudestaan, koska paluu talvitakkiin ei kyllä enää onnistu, se on kerrasta poikki, sanon suoraan sen. Vielä pitäisi muistaa, mihin haikeuksissani piilotin non-talvikenkäni.

Mä toivuin ihan normaalissa aikataulussa siitä norosta, mutta AB-veriryhmästään huolimatta Handyman sai sen mun jälkeen. Olikin taas päässyt unohtumaan, kuinka rasittava voi sairas mies olla. Handyman oli loukkaantunut mulle, kun mä olin ilkeillen tartuttanut siihen taudin, pettynyt Actimeliin, joka ei toiminut mainoksessa luvatulla tavalla ja vihainen omalle elimistölleen, joka salli vieraan genomin aiheuttaa itsessään niin hankalia muutoksia reagoimatta asiaan ajallaan. Lisäksi sen piti tietysti valittaa ja ujeltaa surkeaa oloaan jatkuvasti kaikille kuulijoille. Kertoi jatkuvasti olevansa kuoleman kielissä ja antoi jo ohjeita muistotilaisuuttaan varten ("voisko sen perinteisen kuvan hymyilevästä vainajasta korvata kuvalla Långstrumpista ilman paitaa?"). Järkyttävintä Handymanille taisi kuitenkin olla se kun joutui pitämään ensimmäiset sairauslomapäivät koko neljän vuoden työuran aikana, koska Virpi Salmikin on sitä mieltä, että saikulla saa olla elämänsä aikana vain kaksi päivää.

Meille on lyhyen ajan sisään tullut paljon uusia väriseviä laitteita. Ensin Handyman vaihtoi vanhan parranajokoneensa uuteen, jossa erona vanhaan on paitsi itsepuhdistavat ohjelmat, myös se, että uusi irrottaa partakarvoja Handymanin naamasta. Seuraavaksi piti päivittää analogisesta hammasharjasta digitaaliseen, koska Handyman on todettu odontologisesti haastavaksi. Ja koska mä olin sairaana, Handyman sai ihan itse ostaa just semmoisen hammasharjan kuin koki välttämättömäksi ja tietty siinä on sit kaiken maailman deep clean -ohjelmat ja kiillotus-hierontakärjet. Lisäksi se hammasharja tietää, koska pitää vaihtaa suun puolelta toiselle ja koska sillä painetaan liian lujaa. Ja koska siinä on pienen ydinvoimalan tehot, se heiluttaa päätä niin voimalisesti, että mä oon varmaan saanut tärinäneuropatian. Kolmanneksi mä pyysin Handymanilta synttärilahjaksi Crazy Feet -jalanhierontakoneen, joka lähinnä tärisee ja aiheuttaa alakertaan kovasti häiritsevää melua, mutta ei juuri hiero jalkoja, mutta on pinkki.

Elämyskameli suosittelee
tärinä ja värinä