Facebookin konflikti

Mä en yleensä klikkaa kenenkään muun fb-linkkejä paitsi Vilungin. Tämä siksi, että Vilunki postaa takuumielenkiintoisia ja hauskoja linkkejä, jotka eivät ole viiruksia tai spämmejä tai mainoksia. Kaikilla ei ole näin. Mulla on huonoja kokemuksia monien muiden linkeistä. Tänäänkin painoin veltosti Simpsoneita katsoessani jonkun Handymanin sukulaisen Homer-aiheista linkkiä ja paitsi etten mä nähnyt Homeria, Safari avasi viisi sivua mainoksia ja se pirullinen valelinkki postautui mun seinälle enkä mä huomannut sitä ennen kuin puolen tunnin jälkeen ja sittenkin vasta ystävällisen kaverin huomautuksesta. Mä en tajunnut koko juttua, koska en ollut edes keskittynyt asiaan. Minä typerys. Handymanin linkkejä ei klikkaa kuin masokistit ja monen muun linkit on joko vanhoja uutisia tai tylsiä ja liian vakavia artikkeleita. Ainoa poikkeus on nasevasti otsikoidut blogikirjoitukset. Niitä mä jaksan lukea. Jos joku lähettää mulle linkin, sen mä tietty katson, koska siinä on ajateltu mua henkilökohtaisesti. Mä luulen, että suuri osa feisbuukkilaisista käyttäytyy linkkien kanssa samalla lailla enkä suinkaan luule kenenkään täälläkään noita mun linkkejä katsovan, enemmänkin ne on mulle muistiksi.

Mun työhistoria on ollut kauniisti sanottuna repaleinen ja mä oon vaihtanut työpaikkaa melko usein. Huolimatta hattaruudestani mä oon yleensä suunnitellut työasiat kuitenkin tarkasti ja tykkään tietää ainakin puoli vuotta eteenpäin, milloin mä oon menossa töihin minnekin. Esim. nykyisen, 1. syyskuuta alkaneen työsuhteeni mä sovin jo helmikuun alussa. Pidän siis suorastaan kummallisena, että seuraavan työstintin mä sovin vasta eilen. Maaliskuun alussa mä vaihdan taas, näillä näkymin kuitenkin vähän pidemmäksi aikaa. Sitten tulee nimittäin erikoistumisessa yliopistosairaalavaihe. Mä luotan täydellisesti siihen, että mun kärsivällisyys kestää, koska sitten työpaikka on niin iso, että työpaikka ja -tehtävät vaihtelevat 1-2 kuukauden välein. Sitten mä pääsen jälleen myös öisin töihin. Mä odotan sitä melko kauhistuneena, koska mä oon nyt kehittänyt täydellisen arkiunirytmin: 22:15-05:40. Päivystäminen laittaa rytmin ihan sekaisin, mutta silti vielä enemmän mua huolettaa se, että joudun valvomaan ja siinä mä oon tosi huono.

Elämyskameli suosittelee
Vilungin linkit

Piste fi

Kiitos Handymanin, blogissa on uusi hieno piirre. Etenkin kännykällä on tuskallisen pitkäveteistä näpytellä osoiteriville koko blogspot.com-ritirimpsu, joten Handyman järjesti mulle yllätyksenä uuden osoitteen. Nykyään Elämyskamelia pääsee lukemaan näppärästi elamyskameli.fi -osoitteesta. Hurraa! Hurraa! Vielä kun saadaan sisältö hiottua mielenkiintoiseksi, niin tästä voi tulla Se Uusi Internetjuttu. Tai oikeestaan toivottavasti ei. Tää on kuitenkin mun päiväkirja.

Kuten Kummityttö eilen osuvasti totesi: "Ei oo enää kesä". Aika pimeää tuntuu olevan aamulla töihin lähtiessä, vaikka nyt vielä onneksi aurinko ehtiikin nousta ennen kuin ehtii sisälle espoolaiskolossiin puoli kahdeksaksi. Myös illalla näin seiskan maissa täytyy olla jo valot sisällä tai törmäilee esineisiin. Vuoden kiertokulun ihmettelijät voivat seurata auringon nousu- ja laskuaikoja hienosti graafisesti täältä, koska tätä varten internet on keksitty.

Elämyskameli suosittelee
ajankulun päivittely

Mikroblogi

Mä asensin puhelimeeni Vilungin mainion suosituksen perusteella Blogger-ohjelman ja pystyn nyt päivittämään blogia milloin vain mistä vain. Kauhean pitkiä kirjoituksia ei viitsi kuitenkaan matkan päältä tehdä, koska puhelimen näppäimistö ei ole siihen suunniteltu. Tästä tulee siis makroblogin ohella mikroblogi. Uusi hieno puhelinohjelmisto ei kuitenkaan valitettavasti pysty korjaamaan sitä ongelmaa, ettei mulla oo mitään sanottavaa.

Me käytiin Handymanin ja Hämeenlinnassa asuvan Täti-ihmisen kanssa toissapäivänä Ideaparkissa ja Tampereella. Mä oon käynyt Ideaparkissa kerran aiemminkin muutama vuosi sitten ja muistan, etten oikein paikasta perustanut. Sama juttu kävi nytkin. Sukarin Topi on halunnut säästää valitsemalla läpinäkymättömän kattomateriaalin, joten Ideapark on synkkä ja ahdistava paikka, jossa myydään guttaperkkakoriste-esineitä ja sisustustyynyjä. Tampere on kivempi paikka, siellä on valoisaa ja kaunista, kuumaa mustamakkaraa ja tuoreita munkkeja.

Mainosmarinaa

Mä tiedän että mikään ei ole niin puhkikaluttu aihe kuin H&M:n mainokset, mutta silti mun on ryhdyttävä niihin. Se uusin mainostyttö on nimittäin niin kauhean kalpean ja anorektisen näköinen kuoppaposki että oikein pahaa tekee. Handyman on sanonut, että mallien ei tarvitse olla kasvoistaan kauniita, koska he ovat ammatiltaan henkareita ja se todella pitää paikkansa tän naisen kohdalla. Täti mainostaa ainakin jotain roikkuvaa neuletta ja mä sanon täti, koska se näyttää nelivitoselta. Mä en yleensä juuri kiinnitä malleihin huomiota, mutta kun tää on niin sairaalloisen kalpea, että mun sisäinen sisätautilääkäri haluaisi livauttaa sen salaatinlehden väliin pari Obsidania. Kontrasti kaameaan Lindexin muumuuhun pukeutuneeseen ihanaan ja terveen näköiseen Reese Witherspooniin naapuriabribusissa on silmiinpistävä.

Ylioppilaskirjoituksista ei ole kahtatoista vuotta ja nyt kävi niin, että mä en olisi osannut vastata kuin kahteen biologian kysymykseen ja korkeintaan kolmeen fysiikan kysymykseen. Se masentaa. Lisäksi mä järkytyin huomatessani, että monet historian kysymykset kuulostivat huomattavasti kiinnostavammilta kuin biologian kysymykset (paitsi nuijasota). Kuinka niin paljon voi unohtaa? Mä oon kyllä varma, että vaikka luin jokaisen mahdollisen biologian kurssin, en olisi 10 vuotta sittenkään osannut suoraan nimetä kahta mesipistiäistä (ellei ne nyt oo mehiläinen ja kimalainen, muita ei tuu mieleen). Mä ihailen abiturientteja. Ne tietää niin paljon asioita! Ne käyttää myös maolia eikä yritä itse muistaa vismutin suhteellista atomimassaa tai normaalin sappirakon seinämän maksimipaksuutta. Ollapa itse yhtä fiksu.

Elämyskameli suosittelee
yleissivistys

Polar-tyttö

Mun sykemittari palkitsee käyttäjänsä riittävästä liikunnasta viikottain pokaalilla. Mulla on tapana pitää sykemittaria vesijumpassa ja -juostessa päällä, jotta mä saan pokaalin. Jos pokaali jää saamatta, niin mua ottaa päähän, joten mun on pakko muistaa käyttää vyötä joka kerta. Suhtaudun kuitenkin toistaiseksi vielä leikkimielisesti sykemittarin käyttöön toisin kuin eräät ammattilaiset luulevat. Viikon sisään kahdesti on tuntematon nainen alkanut jutella mulle uimahallin suihkussa sykemittarin käytöstä. Olen kokenut itseni ihan Polarin myyntineuvottelijaksi, koska mun mielestä se laite on hyvä (ei pelkästään pokaalin takia). Nää suihkukontaktit on vähän hämmentäneet mua, koska mulla ei oo tapana keskustella ventovieraiden alastomien ihmisten kanssa työpaikan ulkopuolella.

Me käytiin Handymanin (ja mun vanhempien) kanssa eilen Habitaressa. Rompetta oli moneen makuun. Mua kiinnosti eniten Tempur-sänkyosasto, koska semmoisen hankkimista on hankittu jo jonkin aikaa. Suomenojan Vepsäläisen Virpi-myyjä oli ihana ja innokas, mutta kauppa jäi tällä kertaa tekemättä. Ehkä ensi vuonna. Tempurin lisäksi Vallilan kankaat ja mukavat tietokonetuolit kiinnosti sen verran, että muistan sellaisia katselleeni. Muuten oli meininki kuin huonekalukaupassa (no daah).

Elämyskameli suosittelee
sykemittaripokaali

Hurjat työt

Uusi työpaikka on osoittautunut mukavaksi. Työkaverit ovat kivoja, työmäärä toistaiseksi kohtuullinen (kyllä se tästä vilkastuu) ja matkakaan ei ole täysin sietämätön. Tänään mä pääsin tekemään itselleni jotain aivan uutta nimittäin läpivalaisututkimuksia. Kyseessä on menetelmä, jossa tutkitaan (nykyään) yleensä ruoansulatuskanavan toimintaa ja rakennetta varjoaineen ja säteilyn avulla. Tutkitaan esim. nielemisheijastetta niin, että potilas nielee varjoainetta ja samalla nielua kuvataan parin-kolmen kuvan sekuntivauhdilla, jolloin nähdään, kuinka varjoaine etenee suusta ruokatorveen. Läpivalaisu on hieman vanhanaikainen tutkimusmenetelmä, jonka muut menetelmät ovat hiljalleen monissa tutkimuskohteissa syrjäyttämässä. Edelleen kuitenkin eräät toimenpiteet tehdään miltei poikkeuksetta läpivalaisussa, joten käyttö on syytä osata. Sitä paitsi se oli hauskaa! Siis mun mielestä, todennäköisesti ei potilaan. Pääsi puuhailemaan. Hoitajat suosittelivat fiksusti, että mun pitäisi tietää, miltä varjoaine maistuu ja villisti pyörivä tutkimuspöytä liikkuessaan tuntuu. Varjoaine oli vastenmielistä, pöydän liikkuminen pelottavaa, mutta onneksi mun ei tarvinnut sentään matkustaa pöydällä letku ahterissa kuten potilaiden.

Työmatka on tosiaan ihan ookoo. Sen mä oon huomannut, että jokaisella matkalla ainakin yksi vaihto on tehtävä juosten, koska liityntälinjat menevät aina tipalle, toistaiseksi oon kaikkiin ehtinyt. Edes aamuherätys (5:40) ei oo ottanut kauhean koville, ellei Handymanin marmatusta lasketa. Kyllä herätyksetkin vielä suruksi muuttuu, kun aamut tästä edelleen pimenee. Toisaalta pitää mennä viimeistään kymmeneltä nukkumaan kuin kiltti tyttö ainakin, niin pärjää.

Amerikan Amazon lähetti mulle ystävällisesti pyynnöstä Housen seitsemännen kauden DVD:llä ja mä siirryn nyt sitä seuraamaan. Mukavaa viikonloppua!

Elämyskameli suosittelee
läpivalaisututkimusten kohteeksi joutumisen välttely

Syysaurinko

Aurinko on taas tänä viikonloppuna hellinyt palvojiaan ja meitä muitakin. Hämmästyin suuresti, kun kävin toissapäivänä Geen kanssa uimassa ja onnettoman tunnin pulikoinnin aikana aurinko ehti polttaa mun olkavarret, rinnan ja polvet. Gee lainasi mun paloista koostuvaa vesijuoksuvyötä ja sai vartalolleen voipaketin kokoisia muuta ihoa vaaleampia laikkuja. On jotenkin niin vaikea uskoa, että Helsingissä syyskuussa auringolla on mitään tehoa melanosyytteihin neljän aikaan iltapäivällä, mutta uskottava se on. Toivottavasti huomenna sataa vettä niin ei tule vammoja.

Mä suunnittelin käyväni kesällä Hannes Heikuran Dark Zone -näyttelyssä. Kesä meni ja mä unohdin. Tänään selailin vanhaa Yhteishyvää ja siellä sitä mainostettiin. Kreivin aikaan sattui Yhteishyvä käteen - tänään on näyttelyn viimeinen päivä. Pakkasin Handymanin mukaan ja mentiin. Hyvä että mentiin, hieno oli. Erityisesti mä pidin Väinämöisen kentällä otetusta kuvasta, jossa pikkupoika hyppää. Se oli niin hieno, että saisi melkein tulla seinälle (siis melkein yhtä hieno kuin Handymanin Homiksesta ottama kuva tai sammutuspeite).

Elämyskameli suosittelee
Hannes Heikuran Dark Zone -näyttely (vielä pari tuntia auki!)

Uusi työpaikka

Toissapäivänä oli viimeinen työpäivä entisessä ja eilen ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Vanhasta paikasta lähteminen oli ikävää. Väki siellä on niin mukavaa ja paikkakin on hyvä. Mä tiesin, että entisessä työpaikassa on tapana antaa pois lähtevälle työkaverille lahjaksi muumimuki, josta mä olin etukäteen vähän harmissani, koska mun mielestä muumimukit ei oo mitään kauheen kivoja. Ilmeisesti työkaverit oli lukeneet mun ajatukset, koska ne oli hylänneet rutiinit ja ostaneet mulle viisi kerää Seitsemän veljestä -lankaa! Ihan loistava lahja. Lisäksi työpaikan taiteilija oli tehnyt upean kortin, jonka kuvituksessa yhdistyivät mun intohimot (uiminen, neulominen, radiologia ja vihreät banaanit). Kaiken kukkuraksi mun pomo oli vielä ostanut mulle ihastuttavan suloisen Jamie Oliverin Little Star -mukin (it's darling), koska se kuulemma kuvasti mua niin hyvin. Herrinjee, aivan liiallista.

Uusi työpaikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siellä kun pääsee asioista kiinni, niin en yhtään epäile, ettenkö viihtyisi siellä varsin hyvinkin. Eilinen oli vielä aika kaoottinen, kun oli kaikkea käytännön asiaa (esim. avaimet ja tunnukset) järjestettävänä. Itse töitä mä tein aika vähän, mutta muutaman kuvan kuitenkin katsoin. Aika haastavalta tuntui, kun siellä yhtäkkiä peruskeuhkokuvien väliin sattui lasten kuvia, joista mulla ei oo mitään kokemusta ja jotka on pirullisen vaikeita. Onneksi saa olla tyhmä ja kysyä. Haastavalta tuntuu myös töihin pääseminen, vaikka kotimatkalla huomasin, että sopivana hetkenä mennessä vaihdot välihölkällä hoidettaessa ehtii kotiin 40 minuutissa.

Tänään mä en sit mennyt minnekään työpaikkaan, koska oli fysiikan ja säteilysuojelun tentti. Kysymykset olivat oikeastaan ennalta tiedossa, koska aiempien vuosien tenteissä samat seitsemän kysymystä on pyörineet kuin hyrrät (itse tentissä on viisi kysymystä). Totesin vain, että kun ei ole minkäänlaista tenttirutiinia, niin tuntuu mahdottoman hankalalta saada asioita paperille. Ensinnäkin oli tosi vaikeaa, kun jo kirjoitettua tekstiä ei voi editoida (esim. lisätä lauseita väliin), joten selostuksesta tuli aika kaoottinen. Toiseksi oli yllätys huomata, että monimutkainen asia, jonka mä kyllä luulen sopivalla syvyydellä ymmärtäneeni ja jonka mä olen selittänyt usealle kaverille, olikin mahdottoman hankalaa saada kirjoitetussa muodossa johdonmukaisesti selvitettyä. Puhumattakaan siitä, että etusormi tuli kipeäksi, kun viime aikoina ei oo tullut treenattua käsin kirjoittamista, joka on kestävyyslaji. Onneksi tenttirutiini on helppo saada kehitettyä, koska vielä ennen erikoislääkäritenttiä (suuri pelottava mörkö tulevaisuudessa) on ohjelmassa Meilahden sisäänpääsytentti ja mahdollisesti tämän päivän tentin uusinta. Toivottavasti erikoislääkäritenttiin mennessä on rutiini hallussa, en haluaisi reputtaa etusormen kivun vuoksi.

Elämyskameli suosittelee
etusormitreeni