Päivystysvapaalla

Jälleen päivystysvapaalla, jee! Mun jee-sanan käyttö lisääntyy päivystysvapaalla merkittävästi muuhun aikaan verrattuna. Kerran olen jopa todennut "Friba friba jee jee jee!" Inhibitiot on alhaalla, päivystysvapaa vastaa hyvää hiprakkaa ilman että tarvitsisi juoda pahanmakuista alkoholia. Se toimii ennen kaikkea psyykkisesti, sillä esim. viime yönä mä nukuin ihan hyvin, nukuin puoli kolmesta puoli kymmeneen. Silti olen tänään käyttänyt jee-sanaa ja myöhästynyt sovituista aikatauluista useamman kerran. Jonkinlaista harkintakykyäkin olen kuitenkin käyttänyt, koska Handymanin sydäntäsärkevästä maanittelusta huolimatta en ostanut uutta digiboksia vanhan, kieltämättä ärsyttävän usein kaatuilevan laitteen sijaan. Parempi pitää vanha laite vanhoine vikoineen kuin opetella uuden laitteen uusia vikoja.

Työyö oli mukava. Illalla oli paljon hommia mutta me saatiin apua, joten oli ihan leppoisaa. Alkuyöstä kaverin mentyä nukkumaan puuhailin koko ajan jotain. Kahdelta havahduin pohtimaan, miksi ihmeessä mä puhkaisen vanhan taaton virtsarakkoa 7 mm:n paksuisella metallisella terävällä putkella kahdelta yöllä. Miksi vaari ei saanut nukkua rauhassa vaan oli yösydännä kyyditetty tällaista hommaa varten sairaalaan? Ei sitä kauaa ehtinyt pohtia, kohta oli kusi sukassa (sananmukaisesti). Illalla Tulli toi huumekuriiriepäillyn, jolta pyydettiin vatsan TT-tutkimusta huumepakettien osoittamiseksi. Lähetteessä kuitenkin kerrottiin, Tullin epäilevän potilaan kuljettavan "muumeita" elimistössään ja mua nauratti niin kovasti, ettei tulkinnasta meinannut tulla mitään. Vieläkin naurattaa, kun mä mietin sitä. Muumeita! Okei, ehkä se on hauskaa vain läsnäolleelle.

Mä en muista, oonko jo hehkuttanut Lotta Backlundia täällä. Mä oon kyttäillyt sitä jo kauan, koska se on niin hauska. Mä oon melkein sen sydänystävä, koska mulla on sen kanssa neljä yhteistä fb-kaveria, me ollaan samanikäisiä (tai ainakin samana vuonna syntyneitä) ja meillä on aina Budapest (Backlund on syntynyt siellä ja mun isä oli siellä vuosikausia töissä joskus 80-90-luvun taitteessa, joten mä oon käynyt siellä monta kertaa). Mutta siis Lotta Backlundilla on uusi blogi, jota mä luen hurmoksessa ja ääneen nauraen, se on ihan loistava.

Elämyskameli suosittelee
Lotta Backlundin blogi

Lehdistö

Mä en yleensä tapaa laittaa linkkejä Facebookiin. Tai jos joskus tapaankin, niin en uutisia. Mulla on kuitenkin hyvin paljon kavereita, jotka linkittää uutisia eri nettisivuilta, mun feedi on täynnä linkkejä toimittajien kirjoittamiin uutisiin. Jotkut linkittää jopa säätilaa. Mulla on aina vähän epämukava olo kun joku laittaa feediin uutislinkin. Siitä tulee sellainen fiilis, että linkittäjä luulee, että mä en seuraa aikaani. Etenkin silloin olo on kummallinen, kun laitetaan linkki johonkin uutiseen ilman, että linkittäjällä olisi mitään sanottavaa tai omaa näkökulmaa uutisesta. Tulee vain linkki ja ehkä joku yksittäinen sana, vaikkapa "ohhoh". Linkeistä pystyy vakoilemaan ihmisten käyttäytymistä paljon paremmin kuin statuksista. Statuksia kirjoittaessa ihminen valitsee itse mitä sanoo ja miten sen sanoo. Linkkiä postattaessa ei ehkä mietitä, mitä kaikkea tämä linkki kertoo. Räikein paljastus tulee jo linkitettävässä sivussa. Jos postaa tiedon "oikeasta" uutisesta (vaikkapa jonkun poliitikon sanomisista tai onnettomuudesta) iltapäivälehden nettisivuilta, tulee antaneeksi itsestään sellaisen kuvan, että seuraa vain iltapäivälehtien nettisivuja. Mä oon samaa mieltä Kari S. Tikan kanssa siitä, että iltapäivälehdistön seuraaminen kuuluu jossain määrin yleissivistykseen, mutta Hesarin etusivulla oleva IS:n otsikkolaatikko riittää syvyydeksi. On ymmärrettävää, että jos haluaa kertoa ystävilleen Kimi Räikkösen vetäneen blondilta bikinit päältä luksusjahdilla, on tarpeellista linkata Iltasanomiin, mutta yhtään vähemmän kiinnostavat uutiset mä luen mieluummin jostain oikeasta lehdestä. Mun mielestä on yleensä aika yhdentekevää, mistä yksittäisen uutisen lukee, kunhan osaa suodattaa toimittajan subjektiiviset mielipiteet uutissisällöstä. Iltapäivälehtien nettisivujen huono puoli on se, että siellä tarjolla oleva jatkosisältö ei ole mulle mielekästä. Mä tykkään lukea vakavampia lehtiä, koska siellä muut uutiset on usein sellaisia, etten mä ymmärrä niistä paljonkaan etukäteen ja opin siis koko ajan jotain. Mut tää on siis vain mun oma ja siten todennäköisesti hyvin väärä mielipide.

Mä varasin tänään huoneen Naantalin kylpylästä syyskuulle! Mä en oo varmaan ikinä ollut Naantalissa enkä tiedä sieltä mitään muuta kuin Muumimaailman ja sen, että Heikelä Korporaation Heikelä pitää sitä hyvänä kesäkaupunkina (hyvä syy jättää menemättä), mutta kun tarjoutui tilaisuus mennä koulutukseen Naantalin kylpylään ja kylpeä pari iltaa, niin eihän sitä voi ohittaa. Pääsee vielä kaverin kanssa! Mä oon jo ihan innoissani.

Glockenspiel

Kevin-leffan jälkeen mulla on soinut päässä jatkuvasti Buddy Hollyn Everyday. Mikäs siinä, suloinen pieni rallatus ja hauska kellopelimäinen pimputus. Mä oikein tahallani hyräilen sitä mukavissa tilanteissa, esim. kotona puuhaillessani, ulkona kävellessäni tai uimassa, koska Kevinin ahdistava tunnelma vähän tuhosi kappaleen keveyttä. Musiikkivalinnat olivat kyllä leffassa täydellisen onnistuneita ja mitä enemmän mä sitä leffaa muutenkin mietin, sitä paremmaksi se muuttuu. Ei ollut ehkä se paras valinta leppeään hotelli-iltaan, mutta kulttuurielämyksenä erittäin onnistunut.

Juhannusjuhlat olivat myös onnistuneet omassa kategoriassaan. Mukavaa väkeä, hauskaa oli. Kokeilin uudelleen tehdä falafeliä ja se oli jälleen hyvää. Tällä kertaa sen keralle tein satay-kastiketta ja tämä oli yllättävän onnistunut kombinaatio. Ehkä jopa parempi kuin viimevuotinen vetinen jogurttikurkkusoosi, niin herkulliselta kuin se kuulostaakin.

Mä kävin tänään Töölössä selkäleikkauksen jälkitarkastuksessa. En tavannut leikannutta lääkäriä vaan jonkun toisen, joka oli mukavasti ajoissa. Kovasti paljon meistä kumpikaan ei käynnistä hyötynyt - kun olin sanonut, että olen pääosin oireeton, lääkäri oli kovin tyytyväinen ja alkoi toistella, että sitten ei tarvitse jäädä poliklinikalle seurantaan. No en mä muuta odottanutkaan. Sellaisen ohjeen se antoi, että jos se vaivaa, kannattaa ensin levätä ennen kuin ottaa särkylääkettä. Pöljä neuvo. Silloin kun se vaivaa, mä otan särkylääkettä voidakseni levätä. Ei se kävellessä tai liikkuessa vaivaa vaan nimenomaan levossa. Mut ehkä mä luotan enemmän itseeni kuin johonkin random neurokirurgiin. Eihän se sitä kipua tunne. En aio kuitenkaan täysin hylätä neurokirurgin neuvoja vaan ottaa vaarin sen suosituksesta alkaa uida selkää. Kuulemma selkäuinti on diskusprolapsipotilaille parasta vesiliikuntaa. Rintauinti ei ole suositeltavaa. Edelleenkin aion käydä myös vesijuoksemassa, kun saan seuraa, mutta yksin käydessä voisin testata selkäuintitaitojani.

Elämyskameli suosittelee
oikea vesiliikuntalaji jokaiseen vaivaan

Glo

Spontaani minilomanen! Tarkemmin erittelemättömästä syystä tuli tarpeelliseksi käyttää pikaisesti Palace Kämp -yhtymän palveluksia. Tarve todettiin tänä aamuna ja koska Palace Kämpin ravintoloihin ei voi varata netissä pöytää samalle päivälle, kohdistui valinta hotelliin. Handyman varasi Kluuvin Glo-hotellista huoneen ja täällä me nyt ollaan! On lupsakkaa olla kotikaupungissa hotellissa. Illan aikana on käyty jo pariin otteeseen kotona ensin hakemassa tavaroita ja myöhemmin laittamassa kikherneet likoamaan (se unohtui ekalla kerralla) ihan stressittä. Käytiin myös syömässä (Yliopistonkadun Memphis, pettymys) ja leffassa, josta tuonnempana lisää. Nyt katsellaan Kluuvikadulle kuudennen kerroksen ikkunasta. Huoneen erikoisuutena on sellainen suihkunurkkaus, että sieltäkin näkee suoraan ulos. Huoneen ameniteetit ovat hupaisia: minibaarin perusherkkujen lisäksi valikoimassa on esim. gojimarjaluomusuklaa (8 e), purukumipakkaus (4 e) ja kolmen kondomin lajitelma (10 e). Maksutta olisi päässyt spa-osastolle, mutta ei me keretty, kun piti alvariinsa käydä kotona liottamassa kaiken maailman herneitä. Aamulla saa aamupalaa, ihanaa.

Finnkinolla menee tällä hetkellä aika vähän kiinnostavia leffoja. Mä oisin ehkä valinnut Men in Black III:n tai elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (Salmon Fishing in the Yemen), mutta nää ei Handymania kiinnostaneet, joten mentiin katsomaan Poikani Kevin (We Need to Talk about Kevin), joka oli pahan mielen elokuva vailla vertaa. Kyllä ahdisti ja oli aika lannistunut olo sen jälkeen. Onneksi kaikki ihmiset ei oo sosiopaatteja. Ehkä mieluummin olisin katsonut vaikka American Pie 4:n.

Elämyskameli suosittelee

minilomat ja iloiset elokuvat

Pikkusisko

Airi sai pikkusiskon. Se on sen kaima, mutta uudempi ja pienempi. Mä en tarvii hillittömän suurta näyttöä, koska käytän tietokonetta lähinnä fb:n selailuun ja blogin päivitykseen sekä kerran vuodessa pienimuotoisen presentaation tekemiseen. Sen sijaan koneen on syytä olla pieni ja kevyt, koska blogia pitää päivittää ulkomaillakin. Vanha sotaratsu on jo uupunut - tuuletin pärisee, nivelet natisee ja akku toivoo latausta jopa pari kertaa päivässä. Sydäntä lämmittää, että vanhakaan Airi ei kuitenkaan vielä jouda viimeiseen lepopaikkaansa vaan saa uuden kodin Handymanin työpaikkanörtin luota. Siellä sillä leikitään!

Mä join eilen kahvia. Työkaveri oli sitä mieltä, että olisi syytä aloittaa, suositteli maidon kera. Viimeksihän mä treenasin kahvinjuontia valmistumisen jälkeen 2006, jolloin kolmen viikon ajan mä join kahvia töissä päivittäin, mutta kun se ei lupauksista huolimatta muuttunut hyvänmakuiseksi, uuvuin ja jätin leikin kesken. Nyt mulle on viimeisimmän vuoden aikana alkanut tulla epäpuhtaita ajatuksia kahvista. Lähinnä mua kiinnostaisi tykätä café au lait'sta, koska se tarjoilusammio on niin kaunis. Mun eilen juoma kahvidrinkki oli kaksi osaa liikelaitoksen standardipaahtoa (ehkä Juhla Mokka?) sekoitettuna yhteen osaan ykkösmaitoa. Se ei ollut mitenkään mahdottoman pahaa ja siitä jäi hyvä maku suuhun. Mä en todellakaan ala kahvia suuremmin harrastaa ja haluan jatkossakin päivystää ja muutenkin elää ilman merkittäviä kofeiinimääriä, mutta voisihan sitä joskus hullutella tilaamalla sen oleen.

Rexona on päättänyt mainostaa itseään typerällä naiset ovat vahvoja - he eivät ole vahvoja - he ovat vahvoja -lööperillä. Pöllö mainos huomioiden oikein harmittaa, kun olin ostanut uimasaippuaksi Rexonan uutuutta (minttu ja teepuu). Semmoista surkeaa mainontaa kun ei mielellään tukisi. Yllättäen kuitenkin saippua oli aika vinkeää. Se jotenkin oudosti teki ihosta todella viileän tuntuista ja jopa vähän kihelmöivää. Tuoksusta ja kihelmöinnistä tuli sellainen olo kuin olisi peseytynyt hammastahnalla. Jotenkin hassun kiva olo. Muutenkin tietty päivystyksen jälkeisen aamu-uinnin jälkeen olo on varsin hyvä oli sitten ostanut mitä saippuaa hyvänsä.

Elämyskameli suosittelee
vinkeät kokemukset

Handymanin takinkääntö

Me käytiin tänään töölöläisen lapsen synttärijuhlissa. Handyman on edelleen illallakin aivan innoissaan, koska juhliin osallistui myös julkisuudesta tuttu poliitikko. Handyman oli tästä mukavasta miehestä niin otettu, että suunnitteli jo äänestävänsä häntä seuraavissa vaaleissa. Muuta en voi sanoa kuin että onneksi se on eri vaalipiirissä, koska muuten voisi Handymania eläkepäivinä kaduttaa hairahdus apilanlehtimereen. Mutta kerrassaan oli mukava mies ja juhlatkin oli mainion hauskat. Mä oon aina iloinen, kun meidät kutsutaan lasten synttäreille, koska ne on kivoja juhlia. Niissä aikuiset on yleensä hyvällä tuulella ja paikalla on herttaisia ja innokkaita lapsia. Lapset (yleensä kuitenkin yli kaksivuotiaat) ovat lisäksi niin ihanan rehellisen itsekkäitä ja kiinnostuneita lahjoistaan. Itse aikuisena lahjoihin pitää suhtautua jotenkin coolisti.

Mä kävin tänään Tennarin Jogo-baarissa ostamassa jogurttijäädykettä (vai mitä se on?) lisukkeilla. Se oli hyvää! Otin maustamatonta ja mansikkaa, maustamaton oli selvästi parempaa. Lisukkeet oli ihan mainioita! Mä otin mansikan-, kiivin- ja tuoreen ananaksen paloja, pähkinöitä, mysliä ja Tutti Frutti -karkkeja. Sieltä voisi ostaa hyvin mahtavan hedelmäsalaatin jogurttikastikkeella. Ja siis se pehmytjogurtti oli todella hyvää, lämpimällä ilmalla jopa parempaa kuin jäätelö. Ihan nappiin mun makuun.

Mä kävin eilen leffassa entisen työkaverin kanssa. Käytiin katsomassa Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo), joka oli kiva. Herttaisia eläimiä ja ystävällisiä ihmisiäkin. Ideana se, että toimittajayksinhuoltajaisä muuttaa kahden lapsensa kanssa taloon, jonka kylkiäisenä tulee eläintarha, joka pitäisi saada toimimaan. Perustuu löyhästi tositarinaan. Aika tunteellisia juttuja käsiteltiin, esim. kuolemaa monella tasolla, mutta silti ei vaivuttu mahdottoman sentimentaalisiksi. Näyttelijät olivat hyviä ja tuli sellainen olo, että elokuva oli tehty rakkaudella. Ei ehkä paras vaihtoehto toimintaelokuvien ystäville, mutta kevyttä, hyväntuulista viihdettä toivoville eläinfaneille napakymppi. Siitä tuli hyvä mieli.

Elämyskameli suosittelee
ks. yllä

Kuuro

Mä pääsin vihdoin tänään puistojumppaan. Viime viikolla mä päivystin torstaina ja olin kauhean työpäivän uuvuttama torstaina, joten ei tullut mentyä. Tänään mä pääsin lähtemään töistä vasta 20 yli kolme, joten en ihan ehtinyt puoleksi Stadikalle, mutta puistojumpasta myöhästyminen ei ole suuri synti. Jumppa oli muuten kiva, mutta ohjaajan lihaskuntoliikkeet oli puoleksi selkävammaiselle sopimattomia ja toiseksi puoleksi aika tehottomia. Onneksi mulla on omat liikkeet takataskussa. Jos hengailee sopivan kaukana, ei näe ohjaajan mahdollista pahaa silmää, kun puuhailee omiaan. Motivaatiota koetteli rankka sadekuuro, jonka jälkeen tavarat ja jumppari oli aika lailla kastuneet. Toisaalta sade raikasti mukavasti ja onhan siinä nyt eri fiilis jumpata ulkona sateessa kuin sisällä keskellä talvea. Mun alkuperäinen suunnitelma oli mennä uimaan jumpan jälkeen, mutta Helsinki-päivän maksuton sisäänpääsy Uimastadionille esti mun suunnitelman. Rampo totesikin mun olevan antidemari, kun en suostu menemään jonnekin nimenomaan sen takia, että sinne pääsee maksutta.

Handyman on kärsinyt iltaisista päänsäryistä ilmeisesti osin stressiin ja osin nestevajaukseen liittyen. Tänään Handyman ei jaksanut mennä päänsäryn vuoksi lenkille, mutta pyysi sitten kävelylle. Käveltiin Töölönlahdelle ja siitä tänään avattua Baanaa Ruoholahteen. Handyman oli arvattaenkin sitä mieltä, että Baana on sitten viimeistä hipsterihyysäystä ja rahat olisi voinut mieluummin lähettää Espanjaan, mutta mun mielestä se oli ihan kiva. Pääsee näppärämmin Ruoholahteen ja Lauttasaareen keveällä liikenteellä ainakin täältä. Voi kävellä Anopille nopeammin!

Elämyskameli suosittelee
puistojumppa

Keittopettymys

Mä oon niin paljon kohkannut siskonmakkarakeiton ylivertaisesta herkullisuudesta, että mun oli pakko uskaltautua tekemään sitä itse. Lohikeittokin on melkein parempaa itse tehtynä kuin muualla. Valitettavasti siskonsopasta ei tullut samanlaista kotiklassikkoa. Itse soppa oli ihan hyvää, mutta makkarat sisältä ihan liian suolaisia. Todella omituista. No onneksi soppa jäi ravinteliherkuksi.

Siskosta tuli mieleen Pikkusiskon sitkeä duuni tuplamaisteriksi. Tyyppi on nyt YTM&OTM ja aikuisten työssä. Mä ihan pakahdun ylpeydestä. Upee tyttönen, onnea!

Mulla oli töissä yllättävän raskas viikko. Perjantai oli niin kamala päivä, etten sitten terkkarityön muista yhtä tuskallista työpäivää kokeneeni. Potilaita oli kamalasti (noin 60), työolosuhteet eivät toimineet ja meininki oli muutenkin ihan kaoottinen. Potilaat olivat toki vielä huonolla tuulella, kun kaaoksen vuoksi aikataulu ei pitänyt ollenkaan. No onneksi tällä erää ultraäänisijoitusta on jäljellä enää 11 päivää. Kun ensi viikon viisi työpäivää jaksaa, niin kesäkuun kahtena viimeisenä viikkona töitä onkin päivystysten ja juhlapyhien vuoksi enää tiistaista torstaihin.

Elämyskameli suosittelee
Soul Kitchenin siskonmakkarakeitto

Lost, returned or broken

Mä päivystin eilen. Äitiyslomalla oleva työkaveri vei mut päivystysvapaan kunniaksi Kasvihuoneilmiöön, koska se toivoi mun ostavan jotain hullua. Se oli niin ällistyttävä paikka, että menin ihan lukkoon enkä osannut ostaa muuta kuin lounasta ja ilimajokelaista pippurisalmiakkia. Tokihan mun ois kannattanut tuoda sieltä Handymanille vaikka luonnollisen kokoinen istuva intiaani, jolla on suden pää sylissä tai toistakymmentä hopeanväristä kynttilänjalkaa, mutta en mä kyennyt. Mainio paikka kyllä kerrassaan. Lounasvaihtoehtojakin oli niin paljon ja ne olivat niin herkullisen näköisiä, että olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia, mutta siskonmakkarakeitto vei voiton ja samalla kielen mennessään. Jälkkäriksi otin lämpimän munkin ja maistelin myös vohvelia. Älyttömän hyvää. Päivystyksen jälkeen yleensäkin kaikki maistuu hyvältä, saati sitten jo muutenkin herkulliset jutut. Mulla on päivystäessä jotenkin sellainen meno, että yleensä syön banaanin ennen kuin se alkaa (kolmelta) ja seuraavan kerran muistan syödä nukkumaan mennessä (kymmenen-yhdentoista maissa). Silloin syön yleensä Saarioisten keiton tai edellispäivän tähteitä. Aamulla syön sitten jugurtin ja ehkä banaanin ja nekin lähinnä siksi, etten joutuisi kantamaan niitä takaisin kotiin. Joskus olisi toki fiksua syödä siinä illallakin, mutta kun sanelemattomien tutkimusten lista saa mut hurmokseen eikä tuu mieleen.

Kesä on kerrassaan tullut. Joka paikassa on vihreää ja tänään Espoossa kärpänen lensi suoraan mun oikeaan silmään. Se oli meille molemmille järkyttävä kokemus, koska sen kärpäsen raaja meni mun alaluomen alle ja mun piti onkia se pois. Mä selvisin vähäisellä sidekalvovammalla, mutta kärpänen joutuu jatkamaan elämäänsä viisiraajaisena, jos ollenkaan. En kuitenkaan talveen vaihtaisi eikä ehkä kärpänenkään.

Elämyskameli suosittelee
siskonmakkarasoppa

Naku perussuomalainen (sit.)

Mä kävin tänään uimassa. Ekaa kertaa tällä kaudella Stadikalla näkyi myös vanha kunnon HH. Ihan sydäntä lämmitti nähdä hänet, vaikka meininki oli entisenlaista. Olin naapurisuihkussa ja koko ajan HH keskusteli oman väen kanssa karhealla äänellä. Erikoisempi tapaus oli reipas keski-ikäinen nainen, joka oli mun naapurikaapissa pukuhuoneessa ja kysyi multa, että oonko käynyt Töölössä selkääni leikkauttamassa. Pakko oli tunnustaa. Tää tyyppi oli anestesiahoitaja Töölön ortopedisessä leikkaussalissa ja sanoi tuntevansa siistin työn jäljen oman talon tuotokseksi. Siinä jonkin aikaa turistiin. Rouva esittelikin itsensä ja kertoi olevansa kaupunginvaltuutettu. Kysyi, oonko mä helsinkiläinen ja kun myönsin, niin se antoi mulle käyntikorttinsa. "Laita vaikka meiliä!" Heti Stadikan ulkopuolella mun piti googlata se tyyppi ja tokihan se osoittautui perussuomalaiseksi (sit.). Mun mielestä on jotenkin säälittävää olla poliitikko ilman, että liittyy puolueeseen. Se on aika puolivillaista politikointia. Mut tää tyyppi oli puolivillaisuudestaan huolimatta mukavan tuntuinen ja iloinen. Mä tykkäsin.

Me käytiin Handymanin sekä Neurologian nuoren toivon kanssa Ilonassa syömässä. Neurologian nuori toivohan on mun kurssikaveri, joka on edelleenkin kandi, vaikka on jo vuosia sitten väitellyt ja ihan kohta dosenttikin (jos siis ei olisi kandi). Hyvä jätkä ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Neurologian nuori toivo on toki jo muuttanut Suomen ahtaista tutkimusasetelmista ulkomaille ja nyt jo toisille ulkomaille (Briteistä Bostoniin). On mukavaa, että hän mahduttaa meillä kyläilyn Suomen reissuunsa.

Puolustusvoimat viettää tänään lippujuhlaansa. Tärkeämpänä juttuna kuitenkin mun vanhemmilla on tänään 35-vuotishääpäivä. Mä oon niistä niin ylpeä! Onhan se komeaa olla naimisissa 35 vuotta. Mä oon juhannuksena ollut naimisissa 3,5 vuotta ja sekin on mun mielestä jo hienoa. Nii ja sekin on onnittelun arvoista, että Vilunki juhlii muutaman päivän päästä viisi- tai kuusivuotishääpäiväänsä (vai seitsemän?). Onnea!

Elämyskameli suosittelee
syyt juhlaan

Penkassa viihdytään

Kerroin viime viikolla, kuinka äitini Volkswagen järjesti meille jännitystä mäntsäläläisellä bussipysäkillä. Auto korjattiin ja rohkeasti oli suunnitelmissa lähteä sillä ylioppilasjuhliin Pirkanmaalle. Äiti toi sen meille perjantai-iltana ja ajateltiin vielä illalla lähteä vähän ajelemaan illaksi Espooseen. Päästiin Länsiväylälle ja siinä se taas hajosi, sama valo syttyi eikä yli viittäkymppiä saanut ajaa. Huomaavaisesti se kuitenkin hajosi Lauttasaaren kohdalle, joten saatettiin mennä kylään Lankomiehelle. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Enpä tiedä, ostaisinko itse VW-merkkistä autoa tämän jälkeen.

Tänään me vietiin Uimakaveri Geen 1,5-vuotias poikanen leikkipuistoon, jotta kundi ymmärtäisi, että muidenkin kuin vanhempien kanssa voi hengailla. Jätkä oli ihan tyytyväisnä, koska sai leikkiä idolinsa Handymanin kanssa. Oli kovin sateista, joten me oltiin ihan kiintymysvanhempina lapsen perässä koko ajan sateenvarjoinemme (sen takia koko ajan sen perässä, ettei me voitu istuakaan missään, kun kaikki penkit oli märkinä). Mulle tuli kovin haikea olo, kun näin puistotönön seinässä tiedotteen kesäruokailuista. Se vasta oli elämää, kun saattoi pyöräillä leikkipuistoon muovilautanen, -lusikka ja -muki repussa ja sai puistontädiltä hyvää soppaa. Nykyään täytyy mennä ravitsemuskeskukseen syömään omituisia ruokia kuten chili-rock-broileripataa tai siskonmakkarakastiketta ja maksaa niistä bussilipulla. Ei saa enää iloiselta tädiltä maksutonta soppaa.

Elämyskameli suosittelee
maksuton soppa