Lomalla

Kyllä se sitten kuitenkin iski, haikeus, vikan sairaalapäivän jälkeen. Etenkin, kun oli ihan poikkeuksellisen rauhallinen päivä. Mukavahan sinne olisi ollut jäädä yöksikin, paitsi kun illalla selvisi, että klo 1:00 on tulossa suuronnettomuusharjoitus eli leikitään että lentokone on pudonnut ja varusmiehiä roudataan ympäri pääkaupunkiseutua sairaaloista toisiin. Aamupalaksi oli varattu puuroa. Ehkä sitä voi nukkuakin, ei se leikkipotilaiden hoitaminen keskiyöllä ole niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa.

Homis jo ehti melkein närkästyä Elämyskamelin hitaasta kyttyräntyhjennyksestä. Oltiin sunnuntaina nimittäin syömässä virallisimmassa elämyskeitaassa Flamingossa. Toki bonuspisteiden toivossa valittiin Amarillo. Onneton rafla. Palvelu oli äärettömän hidasta ja kankeaa. Annokset eivät kaikilta osin vastanneet luvattua. Jotenkin säälittävintä oli se, että lista oli varsin suppea, S-etukorttitarjouslistalla oli sellaisia annoksia, joita ei normaalilistalla ollut. Selvisi, että ravintola pitää viikonloppuisin supistettua listaa käytössä, koska koko listan pyörittäminen vie tarjoilijan mukaan liikaa aikaa (!). Ja tosiaan muutenkin ravintolakäynti kesti yli tunnin eikä kukaan ottanut muuta kuin pääruokaa. Älkää menkö sinne. Ei, älkää!

Handyman on hajalla taloyhtiön hallituksen asioista. Tulossa on ylimääräinen yhtiökokous jonkin muotoseikan vuoksi ja Handyman pelkää jo nyt mummojen kouhotusta ja vouhotusta kaiken asiaan kuulumattoman tiimoilta. Mummothan olivat kevään kokouksessa litistäneet Handyman-paran miltei perunan kokoiseksi. Isännöitsijäkin ihmetteli, että eihän missään yhtiökokouksessa ole noin aggressiivisesti käyttäydytty miesmuistiin.

Nukkumaan!

Tänään olen pääasiassa tehnyt...

...villahousuja. Kahdet on jo valmiina. Ja jälleen sellaista kokoa, ettei mahdu kellekään tuntemalleni tällä hetkellä olemassa olevalle ihmiselle.

Handyman jotain röhkii makkarin puolella. Sillä on kyllä outo unirytmi viikonloppuisin: herää joskus ennen seitsemää, sitten puuhailee tekemättä juuri mitään muutaman tunnin, käy suihkussa yhdeltätoista ja onkin puoleltapäivin jo niin väsynyt, että käy nukkumaan pariksi tunniksi. Suihkua lukuunottamatta kuulostaa parivuotiaan rytmiltä.

Eilen käytiin Katjn:n (vai Katjnin) ja Homiksen kanssa ex tempore -reissulla Lohjalla. Handyman ja Homis kurnuttivat takapenkillä melkein koko matkan älyttömyyksiä (etenkin Handyman, obviously, koska Homis on hillitty "nuori"mies). Vietiin Millan vaipat tulevalle käyttäjälleen. Mä en ollutkaan koskaan Millaa tavannut aiemmin, mainio vekara! Handyman oli luonnollisesti ihan pähkinöinä vauvasta, koska sillähän on suuria vaikeuksia käyttäytyä normaalisti ylipäänsä kenenkään ihmisen seurassa, puhumattakaan sellaisen, joka toimii monin tavoin eri lailla kuin keskimääräinen aikuinen ihminen. Handyman on aina ihan innoissaan erityisesti vauvoista - jo kaupassa se käy vakoilemassa kaikissa kärryissä matkustavia lapsia ja nyt oli jopa mahdollisuus ottaa vauva syliin! Uskalsi, ja tästähän on Handymanin fb-profiilikuvassa todistekin. Handymanin veli on toistaiseksi kieltäytynyt tunnustamassa fb:ssä olevansa Handymanin veli niin kauan kuin profiilikuvassa aivastetaan. No nyt ei aivasteta enää ja kyllä jännittää, riittääkö vaihto Tom Selleck -henkiseen kuvaan (vain viikset puuttuu) palauttamaan pikkuveljen kunnioituksen.

Lohjalta paluumatkalla Espoon jälkeen takapenkki olikin jo hiljempaa, koska oli saanut maarun täyteen elämyskeitaalla (Nihtisillan ABC) ja pojat saivat sieltä myös hieman alkojuomia kestääkseen itsensä ja toisensa.

Uusia työkuvioita

Kävin aamupäivällä tulevassa työpaikassa. Ottivat mut tosi lämpimästi vastaan. Istuin uuden pomon kanssa tunnin käymässä läpi työnkuvaa, työaikoja ym. käytännön asioita ja tutustuin paikkoihin. Erinomaiselta vaikuttaa. Omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat ensiluokkaiset, itse saan määrätä tuntini ja kiireeni ja talo rohkaisee tekemään työn hyvin, mikä sopii mulle mainiosti, edellisissä työpaikoissahan tähän ei annettu mahdollisuuksia. 6.10. aloitan ja sittenhän sen näkee, kuinka nämä kauniit periaatteet toteutuvat käytännössä. Mä olen pikku hiljaa sitä paitsi alkanut ymmärtää nää työelämän pelisäännöt työntekijän vinkkelistä - niin kauan kun kohtelu ja meininki ovat ok, voi olla tyytyväinen ja sit kun alkaa ketuttaa, niin on parempi lähteä. Toki mä ymmärrän senkin, että kaikissa ammateissa ei oo käytännön mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa aina kun ottaa päähän, mutta niin kauan kuin mulla tämmöinen vaihtoehto on, niin tyhmähän mä olisin, jollen sitä käyttäisi.

Uudessa työpaikassa on edelleen myös se etu, että sinne on hyvät yhteydet kotoa. Lisäksi se on iso firma ja toimipisteen vaihtaminen niin halutessaan on helppoa. Nythän mä meen sinne vuokrafirman kautta, mutta pääsee sinne suoraankin, jos alkaa kiinnostaa. Jiphii!

Käväisin hakemassa uuden passini. Itiksessä törmäsin vanhaan käsityönopettajaani. Sympaattinen nainen. Ensin hän kertoi pitkään terveydentilastaan, olin itse asiassa päivystyksessä kerran hänet ammatillisessa mielessä tavannut ja diagnosoinut hänellä melko harvinaisen kroonisen sairauden, jonka vaiheista hän halusi kertoa. Lisäksi tämä opettaja sattuu olemaan entisen työkaverini anoppi, joten kuulin sieltäkin uutisia - oli työkaveri saanut alkukuusta pienen pojan! Lähetinkin heti tuoreelle äidille onnittelut ja sovittiin, että käydään jokin päivä kävelemässä, kun asuvat tässä lähellä. Jos vaikka vaippoja tarvitsisivat...

Alkava viikonloppu näyttää ihanan vapaalta, mitään muuta en ole suunnitellut kuin jumppaa huomiselle. Ei kellään olisi Handymanille hommia?

Satavuotias ja tortikollis

Eilen oli Malmin sairaalan satavuotispäivät. Tämän kunniaksi oli rauhallinen päivystyspäivä ja -yö. Ihan mun päivystyksen kunniaksi oli pystytetty valtava teltta pihalle ja sieltä sai ruokaa ja juomia, limsaakin onneksi. Odotushuoneessa oli kahvia ja pullaa ja mummot oli ihan fiiliksissä. Niin oon mäkin: enää kaksi työpäivää!

Tänään aamulla töistä lähtiessä kuului niskasta kova napsahdus eikä pää kääntynyt mihinkään suuntaan. Tortikollis eli kierokaula siis. Siihen kariutuivat päivän suunnitelmat. Otin töissä särkylääkkeen ja elämäni ensimmäistä kertaa lihasrelaksantin (Norflex). Kotiin päästyäni vedin sikeitä seitsemän tuntia, vaikka olin yölläkin nukkunut kohtuulliset neljä tuntia. Sitä ne rauhoittavat tekee. Nyt on vieläkin aika lailla nuokkuvainen olo, kohta pitänee mennä takaisin petiin. Niska on kyllä jo melkein kunnossa, että kyllä kannatti.

Handyman on ihan kännissä, kun se kävi rakennusmessuilla. Siellä on kuulemma jotain salaisia kolkkia, joissa saa ilmaista viinaa. Edellisen kerran se viihtyi niillä messuilla pikkutunneille saakka, nyt on ilmeisesti niin vanha jo, että on kotona jo ennen kymmentä. Osittain syy tähän saattaa olla se, että mä olin sopinut Kekäeläimen ja Miksun kanssa sosiaalista syömistä illaksi ja Handyman halusi mukaan. No mä oon tietysti tyytyväinen ettei mun tarvii herätä aamuyöstä siihen, että känninen rakentaja rojahtaa poikittain sängylle kuten viime kerralla.

Huomenna mä meen tapaamaan tulevaa pomoa, jännittävää! Raportoin sit...

Maanantaittaa

Tänään oli kyllä nahkea päivä töissä. Ei irronnut. Ja piti kuitenkin irrota, kun maanantait on niin pirun kiireisiä ja omien töiden lisäksi piti ohjastaa sitä kreikkalaista (ja kyseessä on siis ihkaoikea kreikkalainen, joka vain sattuu olemaan Malmilla töissä eikä Malmin kreikkalaisia). Onneksi 8 h on kuitenkin aika rajallinen aika (vrt. 24 h, joka tuntuu täysin loppumattomalta) ja sit voi kahvihuoneessa kitkuttaa ihan kiusallaan puolen tunnin ruokatauon, vaikkei olisi edes nälkä.

Iltasella olikin sitten menoa. Kävin ekaksi kidutuskinesiksessä joka oli iihanaa ja kesti yhteensä 45 min luvatun 30 min sijaan. Sieltä riensin lähtöruudun kautta katsomaan Homiksen pöhnäkorismatsia. En ollut arvannutkaan, kuinka auvoisa elämyskeidas Vuosaaren uimahallin palloilusali onkaan! Enhän mä paljon mitään siitä pelistä tajunnut, mutta ilmeisesti kuitenkin enemmän kuin Handyman, joka reippaasti kannusti kaikkia korintekijöitä ja pilkkasi vapaaheitoissa epäonnistujia paidan väristä riippumatta. Alkuun koettiin ongelmaksi sekin, että koska minkäänlaista pelaajaesittelyä ei noissa kakkosdivarin matseissa ilmeisesti harrasteta, ei meillä ollut mitään käsitystä pelaajien nimistä. Niinpä Handyman näppäränä poikana keksi melkein kaikille pelaajille lempinimet, esim. Kirurgi (teki tarkkaa työtä, mutta vaikutti luonteeltaan kohtuullisen vittumaiselta) ja Tupsutukka (poninhäntä). Handymanin kaoottiseen esiintymiseen saattoi vaikuttaa sekin, että oli ottanut migreeni-Panacodin ennen lähtöä, koska Handymanhän (Handymanhan?) kärsii kaikista neitimäisistä sairauksista kuten niskajännityksestä, migreenistä ja psykosomaattisista vatsavaivoista. En pitäisi PMS:ääkään tässä tapauksessa täysin poissuljettuna.

Kameli vaikenee tältä erää, kyttyrä on tyhjä.

Viikonloppu

Viikonloput ovat ihania, etenkin nämä 3-4 päivän viikonloput, joita olen viime aikoina harrastanut. On loistavaa, ettei aina tarvitse tehdä mitään. Lauantaina lähinnä kulutettiin aikaa Handymanin äidin lampunasentamisen lisäksi. Vaippoja tuli tehtyä aika pino. Sunnuntaina käytiin Marylandin, MJ:n, Homiksen ja Katjn:n kanssa grillaamassa (!) Uutelan grillipaikalla, joka oli älyttömän hieno. Metsässä kalliolla, komeat merinäköalat. Nähtiin myös herttaisia vauvoja ja koiria. Jälkeenpäin tultiin vielä pienemmällä porukalla pelaamaan Wii-tennistä ja GuitarHeroa, molemmissa Homis hakkasi muut. Nyt oon rento kuin rentukka!

Kiinnostuneille followereille oikealla Handymanin asentama kävijälaskuri (juu, tuo yksinäinen numero arkiston ja lukijoiden välissä). Tulee paineita!

Töihin lähtö edessä, enää viisi päivää!

Husqvarna

Husqvarna pelasi eilen kuin David Beckham, Wanhan Ystävän miltei tuhoama vaippa valmistui silmänräpäyksessä. Tänään kun sitten aloitin ihan uutta vaippaa, tulikin tenkkapoo (tänka på?) kun ei millään meinannut onnistua kahden ohuen muovikankaan yhdistäminen. Käänsin ja väänsin jokaista nappulaa, mitään ei tapahtunut. En kuitenkaan kehdannut mennä valittamaan kauppaan, kun olisin kuitenkin saanut samat ohjeet kuin mitä ohjekirjassakin oli (joita olin jo useaan otteeseen yrittänyt, toim. huom.). Viimeinen juttu, jota päätin yrittää, sitten toikin toivotun tuloksen ja vaippoja on valmistunut sen jälkeen jo kolme. Mä oon siis melkein-sertifioitu ompelukoneen korjaaja. Tai ei se ollut rikki. Ompelukoneen tuunaaja. Voisin antaa itselleni sertifikaatin ja sit olisinkin täysin sertifioitu!

Handyman pesi meidän siintyneen lehmäsuihkuverhon kloriitilla koneessa. Nyt koko kämppä tuoksuu ihan uimahallille. Mutta kuten Handyman riemuitsee: "ei tarvii kastua!" Eipä oo enää lehmä siintynyt vaan vitivalkoinen jälleen! Paitsi siis tosiaan itse lehmä, joka on edelleen musta.

Taas oli Handymanin äidillä vähän huoltotoimenpiteitä, kun piti vaihtaa lamppu. Käytiin tänään siellä. En muista, koska olisi viimeksi ollut sellainen viikonloppu, että me ei oltaisi tehty jotain huoltotoimenpiteitä jonkun kaverin / sukulaisen luona. (Tai siis Handyman olisi tehnyt ja minä hengannut ovikoristeena.) Toivon, että niitä korjaustarpeita on jatkossakin, se on nimittäin hauskaa ajella ympäri pääkaupunkiseutua ja nähdä tuttuja. Muuten tulee niin älyttömän harvoin nähtyä ketään.

Pitäisikin järjestää varmaan jotkut juhlat, että tulisi nähtyä kavereita. Ehkä pikkujoulut yläkerrassa! Varmaan joskus marraskuussa. Kiinnostaisikohan ketään?

Poliisin pakeilla

Kävin tänään poliisilaitoksella, kun on passi vanhentumassa. Käsittämättömän nopeaa, ystävällistä ja tehokasta palvelua. En olisi uskonut. Ja uusi passi tulee viikossa, mikä on kyllä käsittämättömän nopeaa. Olisi saanut aiemminkin, jos olisi tarvinnut. Miksei kaikki - esim pankkikortin uusiminen - toimi näin?

Äidin wanha Husqvarna sanoi sopimuksen irti kesken Millan vaipan. Piti käydä Itiksessä päivittämässä se uudempaan versioon. Itiksessä on mainio ompelutarvikekauppa Tikata. Mentiin sinne. Edellä meni keski-ikäinen pariskunta, joka oli myös koneostoksilla. Aikamoista vääntöä ja kääntöä ja miettimistä ja pohtimista. Vain yksi myyjä. Kesken palvelutapahtuman menin väliin ja pyysin, että mä nyt vain saisin ostaa valitsemani koneen, kun keski-ikä ei osannut valita. Sai käsienvääntelijä maistaa karvaan kalkin! Hähää!

Nyt tutustumaan uuteen Husqvarnaan!

Käsitöitä

Olen siirtynyt kestovaipantekijänä ammattilaiskaartiin amatööritaidoilla. Sain nimittäin ensimmäisen tilaukseni! Maineeni on kiirinyt edelleni ja nyt on tilauskirjassa seitsemän vaippaa Lohjalle. Sanomattakin on selvää, että tämä menee nyt äidin sukkien edelle. Äidin jalat ovat nimittäin olleet jo 40 vuotta saman kokoiset, mutta Millan peppu kasvaa koko ajan ja on noloa, jos vaipat ovat perillä vasta sitten, kun ne ovat liian pieniä. Äiti pitäköön vanhoja sukkia tai laittakoon lämpöä mausoleumiinsa. Sitä paitsi sukkia voi neuloa vaikka Idols-kisakatsomossa, mutta ompelu vaatii keskittymistä.

Joo, mä tiedän että nää käsityökuulumiset ovat jopa peruspäivityksiä tylsempiä, mutta älkää surko, fanini, en aio muuttaa tätä miksikään käsityöblogiksi. Kerronpa vain, mitä täällä tapahtuu ja kun ei mulle oikein muuta näin päivystysvapaalla tapahdu kuin asioita, joihin ei tarvita älyä eikä järkeä.

Eilen oli töissä ensimmäisen kerran semmoinen tapaus, että olisin todella toivonut voivani konsultoida doctor Housea. En millään ymmärtänyt, että mikä sai terveen mummelin ihan sekaisin. Sillä oli kaikki labrat ja kaikki ihan kunnossa ja silti se oli aivan kuutamolla. Otin siitä kaikki tutkimukset, mitkä millään vain sai otettua päivystysaikana (olin jopa "valkotakkinen tyttö - sama tyttö on nähnyt likvorin!") eikä silti selvinnyt. Todella mystistä. Ja mikä vielä mystisempää, tänään aamusta se oli ihan skarppi ja jopa muisti miltei kaiken eilisestä! Eilen se vain luetteli numeroita eikä edes katsekontaktia saanut.

Tää on kyllä kaikkein aikojen säälittävin postaus, mutta onneksi se loppuu jo nyt. Handyman soitti ja käski Kamppiin. Mun mentävä nyt on.

Työkuvioista

Eilinen päivystys meni ihan hyvin, sain nukkuakin neljä tuntia! Suretti taas vain tämä Helsingin terveydenhuollon tila ja käsittämätön Meilahden kenkkuilu ja kiukuttelu. Enää kuusi aamua jäljellä!

Päivystysvapaat ovat taivaasta. Ne ovat mahdottoman ihania, koska ne ovat puhtaimmillaan sallittua laiskottelua. Aamusta kun tulee kotiin, on täysi lupa käydä sohvalle katsomaan edellisiltana nauhoitettua Huippista. Tämän jälkeen saa mennä päiväunille, ja nukkuminen on niiin kivaa, kun on ollut koko yön töissä (vaikka olisikin nukkunut neljä tuntia). Paras hetki on ehdottomasti se, kun kävelee sairaalan ovesta ulos bussille. Ei ole nimittäin siinä vuorokauden aikana tullut kertaakaan ulkona käytyä.

Kävin tänään keskustelemassa tulevista työkuvioista. Aloitan 6. lokakuuta yksityisellä, menen vuokrafirman kautta. Uusi aluevaltaus, en olekaan ollut koskaan ennen yksityisellä töissä! Innokasta odotusta... Aion tehdä kolmipäiväistä viikkoa (ma-ke), lisäksi joitain viikonloppuja (paikka on auki la 10-15 ja su 10-14). Mikäli työ alkaa maistua, voinen pikaisella aikataululla siirtyä nelipäiväiseen viikkoon. Nyt vain juuri tuntuu siltä, että työnteko on ihmiselle liian raskasta, vie liikaa vapaa-aikaa. Toivottavasti työmuurahainen herää kauneusuniltaan pian, en haluaisi olla työuupunut jo tässä iässä.

Käytiin syntymäpäiväsankaria (isi) katsomassa. Lahja on vielä hommaamatta, kun eivät vieläkään myy lippuja Bondin ensi-iltaan. Lahja on kyllä jo paljastettu, tai kyllähän tuo arvasi, kun se on aika standardi.

Kello on taas paljon ja huomenna jälleen piiiitkä työpäivä, torstaiaamuun saakka. Kömmin takaisin nukkumaan, johan sitä päiväunien jälkeen ehtikin olla 8 tuntia hereillä!

Sohvi istui viereen

Tänään aamulla bussissa neuloin sukkia siitä äidin high-tech-aloe-vera-langasta. Mellunmäessä viereen istui mummeli, joka aloitti heti keskustelun sanomalla: "Voi kuinka ahkera! 1-2 päivässä, 5-6 viikossa!" Tätä seurasi pitkä ja polveileva juttu siitä, kuinka hän oli kerran sanonut noin kaverimummukalle, joka oli neulonut sukkia. Sitten mummo pahoitteli, että hän häiritsee. Eipä toki. Seuraavaksi hän kertoi menevänsä häiritsemään lääkäriään, koska jalka on ollut kipeä jo puoli vuotta eikä hän ole kertaakaan päässyt lääkäriin, vaikka on kuinka soittanut. Minä toki vain voivottelin ja päivittelin, se tuntui mummoa rauhoittavan.

Seuraavaksi mummo kertoi, että on perustanut "tuttavamummelin" kanssa pienen teatteriryhmän (!), jonka nimi on Pikku Kina. Kertoi, että he käyvät esiintymässä sairaaloissa ja vanhainkodeissa, esittävät 88-vuotiaan näyttelijäkollegan kirjoittamaa puolen tunnin komediaa "Optimisti ja pessimisti". Bussimummo, Sohvi nimeltään, oli optimisti ja kirjoitusmummo, Maria, pessimisti. Tarina sijoittui puistonpenkille lokakuussa, alkoi jotenkuten näin, optimisti aloittaa:
"Terve!"
"Mitä sinä tuommoista, minä en ole ollut terve moneen vuoteen!"
"No olisiko sitä sitten pitänyt sanoa päivää."
"Päiväkö se muka, on ollut niin pimeääkin jo pitkään."
"No ehkä pimeää, mutta lämmintä kuitenkin."
"Lämmintäkö muka, pyh! Niin on kylmä kotonakin, että hampaat kalisevat."
"Ei se kalina kylmyydestä johdu, sullahan on liian suuret proteesit!"

Tämän kerrottuaan Sohvi-mummo nauroi iloisesti, toivotti hyvät päivänjatkot ja nousi Kontulan asemalla terveysasemalla. Ihan mieletön mummeli!

Tämä todennäköisesti tämän päivän viimeinen päivitys, tämäkin tämmöinen pikainen. Oon päivystämässä. Huooh, taas. Huomenna siitä lisää. Paitsi jos on tosi hiljaista (peukut pystyyn!).

Savis

Eilinen oli semmoinen elämyskimara, että nyt on kyttyrät täynnä puuroo. Käytiin siis Handymanin kanssa Savonlinnassa auttamassa Arjiksen muutossa. Arjis muuttaa Savikseen puoleksi vuodeksi hoitamaan savolaisia mt-kuntoutujia ja ennen kaikkea niitä, jotka eivät kuntoudu.

Ehdottomasti suurin elämys oli Ikean Lycksele-vuodesohvan kokoaminen. Käytettiin 4,5 naistyötuntia, Handyman oli käyttämässä miestyötuntinsa Dixi-Timon apuna jossain vene-/aitasouvissa, mistä jäi muistoksi lähinnä likaiset housut. Ikea oli ystävällisesti koonnut pakettiinsa sohvaan tarvittavat osaset ja ohjekirjankin. Ainoa ongelma oli se, että kun ruuveilla piti kiinnittää metalliosia toisiin metalliosiin, eivät valmiiksi poratut Ikea-reiät olleetkaan eri kappaleissa ihan kohdikkain ja ruuvin saaminen läpi hieman läpimittaansa pienemmästä reiästä vaati jonkin kerran hieman maanittelua ja jopa pieniä helliä suostutteluja vasaralla. Taas nousi arvostus paitsi valmiiksi kasattuja huonekaluja, myös koko kämppänsä Ikealla sisustaneita ihmisiä kohtaan.

Savonlinnahan on ihan mukava kaupunki kesäisin. Talvella Savonlinnassa muistan olevan niin kylmä, että hengitys huurtuu naamaan kipeästi. Lisäksi paikalliset ovat minulle kertoneet, että mikäli Savonlinnassa talvella kuulee jonkun kävelevän takanaan, on syytä kävellä suoraan keskussairaalaan psykiatrian päivystykseen harhaisuuden vuoksi. Nyt oli talvikausi jo alkanut, ei saanut huikomuikkuja Seurahuoneen kattobaarista. Turha kaupunki.

Jouduin aamulla ajamaan puoli matkaa Savonlinnaan, koska Handyman oli jättänyt ajokorttinsa kotiin. Ei siinä ajamisessa muuten mitään ongelmaa ole, mutta kun edellinen yö oli mennyt päivystyslistaa tehdessä ja siitä tänne raportoimisessa, niin vähän väsytti. Paluumatkalla Handyman ystävällisesti huijasi löytäneensä korttinsa, minkä käsitin huijaukseksi vasta 20 km Saviksen jälkeen. Jännityksen hetkiä koettiin, kun poliisi pysäytti Handymanin Lahdessa. Yhden uloshengityksen jälkeen kuitenkin pääsimme jatkamaan action-packed matkaamme ja poliisi jäi siihen käsitykseen, että kuskilla oli ajo-oikeuden osoittava todistus matkassaan. Vielä viime hetkillä venäläinen SUV-kuski yritti narauttaa Handymanin kortittomuudesta, kun oli näin (----) lähellä, että olisi tullut kylkeen Kehä I:n rampissa Lahdenväylällä. Vain Handymanin tomera tööttäys pelasti tilanteen.

Äiti soitti eilen. Kertoi käyneensä ihanassa lankakaupassa ja löytäneensä ihania sukkalankoja. Pidemmän alustuksen jälkeen sai kakaistua, että toivoisi saavansa näistä langoista tehdyt sukat joululahjaksi. Täytyy varmaan käydä hakemassa kerät tänne. Viimeiset yllätyksen rippeet tuosta lahjasta voisi yrittää koota siten, että antaakin ne sukat sille jo syntymäpäivälahjaksi lokakuussa.

Yökyöpeli

Kyllähän se pitäisi tietää, että autuaalliset tirsat päivällä tulevat potkimaan pyllylle yöllä. Ihan mukavastihan sitä nukahti yhdentoista kieppeillä, mutta kello pentele (kellopentele? kello-pentele?) loisti kuin aurinko puoli kolmelta. Se ei kyllä herättänyt, mutta sammuttamaan ylitseni kömpinyt Handyman sitten. Unta ei sitten enää tarmokkaasta yrityksestä huolimatta siunaantunut. Parempi siis nousta ylös ja alkaa tehdä päivystyslistaa. Mun koulutusta parempi listantekijälle voisi olla esim. yliopistokoulutus logistiikassa, eikös se oo jonkinlaista resurssien jakoa? Mistähän semmoisen koulutuksen voisi saada?

Olisi pitänyt jo aiemmin tajuta tehdä päivystyslistat öisin. Yöllä saa ihan vapaasti käyttää tietokonetta ilman, että joku on koko ajan olan takana kysymässä, että koska se mahdollisesti vapautuu. Lisäksi joku mukava sairaanhoitajatyökaveri on aina vuorossa ja voi samalla jutella Facebookissa. Nytkin juttelin päivystyksen Piian kanssa, joka epäili mun olevan hereillä joko kännissä tai liskojen yössä. Sovittiin, että Piia järjestää jokin päivä mini-intervention, että saadaan mun alkoholiongelma out in the open. Ongelmahan on siis siinä, että muistojeni mukaan olen viimeksi ollut yöllä baarissa joskus 1990-luvun lopulla tai ehkä 2000-luvun alussa. Huomattavasti useammin olen ollut yöllä töissä.

Nyt kello on jo yli neljä. Kotona yöllä hereillä oleminen on oikeastaan aika hauskaa näin syksyn korvilla. On ihan pimeää paitsi että katuvaloja näkyy paljon. Jalankulkijoita ei näy yhtään, joku taksi välillä ajaa Columbuksen sillalta. Naapuritalossa on yhdessä asunnossa jo jouluvalot, niitäkään ei päivällä huomaa, valitettavasti.

Onko muuten ok vai typerää, että nuo administratiiviset tekstit tuossa oikealla ovat englanniksi? Sitä mä oon täällä miettinyt. September on mun mielestä vielä jotenkin cool sana, mutta mitä sitten kun (jos) ollaan Octoberissä? Pitäisikö mun vaihtaa ne suomeksi? Ehkä mun pitäisi mennä tekemään jotain muuta, nyt mä enää hourailen. Hyvää huomenta!

Ujous

Nyt kun Handyman on kertonut puolelle kaveripiirille tästä ja mäkin parille kaverille, on alkanut ujostuttaa. Sitä kokee, että tänne kirjoitettavien juttujen pitäisi olla kiinnostavia. Ja mistäs sitten on kavereille kertomista, jos kaikki mun elämän tapahtumat on tarkistettu jo täältä? Jos kirjoittaisi vain varmasti piiloon, voisi kirjoittaa mitä vain. Sitäkään varten mä en olisi halunnut, että kukaan tietäisi. Nyt harmittaa, herää epäily että täytyy lopettaa tää ja vaihtaa paikkaa (kokemusdromedaari?).

Tänään aamulla oli kyllä mahtavaa. Kävin jumpassa ja vielä poljin pyörää posket punaisina. Pieni lenkkikin ensin. Kun tuli kotiin ennen yhtätoista, oli energiaa vaikka mihin. Kyllä se eilisen univelka sitten iski ja nyt on nukuttu iltapäivä. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin.

Huomenna road trip Savonlinnaan. Muuttokeikka ja Handymanin mummo. Pääsee huikomuikuille Seurahuoneen kattobaariin. Sääli, ettei viikonloppuisin saa lörtsyjä. Miten niin ajattelen vain ruokaa?

Mätäpaise ja tiskikoneenkorjaajamies

Mun työpaikka on mätäpaise. Sinne kaadetaan yhteiskunnan vähiten halutut ja mun pitäis niitä jaksaa. Vähän niinku Ämmässuolla, paitsi että roskat ei vittuile. Mummot ja spurgut vittuilee. Roskat ja spurgut haisee yhtä paljon, ja kyllä osa mummoistakin kuuluu ns. Aromipesä-heimoon. Viime yönä tuli joku neljän promillen sankari, jolla oli jalat ihan haavoilla olleet jo useamman kuukauden. Kaveri oli käynyt haavojansa terveysasemalla silloin tällöin hoidattamassa. Vastikään oli tullut semmoinen takaisku, että se oma tuttu terveydenhoitaja oli ilkeyksissään lähtenyt kesälomalle kuukaudeksi. Olihan se varannut aikoja siteidenvaihtoon sitten toiselle th:lle, mutta kun se sijainen ei ollutkaan niin kiva, niin tää ruusunnuppu oli sitten jättänyt menemättä ja mennä viipottanut samoissa siteissä kuukauden. Nyt oli sitten tosiaan jälleen häppä maistunut ja kaveri sitten kiikutettiin epäselvässä tajunnantilassa meille. Diureesi toimi, farmarit helmeillen jätkä örisi käytävällä. Aikamoinen aromi lähti miehestä. Pääpuoli haisi liuottimelle, keskiosa kuselle, polvista ällöttävän imelälle mädälle ja jalat oikeesti maailman kauheimmalle kuvohaisulle. Piti rehellisesti pidättää hengitystä sitä palvellessani ja täten pystyinkin vain puolen minuutin pulssihoitoihin. Ja eihän sillä sitten tietenkään mitään sairautta ollut, haju vain.

Mätäpaise se paikka on myös sen vuoksi, että mikään ei ikinä toimi. Henkilöstöresurssit on alimitoitettu ja niihin niukkoihinkaan mittoihin ei saada työntekijöitä riittävästi. Johto on kyvytön tekemään mitään sellaisia päätöksiä, joilla olisi oikeasti merkitystä big picturen kannalta. Koko puljun johtaja on selkärangaton ja munaton jeesmies, jota kaikki yhtään kyvykkäämmät alaiset ja ihan ulkopuolisetkin muovaa halujensa mukaan. Joskus se on oikeasti vaarallinen, eilenkin se 12 todistajan läsnäollessa kehotti mua tekemään epäeettisen ja borderline rikollisen tempun töissä. En lähtenyt sitten kuitenkaan tekemään, kun jos olisin sen tehnyt, niin kyllähän se uloste olisi sitten mun tuulettimessa iloisesti pyörinyt eikä pomon. Hoitakoon omat ongelmansa. Enää seitsemän aamua!

Tänään pääsin tiskikoneenkorjaajan apumieheksi. Kaveri teki hommia 40 min ja höpötteli vielä eteisessä puoli tuntia päälle kaiken maailman nuoruusmuistoja. Oli ihan symppis, mutta kun oli kuulijapuolella jääneet päiväunet lyhyiksi, ei oikein olisi jaksanut kuunnella. Setä oli kalju, pieni, hymyilevä rillipää, aika lailla Tohtori Sykerön näköinen. Nyt tuli kamala ahdistus - olisihan mun pitänyt tajuta tarjota sille kahveet! No voi hitsi, pääsi unohtumaan.

Kestovaippoja ja luonnontieteellistä keskusmuseota

Tänään kameli vaelsi kaatosateen halki Kaapelitehtaalle opiskelemaan kestovaippa-asiaa. Jotenkin surkeasti kyttyrä jäi aika vajaaksi, kun perversseistä syistä tuntui, että mitään uutta asiaa ei tullut esille. Surkeaa myös siinä mielessä, että mun lisäksi paristakymmenestä osallistujasta ehkä kaksi ei ollut raskaana ja niistä toinen oli mies ja toinen vauvan kanssa. Olipa siellä myös tuttuja mahat pystyssä!

Töissä meni taas vähän paremmin. Oli rauhallista, oltiin onnettoman pienellä miehityksellä mutta homma toimii kun ei tarvii paimentaa ketään, vaan kaikki tietää mitä tekee. Vein irtisanoutumispaperin pomolle, ja siitähän se taas masentui. Samoin pomon sihteeri. En kyllä jaksa kovasti välittää. En edes jaksanut nauraa niiden "hihi, tämähän me laitetaan suoraan silppuriin" -laatuläpälle. Enää kahdeksan työaamua!

Yleisön pyynnöstä tyhjennetään kyttyrää myös toissapäiväisen eläinmuseon käynnistä: se oli todellakin mielenkiintoinen elämys! Sitä suosittelen kaikille. Erityisesti osio "Suomen luonto" oli kiinnostava ja vaikuttava. Parasta on tietysti mennä Katjn:n ja HH:n kanssa, kun sit ei tarvii maksaa (kunhan on ensin valjastanut Handymanin hukkaamaan perheen ainoan toimivan lompakon). Erityisesti mä tykkäsin sorsista, hylkeistä ja ketunpoikasista. Saimaannorppa oli hurjan shöbönen! Ja Vuosaaren kyynärluu oli toki vaikuttava Elämän synty -näyttelyssä, siitä taas muistaa, että meitä vuosaarelaisia on ollut täällä jo ennen 2000-lukuakin.

Espoon Ikea ja valitus

Espoon Ikea olikin aikamoinen kokemus, jollen sanoisi Elämys. Sekin vähän laimea kuitenkin. Musta on tullut niin vaativa elämysten suhteen, kamelius velvoittaa. Vantaan Ikeaan (mun ainoa vertailukohta) verrattuna Espoo on matalakattoinen ja nuhjuinen, eikä Vantaakaan ole mikään säihkystore. No mutta kaveri sai sohvansa, vaikka Handyman tekikin kaikkensa suututtaakseen kaverin ja sen siskon. Eikä meidän tullut ostettua muuta kuin Ikean Hot Dogit omenapiirakoineen, halvalla päästiin.

Töissä oli masentavaa. Melkein pääsin kiihtymään, kun oli tullut valitus. Sitä on kyllä odotettukin, valitusalttiissa työssä jo 2,5 vuotta! Mut oisivat piruvie valittaneet jostain sellaisesta asiasta, jonka olen hoitanut huonosti. Tässä nimenomaisessa valituksenalaisessa tapauksessa olin tehnyt työni ensiluokkaisen hyvin. Onneksi pomo lupasi hoitaa asian. Työ on kyllä kamalaa. Mua ei oo siihen suunniteltu. Enää 9 työaamua (näistä 5 myös työ-öitä). Parin päivän päästä sitten sopimaan uusista töistä, toivottavasti. Se on kyllä onni että töitä on tarjolla mistä vain mitä vain. Osaviikkoisellakin työllä pärjää.

Valituksia tulee kotonakin. Ostettu leipää, vaikka vanhaa oli vielä jäljellä. Voi herttinen. Handyman vertaa meidän leipätilannetta kokaiiniorgioihin.

Huomenna ei oo suunnitelmissa suuria elämyksiä. Kunhan töitä ja jumppaaaah. Jospa ottais eväät mukaan töihin, niin voi puoli tuntia istua kahvihuoneessa ettei tuu rehkittyä liikaa.

Aloitus pakon edessä

Elämyskameli kerää elämyksiä kyttyröihinsä erilaisista elämyskeitaista. Uusin elämyskeidas sijaitsee Vantaalla Jumbon vieressä. Ainakin Flamingo kutsuu itseään elämyskeitaaksi. Ei se kyllä ole. Se on ankea paikka. Viisi ravintolaa nähtiin, neljässä käytiin. Kolmessa ei saanut ruokaa, eikä sitäkään kerrottu ennen kuin mentiin erikseen kysymään, kun oltiin jonotettu ovensuussa jo minuutteja. Ruokaa sai vain Hesestä. Masentavaa. Ainoa positiivinen elämys oli elokuva WALL-E, joka olisi varmaan kyllä ollut ihan positiivinen elämys jossain muussakin elokuvateatterissa.

Kyttyrässä on siis melko vähän elämystavaraa vielä. Mutta eiköhän sitä ala kertyä. Huomenna Espoon Ikeaan kaverin seuraksi. Viimeksi kävin Espoon Ikeassa joskus 2001, muistan vielä tulleeni bussilla stadiin valtavaa mattoa raahaten. Nyt onneksi pääsee autolla. Eikä ole matto-ostoksia suunnitelmissa. Jos tyhjin käsin palaisi.