Mulla on nykyään selvästikin niin kova kiire, että en ehdi kertoa siitä muille internetissä. Onneksi on tällaisia ärsyttäviä ja melko tarpeettomia työpäiviä, jolloin on aikaa vetää kyttyrä niskaan. Toisaalta edellisen kerran kun oli hiljainen päivystys (tiistaina) piti katsella Mikko Rasilan ja Markus Ahon unelmahäitä TV5:llä eikä silloinkaan ehtinyt täällä hengata. Hämmästykseni oli suuri, kun näin vanhempieni ystäväpariskunnan niissä häissä. Oli siis syytäkin katsoa.
Mä oon ollut kovin sosiaalinen. Kävin tällä viikolla kavereiden kanssa esim. keilaamassa ja eilen katsomassa stand upia. Olen keilaamisessa varsin huono, kuitenkin onneksi edes ajoittain vähän parempi kuin Handyman. Keilaamisen jälkeen me tutustuttiin naapuruston Blinit-ravintolaan, joka oli varsin pirteä kokemus. Sisustus on ikean halvinta ja palvelu arkaa ja melko hymytöntä, mutta ruoka halpaa ja tosi hyvää. Täytyy ehkä mennä toistekin. Kyseessä on siis venäläinen ravintola, jonka päätuote ovat blinit. Eivät semmoiset Kodin Kuvalehden ohjeilla tehdyt frisbeet vaan isot ohuet letut, jotka täytetään asiakkaan toivomalla tavalla (mä toivoin jauhelihaa ja vihanneksia, Handyman mätiä ja smetanaa, kaveri sieniä ja juustoa). Lisäksi on saatavilla pelmenejä ja seljankaa. Blinin voi saada myös makeana. Tosi hyvä konsepti. Ravintola on myös ollut pystyssä jo melkein kaksi vuotta eli toimivalta vaikuttaa.
Mulla on ollut myös hiukan terveydellistä hankaluutta, kun oikea jalka kenkkuaa. Kipu on kovasti samanlaista kuin ennen selkäleikkausta ja pääosin samassa paikassakin, mutta tuntuu nyt aivan eri tilanteissa kuin aiemmin. En halua, että sitä nyt ainakaan saman tien tutkitaan, koska toivon kovasti syyn olevan muualla kuin selässä (ensisijaisesti siis iskiashermossa). Kipu on ollut niin ikävän kovaa, että kuntoutus on ollut melko mahdotonta. Jopa töihin kävelyä oon joutunut ajoittain vähentämään, kun kipu on ollut niin pirskatin kovaa, että jalalle varaaminen on tuntunut epävarmalta. Nyt olen siihen jonkin verran tottunut ja uskaltaudunkin huomenna huonosti töissä nukutun yön jälkeen kuntosalille. Ärsyttävä vaiva!
Sen sijaan lautapelirintamalla tilanne on positiivinen. Melko lailla jopa kiusallinen. Mä innostuin laittamaan joidenkin pelien kortteja pieniin suojapusseihin, kun luin internetistä, että niin kaikki vakavasti itsensä ottavat peliharrastajat tekee. Toistaiseksi mä oon shieldannut (alan ammattitermistöä) 7 wondersin ja Dominionin kortit. Satoja kortteja pikkuruisiin muovitaskuihin sujuttaessa tuntee itsensä aika tarpeettomaksi tässä maailmassa. Nyt mä vain toivon, että joku pelaisi mun kanssa niillä kauniisti pussitetuilla korteilla.
Handyman on juuri tällä hetkellä Pumpumkatin muutossa. Mua harmitti kovasti, etten mä päässyt mukaan, pihkuran työ! Mähän oon nimittäin jokaisen muuttajan unelma-apulainen viallisen oikean jalkani kanssa. Etenkin nykyään, kun paikallaan seisominen on melko mahdotonta, en pysty edes keittiön kaappeja täyttämään. On siis Pumpumkatin siunaus, että mulla on tää päivystysvuoro nyt. Tsemppiä sinne kuitenkin!
Elämyskameli suosittelee
joutava tajunnanvirta, kun huonosti toimiva aivo osaa tehdä rakenteellisesti ehjää tekstiä
Sunday, February 24, 2013
Sunday, February 17, 2013
R-päivä
Ravintolapäivän brändi on valitettavan hipsteri. Niinpä aiemmin ei ole tullut mieleenkään mennä. Nyt kuitenkin Goethe-Institut kutsui mut tutustumaan niiden järjestämään kirjalliseen sukulaatiparatiisiin. Koska olen Goethe-instituutin fani jopa Facebookissa, teki mieleni mennä supporttaamaan. Handymania piti aika lailla taivutella, hänelle kun kyseinen instituutti aiheuttaa tuskaa ja surua joka keskiviikkoilta. Nopeasti käytiin ja mä ostin muutaman suklaapalan ylenkatseiselta teinitytöltä. Fazerin mansikkasuklaa oli aika hyvää, kivan raikasta verrattuna perussuklaaseen. Ihan kiva juttu, mutta enpä jaksa ensi kerralla tohkeilla. Hiukan mietittiin, että oltaisiin menty K-9-koirakahvilaan, mutta olisihan se koirallekin varmaan aika raskasta.
Gizmo-koira on meillä tänään viimeistä päivää. Koira on ollut ihan mukavaa vaihtelua, mutta kyllä huojentaa, että ei tarvitse enää toista viikkoa sen asioita pohtia. Rikkinäinen tassu vaivaa ajoittain vieläkin. Pitkiä lenkkejä ei uskalla kokeillakaan ja jo puolituntisen jälkeen koira nilkuttaa sisällä. Onhan itse asiassa aika söpöä, että koiranen on kovin kiintynyt ja haluaa viettää kaiken aikansa mahdollisimman lähellä, mutta on myös melko raskasta nukkua melko huonosti, kun jaloissa on kipuja eikä niitä pääse kunnolla venyttelemään tai vääntelemään, kun koira makaa niiden päällä tai paikalla eikä sitä saa hievahtamaankaan, vaikka voimiensa tunnossa työntäisi. Kuitenkin kun se tuossa vieressä sohvalla torkkuu, tulee aika lämpimiä ajatuksia. Ei, en ole koirakuumeessa kuitenkaan.
Koirakuumetta ei siis ole, mutta asunnolle tekisi mieli tehdä jotain. Ajattelen nykyään harvinaisen usein epäpuhtaita vantaalaisista rivi- ja pientaloista (en aio kuitenkaan, järki ja Handyman voittavat), mutta edes jonkinlaista muutosta toivoisi. Vaatehuoneen lasiovessa on halkeama eikä sitä saa korjattua avaamatta koko seinää. Se olisi kiva tehdä jo ennen sitä kun tän sitten joskus myy. Samalla voisin haluta siirtää vaatehuoneen seinää siten, että vaatehuoneeseen tulisi lisää tilaa. Nyt se on niin ahdas, että tavarat eivät millään sinne mahdu. Toki jotain voisi karsiakin. Tänä viikonloppuna saatiin jo karsittua pahin romulaatikko lipastosta, elättelen toivoa että joskus toiste saadaan isompiakin projekteja vauhtiin. Eiköhän.
Elämyskameli suosittelee
verkkainen laatikoiden selvittely
Gizmo-koira on meillä tänään viimeistä päivää. Koira on ollut ihan mukavaa vaihtelua, mutta kyllä huojentaa, että ei tarvitse enää toista viikkoa sen asioita pohtia. Rikkinäinen tassu vaivaa ajoittain vieläkin. Pitkiä lenkkejä ei uskalla kokeillakaan ja jo puolituntisen jälkeen koira nilkuttaa sisällä. Onhan itse asiassa aika söpöä, että koiranen on kovin kiintynyt ja haluaa viettää kaiken aikansa mahdollisimman lähellä, mutta on myös melko raskasta nukkua melko huonosti, kun jaloissa on kipuja eikä niitä pääse kunnolla venyttelemään tai vääntelemään, kun koira makaa niiden päällä tai paikalla eikä sitä saa hievahtamaankaan, vaikka voimiensa tunnossa työntäisi. Kuitenkin kun se tuossa vieressä sohvalla torkkuu, tulee aika lämpimiä ajatuksia. Ei, en ole koirakuumeessa kuitenkaan.
Koirakuumetta ei siis ole, mutta asunnolle tekisi mieli tehdä jotain. Ajattelen nykyään harvinaisen usein epäpuhtaita vantaalaisista rivi- ja pientaloista (en aio kuitenkaan, järki ja Handyman voittavat), mutta edes jonkinlaista muutosta toivoisi. Vaatehuoneen lasiovessa on halkeama eikä sitä saa korjattua avaamatta koko seinää. Se olisi kiva tehdä jo ennen sitä kun tän sitten joskus myy. Samalla voisin haluta siirtää vaatehuoneen seinää siten, että vaatehuoneeseen tulisi lisää tilaa. Nyt se on niin ahdas, että tavarat eivät millään sinne mahdu. Toki jotain voisi karsiakin. Tänä viikonloppuna saatiin jo karsittua pahin romulaatikko lipastosta, elättelen toivoa että joskus toiste saadaan isompiakin projekteja vauhtiin. Eiköhän.
Elämyskameli suosittelee
verkkainen laatikoiden selvittely
Sunday, February 10, 2013
Koirala
Handyman on järjestänyt meille lainakoiran. Mä päivystin viikko sitten sunnuntaina ja sillä aikaa Facebookiin oli tullut epätoivoinen toivomus saada koiralle hoitaja. Pyytäjä oli parikymppinen kundi, joka on joskus ollut samassa partiolippukunnassa Handymanin kanssa ja jonka sisko on asunut Handymanin kaverin naapurissa. Varsin läheinen ystävä siis. Handyman innostui asiasta niin paljon, että kursorisen asian esittelyn jälkeen oli luvannut suoraan omistajalle, että kyllä me se otetaan. Virallinen multa kysyminen unohtui. No nyt meillä on sitten koira ensi viikon sunnuntaihin.
Kyseinen koira on lyhytkarvainen ja kooltaan vähän keskikokoista pienempi. Sillä on iso pää ja leveä suu (kuten Handymanillakin!) ja se on rodultaan Staffordshiren bullterrieri. Jalostettu häräntappajaksi, mutta luonteeltaan luottavainen, iloinen ja lempeä. Koira tuli meille toissapäivänä ja valitettavasti vain edellisenä päivänä joku ilkeä koira oli purrut sitä tassuun, joten kovin pitkiä ulkoiluja sen kanssa ei saa nyt tehdä. Sen jalkahaavaan pitää ruiskuttaa ilmeisesti pahasti kirvelevää pesuainetta silloin tällöin, mikä ei ole mukavaa kummallekaan.
Muuten menee ihan hyvin. Koira ei oikeastaan hauku kuin silloin, kun joku epäilyttävä hahmo (yleensä naapuri) rymistelee oven takana ja tässä nyt virallisesti pyytäisinkin, että naapurit nukkuisivat ihmisten aikaan kotonaan eivätkä viikon sisään tulisi baarista pikkutunneilla.
Quorn eli mykoproteiinista fermentoitu lihankorvike on kiinnostanut mua jo jonkin aikaa ja pari pakettia sitä on pakastimessa odottanut testausta. Eilen sitten tein quorn-rouheesta perusspagettikastikkeen (herkkusieniä, paseerattua tomaattia, pikkuisen ketsuppia ja yrttejä (sipuli oli loppu)) ja siitä tuli aivan erinomaista. Todellakin suositeltavaa! Jauhelihahan ei maistu juuri miltään ja se on helppo korvata vaikka sahanpurulla, mutta esim. soijarouhe on suutuntumaltaan selvästi erilaista ja jotenkin kuivaa. Quornia syödessä piti itselle väliin muistuttaa, että tämä ei ole jauhelihaa. Ehkä jos oikein mietti, quorn tuntui suussa hiukan pehmeämmältä kuin jauheliha, mutta mä en noudattanut ohjeita kovin tarkasti vaan haudutin soosia paljon pidempään kuin pakkauksen ohjeessa neuvottiin.
Yleisesti mä vastustan sitä, että kasvisruoan pitäisi muistuttaa lihaa, mutta sieni ei teknisesti ottaen ole kasvis. Vegaaneille quorn ei sovi, siinä on kananmunaa. Quornin ympäristökuormitus on kai vielä aika epäselvää. WWF oli jossain tutkimuksessaan todennut, että tofua ja quornia suosiva kasvisruokavalio saattaa vaatia jopa enemmän viljelymaata kuin sekaruokavalio, mutta toisaalta on arveltu, että CO2-päästöt olisivat silti matalammat quornilla kuin lihalla. Huono omatunto tulee joka tapauksessa. Mä en juurikaan välitä linsseistä enkä pavuista, joten niihin en haluaisi proteiininsaantiani perustaa. Tuoreet herneet ja kikherneet on ok, mutta kuulostaisi kammottavalta syödä kikherneitä päivittäin. Tofusta en pidä sen kumisen, juustomaisen olomuodon vuoksi. Soijarouhe on ok, mutta keitettäessä varsin kuohahtelevaa. Ehkä mä yritän tyynnytellä huonoa omatuntoani quornilla, vaikka sekään tietenkään ei ole ongelmatonta. Quorn - kuin elämä itse. Kunpa sille keksittäisiin parempi nimi (korni ei kelpaa).
Elämyskameli suosittelee
quorn, jos kiinnostaa
Kyseinen koira on lyhytkarvainen ja kooltaan vähän keskikokoista pienempi. Sillä on iso pää ja leveä suu (kuten Handymanillakin!) ja se on rodultaan Staffordshiren bullterrieri. Jalostettu häräntappajaksi, mutta luonteeltaan luottavainen, iloinen ja lempeä. Koira tuli meille toissapäivänä ja valitettavasti vain edellisenä päivänä joku ilkeä koira oli purrut sitä tassuun, joten kovin pitkiä ulkoiluja sen kanssa ei saa nyt tehdä. Sen jalkahaavaan pitää ruiskuttaa ilmeisesti pahasti kirvelevää pesuainetta silloin tällöin, mikä ei ole mukavaa kummallekaan.
Muuten menee ihan hyvin. Koira ei oikeastaan hauku kuin silloin, kun joku epäilyttävä hahmo (yleensä naapuri) rymistelee oven takana ja tässä nyt virallisesti pyytäisinkin, että naapurit nukkuisivat ihmisten aikaan kotonaan eivätkä viikon sisään tulisi baarista pikkutunneilla.
Quorn eli mykoproteiinista fermentoitu lihankorvike on kiinnostanut mua jo jonkin aikaa ja pari pakettia sitä on pakastimessa odottanut testausta. Eilen sitten tein quorn-rouheesta perusspagettikastikkeen (herkkusieniä, paseerattua tomaattia, pikkuisen ketsuppia ja yrttejä (sipuli oli loppu)) ja siitä tuli aivan erinomaista. Todellakin suositeltavaa! Jauhelihahan ei maistu juuri miltään ja se on helppo korvata vaikka sahanpurulla, mutta esim. soijarouhe on suutuntumaltaan selvästi erilaista ja jotenkin kuivaa. Quornia syödessä piti itselle väliin muistuttaa, että tämä ei ole jauhelihaa. Ehkä jos oikein mietti, quorn tuntui suussa hiukan pehmeämmältä kuin jauheliha, mutta mä en noudattanut ohjeita kovin tarkasti vaan haudutin soosia paljon pidempään kuin pakkauksen ohjeessa neuvottiin.
Yleisesti mä vastustan sitä, että kasvisruoan pitäisi muistuttaa lihaa, mutta sieni ei teknisesti ottaen ole kasvis. Vegaaneille quorn ei sovi, siinä on kananmunaa. Quornin ympäristökuormitus on kai vielä aika epäselvää. WWF oli jossain tutkimuksessaan todennut, että tofua ja quornia suosiva kasvisruokavalio saattaa vaatia jopa enemmän viljelymaata kuin sekaruokavalio, mutta toisaalta on arveltu, että CO2-päästöt olisivat silti matalammat quornilla kuin lihalla. Huono omatunto tulee joka tapauksessa. Mä en juurikaan välitä linsseistä enkä pavuista, joten niihin en haluaisi proteiininsaantiani perustaa. Tuoreet herneet ja kikherneet on ok, mutta kuulostaisi kammottavalta syödä kikherneitä päivittäin. Tofusta en pidä sen kumisen, juustomaisen olomuodon vuoksi. Soijarouhe on ok, mutta keitettäessä varsin kuohahtelevaa. Ehkä mä yritän tyynnytellä huonoa omatuntoani quornilla, vaikka sekään tietenkään ei ole ongelmatonta. Quorn - kuin elämä itse. Kunpa sille keksittäisiin parempi nimi (korni ei kelpaa).
Elämyskameli suosittelee
quorn, jos kiinnostaa
Wednesday, February 6, 2013
Hämpillä
Mä oon kelvoton bloginpitäjä. Ensin koukutan lukijani (aivan, juuri niin) ja sitten hillun ympäriinsä kirjoittamatta blogia ja pidän lukijani hirveiden reflojen kourissa (potilailta oppii cooleja sanoja).
Mä oon sittemmin käynyt kahteen otteeseen Tampereella koulutuksissa. Siellä on ollut hyvää seuraa ja ensimmäinen koulutuksista oli vielä loistavan hyvä, toinen ei niinkään. Tampereella tutustuin uutuuteen, parkkitalo P-Hämppiin, joka on suositeltava kaikille keskustassa pysäköiville. Valtavasti tilaa hyvin keskeisessä paikassa, hienot tilat ja upeat pikku ominaisuudet (kun tullessa ottaa parkkilipun ja lähtiessä maksaa sen automaatissa, ei lippua tarvitse ennen puomia enää työntää pömpeliin, sillä laite tietää rekisterinumeron perusteella, että maksu on maksettu ja puomi aukeaa itsekseen. Upeaa.
Handyman meni saksankurssille. Mä en pyytänyt, se halusi itse. Miten typerä ajatus. Nyt joka viikko useamman kerran mä joudun kuuntelemaan varsin raivostunutta huutoa siitä, kuinka huonoja kaikki pedagogiset menetelmät (poislukien ehkä käännöslauseet) ovat. Kuulemma siitä ei ole mitään apua, että joutuu itse tuottamaan tekstiä kirjoittaen tai puhuen eikä siitä, että käydään läpi kielioppia. On törkeää, että saksan sanoilla on suvut ja että niitä ei pysty arvaamaan. Kaiken huippuna vielä oppikirjan tehtävissä on liian vähän tilaa eikä siihen mahdu kirjoittamaan. Typerä mies.
Elämyskameli suosittelee
P-Hämppi
Mä oon sittemmin käynyt kahteen otteeseen Tampereella koulutuksissa. Siellä on ollut hyvää seuraa ja ensimmäinen koulutuksista oli vielä loistavan hyvä, toinen ei niinkään. Tampereella tutustuin uutuuteen, parkkitalo P-Hämppiin, joka on suositeltava kaikille keskustassa pysäköiville. Valtavasti tilaa hyvin keskeisessä paikassa, hienot tilat ja upeat pikku ominaisuudet (kun tullessa ottaa parkkilipun ja lähtiessä maksaa sen automaatissa, ei lippua tarvitse ennen puomia enää työntää pömpeliin, sillä laite tietää rekisterinumeron perusteella, että maksu on maksettu ja puomi aukeaa itsekseen. Upeaa.
Handyman meni saksankurssille. Mä en pyytänyt, se halusi itse. Miten typerä ajatus. Nyt joka viikko useamman kerran mä joudun kuuntelemaan varsin raivostunutta huutoa siitä, kuinka huonoja kaikki pedagogiset menetelmät (poislukien ehkä käännöslauseet) ovat. Kuulemma siitä ei ole mitään apua, että joutuu itse tuottamaan tekstiä kirjoittaen tai puhuen eikä siitä, että käydään läpi kielioppia. On törkeää, että saksan sanoilla on suvut ja että niitä ei pysty arvaamaan. Kaiken huippuna vielä oppikirjan tehtävissä on liian vähän tilaa eikä siihen mahdu kirjoittamaan. Typerä mies.
Elämyskameli suosittelee
P-Hämppi
Subscribe to:
Posts (Atom)