Koirala

Handyman on järjestänyt meille lainakoiran. Mä päivystin viikko sitten sunnuntaina ja sillä aikaa Facebookiin oli tullut epätoivoinen toivomus saada koiralle hoitaja. Pyytäjä oli parikymppinen kundi, joka on joskus ollut samassa partiolippukunnassa Handymanin kanssa ja jonka sisko on asunut Handymanin kaverin naapurissa. Varsin läheinen ystävä siis. Handyman innostui asiasta niin paljon, että kursorisen asian esittelyn jälkeen oli luvannut suoraan omistajalle, että kyllä me se otetaan. Virallinen multa kysyminen unohtui. No nyt meillä on sitten koira ensi viikon sunnuntaihin.

Kyseinen koira on lyhytkarvainen ja kooltaan vähän keskikokoista pienempi. Sillä on iso pää ja leveä suu (kuten Handymanillakin!) ja se on rodultaan Staffordshiren bullterrieri. Jalostettu häräntappajaksi, mutta luonteeltaan luottavainen, iloinen ja lempeä. Koira tuli meille toissapäivänä ja valitettavasti vain edellisenä päivänä joku ilkeä koira oli purrut sitä tassuun, joten kovin pitkiä ulkoiluja sen kanssa ei saa nyt tehdä. Sen jalkahaavaan pitää ruiskuttaa ilmeisesti pahasti kirvelevää pesuainetta silloin tällöin, mikä ei ole mukavaa kummallekaan.

Muuten menee ihan hyvin. Koira ei oikeastaan hauku kuin silloin, kun joku epäilyttävä hahmo (yleensä naapuri) rymistelee oven takana ja tässä nyt virallisesti pyytäisinkin, että naapurit nukkuisivat ihmisten aikaan kotonaan eivätkä viikon sisään tulisi baarista pikkutunneilla.

Quorn eli mykoproteiinista fermentoitu lihankorvike on kiinnostanut mua jo jonkin aikaa ja pari pakettia sitä on pakastimessa odottanut testausta. Eilen sitten tein quorn-rouheesta perusspagettikastikkeen (herkkusieniä, paseerattua tomaattia, pikkuisen ketsuppia ja yrttejä (sipuli oli loppu)) ja siitä tuli aivan erinomaista. Todellakin suositeltavaa! Jauhelihahan ei maistu juuri miltään ja se on helppo korvata vaikka sahanpurulla, mutta esim. soijarouhe on suutuntumaltaan selvästi erilaista ja jotenkin kuivaa. Quornia syödessä piti itselle väliin muistuttaa, että tämä ei ole jauhelihaa. Ehkä jos oikein mietti, quorn tuntui suussa hiukan pehmeämmältä kuin jauheliha, mutta mä en noudattanut ohjeita kovin tarkasti vaan haudutin soosia paljon pidempään kuin pakkauksen ohjeessa neuvottiin.

Yleisesti mä vastustan sitä, että kasvisruoan pitäisi muistuttaa lihaa, mutta sieni ei teknisesti ottaen ole kasvis. Vegaaneille quorn ei sovi, siinä on kananmunaa. Quornin ympäristökuormitus on kai vielä aika epäselvää. WWF oli jossain tutkimuksessaan todennut, että tofua ja quornia suosiva kasvisruokavalio saattaa vaatia jopa enemmän viljelymaata kuin sekaruokavalio, mutta toisaalta on arveltu, että CO2-päästöt olisivat silti matalammat quornilla kuin lihalla. Huono omatunto tulee joka tapauksessa. Mä en juurikaan välitä linsseistä enkä pavuista, joten niihin en haluaisi proteiininsaantiani perustaa. Tuoreet herneet ja kikherneet on ok, mutta kuulostaisi kammottavalta syödä kikherneitä päivittäin. Tofusta en pidä sen kumisen, juustomaisen olomuodon vuoksi. Soijarouhe on ok, mutta keitettäessä varsin kuohahtelevaa. Ehkä mä yritän tyynnytellä huonoa omatuntoani quornilla, vaikka sekään tietenkään ei ole ongelmatonta. Quorn - kuin elämä itse. Kunpa sille keksittäisiin parempi nimi (korni ei kelpaa).

Elämyskameli suosittelee
quorn, jos kiinnostaa