Luontoääniä

Kesällä hipinretaleet kaivautuvat anorakeistaan. Tänään Lenininpuistossa oli kaksi kitaraa soittavaa miestä, teinikasa laulamassa "minä turvaan vien tämän rakkauden ja me löydämme uuden maan" ja lauma liian vakavasti itsensä ottavia nuoria miehiä pelaamassa footbagia(!). Alppipuisto oli vieläkin karmivampi elämys - ainoalla varteenotettavalla nurmikkoalueella istui useita lösähtäneitä teinijengejä, pari lasta pelasi futista ja joku rummutti alpin päällä kumeaa riffiä taukoamatta. Ainoa mun mielestä positiivinen luontoääni tuli pikkuruisista sorsanpoikasista, jotka oli kovin pörheitä ja niin vauvoja vielä, että melkein oli vielä munankuori päässä.

Nyt meillä on lainakisujen sijaan lainahauvoja. Kolme vantaalaispuudelia tuli kylään, koska ne muuttaa vantaalaiskerrostalosta vantaalaisrivitaloon ja jostain syystä niitä ei ollut valittu muuttoporukkaan. Mä en oo varmaan ikinä ennen nukkunut samassa tilassa koiran kanssa enkä suuremmin tälläkään kertaa. Iltayöstä koirat sai hepuleita milloin mistäkin ja haukkuivat kuin riivatut aina just kun mä olin vaipunut twilight zonelle. Viideltä aamulla yksi niistä alkoi nuolla mun jalkoja ja se on mun mielestä kauheaa, joten mä heräsin. Herätessä kämppä haisi ihan kamalalle ja Handyman löysi syyn: pissat ja kakat parketilla. Hyi ällötys. Lisäksi pari niistä nukkui meidän sängyssä ja herätessä ne tuli nuolemaan myös mun naamaa, mikä  on ehkä vielä kauheampaa kuin jalkojen nuoleminen. Yksi niistä on vuoden ikäinen pentu, jolla on tapana lipaista kielellä mun säärtä tai varvasta puolihuolimattomasti silloin tällöin. Mä oon varma että sillä se haluaa vain osoittaa äärimmäistä halveksuntaansa mua kohtaan. Se ilkiö.

Töissä alkoi supistettu toiminta - jee! Nyt on pelkkiä akuuttiaikoja paitsi keskiviikkoisin, kun on neuvolaa koko päivän. Työ on ihan helmee, siis mä voisin tehdä tällaista koko ajan. Toki paperitöitä on aika paljon, koska pitää uusia myös lomalla olevien kollegoiden reseptit ja tarkistaa niiden tulospostit. Mulle oli täksi viikoksi määrätty omieni lisäksi yhden toisen lääkärin paperit, mutta sairaustapauksen vuoksi mulla onkin nyt omieni lisäksi kolmen muun lääkärin reseptit uusittavina ja tulospostit tarkistettavina. Niistä tulee joskus probleemaa, mutta onneksi ne probleemat on kaikki akuutisti hoidettavia. Kroonisemmat probleemat siirretään elokuulle.

Elämyskameli suosittelee
kissa

Kylpijöitä

Mä luulin, että Uimastadionilla olisi juhannuksena rauhallista. Valitettavasti juhannuspäivänä paistoi aurinko, joten kaikki Helsingissä juhannuksensa viettäneet tulivat uimaan. Jouduin todistamaan monia vastenmielisiä kylpytapoja. Toki tavalliset uima-allastyrannit, kuten vierekkäin vesijuoksevat tädit ja narisevat mummot, olivat edustettuina eilenkin. Seassa oli kuitenkin täysin käsittämättömiä tapauksia. Ehkä röyhkein oli saunassa makaava ja lettu levällään venyttelevä täti, joka makasi pitkin pituuttaan vielä silloinkin, kun osa saunojista ei mahtunut enää istumaan. Toinen täti levitti itselleen kokonaisen rantapyyhkeen ruuhkaiseen saunaan pefletiksi. Ylenkatsetta sai osakseen myös se nainen, joka levitti itseensä tuoksuvia öljyjä tai muuta haisevaa kosmetiikkaa lauteilla siten, että vielä tuntia myöhemminkin saunassa haisi. Yllättävin veto tuli kuitenkin mummelilta, joka tuli kesken mun suihkun kysymään, että saisko "ihan pikaisesti" lainata mun suihkua (ei niin, etteikö vapaitakin olisi ollut) ja kun sitten sanoin että anna sit mennä vaan ihan pikaisesti, niin se pesi alapäätään n. 2 min. Siis käsittämätön meininki kaiken kaikkiaan.

Mä yritin kaikkeni juhannusjuhlien eteen. Ostin kilotolkulla raparperia ja tein siitä elämäni ensimmäisen juustokakun. En maistanut sitä, koska mua hirvitti se sinne laitettu tuorejuusto. Mä olin valtuuttanut Långstrumpin koristelemaan sen ja koska Långstrump toivoi muuta kuin Kinuskikissan kermakoristelua, niin se sai vapaat kädet mansikoiden kanssa. Valitettavasti mansikan maku oli ilmeisesti niin voimakas, että osa torttua maistaneista oli sitä mieltä, että piirakassa oli outo ylimääräinen maku juustotäytteen alla eli se raparperi.

"Raparperitorttu"

Torttua on siinä monenlaista

Juhannuskisut Isis ("Issi") ja Nuut ("Nuuti") on ihkuja. Nuuti on seurallisempi luonteeltaan ja kauniimpi naamaltaan, mutta Issin turkki on kivempi ja Issi nukkuu hassummassa asennossa kuin Nuuti. Taas tuli kisukuume, mutta onneksi Handyman muistuttelee jatkuvasti, että mulla on astma eikä mun kannata ottaa omaa kisua. Perkeleen astma. Onneksi on lainakisuja.

Nuuti

Issi

Elämyskameli suosittelee

lainakisut

Hoitola

Juhannuksena meillä on neljä kisua vastuulla. Vanhat tutut Siiri-kisu ja Maisa-kisu on etähoidossa (eli niitä käydään ruokkimassa niiden kotona) ja uudet tuttavuudet Nuuti-kisu ja Issi-kisu tulee lähijaksolle. Meillä on tietty myös perinteiset kaupunkijuhannusbileet, mutta kyllä pari nuorta kissaa sinne mahtuu. Bailut ei omistajan mukaan varmaankaan kisuja järkytä, koska "niillä on aavistuksen renttu emäntä". Tuntumaa kisuhoitolan pitämiseen otettiin tänään, kun huollettiin pari tuntia Polaah'n jälkikasvua. Kundi oli alkuun ihan coolina. Ei tuntunut edes haittaavan se, että ihan vieraat ihmiset vie sitä leikkipuistoon. Ensimmäinen järkytys koettiin puistoilun jälkeen, kun sisäleikeissä muksu kävi painamassa imurointirobon nappulaa. Aiemminkin sitä on paineltu eikä mitään ole tapahtunut. Nyt oli ilmeisesti eri nappula, koska robo innostui kovasti hyrisemään ja lähtemään siivoamaan. Tämä oli 1-vuotiaalle rankka paikka. 10 min jätkä istui mun sylissä ja vapisi. Siitä toipumisen jälkeen leikit jatkuivat entiseen tapaan. Lääkärinkoulutuksellani (ja Polaah'n valmennuksella) ajattelin, että ruokaakin lienee tarjottava. Se upposi erinomaisesti, mutta ruoan jälkeen kaveri tajusi, että hei ei nää ookaan mun vanhemmat! Tuli ilmeisesti joku pienimuotoinen koti-ikävä ja siitä sitten jouduttiin katsomaan lohduttoman loukkaantunutta ilmettä ja häntä koipien välissä vein lainalapsen kotiinsa puoli tuntia etuajassa. Siellä se sitten oli kuulemma täysin virkistynyt kujertelemaan normaaliin tapaansa. Kotikorea muksu.

Radiologian työ on nyt lopultakin lyöty virallisesti lukkoon. Hommat alkaa 23. elokuuta eli ehdin pitää kolme viikkoa kesälomaa. No on se joka tapauksessa pisin kesäloma sitten iäisyyden pitkien koulun kesälomien. Ja mulla on siis palkallista kesälomaa 4 vkoa, eli ensimmäisellä työviikolla saan tuplapalkkaa. Se onkin hyvä, koska radiologian erikoistuvan lääkärin palkka on säälittävä. Se on niin surkea, että mun pitää varmaan tehdä jotain tk-päivystyksiä Handymanin pitimiksi. Ensimmäistä kertaa koko maailmassa mun palkka on pienempi kuin Handymanin palkka. Jotain on tehtävä - vaikka mentävä Lettipitkon bitchiksi Jorviin. Ottaa kyllä koville sekin.

Lettipitkon hommista tuli mieleen, että kävin eilen pitämässä gynekologisen luentoni maahanmuuttajalääkäreille. Se oli yllättävän hauskaa. Mä en yhtään enää ihmettele joidenkin intoa opettaa, koska siinä kasvaa ego silmissä, kun huomaa osaavansa jotain selvästi paremmin kuin muut. Mä olin etukäteen valmistautunut siihen, että a) ne ei kysy mitään, b) siellä on joku gynekologian erikoislääkäri, joka sanoo koko ajan että mä puhun sontaa tai c) ne kysyy ihan mahdottomia joihin mä en osaa vastata mitään, nolostun ja punastun. Sen sijaan opiskelijat olivat todella aktiivisia (paitsi miehet, joita ilmeisesti nolotti koko aihe) ja kysyivät sellaisia kysymyksiä, joihin oli suoranaisesti helppo vastata. Se oli jopa niin hauskaa, että yritän päästä Lettipitkon opetushommiin myöhemminkin. Etenkin nyt, kun mä tarviin rahaa enemmän kuin aiemmin.

Elämyskameli suosittelee

kovapalkkaisemmat hommat

Mielen rakenteet

Mä luin muutama vuosi sitten, että mielen rakenteet jäykistyvät 23-vuotiaana. Siihen saakka mieli on joustava, mutta sitten ihminen alkaa urautua. Mä oon täyttänyt 23, joten mä oon urautunut. Mun pitää saada nukuttua 8 tuntia, että mä oon koko päivän funktionaalinen. Eilen illalla mut oli kutsuttu Suuren Migreenitutkijan karonkan jatkoille, jotka alkoivat vasta iltakahdeksalta. Vaikka me lähdettiinkin sieltä jo varsin aikaisin, niin kaikenlaisten perusiltatoimien jälkeen oli jo niin myöhäistä, että virkamiehen työaikataululla unet jäi alle 7 tunnin. Aamupäivän jaksaa ihan hyvin, iltapäivästä alkaa nukuttaa. Onneksi on puistojumppapäivä. Sinne kun meni huhkimaan, niin ei väsytä enää ollenkaan. Joskin tänään puistojumppaohjaaja oli melko huono, oli valinnut liian nopeat biisit, jotka eivät sovellu epätasaiseen maastoon. Ensi viikolla paremmalla onnella!

Lettipitko on huijannut mut jälleen töihin. Mä lupasin pitää ylihuomenna luennon / oppitunnin maahanmuuttajalääkäreille. Nyt jo kaduttaa - enhän mä oo mikään opettaja. Mä oon reippaasti osannut tehdä Google Docsilla esityksen mutta siinä on jo kaikki mitä mä haluisin sanoa. Urpohan mä oon jos mä meen lukemaan ne diani sinne niiden kaikkien eteen. Mun täytyisi keksiä, kuinka mä voisin jotenkin motivoivasti esittää asiani, mutta gynekologiset infektiot nyt ei oo missään mielessä motivoivia. Paitsi että tää blogin kirjoittaminen on ilmeisesti vielä vähemmän motivoivaa, koska tein tuossa kesken kappaleen infektioesitykseni loppuun.

Elämyskameli suosittelee
fleksiibeli mieli (myöhäistä se ny on)

300

Tää on Kamelin 300. postaus! Jee!!

Puistojumppakausi alkoi eilen. Hesperian puistossa oli väkee kuin kooveen maalilla (eli paljon). Tuli kyljet kipeäksi, lisäksi mä huomasin, että takareisiä ois joskus ehkä syytä venyttää, kun ne oli krampissa jo ennen kuin mä ehdin alkaa niitä ees treenaamaan. Puistojumpasta oli kiva kipaista vielä Stadikalle puoleksi kilometriksi (kevennetty keikka) ja kolmeksi saunareissuksi.

Handyman lähti tänään Ruotsiin kesäjuhliin eli todennäköisesti piirileikkiin jonkun nauhasalon ympärille. Jostain syystä se tahtoi pakata tavaransa mun lempilaukkuun. Siinä aamusta se sitten ähisi sitä täyteen ja pakkasi sen ihan pinkeeksi. Oli virkeetä herätä puoli seiskan horteesta vihaiseen puhelinsoittoon, kun Handyman oli rikkonut mun laukun ja syytti laukun huonoa laatua. Mä oon käyttänyt sitä täysin ongelmitta jo pitkään eli laukku joutui elottomuutensa vuoksi syntipukiksi syytetyksi.

Hallitus on saanut vuosia sorvaamansa terveydenhoitolain esittelykuntoon. Lailla on tarkoitus lisätä potilaan vapautta hoitopaikan valinnassa ja ilmeisesti myös madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä porrasta (tai en mä tiiä että onko tää se tarkoitus, mutta ainakin kai jotenkin liittyy asiaan). Laista mulla ei oo sen suurempaa mielipidettä, huokaisen vain helpotuksesta, että siirryn pois kliinisestä työstä. Sekin ilahduttaa, että mikäli tässä sairastun, niin voin jatkossa olla menemättä entisten työkavereiden hoidettavaksi. Tää lakihan on oikeasti tärkeä terveydenhuollossa, suurin uudistus sitten jonkun 1970-luvun. Siinä on joku väestövastuun alkaminen aika pikkujuttu tähän verrattuna. Se mua ottaa päähän, että uutisoinnissa esim. hs.fi:ssä sekoitetaan koko ajan terveyskeskus ja terveysasema. Kunnilla ei käytännössä ole montaa terveyskeskusta, mutta terveysasemien määrä vaihtelee kunnan koon mukaan. Ensimmäisessä vaiheessa saa Helsingissä valita terveyskeskuksen sisällä oman terveysasemansa. Jatkossa (2014?) saanee myös valita terveyskeskuksensa kuntarajoja ylittäen. Että voikin onneton asia ihmistä kaivertaa.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaisten kesäjuhlat

Pharmageddon

Mä ostin eilen Pharmageddon-kirjan. Olin lukenut siitä jo iltapäivälehdestä ja kuullut Korporaation haastattelun, joten konsepti oli tuttu. Valitettavasti vain Korporaation mäntit toimittajat hämärsivät asian tarkoitusta, kun eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Kyseessä on siis kahden kuopiolaistutkijan pamfletti terveysteollisuuden ylilyöntejä vastaan. Kirjassa käsitellään mm. turhaa lääkehoitoa, luontais- ja uskomuslääkintää ja medikalisaatiota napakasti ja asiallisesti. Tätä on pakko suositella kaikille, jotka a) toimivat terveydenhuollon tehtävissä tai b) ovat olleet tai tulevat joskus olemaan sairaita. Osittain Pharmageddon on mun mielestä hyvä varmaan siksi, että mä oon melkein kaikesta samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Se on myös kirjoitettu järkevästi ja kansantajuisesti, muttei silti holhoavasti. Valloittavinta koko kirjassa oli Tapsa Kiminkisen paljastuminen lääkefirman kätyriksi (ilmeisesti todennäköisesti kotimaisen vuokratyövoimafirman liikevaihdon lisääminen on väärin, mutta ruotsalais-brittiläisen lääkejättiläisen liikevaihdon lisääminen ok). Ajoittain Pharmageddon on mulle ehkä vähän liian lupsakka ja on vähän rasittavaa kirjoittaa humpuuki humbuugiksi. Lisäksi mä oon osittain eri mieltä depression hoidosta (mutta vain osittain). Ymmärrän toki, että tuokin on propagandaa, mutta tuo on sitä propagandaa, johon mä haluan uskoa. Tulen muuttamaan joitain työtapojani lukemani propagandan pohjalta.

Vähän vähemmän suositeltava kokemus oli Sinkkis kakkonen. Mä oon kyl väärä tyyppi arvostelemaan sitä (TV-sarja oli mun mielestä aika keskinkertaista huttua ja ykkösleffa ihan kauheeta kuraa), mutta arvostelen silti. Seurueeseeni kuului Katjn, Superkatti ja Superkolli(?). Heti ensimmäinen kammotus nähtiin jo teatterin ulkopuolella: hahmojen tyylille uskollisesti pukeutuneet naisseurueet. Brr. Joka paikassa jaettiin erilaisia tuotenäytteitä (esim. sampoota ja laihdutusjuomia). Mua syvästi järkytti se, kun huomasin Compeedin sponsoroivan sitä leffaa, koska siitä tuleva alitajuinen viesti on miltei loukkaava - tuhoa jalkasi, niin olet ihku nainen. Paitsi ettei ne hahmot oo ihkuja naisia. Liikaa juonesta paljastamatta kerron, että Charlottelle oli jälleen kirjoitettu slapstickia ja Carrie oli taas ihan maailman rasittavimmalla tavalla itsekeskeinen. Lisäksi Carrien pukujen yläosa oli miltei poikkeuksetta liian ahdas ja jatkuvasti sai katsomossa pelätä, että tissi pompahtaa ulos. Niin ja SJP:lla on vanhan naisen kaula. Leffan paras vitsi tuli jo 10 minuutin kohdalla (Erin go bra-less!), jos ei laske vitsiksi leffan lämppäreiksi valittujen sota- ja pälärileffatrailereiden totaalista ristiriitaa SATC-elämän kanssa. Paska leffa, mut pakkohan se oli nähdä. Seuraavan kiusallisen huonon chick flickin tullessa teattereihin ostan jälleen lipun. Sillähän ne elää.

Elämyskameli suosittelee
Pharmageddon