Hoitola

Juhannuksena meillä on neljä kisua vastuulla. Vanhat tutut Siiri-kisu ja Maisa-kisu on etähoidossa (eli niitä käydään ruokkimassa niiden kotona) ja uudet tuttavuudet Nuuti-kisu ja Issi-kisu tulee lähijaksolle. Meillä on tietty myös perinteiset kaupunkijuhannusbileet, mutta kyllä pari nuorta kissaa sinne mahtuu. Bailut ei omistajan mukaan varmaankaan kisuja järkytä, koska "niillä on aavistuksen renttu emäntä". Tuntumaa kisuhoitolan pitämiseen otettiin tänään, kun huollettiin pari tuntia Polaah'n jälkikasvua. Kundi oli alkuun ihan coolina. Ei tuntunut edes haittaavan se, että ihan vieraat ihmiset vie sitä leikkipuistoon. Ensimmäinen järkytys koettiin puistoilun jälkeen, kun sisäleikeissä muksu kävi painamassa imurointirobon nappulaa. Aiemminkin sitä on paineltu eikä mitään ole tapahtunut. Nyt oli ilmeisesti eri nappula, koska robo innostui kovasti hyrisemään ja lähtemään siivoamaan. Tämä oli 1-vuotiaalle rankka paikka. 10 min jätkä istui mun sylissä ja vapisi. Siitä toipumisen jälkeen leikit jatkuivat entiseen tapaan. Lääkärinkoulutuksellani (ja Polaah'n valmennuksella) ajattelin, että ruokaakin lienee tarjottava. Se upposi erinomaisesti, mutta ruoan jälkeen kaveri tajusi, että hei ei nää ookaan mun vanhemmat! Tuli ilmeisesti joku pienimuotoinen koti-ikävä ja siitä sitten jouduttiin katsomaan lohduttoman loukkaantunutta ilmettä ja häntä koipien välissä vein lainalapsen kotiinsa puoli tuntia etuajassa. Siellä se sitten oli kuulemma täysin virkistynyt kujertelemaan normaaliin tapaansa. Kotikorea muksu.

Radiologian työ on nyt lopultakin lyöty virallisesti lukkoon. Hommat alkaa 23. elokuuta eli ehdin pitää kolme viikkoa kesälomaa. No on se joka tapauksessa pisin kesäloma sitten iäisyyden pitkien koulun kesälomien. Ja mulla on siis palkallista kesälomaa 4 vkoa, eli ensimmäisellä työviikolla saan tuplapalkkaa. Se onkin hyvä, koska radiologian erikoistuvan lääkärin palkka on säälittävä. Se on niin surkea, että mun pitää varmaan tehdä jotain tk-päivystyksiä Handymanin pitimiksi. Ensimmäistä kertaa koko maailmassa mun palkka on pienempi kuin Handymanin palkka. Jotain on tehtävä - vaikka mentävä Lettipitkon bitchiksi Jorviin. Ottaa kyllä koville sekin.

Lettipitkon hommista tuli mieleen, että kävin eilen pitämässä gynekologisen luentoni maahanmuuttajalääkäreille. Se oli yllättävän hauskaa. Mä en yhtään enää ihmettele joidenkin intoa opettaa, koska siinä kasvaa ego silmissä, kun huomaa osaavansa jotain selvästi paremmin kuin muut. Mä olin etukäteen valmistautunut siihen, että a) ne ei kysy mitään, b) siellä on joku gynekologian erikoislääkäri, joka sanoo koko ajan että mä puhun sontaa tai c) ne kysyy ihan mahdottomia joihin mä en osaa vastata mitään, nolostun ja punastun. Sen sijaan opiskelijat olivat todella aktiivisia (paitsi miehet, joita ilmeisesti nolotti koko aihe) ja kysyivät sellaisia kysymyksiä, joihin oli suoranaisesti helppo vastata. Se oli jopa niin hauskaa, että yritän päästä Lettipitkon opetushommiin myöhemminkin. Etenkin nyt, kun mä tarviin rahaa enemmän kuin aiemmin.

Elämyskameli suosittelee

kovapalkkaisemmat hommat