Tuesday, January 22, 2013

Willkommen!

Eilen saksantunnilla oli jännittävä tunnelma. Käytiin läpi ajankäyttöä ja siinä selvisi useita salaisuuksia. Kuten että mä pidän blogia. Siitä sitten innostuttiin ja puoli kurssia uhosi tulevansa lukemaan. Toivottavasti tulitte kans! Vielä en voi kirjoittaa tätä saksaksi, etten kadota kaikkia romaanisia kieliä harrastavia kavereitani, mutta jos nekin tajuisivat mennä saksankurssille, niin ehkä sitten myöhemmin. Luin joskus uudesta berliiniläisvillityksestä, jossa perusjampat kokoontuvat baariin lukemaan teini-iän päiväkirjojaan ääneen ja nauramaan vedet silmissä. Ehkä mäkin voin kääntää nää ja lukea? Ehkä ei, berliiniläisiä ei naurata.

Toinen megasalaisuus oli se, että kaveri katselee Sturm der Liebeä. Se kuulostaa mun korvissa kyllä jo enemmän trendiltä kuin guilty pleasurelta, koska myös Pikkusisko ja Äiti katsoo sitä intohimoisesti. Kaikki toki selittävät katsovansa sitä pitkälti kieltä oppiakseen. Jonkinlaisena hc-SdL-fanin merkkinä voidaan toki pitää sitä, että kaikki myös nauhoittavat sitä, koska kiireisinä uranaisina eivät ehdi katsoa sitä oikeaan aikaan. Terveisiä vaan sinne vastaanotinten ääreen! Mä en tuomitse yhtään, SdL sentään kai muuttuu koko ajan, mä katson niitä samoja QI-jaksoja aina uudestaan.

Elämyskameli suosittelee
Muiden elämä (Das Leben der Anderen) niin populaarikulttuurisessa kuin ihan puhtaan tirkistelymielisessä merkityksessä

Sunday, January 20, 2013

Itsehillintä

Mä oon vihdoinkin ymmärtänyt, mitä konkreettista hyötyä mä voin vastata Facebookin mulle tarjoavan, jos joku Suomen Gallupista soittaa ja kysyy. Se opettaa mulle itsehillintää. Pidemmälle opiskeluissaan ehtineet voi käyttää HS:n keskustelupalstaa, mut se on mulle vielä liian vaikeaa. Mä olin todella ylpeä itsestäni, että pysyin melkein rauhallisena, vaikka yksi fb-kaveri postasi tosissaan tällaisen linkin. Mä kiemurtelin, mutta en vastannut. Keskustelua riitti 51 viestin verran ja moni oli toki mun mielestä samaa mieltä, mutta useampi oli vakaasti sitä mieltä, että kaikki THL:n vastaisesti puhuvat ovat kategorisesti oikeassa. Mun itsehillintä on jo ainakin kurpitsan kokoinen, kun se kasvoi koko ajan sitä keskustelua lukiessani. Sama tyyppi on toki myös sitä mieltä, että lasten korvatulehduksiin ei auta muu kuin homeopatia ja on ihan kauheeta että lääkärit määrää niihin antibiootteja eikä neuvo oikein. Sitä tyyppiä parempaa anger management programia ei ookaan!

Blogin kommenttiraita on ollut SoneraPartiota ja kirjoitusvirhehuomioita lukuunottamatta melko hiljainen. Niinpä mua on kovasti viihdyttänyt Blogspotin viallinen spämmifiltteri. Mukaan ovat päässeet mm. elokuvakalenterin seitsemännen luukun kohdalle kommentoitu "Excellent post. I was checking continuously this blog and I'm impressed! Extremely helpful info specially the last part :) I care for such information a lot. I was looking for this certain information for a very long time. Thank you and best of luck. Visit my blog hardcore sex."

Me vietettiin eilen Pikkusiskon synttäreitä meillä perhepiirissä pataruoan ja 7 wonders -pelin seurassa. Pirkka-reseptihaun intialainen lammaspata on hyvää ja 7 wonders ihan loistava peli! Ainoa sen huono puoli on monimutkaisesti selitettävät säännöt, minkä takia yhtään kärsimättömälle yleisölle sitä ei viitsi esitellä. Nytkin meinasi alkuun Diplomi-insinöörikihlatun korvista tulla savua, mutta kun Pikkusisko erikseen oli tätä peliä pyytänyt, niin sitä pelataan. Itse asiassa peli ei ole mitenkään vaikea, mutta säännöissä on monia pieniä kommervenkkejä. Mä oon täällä tätä peliä jo aiemmin pohtinutkin. Olen itseni kanssa nyt sitä mieltä, että pelissä ei itse asiassa ole kovin paljon erilaisia kortteja vaan ne on helppoa ymmärtää. Oikein sormet syyhyää, että pääsisi tätä pelaamaan!

Elämyskameli suosittelee
love to hate -fb-kaverit

Tuesday, January 15, 2013

Lumia-kyllästys

Mua surettaa, kun mä en enää jaksa Lumiaa. Siinä on nyt niin monta pientä ärsytystä, että mun on varmaan pakko kohta siirtyä takaisin iPhoneen. Ai miksi?

  1. Ensinnäkin kaatuilu. Se ei tee sitä joka päivä, mutta useimpina ja useamman kerran. Muuten se ei niin haittaisi, mutta kun se kaatuu yleensä just silloin kun mä oon kirjoittamassa jotain viestiä ja sitten se mun työllä ja tuskalla kirjoitettu teksti häviää. Pahinta on se, että jos se sattuu kaatumaan vasta tulleeseen tekstiviestiin vastatessa, niin se saapunutkin viesti häviää eikä välttämättä enää muista tarkkaan, mitä siinä puhuttiin. 
  2. Siihen ei saa omaa soittoääntä. Mulla on ollut iät ja ajat iPhonessa Jeeves & Woosterin tunnussävel ja se on sopinut mulle loistavasti. Tuossa on nyt joku peruspiipitys, joka on ärsyttävä.
  3. Jos selaimen hakuriville kirjoittaa hakukoneelle hakusanan, Lumia käyttää (tietysti) Microsoftin surkeaa Bing-hakukonetta eikä Googlea. Bing antaa aina eka jotain random kuvia hakutuloksiksi eikä löydä ikinä sitä mitä mä oon hakemassa.
  4. Ehkäpä tärkeimpänä: siinä ei toimi mun isolla rahalla ostamat saksan mobiilisanakirjat.
Toisaalta harmittaa. Mä tykkään sen isosta näytöstä, vaihtuvista lukitusnäytön taustakuvista, neliöistä, podcast-soittimesta ja lutuisesta tavasta hakea Fb-apin yläreunaan kuvia siitä kaverista, kenen tietoihin tutustuu. Se ilahduttaa mua joka päivä, että Nokia on tehnyt niin hyvän puhelimen. Mua vain surettaa se, etten mä tahdostani huolimatta halua käyttää sitä.

Me ostettiin ennen joulua uudet veitset. Tänään sipulia pilkkoessani veistin uudella liian terävällä veitsellä palan vasenta etusormea mukaan satay-kastikkeeseen. Hyvä veitsi. Huono kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä.

Edellisen postauksen jälkeen Pumpumkatin huomaavainen puoliso huolestui meidän tekniikkalukutaidottomuudesta ja raportoi, että Androidiin saa kuin saakin sen mun pääsykoekirjan lukuohjelman. Niinpä mä menin ostamaan jonkun Samsungin ja toden totta, se toimii siinä! Toki se lukuohjelma on surkea (kustantajan syy), näpyttimet on niin pieniä, että on miltei mahdotonta osua siihen sivua vaihtavaan näppäimeen osumatta kirjan loppuun - näppäimeen, jolloin mun pitää jatkuvasti muistaa, millä sivulla mä olinkaan menossa, jotta pääsen takaisin. Pitää varmaan ostaa semmoinen sormitietokonekynä, jollaista huumorintajuttomat insinöörit ja sormenjälkiä pelkäävät hysteerikot käyttää. Mut siis kiva, että voin lukea tenttiin sähköisesti.

Elämyskameli suosittelee
iPhone (nyyh)

Wednesday, January 9, 2013

Vain kahden käyttöjärjestelmän loukussa

Mä oon käyttänyt Lumiaa nyt 1,5 kk. Sen kaatuilu raastaa mun mieltä miltei päivittäin. Alkuun sentään kaatumisen ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen se osasi hakea automaattisesti oikean kellonajan muutaman minuutin kuluessa, mutta ei enää. Nyt se tulkitsee uudelleenkäynnistyksen jälkeen, että eletään syyskuun ensimmäistä päivää vuonna 2012 ja kello on 7:46. Jos mä en itse käy muuttamassa aikaa, niin kaikki ohjelmat elää tuota hetkeä - julkisten liikennevälineiden aikataulut annetaan lauantaiaamuksi, tekstarit merkitään saapuneiksi ja lähteneiksi syyskuussa (eli ne siirtyy keskustelun ensimmäisiksi) ja vasta tulleet puhelut eivät näy viimeisimpinä. Todella raivostuttavaa. Kun päivästä riippuen puhelin saattaa jumiutua viisikin kertaa, alkaa uutterinkin buuttailija kyllästyä. Parannusta ei ole näköpiirissä. Muuten puhelin on kyllä ihan hyvä nyt kun olen tottunut siihen. Silloin tällöin on kyllä iPhonea ikävä.

Kuten melkein kaikki muutkin, mä käytän useampaa eri käyttöjärjestelmää: kotitietokoneissa on OS X, puhelimessa Windows 8 ja töissä Windows XP. Mä oon jo pidempään haaveillut sellaisesta sormitietokoneesta, jolla mä voisin lukea internet-versiota mun erikoislääkäritenttikirjasta. Mulla oli iPad, mutta koska kirja ei toimi siinä (flash), toivoin löytäväni jonkin toisen mielellään Windows 8 -laitteen, jossa se toimisi. Tänään mä kävin Verkkokaupassa.com kokeilemassa kaikkia niillä esillä olevia laitteita, mutta ei se toiminut missään. Menin jopa Android-puolelle, vaikka olenkin kovasti toivonut, että mun ei tarvitsisi sekoittaa enää yhtään käyttöjärjestelmää elämääni, mutta ei se niissäkään auennut. Tämä on erityisen ärsyttävää siksi, että kaverin vuoden vanhassa Samsungissa kyllä toimii. Ilmeisesti jotkin Flash Playerin ominaisuudet ovat muuttuneet tai poistuneet uusissa versioissa. Täytyy ehkä ottaa analoginen kirja käyttöön, koska kohta pitää aloittaa tenttiin lukeminen. En millään viitsisi, kun nykyään on sähkökirjakin, jota voi lukea selällään maaten toisin kuin suurikokoista lörppäkantista kirjaa.

Elämyskameli suosittelee
stabiili Lumia tai muu puhelin

Monday, January 7, 2013

Chilisormet

Polaah vietti syntymäpäiviään oikein suurella joukolla ja mekin päästiin mukaan. Matkustettiin siis Jyväskylään Handymanin, Långstrumpin ja Ipanan kera. Autossa oli myös joku Polaah'n kaveri, joten tila oli todellakin kortilla. Mä istuin aimo osan menomatkasta valtava liukuri sylissä. Ah, automatka. Bileet oli hilpeet, oli tosi kivaa, kiitos!

Käytiin Jyväskylässä toki myös tervehtimässä Pikkusiskoa ja sen entouragea. Meno oli katossa ja koko nuoriso-osasto varsin villinä. Me vietiin tuliaisiksi kaikille pienet Angry Birds -pehmolelut ja ne olikin hillitön hitti. Mä en muista lainkaan, oliko meillä alle nelivuotiaina joku ihan ykkössarja, mutta noilla ainakin oli. Pöössejä!

Jyväskylässä yövyttiin Sokos Hotel Alexandrassa. Aika myöhään päästiin nukkumaan ja mua valvotti paitsi huoneen turhan korkea lämpötila myös poikkeuksellisen lemmekkäät naapurit. Moni asia ärsyttää vähemmän kuin 5:37 alkava seinän takaa kuuluva uliseva voihke (esim. 9:28 alkava yläkerrasta kuuluva uliseva voihke). Hotelli oli sinänsä ihan siistin oloinen ja sitä voi suositella ihmisille, jotka omistavat korvatulpat tai ovat muuten tanakkaunisia. Aamupala oli hyvä, siellä oli mm. rapeita karjalanpiirakoita ja paikallisiksi erikoisuuksiksi kutsuttuja perunarieskoja.

Mä en oo mikään herkkukokki, mutta tein äsken niin kovin hyvää ruokaa, että oikein ilahduin. Tein satay-kastikeen, jonka kanssa söin currytahnassa marinoituja kananpalasia. Valitettavasti satay-kastikkeeseen piti pilkkoa chiliä, jota on nyt sit paitsi mun sormissa myös mun silmissä. Vähän ottaa kipeetä.

Elämyskameli suosittelee
pilkkomishanskat

Thursday, January 3, 2013

Alkuvuoden kankeus

Alkuvuosi on aina hankala, kun on niin paljon muistettavaa. Mulla kestää usein viikkokausia, että muistan kirjoittaa päiväykseen oikean vuoden, vaikka päivä menisikin oikein. Täytyy oikein erikseen pohtia, että tosiaan niitä raketteja katseltiin vastikään. Yleensä menee ainakin Runebergin päivään ellei ystävänpäivään, että vuosiluku alkaa tulla automaatioksi. Toinen ongelma on muistaa viedä verokortti töihin. Mä oon toistaiseksi joka vuosi joutunut tilaamaan uuden verokortin, koska en ymmärrä sitä A-B-systeemiä (A on Handymanin mukaan aikuisille, joilla on sama palkka joka kuukausi ja B lapsille, joiden palkka vaihtelee) ja olen kokenut turvallisimmaksi tilata freelancer-kortin, koska mä oon tottunut siihen. Nyt sain toki tulostaa sen itse kotona, koska olen uudenaikainen moderni ihminen.

Kissat on ihan mahdottomia. Reino on siis jo ensimmäisen viikkonsa aikana purrut poikki mun tietokoneen ja puhelimen laturit sekä kuulokejohdon. Toissapäivänä se mutusteli Handymanin laturien johtoja. Kirppu on varistanut karvaa ihan joka paikkaan. Molemmat on oksennelleet sinne tänne (esim. puoliksi Kolonin päälle, jolloin mahamehut valuu Kolonin alle herkullisesti). Molemmat änkeää syliin, kun istuu sohvalla. Reino steppailee läppärin päällä, kun mä yritän kirjoittaa (kirjoitusvirheet on siis sen vika). Kirppu "leipoo" halipulassaan istuintaan (eli mua) kynsillään niin, että sekä paita että iho on repaleina. Handymanin käsivarsi näyttää 15-vuotiaan viiltelijän kädeltä Reinon jäljiltä. Kirppu maukuu kaikki yöt. Reino rymistelee öisin. Kirppu yrittää karata aina kun joku avaa oven (kaksi kertaa Handyman on sen vahingossa lipsauttanutkin sinne ja saanut juosta perässä). Eli ihan kivasti menee.

Elämyskameli suosittelee
kotieläimet muiden kotona