Ei sidonnaisuuksia

Mä olen kiinnostunut sydämen kajoamattomasta kuvantamisesta. Kyseessä on maailmanlaajuisesti ja etenkin Suomessa nuori toiminta eikä sitä kovin moni vielä Helsingissäkään tee. Tämän takia mulle tarjottiin upeaa ja kiinnostavaa, mutta eettisesti hiukan arveluttavaa mahdollisuutta mennä yksityisen yrityksen sponsoroimana opiskelemaan tätä aihetta kongressiin Nizzaan. Muutaman kuukauden pohdinnan jälkeen päätin suostua. Firma järjesti kaiken: lennot, hotellit, kongressimaksun, jopa lentokenttätaksit. Ja nyt tän kaiken jälkeen se kongressi peruttiin. Mä oon tietty aika pettynyt, mutta yritän luonteeni mukaiseesti löytää tästäkin jotain positiivista. Jatkossakin mä saan kirjoittaa esitelmien ensimmäiselle dialle "Ei sidonnaisuuksia". On sekin jotain. Sinänsä kesäinen Etelä-Ranskakin ois voinu olla kiva. Jopa sidonnaisuuden arvoinen. Jos olisin vähemmän nössö, käyttäisin firman edustajan kehotuksen mukaisesti ne lentoliput kuitenkin, koska niitä ei voi perua. En kuitenkaan kehtaa vaan menen kiltisti töihin.

Viime päivinä ovat tiedotusvälineet olleet täynnä kauhistelua ja kitinää kylmästä säästä. Kyllä se tietysti vähän kovalta tuntuu, kun aamulla herätessä katsoo Ilmatieteen laitoksen appia, joka kertoo lämpötilan olevan +5°, feels like -1°. Mä annoin periksi ja etsin sukat ja pitkät housut (vyö on hukassa, tallon lahkeilleni). Pitkässä seurannassa toisaalta kaikkien kuukausien keskilämpötila on jatkuvassa nousussa kesäkuuta lukuunottamatta. Mä en aio siis edes odottaa kovin lämpimiä säitä. Sitä paitsi tänään iltapäivällä ei tarvinnut auringonpaisteessa kävellessä takkia ja uimaankin saattoi mennä puolensäärenhousuissa ja on ihan mahtavan vihreää. Kaunista. Sinänsä mä toivoisin, että juhannuksena olisi mahdollisimman kaunista, jotta ainakaan sään takia ei kukaan jätä menemättä mökille. Näin toivon itsekkäästi Töölön päivystäjänä.

Elämyskameli suosittelee
hopeareunuksen etsiminen

Saksalaista opiskelua

Mä oon nyt siis koulutuksessa Münchenin lentokentän läheisessä kylässä maailman geneerisimmässä lentokenttä-Marriottissa. Koulutus on ihan hyvä, mutta jotenkin epäpyhään tapaan luennoitsijat on koko ajan myöhässä eikä puheenjohtaja oo tarpeeksi ilkeä keskeyttääkseen. Molempina päivinä on laittomasti lyhennetty taukoja tämän takia! Törkeetä. Sinänsä koulutus on kyllä hyvä, luennoitsijat selvästi osaa asiansa eikä kellään ole toistaiseksi ollut ihan törkeetä aksenttia (puhutaan siis englantia). Italialainen kyllä herätti hämmennystä puhumalla toistuvasti, kuinka ongelmallista on "the 'eating of the patient by the MRI machine". Mä luulin että vain ranskalaiset unohtaisivat hoonsa, mutta aivan yllättäen myös italialaiset osaa sen. Valtaosa luennoitsijoista on hollantilaisia, jotka puhuu tietty kuin natiivit, ja erittäin kauniisti ja monipuolisesti puhuvia saksalaisia. Joku espanjalainenkin, joka toi kunniaa maalleen. Ihan jees siis.

Kun mä opiskelen, Handyman ajelee Z4:llä. Eilen se oli käynyt BMW-Weltissä tutustumassa Bemuihin kautta aikojen. Kyseessä on siis hyvin tuotteistettu BMW:n päämaja, jossa on mm. museo, krääsä- sekä autokauppa ja tutustumiskierroksia (jotka on varattu 27.8. saakka). Lisäksi siellä on alue, jolta Bemun ostaja saa halutessaan käydä 400-1000 euron lisähintaa vastaan uuden autonsa hakemassa. Hintaan kuuluu paketista riippuen esim. oikeus pysäköidä vanha auto heti BMW-Weltin eteen, noin 50 minuutin odottelu eksklusiivisessa Premium-loungessa virvokkeiden äärellä, bensatankin osittainen tai täydellinen täydennys ja huippukohtana auton luovutus joko Panorama-deckiltä, Premium-tasolta tai yksityisessä tilassa insinöörin kanssa. Näitä autonluovutuksia on 80-160 päivässä. Handymanin kuvauksen mukaan melkein kaikki ostetut autot oli jotain perhefarmareita (joita tietty muutenkin kaikki uutena ostettavat autot on. Mä osaan kuvitella sen perheenisin, joka ei saa ostaa sitä autoa, jonka se oikeasti haluaisi, mutta sen vaimo suostuu halvimpaan BMW-Welt-luovutukseen (halvimpia voi tehdä vain ma, ti ja ke). Se mies on ihana.

Tänään Handyman on kuulemma käynyt Stuttgartissa. Ei ole vielä palannut. Mä odottelen sitä lämpimällä terdellä. Eilen Handyman tuskaili, että minne se tänään menisi. Ehdotin Nürnbergiä, kun se on aika lähellä ja siellä on varmaan mielenkiintoisia natsijuttuja. Ei kelvannut, koska "tää on mun ainoa lomapäivä enkä mä halua silloin tehdä mitään kuivia museojuttuja". Höh. Mä kysyn siltä AINA, mitä se haluaisi lomalla tehdä eikä sillä oo juuri ikinä mitään mielipiteitä. Niinpä mä arvailen ja googlailen erilaisia miesten puuhia (esim. BMW-Weltin), jotta kaikki tekeminen ei olisi aina pelkästään mulle suunnattua ja sitten se on ihan tohkeissaan, kun saa "yhden lomapäivän" mun kongressin aikana. Phöh. Huomenna mennään niin varmasti dm:ään, mun lempikemppariin.

Kyllä vaan Saksassa on mukavaa. Mä haluaisin nyt edistää muuttoasioita ihan oikeesti ja sen vuoksi lähetin viime viikolla jo ensimmäisen avoimen työhakemuksenkin yhteen berliiniläissairaalaan. Mitään ei oo kuulunut. Nyt olisi vielä viikon verran avoimena mulle sopiva työ toisessa berliiniläissairaalassa, jota mä aioin hakea. En mä sitä varmaan saa, koska ne halusivat jonkun, joka voisi aloittaa asap, mutta voihan sitä kysyä. Ja avoimia hakemuksia täytyy kans alkaa lähetellä enemmän. Tämmöinen työn hakeminen on aika raskasta, mun piti tehdä ekaa kertaa elämässäni oikea CV:kin! Ja saksaksi! Nyt mä oon saanu kokea hitusen oikean maailman työnhausta. Ei niin, että oisin vielä oikeassa haastattelussa ollut (ellei laske työhaastattelua kauppaan opiskeluaikana ja sitä on vähän vaikeaa laskea).

Elämyskameli suosittelee

Saksa, ihana Saksa

Grüß Gott!

Eteläisillä saksankielisillä alueilla (esim. Baijeri, Itävalta, Sveitsi) ei tervehditä sanomalla "Guten Tag" vaan "Grüß Gott!" joka sananmukaisesti tarkoittaa "tervehdi Jumalaa!" Alkujaan se kuitenkin on muotoutunut tervehdyksestä, joka tarkoittaisi "Jumala siunatkoon sinua". Tervehdys on pieni juttu, mutta kuvaa hyvin sitä, miksi Pohjois-Saksa on enemmän mun juttu. Tuommoinen Jumalan terve -meininki painostaa mua.

Me ollaan nyt siis Münchenissä. Mulla alkaa muutaman tunnin päästä kongressi, mutta tultiin Handymanin kanssa tänne jo maanantaina. Täällä on ollut mahdoton helleaalto, lämpöasteita on ollut yhtä paljon kuin mulla ikävuosia. Mä oon kyllä tykänny, vaikka onhan se jo vähän tukalaakin. Mä oon suojautunut ostamalla jo etukäteen kaikkien aikojen suurimman kesähatun, joka on ihana, vaikka litistääkin tukan ihan lätyksi. Se on ollut kuitenkin oiva, koska meillä on avoauto vuokralla ja mun jakaus palaisi ilman hattua. Se myös pysyy päässä, vaikka mentäisiin katto alhaalla kahdeksaakymppiä.

Toistaiseksi on ollut oikein kiva loma. Maanantaina tultiin aamukoneella. Meidät yllättäen jatkettiin täällä maanantaina helluntain viettoa, joten ostoksille ei päässyt (ois tarvinnut, koska matkalaukku ei päässyt perille). Mentiin siis sightseeing-ajelulle, jossa oli kuuma ja muutenkin uupumus. Maanantaina käytiin myös illalla olympiapuistossa ulkoilmaleffassa, mikä oli ihan hauskaa, vaikkakin esitetty elokuva (Gravity) oli aika huono.

Tiistaina me ajettiin Garmisch-Partenkircheniin katsomaan vuoria. Nähtiin vuoria. Valitettavasti myöhästyttiin viisi minuuttia köysiradan viimeisestä lähdöstä, joten ei päästy vuoren huipulle, mutta rinteellä oltiin syömässä. Nähtiin mm. Zugspitze, joka on Saksan korkein vuori (2962 m). Jotenkin se lumi niillä huipuilla tuntuu väärältä, kun laaksossa on +33 astetta lämmintä, mutta niin se avaruus toimii (eikä niin, että avaruuspuvun sisällä on mikrosortsit, kuten Sandra Bullockilla). Oli kaunista.

Eilen keskiviikkona käytiin Legolandissa. Se oli ihan samanlainen kuin Tanskan Legoland. Ne rakennetut kaupungit on parhaita näin aikuisen mielestä, vähän isommat lapset tykkää varmaan eniten kuitenkin huvipuistolaitteista. Käytiin kyllä maisemajunassa ja -tornissa. Vesiräiskejunaan ei menty, vaikka se olisi kyllä voinut vähän raikastaa nuhjuisia matkalaisia.

Tänään tosiaan mun pitää mennä sinne kongressiin. Toistaiseksi ollaan yövytty Anna-hotellissa ihan Münchenin ydinkeskustassa (ihana hotelli, suosittelen lämpimästi. Erityisesti suihkun vaihtuvat värivalot on ihanat. Sellaiset mä haluisin omaan suihkuuni. Onneksi mä en saa suunnitella taloja). Se kongressi järjestetään kuitenkin jossain ankeassa lentokenttähotellissa lentokentän viereisessä kylässä ja majoitus kuuluu kongressin (korkeaan) hintaan. Handyman saa jatkaa lomailua ja ajelua ympäriinsä avoautolla. Mä oon siitä huolissani, koska kukaan ei nyt suunnittele sen lomapäiviä. Kuinka voi lomailla suunnittelematta?

Elämyskameli suosittelee

Anna-hotelli Münchenissä lomaileville ja Alpit, nuo nuoret vuoret

Uusia kokemuksia

Mä olen nyt Berliinissä. Kuten viimeksi kerroin, tultiin helatorstaiviikonlopuksi Handymanin, Pikkusiskon ja Sveitsiläisen suklaaherkun kanssa Saksaan. Berliini on ihastuttava. Seura on loistavaa. Jostain syystä ei päästä tekemään mitään, mitä olisi suunniteltu. Checkpoint Charlie -museoon oli hirveä jono ja olympiastadionin itsenäinen tutustumiskävely väliaikaisesti kielletty. DDR-museoon mentiin sadepäivänä ja se oli ihan umpitäynnä, mutta kyllä siellä jotain näki. DönerInnin palvelu oli aivan neutraalia (aiemmin siellä sai aina hyväntahtoista kuittailua elämästä ja saksa-aksentista) ja tuote hieman muuttunut. Huippua on silti. Mä en ole kovasti aiemmin aikuisiällä matkustellut Pikkusiskon kanssa, mitä mä nyt jälkeenpäin kovasti kadun, koska sen kanssa on tosi hauskaa. Täytyy ottaa ohjelmistoon useammin.

Helatorstai on pyhäpäivä suuressa osassa Eurooppaa ja siksi täällä on paljon turisteja. Hotellikin on viimeistä piirtoa myöten täynnä ja aamupalalla joutuu joka tiskille jonottamaan. Etenkin munanpaistajajono on pitkä ja toisaalta myös kuumissa juomissa kestää. Tähän asti on kuitenkin aina kuuliaisesti menty alakertaan aamupalalle, koska muu olisi outoa. Nyt kuitenkin tänään mä rohkaistuin tilaamaan aamupalan huoneeseen. Ei tarvii jonottaa munamiehelle eikä ees maksaa ekstraa! Huikeeta. Nyt mä siis jännitän, että kuinka dekadentilta tuntuu syödä aamupalaa hotellihuoneessa. Lähinnä syyllisyyden tunteita odotettavissa.

Handyman kävi eilen paikallisen legoiluseuran tapahtumassa eteläberliiniläiskoulun jumppasalissa. Siellä oli ollut hienoja rakennelmia ja myyjäiset. 1980-luvun satama olisi lähtenyt mukaan, jos meillä olisi erillinen legoiluhuone. Pitäisi olla. Mua vähän harmitti, että satama jäi saksalaisille. Toisaalta harmittaisi mua sekin, jos pitäisi asua yli kävelymatkan päässä työpaikalta, kun kolmioon ei oo varaa lähempää.

Saksaa tulee taas ikävä, kun lentokone lähtee Suomeen klo 15 paikallista aikaa. Onneksi on varattu uusi matka heti viikon päähän ja toinen elokuulle. Välissä mä aion vielä käväistä Etelä-Ranskassa ja kesälomallakin voisi Keski-Euroopassa piipahtaa. Etukäteen pohdittuna tulee siis aika kivan vaihtelevainen kesä, tai siltä nyt tuntuu ennen kuin mä oon tehnyt niitä kaikkia päivystyksiä. Mut ei lomaankaan oo enää kuin seitsemän viikkoa (joista yksi Saksassa) ja yhdeksän päivystystä. Eihän se oo juuri mitään.

Elämyskameli suosittelee

paljon rahaa, jotta voi ostaa kolmion kantakaupungista