Uusia kokemuksia

Mä olen nyt Berliinissä. Kuten viimeksi kerroin, tultiin helatorstaiviikonlopuksi Handymanin, Pikkusiskon ja Sveitsiläisen suklaaherkun kanssa Saksaan. Berliini on ihastuttava. Seura on loistavaa. Jostain syystä ei päästä tekemään mitään, mitä olisi suunniteltu. Checkpoint Charlie -museoon oli hirveä jono ja olympiastadionin itsenäinen tutustumiskävely väliaikaisesti kielletty. DDR-museoon mentiin sadepäivänä ja se oli ihan umpitäynnä, mutta kyllä siellä jotain näki. DönerInnin palvelu oli aivan neutraalia (aiemmin siellä sai aina hyväntahtoista kuittailua elämästä ja saksa-aksentista) ja tuote hieman muuttunut. Huippua on silti. Mä en ole kovasti aiemmin aikuisiällä matkustellut Pikkusiskon kanssa, mitä mä nyt jälkeenpäin kovasti kadun, koska sen kanssa on tosi hauskaa. Täytyy ottaa ohjelmistoon useammin.

Helatorstai on pyhäpäivä suuressa osassa Eurooppaa ja siksi täällä on paljon turisteja. Hotellikin on viimeistä piirtoa myöten täynnä ja aamupalalla joutuu joka tiskille jonottamaan. Etenkin munanpaistajajono on pitkä ja toisaalta myös kuumissa juomissa kestää. Tähän asti on kuitenkin aina kuuliaisesti menty alakertaan aamupalalle, koska muu olisi outoa. Nyt kuitenkin tänään mä rohkaistuin tilaamaan aamupalan huoneeseen. Ei tarvii jonottaa munamiehelle eikä ees maksaa ekstraa! Huikeeta. Nyt mä siis jännitän, että kuinka dekadentilta tuntuu syödä aamupalaa hotellihuoneessa. Lähinnä syyllisyyden tunteita odotettavissa.

Handyman kävi eilen paikallisen legoiluseuran tapahtumassa eteläberliiniläiskoulun jumppasalissa. Siellä oli ollut hienoja rakennelmia ja myyjäiset. 1980-luvun satama olisi lähtenyt mukaan, jos meillä olisi erillinen legoiluhuone. Pitäisi olla. Mua vähän harmitti, että satama jäi saksalaisille. Toisaalta harmittaisi mua sekin, jos pitäisi asua yli kävelymatkan päässä työpaikalta, kun kolmioon ei oo varaa lähempää.

Saksaa tulee taas ikävä, kun lentokone lähtee Suomeen klo 15 paikallista aikaa. Onneksi on varattu uusi matka heti viikon päähän ja toinen elokuulle. Välissä mä aion vielä käväistä Etelä-Ranskassa ja kesälomallakin voisi Keski-Euroopassa piipahtaa. Etukäteen pohdittuna tulee siis aika kivan vaihtelevainen kesä, tai siltä nyt tuntuu ennen kuin mä oon tehnyt niitä kaikkia päivystyksiä. Mut ei lomaankaan oo enää kuin seitsemän viikkoa (joista yksi Saksassa) ja yhdeksän päivystystä. Eihän se oo juuri mitään.

Elämyskameli suosittelee

paljon rahaa, jotta voi ostaa kolmion kantakaupungista