Friday, November 30, 2012

Talven ihmemaa

Mun vanhemmilla on muuttolinnun vaistot. Ne asuu omakotipesässään ja lirkuttaa kesät tyytyväisinä. Joka vuosi tammi-helmikuun vaihteessa ne matkustaa Kaukoitään ja joka vuosi tammi-helmikuun vaihteessa tulee toista metriä lunta. Nyt ne päätti lomailla myös syksyllä, kivahan se on marras-joulukuussa pelata golfia Kanarialla, kun muut kävelee lätäköissä. Paitsi että pari päivää sen jälkeen kun niiden kone lähti etelään, tuli etelästä tänne kova lumipyry. Handyman kävi eilen Vantaalla kolaamassa pihan ja tänään uutta lunta on kaksinverroin enemmän. Mä lähdin seuraneidiksi (oon seurana lähinnä automatkoilla ja nyt kun se tuolla kolaa, mä istun mukavasti fleeceviltin alla isin telkkarihuoneessa), mutta seuraneidin roolikin tuntui raskaalta, kun taloon sisään pääsy koitui mahdottoman hankalaksi, lunta oli nimittäin kinostunut oven eteen melkein metri. Pikkusiskoo! Pitäiskö teidänkin joskus käydä täällä kolaamassa? Handymanin uurastus säälittää mua.

Huomenna avataan jo ensimmäinen joulukaleluukku! Mä oon jo pari viikkoa pohtinut aihetta ja kiitän kaikista hyvistä ideoista! Suklaakale oli hauska idea, mutta sopii ehkä paremmin jollekin, joka tykkää enemmän suklaasta. Mä tykkään parista suklaalaadusta (Fazerin Cocoa Nibs Exclusivestä, sinisestä, Geishasta, Suffelista, Jimistä ja Juliasta), muut on aika yhdentekeviä. Eikä mulla olisi ehkä kauheasti noistakaan sanottavaa. Testikale oli ajatuksena ehkä kaunis, mutta vaatisi tosi paljon aikaa, että oikeasti pystyisi testaamaan 24 eri juttua ja sitä paitsi mä julkaisin jo sen kiinnostavimman testin. Laulunsanat oli kiva idea, niinpä sen mä aion osittain toteuttaa. Pääaiheena on tänä vuonna elokuvat ja TV-sarjat, joita mä esittelen joka päivä. Jokaisen postauksen loppuun laitan pienen mua miellyttävän laulunpätkän. Joskus sanat on mun mielestä hyvät, joskus tunnelma ja joskus sävel. Muutan aiempaa formaattia sen verran, että julkaisen uuden luukun joka päivä keskipäivällä. Siirrän julkistusaikaa siis kuusi tuntia eteenpäin. Tämä sen vuoksi, että päivystyspäivinä mä en ehdi kirjoittaa postia ja edeltävästi mä en aina muista, niinpä ehdin kirjoittaa päivystysvapaa-aamuna sen päivän jutun. Joka päivä kuitenkin jotain ilmestyy. Toivottavasti pidätte!

Elämyskameli suosittelee
elokuvakale

Wednesday, November 28, 2012

Lumia 920

Nokian Lumia 920 julkaistiin torstaina 22.11.2012, mun vanhimman kummilapsen kymmenvuotispäivänä. Mä oon käyttänyt iPhonea jo vuosikausia. Sitä ennen mulla oli käytössä erilaisia Nokia-puhelimia. Uusimmissa oli Navi-näppäin, muttei kosketusnäyttöä. Matopeli niissä oli jokaisessa ja viimeisimmässä polyfoninen soittoääni (miksei niistä enää puhuta?) ja ehkä värinäyttö.

Kaikki mun iPhonet on olleet Handymanin käyttämiä, upouutta iPhonea mulla ei oo ollut. Nyt jotenkin uusimmat iPhonen uudistukset on olleet mulle aika suuria pettymyksiä. Tuorein malli iPhone5 ei kiinnosta mua ollenkaan. Ihan samanlainen kuin vanha 4S:kin, mutta jotenkin pitkulaisempi. Uusi iOS6 on herättänyt niin paljon tympeyttä mediassa, etten ole neloseeni sitä suostunut edes lataamaan, vaikka ärsyttävästi pieni punainen pallukka Settings-valikossa mua jatkuvasti siitä muistuttaakin. Eniten mua iOS6:ssa askarruttaa mediassa kovasti vatuloitu karttaongelma, koska puhelimen kartta on mulle tosi tärkeä. Mä oon jo lapsena lukenut paljon karttoja ja edelleen mä tylsinä hetkinä tykkään tutustua ja opiskella eri kaupunkien karttoja ja suunnitella kävelyreittejä vieraiden kaupunkien keskustoissa sekä naureskella hassuille kadunnimille. En mä uskalla jättää tällaista harrastusta sellaisen kartan varaan, joka ei löydä Turkua tai Kanadaa. (Nyt kun mä luin tän jälkeenpäin, niin mä vaikutan ihan vajakilta. Toim.huom)

Kun Nokia ilmoitti kovin innostuneena tekevänsä Windows 8 -puhelimen, mä en tajunnut siitä mitään. Kotona mulla ei oo ollut Windows-konetta moneen vuoteen ja töissä meillä on joku niin vanha Windows, ettei siihen voi vuoden 2003 jälkeen tehtyä Officeakaan asentaa. Päättelin, että kyseessä on käyttöjärjestelmä. Kuulin käytännön kokemuksia siitä kavereilta kesällä, että tietokoneessa se on onneton, mutta toimii varmaan mobiileissa päätelaitteissa (molemmat näistä kavereista on diplomi-insinöörejä, joten mä luotan niihin kuin vuoriin (toinen muuten oli ennen vuori)). Mulla on syvä usko siihen, että insinöörit osaa tehdä semmoisen käyttöjärjestelmän, joka on mun mielestä hyvä. Onhan niillä kuitenkin erittäin taitavia käytettävyysspesialisteja käytössään.  Kyllä ne varmaan tietää, mitä mä haluan. En siis etukäteen osannut ollenkaan ajatella, että en osaisi käyttää sitä.

Jälleen kävi niin, että mä en saanut puhelinta uutena käyttöön, koska Handyman halusi käyttää sitä ensin pari päivää. Pieniä ongelmia huomasin jo silloin. Meillä on ollut niin uudet iPhonet, että niillä on saattanut lähettää iMessageja eli dataverkon kautta kulkevia tekstareita. iPhone osaa itse todeta, että nyt on syytä säästää rahaa ja jättää puhelinverkko vapaaksi. Lumialla ei tietenkään tällaista ole eikä mun iPhone ole ymmärtänyt, että Handymanin iPhone ei ole elossa iMessagea vastaanottamaan, joten mun lähettämät tekstarit ei oo menneet perille. Tämän sai toki korjattua, mutta muutaman tunnin ajan ärsytti, kun Handyman ei vastannut mun kysymyksiin.

Kahden päivän jälkeen, kun Lumia ei ollut enää uusi, Handyman vaihtoi siihen mun SIM-kortin ja antoi sen mun käyttöön sen suuremmin opastamatta. Omien kokemustensa valjastamana Handyman onneksi kyllä näytti, kuinka koneen saa buutattua, koska siinäpä on tieto, jota ilman ei uuden Lumian kanssa tule toimeen. Mä sain koneen käteeni lauantaina iltapäivällä ja ennen nukkumaanmenoa mun piti buutata se kolmesti, lisäksi sydänyöllä valvoessani kahdesti. Päivällä mä en oo nyt tarvinnut sitä oppia kertaakaan, koska en ole uskaltanut juuri sitä käyttää. Uskon kyllä, että kaatuilu johtuu siitä, että toi on ihan upouusi ja apua on varmasti tulossa päivityksen myötä. Se on ärsyttävää, että aina kun se kaatuu, luulee se buuttauksen jälkeen, että on 1. syyskuuta klo 7:46 ja orientaatio vie muutaman minuutin. Jos puhelimeen on tullut tekstiviesti 1-2 minuutin sisään ennen kaatumista, unohtaa puhelin sen viestin eikä sitä pääse enää lukemaan. Tämä on kaikkein vakavin ongelma ja sen on pakko korjaantua pian.

Puhelin on kädessä selvästi suurempi kuin iPhone4. Sitä ei pysty millään käyttämään yhdellä kädellä, jos on mikrokätinen kuten mä. Näyttö on suuri, mutta ei koko etupaneelin kokoinen. Mekaanisia näppäimiä on vain oikeassa kyljessä, etupaneelissa on näytön alareunassa kolme kosketusnäppäintä: takaisin, perusnäyttöön ja suurennuslasi, josta pääsee katsomaan nättejä kuvia (tän näppäimen tarkoitus on jäänyt vielä jokseenkin hämäräksi). Mun Lumia on ihanan kirkkaan keltainen ja perusnäytön Windows-neliöt on myös keltaisia. Jostain syystä perusnäyttöön on laitettu Ilta-Sanomat, Veikkaus, MTV3 ja Xbox. Niistä mä en tarvii mitään, joten otin ne pois. On siellä HS-appikin, joka siinä saa olla, vaikkei enää menekään päälle. Neliöt on kivoja, niitä pystyy siirtelemään ja niiden kokoa muuttamaan. joistain saa isoja suorakaiteita, esim. fb-sovelluksesta. Kun se on suorakaiteena, näyttää se kuvana mun cover photoa. Se on kiva. Lukitusnäyttöön puhelin osaa etsiä kuvia mun fb-kansioista, joten tulee aina hyvä mieli puhelinta katsoessa - Berliini. Pienennys-suurennus toimii hyvin, hiukan tarkemmin kuin iPhonessa. Sivua rullatessa näpäyksen jälkeen rullaamisnopeus hidastuu luontevasti, mutta pysähtyy pikkuisen liian nopeasti. Tämä ominaisuus on kyllä varmaankin ihan tottumiskysymys enkä usko tottumiseen kuluvan viikkoakaan.

Kuvaushetkellä lukitusnäytön taustakuvana Märchenbrunnen


Ekoina päivinä akku oli aika onneton, mutta nyt kolmen päivän jälkeen se on kyllä selvästi parempi kuin mun vanhassa nelosessa. Langaton lataus on kiva pikku temppu ja tosi tärkeä edistysaskel tulevaisuuden puhelinkehitystä ajatellen. Tietty se latauslätkä on koko ajan tuossa samassa paikassa, eli "langattomuudesta" ei suurta hyötyä saa, mutta on se silti tosi kiva. Latauspaikassa palaa pieni valo, kun se lataa. Se on liikuttava.

Oli huono idea antaa puhelin ensin Handymanin käyttöön. Aluksi, vaikka sen sisällä oli mun SIM-kortti, niin kontakteissa oli Handymanin pomon ja lapsuuden ihastuksen lisäksi kymmenkunta mulle tuntematonta ihmistä, muun muassa Miki Ziki (sic). Mun yhteystietoihmisistä siellä ei ollut ketään ja vaikka Miki Ziki on saatu nyt resetoitua puhelimesta pois, niin yhteystietojen onnistunut päivittäminen kesti tiistaihin saakka. Hyvä että mä oon vihdoin oppinut Handymanin uuden (eli noin seitsemän vuotta vanhan) puhelinnumeron ulkoa, että sain lähetettyä sille tekstarin. Långstrumpin siskolle oisin halunnut lähettää synttäritekstarin, mutta en mä sentään sen numeroa osaa ulkoa. Toivottavasti se on onnellinen ilman mun toivotuksiakin. Pikkusiskolle mä jouduin lähettämään onnittelutekstarin Handymanin puhelimesta ja kun se sunnuntaina soitti, mä en tiennyt, kuka soittaa eikä se tunnistanut mua mun kuolleen äänestä.

Tekstareita kirjoittaessa puhelin ehdottelee vaihtoehtoisia sanoja ystävällisesti kirjoitusrivin alapuolella. Tämä toiminto on mun mielestä aivan nerokas ja tosi näppärä. Paljon parempi kuin iPhonen parhaimmillaan kiusallinen, perustilassa ärsyttävä ja pahimmillaan raivostuttava autocorrect. Vaikka iPhonessa sitä on paranneltu, niin jokaista iPhonella kirjoitettua tekstaria joutuu korjailemaan. Tässä on vain yksi ärsytys: sanan "se" puhelin haluaa kirjoittaa aina isolla alkukirjaimella ja jopa korjata, jos mä oon vahingossa kirjoittanut sen pienellä. Tän mä haluisin korjata, ei muuta.

Sähköpostin käyttö on helppoa, mutta toistaiseksi pitkän sähköpostin kirjoitus on puhelimelle liian raskasta ja se uupuu kesken. Harmillista on, ettei se myöskään tajua säästää luonnoksia tarpeeksi usein vaan maanantaina mä jouduin kirjoittamaan saman saksankielisen sähköpostin neljä kertaa.

Koska puhelimessa on Windows, on siinä myös Explorer. Suurempaa eroa Safariin ei ole. Verkko tuntui alkuun varsin epästabiililta, sillä suurimman osan ajasta joutuu puhelinta muistuttelemaan asetuksissa, että nyt ollaan weelanissa ja vaikka ei oltaiskaan, niin reippaasti voit sinne kolmegeehen mennä, kun mä haluisin lukea uutisia. Kyllä mä sitten maksan. Itse selain toimii ihan hyvin ja mä tykkään käyttää sitä puhelimella. Etenkin surffailussa suuri näyttö tuntuu kivalta. Neljän päivän jälkeen kotikäytössä puhelin on pysynyt nyt verkossa koko ajan.

Lumiassa on ihmiset-neliö, joka on tosi outo. Se on jonkinlainen kokoelma mun yhteystiedoista. Siellä on esim. jonkinlainen facebook-keräelmä. Tausta on musta enkä mä ymmärrä sen logiikkaa yhtään. Ensinnäkin se on suomeksi, mikä näyttää todella typerältä. Kohdassa "uusimmat" näyttää olevan news feed, kohdassa "viimeisimmät" jostain syystä Handymanin profiilikuva eikä muuta, kohdassa "kaikki" mun profiilikuva ja muutaman viikon takainen status sekä frendilista ja kohdassa "Kohtauspaikka" lapsen piirtämä tikku-ukkokuva. Nää on ilmeisesti jotain puhelimen omia ideoita siitä, kenen kanssa mä oon viimeksi kommunikoinut. Voi olla tarpeellinen bisnesmarakateille ja niille, jotka on hajoittaneet some-elämänsä moniin haaroihin, mutta minä facebook-fossiilina käytän mieluummin dedikoitua fb-appia, joka on Lumiassa moninkerroin parempi kuin iPhonessa ulkonäöltään ja käytettävyydeltään.

HS-sovellus toimi aluksi hyvin, nyt se ei enää käynnisty. Mua harmitti HS-uudistus sen takia, että uutisia esitellään nyt mun mielestä paljon suppeammin kuin aiemmin. Aiemmin mä en ikinä käyttänyt HS-appia vaan menin selaimella nettisivulle ja vastasin tietty aina että EN halua päästä erityiselle mobiilisivulle. Nyt ei kuitenkaan pääse puhelimella perussivulle enää millään, joten pitää tyytyä mobiilisivuun tai appiin. Hesarin onneksi mä oon perusluonteeltani lauhkea. Sinänsä maksumuuri on hyvä, nyt pääsee periaatteessa lukemaan erilaisia juttuja avaamatta virallista, melko kankeaa digilehteä, kunhan jotenkin löytää ne jutut siitä suodatetusta app-sisällöstä.

Ehdottomasti suurin händikäppi Lumiassa on sovellusten niukkuus. En ole löytänyt sovelluskaupasta edes kelvollista podcast-soitinta. Lumian oma xbox-brändin musiikkisoitin on ok musiikille, mutta mä en osaa hakea sen podcast-listalle uusia jaksoja saati uusia podcasteja. Tää on mulle elämän ja kuoleman kysymys. Mä kuuntelin aika pitkään iPhonella podcastit iTunesilla, mutta se oli huono ja jo pitkään oon käyttänyt Instacastia, joka on helppo, hyvä ja järkevä. Pelejä en ole osannut hakea, koska en mä tiedä peleistä mitään. Handyman tai Vilunki on aiemmin ehdottaneet mulle jotain iPhone-pelejä, joita mä oon sitten pelannut ja ne on olleet yleensä hyviä.

Tiivistäen totean, että Lumia 920 on ensiluokkainen puhelin, parempi kuin iPhone. Tää on se puhelin, jota mä haluan käyttää. Ongelmina sillä on liiallinen kaatuilu, joka korjaantunee pian ja kompastuskivenä toistaiseksi vielä mulle liian suppeat sovellusmarkkinat. Siksi mä en vielä siirry Lumiaan, mutta toivon sydämestäni, että se breikkaa isosti ja sille kehitetään kunnon podcast-soitin, helpot yhteydet Applen maailmaan (koska mä en halua vaihtaa Airia peeseehen) ja siitä tulee niin iso hitti, että Vilunkikin haluaa semmoisen, jotta me voitais sit pelata jotain sen löytämää Windows-peliä yhdessä. Niin ja iMessage eikun winmessage! Se ois kiva.

Elämyskameli suosittelee
haaveiden puhelin

Tuesday, November 27, 2012

Huijaus

Fb:ssa on nyt taas eilen ja tänään kohistu tekijänoikeuksista. Se on fb-aiheena samanlainen kuin pakkoruotsi Hesarin keskustelupalstalla: nousee aika ajoin pintaan ja siitä sitten heilutellaan käsiä. Kukaan ei oikeastaan tiedä, onko väitteet tosia, mutta ne voi olla ja pitäähän niistä sitten huolestua. Joku vääräleuka tekee monikielisen statusjulistuksen levitettäväksi ja johan se tukkii kaikki feedit, koska harmillisen harva kavereiden feedien tukkimista pohtien uskaltaa käyttää "only me" -vaihtoehtoa näkyvyysasetuksista. Uusin oli kaikista hämmästyttävin. Aiemmin nämä kiertostatukset ovat tulleet esiin yleensä niiden kaikesta huolestuneiden ihmisten kierrättäminä, mutta tällä kertaa etenkin järkevät ja yleensä hillityt fb-ihmiset postasivat niitä. Kirje oli toki vakuuttavan kuuloinen, kun se oli ranskaksikin, mutta mua siinä häiritsi se, että se piti nimenomaan postata jotenkin julkisesti eikä ollut mitään salattua nappulaa, mistä asia piti tehdä. Lisäksi julistus siitä, että vain postaamalla olisi copyright-lakien suojeluksessa kuulosti omituiselta. Ei laki voi aktivoitua fb-statuksen myötä (paitsi jos statuksen kirjoittaa joku perussuomalaisten kansanedustaja). Mutta helppohan se on mun täällä jälkeenpäin huudella.

Maailmanlopun flunssa jatkuu. Ääni ei ole vieläkään entisellään ja eilen illalla tuli kunnon silmätulehduskin ensi kertaa sitten lapsuuden kulta-ajan. Mä en ymmärtänyt ollenkaan, miksi silmiä kutittaa ja häikäisee, kunnes peilistä näin niiden olevan ihan punaiset. Lääkärin ammattitaidolla totesin, että sidekalvoni ovat tulehtuneet. Onneksi on reseptinkirjoitusoikeus!

Näin sairaana olen huomannut Netflixin olevan erinomainen. Siellä on tukuittain katsomattomia brittidekkareita, joiden seurassa sairauspäivä vilahtaa ohi nopeammin kuin Suomenlahti lentokoneessa. Liityn nyt Ryhmä Pullmanin seuraan.

Elämyskameli suosittelee
Netflix

Sunday, November 25, 2012

Nurinaa

Handyman ei ole hyvä seuralainen sairauden tullen. Meidän vihkitoimituksessa ei puhuttu terveydestä ja sairaudesta mitään, mikä jälkeenpäin ajatellen on harmillista. Handyman on nimittäin ihan mahdoton, kun on itse sairaana ja suorastaan sietämätön, kun mä oon sairaana. Mä havahduin yöllä pieneen päänsärkyyn ja yskäisin samalla pari kertaa. Tästä Handyman innostui sättimään mua varsin tarmokkain äänenpainoin (onhan nyt kovin epäkohteliasta yskiä yöllä, kun seuralainen nukkuu) ja minä siitä suuttumahan. Kiukku piti hereillä tuntikausia, mikä ärsytti vielä lisää. Jouduin jäämään pois vieraisilta, koska ääntä pitää lepuuttaa eikä ole mukavaa viedä viruksia raskausperheeseen. Kotona kyllä ottaa päähän, koska pitäisi siivota, mutta en osaa, koska en kuulemma saa heittää kaikkia mun mielestä turhan näköisiä tavaroita (esim. epämääräisiä johtoja täynnä olevia kaikkialla ajelehtivia Minigrip-pusseja) pois. Oikein ei voi vain lökösenä lekotellakaan, koska pitkällään ollessa vointi on huonoimmillaan. Onneksi on saksanläksyjä ja Handymanille äriseminen tietty helpottaa vähän.

Tauti on mennyt vain ikävämmäksi. Ääni ei vieläkään ole ennallaan, vaan osin se on ihan pihinää ja osin tulee omituisia törähdyksiä. Lisäksi oikea poski särkee korvan, silmän ja ylähampaiden muodostamassa kolmiossa niin kovasti, että tekisi mieli ottaa Buranaa vahvempaa.

Olen pohtinut joulukalenteriaihetta. Valinta on vaikea. Epäilen, että mulle tärkeät laulunsanat eivät kiinnosta kovinkaan montaa. Testiehdotuskin on kinkkinen, koska en malttaisi odottaa Lumian arvostelun kirjoittamista viikon päähän enkä mä osaa vertailla autoja. Mitä autoja mä ees vertailisin? En suostu edes ajamaan isäni autoa ja äidin autoa ei oikein voi vertailla muuhun kuin äidin entiseen autoon, joka oli samanlainen kuin nykyinen. En mä tiedä miehistäkään mitään paitsi että Handyman on ilkeä kun se kieltää mua yskimästä yöllä.

Haluan vielä tarkentaa Siskoni-kappaleesta, että ne sanat on itse asiassa tosi höntit. Ei meillä oo ainakaan mitään tarvetta kilpailla vanhempien rakkaudesta. Ehkä sellaista on jossain perheessä, onneksi ei meillä. En myöskään ole sitä mieltä, että pelko asustaisi meidän ympärillä. Sävel on kiva, samoin Erinin ääni ja on herttaista että siinä sanotaan "sinä olet minun siiskonii".

Elämyskameli suosittelee
jollottava ja turhanpäiväinen valittaminen

Saturday, November 24, 2012

HIljaisuus

Lankomiehen näkemyksen mukaan mä oon puhelias. Tämä näkemys saattaa olla ehkä aika lähellä totuutta. Havaintona tämä oli kuitenkin niin järkyttävä, että menetin ääneni. Nyt pihauskin on liikaa. Lapset pelkäsivät ja aikuiset katsoivat säälien perään, kun yritin Prismassa pantomiimin keinoin selvittää Handymanille, että tarvitaan kananmunia. Ei kerrassaan pysty puhumaan. Muuten on vointi kättä lukuunottamatta ihan ookoo. Himskatti. Ei puhelias ihminen kestä tämmöistä.

Me käytiin eilen Savonlinnassa. Matkalla kuunneltiin niitä radiokanavia, jotka kuuluivat. Mä olin diskojukkana ja mun kanavanvalinta oli suunnilleen yhtä hermostunutta kuin stereotyyppisen sitcom-isän TV-kanavasurffailu. Toimittajien höpinä juustosta, Pekka Himasesta tai eurokriisistä katkesi lyhyeen, kun piti löytää musiikkia. Löysin radiosta uuden suosikkikappaleen: Laura Närhen feat. Erin Siskoni. Yritin etsiä sen sinkkua tänään Prismasta Pikkusiskolle pikkujoululahjaksi, kun Handyman huomautti, ettei singlelevyjä ole myyty enää kymmeneen vuoteen. Annan siis pikkujoululahjaksi Pikkusiskolle tehtäväksi kuunnella Spotifystä tai radiosta tai jostain tuon kappaleen. Sinä olet minun siskoni! En kyllä koe, että meillä on kilpailua. Päinvastoin olen pakahtua ylpeydestä, kun Prismassa kuulin, että siskon ura on ilmeisen kovassa nosteessa, kun pomonsa on ylistänyt häntä pikkujoulujen tupakkipaikalla puolenyön aikaan. Kaikkea sitä Prismassa kuuleekin.

Elämyskameli suosittelee
Siskoni

Thursday, November 22, 2012

Vasen

Oikeassa ranteessa on jännetulehdus. Mä joudun sen takia tekemään paljon juttuja vasemmalla kädellä, esim tän tekstin. Se on todella vaikeaa. Onneksi ranne ei oo sentään murtunut. Tää kestää kuitenkin vain 1-2 viikkoa.

Mä oon just nyt koulutuksessa, jossa jännittävällä aksentilla puhuva tanskalainen professori selittää aika tylsää asiaa. Mulla on hiukan flunssaa ja luentosalin kirkkaat valot ja rikkinäinen vihertävä videotykki särkevät päätä ihan tosissaan. Onneksi sentään ei tarvii töitä tehdä.

Handyman oli eilen mielipuuhassaan jonottamassa keskiyöllä uutta puhelinta. Mulla on jo pidempään ollut epäpuhtaita ajatuksia Lumia 920:sta ja se oli Handymanin mielestä riittävä tekosyy mennä Verkkiksen jonotustapahtumaan. Tänään aamulla mä pääsin hetkeksi tutustumaan upouuteen aurinkoisen keltaiseen puhelimeen ja se oli kiva! Handyman nauttii suunnattomasti siitä, että taskussa on uusi puhelinmalli heti julkaisupäivänä, joten hän pitää sitä nyt pari päivää ja sitten mä otan sen koekäyttöön. Jos mä en tykkää siitä, palaan iPhoneeni. Voisin vaikka pitää pientä testauspäiväkirjaa täällä, koska moni lukijoista on tekniikkanöriä kuten mäkin!

Elämyskameli suosittelee
ehdotukset joulukaleaiheeksi, sunnuntaihin asti aikaa!

Sunday, November 18, 2012

Lintsari

Handyman on musta huolissaan. Tein saksanläksyjä ja kurssin internetsivulla ilmeni, että tunnilla läpikäytyjen läksyjen lisäksi pitäisi kirjoittaa aine aiheesta "Der perfekte Europäer". Huomasin asian vasta äsken. Yleensä mulla on tapana pohtia aineen aihetta monta päivää, jotta kirjoitusvaiheessa mulla ois jotenkin muotoiltuja mielipiteitä asiasta. Nyt mulla ei oo ja lisäksi viime yön huonon nukkumisen vuoksi päätäkin särkee. Niinpä päätin lähettää opettajalle pahoitteluviestin ja jättää aineen kirjoittamisen ensi viikkoon (tein kuitenkin muut tehtävät, esim. toisen aineen). Nyt Handyman täällä murehtii olevansa ihan neuvoton, kun perheen vanha vain kuuntelee rokkimusiikkia ja jättää läksynsä tekemättä. Uhkaa kirjoittaa sinne feisbuukkiin semmoisen viestin, että onko muilla samanlaisia ongelmia. Voi hyvät hyssykät.

Me ollaan käyty noin kerran viikossa kahvilla lentokentällä. Mä oon maistanut ainakin piparilattea ja kamomillateetä ja todennut, että piparilatte on ihan hyvää, kamomillatee maistuu kamomillateeltä. Moni voisi luulla, että kamomillateen kamomillateemäinen maku olisi itsestäänselvyys, mutta Starbucksissa vaniljarooiboskin on paljon parempaa kuin muualla (siinä on lakritsijuurta!). Siellä on toki kiusallinen Starbucks-tapa kysyä juoman ostajan nimeä, joka sitten kirjoitetaan kuppiin ja jota huudellaan, kun virkistävä juoma on valmiina. Viikko sitten sinne tuli teini mustassa pitkässä nahkatakissa ilmeisesti isänsä kanssa. Sekä meidän pöydässä että naapuripöydässä oli ilo ylimmillään, kun tiskin päästä huudettiin: "Noutaja, tuus ny noutamaan tää kaakaos!" ja teini laahusti sitä hakemaan. Munkin pitäisi keksiä joku cool Starbucks-nimi. Maistuvaisia kahvijuomia nautiskeleva alterego.

Elämyskameli suosittelee
Starbucksin vaniljarooibos (jos ei jaksa mennä lentokentälle tai ulkomaille, voi tulla maistamaan sitä meille)

Friday, November 16, 2012

Väärässä

On ikävää huomata olevansa väärässä. Hiukan piristää se, että vääryyden korjaamisen tulos on positiivinen. Olin nimittäin väärässä pitäessäni Vain elämää -ohjelmaa ihan sysikehnona. Ei se olekaan sysikehno vaan ihan ookoo, kunhan skippaa talonmaalaamis- ja metsänistutuskohdat sekä Neumannin ja keskittyy hyviin musiikkiesityksiin. Ajauduin Jari Sillanpään top trackseista Vain elämää -sivun video-osastolle ja siellä oli ihan kivoja esityksiä. Neumann on surullisen huono ja Cheek vääntelee muiden esiintyessä oudosti naamaansa kuin aikoisi sylkäistä laulajan päälle, mutta muut vaikuttavat ihan asiallisilta. Niistä rohkaistuneena katselin tänään taas illalla koko ohjelman, mutta mulla ei tahdo kärsivällisyys riittää katsoa muutakin kuin sitä musiikkia. Mutta siis periaatteessa pidän coverointia ihan positiivisena asiana.

Viime vuonna taisin luvata, että lukijat saavat päättää tänä vuonna joulukalenteriaiheen. Pitäisi löytää jokin kategoria, josta voi suhteellisen helposti keksiä 24 alakäsitettä, joista mulla voisi olla jotain sanottavaa. Kriteerit täyttäviä ehdotuksia eivät siis ole esim. erimuotoiset legopalikat tai Ruotsin pääministerit. Päätän aiheen sunnuntaina 25. marraskuuta, joten ennen sitä voisi ehdotella.

Elämyskameli suosittelee
hyvät coverit

Iskelmiä

Tänään on taas luksuspäivä eli päivystysvapaa. Yleensä pakkaan päivystysvapaat tiiviisti ohjelmaa täyteen siten, että päiväunillekin on oma kahden tunnin slotti lounaan ja iltamenon välissä. Tänään mä kuitenkin päätin ottaa ihan relasti ja tehdä kerrankin jotain kaikin puolin tarpeetonta ilman aikataulua ja nukkua jos nukuttaa. Niinpä menin YouTubeen ja jouduin stepiltä toiselle pomppien Jari Sillanpään Greatest Hitseihin. Nyt ois kiva saada Satulinna ja Oot täydellinen liitetyksi mun kuntoiluplaylistille. Mua hieman huolettaa, koska edelliset sinne liitetyt biisit on Tapani Kansan Kalajoen hiekat ja Kirkan Hetki lyö. Mä en vaikuta kauheen coolilta, jos musiikkipoliisi tulee ratsaamaan mun puhelimen. Kannattaa kuitenkin huomata, että mä kerroin Sillanpäästä ja Kirkasta. Aiemmin olen kertonut Eppu Normaalin Tahdon sut -biisistä. En kehtaa tunnustaa, mitä muuta siellä on. Sen saa tietää vain musiikkiviranomainen.

Liityin toissapäivänä evankelisluterilaisen seurakunnan jäseneksi. Olisin toki voinut käyttää mainiota liitykirkkoon.fi-sivustoa, mutta koska olen edellisen kappaleen mukaisesti ikivanha, menin kirkkoherranvirastoon (katsottuani ensin toki aukioloajat uudenaikaisesti internetistä, ei oo se virasto auki nimittäin ihan virka-aikana). Erinomaisen hyvää palvelua siellä sai, jopa ehkä parempaa kuin verovirastossa. Toivotettiin tervetulleeksikin! Nyt jäsenetuja odottelemaan. Saakohan bensasta alennusta?

Tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään ruokablogia, mutta HS:n porkkana-korianterikeitto on hyvää. Usein sosekeitot saattavat olla aika mitäänsanomattomia, mutta tuossa oli hyvä maku. Alkuun se näytti aika lirulta, mutta suussa tuntui kuitenkin ihan ruoalta. Myös krutonkiohje oli oiva. Osaan suositella. Itse hieman tuunasin ohjetta, koska mun mielestä ei oo kauheesti järkeä laittaa kanafondia kasvisruokaan, mutta muuten seurasin reseptiä melko tunnollisesti.

Elämyskameli suosittelee
Oot täydellinen (etenkin se da-dad-dad-daa-dad-da -kohta)

Wednesday, November 7, 2012

Megaluuseri

Mä kävin pari viikkoa sitten kaameassa luuserimiitissä. Olen jo vuosikausia uteliaana pohtinut, mikä mun älykkyysosamäärä on. Tiedostan, ettei sillä numerolla ole mitään merkitystä mun elämässä, mutta jotenkin mä oon moneen kertaan sitä pohtinut. Mua jotenkin viehättää ajatus siitä, että tietäisin oman kohtani Gaussin käyrältä. Kuuntelin radiolähetyksestä podcastia (toki viikkokausia myöhässä) kansallisesta älykkyyspäivästä, joka pidettiin joskus syyskuun lopulla, jolloin Mensa testasi satoja ihmisiä. Siitä sain kimmokkeen mennä älykkyystestiin.

Mensan testi järjestetään kerran-pari kuussa Helsingissä. Paikkana oli Rikhardinkadun kirjaston luokkahuone. Kun huomasin, millaista väkeä muut testiin osallistujat olivat, tahdoin lähteä pois. Kyseessä oli sellainen luuserijoukkio, että olisin mieluummin viettänyt kostean illan BB-talossa kuin tunnin hiljaa luokkahuoneessa näiden kanssa. Valtaosa oli miehiä, näistä puolet sellaisia, joista kouluampumisen jälkeen naapurit olisivat iltapäivälehdessä todenneet, että "kyllä me ollaan tästä tyypistä aina tällaista odotettukin" - pitkät mustat nahkatakit ja vetelät hiukset. Osa oli perusfyysikoita ja sitten tietysti oli niitä, joilla oli kysyttävää, kun kysyttiin, että "onko kysyttävää?" Kysymykset olivat tasoa "onko tämä testi suomalainen? Ai saksalais-brittiläinen? Onko se kalibroitu suomalaisille? Ai ei? No eihän sitten voida sanoa täysin täsmällisesti, että suomalaiset noudattavat Gaussin käyrää juuri tällä testillä. Mitäs siihen sanotte?" Vaikka istuin täysin toisella puolella luokkahuonetta, nolostuin tämän dorkan kysymyksestä. Tee oma testi! Muut naiset olivat pukeutuneet pitkiin ruudullisiin tai kukallisiin hameisiin sekä röyhelöisiin paitoihin eivätkä käyttäneet tehtaissa tuotettuja kosmetiikkatuotteita. Joku miehistä oli testissä jo toista kertaa. Mä menin vain hakemaan numeroa.

Testissä oli 45 tehtävää, joissa kaikissa piti jatkaa sarjaa eteenpäin. Semmoisia tavallisia palikkatehtäviä siis. Aika oli rajoitettu 20 minuuttiin. Mun käytäntönä oli vastata niin nopeasti kuin pystyin ja jos en helposti keksinyt, siirryin seuraavaan. Tuntui menevän ihan hyvin, mutta eihän sitä osannut itse päätellä, että menikö ne oikein.

Mensasta ne testin valvojat kertoivat löytäneensä paljon "samanmielisiä" kavereita, "sellaisia, joille ei tarvii ikinä selittää, mitä tarkoittaa". Niillä on kuulemma hyvät ja laajat nettisivut, joissa on muun lisäksi foorumi, jolla keskustellaan ihan kaikesta ja on tosi hyvää väkeä. Se esittely kuulosti siltä, että niillä tyypeillä ei ollut yhtään kavereita ennen kuin ne liittyi siihen järjestöön. Mainospala ei ollut kutsuva, vaikkakin nettisivut kuulostivat oikeasti kiinnostavilta (ei niinkään ehkä se foorumi).

Tänään oli tulos tullut (mä oon töissä, Handyman avasi kuoren). Tarkkaa numeroa en valitettavasti saanut, mutta tulos oli >135 (keskiarvo 100, keskihajonta 15). Vaikka mä olinkin miettinyt, että testi tuntui menevän ihan hyvin, oli järkytys saada kutsu seuraan. Mä luulin, ettei tuloksella olisi mitään väliä mun elämässä, mutta nythän mä pidän itseäni ihan megaluuserina. Mut oon sentään todistetusti hyvä palikkatestissä, sen luulisi vähän lohduttavan. Toivottavasti mun kaverit ei kuitenkaan hylkää mua, koska mä en todellakaan halua mennä etsimään uusia kavereita "samanmielisten" seurasta.

Sunday, November 4, 2012

Hipster within

Me käytiin eilen Långstrumpin ja Handymanin kanssa päivällisellä Fafa's Falafel -ravintolassa Iso-Roballa. Kyseessä on hillitöntä hipsterikuhinaa aiheuttanut pikkuistakin pienempi pikaruokala, jossa tehdään falafelit itse ja aina vasta tilauksen jälkeen. Ilmeisesti kaikkialla muualla paitsi Fafasilla ja meidän keittiössä falafelit on jotain pakastepuolivalmisteita, joten pitihän sitä kokeilla. Hyvä oli kerrassaan. Pita falafel (7,50 e) oli täytetty tajuttoman kuumilla falafelpyöryköillä, kurkulla, tomaatilla, salaatilla, tahinilla ja suolakurkulla sekä matbuhalla, josta mä en oo aiemmin kuullut, mut se maistuu ilmeisesti ihan hyvältä. Kieli paloi ekaan falafelpullaan, mutta se oli oma vika. Ravintola oli todellakin surkean pieni - kaksi pöytää, yhteensä kahdeksan tuolia, mutta valtaosa väestä tuntui ottavan ruokansa mukaan. Ruoat oli pakattu hyvin take awayta ajatellen. Interiööri oli toki sietämättömän hipsteri, mutta kai tämmöisen sitivihreän pitää se kestää. Musiikki oli onneksi hiukan vähemmän ärsyttävää kuin Vegemestassa. Fafa's aikoo avata toisen ravintolan Kurviin, mikä on kivaa. Voi käydä toistekin menemättä Stockan eteläpuolelle.

Ennen tuli enemmän mua kiinnostavia teeveeohjelmia. Nykyään mä jaksan katsella vain QI:tä (autistisesti samoja jaksoja aina uudelleen), Will&Gracen uusintoja sekä Penn&Teller Fool Us -ohjelmaa. Aiemmilla kausilla jaksoin viihtyä Huippiksen ja Dancen parissa, mutta nyt ei kumpikaan kiinnosta enää lainkaan. Koko Facebook on mennyt täysin sekaisin Vain elämää -ohjelmasta ja siksi mä aattelin, että ehkä mun sit kannattaisi katsoa se. Tänään katsoin uusinnan idyllisesti sukkaa neuloen ja petyin. Mä luulin, että se olisi musiikkiohjelma, mutta siinä joutuikin pitkiä aikoja katsomaan, kuinka Jonne Aaron leipoo, Katri Helena haravoi, Neumann maalaa taloa ja joku Jare välttelee pihatöitä. Musiikki oli aivan sivuosassa, jokaisesta biisistä näytettiin vain yksi säkeistö ja pari kertsiä. Fb:ssä on kerrottu päivätolkulla, kuinka Jonne Aaronin tunteellinen mummonkuolematarina itketti kaikkia, mut mä oon niin kyyninen paskiainen, että pidin sitäkin vain tylsänä biisin alun pitkittämisenä. Kaija Koo ei oo mikään mun suursuosikki, mutta kyllä niitä biisejä kuuntelisi, mut formaatti ei anna. Tästä ohjelmasta juteltiin viime viikolla Ruotsissa ja sattumalta telkkarista tuli ruotsalaisten vastine. Se oli koominen, kun ei kerrassaan tuntenut yhtään niistä julkkiksista. Soittivat mm. tätä mahtavaa rallia. En kyllä jaksanut kiinnostua kummastakaan versiosta. Kyllä BumtsiBum oli parempi. Ja onneksi on mahtavia ystäviä ja saksantunnit, että ei tarvii katsella telkkaria.

Elämyskameli suosittelee
Fafa's Falafel

Saturday, November 3, 2012

Pete, Fritz ja Luis

Kaksi viikkoa sitten järjestetyn Lomakuvakisan meidän esityksessä musiikkina oli timantinkova Tapani Kansan Kalajoen hiekat. Ihan helmi biisi. Mä kuuntelin sitä silloin pari viikkoa sitten repeatilla ja nyt tänään taas. Ei vitsi että on hyvä meno! "Voi kun onnistuis", miettii hiekal röökit suis Pete, Fritz ja Luis!

Mä oon käynyt työpaikan salilla noin kerran viikossa jonkun työkaverin kanssa. Se sali on onnettoman kämänen, melkein yhtä huono kuin Uimastadionilla, mutta se on lähellä, halpa (40 e/vuosi) ja jos joku oikein erityisesti pyytää seuraksi, niin tietysti mä meen. Aiemmin on käyty pääasiassa aamulla, jolloin siellä on ollut melko rauhallista - lähinnä naisia, jokunen mies, hiljainen meno. Kertaalleen käytiin iltapäivällä niin, että oli melko paljon väkeä, mutta tavallinen meininki (jälkeenpäin selvisi, että siihen aikaan sali on varattu naisille). Nyt keskiviikkona siellä oli meidän (mun lisäksi viisikymppinen työkaveri) lisäksi miltei pelkkiä miehiä, jotka pitivät hulvatonta meteliä. Ähkiminen oli valtaisaa ja niin koomista, että oli vaikeaa pysyä vakavana. Kun kaveri piti ylätaljassa sarjojen välillä pienen tauon, tuli joku testomään kysymään josko voisi välillä vetäistä yhden sarjan ja sehän vetäisi. Painoja piti tietty laittaa niin paljon, että tytöt huokailisi ja sarja vedellä niin nopeasti ja huolimattomasti, että tämmöinen hysteerinen lääkäritäti pelkäsi joutuvansa töihin. Toki jokaisen vetelyn yhteydessä piti päästää jonkinlainen karjaisu/ähkäisy, jotta muut salilla ymmärtäisivät, että tässä nyt bodataan. Mä oon aiemmin ajatellut, että mulle on aika sama, keitä mun liikuntapaikassa muuten hengaa, mutta totesin nyt että on tosi hyvä, että mun perussalilla on vain naisia. Ei tarvii kuunnella ähkimistä. Tänään tosin piti kuunnella James Bluntia, mutta onneksi mulla oli oma musiikkilaite mukana. Mä en oo tarpeeksi tyttö.

Elämyskameli suosittelee
grunt free zone