Pete, Fritz ja Luis

Kaksi viikkoa sitten järjestetyn Lomakuvakisan meidän esityksessä musiikkina oli timantinkova Tapani Kansan Kalajoen hiekat. Ihan helmi biisi. Mä kuuntelin sitä silloin pari viikkoa sitten repeatilla ja nyt tänään taas. Ei vitsi että on hyvä meno! "Voi kun onnistuis", miettii hiekal röökit suis Pete, Fritz ja Luis!

Mä oon käynyt työpaikan salilla noin kerran viikossa jonkun työkaverin kanssa. Se sali on onnettoman kämänen, melkein yhtä huono kuin Uimastadionilla, mutta se on lähellä, halpa (40 e/vuosi) ja jos joku oikein erityisesti pyytää seuraksi, niin tietysti mä meen. Aiemmin on käyty pääasiassa aamulla, jolloin siellä on ollut melko rauhallista - lähinnä naisia, jokunen mies, hiljainen meno. Kertaalleen käytiin iltapäivällä niin, että oli melko paljon väkeä, mutta tavallinen meininki (jälkeenpäin selvisi, että siihen aikaan sali on varattu naisille). Nyt keskiviikkona siellä oli meidän (mun lisäksi viisikymppinen työkaveri) lisäksi miltei pelkkiä miehiä, jotka pitivät hulvatonta meteliä. Ähkiminen oli valtaisaa ja niin koomista, että oli vaikeaa pysyä vakavana. Kun kaveri piti ylätaljassa sarjojen välillä pienen tauon, tuli joku testomään kysymään josko voisi välillä vetäistä yhden sarjan ja sehän vetäisi. Painoja piti tietty laittaa niin paljon, että tytöt huokailisi ja sarja vedellä niin nopeasti ja huolimattomasti, että tämmöinen hysteerinen lääkäritäti pelkäsi joutuvansa töihin. Toki jokaisen vetelyn yhteydessä piti päästää jonkinlainen karjaisu/ähkäisy, jotta muut salilla ymmärtäisivät, että tässä nyt bodataan. Mä oon aiemmin ajatellut, että mulle on aika sama, keitä mun liikuntapaikassa muuten hengaa, mutta totesin nyt että on tosi hyvä, että mun perussalilla on vain naisia. Ei tarvii kuunnella ähkimistä. Tänään tosin piti kuunnella James Bluntia, mutta onneksi mulla oli oma musiikkilaite mukana. Mä en oo tarpeeksi tyttö.

Elämyskameli suosittelee
grunt free zone