Hipster within

Me käytiin eilen Långstrumpin ja Handymanin kanssa päivällisellä Fafa's Falafel -ravintolassa Iso-Roballa. Kyseessä on hillitöntä hipsterikuhinaa aiheuttanut pikkuistakin pienempi pikaruokala, jossa tehdään falafelit itse ja aina vasta tilauksen jälkeen. Ilmeisesti kaikkialla muualla paitsi Fafasilla ja meidän keittiössä falafelit on jotain pakastepuolivalmisteita, joten pitihän sitä kokeilla. Hyvä oli kerrassaan. Pita falafel (7,50 e) oli täytetty tajuttoman kuumilla falafelpyöryköillä, kurkulla, tomaatilla, salaatilla, tahinilla ja suolakurkulla sekä matbuhalla, josta mä en oo aiemmin kuullut, mut se maistuu ilmeisesti ihan hyvältä. Kieli paloi ekaan falafelpullaan, mutta se oli oma vika. Ravintola oli todellakin surkean pieni - kaksi pöytää, yhteensä kahdeksan tuolia, mutta valtaosa väestä tuntui ottavan ruokansa mukaan. Ruoat oli pakattu hyvin take awayta ajatellen. Interiööri oli toki sietämättömän hipsteri, mutta kai tämmöisen sitivihreän pitää se kestää. Musiikki oli onneksi hiukan vähemmän ärsyttävää kuin Vegemestassa. Fafa's aikoo avata toisen ravintolan Kurviin, mikä on kivaa. Voi käydä toistekin menemättä Stockan eteläpuolelle.

Ennen tuli enemmän mua kiinnostavia teeveeohjelmia. Nykyään mä jaksan katsella vain QI:tä (autistisesti samoja jaksoja aina uudelleen), Will&Gracen uusintoja sekä Penn&Teller Fool Us -ohjelmaa. Aiemmilla kausilla jaksoin viihtyä Huippiksen ja Dancen parissa, mutta nyt ei kumpikaan kiinnosta enää lainkaan. Koko Facebook on mennyt täysin sekaisin Vain elämää -ohjelmasta ja siksi mä aattelin, että ehkä mun sit kannattaisi katsoa se. Tänään katsoin uusinnan idyllisesti sukkaa neuloen ja petyin. Mä luulin, että se olisi musiikkiohjelma, mutta siinä joutuikin pitkiä aikoja katsomaan, kuinka Jonne Aaron leipoo, Katri Helena haravoi, Neumann maalaa taloa ja joku Jare välttelee pihatöitä. Musiikki oli aivan sivuosassa, jokaisesta biisistä näytettiin vain yksi säkeistö ja pari kertsiä. Fb:ssä on kerrottu päivätolkulla, kuinka Jonne Aaronin tunteellinen mummonkuolematarina itketti kaikkia, mut mä oon niin kyyninen paskiainen, että pidin sitäkin vain tylsänä biisin alun pitkittämisenä. Kaija Koo ei oo mikään mun suursuosikki, mutta kyllä niitä biisejä kuuntelisi, mut formaatti ei anna. Tästä ohjelmasta juteltiin viime viikolla Ruotsissa ja sattumalta telkkarista tuli ruotsalaisten vastine. Se oli koominen, kun ei kerrassaan tuntenut yhtään niistä julkkiksista. Soittivat mm. tätä mahtavaa rallia. En kyllä jaksanut kiinnostua kummastakaan versiosta. Kyllä BumtsiBum oli parempi. Ja onneksi on mahtavia ystäviä ja saksantunnit, että ei tarvii katsella telkkaria.

Elämyskameli suosittelee
Fafa's Falafel