Megaluuseri

Mä kävin pari viikkoa sitten kaameassa luuserimiitissä. Olen jo vuosikausia uteliaana pohtinut, mikä mun älykkyysosamäärä on. Tiedostan, ettei sillä numerolla ole mitään merkitystä mun elämässä, mutta jotenkin mä oon moneen kertaan sitä pohtinut. Mua jotenkin viehättää ajatus siitä, että tietäisin oman kohtani Gaussin käyrältä. Kuuntelin radiolähetyksestä podcastia (toki viikkokausia myöhässä) kansallisesta älykkyyspäivästä, joka pidettiin joskus syyskuun lopulla, jolloin Mensa testasi satoja ihmisiä. Siitä sain kimmokkeen mennä älykkyystestiin.

Mensan testi järjestetään kerran-pari kuussa Helsingissä. Paikkana oli Rikhardinkadun kirjaston luokkahuone. Kun huomasin, millaista väkeä muut testiin osallistujat olivat, tahdoin lähteä pois. Kyseessä oli sellainen luuserijoukkio, että olisin mieluummin viettänyt kostean illan BB-talossa kuin tunnin hiljaa luokkahuoneessa näiden kanssa. Valtaosa oli miehiä, näistä puolet sellaisia, joista kouluampumisen jälkeen naapurit olisivat iltapäivälehdessä todenneet, että "kyllä me ollaan tästä tyypistä aina tällaista odotettukin" - pitkät mustat nahkatakit ja vetelät hiukset. Osa oli perusfyysikoita ja sitten tietysti oli niitä, joilla oli kysyttävää, kun kysyttiin, että "onko kysyttävää?" Kysymykset olivat tasoa "onko tämä testi suomalainen? Ai saksalais-brittiläinen? Onko se kalibroitu suomalaisille? Ai ei? No eihän sitten voida sanoa täysin täsmällisesti, että suomalaiset noudattavat Gaussin käyrää juuri tällä testillä. Mitäs siihen sanotte?" Vaikka istuin täysin toisella puolella luokkahuonetta, nolostuin tämän dorkan kysymyksestä. Tee oma testi! Muut naiset olivat pukeutuneet pitkiin ruudullisiin tai kukallisiin hameisiin sekä röyhelöisiin paitoihin eivätkä käyttäneet tehtaissa tuotettuja kosmetiikkatuotteita. Joku miehistä oli testissä jo toista kertaa. Mä menin vain hakemaan numeroa.

Testissä oli 45 tehtävää, joissa kaikissa piti jatkaa sarjaa eteenpäin. Semmoisia tavallisia palikkatehtäviä siis. Aika oli rajoitettu 20 minuuttiin. Mun käytäntönä oli vastata niin nopeasti kuin pystyin ja jos en helposti keksinyt, siirryin seuraavaan. Tuntui menevän ihan hyvin, mutta eihän sitä osannut itse päätellä, että menikö ne oikein.

Mensasta ne testin valvojat kertoivat löytäneensä paljon "samanmielisiä" kavereita, "sellaisia, joille ei tarvii ikinä selittää, mitä tarkoittaa". Niillä on kuulemma hyvät ja laajat nettisivut, joissa on muun lisäksi foorumi, jolla keskustellaan ihan kaikesta ja on tosi hyvää väkeä. Se esittely kuulosti siltä, että niillä tyypeillä ei ollut yhtään kavereita ennen kuin ne liittyi siihen järjestöön. Mainospala ei ollut kutsuva, vaikkakin nettisivut kuulostivat oikeasti kiinnostavilta (ei niinkään ehkä se foorumi).

Tänään oli tulos tullut (mä oon töissä, Handyman avasi kuoren). Tarkkaa numeroa en valitettavasti saanut, mutta tulos oli >135 (keskiarvo 100, keskihajonta 15). Vaikka mä olinkin miettinyt, että testi tuntui menevän ihan hyvin, oli järkytys saada kutsu seuraan. Mä luulin, ettei tuloksella olisi mitään väliä mun elämässä, mutta nythän mä pidän itseäni ihan megaluuserina. Mut oon sentään todistetusti hyvä palikkatestissä, sen luulisi vähän lohduttavan. Toivottavasti mun kaverit ei kuitenkaan hylkää mua, koska mä en todellakaan halua mennä etsimään uusia kavereita "samanmielisten" seurasta.