Uusi puhelin

Mä vaihdoin puhelinta. Mulla on ollut iPhone siitä lähtien, kun sellaisen Suomesta sai. Kertaalleen oli se Lumia, mut se oli niin traumaattinen kokemus, että käyttöaika jäi pariin viikkoon. Nyt kuitenkin mä kyllästyin tyyten iPhonen dramaattisuuteen ja kenkkuiluun. Mun yksilö oli hankala (esim. hävisi verkosta tämän tästä niin, ettei mua saanut kiinni ja GPS luuli jatkuvasti, että mä oon 1,8 kilometrin päässä), mutta muutenkin Applen ahdistava our way or the highway -politiikka ärsytti. Kun moni Applen ratkaisuista ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin Googlella, niin miksi ne ei voineet edes pelata kauniisti yhteen? Ostin sitten pääsiäisenä uuden puhelimen, jossa kriteerit olivat a) riittävä hinta (etten vahingossa osta jotain seitsenvuotiaan ensipuhelinta tai vaarin turvapuhelinta) ja b) kaunis väri. Ostin Huawein. Pari viikkoa kesti tottua uuteen, mutta nyt en iPhoneen enää palaisi. Onhan tässäkin monia typeryyksiä, joista suurimpana kyvyttömyys näyttää pientä punaista notifikaatiomerkkiä saapuneesta puhelusta, mutta melkein kaikessa tää on vähintään yhtä hyvä kuin mun vanha puhelin. Edelleen mulla on kyllä Applen läppäri, mut kauheesti käyttöä sille ei ole ja iPad, jota en todellakaan vaihda mihinkään Android-yritelmään.

Parasta uudessa puhelimessa on se, että mä sain nyt samalla puolivahingossa sit ladattua pokemonpelin. Sehän on ihan fantastinen! Mä oon oppinut paljon paitsi lähiseuduista, myös itsestäni. En esimerkiksi aiemmin tiennyt, että Lauttasaaren mutterikahvilan rakennuksessa on ennen siltaa myyty lauttalippuja enkä että Lidlin takana olevan leikkipaikan nimi on Doppingen leikkipuisto. Enkä tiennyt, että mulla ois mitään syytä lähteä lauantaiaamuna ennen aamupalaa ja tukanlaittoa minnekään, edes puolen kilometrin päähän random talon pihaan etsimään banaanimerkin nimistä töyhtöpäistä hiirtä. Tykkään siitä, että tulen kävelleeksi uusia reittejä - muuten mä oon vähän kangistunut omiin reitteihini.

Uusi puhelin aiheuttaa kyllä myös ongelmia. Sillä on mieltymys näyttää aina ensimmäisenä sen päivän kävellyt askeleet. Mulle kertyy kymmenen tuhatta askelta tosi helposti, jos meen bussilla töihin. Sitä vastoin tavallisina pyöräilypäivinä niitä tulee vain noin 7000-8000. Tää pännii suuresti. Ei siksi, että se toimisi mielestäni jotenkin virheellisesti - askeleethan se laskee ja pyöräillessä en kävele. En oikein tiedä että miksi. Varmaan joku auktoriteetinpelko. Sillä on hyvä selittää kaikki. En oo kuitenkaan vielä lähtenyt pohtimaan työkaverin niksiä. Hänellä oli sama ongelma aktiivisuusrannekkeen kanssa, mutta se korjaantui, kun laittoi aktiivisuusrannekkeen nilkkaan ja tällä niksillä kone luuli kävelevänsä. Tai ehkä jopa saattaisin päätyä tuohon, mutta mun puhelin on niin suuri ettei se mahdu mun kenkään.