Emäntä

Tänään töissä eräs potilas ilahtui mun tullessa huoneeseen ja huudahti: "Emäntä!" Mä näytin ilmeisesti vähän epäilevältä tätä uutta tervehdystä kohtaan, joten se selitti, että mä oon ensimmäinen nainen, jonka se on ikinä nähnyt olevan röntgenissä töissä, se luuli että röntgenissä kaikki on miehiä. Mun piti konsultoida erikoislääkäriä sen munuaisesta ja siitä se ilahtui kaksin verroin: "Toinenkin emäntä!" Mahtava äijä.

Maanantaina oli kaupasta lohi loppu. Mä aattelin vähän hullutella ostamalla muikkuja lohen sijaan. Se olikin hulluttelua! Ruisjauho oli loppu, joten käytin grahamjauhoa ja siitäkin tuli ihan hyvää. Kunpa olisin vielä muistanut maustaa kaloja jotenkin, niin olisi tullut erittäinkin hyvää. Mä suorastaan hämmästyin siitä, kuinka helppoa muikkujen paistaminen on. Ehkä niitä uskaltaa tehdä toistekin.

Mun elämä on kyllä surkeeta, kun mulle ei tapahdu mitään. Viikon jännittävin hetki on muikunpaisto. Ehkä se johtuu kesästä. Tai sit se johtuu ihan vaan siitä että mä oon tylsä. Parasta olla kirjoittamatta.

Elämyskameli suosittelee
paistetut muikut

Rea

Mä heitin mun vanhat, jo yläasteaikoina ostetut lenkkarit roskiin Töölönlahti Blackjackin jälkeen, kun niissä oli reikä ja ne oli muutenkin hirvittävän kulahtaneet sekä vähän pienet. Eilen illalla teki mieli lähteä kävelemään ja jouduin sitten menemään tavallisissa kengissä, kun olin unohtanut ostaa uudet lenkkarit. Ihminen näyttää muuten harvinaisen typerältä verkkareissa ja nahkakengissä. En halunnut enää kokea samaa pikkukenkänöyryytystä, joten tänään piti mennä ostamaan lenkkarit. Yllätyin varsin iloisesti huomatessani, että sopivat hyvät lenkkarit löytyivät varsin helposti ja yllättäen oli alennusmyyntikin, joten ne olivat vieläpä mukavan edulliset. Erinomaista. Tätä varten varmaan on alennusmyyntejä. Ostettiin muutakin tarpeellista, kuten monitoimilisäosa sauvasekoittimeen, lasipurkki itsetehdyn myslin säilyttämistä varten ja muutama murokulho (Handyman maksoi, toim. huom). Nyt on hyvä olla tyytyväinen.

Mä tykkään kuunnella kävellessäni podcasteja. Kuuntelen mm. Freakonomics-, Korporaatio- ja Nerdist-podcasteja, jotka on kovin viihdyttäviä ja etsin koko ajan muutakin hauskaa kuunneltavaa. Ajattelin siirtyä seuraavaksi äänikirjoihin, tarkoitus oli aloittaa Harry Potterin seiskakirjasta. Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä se ei ole myynnissä iTunesissa. Kaikki muut HP-äänikirjat sieltä löytyy, mutta ei seiskaa eikä ole kuulemma tulossakaan. Tämä on mun mielestä ihan käsittämätöntä, koska se on kyllä tehty, mutten halua ostaa sitä CD:llä. Kuinka rasittavaa! Ehkä pitäisi keksiä sit joku toinen kirja kuunneltavaksi, koska mitään torrenttia mä en osaa enkä haluakaan ladata.

Elämyskameli suosittelee
alennusmyynti (tää yllätti mut itsenikin)

Lasten kasvatuksesta

Mä olin eilen Stadikan hyppyaltaassa venyttelemässä samaan aikaan, kun kolmen lapsen perhe pulikoi siinä. Perheeseen kuului erehdyttävästi Timo Soinin näköinen, joskin 20 kg painavampi oletettu isä, vesijuoksuvyö selässä koiraa kelluva äiti sekä n. 15-, 12- ja 9-vuotiaat pojat. Isä luuli olevansa joku perheensä life coach ja antoi pojille hyviä treenivinkkejä: "Mikael! Ui täysii! Mähän sanoin et sun pitää uida täysii!", "Riku, älä lorvi siellä vaan tuu tänne!" Ja kun Mikael (se vanhin) ei uinut täysii vaan omaa vauhtiaan, niin isä sanoi pettyneenä äidille: "Kato nyt. Ei tohon jätkään saa millään vauhtii." Isoveljet hieman kiusasivat Rikua (kuopus), mistä tuohtuneena Riku (siis noin 9-vuotias) alkoi itkeä valittavalla äänellä "Noi kiusaa-aa", minkä jälkeen koko muu perhe nauroi Rikulle pitkän aikaa. Mä en tiedä lasten kasvatuksesta juuri mitään, mutta sen mä tiedän, että ne teki sitä väärin. Melkein teki mieli mennä sanomaan, että vähän ryhtiä nyt tohon meininkiin ja antakaa Mikaelin löytää itse liikunnan riemu älkääkä olko niin pettyneitä, kun se ei nyt viitikään tanssia Timo Soinin näköisen miehen pillin tahtiin.

Uimastadionilla on aivan nerokkaan uuden aiemmin raportoimatta jääneen vesijuoksutyylin kehittänyt mies. Tämä uusi tyyli on sellainen, että vesijuoksuvyön kelluttava osa pidetään vatsalla eikä selässä. Tämä saattaisi aktivoida vatsalihaksia perustyyliä paremmin, mikäli keskittyisi niihin eikä menisi koira-asennossa, kuten U-stadionmies. Mä ihailen sen heittäytymistä - vaikka kainaloiden alla painava vyö selkeästi hankaloittaa käsien liikettä ja kaikilla muilla vyö on selän puolella, niin tämä jannu vetää viikosta toiseen hankalasti vyö vatsalla. Asialleen omistautunut kaveri. Mä liketän.

Juhannus oli jälleen mukava. Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet kaupunkijuhannusjuhlat. Tällä kertaa ei satanut grillattaessa. Grilliin laitettiin luomuvasikkaa, luomuvasikkamakkaraa ja hirvi-villisikamakkaraa. Lisäksi tehtiin itse falafeleja (avusta suurkiitos Geelle ja Långstrumpille!), ne oli tosi hyviä. Sallaadia ym oli myös tarjolla. Jälkkäriksi mä tein raparperipiirakan, joka koki vastoinkäymisiä perinteiseen tapaan - puolet raparpereista oli niljaantunut ja korvasin ne omenalla. Sitten omenat loppuivat ja laitoin sekaan vielä mustaherukkaa. Näytti kuitenkin jokseenkin kelpaavan. Olin tyytyväinen.

Elämyskameli suosittelee
itse tehdyt falafelit

Itse rauhallisuus

Nyt Meilahti päätti, ettei ne haluukaan mua ennen kuin ensi keväänä. Mikä ihana rauhallisuus laskeutuikaan! Mainiota. Ainoastaan talvisäiden ja junien kimppa mietityttää, mutta eiköhän sekin jotenkin selviä. Esim. niin, että mä seison pakkasessa Pasilassa aamusta toiseen. Joku yritti lohdutella, että kylmin talvi kestää kuitenkin vain noin kolme kuukautta. Sori vaan, ei lohduta.

Mä oon todennut olevani niin vanha, että lihakset kipeytyy jo vesijuoksustakin ja jumpan jälkeen ne suorastaan ulvoo armoa. Niinpä olen ottanut tavaksi venytellä joka pulikointikerran jälkeen 10 minuuttia ja kas - kivut ovat loppuneet. Venyttelyä suositellaan harrastamaan jo senkin takia, että se ehkäisee loukkaantumisilta. Tätä mä en vesijuoksijana tajuu - ainoa loukkaantuminen minkä mä oon vesijuoksussa kohdannut, on ollut henkistä laatua enkä ymmärrä, kuinka venyttely voi siltä suojella. Tai ehkä mua suojelee henkisiltä loukkaantumisilta se, etten mä venyttele vesijuoksuradalla (kuten monet) vaan siirryn hyppyaltaaseen venyttelemään. Eilen meinasi kyllä ottaa ohraleipä, kun uimari otti suunnan suoraan mun venyttelyä kohden enkä siinä jalkasolmussa päässyt nopeasti pakoon. Onneksi mä selvisin kuitenkin ilman kliinisiä vamman merkkejä.

Elämyskameli suosittelee
venyttely

Työangstia

Työ on edelleen kivaa, mutta uudet käänteet on saaneet mut jännittämään. Mähän oon jo joskus helmikuussa sopinut meneväni syyskuusta lähtien Espooseen töihin. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on kova radiologisairaalalääkäripula ja ne ehkä haluisivat mut sinne jo syksyllä, jotta saisivat lisää porukkaa päivystysrinkiin. Å ena sidan ne miettii, että jostain on haalittava työntekijöitä, mutta å andra sidan ois kiva, jos ne työntekijät osaisivat jotain eivätkä vain olisi tiellä. Niinpä nyt jopa professoritasolla on mietitty mun tilannetta ja päätetty, että syyskuussa mun pitää tulla esittämään näyttöjä päivystykseen ja jos täytän kriteerit, siirryn loka-marraskuulta sitten Meilahteen. Aika hurjaa. Mua ahdisti tässä ehkä eniten se, että mä oon jo siis sopinut työn muualle eikä tunnu kauheen reilulta sanoa, että ähäkutti en tuukaan, mutta tämä huoli väistyi, kun Jorvin ylilääkäri lähetti mulle valtavan ymmärtäväisen meilin ja toivotti tervetulleeksi sitten myöhemmin, mikäli nyt Meilahti vie. Kiduttavaisinta tässä on kyllä se, että täytyy odotella syksyyn asti tietääkseen, missä on syksyllä töissä. Semmoinen ei sovi mulle yhtään, mä oon enneagrammissa ysi!

Tapaturma

Mä jouduin työtapaturmaan. Olin toimenpidettä varten ottamassa hanskoja kaapista, kun kaapin päällä ollut pahvilaatikko putosi ja sen kulma pamahti suoraan mua otsaan ja laatikko itsessään mäjähti mua poskeen. Onneksi laatikossa ei ollut mitään painavaa, mutta laatikko itsessään oli melko kookas (digiboksia selvästi suurempi). Se teki niin kipeää että ihan kyynelet tuli silmiin. Pelkäsin, että otsaan tulee hirveä sarvi ja menin hautomaan naamaani naapurihuoneen pritsille. Onneksi on työkavereita, toimenpiteestä ei olisi tullut kylmäpussi naamalla mitään. Ei siihen suurempaa kuhmua tullut, mutta on se vieläkin aika hellä ja iholla on punainen nirhauma. Handyman tykkää tökkiä sitä kipeää kohtaa. Ei mennyt hukkaan

Tänään Hullu Hattara sattui olemaan mun kanssa samaan aikaan jälleen Stadikalla. Suihkussa se käyttäytyi itselleen sopivalla tavalla (hieroi itseään Palmolive-saippuan purkilla ja puhui koko ajan vihaisesti itsekseen), mutta altaassa se oli kuin uusi ihminen. Sillä oli joku kaveri, jonka kanssa se jutteli iloisesti, vesijuoksi siivosti eikä ollut yhtään vihainen. Kuulin kaveruksia ohittaessani Hattaran kertovan lopettaneensa kaljan juonnin viime heinäkuussa "ja tulihan sitä juotua". Nyt menee kuulemma enää likööriä. Mua ilahduttaa Hullun Hattaran rauhoittuminen.

Elämyskameli suosittelee
kaljan juonnin lopettaminen

Propagandaa

Joku oli tänään liimannut meidän rapunoveen (ulkopuolelle siten että teksti oli luettavissa kuitenkin sisäpuolelta) ruotsinkielisen poliittisen pamfletin. Se oli mun mielestä niin innokkaasti tehty, että menin vielä lukemaan sen. Viestissä kerrottiin, että hallitusneuvottelut ovat taas kaatumassa, mistä syystä kommunisteille virtaa tukea. Mä en osannut nyt oikein ehkä suhtautua asianmukaisesti, koska mulle päällimmäiseksi kysymykseksi jäi, että kuinka moni helsinkiläinen suomenruotsalainen kannattaa kommunisteja. Vai onko kannatus siksi heikkoa, ettei aiemmin ole annettu asiallista kommunisti-informaatiota myös ruotsiksi?

Mä vein vanhemmat tänään myöhästyneille nimipäiväkahveille torille. Tai ne maksoi, kun itse tahtoivat sinne torille mennä, mutta aiheena oli mun nimipäivä. Ehkä pitää mennä myös viikon päästä, koska ensi viikolla vietetään Äidin nimipäiviä. Torilla on niin mukavaa. Se tunnelma on jotenkin niin seitkytlukulainen. Jossain on aina hanuristi (tällä kertaa oikein hanuri-kitara-bassobändi, joilla oli villisti käsiä taputtava tanssimummokin) ja torin toisessa päässä joku myy koreja. Ihmisten koritarpeet mahtaa olla arvaamattoman suuria, kun korien myyminen on ilmeisen kannattavaa. Lisäksi torilla (ainakin Hakaniemessä) myydään kalaa. Tarvitsee olla varmaan ihan tietynlainen ihminen, että ostaa kalaa torilta hellepäivänä. Mulle jopa halli on helteellä kalanostopaikkana epäilyttävä. Siksi mä meninkin Stockmannille. Kuumilla ilmoilla ei tee mieli paistaa mitään uunissa, joten mä kysyin kalapojalta, että mitä rasvaista kalaa (paitsi siikaa, siitä mä en tykkää) kannattaisi paistaa pannulla ja kaveri suositteli lohimedaljonkia. Mä oon usein katsellut medaljonkeja kiinnostuneena, mutten ole uskaltanut ostaa, kun olen pelännyt valmistamisen olevan vaikeaa tai ainakin tuhoontuomittua. Nyt mä rohkaistuin ja ostin kolme medaljonkia. Kalapoika luuli mun ilmeisesti olevan ihan uusavuton, kun se muistutteli esim. siitä, että pannu kannattaa lämmittää ennen kuin sillä alkaa paistaa. Liikuttava.

Elämyskameli suosittelee
ruotsinkielinen politiikka (politik)

Muskelit

Puistojumppakausi alkoi tällä viikolla. Mä kävin Stadikan puistojumpassa tiistaina ja torstaina eli olin kohtalaisen reipas. Tiistaina oli kiva ohjaaja, jolla oli järkevät liikkeet ja muutenkin paketti kasassa, torstaina oli outo ohjaaja, joka ei ehkä ihan tajunnut olevansa rennossa puistofiiliksessä vaan teetti niin raskaita juttuja, että lähinnä sen kaverit jaksoivat puuhata mukana. Ei antanut vaihtoehtoliikkeitäkään. Harmi vaan, että ohjaajat on ainakin aiempina kesinä vaihdelleet ihan randomilla, joten tätä huonoa ohjaajaa ei voi etukäteen suunnitella välttelevänsä. Molemmat jumpat oli kyllä sillä mittarilla tehokkaita, että erinäiset ruumiinosat on olleet keskiviikosta lähtien varsin kipeinä. Istumasta seisomaan nousu onnistuu vain kankeasti ja kivuliaasti, taakseen katsoessa on hyvä liikkua jaloista lähtien ja kumartuessa on syytä parahtaa. Mulla ehkä puuttuu jokin endorfiinireseptori, koska mun mielestä tää kipu ei oo yhtään kivaa. Silti on tiistaina taas mentävä, koska jumppaa järjestetään. Huooh.

Mä oon ollut loppuviikon jälleen töissä sijoitettuna toiseen yksikköön. Tänään oli niin kiire päivä, että jossain vaiheessa meinasi jo tuska tulla. Työlista ei lyhentynyt yhtään, vaan mitä enemmän tutkimuksia teki, sitä enemmän tuli uusia lähetteitä. Se on tosi harvinaista. Yleensä tutkimuksia on päivän aikana ehkä kymmenen, tänään oli 20. Muita töitä ei ehtinyt tehdä ollenkaan. Mä olin työpäivän jälkeen jo miltei uupunut, mutta silti piti jatkaa tekemään sivubisnestä eli luennoimaan mamuille gynekologiasta. Mä koin itseni miltei työn sankariksi, kun hyvin menneet luennot oli vihdoin ohi. Mut sit mä totesin, että viideltä töistä pääseminen on kai aika tavallista. Siihen meni se sankaruus.

Jäipä köyhäksi blogin anti tänään. Sori vaan.

Leveä rata

Uimastadion päätti kerralla parantaa vesijuoksijoiden oloja kaksinkertaisen hyviksi ja levitti vesijuoksualueen kahden radan levyiseksi. Tämä on vesijuoksijoiden olojen paras uudistus sitten väkivallan kriminalisoimisen. Nyt koiraa uiville on keskellä ihan oma hurjastelualue ja mummot saavat puolilaillisesti kellua vierekkäin. Vielä kun Riitta et al oppisivat suosimaan radan oikeaa reunaa, niin harrastus olisi täydellinen. Toisaalta metrin etäisyydellä reunasta polskivia voi näpäyttää ohittamalla ne oikealta. Sitä nimittäin ei ole kriminalisoitu vesijuoksussa. Stadikalla on vihdoin myös ymmärretty, että ulkouinti vaatii soundtrackikseen 70-90-lukujen höpönpöpönpoppia ja laitettu Groove fm päälle koko ajaksi. Ennen oli vähän rasittavaa, kun kesken treenin 22-vuotiaat uimavalvojapojat nokittelivat toisilleen vaihtamalla nrj:n ja klf:n välillä, jolloin joutui kuuntelemaan vuorotellen pepunkeinutus-r'n'b:tä ja hermostuttavaa kikkeliteknoa. Kyllä joku Genesis voittaa ne ulkouimamusiikkina ihan sata-nolla.

Me käytiin eilen Handymanin kanssa kaverin luona Vantaalla. Siellä oli suloinen ja tyytyväinen vauva sekä grilli, jossa isäntä paistoi hampurilaispihvejä ihan Amerikan malliin. Kyllä oli hyvää. Pelasin myös elämäni ensimmäistä kertaa Puerto Rico -lautapeliä. On oikeastaan häpeällistä, etten ole pelannut sitä aiemmin. Pidän kuitenkin lautapelejä harrastuksenani ja Puerto Rico on ollut BoardGameGeek.comin ranking-listalla pitkään piikkipaikalla, joskin nyt näyttää olevan kakkosena Twilight Strugglen jälkeen (sekin on mulle ihan vieras peli). Oli varsin virkistävää pelata jotain uutta pitkästä aikaa. En ihmettele Puerto Ricon suosiota - peli oli hyvin suunniteltu ja mielenkiintoinen ja ensikertalainenkin tajusi parin kierroksen jälkeen, mitä kannattaisi tehdä. Tulin viidestä pelaajasta neljänneksi! Komponentit ovat kuitenkin vähän tylsiä enkä usko, että peli-illoissa kävijät jaksaisivat keskittyä pari tuntia kestävään peliin, joten en aio PR:a itselleni hankkia. Vantaalla true gamereiden (=peruspelaajat) luona käydessä pelaan sitä kuitenkin mielelläni joskus vielä uudelleen.

Elämyskameli suosittelee
I can't dance