Mä olin eilen Stadikan hyppyaltaassa venyttelemässä samaan aikaan, kun kolmen lapsen perhe pulikoi siinä. Perheeseen kuului erehdyttävästi Timo Soinin näköinen, joskin 20 kg painavampi oletettu isä, vesijuoksuvyö selässä koiraa kelluva äiti sekä n. 15-, 12- ja 9-vuotiaat pojat. Isä luuli olevansa joku perheensä life coach ja antoi pojille hyviä treenivinkkejä: "Mikael! Ui täysii! Mähän sanoin et sun pitää uida täysii!", "Riku, älä lorvi siellä vaan tuu tänne!" Ja kun Mikael (se vanhin) ei uinut täysii vaan omaa vauhtiaan, niin isä sanoi pettyneenä äidille: "Kato nyt. Ei tohon jätkään saa millään vauhtii." Isoveljet hieman kiusasivat Rikua (kuopus), mistä tuohtuneena Riku (siis noin 9-vuotias) alkoi itkeä valittavalla äänellä "Noi kiusaa-aa", minkä jälkeen koko muu perhe nauroi Rikulle pitkän aikaa. Mä en tiedä lasten kasvatuksesta juuri mitään, mutta sen mä tiedän, että ne teki sitä väärin. Melkein teki mieli mennä sanomaan, että vähän ryhtiä nyt tohon meininkiin ja antakaa Mikaelin löytää itse liikunnan riemu älkääkä olko niin pettyneitä, kun se ei nyt viitikään tanssia Timo Soinin näköisen miehen pillin tahtiin.
Uimastadionilla on aivan nerokkaan uuden aiemmin raportoimatta jääneen vesijuoksutyylin kehittänyt mies. Tämä uusi tyyli on sellainen, että vesijuoksuvyön kelluttava osa pidetään vatsalla eikä selässä. Tämä saattaisi aktivoida vatsalihaksia perustyyliä paremmin, mikäli keskittyisi niihin eikä menisi koira-asennossa, kuten U-stadionmies. Mä ihailen sen heittäytymistä - vaikka kainaloiden alla painava vyö selkeästi hankaloittaa käsien liikettä ja kaikilla muilla vyö on selän puolella, niin tämä jannu vetää viikosta toiseen hankalasti vyö vatsalla. Asialleen omistautunut kaveri. Mä liketän.
Juhannus oli jälleen mukava. Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet kaupunkijuhannusjuhlat. Tällä kertaa ei satanut grillattaessa. Grilliin laitettiin luomuvasikkaa, luomuvasikkamakkaraa ja hirvi-villisikamakkaraa. Lisäksi tehtiin itse falafeleja (avusta suurkiitos Geelle ja Långstrumpille!), ne oli tosi hyviä. Sallaadia ym oli myös tarjolla. Jälkkäriksi mä tein raparperipiirakan, joka koki vastoinkäymisiä perinteiseen tapaan - puolet raparpereista oli niljaantunut ja korvasin ne omenalla. Sitten omenat loppuivat ja laitoin sekaan vielä mustaherukkaa. Näytti kuitenkin jokseenkin kelpaavan. Olin tyytyväinen.
Elämyskameli suosittelee
itse tehdyt falafelit
7 comments:
Ei ollu vasikkaa vaan karitsaa. Know your animal babies! Falafelit oli parhaita mitä oon ikinä syöny.
kaikki mitä ehin syömään, oli hyvää! kuten aina!
Kiitos huomautuksesta, Långstrump! Kaikki ihmettelijät - Långstrump on siis tietysti oikeassa, se oli karitsaa, luomuvasikkaa ei varmaan ees saa mistään. Tää oli jo toinen kerta kun sanoin karitsaa vasikaksi. Mä siis aattelen babylammasta ja sanon vasikka. Mulla on vasikka-karitsasanasokeus. Tää ei kuitenkaan ihmetytä mua, koska mulla on myös numerosokeus nelosen ja seiskan välillä, mut siitä mä oon ollut tietoinen jo esikoulusta saakka. Nelonen ja seiska on siis oikeesti ihan identtiset mun päässä ja mä sekoitan niitä jatkuvasti.
noi sanasokeudet on kiusallisia. mulla on aina ongelma u:n ja o:n kanssa, että miten päin ne tulikaan. siksi olen käynyt kuolua (joskus muinaisuudessa) ja käytän jalassa (ainakin joskus) huosuja.
Upeeta kuulla, että muillakin on omituisia kirjain-/numero-/sanasokeussairauksia! Tää lohduttaa.
Joo, nyt kun mainitsette niin mulla oli pitkään vaikeuksia saippuan ja kynttilän kanssa. Joskus myös lampun ja kellon.
Tarttee viel lisätä, et Timo Soinin näköinen mies kuulosti mellevältä kaikin puolin, ja ennen kaikkea mestarikasvattajalta!
Post a Comment